1. Keskeiset indikaattorit

2. Tärkeimmät tiedot

3. Keskiössä hyvinvointi koulutuksessa

Opiskelijoiden hyvinvointia seurataan säännöllisillä maanlaajuisilla kyselytutkimuksilla. Niiden kysymykset koskevat muun muassa fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä, elämäntapoja, kokemusta omasta hyvinvoinnista, sosiaalisia suhteita sekä opiskelijoiden opiskelukykyä ja siihen liittyviä tukitarpeita. Tärkein kansallinen tutkimus oppilaiden hyvinvoinnista on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen joka toinen vuosi tekemä kouluterveyskysely (Saaristo, 2016). Se toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1996, jolloin siihen osallistuivat ylemmän perusasteen oppilaat (8.- ja 9.-luokkalaiset). Vuonna 1999 kyselyä laajennettiin kattamaan myös lukiolaiset, vuonna 2008 ammatillisten oppilaitosten opiskelijat ja vuonna 2017 alemman perusasteen oppilaat (4.- ja 5.-luokkalaiset) ja heidän huoltajansa.¹ Kouluterveyskysely kattaa yli 70 prosenttia kohderyhmästä, ja sen kysymykset koskevat elinoloja, koulutyötä ja terveyteen liittyviä tapoja ja palveluja. Sen tulokset toimitetaan kouluille ja levitetään myös laajemmalle yleisölle. Kouluterveyskysely tarjoaa kouluille luotettavaa tietoa siitä, miten hyvin ne onnistuvat toimintatavoillaan edistämään oppimisympäristön turvallisuutta ja osallistavuutta. Lisäksi monet koulutuksen tarjoajat käyttävät muita seurantavälineitä. Vaikka useimmilla oppilailla on vain vähän hyvinvointiin liittyviä ongelmia, psykologisen tuen tarve on kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ seuraa myös opettajien hyvinvointia (Salmela-Aro et al., 2020).

Kansallisessa korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa (KOTT) kävi ilmi, että pandemia vaikutti kielteisesti korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin. Korkeakoulutuksessa seurantaväline on KOTT-tutkimus². Vuoden 2021 tutkimuksessa kerättiin tietoa siitä, miten koronakriisi vaikutti opiskelijoihin. Siinä selvisi, että etäopiskelu ja yksinäisyys kuormittivat korkeakouluopiskelijoita. Puolet opiskelijoista koki työmääränsä kasvaneen pandemian aikana. Yli puolet opiskelijoista mainitsi yksinäisyyden tunteen, ja 40 prosenttia ilmoitti taloudellisen tilanteensa heikentyneen. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) rahoitti yhteensä 6 miljoonalla eurolla 40:tä aloitetta, joilla pyritään parantamaan sellaisten opiskelijoiden hyvinvointia, jotka ovat suorittaneet opintonsa sulkutoimien alusta asti etäopiskeluna, ja tarjoamaan heille enemmän ohjausta ja neuvontaa. OKM pyysi jokaista korkeakoulua esittämään huhtikuun 2021 puoliväliin mennessä kolme toimenpidettä, joilla opiskelijoiden hyvinvointia voidaan kohentaa (HS, 2021b).

Oppilaiden hyvinvointi otetaan huomioon opetussuunnitelmissa ja koulujen arjessa. Suomen kansallisessa opetussuunnitelmassa kiinnitetään kaikilla koulutustasoilla huomiota hyvinvointiin. Terveystiedon oppiaineessa käsitellään fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Jokaisen koulun on suunniteltava ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä, joilla oppilaita suojellaan väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Suunnittelussa ja toteutuksessa kouluja auttavat rehtorien johdolla toimivat moniammatilliset hyvinvointiryhmät (Thuneberg et al., 2013; Vainikainen et al., 2015). Korkeakoulut tarjoavat neuvontaa ja psykologisia palveluja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) kautta.

Kiusaamista esiintyy suomalaisissa kouluissa harvemmin kuin EU:ssa keskimäärin, ja koulujen kurinpidollinen ilmapiiri on lähellä EU:n keskiarvoa.. Vuoden 2018 PISA-tutkimuksessa (OECD, 2019a) 18 prosenttia oppilaista ilmoitti joutuneensa kiusatuksi vähintään muutaman kerran kuukaudessa (EU:n keskiarvo 22 prosenttia) ja vain 13 prosenttia oli ollut luvatta poissa koulusta koko päivän (EU:n keskiarvo 25 prosenttia). Muut kurinpidollista ilmapiiriä kuvaavat indikaattorit olivat EU:n keskiarvon tuntumassa: 27 prosenttia oppilaista ilmoitti, että heidän opettajiensa oli odotettava pitkään oppilaiden hiljenemistä (EU:n keskiarvo 31 prosenttia), ja 45 prosenttia oppilaista oli myöhästynyt koulusta PISA-tutkimusta edeltäneiden kahden viikon aikana (EU:n keskiarvo 41 prosenttia). Hyvinvoinnin osalta poikien ja tyttöjen tilanteet eroavat toisistaan. Päihteiden väärinkäyttö, poissaolot ja koulunkäynnin keskeyttäminen toisen asteen koulutuksen aikana ovat yleisempiä poikien keskuudessa, ja pojat suoriutuvat terveystiedon oppiaineessa tyttöjä huonommin (Kupiainen 2016, 2019).

Hyvinvointia koulussa tuetaan useilla ohjelmilla.. KiVa Koulu -ohjelma³ on Turun yliopiston kehittämä ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kiusaamisen vastainen ohjelma, joka tarjoaa laajan valikoiman välineitä ja opetusmateriaalia kouluille. Ohjelmaa jaetaan lisenssillä myös useille muille maille eri puolilla maailmaa. Mieli 2.0⁴ on uusi mielenterveys- ja päihdeohjelma. Mannerheimin lastensuojeluliitto⁵ ja paikalliset toimijat, kuten Aseman Lapset⁶ Helsingissä, tarjoavat vertaisohjausta kiusatuille oppilaille ja opiskelijoille ja heidän huoltajilleen.

Koronapandemia on vaikuttanut hyvinvointiin kouluissa. Pandemian vaikutusten seuraamiseksi on käynnistetty useita kohdennettuja kyselytutkimuksia opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Niistä suurin on jatkotutkimus, joka toteutettiin kevään 2020 ja syksyn 2021 välisenä aikana ja johon osallistui yli 100 000 oppilasta, opiskelijaa, huoltajaa, rehtoria, opettajaa ja muita koulujen henkilöstöön kuuluvia (Ahtiainen et al., 2020, Vainikainen et al., 2021). Suomen lukiolaisten liitto toteutti keväällä 2020 koulujen sulkutoimien aikaan tutkimuksen, jonka vastaajista 60 prosenttia piti opintojaan henkisesti kuormittavina (kun edeltävänä vuonna osuus oli 40 prosenttia). Puolet vastaajista ilmoitti myös, että heidän työmääränsä kasvoi etäopiskelun vuoksi (HS, 2020b; Yle, 2020). Koulujen terveydenhuoltopalvelujen kapasiteettia vähennettiin pandemian aikana keväällä 2020, mikä on saattanut pahentaa oppilaiden hyvinvointitilannetta (Hietanen-Peltola et al., 2020; HS, 2020a). Toinen akateeminen tutkimus opettajien ja rehtoreiden hyvinvoinnista osoitti, että puolet opettajista koki uupumusta ja 10 prosenttia oli vakavasti uupuneita (Salmela-Aro et al., 2020).

Covid-19-pandemia vaikutti ylemmän perusasteen ja toisen asteen koulutukseen enemmän kuin varhaiskasvatukseen ja alemman perusasteen koulutukseen. Varhaiskasvatukseen ja alemman perusasteen koulutukseen ei sovellettu yleisiä sulkutoimia pandemian aikana (lukuun ottamatta maanlaajuista koulujen sulkemista perusopetuksen 4.–6. luokilta keväällä 2020). Koulut kuitenkin erosivat toisistaan siinä, miten opetus järjestettiin. Laajamittaisessa kyselyssä (Opetushallitus, 2020), johon osallistui yli 10 000 vastaajaa, selvisi, että 29 prosenttia alemman perusasteen oppilaista noudatti päiväohjelmaa täsmälleen, 61 prosenttia vain osittain ja 10 prosenttia ei lainkaan. Hiukan yli puolet rehtoreista ja opettajista myönsi, että heikosti suoriutuville oppilaille oli ollut tarjolla tavallista vähemmän tukea. Pandemia vaikutti eniten ylemmän perusasteen ja toisen asteen oppilaisiin, kun koulut suljettiin koko maassa keväällä 2020 ja myöhemmin monella alueella lyhyemmäksi ajaksi talven 2020 ja kevään 2021 aikana. Suomen vanhempainliitto (2021) kehotti hallitusta ryhtymään kiireesti toimenpiteisiin nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Liiton kannanoton mukaan nuoria kuormittavat paitsi yleinen näköalattomuus ja epävarmuus tulevasta, myös perheisiin kohdistuneet taloudelliset ja psyykkiset paineet, etäopetuksen jälkiseuraukset ja se, ettei oppimiseen saa riittävästi tukea.

4. Investointi koulutukseen

Koulutuksen kokonaisrahoitusta ollaan jälleen lisäämässä viime vuosikymmenen leikkausten jälkeen. Vuosina 2010–2019 valtion yleiset koulutusmenot laskivat (deflatoituina arvoina) 5,5 prosenttia (eli 700 miljoonaa euroa). Erityisen paljon laskivat korkea-asteen koulutusmenot (10,2 prosenttia eli 400 miljoonaa euroa). Tämä ei vastannut keskimääräistä kehitystä EU:ssa, jossa menot nousivat 6,4 prosenttia (4,2 prosenttia korkeakoulutuksen osalta). Merkittävä todellisten menojen lasku tänä aikana tapahtui palkansaajakorvauksissa ( 10 prosenttia), kun taas pääoman bruttomuodostus kasvoi 22 prosenttia (29 prosenttia alemman perusasteen ja 46 prosenttia ylemmän perusasteen ja toisen asteen koulutuksen osalta). Vuonna 2020 koulutusbudjetti kasvoi 6,4 miljardista eurosta 6,9 miljardiin euroon, ja suuntaus jatkuu myös vuonna 2021, jolloin alustava koulutusbudjetti on 7,3 miljardia euroa. Vuonna 2019 koulutusmenot olivat 5,6 prosenttia BKT:stä, eli samalla tasolla kuin vuonna 2018 ja yli EU:n keskiarvon (4,7 prosenttia). Ne jakautuivat melkein puoliksi keskushallinnon ja paikallishallintojen välillä. Esiopetuksessa ja alemman perusasteen koulutuksessa menot olivat 1,2 prosenttia BKT:stä (1,2 prosenttia paikallishallinnon tasolla), ylemmän perusasteen ja toisen asteen koulutuksessa 2,3 prosenttia (1,2 prosenttia keskushallinnon tasolla ja 2 prosenttia paikallishallinnon tasolla) ja 1,7 prosenttia korkeakoulutuksessa (1,6 prosenttia keskushallinnon tasolla).⁷.

Suomessa koulutusrahoitus on suurempi kuin EU:ssa keskimäärin mutta pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ antoi eduskunnan sivistysvaliokunnalle vuoden 2021 koulutuspoliittista selontekoa (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021a) koskevan lausunnon, jossa se vaati eduskuntaa turvaamaan kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen riittävän rahoituksen. OAJ:n mukaan koulutuspoliittisessa selonteossa asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita, mutta toimenpiteet ja niihin tarvittava rahoitus jäävät suurelta osin riittämättömiksi (OAJ, 2021a). OAJ vaatii laatimaan suunnitelman, jonka avulla koulutusrahoitus nostetaan asteittain muiden Pohjoismaiden tasolle (6,9 prosenttia Ruotsissa, 6,3 prosenttia Tanskassa, 7,1 prosenttia Islannissa ja 5,6 prosenttia Norjassa).

5. Varhaiskasvatuksen ja yleissivistävän koulutuksen ajanmukaistaminen

Varhaiskasvatuksen osallistumisaste kasvaa edelleen, muttei riittävästi tavoitteeseen nähden. Varhaiskasvatuksessa tilanne kehittyy yhä samaan suuntaan kuin edellisinä vuosina: varhaiskasvatukseen osallistuvien yli kolmivuotiaiden osuus (88,8 prosenttia) oli vuonna 2019 paljon suurempi kuin vuonna 2014 (79,7 prosenttia), mutta silti huomattavasti alle EU:n keskiarvon (92,8 prosenttia) ja EU:n tason tavoitteen (96 prosenttia)⁸. Varhaiskasvatukseen osallistumista tuetaan osittain, ja sen hinta riippuu perheen tuloista. Suomen eduskunnalle huhtikuussa 2021 esitetyssä koulutuspoliittisessa selonteossa korostetaan tarvetta lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista ja parantaa muodollisesti kelpoisten opettajien saatavuutta etenkin erityisopetusta tarvitsevien osalta (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021a). Selonteon mukaan keskeisimmät syyt varhaiskasvatuksen verrattain alhaiseen osallistumisasteeseen ovat kotihoidon tuki ja sen kuntalisäkäytännöt, varhaiskasvatuksen asiakasmaksut (huolimatta siitä, että niihin saa tukea ja että ne ovat alhaiset useimpiin muihin maihin verrattuna) ja toiminnan laatuun liittyvät tekijät. Vuosina 2020–2022 toteutettavan Oikeus oppia -ohjelman (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020a) tavoitteena on lisätä varhaiskasvatuksen osallistumisastetta mahdollistamalla ryhmäkokojen pienentäminen⁹, edistämällä ammatillista kehitystä¹⁰ ja toteuttamalla varhaiskasvatusta koskevia tutkimuksia. Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumi suosittelee (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021b) seuraavaa: a) vahvistetaan ammatillista osaamista, sillä varhaiskasvatuksen toimintaympäristön nopea muuttuminen edellyttää sitä, b) vastataan varhaiskasvatuksen työvoimatarpeeseen ennakoinnilla ja joustavilla koulutuspoluilla, c) kehitetään varhaiskasvatuksen koulutusohjelmia ja d) vahvistetaan varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaa koulutusten ja työympäristöjen laatua ja yhteistyötä kehittämällä.

Perustaidoissa menestytään yleisesti ottaen hyvin. Keskeinen haaste on kuitenkin pitää korkeaa tasoa yllä (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021a). OECD:n vuoden 2018 kansainvälisen opiskelija-arvioinnin ohjelman (PISA) tulokset vahvistavat, että perustaitojen taso on yhä lähellä tutkimukseen osallistuneiden maiden kärkeä (OECD, 2019b). Keskimäärin menestyminen perustaidoissa on kuitenkin heikentynyt vuodesta 2006, ja Suomessa lasku on jyrkin kaikista PISA-tutkimuksen osallistujamaista (OECD, 2019c).

Opettajan ammatin vetovoima vähenee. Opettajankoulutukseen hakevien määrä lähes puolittui vuosien 2013 ja 2019 välillä (HS, 2019). Laskeva suuntaus voi osaltaan heikentää opetuksen laatua. Suuri työmäärä ja henkilöstön vaihtuvuus ovat herättäneet huolta. Vuonna 2019 perustettiin uusi opettajankoulutusfoorumi, jonka tavoitteena on parantaa opettajankoulutusohjelmien vetovoimaa, kehittää opettajankouluttajien ammatillista osaamista ja vahvistaa koulutuksen tutkimusperustaisuutta (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019). OAJ kehottaa perustamaan opettajarekisterin, jotta käytettävissä olisi riittävästi tietoa alan tarpeiden ennakointia varten (OAJ, 2021b).

Uudet valtakunnalliset lukion opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön lukuvuonna 2021–2022. Vuonna 2019 julkaistut valtakunnalliset lukion opetussuunnitelman perusteet (Opetushallitus, 2019) tulivat voimaan elokuussa 2021. Lukiokoulutuksen laatu- ja saavutettavuusohjelmassa (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021c) lukioita tuetaan uuden opetussuunnitelman toimeenpanossa ja koulutuksen laadun kehittämisessä. Ohjelman toteutukseen on varattu yhteensä 15 miljoonaa euroa vuosille 2021–2022.

Varhaiskasvatuksen ja oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan koulutuksen laatua ja osallistavuutta pyritään parantamaan erilaisin toimenpitein. Oikeus oppia 2020–2022 ohjelmalla¹¹ on kolme tavoitetta: 1) luoda tasa-arvoiset edellytykset oppimispoluille (120 miljoonaa euroa), 2) vahvistaa oppimisen tukea, kehittää erityistukea ja ottaa käyttöön tehokkaita kansallisia toimenpiteitä inklusiivisuuden edistämiseksi (50 miljoonaa euroa) sekä 3) vahvistaa opetuksen laatua (10 miljoonaa euroa). Ohjelmassa perustetaan tasa-arvoraha, jolla on tarkoitus vähentää sosioekonomisia, sukupuolten ja alueiden välisiä oppimiseroja (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020b).

Oppivelvollisuuden jatkaminen 18 vuoden ikään asti edellyttää lisävaroja. Lailla 1214/2020 oppivelvollisuutta pidennettiin toisen asteen koulutuksen loppuun (jolloin opiskelija on yleensä 18- tai 19-vuotias). Opetus- ja kulttuuriministeriö on laskenut, että uudistus maksaa 120 miljoonaa euroa vuodessa, kun taas Suomen kuntaliiton arvion mukaan vuotuiset kustannukset voivat olla jopa 150 miljoonaa euroa (Aamulehti, 2021). Opetusalan ammattiliitot arvostelevat sitä, että 2040-luvulle ulottuvien koulutuksen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi esitetyt konkreettiset toimenpiteet ja niihin tarvittava rahoitus jäävät suurelta osin riittämättömiksi. Lisäksi ne kiinnittävät huomiota edistymisen seurantaan soveltuvien indikaattorien puutteeseen. Ne kehottavat laatimaan säännöllisesti koulutuspoliittisia selontekoja, jotta eduskunta voi seurata, ovatko tavoitteet toteutumassa ja tarvittaessa tehdä suunnanmuutoksia. (OAJ, 2020)

Ruotsinkielinen koulutus eroaa suomenkielisestä koulutuksesta¹². Suomessa tarjottavaa ruotsinkielistä koulutusta koskevassa selvityksessä (Oker-Blom, 2021) todettiin, että ruotsinkielinen koulutus eroaa monessa suhteessa suomenkielisestä. Tämä koskee erityisesti toisen kansallisen kielen (suomen) opetustuntien määrää alakoulussa, oppimismateriaalin huonompaa saatavuutta ja laatua sekä pätevien opettajien vähäistä saatavuutta erityisesti varhaiskasvatuksen ja erityisopetuksen osalta (Svedlin et al., 2013).

Kiinnostus vieraiden kielten opiskeluun on vähenemään päin. Vuodesta 2016 alkaen ensimmäisten vieraiden kielten opiskelu on aloitettu ensimmäisellä luokalla (sitä ennen 3. luokalla) ja toisen kotimaisen kielen opiskelu 6. luokalla (sitä ennen 7. luokalla). Muita vieraita kieliä voi alkaa opiskella yläkoulussa (Opetushallitus, 2019). Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017a) pitää monikielisyyttä vahvuutena, mutta monet opiskelijat lopettavat kielten opiskelun kesken, koska pitävät sitä liian vaativana tai aikaavievänä (HS, 2021a). Tämä johtaa siihen, että harvemmat opiskelijat valitsevat lukiossa englannin lisäksi muita vieraita kieliä (esimerkiksi saksan ja ranskan).

6. Ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen ajanmukaistaminen

Ammatillinen koulutus on edelleen suosittu opintopolku. Kaikista toisen asteen opiskelijoista, myös aikuisopiskelijoista, 73,3 prosenttia valitsi vuonna 2020 ammatillisen koulutuksen. Lukiokoulutus valitaan useammin heti peruskoulun jälkeen (54 prosenttia jatkaa peruskoulusta lukioon ja 40 prosenttia ammatilliseen koulutukseen)¹³. Koronapandemian vuoksi ammatillisesta koulutuksesta äskettäin valmistuneiden (20–34-vuotiaiden) työllisyysaste laski 74,6 prosenttiin vuonna 2020, kun vuonna 2019 se oli 80,4 prosenttia.

Ammatillisen koulutuksen uudistus toteutettiin vuonna 2018, ja kaudelle 2020–2022 on varattu yli 270 miljoonaa euroa. Rahoituksella tuetaan kesäkuussa 2020 hyväksytyn ammatillisen koulutuksen laadun ja tasa-arvon kolmivuotisen kehittämisohjelman täytäntöönpanoa. Sen tavoitteena on parantaa oppimisen edellytyksiä ja oppimistuloksia, lisätä hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä auttaa koulutuksen tarjoajia uudistamaan toimintakulttuuriaan ja vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin. Vuonna 2020 osoitettiin yhteensä 80 miljoonaa euroa 109:lle ammatillisen koulutuksen tarjoajalle eri puolilla Suomea joko uusien opettajien palkkaamiseen tai opetustuntien lisäämiseen sen varmistamiseksi, että kaikki opiskelijat saavat tarvitsemansa tuen. (Cedefop; ReferNet, 2021)

Modulaariseen tutkintorakenteeseen ja henkilökohtaisiin oppimispolkuihin perustuvan ammatillisen koulutusjärjestelmän joustavuus on auttanut mukautumaan koronapandemiaan. Pandemia vaikutti kuitenkin valintakokeiden järjestämiseen, ohjaukseen ja osaamisen tunnustamiseen. Ammatillista koulutusta koskevaa lainsäädäntöä muutettiin tilapäisesti siltä osin kuin on kyse opiskelijoiden taitojen ja osaamisen arvioinnista aidoissa työtilanteissa. Muutosta sovellettiin 1. heinäkuuta 2020 – 31. heinäkuuta 2021. (Cedefop; ReferNet, 2021) Lokakuussa 2020 ammatillisen koulutuksen tarjoajille myönnettiin lähes 29 miljoonan euron lisärahoitus pandemian vaikutuksiin puuttumiseksi ja räätälöidyn tuen ja neuvonnan järjestämiseksi niille ammatillisessa koulutuksessa oleville opiskelijoille, joihin pandemia vaikutti eniten.

Vuonna 2020 hyväksytty merkittävä uudistus, jolla oppivelvollisuusikää korotettiin 16 ikävuodesta 18 ikävuoteen, tuli voimaan elokuussa 2021. Uudistuksen tavoitteena on nostaa osaamistasoa, kaventaa oppimiseroja, kasvattaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, lisätä nuorten hyvinvointia ja nostaa työllistymisastetta. Ammatillisen koulutuksen tarjoajilla on selkeä ohjaus- ja valvontavastuu: ne varmistavat, että kaikki oppijat löytävät sopivan opiskelupaikan ja suorittavat toisen asteen tutkinnon.

Aikuiskoulutuksen osallistumisaste on Suomessa edelleen Euroopan toiseksi suurin. Vuonna 2020 kaikista 25–64-vuotiaista aikuisista 27,3 prosenttia opiskeli jotakin. Aikuiskoulutusjärjestelmään kohdistuu kuitenkin haasteita, jotka johtuvat muodollisen koulutuksen vahvasta painotuksesta, koulutustarjonnan vähäisestä mukauttamisesta työmarkkinoiden tarpeisiin ja puutteellisista kannustimista opiskella. Lisäksi Suomessa erot oppimiseen osallistumisessa perustaidoiltaan heikompi- ja parempitaitoisten aikuisten välillä ovat yhä OECD-maiden suurimmat¹⁴.

Vastatakseen havaittuihin haasteisiin Suomi on toteuttamassa parlamentaarisen jatkuvan oppimisen uudistuksen. Parlamentaarinen työryhmä hyväksyi uudistuksen poliittiset suuntaviivat joulukuussa 2020. Ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että koulutus- ja työvoimapalvelujen välillä on tiivis yhteys, jotta kaikki työikäiset voivat kehittää taitojaan ja osaamistaan työelämän muutoksia vastaavasti. Hyvinvointi ei ole uudistuksen erityisenä tavoitteena, mutta se otetaan monissa uudistustoimenpiteissä huomioon. Strategian tavoitteena on lisätä mahdollisuuksia uudelleenkoulutukseen, ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja ammatilliseen erikoistumiskoulutukseen työelämän kaikissa vaiheissa, kehittää oppisopimuskoulutusta uudelleenkoulutusväylänä ja tarjota joustavia tapoja korkeakouluopiskeluun. Lisäksi kehitetään opintovapaata ja aikuiskoulutustukea ja parannetaan mahdollisuuksia opiskella työnhaun ohessa. Eduskunta seuraa vuosittain sitä, miten uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa edistytään. Lisäksi laaditaan erillinen toimintasuunnitelma.

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa 2021 lain jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta. Palvelukeskus on Opetushallituksen erillisyksikkö, joka koordinoi ja kehittää työikäisten koulutus- ja ohjauspalveluja, analysoi osaamistarpeita, tukee alueellisia verkostoja ja rahoittaa koulutustoimintaa. Sen on määrä aloittaa toimintansa vuonna 2021.

7. Korkeakoulutuksen ajanmukaistaminen

Suomi on asettanut kunnianhimoisen kansallisen tavoitteen nostaa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on korkea: 43,8 prosenttia vuonna 2020 (1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2019¹⁵). Vuoteen 2030 ulottuvassa korkeakoulutusta ja tutkimusta koskevassa strategisessa visiossa se nostetaan 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, eli yli EU:n tason tavoitteen, joka on 45 prosenttia (opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017b). Maksuton korkeakoulutus, opintotuki (253 euroa kuukaudessa vuonna 2020) ja sosiaalinen tuki (kuten asumistuki, tuetut ateriat ja terveydenhuoltopalvelut sekä valtion takaamat lainat) tuovat korkeakoulutuksen kaikkien saataville sosiaalisesta taustasta riippumatta. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että korkeakoulutuksen osallistuvien määrän kasvulla olisi merkittäviä talousarviovaikutuksia. Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi vaatii vuosittaisten määrärahojen korottamista 100 miljoonalla eurolla, jotta rahoitus riittäisi opiskelijamäärän odotetusta kasvusta aiheutuviin kustannuksiin ja jotta kaikille opiskelijoille voitaisiin tarjota ohjausta ja tukea sekä ottaa huomioon opiskelijakunnan kehittyminen koko ajan moninaisemmaksi (Unifi, 2021).

Korkeakoulutusala mukautui hyvin pandemiaan. Korkeakoulutus on järjestetty lähes yksinomaan etäopetuksena maaliskuusta 2020 lähtien. Kursseja oli perinteisistä satojen opiskelijoiden massaluennoista (kaikki verkossa) pienempiin seminaariryhmiin tai jopa henkilökohtaiseen ohjaukseen (useimmiten verkossa).

Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintaa on uudistettu opiskelijoita huolestuttavalla tavalla. Korkeakoulujen opiskelijavalinnan äskettäinen uudistus on toisen asteen opiskelijoiden kannalta haastava. Uudistuksen myötä opintosuunnitelmaan perustuvan ylioppilastutkinnon painoarvoa on lisätty (Pekkarinen & Sarvimäki, 2016; Kupiainen et al., 2016; Karhunen et al., 2021). Uudistuksen odottamaton seuraus on kuitenkin se, että opiskelijat kokevat enemmän paineita oppiaineiden valinnasta ja oppiaineet jakautuvat epäviralliseen arvojärjestykseen sen perusteella, miten paljon hyötyä niistä on hakuprosessissa (esim. vieraiden kielten opiskelu ei kannata). Toinen haaste on se, että ylioppilaskokeiden tulokset julkistetaan vain vähän ennen korkeakoulujen valintakokeita (joidenkin opiskelualojen hakumenettelyyn kuuluu myös aihekohtaisia kokeita), mikä jättää niukasti aikaa valmistautumiseen.

Opiskelupaikkojen määrää ei pystytä lisäämään samaan tahtiin kuin kysyntä kasvaa, mikä viivästyttää monien opiskelijoiden korkeakouluun pääsyä. Opiskelupaikkoihin on päässyt muodostumaan pitkä hakujono (OECD, 2020a). Lukion suorittaneista 85,5 prosenttia haki vuonna 2020 korkeakouluihin, mutta vain 38,1 prosenttia hyväksyttiin samana vuonna (23 prosenttia yliopistoihin ja 15,1 prosenttia ammattikorkeakouluihin). Osuus oli suurempi kuin vuonna 2019 (jolloin 82 prosenttia lukion suorittaneista haki ja 28 prosenttia pääsi korkeakouluihin) (SVT, 2019). Muutos johtuu pääasiassa opiskelupaikkojen lisäämisestä ja opiskelijavalintauudistuksesta. Vuoden 2021 luvut ovat suunnilleen samalla tasolla. Keväällä 2021 hakijoita oli 157 000, ja heistä vain 53 400 hyväksyttiin. Vuosina 2021–2022 korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty 6 000:lla. Vuosina 2020–2022 korkeakoulut ovat saaneet yhteensä 10 200 lisäaloituspaikkaa (opetus- ja kulttuuriministeriö 2021d). Haasteita aiheuttaa myös opiskelijoiden hidas edistyminen opinnoissa. Vuonna 2019 kaksi kolmasosaa ammattikorkeakoulujen opiskelijoista suoritti tutkintonsa suunnitellussa ajassa, kun tutkimusyliopistojen opiskelijoista tässä onnistui vain yksi kolmasosa.

Korkeakoulutukseen osallistumisessa on edelleen sukupuolten välinen kuilu. Koska tytöt menestyvät paremmin oppivelvollisuuden piiriin kuuluvissa opinnoissa, he ovat yliedustettuina sekä lukiokoulutuksessa että korkeakoulutuksessa, erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Toisaalta tytöt arastelevat STEM-aineita, joten he ovat aliedustettuina teknisillä aloilla. Vuonna 2019 naisten osuus STEM-alan tutkinnon suorittaneista oli 27,2 prosenttia (lähes sama kuin vuonna 2018), mikä oli alle EU:n keskiarvon (32,3 prosenttia)¹⁶.

8. Viitteet

Aamulehti (2020). Kuntaliitto: Oppivelvollisuusiän noston hinta 150 miljoonaa vuodessa – 20 miljoonaa enemmän kuin hallitus arvioi (The cost of raising compulsory school age is 150 million a year - 20 million more than the government estimates). M. Liiten. https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000007502032.html

Ahtiainen, R., Asikainen, M., Heikonen, L., Hienonen, N., Hotulainen, R., Lindfors, P., Lindgren, E., Lintuvuori, M., Oinas, S., Rimpelä, A., & Vainikainen, M.-P. (2020). Koulunkäynti, opetus ja hyvinvointi kouluyhteisössä koronaepidemian aikana: Ensitulokset. https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/141903720/Raportti_ensituloksista_elokuu_2020.pdf

Cedefop; ReferNet (2021). ”VET REF: developments in vocational education and training policy database. Cedefop monitoring and analysis of VET policies.” [Ei julkaistu.]

Opetushallitus (2019). Lukion opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2019:2a.

Suomen vanhempainliitto (2021). Nuorten hyvinvointi vaatii hallitukselta kiireisiä toimenpiteitä. https://vanhempainliitto.fi/2021/04/14/nuorten-hyvinvointi-vaatii-hallitukselta-kiireisia-toimenpiteita/

Opetushallitus (2020). Etäopetuksen tilannekuva koronapandemiassa vuonna 2020. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/31605670%20OPH%20Et%C3%A4opetuksen%20tilannekuva%20koronapandemiassa%20vuonna%202020%20verkkojulkaisu_21_03_30_0.pdf

Hietanen-Peltola, M., Vaara, S., Hakulinen, T. & Hastrup, A. (2020). Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut koronakeväänä 2020. Tuloksia kouluterveydenhuollon verkoston ja perhekeskusverkoston tiedonkeruusta. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140127/TY%c3%962020_026_Lasten%20nuorten%20ja%20perheiden%20peruspalvelut%20koronakev%c3%a4%c3%a4n%c3%a4%202020_s.pdf?sequence=4&isAllowed=y

HS (2019). Luokanopettajakoulutukseen hakevien määrä romahti, mutta opettajapula ei vielä ole näköpiirissä. Helsingin Sanomat, H. Korpela, https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006125103.html

HS (2020a). Koronaepidemian vaikutukset näkyvät nuorisolääkärin vastaanotolla: ”Toinen toistaan kipeämpiä nuoria”. Helsingin Sanomat, Pauliina Grönholm https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006670013.html

HS (2020b). Etäopetukseen siirtyminen huolettaa lukiolaisia – 60 prosenttia kokenut käytännön henkisesti raskaana. Helsingin Sanomat, P. Grönholm. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007652859.html

HS (2021 a). Koulutusselonteolle tuli tuoreeltaan kiitosta ja moitteita kansanedustajilta. Helsingin Sanomat, M. Liiten, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007907825.html

HS (2021b). Ministeri Saarikko vaatii kaikilta korkeakouluilta kolme toimenpidettä opiskelijoiden hyvinvoinnin kohentamiseksi huhtikuun puoliväliin mennessä. Helsingin Sanomat, Marjukka Liiten. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007877527.html

Karhunen, H., Pekkarinen, T., Suhonen, T., & Virkola, T. (2021) Opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen väliraportti. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT Muistiot 62. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/180476/vatt-muistiot-62-opiskelijavalintauudistuksen-seurantatutkimuksen-valiraportti.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kupiainen, S., Marjanen, J., & Hautamäki, J. (2016). ”The problem posed by exam choice on the comparability of results in the Finnish matriculation examination”. Journal for educational research online, 8(2), 87–106.

Kupiainen, S., Marjanen, J., & Ouakrim-Soivio, N. (2018). Ylioppilas valintojen pyörteissä. Lukio-opinnot, ylioppilastutkinto ja korkeakoulujen opiskelijavalinta. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktiikan tutkimuksia 14. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/231687/Ad_tutkimuksia_14_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kupiainen, S. & Hotulainen, R. (2019). Erilaisia luokkia, erilaisia oppilaita. J. Hautamäki, I. Rämä, & M.-P. Vainikainen (toim.): Perusopetus, tasa-arvo ja oppimaan oppiminen. Valtakunnallinen arviointitutkimus peruskoulun päättövaiheesta. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 52/2019, 139–165. Helsingin yliopisto. https://www2.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/7_erilaisia_luokkia_erilaisia_oppilaita.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017 a). Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017b). Suomen korkeakoulutukselle ja tutkimukselle visio 2030. https://okm.fi/-/suomen-korkeakoulutukselle-ja-tutkimukselle-visio-2030

MINEDU (2019). Opettajankoulutuksen kehittäminen jatkuu Opettajankoulutusfoorumissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tiedote: https://minedu.fi/-/opettajankoulutuksen-kehittaminen-jatkuu-opettajankoulutusfoorumissa

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020a). Oikeus oppia. Tasa-arvoinen alku opinpolulle – varhaiskasvatus. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161904/Varhaiskasvatuksen%20laadun%20ja%20tasa-arvon%20kehitt%C3%A4misohjelma%20-esite.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2020b). Oikeus oppia. Tasa-arvoinen alku opinpolulle – perusopetus. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161905/Perusopetuksen%20laadun%20ja%20tasa-arvon%20kehitt%C3%A4misohjelma%20-%20esite.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2021 a). Koulutuspoliittinen selonteko: tasa-arvoinen ja laadukas koulutus välttämätöntä kasvavien osaamisvaatimusten ja pienenevien ikäluokkien Suomessa. https://okm.fi/-/koulutuspoliittinen-selonteko-tasa-arvoinen-ja-laadukas-koulutus-valttamatonta-kasvavien-osaamisvaatimusten-ja-pienenevien-ikaluokkien-suomessa

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2021b). Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:3 (s. 177–185). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162662/OKM_2021_3.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2021c). Lukiokoulutuksen laatu- ja saavutettavuusohjelma. Saatavilla suomeksi ja ruotsiksi. https://okm.fi/lukion-laatuohjelma

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2021d). Runsaat 10 200 aloituspaikkaa lisää korkeakouluihin vuosina 2020–2022. https://minedu.fi/-/runsaat-10-200-aloituspaikkaa-lisaa-korkeakouluihin-vuosina-2020-2022

OAJ (2020). OAJ:n asiantuntijalausunto koskien valtioneuvoston koulutuspoliittista selontekoa. https://www.oaj.fi/globalassets/lausunnot/2021/eduskunta_oaj_lausunto_siv_vn_koulutuspoliittinen_selonteko.pdf. Viitattu 23.4.2021.

OAJ (2021a). OAJ sivistysvaliokunnalle: Koulutustason nosto ei ole mahdollista ilman riittäviä resursseja. https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2021/oaj-sivistysvaliokunnalle-koulutustason-nosto-ei-ole-mahdollista-ilman-riittavia-resursseja/

OAJ (2021b). OAJ:n asiantuntijalausunto koskien valtioneuvoston koulutuspoliittista selontekoa. https://www.oaj.fi/globalassets/lausunnot/2021/eduskunta_oaj_lausunto_siv_vn_koulutuspoliittinen_selonteko.pdf

OECD (2019a). Vuoden 2018 PISA-tulokset (osa III): What School Life Means for Students’ Lives, PISA, OECD Publishing, Pariisi, https://doi.org/10.1787/acd78851-en.

OECD (2019a). Vuoden 2018 PISA-tulokset (osa I): What Students Know and Can Do, PISA, OECD Publishing, Pariisi, https://doi.org/10.1787/5f07c754-en.

OECD (2019c). Finland: Country Profile, Education GPS. http://www.oecd.org/pisa/publications/PISA2018_CN_FIN.pdf

OECD (2020a). Education policy outlook. Finland. http://www.oecd.org/education/policy-outlook/country-profile-Finland-2020.pdf

Oker-Blom, G. (2021). Den svenskspråkiga utbildningen i Finland: särdrag, utmaningar, utvecklingsbehov och förslag till åtgärder. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162926

Pekkarinen, T. & Sarvimäki, M. (2016). Parempi tapa valita korkeakouluopiskelijat. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. VATT Policy Brief -julkaisu. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/148956/vatt_policybrief_12016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Saaristo, V. (2016). TEAviisari, työkalu terveyden edistämisen valmiuksien kehittämisen vertailuun Suomessa. EuroHealthNet -lehti. https://eurohealthnet-magazine.eu/fi/teaviisari-a-tool-for-benchmarking-health-promotion-capacity-building-in-finland/

Salmela-Aro, K., Upadyaya, K., & Hietajärvi,L. (2020). Suomalaisten rehtoreiden ja opettajien työhyvinvointiprofiilit koronakeväänä. Psykologia. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/326932/KoronaOpetRehtoritPsykologia.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Svedlin, R., Engelholm, M.-L., Karlberg-Granlund, G., Kupiainen, S., Sundqvist, R., Wallén, B., Hietala, R., & Smeds-Nylund, A.-S. (2013). Syntesutvärdering av den svenska utbildningen i Finland. Kvalitet och jämlikhet. Publikationer från Rådet for utbildningsutvärdering 62. Suomenkielinen tiivistelmä s. 11–12. https://karvi.fi/app/uploads/2014/09/KAN_62.pdf

SVT (2019). Suomen virallinen tilasto: Koulutukseen hakeutuminen. Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin 2010–2019. Helsinki: Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/khak/2019/khak_2019_2020-12-10_tau_001_fi.html

Thuneberg, H., Vainikainen, M. P., Ahtiainen, R., Lintuvuori, M., Salo, K., & Hautamäki, J. (2013). Education is special for all: The Finnish support model. Gemeinsam leben, 21(2), s. 67–78.

Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry (2021). Unifin viestit koulutuspoliittiseen selontekoon: Uudistuva Suomi tarvitsee uudistuvia yliopistoja. https://www.unifi.fi/uutiset/unifin-viestit-koulutuspoliittiseen-selontekoon-uudistuva-suomi-tarvitsee-uudistuvia-yliopistoja/

Vainikainen, M. P., Thuneberg, H., Greiff, S., & Hautamäki, J. (2015). Multiprofessional collaboration in Finnish schools. International Journal of Educational Research, 72, 137–148. https://reader.elsevier.com/reader/sd/pii/S0883035515000622?token=98E11962B87BD55E5EAE2EEC56336C2949903321DC6374404534661FB5A51D1822989CEC02AE3CE22D7E301CEE6343A4&originRegion=eu-west-1&originCreation=20210406132457

Vainikainen, M.-P., Oinas, S., Ahtiainen, R., Rimpelä, A., Lindfros, P., Lintuvuori, M., Hienonen, N., Heikonen, L., Asikainen, M., Lindgren, E. & Hotulainen, R. (2021). School-level variation in distance learning practices during the COVID-10 pandemic in Finland. https://www.researchreal.fi/wp-content/uploads/2021/01/2020-09-21-Distance_learning_practices_SUBMISSION.pdf

Yle (2020). Liikaa tehtäviä, kehnoa opetusta ja kotihuolia – tuore kysely paljastaa, että lukiolaiset rimpuilevat sietokykynsä rajoilla etäopetuksessa. Yleisradio, P. Solja & T. Hirvonen. https://yle.fi/uutiset/3-11324579.

Liite I: Keskeisten indikaattorien lähteet

Liite II: Koulutusjärjestelmän rakenne