KUN EU PERUSTETTIIN VUONNA 1957, JÄSENMAITA OLI VAIN KUUSI. NYT NIITÄ ON 27. NÄMÄ MAAT OVAT LIITTYNEET YHTEEN RAKENTAAKSEEN YHDESSÄ PAREMPAA TULEVAISUUTTA. MITKÄ MAAT KUULUVAT UNIONIIN JA MILLOIN NE LIITTYIVÄT SIIHEN? TÄSSÄ LUVUSSA OPIT, MITEN EU:STA ON TULLUT SELLAINEN KUIN SE NYKYISIN ON JA MIKÄ TEKEE EU:STA AINUTLAATUISEN.
Euroopan unioni on ainutlaatuinen, 27 maan välinen kumppanuushanke. Siihen osallistuvia maita kutsutaan jäsenvaltioiksi tai EU-maiksi. Yhdessä ne kattavat suuren osan Euroopasta. EU:ssa asuu noin 447 miljoonaa ihmistä, mikä on noin 6 prosenttia koko maailman väestöstä. EU-maiden kansalaiset ovat myös EU:n kansalaisia.
Tarkastele oikealla olevaa luetteloa maiden lipuista ja nimistä. Kaikki nämä maat sijaitsevat Euroopassa, mutta ne kaikki eivät kuulu Euroopan unioniin. Kun olet tunnistanut EU-maat, etsi ne kartalta. Löydät tarvittaessa apua tältä verkkosivustolta: europa.eu/!QJJCrV
ALANKOMAAT
ALBANIA
ANDORRA
BELGIA
BOSNIA JA
HERTSEGOVINA
BULGARIA
ESPANJA
IRLANTI
ISLANTI
ITALIA
ITÄVALTA
KREIKKA
KROATIA
KYPROS
LATVIA
LIECHTENSTEIN
LIETTUA
LUXEMBURG
ΜΑLTA
MOLDOVA
MONACO
MONTENEGRO
NORJA
POHJOIS-MAKEDONIA
PORTUGALI
PUOLA
RANSKA
ROMANIA
RUOTSI
SAN MARINO
SAKSA
SERBIA
SLOVAKIA
SLOVENIA
SUOMI
SVEITSI
TANSKA
TŠEKKI
TURKKI
UKRAINA
UNKARI
VALKO-VENÄJÄ
VATIKAANIVALTIO
VIRO
YHDISTYNYT
KUNINGASKUNTA
Kuvitellaan, että olet töissä jonkin EU-maan matkailua edistävässä keskuksessa. Mieti, mitkä kaksi EU-maata tunnet parhaiten, ja kirjoita kummastakin lyhyt esittelyteksti matkailijoille. Voit esimerkiksi kertoa, kuinka monta asukasta näissä maissa on ja mitkä ovat niiden pääkaupungit. Kerro myös, mitä tarjottavaa näillä mailla on matkailijoille (esimerkiksi ruoasta, kulttuurista ja kielestä).
EU:hun kuuluu yhdeksän aluetta, jotka sijaitsevat kaukana Euroopan mantereesta. Nämä merentakaiset alueet (ns. syrjäisimmät alueet) ovat Ranskan Guayana, Guadeloupe, Martinique, Mayotte, Réunion ja Saint-Martin (jotka kaikki kuuluvat Ranskaan), Azorit ja Madeira (Portugali) ja Kanariansaaret (Espanja).
Euroopan unionissa on 24 virallista kieltä.
Miksi niitä on niin paljon? EU:ta ei olisi olemassa ilman jäsenvaltioita ja niiden kansalaisia. Demokraattisena organisaationa EU:n on viestittävä jäsenvaltioidensa hallitusten, asukkaiden, yritysten ja julkisten elinten kanssa niiden omalla kielellä. Jokaisella EU:n asukkaalla on oikeus tietää, mitä heidän nimissään ja heidän verorahoillaan tehdään ja mitä sääntöjä heidän on noudatettava. Heillä pitäisi myös olla mahdollisuus osallistua EU:n asioihin ilman, että heidän täytyy ensin oppia toinen kieli.
Voit kirjoittaa EU:n toimielimille millä tahansa EU:n 24 virallisesta kielestä ja saat vastauksen samalla kielellä.
Oletko joskus kuullut sanonnan ”moninaisuudessaan yhtenäinen”? Se on EU:n tunnuslause. Siinä tiivistyy se, mistä EU:n arvoissa on pohjimmiltaan kyse. Jokaisella EU-maalla on oma kulttuurinsa, kielensä ja perinteensä, mutta ne kaikki jakavat samat yhteiset arvot, joita maiden on kunnioitettava, jos ne haluavat olla Euroopan unionin jäseniä.
Yksi kaikkia jäsenvaltioita yhdistävä perusarvo on demokratia. Se tarkoittaa, että vain demokraattiset maat voivat olla EU:n jäseniä. Muita kaikkien EU-maiden yhteisiä arvoja ovat ihmisarvo, vapaus, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen.
EU:lla on kuusi keskeistä arvoa, jotka muodostavat yhteiskuntamme perustan:
Näiden arvojen puolesta on taisteltu monien vuosien ajan, ja ne ovat muokanneet yhteiskunnastamme sellaisen kuin se on nykyään.
EU:n arvot on määritelty EU:n perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Ne ovat tärkeitä lakitekstejä, jotka kaikki EU-maat ovat hyväksyneet ja joita niiden on siksi noudatettava.
KATSO VIDEO: EU:n arvot minuutissa multimedia.europarl.europa.eu/fi/video/what-are-eu-values_B01-ESN-210315
EU:n perussopimukset sisältävät ne säännöt, jotka ohjaavat EU:n toimintaa. Niitä tarkistetaan ajoittain, esimerkiksi kun EU:hun liittyy uusia maita tai kun EU:n toimintatapoihin tehdään muutoksia. Viimeisin perussopimus on Lissabonin sopimus, joka allekirjoitettiin Portugalin pääkaupungissa vuonna 2007.
Lisätietoja EU:n perussopimuksista: europa.eu/!drMbVG
Euroopan unionin perusoikeuskirja tuli voimaan Lissabonin sopimuksen myötä. Siinä määritellään oikeudet ja vapaudet, joista kaikki EU:ssa asuvat ihmiset saavat nauttia, kuten henkilökohtaiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset oikeudet. Nyky-yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti perusoikeuskirja sisältää myös uudempia perusoikeuksia, kuten henkilötietojen suojan ja bioetiikkaa koskevat takuut. Se sisältää myös alle 18-vuotiaiden oikeuksia koskevia erityisiä määräyksiä. Ne takaavat, että lapsen oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksiin, joita EU:n ja sen jäsenvaltioiden on noudatettava ja suojeltava.
Lisätietoja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta: fra.europa.eu/fi/eu-charter; lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia: ec.europa.eu/info/policies/justice-and-fundamental-rights/rights-child_fi
EU muodostuu hyvin erilaisista valtioista. Asukasluvultaan suurin EU-maa on Saksa, jossa on lähes 84 miljoonaa asukasta, ja pienin on Malta, jossa asukkaita on 500 000. Ihmiset puhuvat EU:ssa eri kieliä ja käyttävät eri aakkosia (latinalaisia, kreikkalaisia ja kyrillisiä aakkosia). Jokaisessa maassa on omia perinteitä, kulttuureja, ruokia ja juhlapäiviä.
Euroopan lipussa on 12 kultaista tähteä, jotka muodostavat ympyrän sinisellä taustalla. Euroopan unioni otti lipun käyttöön vuonna 1984 (jolloin Euroopan unioni tunnettiin vielä Euroopan talousyhteisönä). Lippu liehuu nykyisin rakennusten, puistojen ja muistomerkkien yllä kaikkialla Euroopassa. Tähtien määrä on muuttumaton – niitä on aina 12. Ne symboloivat eurooppalaisten välistä yhtenäisyyttä, yhteisvastuullisuutta ja sopusointua.
Valtio … | A) voi liittyä EU:n jäseneksi |
B) ei voi liittyä EU:n jäseneksi |
---|---|---|
1. jossa ei ole lehdistönvapautta | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
2. jossa on käytössä kuolemanrangaistus | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
3. joka sallii kansalaisten protestoida hallitusta vastaan | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
4. jossa pidetään säännöllisesti parlamenttivaalit | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
5. jossa armeijan johto määrää politiikan ja tarvittaessa puuttuu sisäpolitiikkaan sotilaallisella voimalla | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
6. jossa henkilön katsotaan olevan syytön, kunnes hänet on todettu syylliseksi tuomioistuimessa | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
7. jossa on vain yksi puolue, joka on aina hallituksessa | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
8. joka suojelee vähemmistöjä myös silloin, kun enemmistö on heitä vastaan | KYLLÄ / EI | KYLLÄ / EI |
Viime vuosisadan alkupuoliskolla käytiin kaksi tuhoisaa maailmansotaa (vuosina 1914–1918 ja 1939–1945). Niiden jälkeen päätettiin, että mitään sellaista ei saa tapahtua koskaan uudelleen.
Vuosina 1945–1950 muutamat eurooppalaiset poliitikot, kuten Robert Schuman, Konrad Adenauer, Alcide De Gasperi ja Winston Churchill, käynnistivät prosessin, jonka tuloksena syntyi nykyinen Euroopan unioni. Heidän visionaan oli yhdistää Euroopan maat taloudellisesti ja poliittisesti kestävän rauhan ja vaurauden turvaamiseksi.
Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti 9. toukokuuta 1950 Euroopan hiili- ja terästuotannon yhdistämistä. Hiili ja teräs olivat tuohon aikaan sodankäynnin keskeiset raaka-aineet: hiiltä käytettiin energialähteenä ja terästä aseiden ja koneiden valmistuksessa. Kun maat yhdistäisivät tuotantonsa, mikään maa ei voisi aseistautua muita vastaan salassa. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin tämän ehdotuksen pohjalta vuonna 1952. Sen perustivat kuusi naapurimaata – Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa – ja se loi perustan nykyiselle EU:lle.
Voit lukea lisää Euroopan unionia vuosien mittaan muokanneista ihmisistä ja poliitikoista EU:n perustajat ja kehittäjät -sarjasta, joka löytyy täältä:
Muutamaa vuotta myöhemmin kuusi perustajamaata päätti laajentaa yhteistyötään muille taloudenaloille. Rooman sopimus, jolla perustettiin Euroopan talousyhteisö, allekirjoitettiin vuonna 1957. Se tuli voimaan vuonna 1958. Sopimuksen alkuperäisenä tavoitteena oli edistää kauppaa ja taloudellista yhdentymistä osallistujamaiden välillä.
Irlanti, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta(*) liittyivät Euroopan talousyhteisöön vuonna 1973. Muutamaa vuotta myöhemmin, kun Etelä-Euroopan maita hallinneet oikeistodiktatuurit päättyivät, kolme uutta maata pystyi hakemaan jäsenyyttä. Ensimmäinen niistä oli Kreikka, joka liittyi unioniin vuonna 1981. Espanja ja Portugali tulivat mukaan vuonna 1986. Vuonna 1993 perustettiin Euroopan unioni, ja Itävalta, Ruotsi ja Suomi liittyivät siihen kaksi vuotta myöhemmin. EU:ssa oli nyt 15 jäsenmaata.
Pian toisen maailmansodan jälkeen alkoi 40 vuotta kestänyt kylmä sota. Rautaesirippu jakoi Euroopan itään ja länteen. Tämän jaon symboli oli Berliinin muuri: se jakoi Berliinin kaupungin kahteen osaan. Kommunismin romahdettua vuonna 1989 Keski- ja Itä-Euroopan entiset kommunistiset maat alkoivat vähitellen demokratisoitua ja hakivat EU:n jäsenyyttä.
Vuonna 2004 EU:hun liittyi kahdeksan Keski- ja Itä-Euroopan maata: Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Samana vuonna EU:n jäseniksi liittyivät myös Välimeren saarivaltiot Kypros ja Malta. Bulgaria ja Romania liittyivät unioniin vuonna 2007 ja Kroatia vuonna 2013.
Uusien jäsenvaltioiden liittyminen on laajentanut EU:n sisämarkkinoita ja auttanut ylläpitämään rauhaa ja vaurautta Euroopassa. Kaikkien uusien jäsenten on oltava valmiit allekirjoittamaan perussopimukset ja hyväksymään EU:n koko lainsäädäntö. Niiden on kunnioitettava EU:n arvoja, kuten demokratian ja oikeusvaltion periaatteita sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.
EU pitää yllä tiiviitä suhteita rajojensa ulkopuolella oleviin naapurimaihin. Euroopan naapuruuspolitiikalla tuetaan EU:n itä- ja eteläpuolella olevien lähimpien naapurimaiden turvallisuutta, vakautta ja vaurautta. EU:n laajentumispolitiikka kattaa myös mahdolliset tulevat jäsenmaat. EU:n suhteet naapurimaita kaukaisempiin maihin perustuvat yleensä kauppasopimuksiin, kumppanuuksiin ja monenväliseen yhteistyöhön.
EU:n nykyiset ehdokasmaat ovat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia, Turkki ja Ukraina. Georgia ja Kosovo (*) ovat mahdollisia ehdokasmaita.
(*) Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
Kuusi perustajamaata ovat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa. Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyivät Euroopan unioniin 1. tammikuuta 1973, jolloin jäsenvaltioiden määrä kasvoi yhdeksään. Kreikka liittyi vuonna 1981 ja sen jälkeen Portugali ja Espanja vuonna 1986. Itävalta, Ruotsi ja Suomi liittyivät Euroopan unioniin vuonna 1995. Suurin laajentuminen tapahtui vuonna 2004, jolloin Euroopan unioniin liittyi 10 maata: Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Bulgaria ja Romania liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2007 ja Kroatia viimeisimpänä maana vuonna 2013.
EU perustettiin takaamaan kestävä rauha jäsentensä välillä. Väkivaltaiset sisäiset konfliktit ja sodan syttymisen uhka eurooppalaisten välillä ovat vähentyneet huomattavasti EU:n perustamisen jälkeen. Euroopan unionille myönnettiin vuonna 2012 Nobelin rauhanpalkinto tunnustuksena työstä rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien hyväksi Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. EU päätti lahjoittaa 930 000 euron palkintorahan – ja lisäksi 930 000 euroa EU:n omaa rahaa – lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta kasvaa rauhan olosuhteissa.
EU ERI AIKAKAUSINA
Seuraa EU:n taivalta sodan repimästä maanosasta rauhanomaiseen unioniin tutkimalla EU:n aikajanaa:
Kuten jo tiedät, Euroopan unionin historia juontaa 1950-luvun alkuun. Unionin perustajat olivat kokeneet tuhoisan maailmansodan, jotkut heistä kaksikin. Nämä sodat aiheuttivat kymmeniä miljoonia kuolonuhreja kaikkialla Euroopassa. Tuohon aikaan pyrkimys yhdistää maita ja ihmisiä, jotka olivat aivan hiljattain olleet sodassa keskenään, oli jotakin täysin uutta.
Kun sinä ja ikätoverisi synnyitte, EU:ssa oli nautittu rauhasta ja vauraudesta jo yli 50 vuoden ajan, vaikka samaan aikaan muualla maailmassa on kärsitty konflikteista, joista olet varmaankin kuullut tai lukenut. Mitä mieltä olette nuorina tästä pitkästä rauhan jaksosta Euroopassa? Pidättekö sitä itsestäänselvyytenä vai oletteko joskus huolissanne tulevaisuudesta? Riittääkö demokratia yksinään takaamaan rauhan? Keskustele tästä luokkatovereidesi kanssa.