Koheesiopolitiikan täytäntöönpano: kustannukset ovat suhteellisen alhaiset, mutta tiedot eivät riitä yksinkertaistamisella saavutettavien säästöjen arviointiin

Tiivistelmä

EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesiopolitiikan osuus EU:n talousarvion kokonaismenoista on noin kolmannes. Koheesiopolitiikan yleistavoitteena on vähentää alueiden välisiä kehityseroja. EU tekee suurimmat investointinsa tällä politiikanalalla. Koheesiopolitiikkaan osoitettiin 352 miljardia euroa vuosina 2014–2020, mikä vastaa 37:ää prosenttia EU:n talousarvion kokonaismenoista kyseisellä kaudella.

Koheesiopolitiikkaa toteutetaan yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin periaatteen mukaisesti. Toisin sanoen vastuu politiikan ja koheesiomenojen toteuttamisesta sekä niitä koskevasta valvonnasta jakautuu komission ja jäsenvaltioiden kesken. Vaikka komissio on edelleen vastuussa EU:n talousarvion toteuttamisesta, EU:n varojen ja ohjelmien käytännön hallinnointi ja valvonta on delegoitu jäsenvaltioiden viranomaisille. Viranomaisten tehtävistä ja toiminnoista, kuten yhteisrahoitettavien hankkeiden valinnasta ja valvonnasta, säädetään yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa.

Koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanosta aiheutuu kustannuksia. Tämä koskee kaikkia jäsenvaltioissa ohjelmista vastaavien viranomaisten ja komission tehtäviä ja toimia.

Tilintarkastustuomioistuin selvitti tarkastuksessaan, ovatko nämä kustannukset verrattavissa muiden vastaavien järjestelmien kustannuksiin ja ovatko niiden perustana olevat tiedot täydellisiä, johdonmukaisia ja yhdenmukaisia. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin tutki, mahdollistavatko tiedot lainsäädäntöä ja sääntöjen yksinkertaistamista koskevan analyysin ja päätöksenteon. Tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja johtopäätökset ovat hyödyllisiä ohjelmakautta 2021–2027 ajatellen. Niiden avulla voidaan myös parantaa kauden 2021–2027 hallinto- ja valvontajärjestelmien vaikuttavuutta jäsenvaltioissa.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komission esittämät koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanon kokonaiskustannukset ovat suhteellisen alhaiset verrattuna muihin EU:n rahastoihin ja kansainvälisesti rahoitettuihin ohjelmiin. Tilintarkastustuomioistuin totesi kuitenkin, että komissio ei ollut kerännyt riittävän täydellisiä, johdonmukaisia ja yhdenmukaisia taustatietoja kustannuksista niin, että tietoja olisi voitu käyttää esimerkiksi arvioitaessa koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanoa koskevien EU:n sääntöjen yksinkertaistamisen vaikutuksia.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissiolle yhteisrahoitusta varten ilmoitetut kustannukset ovat kyllä tiedossa, mutta saatavilla on vain vähän tai ei lainkaan tietoja niistä kustannuksista, joita ei ilmoiteta komissiolle. Saadakseen enemmän tietoja kustannusten ilmoittamatta jääneestä osasta komissio arvioi hallinnollisia kustannuksia jäsenvaltioille osoittamillaan kyselyillä. Tilintarkastustuomioistuin kyseenalaisti viimeisimmän, vuodelta 2018 peräisin olevan arvion perustana olevien tietojen täydellisyyden, johdonmukaisuuden ja oikeellisuuden. Kyseinen komission tutkimus voisi kuitenkin toimia perustana laaja-alaisille kokonaistason vertailuille. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanosta jäsenvaltioille aiheutuvat 2,3 prosentin kustannukset ovat vastaavansuuruiset tai alhaisemmat kuin muissa kansainvälisesti rahoitetuissa järjestelmissä. Tämä vastaa komission vuoden 2018 tutkimuksessaan esittämää näkemystä.

Komissio arvioi vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen perusteella, että 21 yksinkertaistamistoimenpiteen käyttöönotto vähentäisi hallinnollisia kustannuksia vuosina 2014–2020. Tilintarkastustuomioistuimen tekemässä kyselyssä selvisi kuitenkin, että useimmat jäsenvaltiot olettavat hallinnollisten kustannusten kasvavan vuosina 2014–2020.

Osana vuosia 2021–2027 koskevan lainsäädäntöehdotuksen perusteluita komissio esitti kaksi vuoden 2018 tutkimuksesta peräisin olevaa arviota yksittäisistä yksinkertaistamistoimenpiteistä. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että yhden perusteluihin sisältyvän arvion yhteydessä olisi pitänyt käyttää realistisempaa skenaariota.

Komissio on ottanut käyttöön tai ehdottanut useita yksinkertaistamistoimenpiteitä kausia 2014–2020 ja 2021–2027 koskevissa asetuksissa. Monien yksinkertaistamistoimenpiteiden rahamääräistä vaikutusta on arvioitu useissa tutkimuksissa esimerkiksi vuosina 2012, 2017 ja 2018. Jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollisten käytäntöjen monimutkaisuutta ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Tilintarkastustuomioistuin katsoo aiemman tarkastustyönsä perusteella, että yksinkertaistamistoimenpiteiltä odotettuja kustannussäästöjä ei näiden käytäntöjen vuoksi välttämättä saada aikaan.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komissio

• ilmoittaa hallinnollisia kustannuksia koskevien säännöllisten tutkimustensa osalta, mitä ja milloin se aikoo tutkia
• analysoi, ovatko arvioidut hallinnollisten kustannusten säästöt toteutuneet
• tutkii jäsenvaltioiden hallinnollisia käytäntöjä.

Johdanto

Koheesiopolitiikan rahastot ja niiden hallinnointi

EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesiopolitiikan (tässä kertomuksessa ’koheesiopolitiikka’) tavoitteena on supistaa alueiden välisiä kehityseroja, uudistaa taantuvia teollisuusalueita sekä edistää rajat ylittävää, monikansallista ja alueiden välistä yhteistyötä Euroopan unionissa.

Koheesiopolitiikan menot ovat noin 37 prosenttia EU:n talousarvion kokonaismenoista. EU osoitti koheesiopolitiikkaan, joka on sen pääasiallinen investointipolitiikka, 346 miljardia euroa ohjelmakaudella 2007–2013 ja 352 miljardia euroa ohjelmakaudella 2014–2020. EU ja jäsenvaltiot osoittivat koheesiopolitiikkaan ensin mainitulla ohjelmakaudella yhteensä 466 miljardia euroa ja jälkimmäisellä ohjelmakaudella yhteensä 473 miljardia euroa.

Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin (ERI-rahastot)¹ kuuluu viisi rahastoa, joista kolmea EU käyttää koheesiopolitiikan toteuttamiseen. Nämä ovat Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), koheesiorahasto ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Asianomaisia kolmea rahastoa kutsutaan EU:n koheesiopolitiikan rahastoiksi. EAKR:oon, koheesiorahastoon ja ESR:oon sovelletaan yhteisiä sääntöjä, joista voidaan poiketa rahastokohtaisten asetusten nojalla.

Koheesiopolitiikkaa toteutetaan yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin periaatteen mukaisesti². Toisin sanoen vastuu koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta sekä siihen liittyvistä varoista jakautuu komission ja jäsenvaltioiden kesken. Rahastojen täytäntöönpano tapahtuu jäsenvaltioiden laatimilla ja komission hyväksymillä toimenpideohjelmilla, joissa eritellään yksityiskohtaisesti, miten jäsenvaltiot käyttävät EU:n rahoitusta ohjelmakauden aikana. Toimenpideohjelmista rahoitetaan hankkeita, jotka jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset ovat valinneet ja jotka edunsaajat toteuttavat.

Ohjelmakaudella 2007–2013 koheesioalan toimenpideohjelmia oli 441. Vuoden 2019 lopulla lähes 90 prosenttia näistä toimenpideohjelmista oli jo saatu päätökseen³. Ohjelmakaudella 2014–2020 toimenpideohjelmia on 391. Ne ovat vielä käynnissä.

Jäsenvaltio nimittää kunkin toimenpideohjelman toteuttamista varten seuraavat viranomaiset: hallintoviranomaisen, todentamisviranomaisen ja tarkastusviranomaisen. Niiden tehtävät ja toiminnot määritellään yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa⁴.

• Hallintoviranomainen vastaa toimenpideohjelman toteuttamisesta. Se arvioi ja valitsee hankehakemukset sekä valvoo ja seuraa hankkeiden täytäntöönpanoa.
• Todentamisviranomainen vastaa hankkeiden edunsaajien toimittamien kuluilmoitusten yhdistämisestä menoilmoituksiksi ja maksatushakemuksiksi. Se toimittaa ne komissiolle korvattaviksi ja laatii toimenpideohjelman vuositilinpäätöksen.
• Tarkastusviranomainen antaa vuosittain riippumattoman lausunnon tilien luotettavuudesta, aiheutuneiden menojen laillisuudesta sekä hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnasta.

Jäsenvaltiot voivat omasta aloitteestaan perustaa myös muita elimiä, kuten koordinointielimiä tai välittäviä toimielimiä, avustamaan toimenpideohjelmien täytäntöönpanossa. Koordinointielin hoitaa useiden toimenpideohjelmien kannalta tärkeitä horisontaalisia tehtäviä. Välittävät toimielimet ovat julkisia tai yksityisiä tahoja, jotka toimivat nimitetyn viranomaisen alaisuudessa yleensä toimenpideohjelmakohtaisesti ja hoitavat viranomaisen puolesta tehtäviä, jotka liittyvät toimia toteuttaviin edunsaajiin.

Komissiossa kaksi pääosastoa – työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto sekä alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto – vastaa EU:n koheesiopolitiikan toteuttamisesta.

Komissio neuvottelee toimenpideohjelmista jäsenvaltioiden kanssa ja hyväksyy ne. Lisäksi se antaa jäsenvaltioiden viranomaisille ohjeita tehtävien suorittamiseen sekä seuraa toimintapolitiikan täytäntöönpanoa tekemällä tarkastuksia jäsenvaltioissa tai asiakirjojen pohjalta. Näiden päivittäisten toimintojen lisäksi komissio ehdottaa alalle peruslainsäädäntöä, joka muovaa toimintapoliittista kehystä. Komissio myös arvioi aiempia toimintapoliittisia kehyksiä.

Jäsenvaltioiden nimitettyjen viranomaisten ja komission tärkeimmät toiminnot esitetään kaaviossa 1.

Huom. Jäsenvaltiot voivat perustaa välittäviä toimielimiä hallinto- ja todentamisviranomaisten alaisuuteen.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

Koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset

Ohjelmien laatimisen ja toteuttamisen edellyttämät toimet, kuten hallinto, seuranta, arviointi, tiedottaminen, viestintä, valvonta ja tarkastus (ks. myös kohdat 06—09), aiheuttavat hallinnollisia kustannuksia useilla tasoilla (ks. kaavio 1).

Rahastojen täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset voidaan rahoittaa EU:n tai jäsenvaltioiden (kansallisista tai alueellisista) talousarvioista tai yhdistämällä näistä peräisin olevia varoja.

1. Osa kustannuksista katetaan ainoastaan EU:n talousarviosta. Komissio vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat sen omasta aloitteestaan antamasta teknisestä tuesta esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien kehittämistoimenpiteiden taikka tutkimusten, arvioiden ja tiedonlevitystoimien yhteydessä⁶. EU:n talousarviosta katetaan myös tavanomaiset hallinnolliset kustannukset, kuten henkilöstö- ja kiinteistökulut.
2. Jotkin kustannukset katetaan yhteisrahoittamalla ne osin EU:n ja osin jäsenvaltioiden talousarvioista. Tällöin on kyse jäsenvaltioille aiheutuvista kustannuksista, jotka ne ilmoittavat teknisenä tukena. Tällaiset kustannukset voivat liittyä toimintoihin tai toimiin, jotka toteutetaan erityisen teknisen tuen toimenpideohjelman tai tavanomaisen toimenpideohjelman prioriteetin kautta. Teknisen tuen toimissa on noudatettava kaikkia koheesiopolitiikan sääntöjä, jotka liittyvät esimerkiksi valintamenettelyihin, valvonta- ja tarkastusjärjestelyihin, julkisiin hankintoihin, tukikelpoisuussääntöihin tai raportointivaatimuksiin.
3. Osa kustannuksista katetaan ainoastaan jäsenvaltioiden talousarvioista. Komissio ei saa tietoja näistä kustannuksista, koska ne eivät kuulu yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen soveltamisalaan.

Kukin jäsenvaltio voi päättää, mitkä kustannukset rahoitetaan kansallisesta talousarviosta ja mitä kustannuksia varten se pyytää yhteisrahoitusta ilmoittamalla ne teknisenä tukena.

Hallinnollisten kustannusten ja teknisen tuen välistä suhdetta havainnollistetaan kaavion 2 värillisessä ympyrässä, jossa sisemmät ympyrät kuvaavat komission kustannuksia (ks. kohdan 12 alakohta 1)). Toinen ja kolmas ympyrä liittyvät jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamaan tekniseen tukeen (ks. kohdan 12 alakohta 2)). Ulommassa ympyrässä ovat jäsenvaltioille aiheutuneet hallinnolliset kustannukset, joita ei ole ilmoitettu komissiolle (ks. kohdan 12 alakohta 3)) ja jotka komissio pyrkii arvioimaan tutkimusten avulla (ks. kohta 15). Suuremman ympyrän eri värit osoittavat, mille viranomaiselle kustannukset aiheutuivat. Näin voidaan esimerkiksi nähdä, että suurin osa kustannuksista aiheutuu jäsenvaltioille ja että jäsenvaltioiden teknisen tuen kustannuksista yli 50 prosenttia aiheutuu hallintoviranomaisille.

Huom. Mainittu 474 miljardin euron määrä sisältää EU:n rahoituksen (352 miljardia euroa, ks. kohta 02) ja kansallisen yhteisrahoitusosuuden.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin Euroopan komission kauden 2014–2020 tietojen perusteella.

Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa asetetaan rajat jäsenvaltioiden ilmoittamalle tekniselle tuelle. Kaudella 2014–2020 jäsenvaltiot saattoivat hakea teknisen tuen perusteella kustannuksiinsa korvausta määrän, joka vastaa enintään neljää prosenttia niille myönnetyistä varoista⁷. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa vahvistetaan myös, missä tilanteissa kyseinen osuus voidaan nostaa enintään kuuteen prosenttiin. Liitteessä I esitetään yhteenveto koheesiopolitiikkaan (473 miljardia euroa) ja tekniseen tukeen (14 miljardia euroa) ohjelmakaudella 2014–2020 osoitetuista jäsenvaltiokohtaisista kokonaismääristä. Ohjelmasta riippuen EU rahoittaa 50–100 prosentin osuuden ilmoitetuista teknisen tuen kustannuksista.

Komissio tilasi vuosina 2010–2018 viisi tutkimusta, joissa arvioitiin koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanoon liittyviä kustannuksia. Niissä selvitettiin myös komission eri lainsäädäntöehdotuksiin sisältyvien sääntöjen ja säännösten yksinkertaistamiseen tähtäävien toimenpiteiden vaikutuksia (ks. laatikko 1).

Tarkastuksen sisältö ja tarkastustapa

Tilintarkastustuomioistuin perehtyi tässä tarkastuksessa kustannuksiin, joita komissiolle ja jäsenvaltioille aiheutuu, kun ne toteuttavat koheesiopolitiikan rahastoja toimenpideohjelmien kautta. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin selvitti, saadaanko kustannustiedoista, jotka jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle, riittävä perusta lainsäädäntöä ja sääntöjen ja säännösten yksinkertaistamista koskeville hallinnollisille päätöksille.

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja johtopäätökset ovat hyödyllisiä ohjelmakautta 2021–2027 ajatellen. Niiden avulla voidaan myös parantaa kauden 2021–2027 hallinto- ja valvontajärjestelmien vaikuttavuutta jäsenvaltioissa.

Tilintarkastustuomioistuin tutki koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia ja esitti seuraavat tarkastuskysymykset:

1. Ovatko komission esittämät koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanon kokonaiskustannukset verrattavissa muiden vastaavien järjestelmien kustannuksiin ja ovatko niiden perustana olevat tiedot täydellisiä, johdonmukaisia ja yhdenmukaisia?
2. Mahdollistavatko käytettävissä olevat kustannustiedot lainsäädäntöä ja sääntöjen yksinkertaistamista koskevan analyysin ja päätöksenteon?

Tilintarkastustuomioistuimen tätä kertomusta varten tekemä tarkastustyö kattoi sekä komission että jäsenvaltioiden viranomaiset:

Kustannuksia koskevien tietojen ja kustannuksiin liittyvien menettelyjen tarkastuksessa keskityttiin pääasiassa ohjelmakauteen 2014–2020. Tarkastus kattoi tiedot, jotka olivat saatavissa komissiossa ja jäsenvaltioissa 31. joulukuuta 2018.

Tarkastuksessa ei tutkittu

1. hyötyjä, joita koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanoon liittyvät menettelyt tuottavat
2. valituista toimista aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia edunsaajien tasolla (ks. kohta 11).

Huomautukset

Koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanosta raportoidut kokonaiskustannukset ovat suhteellisen alhaiset, mutta ne eivät perustu riittävän täydellisiin, johdonmukaisiin ja yhdenmukaisiin tietoihin

Minkä tahansa politiikan tai ohjelman täytäntöönpanosta aiheutuu kustannuksia, jotka liittyvät pääasiassa henkilöstöön, tietotekniikkajärjestelmiin, rakennuksiin ja palveluihin. Täydelliset, yhdenmukaiset ja johdonmukaiset kustannustiedot olisi myös asetettava julkisesti saataville, jotta voidaan osoittaa Euroopan kansalaisille, että toimintapolitiikkoja pannaan täytäntöön tehokkaasti. Kustannukset olisi pidettävä alhaisina. Mitä suuremmat ne ovat, sitä vähemmän varoja on käytettävissä toimintapolitiikkojen varsinaiseen täytäntöönpanoon.

Komissio raportoi vuosittain koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanon kustannuksista, mutta raportointi ei ole ollut johdonmukaista eri ajankohtina

EU:n varainhoitoasetuksessa edellytetään, että komissio arvioi valvonnan kustannukset ja hyödyt kunkin pääosaston vuotuisissa toimintakertomuksissa¹³. Komission mukaan valvontakustannukset liittyvät EU:n varainkäytön useimpiin osa-alueisiin, kuten koheesiopolitiikan rahastoihin. Niihin kuuluvat kustannukset, jotka liittyvät pääasiassa koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanoon osallistuviin komission henkilöstön jäseniin. Nämä huolehtivat muun muassa ohjelmasuunnittelusta, seurannasta, varainhoidosta, hallinnollisesta ja teknisestä tuesta sekä tarkastuksesta. Taulukossa 1 esitetään tiedot vuosilta 2013–2018.

Komissio esittää valvontakustannukset vuotuisissa toimintakertomuksissaan prosenttiosuutena suoritetuista maksuista. Ohjelmakauden alkuvuosina suoritetaan vain vähän maksuja, sillä jäsenvaltiot ovat perustamassa ohjelmia eivätkä hankkeet ole vielä käynnissä. Komission kustannukset ovat kuitenkin suhteellisen vakaat. Ne eivät vaihtele suuresti maksettujen varojen määrän mukaan. Julkaistun prosenttiosuuden muutokset johtuvat enimmäkseen ohjelmille suoritettujen maksujen määrän vaihteluista.

Kuten muutkin komission pääosastot, koheesiopolitiikasta vastaavat pääosastot (työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto sekä alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto) arvioivat kustannuksensa käyttäen komission keskusyksiköiden laatimaa menetelmää. Menetelmän mukaan koheesiopolitiikan toteuttamiseen osoitetun henkilöstön määrä kerrotaan kunkin henkilöstöryhmän osalta henkilöstön jäsentä kohti määritetyillä keskimääräisillä kustannuksilla. Henkilöstöresurssien kohdentamismenetelmää päivitettiin komission sisäisen tarkastuksen antamien suositusten perusteella vuonna 2018. Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto toi esiin vuotuisessa toimintakertomuksessaan, että se tarkensi erityisesti henkilöstöresurssien arviointimenetelmäänsä. Menetelmää ei ollut päivitetty vuoden 2013 jälkeen. Tämä muutos, samoin kuin kaksi hallinnollista uudelleenjärjestelyä ja EU‑ohjausjaksoon liittyvän työmäärän merkittävä kasvu (joista kaikista raportoitiin ainoastaan vuoden 2018 vuotuisessa toimintakertomuksessa) vähensivät yhteishallinnointiin liittyviä työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston raportoimia kustannuksia 50 prosenttia. Tämä herättää epäilyksen vuosilta 2013–2017 raportoitujen kustannusten oikeellisuudesta. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että komission nyt käyttämä päivitetty menetelmä mahdollistaa varainhoitoasetuksen vaatimusten täyttämisen (kohta 23).

Jäsenvaltioilla on vajavaiset tiedot hallinnollisista kustannuksista

Jäsenvaltiot voivat päättää, mitkä kustannukset ne ilmoittavat komissiolle teknisenä tukena (ks. kohta 14). Ilmoitettavat kustannustyypit vaihtelevat viranomaisesta riippuen jopa samassa jäsenvaltiossa. Jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet, että ne eivät ilmoita kaikkia tukikelpoisia hallinnollisia kustannuksiaan teknisenä tukena. Näin ne voivat esimerkiksi käyttää suuremman osan saatavilla olevista varoista operatiivisiin hankkeisiin. Kaaviosta 3 käy ilmi, minkä tyyppisiä kustannuksia tarkastuksen kohteena olleiden viiden jäsenvaltion viranomaiset ilmoittivat teknisenä tukena. Taulukossa havainnollistetaan myös sitä, että tietyt jäsenvaltiot päättivät olla ilmoittamatta osaa tietyntyyppisistä kustannuksista tai eivät ilmoittaneet niitä lainkaan. Komissiolla ei ole tietoja niiden kustannusten määrästä eikä tyypistä, joita ei ilmoiteta sille (ks. myös kohta 13).

Tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn saaduista vastauksista käy ilmi, että tekninen tuki kattaa merkittävän osan jäsenvaltioiden hallinnollisista kustannuksista mutta ei niitä kaikkia (ks. kaavio 2). Toisin sanoen jäsenvaltiot rahoittavat osan hallinnollisista kustannuksista kansallisista tai alueellisista varoistaan ilmoittamatta siitä komissiolle.

Ohjelmakaudella 2007–2013, jonka osalta vain muutama toimenpideohjelma on vielä päättämättä, 10 prosenttia tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastanneista jäsenvaltioiden viranomaisista rahoitti kaikki kustannuksensa kansallisista lähteistä. Toisen ääripään muodostavat ne 13 prosenttia, jotka rahoittivat kaikki kustannuksensa teknisen tuen avulla (ks. taulukko 2).

Komissio arvioi ilmoitetun määrän osuuden jäsenvaltioiden hallinnollisista kokonaiskustannuksista siten, että se tiedusteli asiaa jokaiselta jäsenvaltiolta. Komission arvion mukaan osuus oli 30–70 prosenttia¹⁴ vuonna 2010 (EAKR ja koheesiorahasto ohjelmakaudella 2007–2013) ja 68 prosenttia¹⁵ vuonna 2018 (kaikki viisi ERI-rahastoa ohjelmakaudella 2014–2020).

Tilintarkastustuomioistuimen kyselystä käy ilmi, että 41 prosenttia vastaajista ei kyennyt arvioimaan teknisen tuen avulla rahoitettujen kustannusten osuutta (ks. taulukko 2). Vaikka teknisen tuen osalta ilmoitetut kustannukset ovat tiedossa, kansallisella tasolla ei useimmissa tapauksissa (91 prosenttia vastaajista) vaadittu kokonaiskustannusten erittelyä. Tilanne ei ole tämä ainoastaan koheesiopolitiikan rahastoja täytäntöönpanevien elinten kohdalla. Vain 20 prosenttia ylimmistä tarkastuselimistä vahvisti, että tällaisia vaatimuksia sovelletaan rahoitusjärjestelmiin, jotka ovat kokonaan kansallisia tai alueellisia.

Jäsenvaltioiden viranomaiset ovat julkisia elimiä, jotka siis kirjaavat kustannuksensa kirjanpitojärjestelmiin. Kyselyyn vastanneista viranomaisista 62 prosenttia oli kuitenkin osa suurempaa organisaatiota, kuten ministeriötä. Tämän vuoksi koheesiopolitiikkaa toteuttavien ohjelmaviranomaisten toimintaan liittyviä kustannuksia saattaa olla vaikea erottaa sen laajemman organisaation kustannuksista, jonka kanssa ne esimerkiksi ovat samassa rakennuksessa tai käyttävät yhteisiä tietokonejärjestelmiä.

Komission vuonna 2018 tekemä erityistutkimus, jossa arvioitiin hallinnollisia kustannuksia, perustui tietoihin, jotka eivät olleet riittävän täydellisiä, johdonmukaisia ja yhdenmukaisia

Koska täydellisiä tietoja jäsenvaltioiden hallinnollisista kustannuksista ei ole saatavilla, komissio arvioi ne määräajoin tehdyin tutkimuksin. Konsultit tekivät tutkimukset kunkin ohjelmakauden viidennen vuoden paikkeilla, ja ne valmistuivat vuosina 2010 (koheesiorahasto ja EAKR), 2012 (ESR) ja 2018 (kaikki viisi ERI-rahastoa) (ks. laatikko 1).

Vuoden 2018 tutkimusta varten konsultti pyysi kyselylomakkeen avulla kaikkien jäsenvaltioiden viranomaisia toimittamaan tietoja hallinnollisista kustannuksista. Näihin viranomaisiin kuuluivat hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaiset sekä kansalliset koordinointielimet, mutta kyselyn ulkopuolelle jäi huomattava määrä välittäviä toimielimiä.

Jäsenvaltioiden viranomaisilla ei ollut oikeudellista velvoitetta vastata, eikä kaikilta saatukaan vastausta. Vastausaste vaihteli Saksan 13 prosentista Tanskan ja Slovenian sataan prosenttiin¹⁶. Kaikki viisi ERI-rahastoa ja kaikki jäsenvaltiot huomioon ottaen lopullinen kattavuus oli 39 prosenttia¹⁷.

Tilintarkastustuomioistuin tiedusteli kyselyssään vastaajilta, jotka eivät olleet täyttäneet konsultin kyselylomaketta vuoden 2018 tutkimusta varten, miksi he ei eivät vastanneet siihen. Osa ilmoitti syyksi henkilöstöresurssien ja helposti saatavilla olevien tietojen puutteen. Eräät muut vastasivat, että kyselylomakkeen ajoitus ei ollut paras mahdollinen, koska toiminta jakautuu (alan luonteen vuoksi) epätasaisesti ohjelmakaudelle ja myös jäsenvaltioiden hallinnolliset kustannukset jakautuvat ohjelmakaudelle epätasaisesti. Koska kyselylomakkeeseen saadut vastaukset olivat puutteellisia, konsultin oli mukautettava tietoja puutteiden korjaamiseksi. Tämä tehtiin hyödyntämällä ”samankaltaisilta” vastaajilta saatuja päteviä vastauksia¹⁸.

Niissä jäsenvaltioissa, joista saatiin vastaus, kyselylomakkeen täyttämiseen ei ollut tarvittu kohtuuttoman suuria resursseja: tilintarkastustuomioistuimen kyselyssä vastaajat ilmoittivat, että heiltä oli kulunut komission lomakkeen täyttämiseen keskimäärin 1,7 henkilötyöviikkoa.

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus asianomaisissa jäsenvaltioissa ja sen kyselyynsä saamat vastaukset osoittavat, että konsultille toimitetut tiedot eivät olleet riittävän täydellisiä, johdonmukaisia ja yhdenmukaisia seuraavista syistä:

• Kaikissa viidessä tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa viranomaiset katsoivat, että kyselytutkimuksen sisältö, menetelmät ja kysymykset olivat epäselviä ja että asianmukaisia ohjeita ei ollut annettu.
• Vastaajat totesivat tilintarkastustuomioistuimen kyselyssä, että he pystyivät poimimaan tietojärjestelmistään hieman yli 50 prosenttia konsultin kyselylomakkeessa pyydetyistä tiedoista. Näin ollen vastaajien oli esitettävä arvio suuressa osassa vaadittuja tietoja.
• Kaikkien tarkastuksen kohteena olleiden viiden jäsenvaltion osalta todettiin, että viranomaisten vastauksissaan toimittamia tietoja ei juurikaan tarkistettu, vaan konsultti tarkisti vain tietojen uskottavuuden.
• Viidestä tarkastetusta jäsenvaltiosta neljän viranomaiset eivät aina antaneet vastauksissaan tietoja välittävistä toimielimistä.
• Kaikissa viidessä tarkastetussa jäsenvaltiossa osa viranomaisista ilmoitti ainoastaan teknisen tuen avulla rahoitetut kustannukset, joten määrä ei vastaa kaikkia hallinnollisia kustannuksia.
• Viidestä tarkastetusta jäsenvaltiosta kahden raportoimat tiedot eivät kaikilta osin liity pelkästään ohjelmakauteen 2014–2020.
• Tarkastetuista viidestä jäsenvaltioista neljässä kustannuksista raportoitiin epäjohdonmukaisesti. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kustannuksia, joita ei ollut otettu mukaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa koskevaan raportointiin. Yhdessä tarkastuskäynnin kohteena olleista jäsenvaltioista havaittiin raportoidun myös kustannuksia, jotka eivät kaikilta osin liittyneet koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon (ks. laatikko 2).

Kaksi viranomaista katsoi, että ne olisivat voineet antaa enemmän ja parempia tietoja, jos kyselystä olisi ilmoitettu etukäteen. Jos kyseisten tietojen tarpeesta olisi ilmoitettu jo ohjelmakauden alussa, viranomaiset olisivat voineet suunnitella järjestelmänsä ja menettelynsä siten, että ne olisivat tuottaneet tarvittavat tiedot. Näin tietojen toimittaminen olisi ollut paljon helpompaa ja tehokkaampaa ja toimitetut tiedot täsmällisempiä.

EAKR:n ja koheesiorahaston osalta vuoden 2018 tutkimuksen tulokset ovat hyvin samanlaiset kuin aiemman, vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen tulokset. Sen sijaan ESR:n osalta vuoden 2018 tutkimuksessa arvioitiin, että jäsenvaltioille aiheutuneiden kustannusten osuus oli 2,8 prosenttia, kun vuoden 2012 tutkimuksessa arvio oli 4,8 prosenttia. Vuoden 2018 tutkimuksessa katsottiin kustannusten huomattavan vähenemisen johtuvan pääasiassa siitä, että kustannukset pienenivät seuraavilla osa-alueilla: i) seuranta ja arviointi, ii) korvaushakemusten tarkistaminen sekä iii) tiedotus- ja viestintätoimet¹⁹. Korvaushakemusten tarkistamista koskevat kustannukset vähenivät etenkin yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen laajemman käytön ansiosta.

Käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että hallinnolliset kustannukset ovat verrattain alhaiset

Koheesiopolitiikan hallinnollisten kustannusten olisi oltava kohtuulliset verrattuna muihin investointien rahoittamiseen tarkoitettuihin eurooppalaisiin tai kansainvälisiin ohjelmiin.

Tilintarkastustuomioistuimen kohdissa 33–39 raportoimien puutteiden vuoksi on kyseenalaista, ovatko vuoden 2018 tutkimusta varten kerätyt tiedot täydellisiä, johdonmukaisia ja yhdenmukaisia. Tietojen epäluotettavuus on pidettävä mielessä tietoja analysoitaessa eli tiedot soveltuvat vain suurpiirteiseen vertailuun. Käytettävissä olevat tiedot osoittavat – huomattavasta virhemarginaalista huolimatta – koheesiopolitiikan rahastojen hallinnolliset kustannukset suhteellisen alhaisiksi verrattuna muihin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin ohjelmiin.

Vuoden 2018 tutkimus osoittaa, että koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanosta jäsenvaltioille aiheutuvat keskimääräiset kustannukset olivat 2,3 prosenttia²⁰ rahastoille kohdennettujen varojen kokonaismäärästä. Kaikista ERI-rahastoista koheesiorahastolla on alhaisimmat hallinnolliset kustannukset (1,8 prosenttia). Seuraavina tulevat EAKR (2,3 prosenttia) ja ESR (2,8 prosenttia) (ks. taulukko 1). Tutkimuksessa todetaan²¹, että nämä erot johtuvat rahastojen erilaisesta luonteesta. Esimerkiksi koheesiorahaston ohjelmissa toteutetaan tyypillisesti vähemmän ja suurempia hankkeita kuin ESR:n ohjelmissa. Myös rahoituksen määrät vaihtelevat. Rahastojen erilainen luonne onkin otettava huomioon kaikessa vertailussa. Vuoden 2018 tutkimuksen perusteella näyttää, että koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanokustannukset ovat alhaisemmat kuin maaseuturahaston (8,3 prosenttia) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (4,4 prosenttia).

Jäsenvaltioiden kustannusten lisäksi on otettava lukuun komission kustannukset, joiden arvioidaan olleen 0,36 prosenttia kaikista koheesiopolitiikan rahoitussitoumuksista vuonna 2018. Tästä luvusta työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston osuus on 0,18 prosenttia sidotuista ESR:n varoista ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston osuus 0,42 prosenttia sidotuista koheesiorahaston ja EAKR:n varoista.

Vuoden 2018 tutkimuksessa viitataan myös aiempiin tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneet, että ERI-rahastojen täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset ovat kansainvälisten vertailujen perusteella katsoen kohtuulliset. Näissä tutkimuksissa havaittiin, että ERI-rahastojen täytäntöönpanosta jäsenvaltioille aiheutuvat kustannukset olivat verrattavissa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) yleisiin hallintomenoihin. EBRD:n hallinto- ja täytäntöönpanorakenteet ovat pitkälti samanlaiset kuin ERI-rahastojen, ja täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten osuus ohjelman kokonaiskustannuksista oli 4,5 prosenttia. Maailmanpankin maailmanlaajuisissa ja alueellisissa kumppanuusohjelmissa hallinnollisten kustannusten osuus on 11 prosenttia.

Kustannuksista ei ollut saatavilla riittävästi tietoja niin, että olisi ollut mahdollista arvioida EU:n sääntöjen yksinkertaistamisen vaikutukset

Tiedot koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanon hallinnollisista kustannuksista ovat erityisen tärkeitä kahdessa vaiheessa ohjelmakautta:

1. kun ohjelmakautta varten ehdotetaan lainsäädäntöä taikka sääntöjä muutetaan, niistä luovutaan tai ne otetaan käyttöön
2. kun ohjelmakausi on päättynyt ja hallintokustannusten lopullinen määrä voidaan määrittää ja arvioida suhteessa lähtöoletuksiin.

Tutkimusten olisi tuotava esiin tietoja näyttöperustaksi niin, että komissio ymmärtää monimutkaiset säännöt ja hallinnolliset seuraukset. Näin voitaisiin perustella uuteen yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen sisältyvien säännösten muutokset. Komission ja jäsenvaltioiden pitäisi voida arvioida tietojen perusteella, mitkä yksinkertaistamistoimenpiteet voivat olla tehokkaita ja mitkä ovat niiden odotetut vaikutukset, kun samalla otetaan huomioon sääntelyn edut. Kun ohjelmien täytäntöönpano on edennyt riittävän pitkälle, komission pitäisi mitata ja analysoida yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutukset, jos toimenpiteitä sovelletaan tai aiotaan soveltaa myöhemmillä ohjelmakausilla.

Komissio suhtautuu jäsenvaltioita toiveikkaammin siihen, että säästöjä saadaan vuosina 2014–2020 aikaan sääntelyä yksinkertaistamalla

Tilintarkastustuomioistuin tutki komission analyysin yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutuksista ja vertasi sitä jäsenvaltioiden näkemyksiin kauden 2014–2020 hallinnollisista menoista. Komission vuosina 2010–2018 teettämät tutkimukset (ks. laatikko 1) perustuivat joko saman ohjelmakauden alkuvaiheista saatuihin tietoihin tai edellisen ohjelmakauden tietoihin, joita käytettiin perusskenaariona arvioitaessa käyttöön otettujen tai ehdotettujen yksinkertaistamistoimenpiteiden tulevia vaikutuksia. Kummassakaan skenaariossa käytettävissä ei ollut riittävästi tietoja niin, että yksinkertaistamistoimenpiteistä johtuvien muutosten vaikutuksia olisi voitu arvioida.

Esimerkki ohjelmakauden alkuvaiheesta saatujen tietojen käytöstä on vuoden 2017 tutkimus (ks. laatikko 1). Tilintarkastustuomioistuin on havainnut aiemmissa tarkastuksissaan²², että ohjelmakauden 2014–2020 hidas täytäntöönpano johti siihen, että käytettävissä olleiden EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston varojen käyttöaste oli vuoden 2017 alkupuoliskolla vain noin 10 prosenttia. Koska vain 10 prosenttia myönnetyistä varoista käytetään, analysoitavien yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutuksia on vaikea arvioida. Sääntöjen muuttaminen nimittäin edellyttää yleensä menettelyjen muuttamista, uudenlaisen osaamisen hankkimista ja koulutusta. Vuoden 2018 tutkimuksessa saatiin vahvistus sille, että sääntöjen muuttamisen vaikutukset ovat voineet ilmetä vasta hieman viiveellä ja että voi olla vaikeaa esittää vakuuttavaa näyttöä siitä, että muutokset olisivat vaikuttaneet hallinnollisiin kustannuksiin²³.

Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten (ks. laatikko 1) tarkoituksena on ollut arvioida koheesiopolitiikan eri rahastoista annettavalle tekniselle tuelle säädöksissä asetettujen mukaisia enimmäismääriä. Lisäksi niissä on pyritty havainnollistamaan yksinkertaistamistoimilta odotettuja tulevia säästöjä. Komissio ei ole kuitenkaan vielä arvioinut, ovatko säästöt toteutuneet. Vaikka lähes kaikki kauden 2007–2013 toimenpideohjelmat on nyt saatettu päätökseen (ks. kohta 05), komissio ei ole vielä mitannut yksinkertaistamistoimenpiteiden arvioitujen ja todellisten vaikutusten välistä eroa.

Komission selvitti vuoden 2017 tutkimuksessa (ks. laatikko 1), olivatko valitut 21 yksinkertaistamistoimenpidettä, jotka otettiin käyttöön kauden 2014–2020 yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa, vähentäneet kustannuksia odotetusti kaikkien viiden ERI-rahaston osalta (ks. liite III).

Tutkimuksessa todettiin, että 21 yksinkertaistamistoimenpiteen odotetaan alentavan koheesiopolitiikan rahastoista julkishallinnolle aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia kaikkiaan 4–8 prosenttia EAKR:n ja koheesiorahaston osalta ja 2–5 prosenttia ESR:n osalta²⁴. Tutkimuksessa todettiin myös, että tekniselle tuelle säädöksissä asetettua raja-arvoa, joka nykyisin on neljä prosenttia myönnetyistä varoista, voitaisiin alentaa ERI-rahastojen osalta 3,7–3,8 prosenttiin.

Tilintarkastustuomioistuimen kyselyssä ja tarkastuskäynneillä kysyttiin, miten täytäntöönpanoviranomaiset odottivat ohjelmakauden 2014–2020 hallinnollisten kustannusten eroavan kauden 2007–2013 kustannuksista. Noin 58 prosenttia vastaajista oletti, että kustannukset nousevat. Vastaajista 20 prosenttia puolestaan oletti, että kustannukset pysyvät ennallaan. Toisin sanoen 78 prosenttia vastaajista uskoo, että hallinnolliset kustannukset joko kasvavat tai pysyvät ennallaan edelliseen kauteen verrattuna. Vastaajien mukaan tärkeimmät tekijät, joiden jäsenvaltioiden viranomaiset olettavat vaikuttavan kustannuksia lisäävästi, ovat EU:n säädösten määrä ja niiden tulkintavaikeudet sekä jäsenvaltioiden viranomaisille lainsäädännössä määrättyjen tehtävien määrä.

Suurin osa vastaajista jäsenvaltioissa uskoo hallinnollisten kustannusten kasvavan, mikä ei vastaa kustannusten pienenemistä ennakoivaa komission arviota.

Vuosiksi 2021–2027 ehdotettujen yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutuksesta ei ole varmuutta

Kohdassa 41 tuotiin esiin, että vuoden 2018 tutkimuksen tiedot soveltuivat ainoastaan suurpiirteiseen vertailuun. Vuoden 2018 tutkimukseen pohjautuvien yksittäisten osatekijöiden käyttäminen perusteena lainsäädännön yksityiskohtaisille muutoksille vaikuttaa tämän vuoksi hyvin hankalalta, ja se olisikin tehtävä harkiten. Komissio vahvistaa uudesta yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta annetun ehdotuksen perusteluissa, että ”yksinkertaistamisista monia on vaikea arvioida etukäteen rahoituksen määrän kannalta”²⁵. Komissio valitsi kuitenkin perusteluissa esitettäväksi kaksi erityistä arviota. Ne koskevat vuosiksi 2021–2027 ehdotetun asetuksen säännöksiin tehtäviä muutoksia (ks. laatikko 3).

Yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön lisäämistä koskeva arvio (ks. laatikon 3 ensimmäinen luetelmakohta) on yksi kahdesta vuoden 2018 tutkimuksessa tämän yksinkertaistamistoimenpiteen osalta esitetystä arviosta. Vuoden 2018 tutkimuksessa kuitenkin kutsutaan tätä nimenomaista arviota äärimmäiseksi skenaarioksi ja pidetään sitä toistaiseksi epärealistisena. Tutkimuksen mukaan realistisempi skenaario johtaisi 1–2 prosentin säästöihin²⁶. Komissio ei siis ottanut realistisemmaksi nähtyä skenaariota esiin lainsäädäntökeskustelussa.

Komission vuonna 2018 tekemässä tutkimuksessa (ks. laatikko 1) selvitettiin vaikutuksia, joita oletetaan olevan kahdeksalla yksinkertaistamistoimenpiteellä vuosia 2021–2027 varten ehdotetuista kaikkiaan 80 yksinkertaistamistoimenpiteestä. Komissio piti näitä kahdeksaa toimenpidettä erityisen relevantteina vaikutusten arvioimisen kannalta. Tutkimuksessa ei täsmennetä, miten komissio valitsi juuri nämä toimenpiteet.

Tutkimuksessa todetaan, että jos vertailukohtana pidetään kauden 2014–2020 tilannetta, ehdotetut kahdeksan yksinkertaistamistoimenpidettä vähentävät koheesiopolitiikan rahastojen ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston hallinnollisia kustannuksia vaatimattomat 0,2 prosenttiyksikköä²⁷. Kahdella toimenpiteellä – korvaushakemuksiin kohdistettujen tarkistusten lukumäärän pienentämisellä ja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön lisäämisellä – saavutetaan suunnilleen 80 prosenttia tästä vähennyksestä (ks. kohta 39).

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kyselyn kohteena olleet jäsenvaltiot näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnolliset kustannukset vähenevät kaudella 2021–2027. Vastaajat jäsenvaltioissa totesivat, että tärkeimmät laskusuuntauksen toteutumiseen vaikuttavat osatekijät olisivat säännösten selkeyttäminen, EU:n säädösten määrän vähentäminen, viranomaisten tehtävien vähentäminen ja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön lisääminen. Vuosiksi 2021–2027 ehdotetusta yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta antamassaan lausunnossa tilintarkastustuomioistuin vahvistaa, että lainsäädäntökehyksen yleisrakennetta on yksinkertaistettu ja että asetukset ovat huomattavasti aiempaa lyhyempiä ja niitä on vähemmän²⁸.

Tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa²⁹ todetaan kuitenkin myös, että monien säännösten täytäntöönpanosta ei säädetä selkeästi. Tällaisista säännöksistä voi seurata, että hallintoresursseja käytetään tarpeettomaan keskusteluun siitä, miten säännökset olisi pantava täytäntöön. Komissiolta saatetaan myös pyytää lisää ohjeita. Vaarana siis on, että hallinnolliset kustannukset pienenevät arvioitua vähemmän tai eivät lainkaan (ks. kohta 57).

Edellisellä ja nykyisellä ohjelmakaudella yhteisrahoitusmekanismi, jota sovellettiin jäsenvaltioille annettavan teknisen tuen yhteydessä, perustui kustannuksiin, jotka olivat enimmäkseen aiheutuneet henkilöstön toteuttamista toiminnoista. Tähän liittyy riskejä, jotka johtuvat epätäsmällistä maksu- ja tukikelpoisuuskriteereistä. Asetusehdotuksessa perusteita muutettaisiin kaudeksi 2021–2027 siten, että toimintamenoihin sovellettaisiinkin kiinteää määrää³⁰. Näin pienennettäisiin tekniseen tukeen liittyviä, rahoitusta ja laiminlyöntejä koskevia riskejä merkittävästi.

Lisäksi vuosia 2021–2027 koskevassa asetusehdotuksessa esitetään teknisen tuen enimmäismäärän muuttamista (ks. kohta 14 ja laatikko 4). Yleisesti ottaen tilintarkastustuomioistuin katsoo, että tämän pitäisi johtaa siihen, että EU:n talousarviosta osoitetaan jäsenvaltioille huomattavasti vähemmän varoja tekniseen tukeen. Varojen määrän vähenemiseen vaikuttaa myös se, että rahoitus on vähäisempää koheesiorahaston teknisen tuen ja EAKR:n Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun ‑tavoitteen mukaisen tuen yhteydessä.

Joillekin jäsenvaltioille saattaa aiheutua kustannuksia yli kiinteän prosenttiosuuden (ks. laatikko 4 ja kaavio 2), ja useat jäsenvaltiot käyttävät huomattavia määriä varoja hallinnollisiin kustannuksiin. Tilintarkastustuomioistuin uskoo, että tämä voi motivoida jäsenvaltioita tavoittelemaan kustannussäästöjä yksinkertaistamalla sääntöjä kaudeksi 2021–2027, mikä puolestaan epäsuorasti vielä edistää EU:n sääntöjen yksinkertaistamista. Toinen tärkeä tekijä säästöihin pyrkimisessä on, että jäsenvaltiot analysoivat hallinnolliset prosessinsa ja menettelynsä havaitakseen tehottomuuden tai tarpeettoman monimutkaisuuden.

Komissio ei tutkinut päätöksenteon ja sääntöjen yksinkertaistamisen kannalta tärkeitä seikkoja

Yksinkertaistamista koskevassa tilintarkastustuomioistuimen aihekohtaisessa katsauksessa³¹ todetaan, että suurimmat yksinkertaistamismahdollisuudet liittyvät kansallisiin ja alueellisiin menettelyihin, jotka eivät riipu EU:n asetuksista ja joihin komissio ei näin ollen voi vaikuttaa.

Osassa tutkimuksista, jotka mainittiin laatikossa 1, komissio arvioi useita kausien 2014–2020 ja 2021–2027 yksinkertaistamistoimenpiteitä (ks. kohta 48) niiden rahamääräisten vaikutusten näkökulmasta. Konsultti keräsi komission vuoden 2018 tutkimusta varten jäsenvaltioilta tietoja kyselylomakkeiden avulla (ks. kohta 33). Ennen kyselylomakkeiden lähettämistä konsultti määritteli yhdessä komission kanssa hallinnolliset tehtävät, jotka eriteltiin menetelmäraporttiin sisältyvässä yksityiskohtaisessa luettelossa. Määrittelyn perustana käytettiin yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta (2014–2020) ja muita asiaan liittyviä asetuksia (ks. liite II).

Tutkimuksessa paneudutaan EU:n tasolla hyväksyttyjen yksinkertaistamistoimenpiteiden toteutumiseen, mutta siinä jätetään huomiotta käytännöt ja tiedot siitä, miten jäsenvaltiot hoitavat kyseiset tehtävät. Tarkastustyö, jonka tilintarkastustuomioistuin teki yksinkertaistamista koskevaa aihekohtaista katsausta³² varten, osoitti hallinnollisten käytäntöjen ja niistä viranomaisille ja edunsaajille aiheutuvien hallinnollisten kustannusten vaihtelevan huomattavasti jäsenvaltiosta ja toimenpideohjelmasta toiseen³³. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tämän esimerkiksi siltä osin, miten hankehakemukset toimitetaan, miten laajoja hankehakemukset ovat ja miten paljon tietoja hakijoita pyydetään toimittamaan³⁴. Näin konsultti olisi voinut saada tietoa hallinnollisten kustannusten määrään vaikuttavista syistä ja muodostaa monipuolisemman käsityksen yksinkertaistamistoimenpiteiden odotetuista vaikutuksista.

Johtopäätökset ja suositukset

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komission esittämät koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanon kokonaiskustannukset ovat suhteellisen alhaiset verrattuna muihin EU:n rahastoihin ja kansainvälisesti rahoitettuihin ohjelmiin. Tilintarkastustuomioistuin totesi kuitenkin, että komissio ei ollut kerännyt riittävän täydellisiä, johdonmukaisia ja yhdenmukaisia taustatietoja kustannuksista niin, että tietoja olisi voitu käyttää esimerkiksi arvioitaessa koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanoa koskevien EU:n sääntöjen yksinkertaistamisen vaikutuksia.

Jäsenvaltiot ilmoittavat EU:n korvattaviksi osan ohjelmien täytäntöönpanosta aiheutuvista kustannuksista. Tätä kutsutaan tekniseksi tueksi. Teknisenä tukena ilmoitetut kustannukset ovat tiedossa, mutta siitä osasta, jota ei ilmoiteta ja joka ylittää teknisen tuen enimmäismäärän, on joissakin tapauksissa saatavilla vain vähän tai ei lainkaan tietoja. Komissio arvioi siksi hallinnollisten kustannusten kokonaismäärän tietyin väliajoin. Se julkaisi vuonna 2018 tuoreimman tällaisen tutkimuksen, jossa arvioitiin kauden 2021–2027 hallinnolliset kustannukset. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tutkimuksesta voi olla hyötyä suurpiirteisessä vertailussa, vaikka taustatiedot eivät olleet riittävän johdonmukaisia, yhdenmukaisia ja täydellisiä. Lisäksi kahden jäsenvaltion viranomaiset vahvistivat tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan ne olisivat voineet toimittaa enemmän ja parempia tietoja, jos kyseisten tietojen tarpeellisuudesta olisi ilmoitettu etukäteen (kohdat 26—39).

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että koheesiopolitiikan rahastojen täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset olivat verraten alhaiset muiden kansainvälisten järjestöjen ilmoittamiin kustannuksiin nähden: komissio raportoi jäsenvaltioille aiheutuneiden kustannusten osuudeksi 2,3 prosenttia (kohdat 40—44).

Jotta voidaan varmistaa, että tutkimusten vastausprosentti on riittävän suuri niin, että voidaan arvioida ja tehdä päätelmiä tutkimusten tietyistä osatekijöistä, komission olisi tulevia tutkimuksia ajatellen

1. ilmoitettava jäsenvaltioille tutkimuksesta ohjelmakauden alkuvaiheessa
2. mainittava jäsenvaltioille lähetettävässä tutkimusilmoituksessa, mitä aineistoa ja tietoja niiden on sille toimitettava ja mihin mennessä
3. tuettava jäsenvaltioita tietojen keräämisessä ja koostamisessa
4. huolehdittava, että kerätyt tiedot varmennetaan osana tutkimusta, jotta tietojen riittävä laatu voidaan varmistaa. Samalla olisi otettava huomioon jo käytössä olevat jäsenvaltioiden ja EU:n varmennusmenettelyt.

Tavoiteajankohta: alakohtien a ja b osalta vuoden 2021 loppuun mennessä ja alakohtien c ja d osalta vuoden 2024 loppuun mennessä.

Suurin osa komission tutkimuksista tehtiin ohjelmakausien alkuvaiheessa. Koska yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutus kuitenkin ilmenee hieman viiveellä, niiden vaikutusten arviointi varhaisessa vaiheessa on haasteellista tai vähentää arvioinnin mielekkyyttä. Komissio ei ole kauden 2007–2013 toimenpideohjelmien osalta vielä analysoinut yksinkertaistamistoimenpiteiden arvioitujen ja todellisten vaikutusten välistä eroa, vaikka lähes kaikki kyseisen kauden toimenpideohjelmat on saatu päätökseen (kohdat 47—49).

Komissio arvioi vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen perusteella, että 21 yksinkertaistamistoimenpiteen käyttöönotto vähentäisi EAKR:n hallinnollisia kustannuksia 4–8 prosenttia ja ESR:n hallinnollisia kustannuksia 2–5 prosenttia vuosina 2014–2020. Tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimus puolestaan osoittaa, että suurin osa vastaajista jäsenvaltioissa olettaa hallintokustannusten kasvavan vuosina 2014–2020 (kohdat 50—52).

Kun ohjelmien täytäntöönpano on edennyt riittävän pitkälle, komission pitäisi mitata ja analysoida yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutukset. Komission olisi tätä varten tutkittava toimenpideohjelmista koostuva otos, alkaen ohjelmakaudesta 2014–2020.

Tavoiteajankohta: vuoden 2022 loppu.

Osana vuosia 2021–2027 koskevan lainsäädäntöehdotuksen perusteluita komissio esitti kaksi vuoden 2018 tutkimukseen sisältyvää arviota yksittäisistä yksinkertaistamistoimenpiteistä. Tutkimuksen laatija piti yhtä arvioista epärealistisena. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että perusteluissa olisi pitänyt hyödyntää realistisempaa skenaariota (kohdat 54—55).

Vuoden 2018 tutkimuksen perusteella komissio arvioi, että hallinnolliset kustannukset olisivat kaudella 2021–2027 noin 0,2 prosenttiyksikköä pienemmät kuin kaudella 2014–2020. Tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimuksen mukaan kyselyyn vastanneiden jäsenvaltioiden viranomaiset vahvistavat tämän arvion sillä edellytyksellä, että esimerkiksi säännöksiä selkeytetään, EU:n säädöksiä ja jäsenvaltioiden tehtäviä ehdotetaan vähemmän ja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä lisätään. Uutta säädösehdotusta koskevasta tilintarkastustuomioistuimen lausunnosta käy kuitenkin ilmi, että jotkin säännöksistä ovat epäselviä, mikä asettaa säästöjen toteutumisen kyseenalaiseksi (kohdat 56—59).

Teknisen tuen korvaamista koskevat säännöt muuttuvat vuosia 2021–2027 koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa. Jos asetus hyväksytään, tekninen tuki maksetaan kiinteämääräisenä toimintamenona, ja jokaiseen koheesiopolitiikan rahastoon sovelletaan tiettyä enimmäismäärää. Tekniseen tukeen liittyvien, rahoitusta ja laiminlyöntejä koskevien riskien pitäisi tämän muutoksen myötä vähentyä huomattavasti. Jäsenvaltioille annettavaan tekniseen tukeen käytettävien EU‑varojen pitäisi siis vähentyä merkittävästi (kohdat 60—62).

Komissio on vuosia 2014–2020 ja 2021–2027 koskevissa asetuksissa ottanut käyttöön tai ehdottanut useita yksinkertaistamistoimenpiteitä. Komissio on arvioinut monien yksinkertaistamistoimenpiteiden rahamääräistä vaikutusta useissa tutkimuksissa. Jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollisten käytäntöjen monimutkaisuutta ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Tilintarkastustuomioistuin katsoo aiemman työnsä perusteella, että osa suurimmista yksinkertaistamismahdollisuuksista saattaa löytyä kansallisista ja alueellisista menettelyistä, jotka ovat riippumattomia EU:n asetuksista (kohdat 63—65).

Komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa arvioitava jo ohjelmakauden 2014–2020 osalta jäsenvaltioiden hallinnollisia käytäntöjä ja menettelyjä tehottomuuden (esimerkiksi ylisääntely) poistamiseksi. Komission olisi myös levitettävä kaikille relevanteille jäsenvaltioiden viranomaisille tietoa tehokkaista hallinnollisista käytännöistä ja menettelyistä.

Tavoiteajankohta: vuoden 2021 loppu.

Tilintarkastustuomioistuimen II jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Iliana Ivanovan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 26. helmikuuta 2020 pitämässään kokouksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

Klaus-Heiner Lehne
Presidentti

Liitteet

Liite I - Yhteenveto koheesiopolitiikan ja teknisen tuen kokonaismäärärahoista ohjelmakaudella 2014–2020 jäsenvaltioittain (euroa)

Huom. EU:ssa tapahtuvaa rajat ylittävää yhteistyötä ei ole otettu huomioon. Määrät 31.12.2018.
Lähde: Euroopan komissio.

Liite II - Hallinnolliset tehtävät, jotka konsultti ja komissio määrittivät

Lähde: Spatial Foresight ja t33, New assessment of ESIF administrative costs and burden, lokakuu 2018.

Liite III - Valitut 21 yksinkertaistamistoimenpidettä, jotka otettiin käyttöön vuosina 2014–2020 sovellettavassa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ja joita analysoitiin hallinnollisten kustannusten oletettujen vähennysten osalta

Lähde: SWECO, t33 ja Spatial Foresight, Use of new provisions on simplification during the early implementation phase of ESIF, kesäkuu 2017.

Akronyymit ja lyhenteet

EMKR: Euroopan meri- ja kalatalousrahasto

PO BUDG: Budjettipääosasto

PO EMPL: Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto

PO REGIO: Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto

Sanasto

Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot): Yli puolet EU:n myöntämästä rahoituksesta ohjataan eteenpäin viiden Euroopan rakenne- ja investointirahaston kautta. Rahastojen tavoitteena on vähentää alueellista epätasapainoa Euroopan unionissa monivuotisen rahoituskehyksen seitsenvuotiseksi varainhoitokaudeksi määriteltyjen toimintapoliittisten kehysten avulla. Rahastoja hallinnoivat Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot yhdessä. ERI-rahastot ovat Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto (ESR), koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR).

Hallinnolliset kustannukset: Komissiolle (komission hallinnolliset kustannukset) ja jäsenvaltioiden viranomaisille (jäsenvaltioiden hallinnolliset kustannukset) koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset.

Hallintoviranomainen: Jäsenvaltion toimenpideohjelman hallinnointia varten nimeämä kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen (tai muu julkinen tai yksityinen elin). Hallintoviranomaisen tehtävänä on muun muassa valita rahoitettavat hankkeet, seurata hankkeiden täytäntöönpanoa ja raportoida komissiolle taloudellisista näkökohdista ja saavutetuista tuloksista. Hallintoviranomainen on myös se elin, joka asettaa rahoitusoikaisut edunsaajille komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tai jäsenvaltion minkä tahansa viranomaisen toimittamien tarkastusten jälkeen.

Ohjelmaviranomaiset: Jäsenvaltioiden elimiä, jotka hallinnoivat ja seuraavat ERI-rahastoista rahoitettavien toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa. Ohjelmaviranomaisia on kolmea tyyppiä: hallintoviranomaiset (joilla on usein apunaan välittäviä toimielimiä), todentamisviranomaiset ja tarkastusviranomaiset.

Tarkastusviranomainen: Riippumattomia kansallisia tai alueellisia elimiä, joiden vastuulla on todeta, antavatko todentamisviranomaisten toimittamat tilinpäätökset tilanteesta oikean ja tarkan kuvan, ovatko komissiolle ilmoitetut menot lailliset ja sääntöjenmukaiset ja toimivatko toimenpideohjelmien valvontajärjestelmät asianmukaisesti. Tarkastusviranomaiset voivat perehtyä hallintoviranomaisten määrittämiin petostentorjuntatoimiin järjestelmätarkastusten yhteydessä ja havaita epäiltyjä petoksia tarkastaessaan hankkeita tai niihin liittyviä tapahtumia.

Tekninen tuki: Ohjelman täytäntöönpanon kannalta välttämättömien toimintojen, kuten hallinnon, seurannan, valvonnan ja tarkastuksen, tukeminen. Kyse on EU:n talousarviosta myönnettävästä rahamääräisestä tuesta, jolla katetaan EU:n eri politiikkojen täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia. Se koostuu komission aloitteesta annettavasta teknisestä tuesta ja jäsenvaltioiden aloitteesta annettavasta teknisestä tuesta.

Todentamisviranomainen: Kansallisia, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, jotka laativat toimenpideohjelmien vuotuiset tilinpäätökset ja todentavat tilien täydellisyyden ja oikeellisuuden. Lisäksi ne esittävät maksatushakemukset komissiolle. Todentamisviranomaisten suorittamien tarkastusten tuloksena saattaa olla petosepäily.

Toimenpideohjelma: Toimenpideohjelmassa vahvistetaan jäsenvaltion prioriteetit ja erityistavoitteet sekä kuvataan, miten varoilla, jotka koostuvat EU:n ja kansallisesta julkisesta ja yksityisestä yhteisrahoituksesta, rahoitetaan hankkeita tiettynä ajanjaksona (yleensä seitsemän vuoden aikana). Toimenpideohjelmien rahoitus voi olla peräisin EAKR:stä, koheesiorahastosta ja/tai ESR:stä.

Vaikutusten ennakkoarviointi: Toimintapoliittinen väline, jonka tavoitteena on kerätä näyttöä (esimerkiksi arviointien tulokset), jotta voidaan arvioida, onko tuleva EU:n lainsäädäntötoimi tai muu kuin lainsäädäntötoimi perusteltu, ja miten kyseinen toimi voidaan parhaiten suunnitella saavuttamaan toivotut toimintapoliittiset tavoitteet. Vaikutustenarvioinnissa on tunnistettava ongelma, johon aiotaan puuttua, ja kuvailtava sitä, määriteltävä tavoitteet, muotoiltava toimintapoliittisia vaihtoehtoja ja arvioitava kyseisten vaihtoehtojen vaikutuksia. Komission vaikutustenarviointijärjestelmä noudattaa yhdennettyä toimintatapaa, jossa arvioidaan eri toimintapoliittisten vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia sekä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, mikä auttaa valtavirtaistamaan kestävyyden unionin päätöksentekoon.

Vuotuinen toimintakertomus: Kertomus, jossa muun muassa verrataan toimenpiteiden tuloksia asetettuihin tavoitteisiin riskit ja sisäisen valvonnan toteutustapa huomioon ottaen. Komission osalta vuoden 2001 budjettikaudesta lähtien ja kaikkien Euroopan unionin (EU) toimielinten osalta vuodesta 2003 lähtien kunkin valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on toimitettava velvoitteidensa täyttämisestä vuotuinen toimintakertomus omalle toimielimelleen yhdessä taloudellisten ja hallinnollisten tietojen kanssa.

Välittävä toimielin: Julkinen tai yksityinen elin taikka yksikkö, joka toimii hallintoviranomaisen alaisuudessa tai hoitaa viranomaisen puolesta tehtäviä, jotka liittyvät toimintaa täytäntöönpaneviin edunsaajiin.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi tilintarkastustuomioistuimen II tarkastusjaosto, jonka vastuualueeseen kuuluvat yhteenkuuluvuutta, kasvua ja osallisuutta tukevien investointien menoalat. Jaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Iliana Ivanova. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Pietro Russon johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Chiara Cipriani, kabinettiavustaja Benjamin Jakob, toimialapäällikkö Niels-Erik Brokopp, tehtävävastaava Ildikó Preiss sekä tarkastajat Ana Popescu, Angelika Zych, Cristina-Ioana Jianu, Remus Blidar, Sara Pimentel ja Zuzana Gullova. Kielellisissä kysymyksissä avusti Richard Moore.

Vasemmalta oikealle: Chiara Cipriani, Angelika Zych, Benjamin Jakob, Pietro Russo, Niels-Erik Brokopp, Zuzana Gullova, Sara Pimentel.

Loppuviitteet

¹ ERI-rahastoja ovat myös Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR).

² Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1), 59 artikla.

³ Euroopan tilintarkastustuomioistuin komissiolta marraskuun 2019 puolivälissä saatujen tietojen perusteella.

⁴ Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus (EU) N:o 1303/2013, 125, 126 ja 127 artikla.

⁵ Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus (EU) N:o 1303/2013, 59 artikla.

⁶ Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus (EU) N:o 1303/2013, 58 artikla.

⁷ Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus (EU) N:o 1303/2013, 119 artikla.

⁸ SWECO, Regional governance in the context of globalisation: reviewing governance mechanisms and administrative costs – Administrative workload and costs for Member State public authorities of the implementation of ERDF and Cohesion Fund, kesäkuu 2010.

⁹ Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien asiantuntijakeskus EPEC ja konsulttiyritys COWI, Study measuring Current and Future Requirements on Administrative Cost and Burden of Managing the ESF, kesäkuu 2012.

¹⁰ SWECO ja t33, Measuring the impact of changing regulatory requirements to administrative cost and administrative burden of managing EU Structural Funds (ERDF and Cohesion Funds), heinäkuu 2012.

¹¹ SWECO, t33 ja Spatial Foresight, Use of new provisions on simplification during the early implementation phase of ESIF, kesäkuu 2017.

¹² Spatial Foresight ja t33, New assessment of ESIF administrative costs and burden, lokakuu 2018.

¹³ Asetuksen (EU, Euratom) N:o 2018/1046 74 artiklan 9 kohta ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 66 artiklan 9 kohta (varainhoitoasetus).

¹⁴ Euroopan komission tutkimus Regional governance in the context of globalisation: reviewing governance mechanisms and administrative costs, SWECO, 2010, s. 26. Mainitut tiedot koskevat ainoastaan EAKR:a ja koheesiorahastoa, ja ne kuvaavat vain teknisen tuen ja henkilöstökustannusten suhdetta.

¹⁵ Euroopan komission tutkimus New assessment of ESIF administrative costs and burden, 2018, Spatial Foresight ja t33, 2018, s. 37.

¹⁶ Vastausasteet poikkeavat raportissa julkaistuista luvuista. Tilintarkastustuomioistuimen mainitsemat luvut koskevat ainoastaan koheesiopolitiikan kolmea rahastoa, kun taas raportissa esiin tuodut luvut pitävät sisällään kaikki viisi ERI-rahastoa.

¹⁷ Euroopan komission tutkimus New assessment of ESIF administrative costs and burden, 2018, Spatial Foresight ja t33, s. 26, taulukko 2.1.

¹⁸ Euroopan komission tutkimus New assessment of ESIF administrative costs and burden, 2018, Spatial Foresight ja t33, 2018, s. 30.

¹⁹ Euroopan komission tutkimus New assessment of ESIF administrative costs and burden, 2018, Spatial Foresight ja t33, kohta 4.2.

²⁰ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen laskelma. Se perustuu tietoihin, jotka on saatu Euroopan komission tutkimuksesta (New assessment of ESIF administrative costs and burden, 2018, Spatial Foresight ja t33, taulukko 3.1) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevan avoimen datan alustalta (lokakuu 2019).

²¹ Euroopan komission tutkimus New assessment of ESIF administrative costs and burden, 2018, Spatial Foresight ja t33, 2018, s. 8.

²² Erityiskertomus 17/2018 ”Komission ja jäsenvaltioiden ohjelmakauden 2007–2013 viimeisinä vuosina toteuttamilla toimilla puututtiin varojen vähäiseen käyttöön mutta ei keskitytty riittävästi tuloksiin”.

²³ Spatial Foresight ja t33, New assessment of ESIF administrative costs and burden, lokakuu 2018, s. 110.

²⁴ SWECO, Spatial Foresight ja t33, Use of new provisions on simplification during the early implementation phase of ESIF, kesäkuu 2017, taulukko 1, s. 17.

²⁵ Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja rahoitussäännöistä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista rahoitussäännöistä, COM(2018) 375 final, 29.5.2018.

²⁶ Spatial Foresight ja t33, New assessment of ESIF administrative costs and burden, lokakuu 2018, s. 105 ja 106.

²⁷ Spatial Foresight ja t33, New assessment of ESIF administrative costs and burden, lokakuu 2018, taulukko 513.

²⁸ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunto 6/2018, kohta 24.

²⁹ Tilintarkastustuomioistuimen lausunto 6/2018, esimerkiksi kohdat 28, 32, 37, 38, 62, 101 ja 117.

³⁰ Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja rahoitussäännöistä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista rahoitussäännöistä (COM(2018) 375 final), 29.5.2018, 31 artikla.

³¹ Aihekohtainen katsaus ”Koheesiopolitiikan toteuttamisen yksinkertaistaminen vuoden 2020 jälkeen”, toukokuu 2018, kohdat 62–72.

³² Aihekohtainen katsaus ”Koheesiopolitiikan toteuttamisen yksinkertaistaminen vuoden 2020 jälkeen”, toukokuu 2018.

³³ Ks. alaviite¹⁸.

³⁴ Aihekohtainen katsaus ”Koheesiopolitiikan toteuttamisen yksinkertaistaminen vuoden 2020 jälkeen”, toukokuu 2018, kohdat 62–72.

Tarkastuksen eteneminen

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2020

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2020.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä nro 6-2019, joka koskee avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä, pannaan täytäntöön datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat tilintarkastustuomioistuimen periaatteet.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence -käyttöoikeuden nojalla. Tämä merkitsee, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Uudelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Uudelleenkäyttäjän on hankittava tarvittavat lisäoikeudet, jos tietty sisältö esittää tunnistettavissa olevia henkilöitä esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä. Jos tällainen lisäoikeus saadaan, yllä mainittu yleinen käyttöoikeus peruuntuu. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta. Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin, eikä niiden käyttöön anneta lupaa.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille verkkosivuille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuojaperiaatteisiin.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logon käyttäminen

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1952 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.