Lasten köyhyyden torjunta – komission tuen kohdentamista parannettava

Tiivistelmä

I

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on Eurooppa 2020 ‑strategian keskiössä. Jotta torjuminen onnistuisi, on tunnistettava ryhmät, joilla on kohonnut köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski, ja määritettävä tämän haavoittuvuuden taustalla olevat syyt. Kymmenen vuoden aikana laaditut tilastot osoittavat, että lapsilla on EU:ssa suurempi köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski kuin muulla väestöllä.

II

Kestävän, tehokkaan ja kilpailukykyisen osaamistalouden ja kaikille sukupolville oikeudenmukaisen yhteiskunnan takaamiseksi on ensisijaisen tärkeää panostaa lapsiin ja puuttua lasten korkeaan köyhyysasteeseen. Lapsiin investoimisen taloudelliset edut ovat huomattavasti investoinnin rahoituskuluja suuremmat.

III

Jäsenvaltiot ja kansalliset hallitukset ovat ensisijaisesti vastuussa asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisesta lasten köyhyyden vähentämiseksi. Kuitenkin myös komissiolla on oma roolinsa tässä työssä. Komission olisi tuettava ja täydennettävä toimia, joilla jäsenvaltiot torjuvat sosiaalista syrjäytymistä ja lasten köyhyyttä. Tätä varten sillä on käytettävissään sekä oikeudellisia että rahoitusvälineitä.

IV

Tilintarkastustuomioistuin ei ole aikaisemmin kohdistanut tarkastusta lasten köyhyyteen. Tällä kertomuksella voidaan myötävaikuttaa komission tuleviin aloitteisiin, joilla se tukee jäsenvaltioiden toimia lasten köyhyyden torjumiseksi.

V

Toimitetun tuloksellisuustarkastuksen tavoitteena oli selvittää, oliko komissio edistänyt tehokkaasti toimia, joilla jäsenvaltiot vähentävät lasten köyhyyttä. Tämä oli tarkastuksen pääkysymys, ja tilintarkastustuomioistuin pyrki vastaamaan siihen tutkimalla, edistettiinkö komission oikeudellisilla välineillä lasten köyhyyden torjumista. Nämä välineet ovat 20. helmikuuta 2013 annettu komission suositus 2013/112/EU Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre (jäljempänä ’suositus’), Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja eurooppalainen ohjausjakso. Tilintarkastustuomioistuin tutki myös, miten EU:n varojen käyttö jäsenvaltioissa vaikutti tavoitteen toteutumiseen.

VI

Vaikka suositus ei ole oikeudellisesti sitova, se oli myönteinen aloite, jonka tarkoituksena oli puuttua lasten köyhyyteen yhdennetyllä tavalla. Suosituksen täytäntöönpanon etenemistä ja sen vaikutuksia kansallisiin politiikkoihin on kuitenkin vaikea arvioida, koska mitattavissa olevia tavoitteita ja välitavoitteita ei ole asetettu.

VII

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarilla on lisätty EU:ssa tietoisuutta sosiaalipolitiikasta ja muun muassa lasten köyhyydestä, ja sen avulla on mahdollista keskittää toimenpiteitä ja rahoitusta lasten köyhyyden torjuntaan ohjelmakaudella 2021–2027. Sen eri periaatteiden täysimääräistä täytäntöönpanoa varten ei kuitenkaan ole laadittu toimintasuunnitelmaa. Toimintasuunnitelman laatiminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan saada kokonaiskuva edistymisestä.

VIII

Jäsenvaltioille annetaan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä eri politiikanaloja koskevia maakohtaisia suosituksia. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltiot ovat saaneet perhe- ja lapsipolitiikkaan liittyviä maakohtaisia suosituksia, joilla voidaan auttaa vähentämään lasten köyhyyttä. Lasten köyhyyden torjuminen mainitaan nimenomaisesti kuitenkin vain harvoin. Erityisiä menetelmiä sen määrittämiseksi, milloin lasten köyhyys olisi asetettava etusijalle harkittaessa mahdollisia maakohtaisia suosituksia, ei ole määritelty selkeästi.

IX

EU:n lainsäädännössä ei kohdenneta rahoitusta suoraan lasten köyhyyden torjumiseen. Komissiossa tai tarkastuskäyntien kohteina olleissa jäsenvaltioissa ei pystytty arvioimaan, minkä verran varoja on kohdennettu hankkeisiin, joilla puututaan suoraan lasten köyhyyteen, eikä hankkeiden vaikuttavuutta voitu sen vuoksi arvioida.

X

Tilintarkastustuomioistuin katsoo yleisessä johtopäätöksessään, että lasten köyhyys on yhä vakava ongelma EU:ssa, jossa lähes joka neljäs lapsi on edelleen köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa. Vaikka komission rooli on rajallinen, oli vaikea ellei jopa mahdotonta arvioida, olivatko komission aloitteet, joilla lasten köyhyyttä pyrittiin vähentämään oikeudellisten välineiden ja EU:n rahoituksen avulla, riittävän vaikuttavia.

XI

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komissio

• sisällyttää lasten köyhyyden torjuntaa koskevia toimia ja tavoitteita Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa koskevaan toimintasuunnitelmaansa
• laatii eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa prosessissa tekemänsä analyysin yhteyteen selkeät sisäiset ohjeet, joiden avulla voidaan tunnistaa tilanteet, jotka saattavat johtaa nimenomaisesti lasten köyhyyttä koskevien maakohtaisten suositusten antamiseen
• kohdentaa investointeja lasten köyhyyden torjumiseen ohjelmakaudella 2021–2027 ja seuraa niitä sekä
• varmistaa, että eurooppalaista lapsitakuuta koskevan poliittisen aloitteen laatimista varten tarvittavat toimet on saatu päätökseen ja että tietoa kerätty riittävästi.
  

Johdanto

01

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on Eurooppa 2020 ‑strategian keskiössä. Jotta torjunta onnistuisi, on tunnistettava ryhmät, joilla on kohonnut köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski, ja määritettävä niiden haavoittuvuuden taustalla olevat syyt. Henkilön katsotaan olevan köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, jos vähintään yksi seuraavista tilanteista koskee häntä: häneen kohdistuu köyhyyden riski tai hän kärsii vakavasta aineellisesta puutteesta tai elää kotitaloudessa, jossa työssäkäyntiaste on alhainen (kohta 77).

02

Kymmenen vuoden aikana tehty ikäryhmien välinen vertailu osoittaa, että lapsilla (0–18-vuotiaat) on EU:ssa suurempi köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski kuin muulla väestöllä (ks. kaavio 1).

03

Vuonna 2018 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oli EU:ssa 23 miljoonaa lasta eli yksi lapsi neljästä¹. Lasten köyhyys vaihtelee kuitenkin huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Neljässä jäsenvaltiossa (Romania, Bulgaria, Kreikka ja Italia) köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten osuus oli yli 30 prosenttia, mikä tarkoittaa, että köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen uhkasi yhtä lasta kolmesta. Jäsenvaltioissa, joissa lasten köyhyys oli vähäisintä (Tanska, Alankomaat, Tšekin tasavalta ja Slovenia), yksi lapsi kuudesta oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa (ks. kaavio 2).

04

Komission vuoden 2021 talousennusteen mukaan covid-19-pandemia on johtanut merkittäviin häiriöihin ja muuttanut Euroopan työmarkkinoiden näkymiä. Euroalueen työttömyysasteen odotetaan nousevan 7,5 prosentista vuonna 2019 noin 9,5 prosenttiin vuonna 2020 ja 8,6 prosenttiin vuonna 2021. Haavoittuvassa asemassa olevat yhteiskunnalliset ryhmät ovat tämän seurauksena vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä sosiaalisesti. On ehdottoman tärkeää, että jäsenvaltiot koordinoivat toimintaansa oman maansa sisällä ja koko EU:ssa niin, että suurimmassa vaarassa olevia voidaan suojella.

05

Kestävän, tehokkaan ja kilpailukykyisen osaamistalouden ja eri sukupolville oikeudenmukaisen yhteiskunnan takaamiseksi on ensisijaisen tärkeää panostaa lapsiin ja puuttua lasten korkeaan köyhyysasteeseen². Monissa tutkimuksissa on toistuvasti korostettu, että suhteellisen vähäisin kustannuksin tehdyistä investoinneista lapsuuteen voi olla hyötyä koko elinajan paitsi henkilölle itselleen, myös yhteiskunnalle ja taloudelle³. Lapsiin investoimisen taloudelliset edut ovat huomattavasti investoinnin rahoituskuluja suuremmat⁴.

06

Lasten köyhyyttä torjutaan ensisijaisesti jäsenvaltioiden tasolla. Jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla toimijoilla on käytössään monia sosiaalipolitiikkaan ja hyvinvointiin liittyviä aloitteita, joiden avulla voidaan tukea epäedullisessa asemassa olevia lapsia ja perheitä. Tällaisia aloitteita ovat muun muassa tavanomaisia sosiaalisia tulonsiirtoja koskevat ohjelmat, palvelujen ja resurssien suora tarjoaminen tai kohdennetut interventio-ohjelmat.

07

Kuitenkin myös EU:lla ja etenkin komissiolla on oma roolinsa tässä työssä. Komissio tukee ja täydentää toimia, joilla jäsenvaltiot torjuvat sosiaalista syrjäytymistä. Komission olisi lisäksi helpotettava jäsenvaltioiden toimien yhteensovittamista kaikilla sosiaalipolitiikan aloilla SEUT-sopimuksen X osaston ”Sosiaalipolitiikka” mukaisesti. Tätä varten sillä on käytettävissään sekä oikeudellisia että rahoitusvälineitä.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

08

Tilintarkastustuomioistuin päätti suorittaa tämän tarkastuksen, koska lapsilla on suurempi köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski kuin muulla väestöllä. Lasten köyhyys on haaste monissa jäsenvaltioissa, ja se voi vaikuttaa merkittävästi henkilön mahdollisuuksiin myöhemmissä elämänvaiheissa, kuten työttömyyteen aikuisiässä. Aihe on nykyisin keskeisellä sijalla poliittisella asialistalla, sillä Euroopan parlamentti on ehdottanut lapsitakuuta ohjelmakaudelle 2021–2027 (kohdat 85–90).

09

Toimitetun tuloksellisuustarkastuksen tavoitteena oli selvittää, oliko komissio edistänyt tehokkaasti toimia, joilla jäsenvaltiot pyrkivät vähentämään lasten köyhyyttä. Vastatakseen tähän tarkastuksen pääkysymykseen tilintarkastustuomioistuin tutki, edistettiinkö komission oikeudellisilla välineillä ja EU:n varojen käytöllä jäsenvaltioissa vaikuttavasti toimia lasten köyhyyden torjumiseksi.

10

Tarkastuksessa tutkittiin seuraavien välineiden käyttöä ja täytäntöönpanoa:

• 20. helmikuuta 2013 annettu komission suositus 2013/112/EU Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre; suosituksella edistetään monenlaisia toimia sisältävää yhdennettyä lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on auttaa vähentämään lasten köyhyyttä
• vuonna 2017 perustettu Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja sen sisältämät 20 periaatetta, joista joidenkin tavoitteena on torjua lasten köyhyyttä suoraan tai välillisesti
• eurooppalainen ohjausjakso, jonka puitteissa komissio analysoi jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkaa ja esittää tarpeen mukaan maakohtaisia suosituksia, joilla voidaan torjua lasten köyhyyttä
• Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ohjelmakaudella 2014–2020 saatavilla oleva EU:n rahoitus lasten köyhyyteen puuttumiseksi
• lasten köyhyyttä koskevat indikaattorit, joita sovelletaan koko EU:ssa.

11

Tarkastuksen pääkohteena oli Euroopan komissio. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin teki tarkastuskäynnit kansallisten viranomaisten luokse Saksassa, Italiassa, Puolassa ja Romaniassa sekä lasten köyhyyden torjunnan alalla toimiviin kansainvälisiin ja valtiosta riippumattomiin järjestöihin. Käyntien aikana se hankki lisätietoja ja tutustui näiden eri tahojen näkemyksiin. Jäsenvaltioiden valinnassa käytettiin perusteina muun muassa lasten köyhyysastetta sekä jäsenvaltioille lasten köyhyyden torjuntaa varten mahdollisesti myönnettyä ESR:n tukiosuutta. Tarkastuskäyntien kohdemaat valittiin tasapuolisesti niin, että niihin kuului sekä maita, joissa lasten köyhyys on yleistä, että maita, joissa se on harvinaista. Myös maiden ESR:sta saaman tuen määrä vaihteli.

12

Tarkastustyöhön kuului asiakirjatarkastuksia, joissa käytiin läpi asetuksia, strategioita, toimintapoliittisia asiakirjoja, ohjeita, arviointeja, seurantaraportteja ja sisäisiä asiakirjoja sekä kansallisten viranomaisten, tutkimuslaitosten, tutkijoiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen julkaisemia asiakirjoja.

13

Tilintarkastustuomioistuin paneutui myös tulevaisuuteen suuntautuviin tekijöihin tarkoituksenaan osallistua lapsitakuusta käynnissä olevaan keskusteluun. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyö päättyi ennen covid-19-pandemian puhkeamista, joten tässä kertomuksessa ei oteta huomioon toimintapoliittista kehitystä tai muita muutoksia, jotka ovat seurausta meneillään olevasta pandemiasta.

Huomautukset

Suositus oli askel oikeaan suuntaan, mutta sen vaikutusta on vaikea, ellei jopa mahdoton, arvioida

Suositus oli myönteinen yritys puuttua lasten köyhyyteen kokonaisvaltaisesti

14

Komissio hyväksyi suosituksen 2013/112/EU vuonna 2013 Eurooppa-neuvoston aloitteesta kuultuaan jäsenvaltioiden viranomaisia ja asiantuntijaorganisaatioita. Suositus hyväksyttiin osana sosiaalista investointipakettia⁵, jolla komissio auttoi jäsenvaltioita puuttumaan köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen kasvavaan riskiin vuoden 2008 kriisin jälkeen. Suosituksen tavoitteena on edistää yhdennettyä kolmen pilarin lähestymistapaa, jolla tuetaan riittävien resurssien saantia, helpotetaan laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palvelujen saantia ja edistetään lasten oikeutta osallistua. Erityisesti huomiota kiinnitetään lapsiin ja heidän perheisiinsä (ks. kaavio 3).

15

Vaikka suositus ei ole oikeudellisesti sitova, se oli myönteinen aloite, jonka tarkoituksena oli puuttua lasten köyhyyteen yhdennetyllä tavalla. Sen tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioita organisoimaan ja panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja, joilla puututaan lasten köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen moniulotteisten strategioiden avulla horisontaalisten periaatteiden luetteloa soveltaen. Suosituksessa myös kehotetaan jäsenvaltioita kehittämään tarvittavia hallintotapa-, täytäntöönpano- ja seurantajärjestelyjä, jotta voidaan varmistaa, että toimintapolitiikoilla puututaan tehokkaasti lasten köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, sekä hyödyntämään EU:n välineitä täysimittaisesti, muun muassa EU:n rahoitusta.

16

Suosituksen ei-sitovan luonteen vuoksi komissio ei voi velvoittaa jäsenvaltioita panemaan sitä täytäntöön. Komission voi kuitenkin lisätä suosituksen relevanssia ja tukea sen täytäntöönpanon edistymistä siten, että se

• avustaa jäsenvaltioita suosituksen täytäntöönpanossa laatimalla toimintasuunnitelman ja jakamalla lasten köyhyyden torjumiseen liittyviä hyviä käytäntöjä
• seuraa jäsenvaltioissa saavutettua edistystä ja raportoi siitä, mikä myötävaikuttaisi tietojen avoimuuteen ja vertailuun.

Komissio ei laatinut etenemissuunnitelmaa

17

Suosituksen periaatteet ja sen kolmeen pilariin perustuvat toimenpiteet ovat yleisluonteisia, ja niiden tehokas täytäntöönpano edellyttää lisäohjeistusta. Euroopan parlamentti suositti tästä syystä, että komissio laatisi jäsenvaltioiden kanssa etenemissuunnitelman suosituksen kolmen pilarin lähestymistavan täytäntöönpanosta.

18

Lasten köyhyyttä ja hyvinvointia käsitelleessä väliaikaisessa ryhmässä mukana olleet sidosryhmät, kuten valtiosta riippumattomat sosiaalialan järjestöt, viranomaiset ja ihmisoikeuksia puolustavat järjestöt, totesivat nekin komissiolle etenemissuunnitelman olevan tarpeen. Sidosryhmät suosittivat, että käyttöön otetaan EU:n etenemissuunnitelma, jossa esitettäisiin selvä, välitettävissä oleva suunnitelma. Suunnitelmassa olisi vahvistettava erityistavoitteet, keskeiset välitavoitteet ja niiden määräajat sekä resurssien konkreettinen kohdentaminen painottaen eri toimijoiden ja hallinnontasojen roolia⁶.

19

Komissio ei kuitenkaan laatinut kyseistä etenemissuunnitelmaa tai vastaavaa asiakirjaa. Se menetti siten mahdollisuuden ohjata jäsenvaltioita erityisesti siinä, miten ja mihin mennessä niiden olisi pantava suositus täytäntöön.

Hyvien käytäntöjen jakamisessa käytettävä verkkofoorumi on hyvä aloite, mutta parhaiden käytäntöjen määrittämiseen on panostettava enemmän

20

Jäsenvaltioiden pyrkimyksille torjua lasten köyhyyttä olisi hyötyä muiden jäsenvaltioiden soveltamien ja määrittämien hyvien käytäntöjen jakamisesta. Komissio perusti eurooppalaisen Investoidaan lapsiin ‑foorumin (EPIC), jolla on valmiudet tämän tehtävän hoitamiseen.

21

Komissio kehitti verkkofoorumin, jotta sen avulla voitaisiin jakaa lapsia ja perheitä koskevan päätöksenteon parhaita ideoita sekä edistää alan yhteistyötä ja vastavuoroista oppimista. Foorumi on ollut käytössä suosituksen hyväksymisestä alkaen. EPIC-foorumiin kootaan ja sen kautta levitetään innovatiivisia näyttöön perustuvia käytäntöjä, joilla voi olla myönteisiä vaikutuksia lapsiin ja perheisiin jäsenvaltioissa. Käytännöt sisällytetään johonkin suosituksen kolmesta pilarista, ja ne luokitellaan ”uusiksi käytännöiksi”, ”lupaaviksi käytännöiksi” tai ”parhaiksi käytännöiksi”.

22

Maaliskuun 2020 alkuun mennessä EPIC-foorumissa oli saatavilla yhteensä 130 näyttöön perustuvaa käytäntöä. Kuitenkin vain kolme niistä luokiteltiin parhaiksi käytännöiksi, ja nämä kaikki kuuluivat suosituksen toiseen pilariin (laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palvelujen saanti). Kyseiset parhaat käytännöt on kuvattu laatikossa 1. Foorumiin ei ole tallennettu eikä määritelty ainuttakaan parasta käytäntöä, joka kuuluisi suosituksen riittävien resurssien saantia koskevaan ensimmäiseen pilariin tai kolmanteen pilariin, joka koskee lasten oikeutta osallistua.

23

Parhaita käytäntöjä on vähän, ja viimeisin niistä otettiin käyttöön vuonna 2001. Ensimmäisestä ja kolmannesta pilarista parhaat käytännöt puuttuvat, mikä vähentää EPIC-foorumin vaikuttavuutta suosituksen täytäntöönpanon tukemisessa. Komissiolla on lisäksi rajoitetusti tietoa näyttöön perustuvien EPIC-foorumin käytäntöjen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa.

24

Jotkin tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot ilmoittivat tilintarkastustuomioistuimelle, että tosiasialliset kansalliset aloitteet ovat sosiaalisia tulonsiirtoja koskevia ohjelmia, joiden kautta perheille maksetaan suoraan rahasuorituksia. Tällaiset aloitteet voivat ajan myötä aiheuttaa kansalliselle talousarviolle huomattavaa rasitusta. Tästä on esimerkki laatikossa 2.

Tietojen vähäisyys haittaa seurantaa ja raportointia

25

Suosituksen täytäntöönpanon tehokas seuranta on toinen komission käytössä oleva väline sen pyrkiessä edistämään suosituksen relevanssia jäsenvaltioissa. Eri jäsenvaltioissa saavutettua edistystä koskevalla säännöllisellä raportoinnilla varmistetaan erityisesti avoimuus ja luodaan perusta täytäntöönpanon vertailulle ja edistämiselle. Tätä varten tarvitaan kuitenkin mitattavissa olevia indikaattoreita ja realistisia tavoitteita sekä asianmukainen raportointijärjestelmä.

26

Tältä osin suosituksessa kehotettiin jäsenvaltioita lisäämään näyttöön pohjautuvien lähestymistapojen käyttöä hyödyntämällä täysimääräisesti tilastoja ja hallinnollisia tietoja sekä ehdotettuja seurantapuitteita, jotka koostuvat 32 indikaattorista⁸.

27

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin, etteivät ehdotetut indikaattorit kata kaikkia suosituksessa ehdotettuja toimenpiteitä. Kolmanteen pilariin kuuluvia toimenpiteitä varten ei ole vahvistettu ainuttakaan indikaattoria.

28

Suosituksen täytäntöönpanon edistymistä on vaikea arvioida, koska mitattavissa olevia tavoitteita ja välitavoitteita ei ole tältä osin asetettu. Komissiossa ja jäsenvaltioissa oli tutkittu mahdollisuutta vahvistaa tämäntyyppisiä tavoitteita, mutta loppujen lopuksi jäsenvaltioissa ei kannatettu tällaisten tavoitteiden asettamista.

29

Edellä kuvatuista rajoituksista huolimatta tietoja on saatavilla ainakin jonkin verran sosiaalisen suojelun komitean, jäljempänä ’SPC-komitea’, kautta. Komissio on SPC:n jäsen. SPC on työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden ministerineuvoston (TSTK-neuvosto) neuvoa-antava komitea. Komissio tarjoaa SPC-komitealle asiantuntija-apua ja analyyttistä tukea sekä sihteeristöpalveluja. SPC-komitean tehtäviin kuuluu muun muassa seurata sosiaalialan tilannetta ja sosiaalisen suojelun politiikkojen kehittymistä jäsenvaltioissa ja EU:ssa. Se toimittaa lapsiin investoimista koskevan aihekohtaisen portfolion kautta vuotuisen päivityksen useimmista suosituksen seurantapuitteissa luetelluista indikaattoreista.

Suosituksen määrällisen vaikutuksen mittaaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta

30

Suosituksen tehokas täytäntöönpano edellyttäisi lasten köyhyyden torjunnan kansallista strategiaa/toimintapolitiikkaa. Siinä määritettäisiin alat, joilla jäsenvaltion on näkemyksensä mukaan ensisijaisesti käynnistettävä toimia lasten köyhyyden torjumiseksi, ja kuvattaisiin, miten tämä on tarkoitus saada aikaan. Tämäntyyppisen strategian olemassaolo ja sisältö osoittaisivat myös, millainen vaikutus suosituksella on.

31

Euroopan sosiaalipolitiikkaverkosto (ESPN) teki komission pyynnöstä kansallisia toimintapolitiikkoja koskevan tutkimuksen mitatakseen jäsenvaltioiden edistymistä suosituksen täytäntöönpanossa⁹. Tutkimuksessa esitetään konkreettisia ja vertailukelpoisia tietoja kustakin jäsenvaltiosta ja seitsemästä muusta maasta.

32

ESPN:n analyysin yleisen päätelmän mukaan monissa maissa oli edistytty suosituksessa osoitettuun suuntaan vain vähän, mikä on riittämätöntä ongelman laajuuteen nähden. Asiantuntijat korostivat, että monissa maissa, joissa lasten köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen on yleistä tai hyvin yleistä, edistys on useimmilla aloilla ollut vähäistä. Joissakin näistä maista toimia on monilla aloilla jopa heikennetty. Tilanne on säilynyt pääosin ennallaan maissa, joissa jo oli käytössä vahvoja politiikkoja ja ohjelmia ja joissa lasten köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen oli harvinaista.

33

Tutkimuksessa todettiin lisäksi, että on vaikeaa ellei jopa mahdotonta arvioida, missä määrin yksittäiset parannukset johtuvat juuri suosituksesta. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että kansallisia toimintapolitiikkoja oli monissa maissa muutettu vain vähän. Vaikka tämä ei ole yllättävää niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa lasten köyhyys on harvinaista tai melko harvinaista, tutkimuksessa pidettiin erityisen huolestuttavana sitä, että monissa niistä jäsenvaltioista, joissa köyhyys on yleistä tai hyvin yleistä, ei ollut siirrytty noudattamaan yhdennetympää ja moniulotteisempaa lähestymistapaa. Tämä päätelmä vahvistaa havainnot, jotka tilintarkastustuomioistuin teki neljässä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa (Saksa, Italia, Puola ja Romania).

34

Tutkimuksessa esitettiin ei-sitovia suosituksia¹⁰, joiden tarkoituksena oli kiirehtiä ja tehostaa suosituksen täytäntöönpanoa. Komissio ei kuitenkaan ole noudattanut niitä.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari: edistyksellinen ja kattava sosiaalialan aloite, jossa lasten osalta esitetyt periaatteet ovat yleisluontoisia

35

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat 17. marraskuuta 2017 julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleessä huippukokouksessa Göteborgissa¹¹. Komissio ja jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa pilarin täytäntöönpanosta. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari on toinen lasten köyhyyden torjuntaa koskeva väline, joka ei ole oikeudellisesti sitova ja jonka täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa komissio ei pysty takaamaan.

36

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tarkoituksena on tarjota puitteet, joiden avulla luodaan kansalaisille oikeudenmukaisempi Eurooppa, jolla on vahva sosiaalinen ulottuvuus. Se käsittää 20 periaatetta, joista suurin osa on oikeuksia ja joilla pyritään kannustamaan lainsäädäntö- ja muuta toimintaa jäsenvaltioissa.

37

Kyseiset 20 periaatetta jakautuvat kolmeen ryhmään, joilla tuetaan osallistavia ja hyvin toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä ja jotka koskevat i) yhtäläisiä mahdollisuuksia ja pääsyä työmarkkinoille, ii) oikeudenmukaisia työoloja ja iii) sosiaalista suojelua ja osallisuutta.

38

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin liittyy niin sanottu sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu. Sillä valvotaan pilarin täytäntöönpanoa seuraamalla kehityksen suuntaa ja tuloksia jäsenvaltioissa 12 alalla, ja se otetaan huomioon eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa prosessissa.

Lasten oikeuksiin sovelletaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa erityisperiaatetta

39

Yhdessä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periaatteesta eli sosiaalisen suojelun ja osallisuuden lukuun kuuluvassa periaatteessa 11 (Lasten hoito ja lapsille annettava tuki) tuodaan selvästi esiin tarve investoida lapsiin ja korostetaan seuraavia seikkoja:

• lapsilla on oikeus kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen ja laadukkaaseen hoitoon
• lapsilla on oikeus suojeluun köyhyyttä vastaan. Heikoista lähtökohdista tulevilla lapsilla on oikeus yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviin erityistoimenpiteisiin.

40

Monet muutkin periaatteet ovat lasten kannalta merkityksellisiä, ja ne voisivat vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti lasten köyhyyteen (esimerkiksi koulutukseen, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen, sosiaaliseen suojeluun ja terveydenhuoltoon liittyvät periaatteet). Niissä ei kuitenkaan erityisesti viitata lapsiin.

41

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarilla lisätiin EU:ssa tietoisuutta sosiaalipolitiikasta ja muun muassa lasten köyhyydestä. Yksi käytetyistä keinoista oli erityisesti työllisyyden suuntaviivojen päivittäminen. Työllisyyden suuntaviivat ovat komission ehdottamia työllisyyspolitiikan yhteisiä painopisteitä ja tavoitteita, jotka myös jäsenvaltioiden hallitukset ja EU:n neuvosto ovat hyväksyneet. Työllisyyden suuntaviivat saatettiin vuonna 2018 ajan tasalle pilarin periaatteet huomioon ottaen. Näillä suuntaviivoilla määritetään jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen koordinoinnin soveltamisala ja suunta, ja ne vaikuttavat eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

42

Tilintarkastustuomioistuin totesi kuitenkin, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetään vain yksityiskohtaisemmin erityistoimenpiteiden muodossa yleiset periaatteet, jotka määriteltiin jo suosituksessa.

• Jo ennen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksymistä käytössä oli toimenpiteitä, jotka liittyvät periaatteen 11 kohtuuhintaista varhaiskasvatusta koskevaan ensimmäiseen osaan. Suosituksessa kehotetaan käyttämään lasten köyhyyden torjunnassa integroituja strategioita, jotka käsittävät varhaiskasvatuksen.
• Periaatteen 11 toinen osa koskee lasten oikeutta suojeluun köyhyyttä vastaan. Suosituksen mukaan lapsilla on oltava käytettävissään tähän oikeuteen liittyviä kattavia ja integroituja resursseja ja palveluja.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari hyötyisi toimintasuunnitelman laatimisesta

43

Hyväksyessään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin Eurooppa-neuvosto¹² täsmensi, että pilari olisi pantava täytäntöön sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla. Komissio ja jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa täytäntöönpanosta. Vaikka monet pilarin toteutukseen liittyvät välineet ovat jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan vastuulla, EU:n toimielimet – ja erityisesti Euroopan komissio – voivat auttaa strategisten puitteiden vahvistamisessa ja suunnan määrittämisessä.

44

Komission vuosien 2019–2024 poliittisissa suuntaviivoissa mainittiin aikomus toimintasuunnitelman esittämisestä ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön”¹³. Komissio antoi tammikuussa 2020 tiedonannon¹⁴, jossa esitetään toimet tällaisen toimintasuunnitelman laatimiseksi ja käynnistetään laaja keskustelu kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden sekä kaikkien asiaankuuluvien kumppaneiden kanssa. Toimintasuunnitelma on tarkoitus esittää vuoden 2021 alkupuolella eli lähes neljä vuotta hyväksymisensä jälkeen. Siinä kehotetaan toimijoita käynnistämään toimia kaikilla tasoilla: niin eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla. Vaikka toimintasuunnitelman laatiminen on tervetullut edistysaskel, sen toteuttaminen on tärkeää, jotta voidaan saada yleiskuva edistymisestä eri periaatteiden, muun muassa lasten oikeuksia koskevan periaatteen 11, täytäntöönpanossa.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarilla on todennäköisesti tärkeä rooli ohjelmakaudella 2021–2027

45

Euroopan sosiaalirahasto plussaa (ESR+) koskevassa asetusehdotuksessa vuosiksi 2021–2027 keskitytään kohdentamaan investointeja ihmisiin ja tuetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteutumista. Lisäksi ehdotetussa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa määritetyistä viidestä toimintapoliittisesta tavoitteesta vuosille 2021–2027 yksi koskee sosiaalisempaa Eurooppaa, jossa pannaan täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari¹⁵.

46

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi kohdennettava vähintään 25 prosenttia ESR+:n yhteistyössä hallinnoitavasta toimintalohkosta saatavista kansallisista määrärahoistaan sosiaalisen osallisuuden edistämiseen sen varmistamiseksi, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettua Euroopan sosiaalista ulottuvuutta viedään eteenpäin¹⁶. Sosiaalista osallisuutta koskevaan politiikanalaan sisältyy viittaus lapsiin. Tätä tarkoitusta varten ei kuitenkaan ole vielä ehdotettu erityisiä tavoitteita tai kohdennettavan tuen määrää.

47

ESR+-asetusta koskevassa ehdotuksessa täsmennetään, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistetut periaatteet ja oikeudet. Uusi ehdotus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin painottamisesta ohjelmakaudella 2021–2027 mahdollistaa keskittymisen lasten köyhyyden torjuntaa koskeviin toimenpiteisiin ja rahoitukseen.

Eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisissa suosituksissa käsitellään nimenomaan lasten köyhyyttä vain harvoin

Vähäistä edistystä vuodelle 2020 asetettujen köyhyyden vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa

48

Eurooppalainen ohjausjakso, joka on talous- ja finanssipolitiikan vuotuinen koordinointiprosessi, otettiin käyttöön vuonna 2010. Sen tarkoituksena on erityisesti koordinoida kansallisia toimia älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin ollen sillä autetaan saavuttamaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistä koskeva yleistavoite, jonka mukaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on poistettava vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä vuoteen 2020 mennessä vuoden 2008 tilanteeseen verrattuna.

49

Se, missä määrin tämä tavoite saavutetaan, riippuu suurelta osin jäsenvaltioista. Ne ovat asettaneet kansallisissa uudistusohjelmissaan omat kansalliset köyhyyden torjumista koskevat tavoitteensa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että vaikka kaikki kansalliset tavoitteet saavutettaisiin vuoteen 2020 mennessä, köyhyydestä selviytyneiden ihmisten kokonaismäärä ei yllä Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettuun 20 miljoonan ihmisen tavoitteeseen (ks. jäsenvaltiokohtaisia tietoja liitteessä I).

50

Eurostatin tietojen¹⁷ mukaan köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen uhkasi vuonna 2018 vielä 109,2 miljoonaa ihmistä. Vuoden 2008 tietoihin verrattuna köyhyydessä elävien ihmisten kokonaismäärä oli vähentynyt EU‑28-maissa 7,15 miljoonalla, mikä merkitsee, että edistyminen on ollut tähän mennessä vähäistä ja vuoden 2020 tavoitteita siten tuskin saavutetaan.

Maakohtaisiin suosituksiin sisältyy lasten köyhyyteen liittyviä aiheita, mutta perustana olevaa prosessia on vielä selkiytettävä

51

Lasten köyhyys kuuluu Eurooppa 2020 ‑strategian köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevaan osaan Siten se sisältyy komission eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaan vuotuiseen prosessiin, joka jakautuu seuraaviin viiteen päävaiheeseen:

1. komissio laatii kutakin jäsenvaltiota koskevan maaraportin
2. jäsenvaltiot esittävät kansallisen uudistusohjelmansa (talouspolitiikka) ja vakaus- tai lähentymisohjelmansa (budjettipolitiikka)
3. komissio ehdottaa maakohtaisia suosituksia
4. neuvosto hyväksyy maakohtaiset suositukset, jotka esitetään jäsenvaltioille ja jotka on tarkoitus panna täytäntöön kansallisen päätöksenteon puitteissa
5. komissio seuraa maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa.

52

Maaraportit ovat eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan prosessin lähtökohta. Ne sisältävät arvioinnin kunkin jäsenvaltion taloudellisesta tilanteesta sekä edistymisestä Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Maakohtaisissa suosituksissa käsitellään yleensä maaraportissa yksilöityjä aiheita.

53

Tilintarkastustuomioistuin on käynyt läpi kuuden jäsenvaltion maaraportit vuodelta 2019. Näistä maista kolmessa oli vuonna 2018 suurin lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski¹⁸. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio arvioi näissä raporteissa lasten köyhyyttä johdonmukaisesti ja piti aihetta tarpeen mukaan ongelmallisena.

54

Seuraavassa vaiheessa, jossa komissio harkitsee ehdotusta lasten köyhyyttä koskevaksi maakohtaiseksi suositukseksi, eräs tärkeä kriteeri perustuu arvioon siitä, onko lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski korkea tai hyvin korkea. Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että sisäinen kynnysarvo, jonka perusteella lasten köyhyysaste luokiteltiin korkeaksi vaihtelee tutkittuina vuosina (2015–2017) 28 prosentista 31 prosenttiin. Kynnysarvo on asetettu korkeammaksi kuin EU:n keskiarvo, joka oli 24,3–27,1 prosenttia. Tämä vaikuttaa siihen, mille jäsenvaltioille harkitaan lasten köyhyyteen liittyvän maakohtaisen suosituksen ehdottamista.

55

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi vuosien 2015–2017 ajalta 28 tapausta, joissa lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski jäsenvaltiossa voitiin vuodesta riippuen luokitella korkeaksi tai erittäin korkeaksi (ks. kaavio 4). Tämän lisäksi vuonna 2015 havaituista 14 jäsenvaltiosta riski oli vuoteen 2016 mennessä kasvanut kahdessa jäsenvaltiossa (Bulgaria ja Romania).

56

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että kaikki jäsenvaltiot, joissa komissio oli arvioinut lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskin korkeaksi tai erittäin korkeaksi¹⁹, ovat saaneet muita perhe- ja lapsipolitiikkaan liittyviä maakohtaisia suosituksia, jotka koskevat esimerkiksi toimeentulotuen ja sosiaalisen suojelun riittävyyttä. Nämä maakohtaiset suositukset saattavat auttaa vähentämään lasten köyhyyttä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin, että yksi jäsenvaltio, Irlanti, sai nimenomaan lasten köyhyyttä koskevan maakohtaisen suosituksen vuosina 2016–2019 (ks. laatikko 3).

57

Komission yksiköt selittivät tässä yhteydessä, että maakohtaisten suositusten määrittäminen ja ehdottaminen ei riipu ainoastaan lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskistä vaan myös siitä,

1. onko haasteeseen (ongelmaan) puututtu aikaisemmin eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa
2. onko jo hyväksyttyjen suositusten täytäntöönpano aloitettu
3. ovatko olosuhteet muuttuneet jäsenvaltiossa ja, tarvittaessa, lasten köyhyyteen välillisesti liittyvien indikaattoreiden osalta
4. onko jäsenvaltion kenties vastattava muihin kiireellisiin haasteisiin (on otettava huomioon kullekin jäsenvaltiolle vuosittain ehdotettavien maakohtaisten suositusten määrää koskeva rajoitus).

58

Komissio analysoi lasten köyhyyttä laatiessaan maaraportteja eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa prosessissa. Erityisiä menetelmiä sen määrittämiseksi, milloin lasten köyhyys olisi asetettava etusijalle harkittaessa mahdollisia maakohtaisia suosituksia, ei kuitenkaan ole määritelty selkeästi.

Lasten köyhyyden torjumiseen vuosina 2014–2020 myönnetyn EU:n rahoituksen vaikuttavuutta ei voida arvioida

59

Komissio voi osallistua lasten köyhyyden torjuntaan myös määrittämällä, miten jäsenvaltioissa käytetään ja kohdennetaan EU:n varoja. Komissio voi vaikuttaa tähän kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe koskee yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen suunnittelua, toinen vaikuttamista kumppanuussopimusten kautta ja kolmas toimenpideohjelmien kautta. Kaksi viimeksi mainittua toteutetaan jäsenvaltioiden tasolla. Nykyiseen ohjelmakauteen liittyvää prosessia kuvataan kaaviossa 5.

ERI-rahastojen yhteisiä säännöksiä koskeva asetus ei suoranaisesti käsittele lasten köyhyyttä

60

Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa²¹ vahvistetaan seitsemän yhteistyössä hallinnoitavan rahaston yhteiset säännökset. Siinä määritetään tärkeimmät rahastoihin sovellettavat säännöt ohjelmakaudelle 2014–2020. Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus sisältää kauden 2014–2020 koheesiopolitiikan tavoitteiden ja niihin liittyvien menojen ohjelmasuunnittelusta annetut keskeiset säännökset.

61

Laatiessaan ehdotusta yhteisiä säännöksiä koskevaksi asetukseksi komissio voi vaikuttaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) varojen kohdentamiseen ja siten käyttöön lasten köyhyyden torjunnan edistämiseksi. Temaattisten tavoitteiden ja investointiprioriteettien määrittäminen on tässä yhteydessä yksi yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen tärkeimmistä välineistä.

62

Temaattiset tavoitteet, joita ERI-rahastoista olisi tuettava, määritetään yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa nimetään 11 temaattista tavoitetta ja määritellään sektorit ja toiminta-alat, joilla ERI-rahastoista myönnettävä EU:n tuki voi tuoda eniten lisäarvoa. Temaattiset tavoitteet²² jakautuvat investointiprioriteetteihin²³.

63

Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) koskevat rahastokohtaiset asetukset täydentävät yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta. Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan aluekehitysrahastoa koskevat rahastokohtaiset asetukset käsittävät yhteensä 57 investointiprioriteettia. Yksikään investointiprioriteeteista ei koske nimenomaan lasten köyhyyden torjuntaa.

64

Yhteisiä säännöksiä koskevalla asetuksella otettiin ohjelmakaudella 2014–2020 käyttöön myös ERI-rahastojen toimien tehostamista koskeva uusi väline, ennakkoehdot. Ennakkoehdoissa määritetään ohjelmien täytäntöönpanon alussa vähimmäisvaatimukset. Ennakkoehdot käsittävät strategisia ja sääntelyvaatimuksia, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä ennen EU:n varojen saamista. Ks. köyhyyteen liittyvä ennakkoehto laatikossa 4.

65

Sosiaalisen osallisuuden edistämistä ja köyhyyden ja syrjinnän torjuntaa koskevan temaattisen tavoitteen 9 köyhyyteen liittyvä ennakkoehto katsotaan täytetyksi, jos jäsenvaltiossa on käytössä köyhyyden vähentämiseen tähtäävä kansallinen strateginen toimintapoliittinen kehys, jolla pyritään aktiiviseen osallistamiseen. Kaikissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli hyväksytty köyhyyden vastaisia strategioita ennakkoehdon 9.1 täyttämiseksi, ja komissio totesi, että ennakkoehto 9.1 täyttyi kaikissa neljässä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa.

66

Sosiaalista osallisuutta koskevan ennakkoehdon täyttämiskriteereissä ei kuitenkaan vaadita jäsenvaltioita asettamaan köyhyyden vähentämistä koskevia tavoitteita, eikä niissä myöskään määritetä kohteena olevia, muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä (esimerkiksi lapset). EU:n lainsäädännössä ei kohdenneta rahoitusta suoraan lasten köyhyyteen.

ERI-rahastoista suoraan lasten köyhyyden torjuntaan osoitettujen varojen määrä ei ole tiedossa

67

Kumppanuussopimukset ovat EU:n jäsenvaltioiden strategisia investointisuunnitelmia, joissa ilmoitetaan ERI-rahastoja varten jäsenvaltioiden kansalliset menojen painopistealat seitsemän vuoden ajalle. Kumppanuussopimuksiin sisältyy kullekin jäsenvaltiolle asetettuja temaattisia ja muita tavoitteita, jotka liittyvät niiden erityisiin investointi- ja kehitystarpeisiin. Kyseisiä tavoitteita käsitellään tarkemmin niihin liittyvissä yksittäisissä toimenpideohjelmissa. Ohjelmien tulosten mittaamisessa käytettävien ehtojen olisi oltava tarkoituksenmukaisia, ja ehdoissa olisi vahvistettava relevantit indikaattorit, joiden avulla voidaan arvioida ohjelmien vaikuttavuutta.

68

Kumppanuussopimukset kattavat koko ohjelmakauden ja koskevat kaikkia viittä ERI-rahastoa. Jäsenvaltiokohtainen kumppanuussopimus laaditaan kansallisen uudistusohjelman perusteella. Uudistusohjelmassa esitetään toimintapolitiikat ja toimenpiteet, joiden avulla maassa pidetään yllä kasvua ja työllisyyttä ja pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 ‑tavoitteet. Lisäksi uudistusohjelmassa käsitellään tuoreimpia maakohtaisia suosituksia ja neuvoston suosituksia.

69

Kumppanuussopimus edellyttää komission hyväksyntää, ja se sisältää muun muassa jäsenvaltioiden kehitystarpeita koskevia tietoja, valitut temaattiset tavoitteet, luettelon jäsenvaltion toimenpideohjelmista sekä yhteenvedon ennakkoarvioinneista ja ennakkoehtoja koskevista arvioinneista.

70

Vaikka kaikkien neljän jäsenvaltion, joihin tehtiin tarkastuskäynti, kumppanuussopimuksissa asetettiin yleisiä köyhyyden vähentämistä koskevia tavoitteita, yhdessäkään ei vahvistettu tavoitteita nimenomaan lasten köyhyyden vähentämiseksi.

71

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti viisi toimenpideohjelmaa ja pyrki määrittämään lasten köyhyyden torjumiseen osoitetut varat. Köyhyydessä elävät lapset eivät kuitenkaan muodosta selkeää ERI-rahastojen toimien kohderyhmää, eikä köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville lapsille tarkoitettua rahoitustukea varten ole määritetty horisontaalisia valintaperusteita tai tukikelpoisuusedellytyksiä. Siten ei ole mahdollista vahvistaa, ovatko köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevat lapset hyötyneet suoraan kyseisistä toimista²⁴. Kaaviossa 6 esitetään kansallisten viranomaisten ilmoitusten mukainen EU:n rahoituksen enimmäismäärä, joka on mahdollisesti käytettävissä muun muassa lasten köyhyyden torjumiseen otannassa tarkastelluissa viidessä toimenpideohjelmassa.

72

Saatavilla ei kuitenkaan ollut tietoja siitä, kuinka suuri osa kyseisten ERI-rahastojen varoista osoitettiin suoraan lasten köyhyyden torjumiseen. Kaikki tutkitut toimenpideohjelmat sisältävät toimenpiteitä, joilla on todennäköisesti epäsuoria myönteisiä vaikutuksia lasten köyhyyden torjuntaan. Tällaisten toimenpiteiden yhteydessä mainitaan varoja, joilla pyritään osallistamaan köyhyysvaarassa olevia henkilöitä, jotta voidaan parantaa heidän osallistumistaan työmarkkinoille, tai edistämään työllisyyttä.

73

Terveydenhuoltoon ja koulutukseen liittyvät lisätoimenpiteet, joita ei ole erityisesti suunnattu köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville lapsille, voisivat kuitenkin hyödyttää heitä välillisesti. Tämäntyyppistä välillisten toimenpiteiden yhdistelmää kuvataan laatikossa 5.

74

Edellä mainittujen rajoitusten vuoksi komissio ei pysty määrittämään sellaisiin hankkeisiin myönnetyn rahoituksen määrää, joilla puututaan suoraan lasten köyhyyteen, eikä siis voi arvioida rahoituksen vaikuttavuutta. Arviointia vaikeuttaa vielä se, ettei valituissa kumppanuussopimuksissa ja toimenpideohjelmissa ole sellaisia tavoitteita ja tavoitearvoja, joilla voitaisiin osoittaa, minkälaisia suunniteltuja tuloksia alalla pyritään saavuttamaan. Lisäksi mahdolliset tulosindikaattorit ovat aina ohjelmakohtaisia eivätkä osoita selvästi, miten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevat lapset hyötyvät rahoitetuista investoinneista.

Indikaattorit heijastavat lasten köyhyyden tilannetta eri tavoin

75

Relevanteilla indikaattoreilla tarjotaan asiaankuuluvaa tietoa päätöksentekijöille ja toimintapolitiikkaa täytäntöön paneville henkilöille. He saavat indikaattoreiden avulla tietoa siitä, miten tehokkaasti politiikka toimii käytännössä, sekä mahdollisuuden toteuttaa tarvittaessa korjaavia toimia.

AROPE-indikaattorin avulla voidaan vertailla köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä eri jäsenvaltioissa

76

AROPE-indikaattorilla mitataan köyhyyttä EU:ssa. Se on EU 2020 ‑strategian köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen seurannassa käytettävä pääindikaattori. AROPE on lyhenne sanoista at risk of poverty or social exclusion, mikä tarkoittaa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevaa.

77

AROPE on monitahoinen indikaattori, joka koostuu kolmesta alaindikaattorista. Kyseisillä kolmella alaindikaattorilla on sama painoarvo, ja ne saattavat olla osittain päällekkäisiä. AROPE-indikaattori osoittaa sellaisten henkilöiden kokonaismäärän, jotka ovat ainakin yhdessä seuraavista tilanteista (henkilöt, jotka ovat useammassa kuin yhdessä tilanteessa, lasketaan vain kerran):

• Köyhyyden riski – Sellaisten henkilöiden osuus, joiden käytettävissä olevat tulot (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) jäävät alle köyhyysriskin raja-arvon, joka on 60 prosenttia tietyssä jäsenvaltiossa sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen käytettävissä olevista mediaanituloista.
• Vakava aineellinen puute – Aineellisen puutteen asteella tarkoitetaan kyvyttömyyttä hankkia tiettyjä hyödykkeitä, joita pidetään toivottavina tai välttämättöminä kohtuullisen elämän viettämiseen. Indikaattorilla mitataan sellaisten henkilöiden prosenttiosuutta, joilla ei ole varaa hankkia vähintään neljää hyödykettä tiettyjä kotitaloustavaroita tai ‑palveluja koskevan luettelon yhdeksästä hyödykkeestä. Vakava aineellinen puute määritetään kyvyttömyydeksi maksaa vähintään neljä luettelossa olevaa hyödykettä.
• Eläminen kotitaloudessa, jossa työssäkäyntiaste on hyvin alhainen – Tämä ilmaistaan sellaisten henkilöiden lukumääränä, joiden kotitalouteen kuuluvat työikäiset työskentelivät viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana alle 20 prosenttia koko työpotentiaalistaan. Indikaattoria laskettaessa suljetaan kokonaan pois kotitaloudet, joihin kuuluu vain lapsia, alle 25-vuotiaita opiskelijoita ja/tai vähintään 60-vuotiaita henkilöitä.

Lasten kokemaa puutetta koskevalla indikaattorilla tarkastellaan erityisesti lasten tilannetta

78

Lasten köyhyyden torjuntaa koskevan EU:n aloitteen yhteydessä komissio ilmoitti vuonna 2013 erityisesti lasten aineellista puutetta koskevan indikaattorin valmistelutyön käynnistämisestä. Aineellista puutetta koskevan indikaattorin (esimerkiksi AROPE-indikaattorin alaindikaattori) tavoin lasten kokemaa puutetta koskevalla indikaattorilla ilmaistaan sellaisten 1–15-vuotiaiden lasten osuus, joilta puuttuu jokapäiväiseen elämään liittyviä hyödykkeitä varallisuuteen liittyvistä syistä. Luettelossa on 17 hyödykettä, joista osa liittyi erityisesti lapsiin, sekä joitakin kotitaloushyödykkeitä, jotka ovat mukana koko väestön käsittävässä aineellista puutetta koskevassa indikaattorissa. Lasten katsotaan kokevan puutetta, jos heiltä puuttuu luettelon 17 hyödykkeestä vähintään kolme (ks. liite II).

79

Sosiaalisen suojelun komitea hyväksyi erityisesti lasten aineellista puutetta koskevan indikaattorin maaliskuussa 2018 viisi vuotta indikaattorista annetun ilmoituksen jälkeen. Heinäkuussa 2019 julkaistiin ensimmäiset (ja tähän mennessä ainoat) lasten kokemaa puutetta koskevat tiedot (koottu kyselytutkimuksen avulla). Kyse oli ainoastaan vuoden 2014 tiedoista, koska muita tietoja ei ollut saatavilla. Lasten kokemaa puutetta koskeva indikaattori ei ole käytettävissä joka vuosi vaan joka kolmas vuosi vuodesta 2021 alkaen²⁵.

80

Kun erityisesti lasten aineellista puutetta koskevaa indikaattoria verrataan saman ikäryhmän osalta AROPE-indikaattorin aineellista puutetta koskevaan alaindikaattoriin (vakavan aineellisen puutteen indikaattori) (ks. liite II), lasten kokemaa puutetta koskevalla indikaattorilla saadaan kaikissa jäsenvaltioissa korkeampia arvoja kuin aineellista puutetta koskevalla indikaattorilla (ks. kaavio 7).

81

Sekä lasten tarpeet että heidän elintasonsa voivat olla erilaisia kuin aikuisilla jopa silloin, kun he asuvat samassa taloudessa. Koska erityisesti lasten aineellista puutetta koskeva indikaattori keskittyy enemmän lasten tilanteeseen, se antaa erilaisen ja tarkemman kuvan lasten todellisesta köyhyydestä.

Lasten köyhyyttä mitataan eri jäsenvaltioissa eri tavoin

82

Indikaattori osoittaa ajan kuluessa mitattavan muutoksen suunnan tietyllä politiikanalalla. AROPE-indikaattori on EU 2020 ‑strategian tärkein köyhyyttä mittaava indikaattori. AROPE-indikaattorin suurin etu on, että se mahdollistaa jäsenvaltioiden välisen ja ajallisen vertailun, koska siihen liittyvien tietojen keruu on standardoitu Euroopan tilastojärjestelmässä.

83

Kansallisilla viranomaisilla on kuitenkin kaikissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa useita omia indikaattoreita, joita viranomaiset pitävät kansallisessa tilanteessa merkityksellisinä ja joita he käyttävät omissa strategioissaan, politiikoissaan ja seurantatyössään. Tämän seurauksena jäsenvaltioissa on saatavilla erilaisia köyhyyttä ja lasten köyhyyttä koskevia tietoja (ks. laatikko 6).

84

Sidosryhmien on vaikea arvioida lasten köyhyystilannetta, koska eri jäsenvaltioissa käytetään erilaisia indikaattoreita ja saatavilla on erilaisia tietoja, jotka perustuvat yhdenmukaistamattomaan kansalliseen dataan.

Eurooppalaista lapsitakuuta koskevaa poliittista aloitetta varten tarvitaan riittävästi tietoja

Euroopan parlamentin ehdottama lapsitakuu

85

Huhtikuussa 2019 Euroopan parlamentti muutti ESR+:aa koskevaa ohjelmakauden 2021–2027 asetusehdotusta²⁶ ja ehdotti lasten köyhyyden torjumista koskevan eurooppalaisen takuujärjestelmän²⁷ käyttöönottoa. ESR+:aa koskevaan muutettuun ehdotukseen sisältyy vaatimus, että jokainen jäsenvaltio kohdentaisi viisi prosenttia ESR+-resursseistaan lasten köyhyyttä torjuviin toimenpiteisiin. Näiden resurssien avulla voitaisiin myös suoraan edistää tulevan lapsitakuualoitteen toteuttamista.

86

Komissio alkoi vuonna 2018 toteuttaa lapsitakuun valmistelutoimen ensimmäistä vaihetta Euroopan parlamentin pyynnön mukaisesti.

• Valmistelutoimen ensimmäisenä vaiheena oli toteutettavuustutkimus, joka saatiin päätökseen huhtikuussa 2020. Tutkimuksessa selvitettiin lapsitakuun toteutettavuutta analysoimalla järjestelmän toteuttamisedellytyksiä. Samoin tutkimuksessa arvioitiin, tuottaisiko takuu lisäarvoa olemassa oleviin EU:n ja kansallisiin toimintakehyksiin nähden ja olisiko takuu niin ollen hyödyllinen lisäväline.
• Valmistelutoimen toisena vaiheena on taloudellinen toteutettavuustutkimus, jossa tarkastellaan takuun kustannuksia ja hyötyjä EU:ssa köyhyyden tai syrjäytymisen vaarassa olevien lasten kannalta. Tämä vaihe olisi saatettava päätökseen toukokuuhun 2021 mennessä.
• Kolmannessa vaiheessa aiotaan toteuttaa jäsenvaltioissa paikallisesti 3–5 UNICEFin pilottihanketta. Kolmas vaihe jatkuu vuoteen 2022 saakka. Kolmas vaihe koostuu useista pilottihankkeista, jotka toteutetaan neljässä jäsenvaltiossa. Lisäksi siihen kuuluu sarja kansallisten politiikkojen syväanalyysejä ja ohjelmallisia syväanalyysejä sekä lasten köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien laatiminen useissa jäsenvaltioissa.

87

Lapsitakuun valmistelutoimi, etenkin ensimmäisen vaiheen toteutettavuustutkimus ja toisen vaiheen taloudellinen toteutettavuustutkimus, vaikuttaa poliittisen aloitteen työstämiseen. Kumpikin vaihe edellyttää kattavan, ajantasaisen ja riittävän laadukkaan tiedon keräämistä ja koostamista. Muussa tapauksessa vaarana on, että asianmukaisiin toimiin ei ryhdytä eikä riittäviä varoja ole käytettävissä.

88

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa ei saada kattavaa yleiskuvaa, eikä se tarjoa esimerkkejä lasten köyhyyden torjumiseen tehokkaasti vaikuttaneista ESR:n rahoittamista toimista. Vaikka tutkimuksessa annetaan yleiskuva ERI-rahastoista saatavasta rahoituksesta, esitetyt luvut ovat vain arvioita. Tutkimuksessa nimittäin todetaan, että lapsiin tehtävät investoinnit eivät käy selvästi ilmi useimpien EU:n rahastojen strategia- ja seurantapuitteista.

89

Lapsitakuun valmistelutoimen ensimmäisestä vaiheesta (toteutettavuustutkimus) tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella on näin ollen vaikea tehdä laajoihin tietoihin perustuvaa päätöstä siitä, millaiseksi lapsitakuu pitäisi suunnitella ja millaisia toimenpiteitä ja millaista rahoitusta vaaditaan, jotta EU:ssa saataisiin aikaiseksi myönteinen lasten köyhyyteen kohdistuva vaikutus ja voitaisiin varmistaa jäsenvaltioiden sitoutuminen.

90

Lisäksi tilintarkastustuomioistuin toteaa, että kolmas vaihe (pilotti) toteutetaan aikaisintaan vuonna 2022 eli silloin, kun uusi ohjelmakausi normaaliolosuhteissa olisi jo alkamassa ja ESR:ään liittyvät toimenpideohjelmat olisi jo hyväksytty.

Johtopäätökset ja suositukset

91

Lasten köyhyys on yhä vakava ongelma EU:ssa, sillä lähes joka neljäs lapsi on edelleen köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa.

92

Lasten köyhyyden torjunta kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta myös komissiolla on oma tehtävänsä. Komission välineet ovat oikeudellisesti sitomattomia ja niiden merkitys jää rajalliseksi, mutta sillä on käytössään tehokkaampiakin välineitä, kuten eurooppalainen ohjausjakso ja EU:n varojen kohdentaminen kumppanuussopimuksien ja toimenpideohjelmien kautta. Lasten köyhyyteen suoraan liittyvien tietojen puute tarkoittaa kuitenkin, että näiden välineiden tosiasiallista vaikutusta jäsenvaltioiden pyrkimyksiin vähentää lasten köyhyyttä on vaikea ellei jopa mahdoton arvioida.

Suositus oli askel oikeaan suuntaan, mutta sen vaikutusta on vaikea, ellei jopa mahdoton, arvioida

93

Vaikka suositus ei ollut oikeudellisesti sitova, se oli myönteinen aloite lasten köyhyyden torjumiseksi kokonaisvaltaisesti ja yhdennetyn lähestymistavan avulla (kohdat 14 ja 15). Komissio tarjosi jäsenvaltioille kohdennettua apua suosituksen täytäntöönpanoon, mutta siihen ei liittynyt EU:n etenemissuunnitelmaa, jossa jäsenvaltioille laaditaan näkyvä ja välittämiskelpoinen täytäntöönpanosuunnitelma (kohdat 18 ja 19). EPIC-foorumilta ei juurikaan löydy tietoa lasten köyhyyden torjumista koskevista parhaista käytännöistä jäsenvaltioissa (kohta 22).

94

Suosituksen täytäntöönpanon etenemistä ei voida arvioida, koska sille ei ole asetettu mitattavissa olevia tavoitteita ja välitavoitteita (kohta 28). Komission pyynnöstä vuonna 2017 tehdyssä ESPN-tutkimuksessa vahvistettiin, että on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, arvioida, missä määrin jäsenvaltioiden kansallisten politiikkojen parannuksien voidaan katsoa johtuvan suosituksesta. Kaiken kaikkiaan monissa maissa on tapahtunut vain vähän muutoksia (kohta 33).

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari: edistyksellinen ja kattava sosiaalialan aloite, jossa lasten osalta esitetyt periaatteet ovat yleisluontoisia

95

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarilla lisätiin EU:ssa tietoisuutta sosiaalipolitiikasta ja muun muassa lasten köyhyydestä. Periaate 11 on kuitenkin yleisluonteinen, ja se on jo tuotu yksityiskohtaisemmin esiin suosituksessa erityistoimenpiteiden muodossa (kohdat 40–42).

96

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön tehdään toimintasuunnitelma vuoden 2021 alussa. Vaikka toimintasuunnitelman laatiminen on askel oikeaan suuntaan, sen toteuttaminen on välttämätöntä, jotta voidaan saada yleiskuva edistymisestä eri periaatteiden täytäntöönpanossa (kohta 44).

97

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano sisältyy yhteen viidestä poliittisesta tavoitteesta, jotka on määritelty vuosille 2021–2027 ehdotetussa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa. Uusi ehdotus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin painottamisesta ohjelmakaudella 2021–2027 mahdollistaa keskittymisen lasten köyhyyden torjuntaa koskeviin toimenpiteisiin ja rahoitukseen (kohdat 45–47).

Suositus 1 – Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman on katettava lasten köyhyys

Komission olisi sisällytettävä lasten köyhyyden torjuntaa koskevia toimia ja tavoitteita Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa koskevaan toimintasuunnitelmaansa.

Tavoiteajankohta: Monivuotisen rahoituskehyksen kauden 2021–2027 alku.

Eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisissa suosituksissa käsitellään nimenomaan lasten köyhyyttä vain harvoin

98

Eurooppalaisen ohjausjakson tarkoituksena on koordinoida kansallisia toimia älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Tähän menness saavutettu edistys tavoitteessa, joka koskee 20 miljoonan ihmisen nostamista köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä, viittaa siihen, ettei tavoitetta todennäköisesti saavuteta (kohdat 48–50).

99

Kun harkitaan tietyn jäsenvaltion osalta ehdotusta lasten köyhyyttä koskevaksi maakohtaiseksi suositukseksi, eräs tärkeä kriteeri on komission arvio siitä, milloin lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski katsotaan EU:ssa korkeaksi tai hyvin korkeaksi. Tässä yhteydessä sisäinen kynnysarvo on määritetty korkeammaksi kuin lasten köyhyyttä kuvaava EU:n keskiarvo kyseisellä ajanjaksolla (kohta 54).

100

Vuosina 2016–2019 jäsenvaltioille annettiin perhe- ja lapsipolitiikkaan liittyviä maakohtaisia suosituksia, mutta vain yksi jäsenvaltio sai erityisesti lasten köyhyyttä koskevan maakohtaisen suosituksen (kohta 56). Komission yksiköt selittivät tässä yhteydessä, että maakohtaisten suositusten määrittäminen ja ehdottaminen ei riipu ainoastaan lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskistä vaan suositusta varten arvioidaan myös muita tekijöitä (kohta 57). Erityisiä menetelmiä sen määrittämiseksi, milloin lasten köyhyys olisi asetettava etusijalle harkittaessa mahdollisia maakohtaisia suosituksia, ei kuitenkaan ole määritelty selkeästi (kohta 58).

Suositus 2 – Lasten köyhyyttä on analysoitava ja arvioitava selkeiden sisäisten ohjeiden perusteella

Komissiolla täytyy olla eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa prosessissa tekemänsä analyysin yhteydessä selkeät sisäiset ohjeet, joiden avulla voidaan tunnistaa tilanteet, jotka saattavat johtaa nimenomaisesti lasten köyhyyttä koskevien maakohtaisten suositusten antamiseen.

Tavoiteajankohta: Vuoden 2021 eurooppalaisen ohjausjakson alusta lähtien.

Lasten köyhyyden torjumiseen vuosina 2014–2020 myönnetyn EU:n rahoituksen vaikuttavuutta ei voida arvioida

101

Komissio voi vaikuttaa lasten köyhyyden torjumiseen käytettyjen EU:n varojen kohdentamiseen laatiessaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetusehdotuksen ja hyväksyessään kumppanuussopimukset ja jäsenvaltioiden toimenpideohjelmat (kohta 59).

102

Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa määritellään sektorit ja toiminta-alat, joilla EU:n rahastoista annettu tuki voi tuoda eniten lisäarvoa. Siinä määritellyt investoinnit eivät kuitenkaan kohdistu suoraan lasten köyhyyteen (kohdat 61–63).

103

Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että kaikki tarkastetut toimenpideohjelmat sisältävät toimenpiteitä, joilla voi olla epäsuoria myönteisiä vaikutuksia lasten köyhyyden torjuntaan. Käytössä ei ole erityisesti lasten köyhyyteen liittyviä investointiprioriteetteja tai indikaattoreita, joten komissiolla ja jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole tietoa siitä, kuinka paljon ERI-rahastojen varoja on käytetty suoraan lasten köyhyyden torjuntaan ja mitä tällä saralla on saavutettu (kohdat 71–74).

Suositus 3 – Ohjelmakaudella 2021–2027 on kohdennettava ja seurattava investointeja lasten köyhyyden torjumiseen

Komission olisi varmistettava, että vuosien 2021–2027 kumppanuussopimuksissa ja ohjelmissa otetaan riittävästi huomioon lasten köyhyys. Komission olisi erityisesti varmistettava, että jos lasten köyhyyden torjuntaan varataan varoja suoraan, tämä näkyy selvästi myös kumppanuussopimusten ja ohjelmien toimintalogiikassa.

Komission olisi luotava seurantapuitteet, jotka mahdollistaisivat kaikkien ikäryhmien, myös lasten, köyhyyden torjuntaan vuosina 2021–2027 tehtyjen ERI-investointien tuotosten ja tulosten mittaamisen.

Tavoiteajankohta: Monivuotisen rahoituskehyksen kauden 2021–2027 alku.

Indikaattorit heijastavat lasten köyhyyden tilannetta eri tavoin

104

AROPE-indikaattori, jolla mitataan köyhyyttä EU:ssa, on Eurooppa 2020 ‑strategian köyhyystavoitteen seurannassa käytettävä pääindikaattori. Se on monitahoinen indikaattori, joka koostuu kolmesta alaindikaattorista (kohdat 76 ja 77).

105

Vuonna 2013 komissio ilmoitti aloittavansa erityisesti lasten aineellista puutetta koskevan indikaattorin valmistelun. Indikaattori hyväksyttiin lopulta vuonna 2018. Erityisesti lasten aineellista puutetta koskeva indikaattori keskittyy enemmän lasten tilanteeseen. Näin ollen se antaa erilaisen ja tarkemman kuvan lasten köyhyyden todellisesta tasosta. Se on kuitenkin käytettävissä joka vain kolmas vuosi vuodesta 2021 alkaen (kohdat 78–81).

106

AROPE-indikaattorin suurin etu on, että se mahdollistaa jäsenvaltioiden välisen ja ajallisen vertailun. Kaikissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa kansallisilla viranomaisilla on kuitenkin useita omia indikaattoreita, joita ne pitävät kansallisen tilanteensa kannalta merkityksellisinä. Tästä syystä EU:n alueella on käytössä monenlaisia kansallisia indikaattoreita ja tietoja lasten köyhyydestä, ja sidosryhmien on vaikea arvioida tilannetta yhdenmukaistamattomien tietolähteiden avulla (kohdat 82–84).

Eurooppalaista lapsitakuuta koskevan toimintapoliittisen aloitteen toteuttaminen edellyttää riittäviä tietoja

107

Huhtikuussa 2019 Euroopan parlamentti muutti ESR+:aa koskevaa asetusehdotusta ohjelmakaudelle 2021–2027 ja ehdotti lasten köyhyyden torjumista koskevan eurooppalaisen takuujärjestelmän käyttöönottoa (kohta 85).

108

Komissio käynnisti vuonna 2018 eurooppalaista lapsitakuuta koskevan valmistelutoimen. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettavuustutkimuksen tarkoituksena oli arvioida aloitteen toteutettavuutta, toteutusvaihtoehtoja ja lisäarvoa. Alustava tutkimus tehdään kolmessa erillisessä vaiheessa. Toimen aikataulun takia kattavien ja oikea-aikaisten tietojen saaminen päätöksentekoprosessia varten on vaikeaa (kohdat 85–86).

Suositus 4 – On varmistettava, että tulevaa eurooppalaista lapsitakuuta koskevan poliittisen aloitteen laatimista varten tarvittavat toimet on saatu päätökseen ja että tietoa kerätty riittävästi

Komission olisi varmistettava, että eurooppalaisen lapsitakuun laatimista varten on kerätty ja analysoitu riittävät ja luotettavat tiedot toimenpiteistä ja rahoituksesta, jotka tarvitaan, jotta voidaan vaikuttaa myönteisesti lasten köyhyyden tasoon EU:ssa.

Tavoiteajankohta: Monivuotisen rahoituskehyksen kauden 2021–2027 alku.

Tilintarkastustuomioistuimen II jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Iliana Ivanovan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 15. heinäkuuta 2020 pitämässään kokouksessa.

Liitteet

Liite I – Kansalliset köyhyyden torjuntaa koskevat tavoitteet Eurooppa 2020 ‑strategiassa

EU/jäsenvaltio	Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen
EU28	Saada vähintään 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarasta (vuoteen 2008 verrattuna)*
Belgia	– 380 000 henkilöä
Bulgaria	Vähentää tuloköyhyydessä elävien henkilöiden määrää 260 000:lla
Tšekin tasavalta	– 100 000 henkilöä
Tanska	Vähentää hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvien määrää 22 000:lla
Saksa	Vähentää pitkäaikaistyöttömien (työttömänä yli vuoden) määrää 20 prosentilla vuoteen 2008 verrattuna (vastaa 320 000:n pitkäaikaistyöttömän vähennystä)
Viro	Laskea köyhyysvaarassa sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen olevien henkilöiden määrä 15 prosenttiin (verrattuna 17,5 prosenttiin vuonna 2010)
Irlanti	Vähentää köyhyydessä elävien määrää vähintään 200 000:lla (pitkittyneesti köyhät, köyhyysvaarassa elävät ja huono-osaiset)
Kreikka	– 450 000 henkilöä
Espanja	– 1 400 000–1 500 000 henkilöä
Ranska	– 1 900 000 henkilöä (vuoteen 2007 verrattuna)
Kroatia	Vähentää köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien määrä 1 220 000:een
Italia	– 2 200 000 henkilöä
Kypros	– 27 000 henkilöä tai osuuden vähentäminen 19,3 prosenttiin väestöstä (verrattuna 23,3 prosenttiin vuonna 2008)
Latvia	Vähentää köyhyysvaarassa sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen olevien ja/tai hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa elävien henkilöiden määrää 121 000:lla.
Liettua	– 170 000 henkilöä ja määrän rajaaminen 814 000 henkilöön vuonna 2020
Luxemburg	– 6 000 henkilöä
Unkari	– 450 000 henkilöä
Malta	– 6 560 henkilöä
Alankomaat	Vähentää työttömissä kotitalouksissa asuvien (0–64-vuotiaat) määrää 100 00:lla (vuoteen 2008 verrattuna)
Itävalta	– 235 000 henkilöä
Puola	– 1 500 000 henkilöä
Portugali	– 200 000 henkilöä
Romania	– 580 000 henkilöä
Slovenia	– 40 000 henkilöä
Slovakia	Laskea köyhyydessä elävien tai sosiaalisesti syrjäytyneiden henkilöiden määrä 17,2 prosenttiin (verrattuna 20,6 prosenttiin vuonna 2008)
Suomi	Vähentää köyhyydessä elävien tai sosiaalisesti syrjäytyneiden henkilöiden määrä 770 000:een
Ruotsi	Laskea työvoimaan kuulumattomien 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten (pois lukien kokoaikaiset opiskelijat), pitkäaikaistyöttömien tai pitkällä sairauslomalla olevien osuus selvästi alle 14 prosenttiin
Yhdistynyt kuningaskunta	Ei kansalliseen uudistusohjelmaan kuuluvaa tavoitetta, mutta lasten köyhyydestä vuonna 2010 annetussa laissa ja lasten köyhyyttä koskevassa vuosien 2011–2014 strategiassa asetetut numeeriset tavoitteet
Lähde ja kommentit	Komission tiedonannossa Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 ‑strategian arviointi (COM(2014) 130 final, Bryssel, 2014, s. 14) asetettu EU:n tavoite. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaara (at risk of poverty or social exclusion, AROPE) kuvaa joko tuloköyhyyden vaarassa olevien, vakavasta aineellisesta puutteesta kärsivien tai hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvien ihmisten tilannetta. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden kokonaismäärä on pienempi kuin kuhunkin kolmeen köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen muotoon kuuluvien ihmisten määrä yhteensä, koska joidenkin henkilöiden kohdalla useampi näistä olosuhteista toteutuu samanaikaisesti. *Vertailuvuodeksi on valittu 2008, koska suurimmasta osasta köyhyyden kolmen ulottuvuuden mittaamiseen käytettävistä sosiaalisista indikaattoreista on tietoja saatavilla vasta vuodesta 2008 alkaen. Seurannassa viitataan EU27:ään, koska Kroatia liittyi EU:hun vuonna 2013, ja tietoja on saatavilla vain vuodesta 2010 alkaen. Kansalliset tavoitteet vastaavat uusimmissa kansallisissa uudistusohjelmissa määriteltyjä tavoitteita. Kansallisten tavoitteiden määritelmät vertautuvat EU:n tavoitteeseen Bulgariaa, Tanskaa, Saksaa, Viroa, Irlantia, Latviaa, Alankomaita ja Ruotsia lukuun ottamatta (ks. maakohtaiset huomautukset). Tavoitearvojen laskentatapa eroaa EU:n tavoitearvon laskemisesta Viron, Ranskan, Kroatian, Slovakian, Suomen ja Ruotsin osalta (ks. maakohtaiset huomautukset).

Liite II – Vakavaa aineellista puutetta ja erityisesti lasten aineellista puutetta koskevien indikaattorien hyödykeluettelojen vertailu

Vakava aineellinen puute	Erityisesti lapsia koskeva aineellinen puute
Vuokran tai kaasu-, sähkö- ja vesilaskujen maksaminen	Lapsi: Joitain uusia vaatteita
Kodin pitäminen riittävän lämpimänä	Lapsi: Kaksi kenkäparia
Odottamattomien kulujen maksaminen	Lapsi: Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia päivittäin
Lihan, kalan tai vastaavaan proteiininlähteen syöminen joka toinen päivä	Lapsi: Lihaa/kanaa/kalaa päivittäin
Viikon loma poissa kotoa	Lapsi: Sopivat kirjat
Auto	Lapsi: Ulkoiluvälineet
Pesukone	Lapsi: Sisäpelit
Väritelevisio	Lapsi: Vapaa-ajan toiminta
Puhelin	Lapsi: Juhlat
	Lapsi: Kavereiden kutsuminen
	Lapsi: Luokkaretket
	Lapsi: Loma
	Kotitalous: Kuluneiden huonekalujen vaihtaminen
	Kotitalous: Maksurästit
	Kotitalous: Internet
	Kotitalous: Koti riittävän lämmin
	Kotitalous: Auto

Liite III – Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa (AROPE) olevan väestön prosenttiosuus (0–17-vuotiaat) EU:ssa (2008–2018)

Nro	ALUE/VUOSI	2008	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018
1	Euroopan unioni	26,5	26,5	27,6	27,3	28,1	27,9	27,8	27,1	26,4	24,9	24,3
2	Euroalue	23,6	24,1	25,2	25,3	25,5	25,0	25,7	25,4	25,3	24,3	23,5
3	Belgia	21,3	20,5	23,2	23,3	22,8	21,9	23,2	23,3	21,6	22,0	23,2
4	Bulgaria	44,2	47,3	49,8	51,8	52,3	51,5	45,2	43,7	45,6	41,6	33,7
5	Tšekki	18,6	17,2	18,9	20,0	18,8	16,4	19,5	18,5	17,4	14,2	13,2
6	Tanska	12,7	14,0	15,1	15,7	14,9	15,4	14,5	15,7	13,9	14,5	15,2
7	Saksa	20,1	20,4	21,7	19,9	18,4	19,4	19,6	18,5	19,3	18,0	17,3
8	Viro	19,4	24,5	24,0	24,8	22,4	22,3	23,8	22,5	21,2	18,8	17,9
9	Irlanti	26,6	31,4	34,1	34,1	33,2	34,4	30,4	29,0	27,3	25,2	23,9
10	Kreikka	28,7	30,0	28,7	30,4	35,4	38,1	36,7	37,8	37,5	36,2	33,3
11	Espanja	30,1	32,0	33,3	32,2	32,4	32,6	35,8	34,4	32,9	31,3	29,5
12	Ranska	21,2	21,2	22,9	23,0	23,2	20,8	21,6	21,2	22,6	22,1	22,9
13	Kroatia	–	–	29,4	31,1	34,8	29,3	29,0	28,2	26,6	25,8	23,7
14	Italia	28,4	28,7	29,5	31,5	34,1	32,0	32,1	33,5	33,2	32,1	30,6
15	Kypros	21,5	20,2	21,8	23,4	27,5	27,7	24,7	28,9	29,6	25,5	25,5
16	Latvia	32,4	38,4	42,2	44,1	40,0	38,4	35,3	31,3	24,7	23,9	22,5
17	Liettua	29,1	30,8	35,8	34,6	31,9	35,4	28,9	32,7	32,4	31,6	28,0
18	Luxemburg	20,9	23,7	22,3	21,7	24,6	26,0	26,4	23,0	22,7	23,6	23,5
19	Unkari	33,4	37,2	38,7	40,4	41,9	43,9	41,8	36,1	33,6	31,6	23,8
20	Malta	25,0	26,5	26,7	27,8	31,0	33,0	31,8	28,4	24,0	23,0	22,8
21	Alankomaat	15,5	17,5	16,9	18,0	16,9	17,0	17,1	16,8	17,6	16,6	15,2
22	Itävalta	22,9	20,8	22,4	22,1	20,9	22,9	23,3	22,3	20,0	23,0	21,6
23	Puola	32,9	31,0	30,8	29,8	29,3	29,8	28,2	26,6	24,2	17,9	17,2
24	Portugali	29,5	28,7	28,7	28,6	27,8	31,7	31,4	29,6	27,0	24,2	21,9
25	Romania	50,9	50,6	48,1	49,2	52,5	51,4	50,7	46,8	49,2	41,7	38,1
26	Slovenia	15,3	15,1	15,2	17,3	16,4	17,5	17,7	16,6	14,9	15,1	13,1
27	Slovakia	24,3	23,7	25,3	26,0	26,6	25,5	23,6	24,9	24,4	22,5	23,8
28	Suomi	15,1	14,0	14,2	16,1	14,9	13,0	15,6	14,9	14,7	15,1	16,0
29	Ruotsi	17,3	18,8	19,2	20,3	19,4	20,2	20,5	19,8	19,9	19,4	20,6
30	Yhdistynyt kuningaskunta	29,6	27,4	29,7	26,9	31,2	32,6	31,2	30,3	27,2	27,4	29,9

 

Huom. – Tieto ei saatavissa

Lähde: Eurostat, 20.12.2019.

Lyhenteet

AROP: Köyhyyden riski

AROPE: Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski

CPR: Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus

CSR: Maakohtaiset suositukset

EPSR: Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari

ERI-rahastot: Euroopan rakenne- ja investointirahastot

ESPN: Euroopan sosiaalipolitiikkaverkosto

ESS: Euroopan tilastojärjestelmä

NRP: Kansalliset uudistusohjelmat

OP: Toimenpideohjelma

PA: Kumppanuussopimus

SPC: Sosiaalisen suojelun komitea

TO: Temaattinen tavoite

Sanasto

Ennakkoehdot: Ennalta määriteltyihin kriteereihin perustuvia, yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa vahvistettuja ehtoja, joiden täyttymistä pidetään välttämättömänä ennakkoedellytyksenä EU:lta saatavan rahoituksen vaikuttavalle ja tehokkaalle käytölle kaikkien ERI-rahastojen osalta. Laatiessaan EAKR:n, koheesiorahaston ja ESR:n toimenpideohjelmia ohjelmakaudelle 2014–2020 jäsenvaltioiden on arvioitava, täyttyvätkö nämä ehdot. Jos ennakkoehdot eivät täyttyneet, jäsenvaltioiden oli laadittava toimintasuunnitelmat, joiden avulla varmistettiin, että ehdot täyttyivät viimeistään 31. joulukuuta 2016.

Euroopan rakenne- ja investointirahastot: Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. ERI-rahastoja hallinnoivat yhdessä Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari: Sosiaalisten oikeuksien pilarissa on kyse uusien ja vaikuttavampien oikeuksien tarjoamisesta kansalaisille, ja se perustuu 20 keskeiseen periaatteeseen. Pilaria koskevan julistuksen antoivat Euroopan parlamentti, neuvosto ja Euroopan komissio oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsittelevässä sosiaalialan huippukokouksessa Göteborgissa 17. marraskuuta 2017. Euroopan unionin toimielimet, jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät ovat yhdessä vastuussa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa määriteltyjen periaatteiden ja oikeuksien toteuttamisesta.

Euroopan tilastojärjestelmä: Kumppanuus, johon osallistuvat yhteisön tilastoviranomainen eli Euroopan komissio (Eurostat) sekä kansalliset tilastolaitokset ja muut kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat kussakin jäsenvaltiossa Euroopan tilastojen kehittämisestä, tuottamisesta ja jakelusta. Myös ETA- ja EFTA-maat ovat kumppanuuden osapuolia. Jäsenvaltiot keräävät tietoja ja laativat tilastoja sekä itseään että EU:ta varten. ESS toimii verkostona, jossa Eurostatin tehtävä on vastata tilastojen yhdenmukaistamisesta tiiviissä yhteistyössä kansallisten tilastoviranomaisten kanssa.

Eurooppa 2020 ‑strategia: Kasvustrategia, jolla EU pyrkii palautumaan kriisistä vuosien 2010–2020 aikana. Strategia on jaettu viiteen yleistavoitteeseen, jotka ovat työllisyys; tutkimus ja kehittäminen; ilmasto/energia; koulutus; sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden vähentäminen.

Eurooppalainen ohjausjakso: EU:ssa toteutettava talous- ja finanssipolitiikan koordinointisykli. Ohjausjakso on osa Euroopan unionin talouden ohjauskehystä. Siinä keskitytään kuuden kuukauden jaksoon kunkin vuoden alusta lähtien. Eurooppalaisen ohjausjakson aikana jäsenvaltiot mukauttavat budjetti- ja talouspolitiikkaansa EU:n tasolla sovittuihin tavoitteisiin ja sääntöihin.

Kumppanuussopimus: Sopimuksia, jotka on tehty Euroopan komission ja kunkin jäsenvaltion välillä ohjelmakaudeksi 2014–2020. Niissä vahvistetaan ERI-rahastojen varojen käyttöä koskevat kansallisten viranomaisten suunnitelmat ja määritellään kunkin maan strategiset päämäärät ja investointiprioriteetit kytkemällä ne Eurooppa 2020 ‑strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskeviin yleistavoitteisiin. Kumppanuussopimukset sisältävät myös muun muassa yhteenvedon sovellettavien ennakkoehtojen täyttymistä koskevasta arviosta ja, jos ne eivät täyty, toteutettavista toimenpiteistä, niistä vastaavista elimistä ja niiden toteuttamisaikataulusta, sekä kuvauksen menetelmistä ja mekanismeista, joilla varmistetaan tuloskehyksen toiminnan johdonmukaisuus. Jäsenvaltio laatii kumppanuussopimukset käyden vuoropuhelua komission kanssa. Kumppanuussopimuksille on saatava komission hyväksyntä.

Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski: Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskillä viitataan niiden henkilöiden määrään, jotka ovat köyhyysvaarassa (AROP), kärsivät vakavasta aineellisesta puutteesta tai asuvat hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa. Henkilöt lasketaan mukaan vain kerran, vaikka useampi alaindikaattori soveltuisi heihin. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski kuvastaa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevan väestön kokonaisuusosuutta ja on Eurooppa 2020 ‑strategian köyhyystavoitteen seurannassa käytettävä pääindikaattori.

Köyhyysvaara (AROP) on AROPE-indikaattorin osatekijä: Köyhyysriskiaste on sellaisten henkilöiden osuus, joiden kulutusyksikköä kohti lasketut käytettävissä olevat tulot (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) jäävät alle köyhyysriskin raja-arvon, joka on 60 prosenttia käytettävissä olevista kulutusyksikköä kohti lasketuista kansallisista mediaanituloista tulonsiirtojen jälkeen.

Lasten köyhyys: Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa (AROPE) olevien lasten (0–17-vuotiaat) prosenttiosuus Euroopan unionissa. Lapset ovat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, jos he asuvat kotitalouksissa, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavasta kolmesta ehdosta: köyhyysvaara sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen (tuloköyhyys), vakava aineellinen puute tai hyvin alhainen työssäkäyntiaste.

Maakohtaiset suositukset: Euroopan komission kullekin maalle laatimia asiakirjoja, joissa analysoidaan maan taloudellista tilannetta ja esitetään suosituksia toimenpiteiksi, jotka maan olisi otettava käyttöön 12–18 kuukauden kuluessa.

Sosiaalisen suojelun komitea: Työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (TSTK-neuvosto) neuvoa-antava komitea.

Temaattinen tavoite: Kumppanuussopimuksia jäsentävä tekijä. Se määritellään ennalta lainsäädännössä ja kuvastaa tavoitteita, joita Euroopan rakenne- ja investointirahastoista olisi tuettava. Temaattisilla tavoitteilla luodaan yhteys EU:n tason strategisiin tavoitteisiin.

Toimenpideohjelma: Toimenpideohjelmassa vahvistetaan jäsenvaltion prioriteetit ja erityistavoitteet sekä kuvataan, miten varoilla (jotka koostuvat EU:n ja kansallisesta julkisesta sekä yksityisestä yhteisrahoituksesta) rahoitetaan hankkeita tietyllä ajanjaksolla (yleensä seitsemän vuoden aikana). Toimenpideohjelmien rahoitus voi olla peräisin EAKR:stä, koheesiorahastosta ja/tai ESR:stä.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi tilintarkastustuomioistuimen II tarkastusjaosto, jonka vastuualueeseen kuuluvat yhteenkuuluvuutta, kasvua ja osallisuutta tukevien investointien menoalat. Jaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Iliana Ivanova. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Tony Murphyn johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Wolfgang Stolz ja kabinettiavustaja Brian Murphy, toimialapäällikkö Pietro Puricella, tehtävävastaava Michele Zagordo, tarkastajat Marija Grguric, Cristina-Ioana Jianu, Agota Krenusz, Annekatrin Langer ja Bernard Witkos, kabinetin assistentti Peter Borsos, kabinettisihteeri Niamh Mahon sekä kabinetin harjoittelija Eve Ryan. Kielellisissä kysymyksissä avustivat Hannah Critoph ja Zuzanna Filipski.

Covid-19-pandemian ja tiukkojen eristäytymistoimenpiteiden vuoksi tarkastustyöryhmän kuva ei ole saatavilla.

Loppuviitteet

¹ Eurostat, People at risk of poverty or social exclusion.

² Sosiaalialan investointipaketti, komission tiedonanto Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020, COM(2013) 83, 20.2.2013, s. 13.

³ UNICEF, A brief review of the social and economic returns to investing in children, kesäkuu 2012, saatavilla osoitteessa: https://www.unicef.org/socialpolicy/files/Investing_in_Children.pdf.

⁴ UNICEF, Right in Principle and in Practice: A Review of the Social and Economic Returns to Investing in Children, Social and Economic Working Paper, 2012, s. 33, saatavilla osoitteessa: https://www.unicef.org/socialpolicy/files/Investing_in_Children.pdf.

⁵ Komission tiedonanto Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020, COM(2013) 83 final, 20.2.2013.

⁶ Tiedonanto komission jäsen László Andorille (työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto), Common Proposals for Implementing the Recommendation on Child Poverty and Well-being through a partnership approach, 1.2.2013.

⁷ Eurostatin mukaan BKT oli 2 120 miljardia zlotya vuonna 2018.

⁸ Komission suosituksen 112/2013/EU Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre liite.

⁹ Hugh Frazer ja Eric Marlier, Progress across Europe in the implementation of the 2013 EU Recommendation on ’Investing in children: Breaking the cycle of disadvantage’, A study of national policies, 2017.

¹⁰ Ks. edellinen viite, s. 33–35.

¹¹ https://www.socialsummit17.se/.

¹² Eurooppa-neuvoston päätelmät 14.12.2017.

¹³ Ks. Euroopan komission puheenjohtajaehdokkaan Ursula von der Leyenin julkaisu Kunnianhimoisempi unioni – Ohjelma Europalle – Poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024.

¹⁴ Vahva sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi, 14.1.2020 (COM(2020) 14 final).

¹⁵ COM(2018) 375 final, 2018/0196 (COD), 4 artikla.

¹⁶ 2018/0206 (COD), johdanto-osan 22 kappale.

¹⁷ Ks. Eurostatin tiedot, 7.1.2020.

¹⁸ Kolme maata, joissa riski on suurin: Romania (38,1 prosenttia), Bulgaria (33,7 prosenttia) ja Kreikka (33,3 prosenttia).
Tarkastuskäynnin kohteena olleet kolme maat, jotka eivät kuulu suuririskisimpien joukkoon: Italia, Saksa ja Puola.

¹⁹ Kreikkaa lukuun ottamatta, sillä se ei kuulunut eurooppalaisen ohjausjakson piiriin ennen vuotta 2019.

²⁰ COM(2016) 328 final.

²¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013.

²² Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 9 artikla.

²³ Asetuksen (EU) N:o 1304/2013 3 artikla ja asetuksen (EU) N:o 1301/2013 5 artikla.

²⁴ Italia: Osallisuutta koskeva kansallinen toimenpideohjelma – CCI 2014IT05SFOP001, Romania: Inhimillistä pääomaa koskeva toimenpideohjelma – CCI 2014RO05M9OP001, Puola: Osaamista, koulutusta ja kasvua koskeva toimenpideohjelma – CCI 2014PL05M9OP001, Warmia-Masurian alueen alueellinen toimenpideohjelma 2014PL16M2OP014, Saksa: Saksin vapaavaltion ESR:n toimenpideohjelma – CCI 2014DE05SFOP012.

²⁵ Asetus (EU) 2019/1700.

²⁶ Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (COM(2018) 382 – C8-0232/2018 – 2018/0206(COD)).

²⁷ Tarkistus 39, johdanto-osan 22 b kappale (uusi), 4. huhtikuuta 2019 annettu Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (COM(2018) 382 – C8-0232/2018 – 2018/0206(COD))

Tarkastuksen eteneminen

Tapahtuma	Päivämäärä
Tarkastuksen suunnittelumuistio hyväksytty / Tarkastus alkoi	10.4.2019
Kertomusluonnos lähetetty virallisesti komissioon (tai muulle tarkastuskohteelle)	4.6.2020
Lopullinen kertomus hyväksytty kuulemismenettelyn jälkeen	15.7.2020
Komission (tai muun tarkastuskohteen) viralliset vastaukset saatu kaikilla kielillä	12.8.2020

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2020

PDF	ISBN 978-92-847-5089-4	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/658959	QJ-AB-20-017-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-5067-2	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/940434	QJ-AB-20-017-FI-Q

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2020.

Datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat Euroopan tilintarkastustuomioistuimen periaatteet pannaan täytäntöön avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä koskevalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä nro 6-2019.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence ‑käyttöoikeuden nojalla. Tämä merkitsee, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Uudelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Uudelleenkäyttäjän on hankittava tarvittavat lisäoikeudet, jos tietyssä sisällössä (esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa) esitetään tunnistettavissa olevia henkilöitä tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä. Jos tällainen lisäoikeus saadaan, yllä mainittu yleinen käyttöoikeus peruuntuu. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta.

Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin, eikä niiden käyttöön anneta lupaa.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille verkkosivuille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuoja- ja tekijänoikeusperiaatteisiin.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logon käyttäminen

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1952 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.