Rakennusten energiatehokkuus: aiempaa suurempi painoarvo kustannustehokkuudelle

Tiivistelmä

I

EU:n johtajat pyrkivät vastaamaan ilmastonmuutoksen hillitsemisestä aiheutuvaan haasteeseen ja ovat sitoutuneet säästöihin, jotka vastaavat 20:ta prosenttia EU:n jäsenvaltioiden ennakoidusta energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä ja 32,5:ttä prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi keskeisistä keinoista, joilla näihin tavoitteisiin pyritään. Rakennukset kuluttavat suurimman osan energiasta, ja niillä on suurin energiansäästöpotentiaali.

II

Jäsenvaltioiden tuorein arvio energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisesta osoittaa, että EU 2020 ‑tavoitetta ei todennäköisesti saavuteta. Energiankulutus on nimittäin kasvanut jälleen vuodesta 2014 alkaen. Tilintarkastustuomioistuin antaa suosituksia, joiden tarkoituksena on auttaa EU:ta saavuttamaan vuodeksi 2030 asetettu energiatehokkuustavoite parantamalla vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan varainkäytön kustannustehokkuutta.

III

Koheesiopolitiikan rahastojen toimenpideohjelmista osoitettiin rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen yhteensä noin 14 miljardin euron määrärahat, mikä vastaa neljää prosenttia koheesiopolitiikan kokonaisvaroista (357 miljardia euroa) kaudella 2014–2020. Määrästä 4,6 miljardia euroa kohdennettiin asuinrakennuksiin. Lisäksi jäsenvaltiot budjetoivat kaikenlaisia rakennuksia varten kansallisena yhteisrahoitusosuutena 5,4 miljardia euroa. Määrästä kaksi miljardia euroa on tarkoitettu asuinrakennuksiin.

IV

Tilintarkastustuomioistuin teki tarkastuskäynnin viiteen jäsenvaltioon (Bulgaria, Tšekki, Irlanti, Italia (Apulia) ja Liettua), jotka osoittivat noin 2,9 miljardia euroa koheesiopolitiikan määrärahoistaan rakennusten energiatehokkuuteen. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, käytettiinkö nämä määrärahat kustannustehokkaasti ja ovatko komissio ja jäsenvaltiot panneet täytäntöön suositukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esitti julkisten rakennusten energiatehokkuutta käsittelevässä erityiskertomuksessa nro 21/2012.

V

Komissio on antanut laajamittaisia ohjeita rakennusten energiatehokkuusinvestointien ja muun muassa investointien kustannustehokkuuden parantamiseksi kuten tilintarkastustuomioistuin suositteli erityiskertomuksessaan 21/2012. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi esimerkkejä hyvistä käytännöistä: rahoitusvälineiden käyttö yhdistettynä avustuksiin sekä tuen tason mukauttaminen yksityisen rahoituksen lisäämiseksi ja nollavaikutuksen riskin pienentämiseksi.

VI

Jäsenvaltiot edellyttivät, että hankkeet perustuvat energiakatselmukseen ja niillä saavutetaan jonkin verran energiansäästöjä. Lisäksi rakennusten energialuokituksen on parannuttava. Useimmissa tapauksissa jäsenvaltiot osoittivat määrärahat hankkeisiin ehdotusten saapumisjärjestyksessä, minkä vuoksi ne eivät pystyneet arvioimaan hankkeiden suhteellisia kustannuksia ja hyötyjä. Tämä tarkoitti sitä, että ne asettivat harvoin etusijalle hankkeet, joilla energiansäästöt tai muut hyödyt saadaan aikaan alhaisemmin kustannuksin.

VII

Seurantajärjestelmällä ei saada tietoa siitä, kuinka paljon energiaa on säästetty kunnostamalla asuinrakennuksia EU:n varoilla. Toisin sanoen komissio ei voi arvioida, missä määrin EU:n talousarviolla on kyetty vaikuttamaan EU:n energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseen. Mikään indikaattori ei mittaa muita etuja, joita nämä investoinnit mahdollisesti tuottavat.

VIII

Tilintarkastustuomioistuin toteaa – samoin kuin erityiskertomuksessaan nro 21/2012 – että kustannustehokkuus ei ohjaa EU:n varojen käyttöä rakennusten energiatehokkuuteen. Parempi hallinnointi erityisesti hankkeiden valinnan yhteydessä voisi johtaa suurempiin energiasäästöihin investoitua euroa kohti.

IX

EU:n energiatehokkuustavoitteet ovat aiempaa kunnianhimoisemmat ja talousarviot yhä tiukempia, ja siksi on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että varat käytetään kustannustehokkaasti. Tilintarkastustuomioistuin antaa niin ollen suosituksia, joiden tarkoituksena on auttaa EU:ta saavuttamaan vuodelle 2030 asetettu energiatehokkuustavoite parantamalla vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan varainkäytön kustannustehokkuutta. Suosituksissa käsitellään seuraavia osatekijöitä: investointien suunnittelu ja kohdentaminen; suuremmat energiansäästöt ja muut hyödyt alhaisemmin kustannuksin tuottavien hankkeiden valitseminen niin, että arvioidaan suhteelliset kustannukset ja hyödyt; energiansäästöjen ja muiden hyötyjen mittaaminen indikaattorein sekä energiaa kustannustehokkaasti säästävien toimenpiteiden palkitseminen.

Johdanto

Energiatehokkuutta koskevat tavoitteet ja edistyminen

01

Energiatehokkuuden parantamisella tarkoitetaan, että entisentasoinen suorite on mahdollinen pienemmällä energiankulutuksella¹. Käyttämällä energiaa tehokkaammin EU:n kansalaiset voivat pienentää energialaskujaan, auttaa suojelemaan terveyttään ja ympäristöä ja parantaa ilmanlaatua.

02

Tyypillisiä EU:n yhteisrahoittamia energiatehokkuusinvestointeja ovat muun muassa rakennusten lisäeristys, energiatehokkaat ikkunat, lämmönsäätöjärjestelmät ja lämmitysjärjestelmien parantaminen.

03

Vuonna 2012 annettuun energiatehokkuusdirektiiviin 2012/27/EU² sisällytettiin 20 prosentin energiatehokkuustavoite vuodelle 2020 (suhteessa ennustettuun energiankulutukseen vuonna 2020). Tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi 2018/2002/EU³ ilmentää kunnianhimoisempaa EU:n energiatehokkuuden yleistä tavoitetasoa: säästö vähintään 32,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

04

Uusi komissio on sitoutunut soveltamaan energiatehokkuus etusijalle ‑periaatetta keskittyen siihen, miten EU voi edelleen kehittää rakennusten energiatehokkuutta ja nopeuttaa peruskorjausten yleistymistä⁴.

05

Eurostatin tiedot (helmikuulta 2020) osoittavat, että vuonna 2018 primäärienergian kulutus EU:n jäsenvaltioissa ylitti vuoden 2020 tavoitteet 4,9 prosentilla (ks. kaavio 2).

06

Tuorein arvio siitä, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa, osoittaa, että EU 2020 ‑tavoitetta ei todennäköisesti saavuteta⁵. Vuodelle 2030 asetettua EU:n tavoitetta, jonka mukaan energiankulutusta on vähennettävä vähintään 32,5 prosenttia, on tämän suuntauksen vuoksi vieläkin vaikeampi saavuttaa. Energiankulutusta olisi vähennettävä erityisesti aloilla, joilla energiansäästömahdollisuudet ovat suurimmat, siis esimerkiksi rakennuksissa. Kaaviossa 3 esitetään energiankulutuksen jakautuminen aloittain EU:ssa.

07

Rakennukset, erityisesti asuinrakennukset, kuluttavat EU:ssa eniten energiaa. Seuraavaksi eniten energiaa käytetään liikenteessä ja teollisuudessa. Rakennukset myös muodostavat osa-alueen, jolla on Euroopassa suurimmat energiansäästömahdollisuudet⁶. Pelkästään lämmityksen ja lämpimän veden osuus kaikesta energian loppukäytöstä EU:n kotitalouksissa on 79 prosenttia⁷. Rakennusten kunnostamisella saavutettavat energiasäästöt johtuvat tyypillisesti paremmasta eristyksestä sekä paremmista lämmitys-, jäähdytys- ja valaisujärjestelmistä. Tässä kertomuksessa keskitytään tämäntyyppisiin investointeihin, kun taas äskettäisessä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa 1/2020 paneuduttiin energiatehokkuutta koskeviin EU:n vähimmäisvaatimuksiin ja laitteiden energiamerkintöihin⁸.

08

Komissio arvioi, että vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen edellyttäisi vuosittain noin 282 miljardin euron investointeja EU:n rakennuskannan kunnostamiseen⁹. Jos kaikki budjetoidut EU:n koheesiopolitiikan perusteella rahoitetut investoinnit julkisiin rakennuksiin ja asuinrakennuksiin toteutetaan, niiden arvo vastaa noin kahta miljardia euroa vuodessa kaudella 2014–2020.

EU:n varojen käyttö ja oikeudellinen kehys

09

Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta aiottiin vuosina 2014–2020 myöntää julkisten rakennusten ja asuinrakennusten energiatehokkuusinvestointeihin 14 miljardia euroa. Jäsenvaltiot täydensivät näitä määrärahoja myöntämällä viisi miljardia euroa kansallista yhteisrahoitusta. Nämä määrärahaosuudet on jaoteltu jäsenvaltioittain liitteessä. Kaaviosta 4 puolestaan ilmenee energiatehokkuusinvestointeihin osoitettujen EU:n koheesiopolitiikan määrärahojen jakautuminen vuosina 2014–2020.

10

Vuonna 2010 annettu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi¹⁰ sisältää useita säännöksiä, joilla parannetaan sekä uusien että olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta. Näitä säännöksiä ovat muun muassa seuraavat:

1. uusien rakennusten ja laajamittaisesti kunnostettujen rakennusten energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset
2. rakennusten myyntiin ja vuokraukseen liittyvät pakolliset energiatehokkuustodistukset, joissa ilmoitetaan rakennuksen nykyinen energiatehokkuus, sekä toimenpiteet, joita suositellaan energiatehokkuuden parantamiseksi¹¹ (ks. esimerkki kuvassa 5).

11

Myös vuoden 2012 energiatehokkuusdirektiivi sisältää säännöksiä rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta. Ne käsittelevät muun muassa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä, joissa velvoitettujen osapuolten, kuten energian vähittäismyyntiyritysten tai jakelijoiden, edellytetään saavuttavan määrälliset energiansäästötavoitteet koko asiakaskannassaan. Tarkistetun direktiivin vaikutustenarvioinnissa todettiin, että näiden säännösten ansiosta oli saatu vuoden 2016 loppuun mennessä aikaan enemmän energiansäästöjä (34 prosenttia) kuin millään muulla yksittäisellä toimenpiteellä (vapaaehtoiset sopimukset, verotustoimenpiteet, rahoitusjärjestelmät ja kannustimet).

12

Vuoden 2012 energiatehokkuusdirektiivissä edellytettiin myös, että jäsenvaltiot esittävät joka kolmas vuosi kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmansa, jotka kattavat merkittävät energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet ja odotetut ja/tai saavutetut energiansäästöt. Komissio käy läpi kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat ja arvioi, missä määrin jäsenvaltiot ovat edistyneet kansallisten energiatehokkuustavoitteidensa saavuttamisessa. Komissio toimittaa vuosittaiset arviointinsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio voi kertomuksista ja kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista tekemänsä arvioinnin pohjalta antaa suosituksia jäsenvaltioille.

13

Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat korvataan kansallisilla energia- ja ilmastosuunnitelmilla. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuoden 2019 loppuun mennessä nämä suunnitelmat, jotka muodostavat jäsenvaltioiden keskeisen suunnitteluvälineen. Suunnitelmat ovat tärkeitä myös energiatehokkuuteen liittyvien investointitarpeiden tunnistamisessa. Kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa oli 31. tammikuuta 2020 mennessä esittänyt 18 jäsenvaltiota 27:stä.

Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat hallinnoinnista yhdessä

14

Komissiossa energian pääosasto kehittää ja toteuttaa EU:n energiapolitiikkaa. Pääosasto laatii Yhteisen tutkimuskeskuksen ja Euroopan ympäristökeskuksen avustuksella ehdotuksia energiatehokkuuden edistämiseksi, valvoo direktiivien täytäntöönpanoa sekä seuraa jäsenvaltioiden edistymistä energiatavoitteiden saavuttamisessa.

15

Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastolla on päävastuu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston hallinnoinnista. Pääosasto edistää EU:n energiapolitiikkaa myöntämällä rahoitusta sekä jakaa jäsenvaltioiden kanssa vastuun siitä, että ohjelmat ovat tehokkaita ja vaikuttavia. Se vahvisti kaudella 2014–2020 suuntaviivat kumppanuussopimusten ja ohjelmien sisältöä ajatellen ja hyväksyi nämä sopimukset ja ohjelmat jäsenvaltioiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen rahoituskauden alussa. Kun sopimukset ja ohjelmat on laadittu, pääosaston keskeisenä tehtävänä on seurata niiden täytäntöönpanoa osallistumalla seurantakomiteoihin ja ottamalla vastaan vuotuiset täytäntöönpanokertomukset. Se ei osallistu yksittäisten hankkeiden valintaan. Lopuksi pääosasto arvioi tuloksia, jotka rahoituksella on saatu aikaan.

16

Jäsenvaltiot asettavat tarvearvioinnin perusteella energiatehokkuusalan prioriteetit kansallisessa lainsäädännössään ja kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan. Jäsenvaltiot valmistelevat toimenpideohjelmat, ja nimetyt hallintoviranomaiset valitsevat hankkeet käyttäen tarkoituksenmukaisia valintamenettelyjä ja ‑kriteereitä niin, että kustannustehokkuus otetaan huomioon. Komissio antoi kaudella 2014–2020 hallintoviranomaisille laajamittaiset ohjeet siitä, miten niiden pitäisi suunnitella ja toteuttaa ohjelmansa (ks. kaavio 6). Hallintoviranomaiset seuraavat hankkeiden tuotoksia ja tuloksia indikaattoreiden avulla ja raportoivat komissiolle energiansäästöistä ja toimenpideohjelmien tuottamista muista hyödyistä.

Tarkastuksen sisältö ja tarkastustapa

17

EU:n energiatehokkuustavoitteet ovat aiempaa kunnianhimoisemmat ja talousarviot yhä tiukempia. Siksi on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että varat käytetään kustannustehokkaasti. Tässä kertomuksessa arvioidaan, kuinka kustannustehokkaasti EU:n yhteisrahoittamat rakennusten energiatehokkuusinvestoinnit auttavat EU:ta saavuttamaan tavoitteensa. Tilintarkastustuomioistuin antaa suosituksia, joiden tarkoituksena on auttaa EU:ta saavuttamaan vuodelle 2030 asetettu energiatehokkuustavoite parantamalla vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan varainkäytön kustannustehokkuutta.

18

Tärkein tarkastuskysymys koski sitä, valittiinko EU:n yhteisrahoitusta saavat rakennusten energiatehokkuusinvestoinnit käyttäen perusteita, joiden ansiosta investointien kustannustehokkuus voidaan todennäköisesti maksimoida. Tilintarkastustuomioistuin haki vastusta tähän kysymykseen tutkimalla, asettivatko komissio ja jäsenvaltiot asianmukaiset ehdot kustannustehokkaiden investointien valinnalle (mukaan lukien tarvearviointi, tuen kohdentaminen ja tuloksellisuuskehys), ja sovelsivatko jäsenvaltiot tarkoituksenmukaisia valintaperusteita.

19

Tilintarkastustuomioistuin teki käynnin viiteen jäsenvaltioon (Bulgaria, Tšekki, Irlanti, Italia (Apulia) ja Liettua), jotka valittiin niiden energiatehokkuuteen käyttämien varojen määrän sekä maantieteellisen tasapainon perusteella. Nämä jäsenvaltiot osoittivat rakennusten energiatehokkuuteen noin 2,9 miljardia euroa määrärahoista, jotka Euroopan aluekehitysrahasto ja koheesiorahasto myönsivät niille kaudella 2014–2020.

20

Tilintarkastustuomioistuin kävi läpi ja arvioi tarkastustyössään seuraavat osa-alueet:

1. kansalliset ja alueelliset tarvearvioinnit sekä kansalliset energiatehokkuutta koskevat toimintasuunnitelmat
2. toimenpideohjelmat ja hankkeiden valintamenettelyt
3. energiansäästöä koskevat seurantajärjestelmät ja hanketiedot.

21

Tilintarkastustuomioistuin keskittyi EAKR:n ja koheesiorahaston yhteisrahoittamiin asuinrakennusten energiatehokkuusinvestointeihin. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, miten nämä investoinnit sopivat yhteen EU:n energiatehokkuuspolitiikan kanssa. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin kohdisti seurantaa erityiskertomukseen nro 21/2012, jossa käsiteltiin julkisten rakennusten energiatehokkuutta. Seuranta suoritettiin komissiossa ja niissä kolmessa jäsenvaltiossa, joihin oli tehty kyseessä olevan tarkastuksen aikaan tarkastuskäynti (Tšekki, Italia ja Liettua). Seurannan tarkoituksena oli arvioida, miltä osin komissio ja jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön kertomuksessa annetut suositukset¹².

Huomautukset

Tarvearviointia koskevien komission ohjeiden parantamisella on ollut kokonaistasolla vähäinen vaikutus investointien kohdentamiseen

22

Kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat mahdollistavat investointien selkeän kohdentamisen, kun ne perustuvat luotettaviin tarvearviointeihin. Tätä varten on esimerkiksi

1. arvioitava energiankulutus ja energiansäästömahdollisuudet kaikilla aloilla, jotta voidaan määrittää kohteena olevat rakennusluokat ja edunsaajat
2. kartoitettava investointien esteet sekä tunnistettava jäsenvaltioiden kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin sisältyvät osa-alueet, joilla tarvitaan lisätukea
3. arvioitava, mikä tukimuoto (esimerkiksi avustus vai rahoitusväline) parhaiten soveltuu havaittujen tarpeiden täyttämiseen ja pitkälle menevien perusparannusten edistämiseen.

Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot eivät olleet määrittäneet selkeää perustaa EU:n varojen kohdentamiselle

23

Komissio antoi jäsenvaltioille laajamittaiset ohjeet siitä, miten niiden tulisi arvioida tarpeitaan ja suunnitella ohjelmansa, joiden kautta rakennuksiin tehtäviä energiatehokkuusinvestointeja rahoitetaan. Kaaviossa 6 esitetty etenemissuunnitelma sisältää keskeiset vaiheet, joita komissio on suositellut hallintoviranomaisten noudatettavaksi.

24

Kaikki viisi tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskäynnin kohteena ollutta jäsenvaltiota toivat kumppanuussopimuksissaan ja toimenpideohjelmissaan esiin, että niiden rakennuskannan, erityisesti asuinrakennusten, energiatehokkuutta on parannettava. Useimmissa näistä suunnitteluasiakirjoista viitattiin tarvearviointiin, joka sisältyy kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin tai muihin kansallisiin energiastrategisiin asiakirjoihin.

25

Kyseiset viisi jäsenvaltiota eivät sisällyttäneet kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiinsa kaikkia komission ohjeissa ja mallissa¹³ suositeltuja tietoja, kuten kunkin toimenpiteen osalta odotettuja ja saavutettuja energiansäästöjä. Tämä koski myös EU:n rahoittamia toimenpiteitä. Vuoden 2012 energiatehokkuusdirektiivissä ei velvoitettu jäsenvaltioita toteuttamaan kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiinsa sisältyviä toimenpiteitä tai raportoimaan energiansäästöistä.

26

Taulukossa 1 esitetään yhteenveto tarkastettua viittä toimenpideohjelmaa varten laadittujen tarvearviointien tärkeimmistä osatekijöistä.

Toimenpideohjelma	Luokiteltiinko rakennukset energiankulutuksen mukaan?	Kvantifioitiinko mahdolliset energiansäästöt ja investointitarpeet?	Oliko EU:n varojen käytölle selkeät perusteet?
Bulgaria Regions in Growth	Ei	Ei	Kyllä
Tšekki Integrated Regional	Ei	Ei	Kyllä
Irlanti Southern & Eastern Regional	Kyllä	Kyllä	Ei (ks. laatikko 1)
Italia (Apulia) Regional	Ei	Ei	Kyllä
Liettua Investment for growth and jobs	Kyllä	Kyllä	Kyllä

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

27

Tšekissä ja Italiassa (Apulia) tehdyt havainnot vastaavat tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa 21/2012 esitettyjä havaintoja. Niiden mukaan vuosien 2007–2013 toimenpideohjelmista ei tehty asianmukaista tarvearviointia. Arvioissa ei eritelty aloja, joilla energiaa voidaan säästää, eikä sitä, millaisia vaihtoehtoja on olemassa säästöjen aikaansaamiseksi kustannustehokkaasti. Siten olisi kuitenkin voitu perustella, miksi toimenpiteet valittiin ja miksi kulut olivat aiheellisia.

28

Tämän perusteella tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että komissio asettaa vuosien 2014–2020 koheesiorahoituksen ehdoksi sen, että ohjelmatasolla laaditaan asianmukainen tarvearviointi. Vuonna 2019 tarkastuskäynnin kohteena olleista viidestä jäsenvaltiosta kolme (Bulgaria, Tšekki ja Italia (Apulia)) ei edelleenkään käyttänyt toimenpideohjelmiensa perustana energiankulutuksen perusteellista arviointia eikä kvantifioinut mahdollisia energiansäästöjä ja niihin liittyviä investointitarpeita. Liettuassa tilanne on kohentunut, sillä nykyisin kansalliset viranomaiset kvantifioivat investointitarpeet ja mahdolliset energiansäästöt.

Jäsenvaltiot ovat tietoisia jäljellä olevista investoinnin esteistä

29

Energiatehokkuuden parantaminen pienentää energialaskua merkittävästi, mutta monesti rakennusten energiatehokkuusinvestoinnit jäävät tekemättä markkinaesteiden vuoksi¹⁴. Energiatehokkuuteen tarkoitetusta rahoituksesta ja energiatehokkuuden hyödyistä ei esimerkiksi tiedetä tai sitä koskeva asiantuntemus puuttuu. Alkukustannukset ovat suuret ja jos rakennuksella on useita omistajia, ilmenee sääntelyesteitä (jotka usein edellyttävät yksimielisyyden saavuttamista asuntoyhtiöissä). Lisäksi kannustin on jakautunut eli aiheutuu niin sanottu omistaja–vuokralainen-ongelma¹⁵. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa rakennuksen omistaja maksaa energiatehokkuuden parannuksista mutta ei hyödy energiankäytön vähenemisellä saavutettavista säästöistä, jotka koituvat vuokralaiselle. Tämän vuoksi omistajalla saattaa olla vain vähäiset kannustimet investoida energiatehokkuuteen.

30

Bulgariassa, Tšekissä ja Liettuassa hallintoviranomaiset ja hankkeiden edunsaajat kertoivat tarkastajille, että vaikeudet päästä sopimukseen silloin, kun rakennuksella on useita omistajia, ovat merkittävä este energiatehokkuuden parantamiselle.

31

Muita esteitä, jotka haittaavat erityisesti energiatehokkuussopimuksia koskevien mekanismien käyttöönottoa, ilmenee julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yhteydessä. Sopimusten olennaisiin osiin nimittäin liittyy oikeudellista epävarmuutta. Lisäksi on vaikea erottaa toisistaan rakennusurakat, tavarat ja palvelut¹⁶. Oikeudellista epävarmuutta liittyy myös siihen, miten nämä sopimukset kirjataan julkisella sektorilla kansantalouden tilinpitoon. Komissio pyrkii poistamaan tällaiset esteet: Eurostat julkaisi vuonna 2017 ohjeet¹⁷, joissa selitetään sopimusten kirjaamista kansantalouden tilinpitoon. Ohjeita täydennettiin vuonna 2018 yhdessä EIP:n kanssa laadituilla uusilla ohjeilla¹⁸.

32

Yhdessäkään viidestä tarkastetusta toimenpideohjelmasta ei kuvailtu esteitä, jotka vaikeuttavat energiatehokkuusinvestointeja toimenpideohjelmien toteuttamisalueella. Myöskään esteiden poistamiseksi toteutettuja toimenpiteitä ei eritelty. Kaksi viidestä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta ilmoitti kuitenkin aloitteista eräiden esteiden poistamiseksi:

• Liettua päätti, että moniasuntoisten rakennusten tapauksessa energiatehokkuuden parantamisesta voitaisiin sopia omistajien yksinkertaisella enemmistöllä. Lisäksi se myönsi pienituloisille sadan prosentin julkisen tuen (ks. laatikko 2).
• Tšekissä asunto-osuuskuntien on vuodesta 2018 alkaen ollut mahdollista hakea EU:n rahoitusta energiatehokkuusinvestointeihin. Lisäksi vuonna 2019 käynnistettiin kansallinen tiedotuskampanja, jolla lisätään tietoisuutta energiatehokkuuteen tarkoitetusta rahoituksesta.

Avustukset ovat edelleen tärkein EU:n rahoittamien energiatehokkuusinvestointien tukimuoto, eikä niitä ole varattu pitkälle meneviin perusparannuksiin

33

Energiatehokkuusinvestoinnit hyödyttävät sekä omistajia (arvonnousu) että asukkaita (energiakustannusten aleneminen). Ennen kuin jäsenvaltiot käyttävät merkittäviä määriä avustuksiin perustuvaa tukea, niiden olisi harkittava rahoitusvälineitä ja innovatiivisia markkinamekanismeja, kuten energiatehokkuussopimuksia ja energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä.

34

Jäsenvaltiot ovat valinneet 4,6 miljardin euron arvosta investointeja, jotka on tarkoitettu asuinrakennusten energiatehokkuutta parantavaan peruskorjaukseen. Niistä 72 prosenttia rahoitetaan avustuksin ja 28 prosenttia rahoitusvälineiden avulla.

35

Kaikki viisi tarkastuskäynnin kohteena ollutta jäsenvaltiota mainitsivat kumppanuussopimuksissaan aikomuksensa selvittää, miten rahoitusvälineillä voidaan tukea rakennusten energiatehokkuusinvestointeja. Toistaiseksi kuitenkin vain Liettua on suunnannut EU:n varoja tällaisen asuinrakennuksia koskevan välineen perustamiseen (ks. laatikko 2).

36

Komissio suositteli jäsenvaltioille, että ne käyttäisivät EU:n koheesiorahoitusta tukeakseen ensisijaisesti pitkälle meneviä perusparannuksia, jotka ylittävät energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ja johtavat (yleensä yli 60 prosentin suuruisiin¹⁹) merkittäviin energiansäästöihin. Tämä koskee erityisesti avustuksina myönnettävää tukea.

37

Taulukko 2 – Yhteenveto edunsaajien tyypistä, tukimuodoista ja julkisen tuen osuudesta viidessä tarkastetussa toimenpideohjelmassa

Toimenpideohjelma	Edunsaajien tyyppi	Tukimuoto	Julkisen tuen osuus
Bulgaria Regions in Growth	Yksityiset omistajat	Avustus	100 %
Tšekki Integrated Regional	Yksityiset omistajat	Avustus	30 % tai 40 % (energiasäästöistä riippuen)
Irlanti Southern & Eastern Regional	Julkiset ja yksityiset omistajat	Avustus	100 %
Italia (Apulia) Regional	Julkisyhteisöt	Avustus	100 % (tai 90 %, jos edunsaajat yhteisrahoittavat 10 % hankkeesta)
Liettua Investment for growth and jobs	Yksityiset omistajat	Lainat ja avustukset	15–40 prosentin avustus Sadan prosentin avustus pienituloisille kotitalouksille

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastuskäynnin kohteena olleiden hallintoviranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

38

Julkisen tuen osuuden mukauttaminen Liettuassa on hyvä käytäntö, jolla lisätään yksityistä rahoitusta ja pienennetään nollavaikutuksen riskiä. Mukautuksen ansiosta myönnetään korkeampia tukimääriä hankkeille, joissa tavoitellaan suurempia energiansäästöjä ja asennetaan käyttäjäkohtaisia mittareita ja joissa kohteena ovat pienituloiset kotitaloudet (mikä auttaa torjumaan energiaköyhyyttä).

39

Tšekissä vain neljännes tuensaajista ehdotti hankkeita, jotka olivat oikeutettuja 40 prosentin julkiseen tukeen, joka edellytti vähintään 40 prosentin energiansäästöä ja energialuokkaa B kunnostustöiden jälkeen. Kolme neljäsosaa edunsaajista esitti hankkeita, joille voitiin myöntää alhaisempaa (30 prosenttia) julkista tukea, joka edellytti vain 20 prosentin energiansäästöjä. Edunsaajat katsoivat, ettei korkeammasta tukiasteesta saatava lisähyöty riitä kompensoimaan pitkälle menevien perusparannushankkeiden korkeampia kustannuksia.

40

Bulgaria, Irlanti ja Italia (Apulia) eivät mukauttaneet julkisen tuen tasoa edistääkseen pitkälle menevien perusparannusten tekemistä tai ottaakseen huomioon investointien laajuuden tai monimutkaisuuden. Italia (Apulia) mukautti tukitasoja ainoastaan siinä tapauksessa, että julkiset tahot olivat halukkaita rahoittamaan kymmenen prosenttia investoinnista. Irlanti selitti tilanteen johtuvan siitä, että yksi kahdesta EU:n yhteisrahoittamasta ohjelmasta on suunnattu ikääntyneille ja heikossa asemassa oleville henkilöille, joita uhkaa energiaköyhyys.

41

Jos tukea ei mukauteta, jopa yksinkertaisiin parannustöihin (esim. valaistuksen parantaminen tai lämmityskattilan vaihtaminen) osoitettavan julkisen tuen osuus on erittäin suuri, vaikka takaisinmaksuaika on lyhyt ja yksikkökustannukset ovat vaatimattomat. Laatikossa 3 annetaan esimerkkejä kahdesta toimenpideohjelmasta, joissa pyritään hyödyntämään helpoiksi katsottavia energiatehokkuuden parantamiskeinoja.

42

Tällaiset helpot parannustyöt voivat johtaa lukkiutumisvaikutukseen. Toisin sanoen tiettyjen energiatehokkuutta koskevien perustoimenpiteiden jälkeen ei ole jatkossa yhtä kustannustehokasta toteuttaa perusteellisempia toimenpiteitä²⁰. Tämä voi vähentää rakennuskannan mahdollisuuksia säästää energiaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sillä peruskorjausten määrä on yleensä rajoitettu yhteen tai enintään kahteen. Julkinen tuki, ja erityisesti sadan prosentin avustusten myöntäminen, ei näin ollen sovellu yhtä hyvin yksinkertaisiin parannustöihin kuin pitkälle meneviin perusparannuksiin. Koska yksinkertaiset parannustyöt, joissa takaisinmaksuaika on lyhyt, ovat yleensä taloudellisesti kannattavia, ne olisi pitänyt rahoittaa käyttämättä julkisia varoja. Niiden osalta olisi sen sijaan voitu hyödyntää rahoitusvälineitä.

Hankkeiden valinnassa ei painoteta kustannustehokkuutta riittävästi

43

Kustannustehokkuudelle olisi annettava suuri painoarvo päätettäessä julkisten varojen käytöstä. Näin etenkin silloin, kun on kyse energiatehokkuutta koskevista hankkeista. Investointien kustannusten ja hyötyjen vertailu auttaa valitsemaan hankkeet, joilla saadaan aikaan suuremmat energiansäästöt ja muut hyödyt investoitua euroa kohden. Tämä vastaisi varainhoitoasetuksen²¹ 33 artiklaa, jossa säädetään taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteista. Ehdotetun energiatehokkuusdirektiivin vaikutustenarvioinnissa katsottiin, että tavoite säästää 20 prosenttia EU:n ennakoidusta energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä voitaisiin saavuttaa toteuttamalla kustannustehokkaita toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään rakennusten kustannustehokkaita pitkälle meneviä perusparannuksia²².

44

Komissio ohjeisti jäsenvaltioita soveltamaan valintaperusteita, joissa asetetaan etusijalle kustannustehokkaammat hankkeet²³. Tämä olisi tehtävä seuraavin tavoin:

1. Vaaditaan, että hankkeet perustuvat energiakatselmukseen ja/tai energiatehokkuustodistukseen. Tällöin olisi yksilöitävä ja kvantifioitava kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet ja mahdollistettava hankkeella aikaansaatujen todellisten energiansäästöjen seuranta ja todentaminen.
2. Asetetaan vähimmäis- ja/tai enimmäisarvot keskeisille parametreille, kuten säästettävän energian määrälle, rakennuksen saavuttamalle energialuokitukselle, nettonykyarvolle, yksinkertaiselle takaisinmaksuajalle²⁴ ja kustannuksille säästettyä energiayksikköä kohti. Näillä kynnysarvoilla olisi minimoitava riski siitä, että rahoitetaan hyvin yksinkertaisia toimenpiteitä, jotka todennäköisesti olisi toteutettu muutenkin (esim. valaistuksen vaihtaminen, joka tavallisesti maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti). Samoin olisi minimoitava riski, että rahoitetaan investointeja, jotka ovat liian kalliita energiansäästöihin nähden (esim. takaisinmaksuajat ovat pidempiä kuin materiaalien käyttöikä). Kaaviosta 8 käy ilmi energiatehokkuusinvestointien luokitus. Siitä ilmenee, että monimutkaisempien ja kunnianhimoisempien peruskorjausten kustannukset ovat yleensä suuremmat ja takaisinmaksuajat pidemmät.
3. Arvioidaan energiatehokkuusinvestoinnilta odotetut suhteelliset kustannukset ja hyödyt, mukaan lukien sivuhyödyt ja ulkoisvaikutukset (esim. terveys, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kaupunkialueiden kunnostaminen, kasvu ja työllisyys, ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen vähentäminen ja julkisen talouden säästöt). Asetetaan etusijalle hankkeet, jotka edistävät mahdollisimman kustannustehokkaasti toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista.

Energiakatselmukset ja energiatehokkuustodistukset ovat hyvä perusta investointien arvioinnille

45

Kaikissa viidessä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa edellytettiin, että hankkeet perustuvat energiakatselmukseen, energiatehokkuustodistukseen tai ainakin energiankulutuksen arviointiin (Irlannissa tämä ei johtanut siihen, että olisi annettu todistus, josta käy ilmi kotitalouksien energialuokka hanketta edeltävältä ajalta). Kyse on selvästä parannuksesta verrattuna tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 21/2012 esitettyihin havaintoihin. Niiden mukaan Tšekissä, Italiassa ja Liettuassa energiakatselmukset eivät vielä olleet yleinen käytäntö. Tilintarkastustuomioistuin totesi tuolloin, että energiakatselmukset eivät aina olleet pakollisia eivätkä laadukkaita²⁵, ja suositteli, että energiakatselmuksia käytetään ensisijaisina valintaperusteina.

46

Kaikissa viidessä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa edunsaajien oli toimitettava kunnostustöiden jälkeen energiatehokkuustodistus, jossa ilmoitetaan kunnostetun asunnon tai rakennuksen uusi energialuokka ja energiankulutus. Kunnostustöitä edeltävässä ja niiden jälkeisessä todistuksessa ilmoitetun energiankulutuksen välinen ero mahdollistaa arvion siitä, minkä verran energiaa hankkeen ansiosta säästyy.

47

Italiassa (Apulia) hallintoviranomainen vaati, että hankkeissa otetaan käyttöön järjestelmä, jolla seurataan rakennuksissa tosiasiallisesti tuotetun ja kulutetun energian määrää. Liettuassa korotettiin niiden avustusten tasoa, jotka täydentävät EU:n yhteisrahoittamia lainoja, sellaisissa hankkeissa, joihin sisältyi kotitalouskohtaisten mittareiden asentaminen (ks. kohta 38).

48

Kunnostustöitä edeltävissä ja niiden jälkeisissä todistuksissa ilmoitetun energiankulutuksen väliseen eroon perustuvat arviot tarjoavat rajoitteistaan huolimatta keinon kerätä helposti tietoja siitä, kuinka paljon energiaa kunkin hankkeen avulla säästyy. Tätä lukua voidaan verrata hankkeen kustannuksiin ja siten laskea arvioidut kustannukset säästettyä energiayksikköä kohti. Tilintarkastustuomioistuin suositteli erityiskertomuksessaan 21/2012, että komissio seuraa toimenpideohjelmien kustannustehokkuutta säästettyä energiayksikköä kohti laskettujen kustannusten perusteella²⁶. Komissio ei kuitenkaan ollut täysin samaa mieltä suosituksesta eikä pannut sitä täytäntöön.

Kansalliset viranomaiset valitsevat hankkeita, joiden oletetaan säästävän energiaa, mutta kustannukset ovat toisinaan korkeat

49

Taulukossa 3 esitetään yhteenveto energiatehokkuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä enimmäiskustannuksista säästettyä energiayksikköä kohden viiden tarkastetun toimenpideohjelman hankkeissa.

Toimenpideohjelma	Vähimmäisenergialuokitus kunnostustöiden jälkeen	Vähimmäisenergiasäästöt kunnostustöiden jälkeen	Enimmäiskustannukset säästettyä energiayksikköä kohden?
Bulgaria Regions in Growth	C	60 % pitkälle menevien perusparannusten osalta, muutoin ei vähimmäisvaatimusta	Ei, ainoastaan kustannusten enimmäismäärä neliömetriä kohti
Tšekki Integrated Regional	Ei	20 % hankkeissa, jotka voivat saada 30 % avustuksen	Ei, mutta suuri yksityinen yhteisrahoitusosuus (60–70 %) vähentää ylisääntelyn riskiä
	C	30 % hankkeissa, jotka voivat saada 30 % avustuksen
	B	40 % hankkeissa, jotka voivat saada 40 % avustuksen
Irlanti Southern & Eastern Regional	Energialuokitus paranee vähintään yhden luokan verran	Ei vaatimusta	Ei
Italia (Apulia) Regional	C	10 % (tai 30 %, jotta hanke voi saada parhaat pisteet)	Ei
Liettua Investment for growth and jobs	D	20 % hankkeissa, jotka voivat saada 15 % avustuksen (vuoteen 2017 asti)	Ei, mutta suuri yksityinen yhteisrahoitusosuus (60–85 %) vähentää ylisääntelyn riskiä
	C	40 % hankkeissa, jotka voivat saada 40 % avustuksen (31.10.2017 asti) tai 30 % avustuksen (1.11.2017 alkaen)

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin hallintoviranomaisilta saatujen tietojen perusteella.

50

Bulgariassa, Tšekissä, Italiassa ja Liettuassa kunnostustöiden jälkeistä energiatehokkuutta koskevilla vähimmäisvaatimuksilla varmistettiin, että hankkeet ovat ainakin tietyssä määrin kunnianhimoisia²⁷. Tämä on myönteistä verrattuna tilintarkastustuomioistuimen edellisen tarkastuksen havaintoihin.

51

Energiayksikköä kohti lasketuille kustannuksille ei kuitenkaan ole asetettu enimmäismäärää, joten vaarana on, että rahoitusta saavat hankkeet, jotka tuottavat alhaiset energiasäästöt suhteessa aiheuttamiinsa kustannuksiin. Tämä merkitsee, että hankkeilla aikaansaatu energialaskun pieneneminen ei ehkä johda säästöihin, jotka riittäisivät kattamaan alkuperäiset investoinnit materiaalien elinkaaren aikana (yleensä 30 vuotta²⁸).

52

Riski on pienempi, kun edunsaajat rahoittavat suuren osan hankekustannuksista (esimerkiksi Tšekissä ja Liettuassa), ja suurempi, kun julkinen tuki on erittäin suurta (kuten Bulgariassa, Irlannissa ja Italiassa (Apulia)). Taulukossa 4 esitetään yhteenveto tuettujen energiatehokkuusinvestointien keskimääräisestä yksinkertaisesta takaisinmaksuajasta tarkastetuissa toimenpideohjelmissa.

Toimenpideohjelma	Tuettujen hankkeiden yksinkertainen takaisinmaksuaika keskimäärin
Bulgaria Regions in Growth	Ei saatavilla (energiansäästöä koskevia tietoja ei kerätä)
Tšekki Integrated Regional	9 vuotta
Irlanti Southern & Eastern Regional	Ei saatavilla (säästettyä energiaa koskevia tietoja ei kerätä)
Italia (Apulia) Regional	24 vuotta
Liettua Investment for growth and jobs	11 vuotta

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastuskäynnin kohteena olleiden hallintoviranomaisten toimittamien tietojen ja kotitalouskäyttäjiltä vuonna 2018 perittyjä sähkön hintoja koskevien tietojen perusteella (https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Electricity_price_statistics).

53

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastamissa toimenpideohjelmissa energiatehokkuusinvestointien keskimääräinen yksinkertainen takaisinmaksuaika oli 9–24 vuotta. Kyseiset takaisinmaksuajat ovat siis pidempiä kuin niiden 5 152 hankkeen keskimäärin seitsemän vuoden mittainen yksinkertainen takaisinmaksuaika, jotka on tallennettu energiatehokkuusriskien vähentämiseksi perustettuun tietokantaan. Tietokanta sisältää julkisten ja yksityisten investointirahastojen ja rahoituslaitosten, kansallisten ja alueellisten viranomaisten sekä eri puolilla EU:ta toimivien energiatehokkuusratkaisujen tarjoajien toimittamia tietoja²⁹. Komissio perusti tietokannan, jotta energiatehokkuusinvestointeja voitaisiin lisätä EU:ssa jakamalla tietoja ja analysoimalla päätökseen saatuja hankkeita.

54

Italiassa (Apulia) ei asetettu ylärajaa säästettyä energiayksikköä kohti aiheutuneille kustannuksille. Tämän vuoksi rahoitusta saivat useat kalliit hankkeet, joiden tuloksena säästyvä energia ei riitä kattamaan korkeita alkuinvestointikustannuksia materiaalien tai rakennusten elinkaaren aikana. Kuten seuraavasta kaaviosta käy ilmi, 35 prosentissa hankkeista ei todennäköisesti saada alkuinvestointien kustannuksia katettua 30 vuodessa.

55

Bulgariassa ja Irlannissa asuinrakennuksissa toteutetuilla hankkeilla säästettyä energiaa koskevat seurantatiedot puuttuvat, joten investointien kustannustehokkuutta on mahdotonta arvioida.

56

Eteläisen ja itäisen Irlannin alueellisella toimenpideohjelmalla pyrittiin tukemaan energiatehokkuuden parantamista kattavasti ja kunnianhimoisesti niin, että energiatehokkuusluokitus paranisi ainakin yhden luokan verran³⁰. Käytännössä hankkeissa ei määritelty energiansäästötavoitteita eikä niissä raportoitu aikaansaadusta energiansäästöstä. Yli puolessa tuetuista kotitalouksista ei myöskään energialuokitus parantunut (ks. kohta 85).

57

Nämä havainnot vastaavat tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa 21/2012 esitettyjä havaintoja, joiden mukaan julkisten rakennusten energiatehokkuushankkeet olivat usein liian kalliita suhteessa säästettyyn energiaan. Myös hankkeiden takaisinmaksuaika oli liian pitkä (keskimäärin noin 50 vuotta)³¹. Siksi tilintarkastustuomioistuin suositteli, että komissio asettaa yksinkertaiselle takaisinmaksuajalle hyväksyttävän enimmäispituuden ja määrittää hankkeita valittaessa, kuinka suuret vakioidut investointikustannukset voivat olla säästettävää energiayksikköä kohden.

58

Rakennusten energiaperuskorjauksen rahoittamista koskevien komission teknisten ohjeiden mukaan tukikelpoisten hankkeiden takaisinmaksuajalle voidaan määrittää enimmäis- ja/tai vähimmäispituus. Tästä saattaa kuitenkin aiheutua lukkiutumisvaikutus, jonka yhteydessä rahoitusta myönnetään ensisijaisesti helppoihin kunnostustöihin³². Käytännössä yksikään tarkastuskäynnin kohteena olleista hallintoviranomaisista ei kuitenkaan ollut asettanut tällaisia raja-arvoja.

Valintakriteereillä ei vieläkään priorisoida kaikkein kustannustehokkaimpia hankkeita

59

Taulukossa 5 on yhteenveto hankkeiden valintamenettelyistä, tärkeimmistä varojen kohdentamisperusteista ja tärkeimmistä valintakriteereistä viidessä tarkastetussa toimenpideohjelmassa.

Toimenpideohjelma	Hankkeiden valintamenettely	Tärkeimmät määrärahojen kohdentamisperusteet	Tärkeimmät hankkeiden valintakriteerit
Bulgaria Regions in Growth	Avoimet ehdotuspyynnöt (92 % talousarviosta)	Kunnat valitsevat rakennukset iän, kotitalouksien lukumäärän, sijainnin tms. perusteella, eivät energiasäästöjen kustannustehokkuuden perusteella	Avoimissa ehdotuspyynnöissä ei mainita energiansäästöjen kustannustehokkuuteen liittyviä kriteerejä
	Kilpailuun perustuva ehdotuspyyntö (8 % määrärahoista)		Vuoden 2018 ehdotuspyynnössä suurin osa energiansäästöjen kustannustehokkuuteen perustuvista pisteistä liittyy toimintalinjan 2 kriteereihin
Tšekki Integrated Regional	Avoimet ehdotuspyynnöt	Koko maata koskevat avoimet ehdotuspyynnöt	Ei energiansäästöjen kustannustehokkuuteen liittyviä kriteerejä
Irlanti Southern & Eastern Regional	Avoimet ehdotuspyynnöt	Määrärahat kohdennetaan paikallisviranomaisille saatujen ehdotusten määrän, ei energiasäästöjen kustannustehokkuuden perusteella	Ei energiansäästöjen kustannustehokkuuteen liittyviä kriteerejä
Italia (Apulia) Regional	Kilpailuun perustuva ehdotuspyyntö	Kilpailuun perustuva ehdotuspyyntö	Kriteerit, joiden perusteella voi saada suuriman osan pisteistä (65 pistettä sadasta), liittyvät energiansäästöön
Liettua Investment for growth and jobs	Avoimet ehdotuspyynnöt	Avoimet ehdotuspyynnöt	Ei energiansäästöjen kustannustehokkuuteen liittyviä kriteerejä

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastuskäynnin kohteena olleiden hallintoviranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

60

Tarkastuskäynnin kohteena olleet hallintoviranomaiset osoittivat käytännössä määrärahat asuinrakennusten energiatehokkuushankkeisiin avoimien ehdotuspyyntöjen perusteella eli ehdotusten saapumisjärjestyksessä, lukuun ottamatta Italiaa (Apulia) ja Bulgariassa toteutettua vähäistä ehdotuspyyntöä (8 prosenttia määrärahoista). Tämä antoi hallintoviranomaisille mahdollisuuden vastaanottaa hakemuksia pidemmän ajan kuluessa ja tavallisesti käsitellä ne nopeasti.

61

Avoimet ehdotuspyyntömenettelyt eivät kuitenkaan mahdollista hankkeiden suhteellisten kustannusten ja hyötyjen arviointia. Nämä koskevat muun muassa energiansäästöjen kustannustehokkuutta ja energiatehokkuusinvestoinneista saatavia lisähyötyjä (esim. parempi terveys, kaupunkialueiden kunnostaminen sekä energiaköyhyyden vähentäminen, energialaskujen pieneneminen ja ilmastonmuutoksen ja ilmansaasteiden hillitseminen). Näin ollen etusijalle ei asetettu hankkeita, jotka tuottavat suurempia energiansäästöjä tai muita hyötyjä alhaisemmin kustannuksin.

62

Ainoastaan Italia (Apulia) käytti kilpailuun perustuvia ehdotuspyyntömenettelyjä ja arvioi energiatehokkuushankkeiden suhteellisen kustannustehokkuuden (ks. laatikko 4).

63

Nämä havainnot vastaavat tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa 21/2012 esitettyjä havaintoja³³, joiden mukaan kustannustehokkuus ei ollut ratkaiseva tekijä, kun jäsenvaltiot kohdensivat varoja energiatehokkuustoimenpiteisiin ja ‑hankkeisiin. Tilintarkastustuomioistuin suositteleekin, että käytettäisiin säästettävää energiayksikköä kohden määriteltyihin vakioituihin investointikustannuksiin perustuvia hankkeiden valintakriteereitä.

64

Komissio on julkaissut tekniset ohjeet rakennusten energiaperuskorjauksen rahoittamisesta koheesiopolitiikan varoista. Niiden mukaan jäsenvaltioiden on määritettävä kriteereiden avulla, mitkä energiatehokkuushankkeet ovat kustannustehokkaimpia ja olisi niin ollen asetettava etusijalle hankevalinnassa³⁴. Nykyiset havainnot osoittavat kuitenkin, että tätä ohjetta ei juurikaan ole noudatettu.

Heikko tuloksellisuuskehys

65

Energiatehokkuutta koskevasta varainkäytöstä tarvitaan tuloksellisuustietoja, jotka osoittavat, mitä EU:n talousarviomäärärahoilla on saavutettu ja onko varat käytetty tarkoituksenmukaisesti (tilivelvollisuus)³⁵. Näistä tiedoista pitäisi käydä ilmi, ovatko jäsenvaltiot valinneet kustannustehokkaita hankkeita.

66

Varainkäytön tulossuuntautuneisuuden varmistamiseksi komissio on ohjeistanut³⁶, että tuloksellisuuskehykseen olisi sisällytettävä seuraavat osatekijät:

1. kunkin toimenpideohjelman täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, relevantit ja aikasidonnaiset tavoitteet; niiden yhteydessä määritellään, miten EU:n yhteisrahoittamat toimenpiteet edistävät EU:n energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista.
2. indikaattorit, joiden avulla voidaan seurata hankkeiden fyysisiä tuotoksia ja tuloksia; koska tarkastettujen menojen päätavoitteena on säästää energiaa, indikaattoreiden olisi ensisijaisesti mitattava säästetyn energian määrää ja kerrottava mahdollisesti muista hankkeiden tuottamista tuloksista; seurantajärjestelmän olisi mahdollistettava tällaisten tietojen koostaminen niin, että toimenpideohjelmien avulla säästetystä energiasta voidaan raportoida ja siten tuoda esiin EU:n talousarvion vaikutus EU:n energiatehokkuustavoitteiden toteutumiseen.
3. ennakkoehdot, joilla varmistetaan, että vaikuttavalle ja tehokkaalle varainkäytölle on olemassa tarvittavat edellytykset; lisäksi tarvitaan suoritusvaraus, jotta voidaan palkita toimenpideohjelmat, joiden ansiosta todistettavasti säästetään energiaa kustannustehokkaalla tavalla.

Yhteiset indikaattorit, joilla mitataan säästettyä energiaa, koskevat julkisiin rakennuksiin mutta eivät asuinrakennuksiin tehtyjä investointeja

67

Kaikissa viidessä tarkastetussa toimenpideohjelmassa määriteltiin energiatehokkuustoimille erityistavoitteet. Ne perustuivat tarpeeseen parantaa rakennuskannan, ja erityisesti asuinrakennusten, energiatehokkuutta (ks. kohta 24). Tavoitteet ovat relevantteja energiatehokkuutta koskevan EU:n yleistavoitteen kannalta ja aikasidonnaisia (tulokset olisi saavutettava vuoteen 2023 mennessä). Yhdessäkään tarkastetuista toimenpideohjelmista ei kuitenkaan määritelty investoinneilla tavoiteltujen energiansäästöjen määrää eikä säästettyä energiayksikköä kohti aiheutuvien kustannusten oletettua määrää.

68

Rahastokohtaisissa asetuksissa³⁷ vahvistetaan luettelo yhteisistä tuotosindikaattoreista, joita jäsenvaltioiden olisi käytettävä aina, kun indikaattori on relevantti tuetun investoinnin tuotoksen ilmaisemista ajatellen. Rakennusten energiatehokkuutta koskevien menojen kannalta relevantteja ovat seuraavat kaksi yhteistä tuotosindikaattoria:

1. Yhteinen tuotosindikaattori 31 ”Niiden kotitalouksien lukumäärä, joiden energiankulutusluokitus on parantunut”. Indikaattori on kuvaa menoja, jotka liittyvät asuinrakennusten energiatehokkuutta parantavaan peruskorjaukseen.
2. Yhteinen tuotosindikaattori 32 ”Julkisten rakennusten vuotuisen primäärienergian kulutuksen väheneminen”. Indikaattori mittaa energiansäästöjä, jotka on saatu aikaan lähinnä julkisten rakennusten energiatehokkuutta parantavaan peruskorjaukseen osoitetuilla varoilla.

69

Kaaviosta 10 ja kaaviosta 11 käy ilmi vuoteen 2018 mennessä saavutettu edistys verrattuna vuoden 2023 tavoitearvoon yhteisten tuotosindikaattoreiden 31 ja 32 osalta.

70

Yhteinen tuotosindikaattori 32 kuvastaa julkisiin rakennuksiin tehtyjen energiatehokkuusinvestointien avulla säästettyä energiaa. Sen sijaan yhteinen tuotosindikaattori 31 kertoo asuinrakennuksiin tehtyjen energiatehokkuusinvestointien osalta niiden kotitalouksien lukumäärän, joiden energialuokitus on parantunut, eikä sitä, minkä verran energiaa on säästetty.

71

Asuinrakennuksiin tehdyillä investoinneilla säästettyä energiaa mittaavia yhteisiä indikaattoreita ei siis ole. Tästä syystä ei ole mahdollista tietää, kuinka paljon energiaa säästetään, kun suunnitellut 4,6 miljardia euroa³⁸ EU:n vuosien 2014–2020 talousarviosta investoidaan asuinrakennusten energiatehokkuuteen. On myös mahdotonta kvantifioida, mikä on EU:n talousarvion kokonaisvaikutus EU:n energiatehokkuustavoitteiden toteutumiseen.

72

Nämä havainnot vastaavat tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 21/2012 esitettyjä havaintoja. Tilintarkastustuomioistuin totesi tuolloin³⁹, että energiatehokkuustoimenpiteiden tulosindikaattorit eivät soveltuneet ohjelmien seurantaan ja että energiatehokkuustoimenpiteiden tuloksia EU:ssa ei voitu aggregoida. Tämän perusteella tilintarkastustuomioistuin suositteli, että koko EU:ssa käytettäisiin vertailukelpoisia tulosindikaattoreita. Komissio pani suosituksen osittain täytäntöön. Se otti kaudella 2014–2020 käyttöön yhteisen tuotosindikaattorin 32, joka osoittaa EU:n rahoittamilla investoinneilla säästettyä energiaa, tosin ainoastaan julkisten rakennusten osalta. Komissio on ehdottanut kaudelle 2021–2027 yhteistä tulosindikaattoria RCR 26 ”Vuotuinen energian loppukulutus (josta asuinrakennusten, yksityisten ja julkisten muiden kuin asuinrakennusten kulutus)”.

73

Tarkastetuissa viidessä toimenpideohjelmassa käytettiin yhteisten tuotosindikaattoreiden lisäksi seuraavassa lueteltuja ohjelmakohtaisia indikaattoreita, jotka pitäisi kohdentaa ohjelmista tuettuihin erityisiin investointeihin.

Toimenpideohjelma	Indikaattori	Mittayksikkö	Lähtötaso 2013	Arvo 2018 (tai viimeksi ilmoitettu)	Edistyminen
Bulgaria Regions in Growth	Energian loppukulutus kotitalouksissa	(1 000 öljyekvivalenttitonnia*)	2 257	2 319	-
	Energian loppukulutus julkishallinnossa, kaupassa ja palvelusektorilla	(1 000 öljyekvivalenttitonnia)	964	1 200	- -
Tšekki Integrated Regional	Energian loppukulutus kotitalouksissa	MWh/vuosi	70 027 778	80 497 553	- -
Irlanti Southern & Eastern Regional	Asuntoyksiköiden keskimääräinen lämpökapasiteetti eteläisellä ja itäisellä alueella	KWh/m2/vuosi	210	144	++
Italia (Apulia) Regional	Julkishallinnon sähkönkulutus työvoimayksikköä kohti	GWh	3,2	3,3	-
Liettua Investment for growth and jobs	Energian loppukulutus palvelu- ja kotitaloussektorilla	(1 000 öljyekvivalenttitonnia)	2 110	2 090	+

* Energiamäärä, joka vapautuu poltettaessa yksi tonni raakaöljyä. Määrä on noin 11 630 kilowattituntia (kWh).

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastuskäynnin kohteena olleiden hallintoviranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

74

Kaikissa viidessä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa nämä ”tulosindikaattorit” ovat luonteeltaan tilastollisia. Ne esimerkiksi kertovat kaikkien rakennusten energiankulutuksesta jäsenvaltiossa eivätkä pelkästään rakennuksista, jotka on kunnostettu EU:n rahoittamissa hankkeissa. Nämä indikaattorit eivät siis mittaa EU:n rahoittamilla energiatehokkuusinvestoinneilla saavutettuja energiansäästöjä.

75

Kolme viidestä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta keräsi tietoja yksittäisillä hankkeilla säästetyn energian määrästä, asuinrakennuksia koskevat hankkeet mukaan luettuina. Komissio ei kuitenkaan pyytänyt jäsenvaltioita toimittamaan tietoja seuratakseen säästettyä energiayksikköä kohti aiheutuneita keskimääräisiä kustannuksia.

76

Komissio ja jäsenvaltiot totesivat suunnitteluasiakirjoissaan, että energiatehokkuusinvestoinnit tuottavat myös muita hyötyjä kuin energiansäästöjä (esim. parempi terveys, kaupunkialueiden kunnostaminen, kohonnut elämänlaatu sekä energiaköyhyyden vähentäminen, energialaskujen pieneneminen ja ilmansaasteiden hillitseminen). Yhdessäkään tarkastuskäynnin kohteena olleista jäsenvaltiosta ei silti mitattu tällaisia muita hyötyjä indikaattoreiden avulla.

Indikaattoreilla ei voida seurata kustannustehokkuutta

77

Viidessä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa käytetyistä indikaattoreista ainoallakaan ei mitata rakennusten energiatehokkuusinvestointien kustannustehokkuutta. Tilintarkastustuomioistuin teki aiemmassa tarkastuksessaan samankaltaisia havaintoja ja suositteli, että säästettyä energiayksikköä kohti aiheutuneisiin kustannuksiin sekä suunniteltuun ja saavutettuun takaisinmaksuaikaan kohdistetaan seurantaa⁴⁰. Tämä voisi auttaa määrittämään vertailuarvoja ja kynnysarvoja hankkeiden valintaa varten (ks. kohta 58) sekä arvioimaan suoritusvarauksen varoja myönnettäessä, missä määrin toimenpideohjelmissa on onnistuttu saavuttamaan tavoitellut tulokset (ks. kohta 82).

78

Komissio ei kuitenkaan ollut täysin samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen suosituksesta. Se nimittäin katsoi, että suositeltujen indikaattoreiden vertailtavuus jäisi rajalliseksi, koska indikaattoriarvot riippuvat monista tekijöistä (esimerkiksi energian hinnoista ja ilmastosta). Komissio ei suunnitellut vuosien 2014–2020 seurantajärjestelmäänsä investointien kustannustehokkuuden seuraamista varten eli sellaiseksi, että järjestelmällä kerättäisiin tietoja kustannuksista säästettyä energiayksikköä kohti. Näin ollen tilintarkastustuomioistuimen suositusta ei ole vielä pantu täytäntöön siitä huolimatta, että vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan varainkäyttöä on väitetty aiempaa tulossuuntautuneemmaksi.

79

Tilintarkastustuomioistuin laski komission raportoimien lukujen perusteella, minkä verran kustannuksia keskimäärin aiheutui kunnostettua asuntoa kohden (ks. kaavio 12). Komissio katsoo kuitenkin, että nämä luvut eivät vastaa tosiasiallisia investointikustannuksia eivätkä kuvasta kaikkia investointien avulla aikaansaatuja hyötyjä.

Komissio jakoi kustannustehokkuustoimenpiteisiin tarkoitetun suoritusvarauksen menojen ja tuotosten eikä niinkään säästetyn energian määrän perusteella

80

Komissio pyrkii varmistamaan, että kustannustehokkaita investointeja energiatehokkuuteen edistävät toimet toteutetaan. Tätä varten se vaati jäsenvaltioita täyttämään asiaa koskevan ennakkoehdon ohjelmakauden 2014–2020 alkuun mennessä. Ennakkoehdon täyttämisen edellyttämät toimet koostuivat toimenpiteistä, joilla varmistetaan

1. rakennusten energiatehokkuuteen liittyvien vähimmäisvaatimusten olemassaolo
2. rakennusten energiatehokkuustodistuksia koskevan järjestelmän olemassaolo
3. energiatehokkuutta koskeva strateginen suunnittelu
4. käyttäjäkohtaisten mittareiden tarjoaminen loppukäyttäjille.

81

Kaikki tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot Italiaa lukuun ottamatta olivat toteuttaneet nämä toimet ohjelmakauden 2014–2020 alusta alkaen. Italia toteutti toimet a) ja b) vuonna 2017 eli kolme vuotta ohjelmakauden 2014–2020 alkamisen jälkeen.

82

Toimenpideohjelmien tulossuuntautuneisuuden varmistamiseksi EU teki suoritusvarauksen (kuusi prosenttia koheesiopolitiikan rahoituksesta). Varat osoitettiin elokuussa 2019 prioriteetteihin, joissa oli saavutettu asetetut välitavoitteet. Jos indikaattoreita on kaksi, niissä on kummassakin päästävä vähintään 85 prosenttiin välitavoitearvosta. Jos indikaattoreita on kolme (tai useampia), kahdessa niistä on saavutettava ainakin 85 prosenttia ja yhdessä vähintään 75 prosenttia välitavoitearvosta.

83

Kuten aiemmissa kertomuksissamme⁴¹ on tuotu esiin, välitavoitteet ilmaistaan varainkäytön ja tuotosindikaattoreiden avulla. Tarkastetuissa viidessä toimenpideohjelmassa esitettiin energiatehokkuustoimenpiteiden välitavoitteet menojen ja niiden kotitalouksien määränä, joiden energialuokitus on parantunut.

84

Komissio päätti, kohdennetaanko suoritusvaraus energiatehokkuustoimenpiteisiin, ja käytti perusteena menoja ja tuotoksia, ei asuinrakennuksissa säästetyn energian määrää eikä investointien kustannustehokkuutta. Tämä toimintatapa ei kuitenkaan koskenut Liettuaa.

85

Arvot eivät olleet luotettavia Irlannin komissiolle ilmoittamissa indikaattoreissa ”niiden kotitalouksien lukumäärä, joiden energiankulutusluokitus on parantunut” ja ”tukikelpoisten menojen kokonaismäärä”. Tilintarkastustuomioistuimen toimittaman tarkastuksen ja komission havaintojen seurauksena Irlannin viranomaiset raportoivat, että energialuokitus ei parantunut 52 prosentissa kotitalouksista, joita kunnostettiin ohjelmassa ”Better Energy Warmer Home” vuonna 2017. Irlannin viranomaiset käyvät parhaillaan läpi vuosina 2014, 2015, 2016 ja 2018 kunnostettuja asuntoja koskevia hankkeita tarkistaakseen, kuinka monen energialuokitus ei ole parantunut.

86

Liettuan osalta komissio katsoi järjestelmätarkastusta koskevan kansallisen kertomuksen perusteella elokuussa 2019, että koko seurantajärjestelmän ja yhteisiä ja erityisiä indikaattoreita koskevien tietojen laadussa ja luotettavuudessa oli vakavia puutteita. Päätelmä ei koskenut pelkästään energiatehokkuustoimenpiteitä. Komissio ei ole vielä kohdentanut suoritusvarausta yhteenkään Liettuan toimenpideohjelman toimenpiteeseen.

Johtopäätökset ja suositukset

87

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti viisi toimenpideohjelmaa Bulgariassa, Tšekissä, Irlannissa, Italiassa (Apulia) ja Liettuassa. Maat osoittivat rakennusten energiatehokkuuteen noin 2,9 miljardia euroa Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston määrärahoistaan. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, käytettiinkö määrärahat kustannustehokkaasti. Se arvioi myös, ovatko komissio ja jäsenvaltiot panneet täytäntöön suositukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esitti julkisten rakennusten energiatehokkuutta käsittelevässä erityiskertomuksessaan nro 21/2012.

88

Tilintarkastustuomioistuin totesi aiemmassa erityiskertomuksessaan, että kustannustehokkuus ei ohjaa rakennusten energiatehokkuuteen liittyvien EU:n varojen käyttöä. Vaikka komissio oli kehittänyt ohjeistustaan, tilintarkastustuomioistuin havaitsi etenkin hankevalinnassa edelleen puutteita. Rahoitetuissa investoinneissa ei edelleenkään keskitytä siihen, että saavutettaisiin suurimmat mahdolliset energiasäästöt suhteessa investoituun rahamäärään. Jos hankkeiden valintamenettelyissä painotettaisiin enemmän kustannustehokkuutta, saavutettaisiin suuremmat energiansäästöt investoitua euroa kohti.

89

Koska komissio ja jäsenvaltiot hallinnoivat näitä varoja yhteistyössä, ne ovat myös yhdessä vastuussa siitä, että varoilla saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Komissio katsoo kuitenkin, että hankkeiden valinta on yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla. EU:n energiatehokkuustavoitteet ovat aiempaa kunnianhimoisemmat ja talousarviot yhä tiukempia. Siksi on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että varat käytetään kustannustehokkaasti.

90

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltioiden kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan yksilöimiä tarpeita ei aikataulurajoitusten vuoksi voitu ottaa asianmukaisesti huomioon, kun vuosien 2014–2020 toimenpideohjelmia suunniteltiin. Jäsenvaltioiden täytyi toimittaa komissiolle vuosia 2021–2027 koskevat kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat 31. joulukuuta 2019 mennessä ja kansalliset pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat 10. maaliskuuta 2020 mennessä. Kyseiset strategiset asiakirjat on toimitettava ajoissa, jotta jäsenvaltiot voivat ottaa ne huomioon koheesiopolitiikan ohjelmissa.

91

Toimenpideohjelmien tarvearviointien osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi seuraavaa:

• Kaikissa tilintarkastustuomioistuimen tarkastamissa viidessä toimenpideohjelmassa todettiin, että rakennuskannan, erityisesti asuinrakennusten, energiatehokkuutta on parannettava. Toimenpideohjelmissa ei silti kvantifioitu mahdollisia energiansäästöjä eikä tarvittavia investointeja (kohdat 23—28).
• Yhdessäkään tarkastetuista viidestä toimenpideohjelmasta ei tuotu esiin esteitä, jotka haittaavat energiatehokkuusinvestointeja. Liettua ja Tšekki olivat silti tehneet aloitteita joidenkin esteiden poistamiseksi (kohdat 29—32).
• Energiatehokkuusinvestoinnit tuottavat kustannussäästöjä rakennuksen omistajalle ja/tai vuokralaiselle ja tarjoavat näin liiketoiminnalliset perusteet takaisin maksettavien rahoitusvälineiden käytölle. Silti neljä viidestä tilintarkastustuomioistuimen tarkastamasta toimenpideohjelmasta käyttää edelleen avustuksia ainoana keinona rahoittaa näitä investointeja. Vain Liettua on ottanut käyttöön hyvin toimivan EU:n rahoitusvälineen, josta on myönnetty edullisia lainoja noin 4 000 moniasuntoisen rakennuksen kunnostamiseen (kohdat 33—35).
• Komissio on ohjeistanut, että pitkälle menevien perusparannusten tekemiseen olisi kannustettava myöntämällä niihin suurempia tukiosuuksia. Tästä huolimatta kolme viidestä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta ei mukauttanut tukitasoja vaan myönsi sadan prosentin avustuksia riippumatta siitä, kuinka suuria energiansäästöjä hankkeista odotettiin. Liettua ja Tšekki mukauttivat tukitasoa kasvattaakseen mahdollisimman paljon yksityisen rahoituksen osuutta (kohdat 36—42).

Suositus 1 – Parannetaan investointien suunnittelua ja kohdentamista

Ennen kuin komissio hyväksyy ohjelmia, joissa ehdotetaan koheesiopolitiikan varojen käyttämistä energiatehokkuustoimenpiteisiin, sen olisi arvioitava,

1. perustuvatko ohjelmat niiden toimien analysointiin, joita tarvitaan rahoitusvälineiden tai markkinamekanismien, kuten energiatehokkuutta koskevien sopimusten, käyttöön ottamiseksi; edistetäänkö ohjelmilla EU:n rahoittamien avustusten kustannustehokasta käyttöä energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset ylittäviin pitkälle meneviin perusparannuksiin siten, että erityiset markkinaolosuhteet otetaan huomioon
2. noudattavatko ohjelmat kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia ja kansallisia pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita
3. arvioidaanko ohjelmissa, minkä verran energiaa EU:n varoja käyttämällä säästetään.

Tavoiteajankohta: Ajoissa kauden 2021–2027 ohjelmien hyväksymistä ajatellen.

92

Hankevalinnan osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi seuraavaa:

• Kaikissa viidessä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa edellytettiin, että hankkeet perustuvat energiakatselmukseen ja että rakennuksille annetaan energiatehokkuustodistus ennen kunnostustöitä ja niiden jälkeen (kohdat 45—48).
• Kaikki tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot Irlantia lukuun ottamatta edellyttivät hankkeilta tietynasteista kunnianhimoa. Ne määrittivät vähimmäisenergialuokituksen, joka rakennuksen oli saavutettava kunnostustöiden jälkeen, ja/tai asettivat hankkeissa tavoiteltaville energiansäästöille vähimmäisprosenttimäärän. Säästettyä energiayksikköä kohti aiheutuneille kustannuksille ei kuitenkaan asetettu ylärajoja, minkä vuoksi hankkeet olivat liian kalliita siihen energiamäärään nähden, joka niillä oli tarkoitus säästää (kohdat 49—58).
• Italiaa (Apulia) lukuun ottamatta tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot jakoivat määrärahat hanke-ehdotusten saapumisjärjestyksessä avoimilla ehdotuspyyntömenettelyillä. Oli näin ollen mahdotonta ottaa huomioon hankkeiden suhteelliset kustannukset ja hyödyt ja asettaa etusijalle sellaiset hankkeet, jotka todennäköisesti tuottavat suurempia energiansäästöjä tai muita hyötyjä alhaisemmin kustannuksin (kohdat 59—64).

Suositus 2 – Parannetaan hankkeiden valintamenettelyjä

Komission olisi kaudella 2021–2027 varmistettava, että hallintoviranomaiset noudattavat varainhoitoasetuksen vaatimuksia, jotka koskevat taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteita. Hallintoviranomaisten olisi etenkin sovellettava hankkeiden valinnassa menettelyjä, joissa

• asetetaan vähimmäis- ja/tai enimmäisarvot keskeisille parametreille (kuten säästettävän energian määrälle, rakennukselta hankkeen jälkeen edellytettävälle vähimmäisenergialuokitukselle, nettonykyarvolle, yksinkertaiselle takaisinmaksuajalle ja kustannuksille säästettyä energiayksikköä kohti)
• arvioidaan hankkeiden suhteelliset kustannukset ja hyödyt ja valitaan hankkeet, jotka tuottavat suuremmat energiansäästöt ja muut hyödyt alhaisemmin kustannuksin.

Tavoiteajankohta: Ajoissa kauden 2021–2027 ohjelmien hyväksymistä ajatellen.

93

Tuloksellisuuskehyksen osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi seuraavaa:

• Asuinrakennuksiin tehtävillä investoinneilla säästettyä energiaa mittaava indikaattori puuttuu, joten ei ole mahdollista tietää, missä määrin EU:n määrärahoilla edistetään EU:n energiatehokkuustavoitteita. Käytössä ei myöskään ole indikaattoria, jolla mitattaisiin investointien tuottamia muita hyötyjä (kohdat 67—76).
• Yksikään tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa käytetyistä indikaattoreista ei mittaa rakennuksiin tehtyjen investointien kustannustehokkuutta. Komissio ei nimittäin suunnitellut vuosien 2014–2020 seurantajärjestelmää antamaan tietoja säästettyä energiayksikköä kohti aiheutuvista kustannuksista (kohdat 77—79).
• Kaikki hallintoviranomaiset, joiden luo tehtiin tarkastuskäynti (Italiaa (Apulia) lukuun ottamatta), toteuttivat energiatehokkuusinvestointeihin liittyvissä ennakkoehdoissa määritellyt toimet hyvissä ajoin. Suoritusvarauksen kohdentamisperusteilla ei kuitenkaan varmistettu varainkäytön tulossuuntautuneisuutta, sillä komissio jakoi varat menojen ja tuotosten eikä säästetyn energian määrän tai kustannustehokkuuden perusteella (kohdat 80—86).

Suositus 3 – Lisätään tuloksellisuuskehyksen tulossuuntautuneisuutta, jotta voidaan paremmin seurata edistymistä kohti EU:n energiatehokkuustavoitteita ja parantaa tilivelvollisuutta

Komission olisi

1. annettava tietoa sekä kokonaiskustannuksista että säästetyn energian määrästä ja muista investointien tuottamista tuloksista
2. määriteltävä indikaattorit, joilla seurataan investointien kustannustehokkuutta
3. hyödynnettävä näitä indikaattoreita tehdessään kauden 2021–2027 väliarvioinnin yhteydessä päätöksiä varojen allokoinnista.

Tavoiteajankohta: alakohta b) ajoissa kauden 2021–2027 ohjelmien hyväksymistä ajatellen ja alakohdat a) ja c) sen jälkeen, kun kaikki kauden 2021–2027 ohjelmat on hyväksytty.

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Nikolaos Milioniksen johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 30. maaliskuuta 2020 pitämässään kokouksessa.

Liite

Liite – Rakennusten energiatehokkuuteen tarkoitetut koheesiovarat vuosina 2014–2020

Jäsenvaltio	Määrärahat asuinrakennuksia varten	Määrärahat julkisia rakennuksia varten	Määrärahat rakennuksia varten (asuin- ja julkisille rakennuksille tarkoitetut varat yhteensä)	Rakennuksiin tarkoitettu osuus jäsenvaltion koheesiovarojen kokonaismäärästä (%)	Rakennuksiin varatuista määrärahoista käytetty 31.12.2018 mennessä (%)	Menot asuinrakennusten osalta 31.12.2018 mennessä
AT	0	5 893 940	5 893 940	1 %	19 %	0
BE	12 000 000	26 330 513	38 330 513	2 %	14 %	2 004 843
BG	116 091 519	80 508 006	196 599 525	3 %	15 %	12 844 101
CY	20 500 000	23 500 000	44 000 000	6 %	20 %	7 058 821
CZ	373 969 708	617 437 463	991 407 171	5 %	21 %	90 193 054
DE	0	892 832 893	892 832 893	5 %	9 %	0
DK	0	0	0	0 %	0 %	0
EE	174 636 461	1 863 044	176 499 505	5 %	46 %	80 542 195
ES	557 157 926	1 028 280 396	1 585 438 322	5 %	7 %	80 505 722
FI	1 996 928	12 011 720	14 008 648	1 %	19 %	571 466
FR	454 230 674	257 357 785	711 588 459	5 %	22 %	126 810 646
EL	248 138 321	307 639 356	555 777 677	3 %	8 %	26 600 287
HR	90 000 000	181 810 805	271 810 805	3 %	23 %	42 350 578
HU	250 323 411	902 749 679	1 153 073 090	5 %	27 %	65 880 774
IE	84 500 000	0	84 500 000	8 %	27 %	22 653 118
IT	41 534 286	1 053 215 228	1 094 749 514	3 %	10 %	1 793 395
LT	336 171 919	160 392 880	496 564 799	7 %	46 %	208 021 084
LU	1 203 638	2 407 277	3 610 915	9 %	39 %	636 990
LV	150 000 000	182 545 246	332 545 246	8 %	6 %	6 587 902
MT	5 088 170	4 866 946	9 955 116	1 %	33 %	2 400 000
NL	9 652 206	20 164 314	29 816 520	3 %	33 %	800 000
PL	750 703 882	1 502 887 179	2 253 591 061	3 %	23 %	68 664 689
PT	143 626 068	442 916 876	586 542 944	3 %	3 %	10 061 529
RO	444 330 119	741 840 094	1 186 170 213	5 %	9 %	81 954 405
SE	13 637 164	12 561 834	26 198 998	2 %	6 %	908 540
SI	6 600 000	142 360 000	148 960 000	5 %	26 %	1 016 859
SK	111 388 554	474 886 480	586 275 034	4 %	34 %	111 338 723
UK	161 251 913	75 302 550	236 554 463	2 %	14 %	6 710 616
EU28	4 558 732 867	9 154 562 505	13 713 295 372	4 %	18 %	1 058 910 337

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin Euroopan komission toimittamien tietojen perusteella.

Sanasto

Energiakatselmus: Tavanomaiseen energiakatselmukseen kuuluu rakennuksen energiajärjestelmien kattava energia-analyysi. Siihen sisältyy ennen kaikkea energiankäytön lähtötilanteen määrittäminen sekä energiansäästömahdollisuuksien ja tarkoituksenmukaisesti valittujen energiansäästötoimien kustannustehokkuuden arvioiminen.

Energiatehokkuus: Entisentasoinen taloudellinen toiminta tai palvelu on mahdollinen pienemmällä energiankulutuksella. Investoimalla energiatehokkuuteen saadaan parempi taloudellinen ja yhteiskunnallinen tuotto kuin investoimalla energiantarjontaan. Energiatehokkuus parantaa mahdollisuuksia taloudelliseen kasvuun, lisää yritysten kilpailukykyä, pienentää kotitalouksien energialaskua, vähentää riippuvuutta tuontienergiasta, alentaa päästöjä ja parantaa ilman laatua.

Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät: Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 7 artiklassa määriteltyjä markkinapohjaisia välineitä, joilla asetetaan ”velvoitetuille osapuolille” vaatimuksia saavuttaa määrälliset energiansäästötavoitteet koko salkkunsa osalta. Velvoitettuja osapuolia voivat olla energian vähittäismyyntiyritykset ja energian tai liikennepolttoaineen jakelijat.

Energiatehokkuutta koskevat sopimukset: Edunsaajan ja energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen tarjoajan välinen sopimusjärjestely, joka todennetaan ja jota seurataan sopimuksen koko keston ajan ja jossa kyseiseen toimenpiteeseen (työnä, toimitettuna tavarana tai palveluina) tehdyt investoinnit korvataan suhteessa sopimuksessa sovittuun energiatehokkuuden parantumistasoon tai muuhun sovittuun energiatehokkuuskriteeriin, kuten rahalliseen säästöön (energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 2 artiklan 27 kohta).

Ennakkoehdot: Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 vahvistettuja ennalta määriteltyihin kriteereihin perustuvia ehtoja, joiden täyttymistä pidetään välttämättömänä ennakkoedellytyksenä EU:n koheesioalan rahastoilta saatavan rahoituksen vaikuttavalle ja tehokkaalle käytölle. Kun jäsenvaltiot laativat toimenpideohjelmia ohjelmakaudelle 2014–2020, niiden piti arvioida, täyttyvätkö nämä ehdot. Jos ennakkoehdot eivät täyttyneet, jäsenvaltioiden oli laadittava toimintasuunnitelmat, joiden avulla varmistettiin, että ehdot täyttyivät viimeistään 31. joulukuuta 2016.

Hallintoviranomainen: Kansallinen, alueellinen tai paikallinen elin, jonka jäsenvaltio on nimennyt hallinnoimaan toimenpideohjelmaa. Hallintoviranomaisen tehtävänä on muun muassa valita rahoitettavat hankkeet, seurata hankkeiden täytäntöönpanoa ja raportoida komissiolle saavutetuista tuloksista.

Kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Strateginen väline, jonka avulla jäsenvaltiot voivat suunnitella, koordinoida ja toteuttaa energiatehokkuustoimenpiteitä kaikilla aloilla. Toimintasuunnitelmissa määritetään vastuualueet, ja niissä voidaan arvioida tarpeita ja kohdentaa määrärahoja. Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat sisältävät velvoitteita, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä, mutta ne eivät ole suoraan kytköksissä koheesioalan rahoitukseen. Lakisääteistä vaatimusta tai velvoitetta raportoida EU:n rahastojen avulla saavutetuista energiansäästöistä ei ole. Samoin ei ole velvoitetta käyttää EU:n varoja kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissa yksilöityjen alojen rahoittamiseen.

Koheesiopolitiikka: EU:n tärkein investointipolitiikka, jolla pyritään vähentämään alueiden välisiä ja jäsenvaltioiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja. Tässä tarkastuksessa keskityttiin erityisesti seuraaviin kahteen rahastoon:

a) Koheesiorahasto: EU:n rahasto, jolla pyritään vähentämään taloudellisia ja sosiaalisia eroja ja edistämään kestävää kehitystä EU:ssa rahoittamalla investointeja sellaisissa jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantulo henkeä kohti on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.

b) Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR): EU:n rahasto, jonka tarkoituksena on vähentää alueellista epätasapainoa ja parantaa näin taloudellista ja sosiaalista yhtenäisyyttä kaikkialla Euroopan unionissa tarjoamalla rahoitustukea erityisesti painopistealoille, joita ovat muun muassa innovointi ja tutkimus, digitaalistrategia, pienet ja keskisuuret yritykset, vähähiilinen talous sekä ympäristö ja kestävä liikenne.

Kumppanuussopimus: Euroopan komission ja kunkin jäsenvaltion välillä ohjelmakaudelle 2014–2020 tehty sopimus. Kumppanuussopimuksissa vahvistetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) varojen käyttöä koskevat kansallisten viranomaisten suunnitelmat ja määritellään kunkin maan strategiset päämäärät ja investointiprioriteetit kytkemällä ne älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 ‑strategian yleistavoitteisiin. Jäsenvaltio laatii kumppanuussopimukset käyden vuoropuhelua komission kanssa. Kumppanuussopimuksille on saatava komission hyväksyntä.

Kustannus-optimaalisuutta koskevat menetelmät rakennuksia varten: Kustannusoptimaalisuutta koskevien menetelmien tarkoituksena on luoda oikeudellinen kehys, jolla tiukennetaan jäsenvaltioissa rakennuksiin sovellettavia, energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia niin, että varmistetaan kaikkien taloudellisesti järkevien toimenpiteiden hyväksyminen.

Kustannustehokas investointi: Kustannuksiltaan edullisin vaihtoehto, jonka avulla voidaan saavuttaa tietty suoritustaso, taikka korkeimman suoritustason vaihtoehto, joka voidaan saavuttaa tietyllä hinnalla. Kustannustehokkuuden käsitettä voidaan käyttää myös, kun verrataan ja priorisoidaan vaihtoehtoisia hankkeita samassa ohjelmassa. (Kreith, F., Goswami, Y. D. Handbook of Energy Efficiency and Renewable Energy, Taylor & Francis, Boca Raton, Yhdysvallat, 2007). EU:n talousarviovarojen käyttöä koskeviin vaatimuksiin kuuluu tehokkuuden periaate eli se, että käytetyillä varoilla ja toteutetuilla toimilla on saavutettava tavoitteet parhaalla mahdollisella tavalla (ks. varainhoitoasetuksen 33 artiklan 1 kohdan b alakohta).

Suoritusvaraus: Vastaa kuutta prosenttia varoista, jotka osoitetaan EAKR:lle ja koheesiorahastolle Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin ‑tavoitteen yhteydessä. Nämä varat sisältyvät ohjelmiin, mutta ne kohdennetaan lopullisesti tai uudelleen vuonna 2019 tehdyn tulosten tarkastelun perusteella.

Toimenpideohjelma: Toimenpideohjelmassa määritellään jäsenvaltion tai alueen prioriteetit ja erityistavoitteet sekä määritetään, miten koheesiopolitiikan rahastoista saatavilla varoilla (EU:n sekä kansallinen julkinen ja yksityinen yhteisrahoitus) rahoitetaan hankkeita tietyllä ajanjaksolla (meneillä on kausi 2014–2002). Hankkeilla on edistettävä tiettyjen tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteet määritellään toimenpideohjelman toimintalinjan tasolla. Jäsenvaltio laatii toimenpideohjelman, jolle on saatava komission hyväksyntä ennen kuin EU:n talousarviosta voidaan maksaa sen puitteissa varoja. Toimenpideohjelmia voidaan muuttaa niiden kattaman ajanjakson aikana ainoastaan, jos molemmat osapuolet suostuvat siihen.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi I tarkastusjaosto, jonka erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastusjaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Nikolaos Milionis. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen João Figueiredon johdolla, ja siihen osallistuivat toimialapäällikkö Michael Bain, tehtävävastaava Lorenzo Pirelli sekä tarkastajat Aris Konstantinidis, Radostina Simeonova ja Jolanta Žemailaitė. Kielellisissä kysymyksissä avustivat Miroslava Chakalova-Siddy ja Richard Moore.

Vasemmalta oikealle: Lorenzo Pirelli, João Figueiredo, Paula Betencourt, Aris Konstantinidis, Terje Teppan-Niesen ja Michael Bain.

Loppuviitteet

¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1). 2 artiklan 4 kohta: Tuotoksella voidaan viitata suoritteeseen, palveluun, tavaraan tai energiaan.

² Ks. edellä.

³ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2002, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 210).

⁴ Euroopan vihreän kehityksen ohjelma – Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. COM(2019) 640 final, 11.12.2019.

⁵ Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 24 artiklan 3 kohdan mukainen vuoden 2018 arviointi jäsenvaltioiden edistymisestä vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa ja energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanossa, COM(2019) 224 final.

⁶ 2017 komissio Good practice in energy efficiency – Lessons learnt, s. 18, ja komission valmisteluasiakirja SWD(2016) 408 final, Evaluation of the Directive 2010/31/EU on the energy performance of buildings s. 15.

⁷ Ks. https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-efficiency/heating-and-cooling

⁸ Ks. erityiskertomus 1/2020: “Ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskeva EU:n toiminta: vaikutus merkittävää, mutta huomattavat viivästykset ja sääntöjen noudattamatta jättäminen heikentävät sitä”.

⁹ Komission valmisteluasiakirja SWD(2016) 405 final, Impact assessment accompanying the Proposal for a Directive of the European Parliament and of the Council amending Directive 2012/27/EU on Energy Efficiency.

¹⁰ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta.

¹¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta, 11 artikla.

¹² Ks. erityiskertomus nro 21/2012: “Energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuus”: www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR12_21/SR12_21_FI.PDF

¹³ COM(2013) 762 lopullinen: Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpano – komission ohjeet sekä SWD(2013) 180 final: Guidance for National Energy Efficiency Action Plans, kohdat 3.2.4 ja 3.2.5.

¹⁴ Komissio (2017): Good practice in energy efficiency, s. 15.

¹⁵ Yhteisen tutkimuskeskuksen kertomus (2014), Overcoming the split incentive barrier in the building sector.

¹⁶ Italian kansallinen energiavirasto: ENEA (2017): The Energy Performance Contracts.

¹⁷ Komissio (2017) Eurostat Guidance note: the recording of energy performance contracts in government accounts.

¹⁸ https://www.eib.org/attachments/pj/guide_to_statistical_treatment_of_epcs_en.pdf

¹⁹ Ks. rakennusten energiatehokkuusdirektiivi vuodelta 2010 sekä asiakirja COM(2013) 225 final ”Rakennusten energiatehokkuutta koskeva rahoitustuki”.

²⁰ Ks. komissio (2014), Technical Guidance on Financing the energy renovation of buildings with Cohesion policy funding, s. 45.

²¹ Varainhoitoasetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018.

²² Energiatehokkuusdirektiivi 2012/27/EU, 4 artikla.

²³ Komissio (2014), Technical Guidance on Financing the energy renovation of buildings with Cohesion policy funding.

²⁴ Yksinkertaisen takaisinmaksuajan laskeminen on yksi kustannustehokkuuden arvioinnissa käytettävistä menetelmistä. Se mainitaan komission asiakirjassa Technical Guidance on Financing the energy renovation of buildings with Cohesion policy funding (2014). Siten mitataan aikaa, joka tarvitaan, että hankkeella aikaansaatuja säästöjä kertyy niin paljon, että alkuinvestointi tulee katettua.

²⁵ Ks. tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2012, kohdat 41–44.

²⁶ Ks. erityiskertomus 21/2012, suositus 2.

²⁷ Euroopan komission asiakirja Technical Guidance on Financing the energy renovation of buildings with Cohesion policy funding vuodelta 2014, s. 55. Siinä suositellaan, että hallintoviranomaiset vaativat, että hankkeet parantavat energialuokitusta vähintään kaksi tai kolme luokkaa ollakseen tukikelpoisia. Näin pyrittiin välttämään tyytyminen helpoiksi katsottaviin energiatehokkuuden parantamiskeinoihin.

²⁸ Perustuu direktiiviin 2010/31/EU ja eurooppalaiseen standardiin EN 15459:2007.

²⁹ Ks. https://deep.eefig.eu/

³⁰ Ks. eteläisen ja itäisen Irlannin alueellinen toimenpideohjelma 2014–2020, kohta 4 c).

³¹ Ks. erityiskertomus 21/2012, kohta 52 a).

³² Komissio (2014), Technical Guidance on Financing the energy renovation of buildings with Cohesion policy funding, s. 54.

³³ Ks. erityiskertomus 21/2012, kohta 51 b).

³⁴ Komissio (2014), Technical Guidance on Financing the energy renovation of buildings with Cohesion policy funding, s. 54.

³⁵ Moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti; 18 päivänä heinäkuuta 2018 annetun varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 33 artikla.

³⁶ Komissio (2014), Guidance for Member States on performance framework, review and reserve ja Guidance on ex-ante conditionalities.

³⁷ Koheesiorahastosta annettu asetus (EU) N:o 1300/2013, 5 artikla ja liite I. EAKR:sta annettu asetus (EU) N:o 1301/2013, 6 artikla ja liite I.

³⁸ Jäsenvaltioiden 31. tammikuuta 2020 mennessä allokoima määrä.

³⁹ Ks. erityiskertomus 21/2012, kohta 51 c).

⁴⁰ Ks. tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2012, suositus 2.

⁴¹ Erityiskertomus 15/2017 (https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=43174), lausunto 6/2018 (https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=47745), aihekohtainen katsaus tuloksellisuuden edistämisestä koheesioalalla (https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=50385).

⁴² Asetuksen (EU) 2018/1999 2 artiklan 18 kohta.

⁴³ Hyväksytty marraskuussa 2016 osana ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” ‑pakettia, COM(2016) 860 final, 30.11.2016.

⁴⁴ ”Feasibility study to finance low-cost energy efficiency measures in low-income households from EU funds”, energian pääosaston loppuraportti, elokuu 2016, https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/low_cost_energy_efficiency_measures_-_final_report.pdf.

⁴⁵ Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 215/2014 5 artiklan 1 kohta.

⁴⁶ COM(2018) 375 final, 29.5.2018, ks. erityisesti 67 artikla.

Tarkastuksen eteneminen

Tapahtuma	Päivämäärä
Tarkastuksen suunnittelumuistio hyväksytty / Tarkastus alkoi	23.1.2019
Kertomusluonnos lähetetty virallisesti komissioon (tai muulle tarkastuskohteelle)	16.12.2019
Lopullinen kertomus hyväksytty kuulemismenettelyn jälkeen	11.3.2020
Komission (tai muun tarkastuskohteen) viralliset vastaukset saatu kaikilla kielillä	20.4.2020

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2020

PDF	ISBN 978-92-847-4394-0	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/816877	QJ-AB-20-004-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-4387-2	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/320846	QJ-AB-20-004-FI-Q

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2020.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä nro 6-2019, joka koskee avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä, pannaan täytäntöön datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat tilintarkastustuomioistuimen periaatteet.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence ‑käyttöoikeuden nojalla. Tämä merkitsee, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Uudelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Uudelleenkäyttäjän on hankittava tarvittavat lisäoikeudet, jos tietyissä sisällöissä esitetään tunnistettavissa olevia henkilöitä (esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa) tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä. Jos tällainen lisäoikeus saadaan, yllä mainittu yleinen käyttöoikeus peruuntuu. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta:

Kaavio 1: © Shutterstock / PIXEL to the PEOPLE.

Kaavio 5: © Shutterstock / Milagli.

Kuva laatikossa 3: © Shutterstock / Marko Mitrovicv.

Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin, eikä niiden käyttöön anneta lupaa.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille verkkosivuille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuoja- ja tekijänoikeusperiaatteisiin.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logon käyttäminen

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1952 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.