Euroopan unioni

Mikä se on ja mitä se tekee

Tämä julkaisu on opas Euroopan unioniin (EU) ja sen toimintaan.

Ensimmäisessä osassa selitetään lyhyesti, mikä EU on.

Toisessa osassa ”Mitä Euroopan unioni tekee” kuvaillaan, miten EU pyrkii parantamaan ihmisten elämää Euroopassa ja muualla 35:llä eri toiminta-alalla.

Kolmannessa osassa ”Miten Euroopan unioni tekee päätöksiä ja toteuttaa toimia” kuvaillaan EU:n päätöksentekoprosessissa keskeisessä osassa olevia toimielimiä ja sitä, miten niiden päätöksistä edetään toimintaan.

  HTML PDF PRINT
Tämä julkaisu on saatavana seuraavissa muodoissa HTML PDF General Report Paper General Report

1 Euroopan unioni lyhyesti

Euroopan unioni (EU) on 27 Euroopan maan ainutlaatuinen taloudellinen ja poliittinen liitto.

EU:n edeltäjä luotiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Ensimmäiset toimet toteutettiin taloudellisen yhteistyön edistämiseksi: ajatuksena oli, että keskenään kauppaa käyvät maat tulevat taloudellisesti riippuvaisiksi toisistaan ja pyrkivät siten todennäköisemmin välttämään konflikteja. Tuloksena syntyi vuonna 1958 perustettu Euroopan talousyhteisö. Sen alkuperäinen tarkoitus oli lisätä taloudellista yhteistyötä kuuden maan välillä: Alankomaiden, Belgian, Italian, Luxemburgin, Ranskan ja Saksan.

Tämän jälkeen yhteisöön on liittynyt vielä 22 maata (ja Yhdistynyt kuningaskunta erosi siitä vuonna 2020). Yhdessä on luotu valtavat sisämarkkinat (joskus myös ”yhtenäismarkkinat”), jotka jatkavat kehittymistään kohti täyttä potentiaalia.

Puhtaasti taloudellisena unionina aloittanut yhteisö on kehittynyt organisaatioksi, joka kattaa monia erilaisia politiikanaloja ilmastosta, ympäristöstä ja terveydestä ulkosuhteisiin ja turvallisuuteen, oikeuteen ja maahanmuuttoon. Tästä kertoi nimen muuttaminen Euroopan talousyhteisöstä Euroopan unioniksi vuonna 1993.

EU on tuonut yli puoli vuosisataa rauhaa, vakautta ja vaurautta, auttanut nostamaan elintasoa ja ottanut käyttöön yhteisen eurooppalaisen valuutan: euron. Tällä hetkellä yli 340 miljoonaa EU:n kansalaista 19 valtiossa käyttää sitä ja hyötyy sen eduista.

Koska EU-maiden väliltä on poistettu rajavalvonta, ihmiset voivat matkustaa vapaasti lähes koko mantereella. Lisäksi toisessa Euroopan maassa asumisesta ja työskentelystä on tullut paljon helpompaa. Kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus ja vapaus valita, missä EU-maassa he haluavat opiskella, työskennellä tai viettää eläkepäiviä. Jokaisen EU-maan on kohdeltava EU:n kansalaisia työpaikkojen, sosiaaliturvan ja verojen osalta täsmälleen samalla tavalla kuin omia kansalaisiaan.

EU:n tärkeimmän taloudellisen moottorin muodostavat sisämarkkinat. Ne mahdollistavat sen, että suurin osa tavaroista, palveluista, rahasta ja ihmisistä voi liikkua vapaasti. EU pyrkii kehittämään tätä valtavaa voimavaraa ja ulottamaan sen muillekin aloille, kuten energia-, osaamis- ja pääomamarkkinoille, varmistaakseen, että eurooppalaiset voivat hyötyä siitä mahdollisimman paljon.

EU keskittyy edelleen toimielintensä muuttamiseen avoimemmiksi ja demokraattisemmiksi. Päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Suoraan valitulle Euroopan parlamentille on annettu lisää valtuuksia samalla, kun unionin toimielinten rinnalla työskentelevien kansallisten parlamenttien roolia vahvistetaan.

EU:ssa noudatetaan edustuksellisen demokratian periaatetta: kansalaisia edustaa EU:n tasolla suoraan Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioita Eurooppa-neuvosto ja Euroopanunionin neuvosto.

Euroopan kansalaisia kannustetaan osallistumaan unionin demokratiaan ilmaisemalla mielipiteensä EU:n politiikoista niiden laatimisen aikana tai ehdottamalla parannuksia voimassa oleviin säädöksiin ja politiikkoihin. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen avulla kansalaiset saavat mahdollisuuden vaikuttaa aiempaa enemmän EU:n politiikkoihin, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Kansalaiset voivat myös tehdä kanteluita ja esittää kysymyksiä EU:n oikeuden soveltamisesta.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan ”unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo”. Nämä arvot ovat olennainen osa eurooppalaista elämäntapaa.

Ihmisarvoa on kunnioitettava ja suojeltava, ja se muodostaa perusoikeuksien todellisen perustan.

Euroopan kansalaisuus merkitsee myös poliittisia oikeuksia. Jokaisella täysi-ikäisellä EU:n kansalaisella on oikeus ryhtyä ehdokkaaksi ja äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, joko asuinmaassaan tai alkuperäisessä koti- maassaan.

Tasa-arvo tarkoittaa, että kaikilla kansalaisilla on yhdenvertaiset oikeudet lain edessä. Kaikkien EU:n politiikkojen taustalla on naisten ja miesten tasa-arvon periaate, joka on Euroopan yhdentymisen perusta. Sitä sovelletaan kaikilla aloilla.

EU:n toiminta perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen. Kaikki EU:n toimet perustuvat sopimuksiin, jotka sen jäsenvaltiot ovat tehneet vapaaehtoisesti ja demokraattisesti. Lakia ja oikeutta ylläpitää riippumaton oikeuslaitos. EU-maat ovat antaneet EU:n oikeutta koskevissa kysymyksissä lopullisen tuomiovallan Euroopan unionin tuomioistuimelle, jonka tuomioita kaikkien on noudatettava.

Ihmisoikeuksia suojataan EU:n perusoikeuskirjalla. Perusoikeudet tarkoittavat, ettei ketään saa syrjiä sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Ne sisältävät myös oikeuden henkilötietojen suojeluun ja oikeuden oikeussuojaan.

Vuonna 2012 EU:lle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa.

EU:n jäsenvaltiot ja toimielimet

EU:n ytimen muodostavat unionin 28 jäsenmaata ja niiden kansalaiset. EU:ssa on ainutlaatuista se, että vaikka sen jäsenmaat ovat täysivaltaisia ja itsenäisiä valtioita, ne ovat päättäneet yhdistää osan määräysvallastaan aloilla, joilla on järkevää tehdä yhteistyötä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jäsenmaat siirtävät osan päätöksentekovallastaan perustamilleen yhteisille toimielimille. Näin tietyistä yhteistä etua koskevista asioista voidaan päättää demokraattisesti EU:n tasolla.

Euroopan unionin jäsenvaltiot (2020)


EU:ssa päätöksentekoon osallistuvat useat toimielimet ja erityisesti

Myös jäsenmaiden kansallisilla parlamenteilla on tehtävänsä päätöksenteossa ja lainsäädännön laatimisessa, kuten myös kahdella neuvoa-antavalla elimellä. Ne ovat Euroopan alueiden komitea, joka koostuu alue- ja paikallisviranomaisten edustajista, ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, joka muodostuu työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä sidosryhmien edustajista.

Yleensä Euroopan komissio ehdottaa uusia säädöksiä ja Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ne.

Neuvoa-antavat elimet (Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja Euroopan alueiden komitea) ja kansalliset parlamentit ovat mukana prosessissa antamalla lausuntoja ehdotuksista, lähinnä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden näkökulmasta. Toissijaisuus tarkoittaa sitä, että EU toimii vain silloin, kun toimet ovat tehokkaampia koko EU:n kuin pelkästään jäsenmaiden tasolla. Poikkeuksen tästä periaatteesta muodostavat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat alat. Suhteellisuusperiaatteen mukaan EU:n toimet on rajoitettava siihen, mikä on tarpeen EU:n perussopimuksissa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sen jälkeen jäsenmaat ja EU:n asianomainen toimielin tai asianomaiset toimielimet panevat hyväksytyt EU:n säädökset täytäntöön. Tämän julkaisun kolmannessa osassa esitellään tarkemmin päätöksentekoa ja päätösten täytäntöönpanoa EU:ssa.

EU:n perussopimukset

Kaikki EU:n toiminta perustuu kaikkien EU-maiden vapaaehtoisesti ja demokraattisesti hyväksymiin perussopimuksiin. Perussopimuksissa vahvistetaan Euroopan unionin tavoitteet, EU:n toimielinten toimintasäännöt ja päätöksentekomenetelmät sekä määrätään EU:n ja sen jäsenmaiden välisistä suhteista.

Joissakin erityistapauksissa kaikki jäsenmaat eivät osallistu kaikkiin EU:n politiikan aloihin. Vaikka euro on koko EU:n yhteinen raha, euroalueeseen kuuluu tällä hetkellä vain 19 jäsenmaata, sillä Tanska on päättänyt jättäytyä sen ulkopuolelle, eivätkä muut maat vielä täytä liittymiskriteerejä. Schengen-alueeseen kuuluu 22 jäsenmaata. Alueella voi liikkua vapaasti ilman passia. Viisi jäsenvaltiota on säilyttänyt oman rajavalvonnan.

Tuleva kehitys

Euroopan komission silloinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitti vuonna 2016 puheessaan unionin tilasta myönteisen toimintasuunnitelman, jolla edistetään Euroopan yhdentymiskehitystä pyrkimällä kohti Eurooppaa, joka suojelee, tarjoaa mahdollisuuksia ja puolustaa. Tämä viesti sai myönteisen vastaanoton Euroopan parlamentilta sekä EU:n 27 jäsenmaan johtajilta Bratislavan huippukokouksessa 16. syyskuuta 2016.

Myönteistä toimintasuunnitelmaa koskeva työ jatkui, kun komissio julkaisi maaliskuussa 2017 Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valkoisen kirjan, jossa esitetään viisi skenaariota siitä, millainen Eurooppa voisi olla vuonna 2025. Valkoisen kirjan jälkeen komissio on edistänyt tätä keskustelua useilla alakohtaisilla pohdinta-asiakirjoilla, joissa esitetään EU:lle erilaisia vaihtoehtoja tietyillä politiikan aloilla, kuten Euroopan sosiaalinen ulottuvuus, globalisaation hallinta, talous- ja rahaliiton syventäminen, Euroopan puolustuksen tulevaisuus ja EU:n rahoituksen tulevaisuus.

Tulevina vuosina Euroopan unionilla on edessään sekä mahdollisuuksia että haasteita. Euroopan parlamentin vaalit vuonna 2019 ja Romanian Sibiussa 9. toukokuuta 2019 järjestettävä ylimääräinen huippukokous, jossa on tarkoitus keskustella Euroopan tulevaisuudesta, antoivat EU:lle tilaisuuden toistaa sitoumuksensa, jonka mukaan se keskittyy toiminnassaan kansalaisia tosiasiallisesti koskettaviin asioihin.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ilmoittanut, että vuonna 2020 alkaa Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi, jossa eurooppalaisille annetaan tilaisuus kertoa näkemyksensä siitä, miten unionia pitäisi johtaa ja mitä sen pitäisi tehdä. Konferenssi jatkuu kahden vuoden ajan. Siihen osallistuu kaikenikäisiä kansalaisia kaikkialta EU:sta sekä kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten edustajia.

2 Mitä Euroopan unioni tekee

Julkaisun toisessa osassa esitetään tiivistetysti, mitä EU tekee 35:llä eri politiikan alalla. Se sisältää myös hyödyllisiä linkkejä lisätietoihin.

Kansanterveys


Ajantasaista tietoa koronavirusepidemiasta (covid-19) ja Euroopan komission vastatoimista sekä mm. ohjeita matkailijoille saat klikkaamalla tästä.

Kansalaisten terveys on Euroopan unionin tärkeimpiä painopistealoja. EU:n terveyspolitiikalla täydennetään jäsenmaiden terveyspolitiikkoja ja varmistetaan, että kaikkia EU:ssa asuvia suojellaan vakavilta rajatylittäviltä terveysuhilta ja että heillä on saatavillaan laadukasta terveydenhuoltoa.

Jokainen jäsenmaa vastaa itse terveydenhuollon järjestämisestä. EU:n tehtävänä on täydentää kansallisia terveyspolitiikkoja, jotta saavutetaan yhteiset tavoitteet. EU:lla on tärkeä tehtävä vakaviin rajatylittäviin terveysuhkiin varautumisessa ja vastaamisessa. Näin suojellaan eurooppalaisia toimilla, jotka liittyvät rokotuksiin, mikrobilääkeresistenssin torjumiseen sekä pandemioiden ja ylipäätään tartuntatautien, kuten ebolan, ehkäisemiseen ja rajaamiseen. EU:n terveyspolitiikalla luodaan myös mittakaavaetuja yhdistämällä voimavaroja, ja sillä autetaan maita vastaamaan yhteisiin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi pitkäaikaissairauksien riskitekijät tai väestön ikääntymisen vaikutus terveydenhuoltojärjestelmiin.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n terveyspolitiikan päätavoitteina on torjua vakavia EU:n laajuisia terveysuhkia, ehkäistä tauteja ja varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvään terveyteen ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon. Hyvä kansanterveys on hyväksi myös taloudelle. Siksi EU pyrkii varmistamaan tehokkaat, helposti saavutettavat ja sopeutumiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät.

EU on aktiivinen monilla eri aloilla. Se kehittää valmiuksia rokotusten käytön lisäämiseksi, kokoaa yhteen syöpää koskevia tutkimustietoja, edistää terveellistä elämäntapaa ja torjuu tupakointia tupakkalainsäädännöllä. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus arvioi uusia uhkia, jotta EU ja kansalliset viranomaiset voivat vastata niihin nopeasti. Jotta varmistetaan, että potilaat saavat parhaan mahdollisen hoidon, kaikki EU:ssa käytettävät lääkkeet on hyväksyttävä kansallisella tai EU:n tasolla (Euroopan lääkeviraston kautta) ennen niiden markkinoille saattamista.

EU:n terveyspolitiikkojen tärkein täytäntöönpanoväline on EU:n terveysalan kolmas toimintaohjelma. Sen budjetti on 449 miljoonaa euroa, ja sillä rahoitetaan EU-tason yhteistyöhankkeita ja kansallisten terveysviranomaisten yhteisiä toimia sekä tuetaan valtiosta riippumattomia elimiä ja yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa. Lisäksi Horisontti 2020 -ohjelmasta investoidaan 7,5 miljardia euroa terveysalan tutkimukseen ja innovointiin, ja Verkkojen Eurooppa -välineestä, EU:n rakennerahastoista ja Euroopan investointiohjelmasta tuetaan terveydenhuollon infrastruktuuria ja digitalisointia.

Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla matkailijat voivat saada hoitoa sairastuessaan toisessa EU-maassa, ja rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevissa EU:n säännöissä vahvistetaan kansalaisten oikeudet heidän hakeutuessaan suunniteltuun hoitoon rajojen yli. Eurooppalaiset osaamisverkostot hyödyttävät harvinaisista tai monimutkaisista sairauksista kärsiviä potilaita tarjoamalla eri puolilta Eurooppaa saatua korkean tason asiantuntemusta ilman, että potilaiden tarvitsee lähteä kotimaastaan.

Ilmastotoimet ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelma

EU tekee ankarasti töitä vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjä ja siirtyäkseen puhtaaseen, vähähiiliseen ja kestävään talouteen. Se myös puuttuu ilmastonmuutoksen väistämättömiin seurauksiin.

EU toteuttaa ilmastotoimia reagoidakseen maapallon ilmastonmuutokseen ja etenkin maailmanlaajuiseen lämpötilojen nousuun, joka on seurausta ihmisten toiminnasta johtuvasta kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisestä. Lämpenemisellä on monia seurauksia, kuten tulvien, kuivuuden ja myrskyjen kaltaisten äärimmäisten sääolojen voimistuminen ja yleistyminen. Sen lisäksi, että tällaiset tapahtumat ovat välitön uhka ihmisille, ne voivat myös vaarantaa elintarviketuotannon ja aiheuttaa vesivarojen hupenemista, mikä vuorostaan voi johtaa nälänhätään, alueellisiin konflikteihin ja laajamittaiseen muuttoliikkeeseen.

Video:

Mitä EU tekee

Kansainvälinen yhteisö haluaa estää ilmastonmuutosta etenemästä vaaralliselle tasolle. Siksi se on ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen puitteissa sitoutunut pitämään maapallon lämpötilan nousun selvästi alle kahdessa celsiusasteessa verrattuna esiteollisen kauden tasoon ja pyrkii rajoittamaan sen 1,5 celsiusasteeseen. EU:lla on käytössään toimintapolitiikkoja ja välineitä päästöjen vähentämiseksi ja vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymiseksi, ja sen sopeutumisstrategia edistää muun muassa suojapatojen rakentamista, kuivuutta kestävien viljelykasvien kehittämistä ja rakennusmääräysten muuttamista.

Jos ilmastonmuutokseen ei puututa, sillä voi olla hyvin kalliit seuraukset EU:lle ja muulle maailmalle. Toisaalta puhtaiden teknologioiden kasvava kysyntä tarjoaa tilaisuuksia innovoida, nykyaikaistaa teollisuutta ja luoda vihreitä työpaikkoja ja kasvua. Ilmastotoimet ovat nyt osa kaikkia EU:n tärkeimpiä meno-ohjelmia, ja 20 prosenttia EU:n vuosien 2014–2020 talousarviosta käytetään ilmastoon liittyviin aloitteisiin.

EU johtaa kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi etenkin kannustamalla kansainvälistä yhteisöä pitämään yllä Pariisin sopimuksella aloitettua kehitystä ja toteuttamaan sitä maailmanlaajuisesti.

Ilmastoneutraaliuden saavuttaminen ensimmäisenä maanosana vuoteen 2050 mennessä on aikamme suurin haaste ja mahdollisuus. Komissio on esittänyt tätä varten Euroopan vihreän kehityksen ohjelman. Se on kunnianhimoinen toimenpidepaketti, jonka ansiosta Euroopan kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä kestävästä siirtymisestä vihreään talouteen.

EU:n päästökauppajärjestelmä on yksi EU:n ilmastopolitiikan kulmakivistä. Sen avulla vähennetään teollisuuden, voimalaitosten ja ilmailun päästöjä EU:ssa kustannustehokkaasti. EU-maat ovat myös sopineet kansallisista tavoitteista, jotka koskevat päästöjen vähentämistä muilla aloilla, kuten liikenteessä, rakennuksissa ja maataloudessa.

Talous, rahoitus ja euro

Talous- ja rahaliitto sekä euro muodostavat yhteisen perustan vakauden, kasvun ja hyvinvoinnin lisäämiselle kaikkialla Euroopassa.

Talous- ja rahaliitto yhdistää EU:n taloudet yhteensovitetun talous- ja finanssipolitiikan, yhteisen rahapolitiikan ja yhteisen rahan eli euron avulla. Se on tehokas väline, jolla tuetaan työpaikkojen luomista, kasvua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja rahoitusvakautta, mutta toimet ovat edelleen kesken, ja ne on saatettava loppuun.

Video:

Mitä EU tekee

Euroalueella ja EU:ssa sovellettavan EU:n talous- ja rahoituspolitiikan tavoitteena on

  • edistää kasvua ja työllisyyttä
  • edistää makrotalouden ja julkisen talouden vakautta
  • tehostaa talous- ja rahaliiton toimintaa
  • edistää investointeja
  • estää tai korjata makrotalouden epätasapainoa
  • auttaa sovittamaan yhteen jäsenmaiden rakennepolitiikkoja ja
  • edistää hyvinvointia EU:n ulkopuolella

Vuoden 2008 talous- ja rahoituskriisiin seurauksena EU:n talouden ohjausta ja hallintaa lujitettiin tekemällä parannuksia vakaus- ja kasvusopimukseen, joka sisältää finanssipolitiikan sääntöjä jäsenvaltioille talous- ja rahaliiton vakauden tukemiseksi. Maat, jotka suljettiin rahoitusmarkkinoiden ulkopuolelle, kuten Kreikka, saivat taloudellista ja poliittista tukea. Tällaisia tilanteita varten euroalueen pysyväksi ratkaisuksi luotiin Euroopan vakausmekanismi.

Lisäksi otettiin käyttöön makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely, jolla seurataan ja korjataan yksittäisten jäsenmaiden mahdollisesti ongelmallista suhdannekehitystä ja varmistetaan, ettei sillä ole vaikutusta muiden maiden suhdannekehitykseen.

Vuodesta 2002 lähtien käytössä ollut euro, jota käyttää yli 340 miljoonaa ihmistä 19 jäsenmaassa, on maailman toiseksi tärkein valuutta USA:n dollarin jälkeen. Yhteinen raha on käytännöllinen kansalaisten kannalta, siitä on hyötyä yrityksille, ja se on Euroopan yhdentymisprosessin yksi merkittävä saavutus.

Vuoden 2014 marraskuussa hyväksytyssä Euroopan investointiohjelmassa käytetään julkisia takuita yksityisten investointien lisäämiseksi. Ohjelmaan kuuluvan Euroopan strategisten investointien rahaston kautta on jo saatu liikkeelle 439 miljardin euron arvosta investointeja (lokakuuhun 2019 mennessä), mikä on ylittänyt odotukset. Ohjelman investoinneilla on luotu 1,1 miljoonaa työpaikkaa, ja luvun odotetaan kasvavan 1,7 miljoonaan vuoteen 2022 mennessä. Yli miljoonan pienen ja keskisuuren yrityksen rahoituksen saanti helpottuu. EU:n bruttokansantuote on ohjelman ansiosta kasvanut 0,9 prosenttia.

Muuttoliike ja turvapaikka-asiat

EU:n yhteisellä muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan avulla Eurooppa pystyy toimimaan tehokkaasti muuttoliikkeeseen liittyvissä haasteissa.

Vuodesta 2015 alkaen yli 3,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa on hakenut EU:sta kansainvälistä suojelua. Monet heistä ovat paenneet Syyrian ja muiden levottomuuksista kärsivien maiden sotaa ja julmuuksia.

Video:

Mitä EU tekee

EU on laatinut yhteisen muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan vastatakseen EU:hun suuntautuvan muuttoliikkeen ja kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten tuomiin lukuisiin haasteisiin. Tämä politiikka kattaa jäljempänä esitetyt kriisin ratkaisemiseen tähtäävät toimet.

EU on osoittanut yli 10 miljardia euroa pakolaiskriisin hoitamiseen ja sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joilla pyritään vastaamaan Euroopan rannikolle saapuvien pakolaisten kaikkein kiireellisimpiin humanitaarisiin tarpeisiin. Lisäksi EU antaa pakolaisille ja maahantulijoille humanitaarista apua EU:n ulkopuolisissa maissa ja tukee toimia, joilla puututaan laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin.

Jäsenmaat ovat sopineet Euroopan komission ehdotuksen pohjalta Kreikkaan ja Italiaan saapuneiden turvapaikanhakijoiden siirtämisestä muihin EU-maihin. EU haluaa myös luoda turvapaikanhakijoille turvallisia ja laillisia saapumisväyliä EU:hun. Jäsenmaiden sopimalla vapaaehtoisella uudelleensijoittamisohjelmalla on tarkoitus siirtää 22 500 henkilöä EU:n ulkopuolelta EU-maihin. EU pyrkii lisäämään sellaisten laittomien muuttajien palautuksia lähtömaahan, joilla ei ole oikeutta oleskella EU:ssa.

EU ja Turkki sopivat maaliskuussa 2016, että Turkista Kreikan saarille laittomasti saapuneet maahantulijat ja turvapaikanhakijat voidaan palauttaa Turkkiin. EU ottaa jokaista Kreikan saarilta Turkkiin palautettua, rajan sääntöjenvastaisesti ylittänyttä syyrialaista kohden Turkista yhden sellaisen syyrialaisen, joka ei ole yrittänyt tulla EU:hun sääntöjenvastaisesti. Tämän ansiosta saarille suuntautuva laiton maahantulo on vähentynyt selvästi. EU on myöntänyt kolme miljardia euroa Turkin vastaanottamien pakolaisten tarpeisiin.

Italian ja Kreikan pelastusoperaatioiden ja vuonna 2016 perustetun eurooppalaisen raja- ja merivartioston toimien ansiosta Egeanmerellä ja Välimerellä on pelastettu vuodesta 2015 lukien yli 620 000 ihmishenkeä.

Komissio on ehdottanut, että nykyistä turvapaikkalainsäädäntöä uudistetaan perusteellisesti tämänhetkiset ja tulevat tarpeet huomioon ottaen. Perusperiaate pysyy samana, eli turvapaikkaa on haettava siinä EU-maassa, johon ensimmäisenä saavutaan, ellei hakijalla ole perheenjäseniä muualla. Jos jokin jäsenmaa on ylikuormittunut, on varmistettava yhteisvastuu ja oikeudenmukainen vastuunjako EU:n sisällä.

Rajavalvonta ja turvallisuus

Euroopan unioni pyrkii luomaan turvallisuusunionin ja tekemään Euroopasta turvallisemman torjumalla terrorismia ja vakavia rikoksia sekä lujittamalla Euroopan ulkorajoja.

EU tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ilman sisärajoja. Turvallisuusunionin yleisenä tavoitteena on tehdä alueesta turvallisempi paikka elää. EU ja sen jäsenmaat tekevät yhteistyötä terrorismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen sekä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden ja kyberrikollisuuden estämiseksi.

Video:

Mitä EU tekee

EU keskittyy toimissaan tukemaan jäsenmaita

  • kansallisten lainvalvontaelinten, tulliviranomaisten ja rajavartijoiden välisen tiedonvaihdon avulla
  • harjoittamalla operatiivista yhteistyötä EU:n virastojen tuella
  • koulutuksen, parhaiden käytäntöjen jakamisen, rahoituksen, tutkimuksen ja innovoinnin avulla

Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) tuo jäsenmaat yhteen tutkimaan vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Komissio pyrkii myös varmistamaan, että EU:n erilaiset turvallisuuteen, rajavalvontaan ja muuttoliikkeen hallintaan liittyvät tietojärjestelmät ovat yhteentoimivia eli ne voivat viestiä keskenään.

EU on päivittänyt ja tiukentanut lainsäädäntöään yhdenmukaistamalla terrorismirikosten määritelmää ja tekemällä rangaistavaksi terrorismitarkoituksessa matkustamisen, koulutuksen ja rahoituksen. Radikalisoitumisen torjuntaverkoston osaamiskeskus on tukenut EU:ta sen toimissa, joilla pyritään estämään radikalisoitumista ja ratkaisemaan haasteet, jotka liittyvät takaisin palaaviin terroristitaistelijoihin. Komissio helpottaa keskeisten internetyhtiöiden, lainvalvontaviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä EU:n internetfoorumin avulla vaikeuttaakseen pääsyä laittomaan verkkosisältöön ja esittääkseen tehokkaita vastakertomuksia terroristipropagandan torjumiseksi. Komissio on myös ehdottanut, että internetyhtiöille tehtäisiin pakolliseksi poistaa terrorismiin liittyvät sisällöt verkosta tunnin kuluessa kansallisilta viranomaisilta saadusta poistomääräyksestä.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat joulukuussa 2018 kyberturvallisuusasetuksesta, jolla vahvistetaan EU:n kyberturvallisuusviraston (Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto) toimeksiantoa, jotta se voi paremmin tukea jäsenmaita kyberturvallisuusuhkien ja -hyökkäysten torjumisessa.

Schengenin sopimuksen ansiosta rajatarkastukset on asteittain poistettu monilta EU:n sisärajoilta. Viime vuosien muuttoliikekriisi ja muuttuva turvallisuusympäristö ovat osoittaneet, että Schengen-alueella tarvitaan vahvat ulkorajat. EU hyväksyi vuonna 2017 Schengen-alueen ulkorajoja koskevat uudet säännöt lujittaakseen asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvia henkilötarkastuksia, jotka koskevat myös EU:n kansalaisia, ja varmistaakseen, ettei tulijoista aiheudu uhkaa sisäiselle turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle. Lisäksi yli 1 600 Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) virkamiestä avustaa jäsenmaiden kansallisia rajavartijoita partioinnissa esimerkiksi Kreikassa, Italiassa, Bulgariassa ja Espanjassa. Komissio on ehdottanut viraston laajentamista siten, että perustetaan pysyvä operatiivinen henkilöstö, johon kuuluu 10 000 rajavartijaa.

Liiketoiminta ja teollisuus

EU pyrkii parantamaan teollisuuden ja yritysten kilpailukykyä ja lisäämään työpaikkoja ja kasvua suotuisalla liiketoimintaympäristöllä.

EU:n yritys- ja teollisuuspolitiikalla pyritään parantamaan liiketoimintaympäristöä, edistämään yrittäjyyttä ja työpaikkojen luomista sekä helpottamaan pienten yritysten rahoituksen saantia ja markkinoille pääsyä. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus kaikista EU:n yrityksistä on 99 prosenttia, ja kaksi kolmasosaa yksityisen sektorin työpaikoista on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. EU:n toimintapolitiikoilla kannustetaan luomaan uusia yrityksiä ja autetaan innovatiivisia yrityksiä laajentamaan toimintaansa. Laajennetuilla kauppasopimuksilla avataan markkinoita EU:n yrityksille, ja EU:n ulkopuolelta tulevan vilpillisen kilpailun torjumiseksi voidaan ryhtyä toimiin. EU pyrkii

  • lujittamaan teollista perustaansa ja edistämään siirtymistä vähähiiliseen talouteen
  • edistämään innovointia uusien kasvun lähteiden luomiseksi
  • kannustamaan pienyrityksiä ja edistämään yrittäjähenkisyyttä
  • takaamaan EU:n laajuiset tavaramarkkinat ja
  • maksimoimaan EU:n avaruuteen tekemistä sijoituksista saatavat edut.
Video:

Mitä EU tekee

EU on sitoutunut auttamaan yrityksiä ja teollisuutta toimimaan kilpailukykyisesti ja luomaan kasvua ja uusia työpaikkoja. Tavoitteena on auttaa eurooppalaisia yrityksiä kehittymään älykkäämmiksi, innovatiivisemmiksi ja kestävämmiksi. Teollisuuspolitiikalla edistetään kilpailukykyä luomalla asianmukaiset toimintapuitteet (kuten älykäs lainsäädäntö ja osaamisen kehittäminen). Euroopan komissio on laatinut alakohtaisia toimintasuunnitelmia ja alakohtaista lainsäädäntöä tukeakseen yli kymmentä keskeistä teollisuuden alaa, kuten kemikaaliteollisuutta, autoteollisuutta, elintarviketeollisuutta, terveydenhuoltoa, biotekniikkaa ja ilmailuteollisuutta. Komissio vastaa myös aloista, joilla on geostrategista merkitystä ja joilla julkisen vallan toimet ovat yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi puolustus, turvallisuus ja avaruus.

Euroopan komissio on käynnistänyt Euroopan investointipankin kanssa Euroopan investointiohjelman. Ohjelman yhteydessä perustetulla Euroopan strategisten investointien rahastolla pyritään lisäämään investointeja kaikkialla Euroopassa. Marraskuuhun 2018 mennessä ohjelma oli johtanut 360 miljardin euron arvoisiin investointeihin. Rahasto antaa takuita Euroopan investointipankin rahoittamille hankkeille, joissa keskitytään infrastruktuuriin, innovointiin ja pienempiin yrityksiin. Noin 850 000 pienen ja keskisuuren yrityksen rahoituksen saanti helpottuu. Komissio hallinnoi monia EU:n ohjelmia, joilla tuetaan innovointia ja yrittäjyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi

Lisäksi EU tarjoaa yrityksille tukipalveluita, muun muassa Yritys-Eurooppa-verkoston ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman.

Sisämarkkinat

Sisämarkkinat on yksi EU:n suurimmista saavutuksista. Se ruokkii kasvua ja työllisyyttä sekä helpottaa ihmisten ja yritysten arkea.

Sisämarkkinoilla (joita toisinaan kutsutaan myös yhtenäismarkkinoiksi) ihmiset, tavarat, palvelut ja pääomat voivat liikkua lähes yhtä vapaasti kuin yhden maan sisällä. EU:n kansalaiset voivat opiskella, asua, tehdä ostoksia, työskennellä ja viettää eläkepäiviä missä tahansa EU-maassa ja hankkia tuotteita kaikkialta Euroopasta.

EU-maiden välisen vapaan kaupan ja vapaan liikkuvuuden tieltä on raivattu satoja teknisiä, oikeudellisia ja byrokraattisia esteitä, jotta asiat hoituvat joustavammin sisämarkkinoilla. Tämän seurauksena yritykset ovat laajentaneet toimintaansa ja kilpailu on alentanut hintoja ja lisännyt kuluttajien valinnanvaraa. Esimerkiksi puhelut ovat selvästi halventuneet Euroopassa, lentolippujen hinnat ovat laskeneet merkittävästi ja uusia reittejä on avattu. Samalla EU pyrkii varmistamaan, että tämä vapauden kasvu ei heikennä oikeudenmukaisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristön kestävyyttä.

Video:

Mitä EU tekee

Euroopan komissio tekee jäsenmaiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa yhteistyötä valvoakseen nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa, jotta ihmiset ja yritykset voivat hyötyä sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Täysin toimivien sisämarkkinoiden tiellä on kuitenkin yhä muutamia esteitä. EU pyrkii erityisesti

  • poistamaan jäljellä olevia lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia esteitä, joiden vuoksi kansalaiset eivät pysty helposti ostamaan tavaroita ja palveluja toisesta jäsenmaasta tai myymään niitä toisessa jäsenmaassa
  • helpottamaan yritysten – pienten ja suurten – rahoituksensaantia Euroopan investointiohjelman ja pääomamarkkinaunionin avulla
  • kannustamaan työntekijöitä työskentelemään myös muissa EU-maissa, jotta avoimet työpaikat ja erityistaitoja koskevat tarpeet saadaan täytettyä, ja käyttämään muun muassa eurooppalaista ammattikorttia ja EURESin ammatillisen liikkuvuuden portaalia
  • estämään sosiaalisen polkumyynnin eli käytännön käyttää halvempaa työvoimaa ja siirtää tuotanto matalan palkkatason maahan tai alueelle
  • lisäämään kansallisten veroviranomaisten välistä yhteistyötä ja
  • ottamaan käyttöön yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan ja finanssitransaktioveron EU:ssa.

Sen lisäksi, että sisämarkkinasäännöillä taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, EU:n kansalaiset eivät tarvitse passia matkustaessaan Schengen-alueella, joka kattaa tällä hetkellä EU-maat (lukuun ottamatta Bulgariaa, Irlantia, Kroatiaa, Kyprosta ja Romaniaa) sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin. Schengen-alueen turvallisuuden varmistamiseksi nämä maat ovat tehostaneet tarkastuksia EU:n ulkorajoilla ja lisänneet poliisiyhteistyötä.

Sinun Eurooppasi -portaali tarjoaa tietoa asumisesta, työskentelystä, matkustamisesta, opiskelusta ja liiketoiminnan harjoittamisesta toisessa EU-maassa. Sen kautta voi myös käyttää esimerkiksi Sinun Eurooppasi -neuvontaa (henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa) ja SOLVIT-palvelua (ulkomaisten viranomaisten kanssa syntyvien ongelmien ratkaiseminen).

Digitaalitalous ja yhteiskunta

EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda ihmisille ja yrityksille uusia mahdollisuuksia ja lujittaa Euroopan asemaa maailman johtavana toimijana digitaalitaloudessa.

EU poistaa edelleen esteitä, joiden takia kansalaiset, hallitukset ja yritykset eivät voi hyödyntää internetiä täysimääräisesti. Ratkaisuja on monenlaisia, kuten maarajoitusten poistaminen, matkapuhelinten verkkovierailumaksujen poistaminen, internetyhteyden tai digitaalisen osaamisen puutteeseen puuttuminen tai uudet siirrettävyyssäännöt, jotta ihmiset voivat käyttää EU:ssa matkustaessaan television, pelien ja musiikkipalvelujen verkkotilauksiaan aivan samalla tavalla kuin kotona.

Video:

Mitä EU tekee

Digitaalisilla sisämarkkinoilla parannetaan sähköistä kaupankäyntiä ja pakettitoimituksia, poistetaan maarajoituksia ja muutetaan ALV-sääntöjä. Niiden avulla parannetaan liiketoimintaympäristöä, koska niiden yhteydessä uudistetaan televiestintä- ja mediapolitiikkaa, tarkistetaan verkkoalustojen toimintaa koskevia sääntöjä ja varmistetaan, että verkkomaailma on turvallinen. Digitaaliset sisämarkkinat auttavat myös talouden edistämisessä, sillä niiden avulla voidaan taata tietojen (paitsi henkilötietojen) vapaa liikkuvuus, investoida digitaaliseen osaamiseen ja tarjota julkisten verkkopalvelujen parempi saatavuus. Ihmiset ja yritykset voivat käydä kauppaa verkossa, innovoida ja olla vuorovaikutuksessa laillisesti, turvallisesti ja kohtuuhintaan, mikä tekee elämästä helpompaa. Digitaalisten sisämarkkinoiden toteutuminen voisi tuoda EU:n talouteen satoja miljardeja euroja lisää tuloja vuodessa ja luoda satoja tuhansia uusia työpaikkoja.

Euroopan komissio on toteuttanut useimmat lainsäädäntöehdotuksista, joista se ilmoitti vuonna 2015 julkaisemassaan digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa. Nyt pyritään siihen, että kaikki strategian ehdotukset saadaan käytännössä toteutettua kansalaisten hyödyksi. Tähän mennessä on jo toteutettu muun muassa seuraavat toimet:

  • Verkkovierailumaksut poistuivat vuoden 2017 kesäkuussa, joten EU:n alueella matkustaessaan ihmiset voivat käyttää mobiililaitteitaan samaan hintaan kuin kotimaassaan.
  • Toukokuusta 2018 lähtien kansalaiset ja yritykset ovat hyötyneet uusista tiukoista henkilötietojen suojaa koskevista EU:n säännöistä.
  • Komission tavoitteena on, että kaikilla kansalaisilla on paras mahdollinen internetyhteys, ja WiFi4EU-aloitteella tuetaan maksuttomien julkisten langattomien verkkojen perustamista paikallisyhteisöissä eri puolilla EU:ta.
  • Komissio on ehdottanut uusia työkaluja, joilla autetaan ihmisiä ja yrityksiä suojautumaan kyberhyökkäyksiltä, vahvistanut kyberturvallisuusvirastoaan ja perustanut vuonna 2018 kyberturvallisuuden osaamiskeskuksen.
  • Uusia aloitteita on ehdotettu esimerkiksi sähköisen terveydenhuollon, disinformaation, verkkoalustojen avoimuuden, tekoälyn, superlaskennan, 5G- ja lohkoketjuteknologian sekä Länsi-Balkanin digitaalistrategian suhteen.
  • Varmistaakseen, että EU pysyy digitalisaation etulinjassa, komissio ehdottaa 9,2 miljardin euron investoimista Digitaalinen Eurooppa- ja Luova Eurooppa -ohjelmiin.

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

EU tukee uusien ja parempien työpaikkojen luomista ympäri Eurooppaa ja pyrkii varmistamaan kaikille kansalaisilleen riittävän hyvät sosiaaliset olot muun muassa Euroopan sosiaalirahaston avulla, jonka budjetti on 86,4 miljardia euroa.

EU ja sen jäsenmaat vastaavat yhdessä työllisyys- ja sosiaaliasioista. Euroopan komissio on tehnyt työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista ensisijaisen painopisteensä, jota tuetaan Euroopan investointiohjelmalla.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n työllisyys- ja sosiaalipolitiikalla pyritään

  • luomaan laadukkaampia työpaikkoja kaikkialla EU:ssa
  • auttamaan ihmisiä löytämään työtä omasta maastaan tai toisesta EU-maasta
  • edistämään osaamista ja yrittäjyyttä
  • sovittamaan yhteen ja nykyaikaistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä
  • luomaan paremmat työolosuhteet soveltamalla yhteisiä vähimmäisvaatimuksia
  • tukemaan sosiaalista osallisuutta ja torjumaan köyhyyttä ja
  • suojelemaan vammaisten oikeuksia

Alan politiikoilla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja koulutuksen alalla. EU myöntää ja koordinoi rahoitusta auttaakseen jäsenmaita investoimaan ihmisiin (esimerkiksi lastenhoidon, terveydenhuollon, koulutuksen, julkisen infrastruktuurin ja työnhakuohjauksen alalla) ja uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmiään. Euroopan sosiaalirahaston 86,4 miljardin euron investoinneilla autetaan miljoonia eurooppalaisia hankkimaan uusia taitoja ja löytämään parempia työpaikkoja. Nuorisotakuulla (8,8 miljardia euroa) tuetaan nuorten työllisyyttä varmistamalla, että kaikki alle 25-vuotiaat nuoret saavat laadukkaan ja konkreettisen tarjouksen työ-, oppisopimus-, harjoittelu- tai jatkokoulutuspaikasta neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättymisestä. Taitojen parantamiseen tähtäävällä aloitteella autetaan aikuisia parantamaan perustaitojaan, kuten luku- ja kirjoitustaitoa tai tietokoneen käyttöä. Tällä aloitteella EU auttaa jäsenmaita antamaan ihmisille toisen mahdollisuuden kehittää osaamistaan.

Sosiaaliturva on kunkin jäsenmaan vastuulla, mutta EU luo siltoja kansallisten järjestelmien välille rajojen yli liikkuvia kansalaisia varten. EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamissäännöillä ei korvata kansallisia järjestelmiä, mutta niillä suojellaan kansalaisten sosiaaliturvaoikeuksia, kun he liikkuvat EU:ssa (ja Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Sveitsissä). EU suojelee työntekijöitä myös lainsäädännöllä, jolla rajoitetaan työaikaa, puututaan työpaikalla esiintyvään syrjintään, tehdään työoloista turvallisempia ja varmistetaan, että työntekijät saavat korvausta työssä aiheutuneista vammoista. Uusien ja tehokkaammin vaikuttavien oikeuksien antamiseksi kansalaisille vahvistetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa periaatteet ja oikeudet, jotka koskevat yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla, oikeudenmukaisia työoloja ja sosiaalista suojelua. Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaali EURES tuo yhteen työnhakijat ja yritykset, jotka tarjoavat töitä.

Koulutus

EU auttaa parantamaan koulutuksen laatua kannustamalla jäsenmaita yhteistyöhön ja täydentämällä jäsenmaiden toimia. Erasmus+ tarjoaa mahdollisuuksia kaikenikäisille, ja sen kautta etenkin nuoret voivat opiskella, harjoitella, saada työkokemusta tai tehdä vapaaehtoistyötä ulkomailla.

Koulutukseen investoimisella on ratkaiseva merkitys ihmisten tulevaisuuden kannalta, etenkin kun kyse on nuorista. Vuonna 2015 laaditun raportin mukaan Euroopassa edelleen yli 4,4 miljoonaa nuorta keskeyttää koulunkäyntinsä, ja joka neljännen aikuisen osaamistaso on matala. Se rajoittaa heidän pääsyään työmarkkinoille ja täysimääräistä osallistumista yhteiskuntaan.

Video:

Mitä EU tekee

EU-maat vastaavat omasta koulutusjärjestelmästään, mutta EU auttaa niitä parantamaan koulutuksen laatua jakamalla hyviä käytäntöjä, asettamalla tavoitteita, määrittämällä vertailuarvoja sekä tarjoamalla rahoitusta ja asiantuntemusta. EU:n koulutusstrategialla pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

  • elinikäisen oppimisen ja liikkuvuuden toteuttaminen
  • koulutuksen laadun ja tehokkuuden parantaminen
  • tasapuolisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen ja
  • luovuuden, innovoinnin ja yrittäjyyden edistäminen kaikilla koulutusasteilla.

Unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmalla Erasmus+ pyritään torjumaan nuorisotyöttömyyttä edistämällä nuorten henkilökohtaista kehitystä, osaamista ja työllistyvyyttä. Ohjelman kokonaisbudjetti on 14,7 miljardia euroa, ja sen avulla yli neljä miljoonaa ihmistä (lähinnä nuorta) voi opiskella, harjoitella, hankkia työkokemusta tai työskennellä vapaaehtoisena toisessa jäsenmaassa. Erasmus+-ohjelmalla edistetään nuorten työllistymismahdollisuuksia ja itsensä kehittämistä antamalla heille ne taidot, joita he tarvitsevat työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa. Euroopan komissio on ehdottanut Erasmus-ohjelman rahoituksen kaksinkertaistamista siten, että se olisi EU:n seuraavassa pitkän aikavälin talousarviossa (2021–2027) 30 miljardia euroa.

EU on käynnistänyt myös useita muita aloitteita, joilla helpotetaan eurooppalaisten opiskelua tai työskentelyä ulkomailla. Euroopan maat, ammattijärjestöt ja työnantajat tekevät yhteistyötä parantaakseen ammatillista koulutusta Kööpenhaminan prosessin avulla. Sen tuloksia ovat ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä ja laadunvarmistusverkosto, jotka helpottavat työskentelyä ja opiskelua ulkomailla. Bolognan prosessin ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen tavoitteena on helpottaa siirtymistä koulutusjärjestelmästä toiseen Euroopassa edistämällä opiskelujaksojen vastavuoroista tunnustamista, vertailukelpoisia tutkintoja ja yhtenäisiä laatustandardeja.

Europass-asiakirjojen avulla työntekijät voivat hakea töitä ulkomailta ja esittää pätevyytensä ja koulutustasonsa Euroopan laajuisesti standardoidulla tavalla, jolloin työnantajat ymmärtävät niitä paremmin.

Tutkimus ja innovointi

Horisontti 2020 on 77 miljardin euron tutkimus- ja innovaatio-ohjelma, jonka tavoitteena on edistää kasvua ja työllisyyttä EU:ssa ja vastata joihinkin suurimmista haasteistamme.

Tutkimus ja innovointi ovat ensisijaisen tärkeitä terveen talouden ja yhteiskunnan turvaamiseksi. Niillä on keskeinen sija EU:n toimissa laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi ja kasvun ja investointien edistämiseksi. Ne myös tuottavat tietoa ja ratkaisuja sekä vuoden 2014 ebolaepidemian kaltaisiin kiireellisiin ongelmiin että pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin haasteisiin esimerkiksi ilmastonmuutoksen alalla.

Tutkimus ja innovointi auttavat myös kohentamaan ihmisten elämänlaatua muun muassa terveydenhuollon, liikenteen ja energian aloilla tehtävillä parannuksilla. Ne voivat johtaa lukuisiin uusiin tuotteisiin ja palveluihin, joilla voidaan parantaa elämänlaatua ja vahvistaa talouden suorituskykyä.

Video:

Mitä EU tekee

EU on maailman suurin tiedon tuottaja. Lähes kolmannes koko maailman tutkimuksesta ja teknologiatuotannosta on lähtöisin EU:sta. Kilpailun kasvaessa EU:n on kuitenkin huolehdittava siitä, että huippututkimus ja innovatiiviset ideat muutetaan menestyviksi tuotteiksi ja teknologioiksi. Kaikilla EU-mailla on omat tutkimuspolitiikkansa ja rahoitusohjelmansa, mutta monet tärkeät kysymykset voidaan ratkaista parhaiten auttamalla eri maiden tutkijoita ja innovoijia tekemään yhteistyötä. Siksi tutkimusta ja innovointia rahoitetaan myös EU:n tasolla, erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman avulla.

Horisontti 2020 on EU:n kaikkien aikojen suurin tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma. Sillä rahoitetaan 77 miljardin euron investoinnit seitsemän vuoden aikana (2014–2020). Nämä investoinnit poikivat myös muita julkisia ja yksityisiä investointeja. Ohjelmassa saavutetaan läpimurtoja ja löydöksiä sekä tutkimuslaitoksissa että tuomalla huippuideat tutkimuslaitoksista markkinoille.

Horisontti 2020 -ohjelmalla on kolme keskeistä tavoitetta. Sillä pyritään

  • vahvistamaan huipputason tiedettä, myös Euroopan tutkimusneuvoston tuella, ja tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä Marie Skłodowska-Curie -toimien avulla
  • edistämään teollisuuden johtoasemaa nanoteknologian ja bioteknologian kaltaisilla aloilla ja tukemalla yrityksiä ja yrittäjiä ja
  • ratkaisemaan suurimpia yhteiskunnallisia haasteitamme, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen, liikenteeseen, energiaan, ilmastotoimiin sekä vapauden ja turvallisuuden suojeluun.

Euroopan komissio pyrkii myös laatimaan politiikkoja, joilla kannustetaan huipputason tutkimusta ja edistetään innovointia. Uudet politiikat ja toimet on ryhmitelty kolmeen aihealueeseen: avoin innovointi, avoin tiede ja avoimuus maailmalle.

Aluepolitiikka

Aluepolitiikan kohteena ovat kaikki Euroopan unionin alueet ja kaupungit. Sen tavoitteena on tukea uusien työpaikkojen luomista, yritysten kilpailukykyä, talouskasvua ja kestävää kehitystä sekä parantaa kansalaisten elämänlaatua.

Investoinnit San Ġwannin, Galwayn ja Cottbusin tutkimus- ja innovointikeskuksiin, Riian ja Wrocławin lentokenttien nykyaikaistaminen, Ateenan, Sofian ja Cluj-Napocan kaupunkiliikenteen parantaminen, Mont-Saint-Michelin säilyttäminen ja Pompeijin suojeleminen, Liettuan laajakaistainfrastruktuurin kehittäminen, Utrechtin ja Paredesin pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen, Santa Coloma de Gramenetin ja Liègen kaupunkikeskustojen saneeraaminen, Trenčínin ja Slavonski Brodin jätevedenkäsittelyjärjestelmien uusiminen sekä tietotekniikan käytön edistäminen Nikosian ja Ljubljanan yliopistoissa ovat vain muutamia esimerkkejä niistä tuhansista hankkeista, joita tuetaan EU:n aluepolitiikalla Euroopan eri alueilla.

Video:

Mitä EU tekee

Aluepolitiikalla vahvistetaan Euroopan yhteisvastuuta, vauhditetaan talouskasvua ja parannetaan elämänlaatua strategisten investointien avulla. Valtaosa aluepolitiikan rahoituksesta suunnataan EU:n vähemmän kehittyneille maille ja alueille. Tavoitteena on auttaa niitä saavuttamaan muut ja vähentää EU:ssa edelleen vallitsevia taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja.

Euroopan komissio ja EU-maat ja niiden alueet hallinnoivat yhdessä aluepolitiikkaa. Ne valitsevat hankkeet, jotka saavat EU:n osarahoitusta ohjelmista, joista on sovittu etukäteen Euroopan komission kanssa. EU:n rahoitusta täydennetään aina kansallisella (yksityisellä ja/tai julkisella) rahoituksella.

Jokainen ohjelma laaditaan prosessissa, johon osallistuvat yhdessä Euroopan, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sidosryhmät sekä työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta. Tätä kumppanuuden periaatetta sovelletaan ohjelmoinnin kaikissa vaiheissa, joita ovat suunnittelu, hallinnointi, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi.

Aluepolitiikan Interreg-ohjelmilla kiinnitetään erityistä huomiota raja-alueiden tarpeisiin ja mahdollisuuksiin.

Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja EU:n alueiden erilaisiin kehittämistarpeisiin voidaan löytää ratkaisu, EU:n talousarviosta on varattu 259,7 miljardia euroa vuosien 2014–2020 aluepolitiikkaa varten. Se on neljännes EU:n kokonaistalousarviosta. Näitä varoja käytetään strategisten liikenne- ja viestintäinfrastruktuurien rahoittamiseen, edistämään siirtymistä ympäristöystävällisempään talouteen, pienten ja keskisuurten yritysten innovatiivisuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen, uusien ja kestävien työpaikkojen luomiseen, koulutusjärjestelmien lujittamiseen ja nykyaikaistamiseen ja osallistavamman yhteiskunnan luomiseen. Lisätietoa Euroopan rakenne- ja investointirahastoista on saatavana osoitteesta cohesiondata.ec.europa.eu/overview#.

Liikenne

EU:n liikennepolitiikalla autetaan Euroopan taloutta pysymään liikkeessä kehittämällä nykyaikaista infrastruktuuriverkostoa, jolla tehdään matkoista nopeampia ja turvallisempia. Samalla edistetään vihreitä ja digitaalisia teknologioita.

Eurooppa tarvitsee tehokkaita liikenneyhteyksiä kaupan, kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Liikenne on keskeinen talouden ala. Vuonna 2016 pelkästään liikennepalvelujen bruttoarvonlisäys (panos talouteen) oli noin 664 miljardia euroa, ja ala työllisti noin 11 miljoonaa ihmistä.

EU:n liikennepolitiikan tavoitteena on luoda yhtenäinen eurooppalainen liikennealue, jolla sovelletaan tasapuolisia kilpailuedellytyksiä eri liikennemuotoihin.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n ansiosta Euroopan liikennealaa on viimeisten 20 vuoden aikana kehitetty merkittävästi. Sillä on parannettu lento-, meri- ja tieliikenteen turvallisuutta, edistetty liikennealan työntekijöiden asianmukaisia työoloja, tarjottu matkailijoille ja yrityksille enemmän ja edullisempia mahdollisuuksia liikkua ja edetty nopeasti kohti puhtaampaa liikennettä ja digitaalisia liikkuvuusratkaisuja.

Verkkojen Eurooppa -välineestä, jonka budjetti on yli 24 miljardia euroa, rahoitettavalla EU:n liikenneinfrastruktuuripolitiikalla pyritään liittämään Eurooppa yhteen idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Politiikalla halutaan luoda puuttuvat yhteydet kansallisten liikenneverkkojen välille, poistaa pullonkaulat, jotka haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja raivata tieltä tekniset esteet, kuten raideliikenteen keskenään yhteensopimattomat standardit. EU tukee tutkimusta ja innovointia ja uusien vihreiden liikenneteknologioiden tehokasta käyttöönottoa, esimerkiksi puhtaita ajoneuvoteknologioita koskevilla uusilla säännöillä. EU ohjaa myös siirtymistä verkkoyhteyksillä varustettuun ja automatisoituun ajamiseen.

Liikenteen sisämarkkinat ovat ratkaisevan tärkeät EU:n koko talouden kannalta. Ilmailun sisämarkkinoiden luomisen ja yhtenäinen eurooppalainen ilmatila -aloitteen kehittämisen ansiosta lentämisestä tulee jatkuvasti helpompaa ja halvempaa. Rautatieliikenneluvan haltijat voivat nyt tarjota palveluitaan kaikkialla EU:ssa, mikä lisää kilpailua ja yhteyksiä. Vastaavasti meriliikennemarkkinoiden avautumisen ansiosta laivayhtiöt voivat toimia vapaasti useammissa maissa. Sisämarkkinoiden ansiosta rekat voivat tarjota palveluita myös rekisteröintimaansa ulkopuolella, mikä vähentää tyhjänä tehtäviä paluumatkoja.

Turvallisuus on aina etusijalla. Kuolemantapausten määrä Euroopan tieliikenteessä puolittui vuosien 1992 ja 2010 välisenä aikana. Vaikka edistystä on tapahtunut, 25 300 ihmistä menetti silti henkensä tieliikenneonnettomuuksissa vuonna 2017. Siksi EU toimii aktiivisesti tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi. EU on kieltänyt vaarallisten lentoyhtiöiden liikennöinnin Euroopassa ja tiukentanut meriturvallisuussääntöjä. EU:n liikennepolitiikalla autetaan ja suojellaan matkustajia myös muulla tavoin. EU:n matkustajilla on erilaisia oikeuksia lento-, rautatie-, laiva- tai linja-autoliikenteessä, jos matka viivästyy tai peruuntuu.

Maatalous ja maaseudun kehittäminen

Yhteisellä maatalouspolitiikalla varmistetaan kestävästi tuotettujen ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuus EU:n 446 miljoonalle kuluttajalle. Sillä tuetaan myös maaseutualueiden työllisyyttä ja kasvua.

Yhteistä maatalouspolitiikkaa sovelletaan kaikissa EU-maissa, ja se rahoitetaan EU:n talousarviosta. Politiikalla tuetaan EU:n elintarvike- ja maatalousalaa, joka on suurimpia talouden aloja ja jolla työskentelee noin 44 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2016 maanviljelijöitä tuettiin noin 61 miljardilla eurolla (noin 38 prosenttia EU:n budjetista) elintarvikkeiden tuottamiseksi kestävällä tavalla. Samalla edistettiin maaseudun elinkeinoelämän kasvua ja elävää maaseutua. Yhteisellä maatalouspolitiikalla tuetaan myös ympäristö- ja ilmastoystävällisiä maanviljelyskäytäntöjä kaikkialla EU:ssa ja kannustetaan terveelliseen elämäntapaan.

Video:

Mitä EU tekee

Yhteisellä maatalouspolitiikalla annetaan tukea seuraavin keinoin.

  • Viljelijöitä tuetaan suorilla tuilla. Viljelyyn voi liittyä riskejä, ja se on kallista liiketoimintaa. Sää ja maatalous
  • markkinat ovat usein vaikeasti ennustettavissa, mikä voi pienentää maatilojen tuotantoa ja tuloja. Tämä on ikävää viljelijöiden mutta myös kuluttajien kannalta, koska se voi vaikuttaa kielteisesti elintarvikeketjuun. Niinpä suurin osa EU:n maatalousbudjetista (72 prosenttia) osoitetaan viljelijöiden suoriin tukiin. Ehtona on, että he noudattavat tiukasti elintarviketurvallisuutta, ympäristönsuojelua sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia sääntöjä. Ympäristö ja ilmasto hyötyvät maaperän ja monimuotoisuuden suojelusta sekä pysyvien laidunten säilyttämisestä, joka on erittäin tehokas keino hiilen sitomiseen ja joka auttaa torjumaan ilmaston lämpenemistä. Suorilla tuilla viljelijöille maksetaan sellaisten julkishyödykkeiden tarjonnasta, joista on hyötyä koko yhteiskunnalle mutta joista markkinat eivät maksa.
  • Markkinatoimenpiteillä vastataan vaikeisiin tilanteisiin, kuten jostakin terveyskohusta johtuvaan äkilliseen kysynnän heikkenemiseen, väliaikaisesta ylitarjonnasta johtuvaan hintojen laskuun tai ennakoimattomien geopoliittisten tapahtumien vaikutuksiin. Maaseudun kehittämisohjelmilla (joiden rahoitukseen jäsenmaat osallistuvat) edistetään innovointia ja kilpailukykyä, jotta maaseutualueista tehdään houkuttelevia paikkoja elää ja työskennellä. Lisäksi ohjelmilla autetaan nykyaikaistamaan maatiloja ja tuetaan nuoria viljelijöitä sekä perinteistä ja luonnonmukaista elintarviketuotantoa.
  • Muita painopisteitä ovat maa- ja metsätaloudesta riippuvaisten ekosysteemien ennallistaminen ja voimavarojen käytön tehostaminen sekä vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään talouteen siirtymisen edistäminen. Niiden osuus maaseudun kehittämisen vuosien 2014–2020 kokonaisbudjetista on 51,7 prosenttia (noin 51 miljardia euroa).

Meri- ja kalastusasiat

EU suojelee meriä ja valtameriä ja huolehtii, että ne säilyvät talouden ja ympäristön kannalta kestävinä työllisyyden, kasvun ja innovoinnin edistäjinä.

Meret ja valtameret ovat Euroopan talouden liikkeellepanevia voimia. ”Sininen talous” luo vuosittain miljardeja euroja bruttoarvonlisäystä (panos talouteen). Sinisellä kasvulla tarkoitetaan strategiaa, jolla hyödynnetään koko meri- ja merenkulkualan kestävän kasvun tarjoamia mahdollisuuksia.

EU:n yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään varmistamaan, että kalastus ja vesiviljely (kalojen kasvatus valvotuissa olosuhteissa) ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä, jotta EU:n kansalaisten nykyiset ja tulevat sukupolvet voivat hyödyntää niitä terveellisen ruoan lähteenä. Sen tavoitteena on edistää vireää mutta samalla kestävää kalataloutta ja tukea näin luonnonvarojen säilyttämistä ja meriympäristön suojelua sekä varmistaa samalla kalastusyhteisöjen kohtuullinen elintaso.

Video:

Mitä EU tekee

Meret ja valtameret antavat meille ruokaa ja työpaikkoja sekä liikenne- ja virkistysmahdollisuuksia mutta – tutkimuksen ja teknologian kehityksen ansiosta – myös lääkkeitä, mineraaleja ja uusiutuvaa energiaa. EU tukee näitä uusia mahdollisuuksia, mutta sillä on myös tärkeä tehtävä merien vastuullisen ja kestävän käytön edistämisessä sekä Euroopassa että muualla maailmassa.

EU on ottanut käyttöön suojeltuja merialueita suojellakseen meren ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta sekä tällaisten ekosysteemien tarjoamia palveluja. Tällaisilla alueilla sallitaan ainoastaan säilyttämiseen tähtäävät toimet.

Yhteistä kalastuspolitiikkaa ja yhdennettyä meripolitiikkaa rahoitetaan Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Vuosina 2014–2020 rahastosta myönnetään tukea yli 6,4 miljardia euroa, jotta kalastajia voidaan auttaa siirtymään kestävään kalastukseen, luodaan alalle työpaikkoja ja monipuolistetaan rannikkoyhteisöjen taloudellista toimintaa. Rahastosta myönnetään tukea jäsenmaiden toimintasuunnitelmien ja hankkeiden täytäntöönpanoon, jotta yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan tavoitteet saavutetaan.

Lisäksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyy sääntöjä, joilla säännellään EU-maiden kalastuslaivastoja ja suojellaan Euroopan kalakantoja. Vaikka kalakannat uusiutuvat, ne ovat rajalliset. Liikakalastuksen estämiseksi jäsenmaiden kiintiöillä rajoitetaan eri lajien pyyntimääriä. EU on ottamassa asteittain käyttöön saaliiden purkamisvelvoitteen, jotta saadaan loppumaan kalastuslaivastojen epätaloudellinen käytäntö heittää pois ei-toivotut sivusaaliit.

Ympäristö

EU:n ympäristövaatimukset kuuluvat maailman tiukimpiin. Niillä suojellaan luontoa ja ihmisten elämänlaatua, viherrytetään taloutta ja vaalitaan luonnonvarojen harkittua ja järkevää käyttöä.

Ympäristöhaasteet eivät tunne rajoja. Siksi meidän on puututtava niihin tekemällä yhteistyötä sekä EU:ssa että muun maailman kanssa.

Ympäristönsuojelu ja kestävän kasvun edistäminen liittyvät läheisesti yhteen. Ympäristöpolitiikka voi olla avainasemassa työpaikkojen luomisessa ja investointien edistämisessä. Ympäristöalan innovaatioiden hyödyntämisellä käytännössä ja viennillä voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä ja ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n seitsemännellä ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla ohjataan EU:n ympäristöpolitiikkaa vuoteen 2020 asti. Ohjelmassa hahmotellaan, mitä tavoitteita EU:n pitäisi saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Niihin kuuluvat eläminen ympäristössä, jossa mitään ei tuhlata ja jossa luonnonvaroja hallinnoidaan kestävästi ja luonnon monimuotoisuutta suojellaan, arvostetaan ja palautetaan ennalleen.

Ohjelman kolme keskeistä tavoitetta ovat seuraavat:

  • Suojellaan, säilytetään ja parannetaan EU:n luonnonpääomaa.
  • Muutetaan EU resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi
  • sekä EU:n kansalaisten suojeleminen ympäristöön liittyviltä paineilta ja terveyttä ja hyvinvointia uhkaavilta riskeiltä.

EU pyrkii turvaamaan luonnonvarojen säilymisen ja pysäyttämään uhanalaisten lajien ja luontotyyppien häviämisen. Natura 2000 -verkostoon kuuluu suojeltuja luonnonvaraisia alueita eri puolilla EU:ta. Alueilla on sallittu kestävän kehityksen mukainen ihmisen toiminta, joka ei vaaranna harvinaisia ja haavoittuvia lajeja tai luontotyyppejä. Kansalaisten mielestä veden ja ilman saastuminen sekä kemikaalit ovat suurimpia ympäristöuhkia. Jotta ihmisiä voidaan suojella ympäristöön liittyviltä paineilta sekä terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvilta riskeiltä, EU haluaa taata juomaveden ja uimavesien turvallisuuden, parantaa ilmanlaatua, vähentää melusaastetta ja vähentää tai poistaa haitallisten kemikaalien vaikutuksia.

EU:n kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman tavoitteisiin kuuluu materiaalien ja resurssien käyttäminen mahdollisimman pitkään ja tuotteiden suunnitteleminen siten, että ne ovat kestävämpiä ja helpompia käyttää uudelleen ja kierrättää. Yksi toimintasuunnitelman kulmakivistä on muovistrategia, jonka avulla kaikista muovipakkauksista EU:ssa pyritään tekemään uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä ja toteutetaan toimia kertakäyttömuovien vähentämiseksi. Tuotteiden elinkaaren uudelleenajattelu auttaa hallinnoimaan arvokkaita resursseja kestävämmin, minimoimaan jätteiden määrän ja tekemään Euroopasta sopeutuvamman raaka-aineiden hankinnan suhteen.

Ympäristöongelmat eivät pysähdy EU:n rajoille. Maailman väestö kasvaa yhä, ja EU:lla on johtava asema kansainvälisessä toiminnassa, jolla edistetään kestävää kehitystä. On kuitenkin tehtävä enemmän työtä, jotta ilma, valtameret ja muut vesivarat säilyisivät puhtaina, maaperää ja ekosysteemejä käytettäisiin kestävästi ja ilmastonmuutos pysyisi hallittavissa olevalla tasolla.

Energia

EU:n energiapolitiikoilla pyritään varmistamaan turvallinen, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiahuolto siten, että samalla saavutetaan ilmastotavoitteet.

Euroopalla on useita merkittäviä energia-alan haasteita. Perustavoite on taata energian toimitusvarmuus kaikkialla EU:ssa kaikille kohtuuhintaan. Sen lisäksi EU:ssa on yhä selkeämmin tarpeen helpottaa siirtymistä fossiilipohjaisesta taloudesta kohti hiilineutraalia järjestelmää eli puhdasta energiaa. EU:sta on myös tultava energiatehokkaampi, sen on edistettävä innovointia ja uusia teknologioita, parannettava rajatylittäviä energiayhteyksiä ja vähennettävä riippuvuutta tuontienergiasta.

Video:

Mitä EU tekee

Jokainen jäsenmaa vastaa edelleen siitä, mitä eri energialähteitä maassa käytetään. Sääntöjen koordinoiminen EU:n tasolla tarjoaa kuitenkin yhteisen lähestymistavan, joka tehostaa toimenpiteiden kokonaisvaikutusta ja auttaa EU:ta ottamaan maailmassa johtoaseman ilmastonmuutoksen torjunnassa. Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -aloitteen avulla EU päivittää parhaillaan alan yhteisiä sääntöjä. Tarkoituksena on helpottaa ja edistää tulevia investointeja ja vauhdittaa siten puhtaaseen energiaan siirtymistä sekä edistää EU:n Pariisin sopimuksesta johtuvia EU:n sitoumuksia.

EU:n energiajärjestelmän saattaminen hiilivapaaksi on keskeistä, jotta EU voi saavuttaa ilmastotavoitteensa osana joulukuussa 2019 ilmoitettua Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. EU:n kasvihuonekaasupäästöistä yli 75 % on peräisin energian tuotannosta ja käytöstä

Yksi EU:n aloitteista on Euroopan energiaunionin luominen. Se parantaa synergioita muiden politiikanalojen kanssa, esimerkiksi liikenteen, tutkimuksen ja innovoinnin, digitalisaation, kiertotalouden ja kestävän rahoituksen.

Näihin haasteisiin vastaaminen EU:n tasolla tuo mukanaan myös uusia mahdollisuuksia, jotka liittyvät kasvuun ja työpaikkoihin, tutkimukseen sekä kilpailukykyisempiin ja kestävämpiin energiamarkkinoihin. Myös kuluttajille on luvassa merkittäviä hyötyjä: heillä on oikeus vaihtaa energiantoimittajaa, kotitalouksien energialaskut pienenevät ja elämänlaatu paranee muun muassa ilmansaasteiden vähentyessä.

Täydentäviä toimintapolitiikkoja ja toimia, joilla varmistetaan, että EU saavuttaa tavoitteensa, ovat muun muassa

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ansiosta EU voi puhua ja toimia yhtenäisesti kansainvälisissä asioissa ja jäsenmaat voivat vastata haasteisiin, joita ne eivät kykene ratkaisemaan yksin. Tämä takaa EU:n kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Politiikan täytäntöönpanosta vastaa EU:n ulkoasiainedustaja eli unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (joka on myös komission varapuheenjohtaja), ja sitä tukee Euroopan ulkosuhdehallinto. EU:n ulkoinen toiminta perustuu sen perustamisen ja kehittämisen johtoajatuksena olleisiin periaatteisiin, joita EU pyrkii edistämään muualla maailmassa. Näitä periaatteita ovat rauha, demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja perusvapaudet.

Video:

Mitä EU tekee

Vuonna 2016 korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja laati EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian. Sillä pyritään parantamaan vakautta EU:n naapurimaissa ja muualla, lisäämään turvallisuutta ja puolustuskykyä sekä vastaamaan energiavarmuuden, laittoman muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen ja terrorismin kaltaisiin haasteisiin. Turvallisuus- ja puolustusasioissa on ryhdytty nopeasti jatkotoimiin. Vuonna 2016 hyväksyttiin kattava EU:n turvallisuus- ja puolustuspaketti, jossa Euroopalle on hahmoteltu aiempaa suurempaa vastuuta näillä aloilla. Globaalistrategiassa on asetettu EU:n toimille seuraavat viisi tavoitetta:

EU auttaa konflikti- ja kriisimaita. Se on kansainvälisen yhteisön suurin avunantaja Syyrian kriisissä, ja Syyrian kansa on saanut siltä tukea jo yli 11 miljardia euroa. EU jatkaa kansainvälisten toimien tukemista, ja se haluaa tuoda rauhan Lähi-itään edistämällä kahden valtion ratkaisua, jossa Palestiinan valtio elää Israelin rinnalla. Vuonna 2015 tehdyn Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen yhteydessä EU johti rauhanneuvotteluja kansainvälisen yhteisön puolesta. Vuonna 2018 käynnissä oli 16 siviili- ja sotilasoperaatiota kolmessa eri maanosassa. EU-maiden ministerit päättävät yhdessä joukkojen lähettämisestä. EU:n rauhanturvaoperaatiot useissa maailman ongelmapesäkkeissä, poliisiviranomaisten, sotilaiden ja rannikkovartijoiden kouluttaminen, tuki valtiorakenteiden kehittämiseksi konfliktin jälkeen ja merirosvojen hyökkäysten torjunta Afrikan sarven alueella ovat esimerkkejä onnistuneista alan toimista. EU:lla ei ole omaa armeijaa, mutta se kokoaa yhteen jäsenmaiden joukkoja, jotka toimivat yhdessä EU:n lipun alla.

Vuonna 2017 perustetun Euroopan puolustusrahaston tavoitteena on koordinoida, täydentää ja tehostaa investointeja, joita jäsenmaat tekevät puolustukseen, jotta voidaan parantaa tuloksia ja kehittää puolustusteknologiaa ja -tarvikkeita nykyisten ja tulevien turvallisuustarpeiden täyttämiseksi.

EU:n laajentuminen

Mahdollisuus jäsenyyteen on voimakas kannustin demokraattisiin ja taloudellisiin uudistuksiin EU:n jäseneksi haluavissa maissa.

EU perustettiin rauhan, vaurauden ja eurooppalaisten arvojen edistämiseksi koko maanosassa. Laajentumisella tarkoitetaan prosessia, jossa uudet Euroopan maat liittyvät EU:n jäseniksi. EU perustettiin vuonna 1957, minkä jälkeen EU-maiden määrä on kasvanut kuudesta 28:aan. Yhtenä tavoitteena uusien jäsenten ottamisessa on Euroopan kansojen välisen yhteisvastuun syventäminen ja niiden vaurauden ja mahdollisuuksien lisääminen siten, että samalla kunnioitetaan ja ylläpidetään monimuotoisuutta.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n jäsenyyttä voi hakea mikä tahansa Euroopan maa, joka kunnioittaa EU:n demokraattisia arvoja ja sitoutuu edistämään niiden toteutumista. Maa voi liittyä EU:hun vain, jos se täyttää kaikki jäsenyyskriteerit. Laajentumispolitiikka on väline, jolla kannustetaan ja autetaan maita saavuttamaan seuraavat kolme keskeistä kriteeriä:

  • Maa on poliittisesti vakaa, ja sen poliittiset instituutiot takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelemisen.
  • Maalla on toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä kilpailupaineista ja markkinavoimista EU:ssa.
  • Maa kykenee täyttämään jäsenyydestä seuraavat velvoitteet ja saavuttamaan muun muassa poliittiset sekä talous- ja rahaliittoa koskevat tavoitteet

Laajentumisprosessissa komissio auttaa EU:n hakijamaita täyttämään jäsenyyskriteerit ja tukee niitä taloudellisten ja demokraattisten uudistusten toteuttamisessa. Kun neuvottelut ja tarvittavat uudistukset on saatu päätökseen kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla, ehdokasmaa voi liittyä EU:hun, jos kaikki EU-maat hyväksyvät jäsenyyden. Nykyiset ehdokasmaat ovat Montenegro, Serbia, Pohjois-Makedonia, Albania ja Turkki. Bosnia ja Hertsegovina sekä Kosovo* ovat mahdollisia ehdokasmaita.

Mahdollisuus jäsenyyteen on keskeinen muutosvoima Länsi-Balkanin maissa ja auttaa edistämään sovintoa ja vakautta. Vuoden 2018 alkupuolella käynnistettiin uusi strategia, jossa vahvistettiin Länsi-Balkanin maiden uskottavat jäsenyysnäkymät ja ilmoitettiin EU:n tehostetuista toimista alueella. On selvää, ettei yksikään hakijamaa ole vielä valmis, mutta tulevaisuudessa jäsenmaiden määrä kasvaa. Ehdokasmaiden on asetettava ehdottomalle etusijalle oikeusvaltioperiaate, oikeus ja perusoikeudet.

Turkki on EU:n tärkeä kumppani olennaisilla aloilla, esimerkiksi muuttoliikkeen, terrorismin torjunnan, energian, liikenteen, talouden ja kaupan aloilla. Turkki on kuitenkin loitontunut EU:n ydinarvoista ja -periaatteista, minkä vuoksi sen liittymisneuvottelut on käytännössä keskeytetty.

  • Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

Euroopan naapuruuspolitiikka

Euroopan naapuruuspolitiikka on keskeinen osa EU:n ulkopolitiikkaa. Siinä keskitytään EU:n naapurialueiden poliittiseen ja taloudelliseen vakauttamiseen ja turvallisuuden lisäämiseen.

Euroopan naapuruuspolitiikka ohjaa EU:n suhteita sen 16 lähimmän itäisen ja eteläisen kumppanimaan kanssa. Se ilmentää EU:n toivetta korostaa yhteisiä etuja kumppanimaiden kanssa ja sitoumusta tehdä yhteistyötä ensisijaisilla aloilla. Niitä ovat demokratian edistäminen, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä taloudellisen kehityksen, investointiympäristön ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen. Kun pidetään mielessä EU:n kumppanimaiden kokemat uhat ja niihin kohdistuvat paineet, kuten muuttoliikkeeseen ja liikkuvuuteen liittyvät haasteet, ensisijaisena tavoitteena on niiden valtiollisen ja yhteiskunnallisen selviytymiskyvyn lujittaminen.

European neighbourhood policy

Mitä EU tekee

Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa voidaan solmia entistä tuloksellisempia ja vahvempia kumppanuuksia, jotka perustuvat yhteisiin etuihin ja toimiin. Naapuruuspolitiikan tärkeimmät tavoitteet ovat

  • naapurimaiden vakauttaminen talouskehitykseen, työllistettävyyteen ja nuorisoon, liikenne- ja energiayhteyk
  • siin, muuttoliikkeeseen, liikkuvuuteen ja turvallisuuteen liittyvillä toimilla
  • EU:n keskeisten intressien eli hyvän hallintotavan, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien edistäminen ja
  • yhteistyön helpottaminen alueellisella tasolla, esimerkiksi itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin avulla.

Keskeiset aloitteet, joilla naapuruuspolitiikkaa pannaan täytäntöön, ovat

  • Itäinen kumppanuus: yhteinen aloite, jolla syvennetään ja lujitetaan EU:n ja kuuden itäisen naapurimaan suhteita. Nämä maat ovat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä;
  • Eteläinen naapurusto: kehys EU:n ja sen 10 eteläisen kumppanimaan yhteistyölle. Eteläisiä naapurimaita ovat Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Palestiina*, Syyria ja Tunisia.

Yhteistyö voi olla kahdenvälistä (yksittäisten kumppanimaiden kanssa), alueellista (kahden tai useamman itäisen tai eteläisen kumppanimaan kanssa) tai se voi olla naapuruston laajuista toiminnan luonteen mukaan. Euroopan naapuruusvälineellä tuetaan EU:n kumppanimaita koskevaa kokonaisvaltaista toimintatapaa. Se on Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden kanssa vuosina 2014–2020 tehtävän yhteistyön keskeinen rahoitusväline.

  • Tätä nimitystä ei tule pitää Palestiinan valtion tunnustamisena, eikä se vaikuta yksittäisten jäsenvaltioiden kantoihin asiasta.

Kauppapolitiikka

EU kannattaa vapaakauppaa. Jokainen viennistä saatu miljardi euroa työllistää Euroopassa 14 000 ihmistä. Siksi EU:n tavoitteena on saada aikaan avoimet, sääntöihin perustuvat markkinat, tasapuoliset toimintaedellytykset ja mahdollisimman korkeatasoiset kansainväliset standardit.

EU on maailman suurin kauppamahti ja yksi maailman avoimimpia talouksia. Tulevasta globaalista kasvusta 90 prosentin ennustetaan tapahtuvan Euroopan rajojen ulkopuolella, ja kolmannes EU:n kansantulosta saadaan kaupasta. Maailman kauppajärjestön sääntöjen perusteella EU:lla on yksinomainen toimivalta antaa lainsäädäntöä ja solmia kansainvälisiä kauppasopimuksia jäsenmaidensa puolesta EU:n yhteisen kauppapolitiikan kattamilla aloilla.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n kauppapolitiikka koskee tavaroiden ja palvelujen kaupan lisäksi myös muita asioita, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisia näkökohtia sekä suoria ulkomaisia investointeja.

Kauppasopimukset eivät ole itsetarkoitus. Niillä myös suojellaan eurooppalaisia arvoja ja periaatteita kaikkialla maailmassa. Siksi kaikki EU:n neuvottelemat uudet kauppasopimukset sisältävät kestävää kehitystä, etenkin ympäristönsuojelua ja työoloja, koskevia sääntöjä. Japanin, Meksikon ja Mercosur-ryhmän kanssa hiljattain tehdyt kauppasopimukset ovat ensimmäiset, joihin sisällytettiin sitoutuminen Pariisin ilmastosopimukseen.

EU kannattaa avointa ja reilua kauppaa ja torjuu protektionismia. Se käyttää kaupan suojatoimia ja markkinoille pääsyä koskevia toimia suojellakseen yrityksiään ja kansalaisiaan vilpilliseltä kilpailulta ja epäterveiltä kaupan käytännöiltä.

EU:lla on voimassa oleva kauppasopimus 72 kumppanimaan kanssa. Esimerkiksi EU:n ja Kanadan laaja-alainen talous- ja kauppasopimus, jolla on poistettu tuotetullit 98-prosenttisesti, tuo EU:n yrityksille vuosittain jopa 590 miljoonan euron säästöt. Vuonna 2019 EU teki uuden kauppaa koskevan sopimuksen Mercosur-kaupparyhmittymän (Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay) kanssa ja allekirjoitti kauppasopimuksen Vietnamin kanssa. Myös sen kauppasopimus Japanin kanssa tuli voimaan. Japanin kanssa tehty sopimus voi lisätä EU:n vientiä Japaniin yli kolmanneksen ja säästää miljardi euroa tullimaksuja.

Komissio käy kauppaneuvotteluja avoimesti. Se julkaisee järjestelmällisesti neuvotteluasiakirjat, neuvottelukierroksia koskevat raportit ja selittävät asiakirjat sekä raportoi säännöllisesti Euroopan parlamentille ja jäsenmaille.

EU kannattaa avoimia markkinoita, mutta ei harjoita vapaakauppaa naiivisti. Se ylläpitää tasapainoa avoimuuden ja sen varmistamisen välillä, että sääntöjä noudatetaan ja EU:n teollisuutta suojellaan epäterveeltä kaupalta ja perusteettomilta esteiltä. Vuodesta 2014 alkaen EU on poistanut lähes 90 markkinoille pääsyn estettä EU:n ulkopuolisissa maissa. Esteiden vaikutus moniin EU:n teollisuudenaloihin ja vientiin oli noin 8,2 miljardia euroa vuodessa. EU on myös ottanut käyttöön yli 30 kaupan suojatoimea, joiden avulla suojellaan yli 350 000:ta työpaikkaa.

Kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat

Kehitysyhteistyö on yksi Euroopan unionin ulkopolitiikan avainaloista. Maailman kehitysyhteistyön rahoituksesta yli puolet tulee EU:lta.

EU:n suhteet muuhun maailmaan perustuvat yhteisvastuuseen ja yhteistyöhön. Ilmastonmuutoksen, väkivaltaisten ääriliikkeiden, laittoman ihmiskaupan ja laittoman muuttoliikkeen kaltaiset haasteet eivät kunnioita rajoja. Voimme puuttua äärimmäiseen köyhyyteen ainoastaan kehitysmaakumppaneiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä.

Video:

Mitä EU tekee

EU:lle kehitysyhteistyö ei ole hyväntekeväisyyttä vaan investointi kestävään yhteiseen tulevaisuuteen. EU on YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n, merkittävä puolestapuhuja. Sen toukokuussa 2017 antamassa julkilausumassa kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta vahvistetaan, että ihmiset, maapallo, vauraus, rauha ja kumppanuus ovat EU:n painopisteitä sen pyrkiessä saavuttamaan Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet.

EU pyrkii puuttumaan köyhyyden syihin. On varmistettava riittävät mahdollisuudet ruokaan, puhtaaseen veteen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja maatalousmaahan. On kehitettävä elintärkeää liikenne- ja energiainfrastruktuuria sekä toimittava puhtaan ympäristön puolesta. Sen lisäksi on edistettävä ja lujitettava demokratiaa, ihmisoikeuksia (myös naisten ja miesten välistä tasa-arvoa) ja oikeusvaltioperiaatetta. Näitä ilman ei ole mahdollista kehittää turvallisia ja vakaita yhteiskuntia, joissa ihmiset voivat menestyä ja paikalliset yritykset voivat investoida ja kasvaa ja luoda kestäviä työpaikkoja.

EU:n 140 diplomaattista edustustoa tekevät yhteistyötä kumppanimaiden kanssa eri puolilla maailmaa pitkän aikavälin ohjelmien suunnittelussa. Kun Euroopan parlamentti ja jäsenmaat ovat hyväksyneet ohjelmat, niitä hallinnoidaan ja rahoitetaan EU:n yleisestä talousarviosta ja erityisestä Euroopan kehitysrahastosta. EU osoittaa vuosina 2014–2020 yhteensä noin 82 miljardia euroa ulkoiseen rahoitukseen myöntämällä avustuksia, järjestämällä tarjouskilpailuja ja tukemalla kansallisia talousarvioita. Lisäksi EU:n rahoitusta käytetään yhä useammin siemenrahoituksena edistämään julkisia ja yksityisiä investointeja paikallisella tasolla.

Humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu

EU on yhdessä jäsenmaidensa kanssa maailman johtava humanitaarisen avun antaja. Se antaa ja koordinoi hätäapua katastrofialueilla Euroopassa ja muualla maailmassa.

EU antaa hätäapua kriiseistä kärsiville ihmisille. Vuonna 2017 EU antoi apua 2,2 miljardia euroa yli 120 miljoonalle ihmiselle yli 80 maassa. EU pyrkii

  • pelastamaan ja säilyttämään ihmishenkiä, ehkäisemään ja lieventämään inhimillistä kärsimystä sekä turvaamaan luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien kriisien koettelemien väestöryhmien koskemattomuuden ja ihmisarvon
  • toimimaan nopeasti sekä EU:ssa että sen ulkopuolella tapahtuvissa hätätilanteissa
  • pienentämään katastrofiriskejä esimerkiksi laatimalla ilmastonmuutoksen seurausten lieventämiseen tähtääviä strategioita
  • parantamaan katastrofivalmiutta esimerkiksi kehittämällä varhaisvaroitusjärjestelmiä
  • varmistamaan joustavan siirtymisen hätätoimien päättyessä niveltämällä ne kehitysapustrategioihin
  • lujittamaan väestöryhmien yleistä selviytymiskykyä muun muassa investoimalla toimenpiteisiin, joilla autetaan väestöä varautumaan tuleviin katastrofeihin, ja
  • suojaamaan ja turvaamaan lasten tulevaisuuden ihmisen aiheuttamissa tai luonnonkatastrofeissa.
Video:

Mitä EU tekee

EU vastaa kriisitilanteisiin Euroopan komission pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston (ECHO) johdolla. Se varmistaa, että EU toimittaa hätäavun nopeasti ja tehokkaasti käyttämällä kahta keskeistä välinettä: humanitaarista apua ja pelastuspalvelua. EU on johtava humanitaarisen avun antaja useissa kriiseissä. Se on esimerkiksi

  • antanut hätäapua Syyriaan jääneille ja sieltä naapurimaihin lähteneille pakolaisille
  • antanut humanitaarista apua pakolaisille ja maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille Kreikassa, Irakissa, Turkissa ja Jemenissä
  • toteuttanut elintärkeitä humanitaarisia hankkeita pahiten kärsineissä yhteisöissä Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa
  • auttanut katastrofialttiiden alueiden yhteisöjä valmistautumaan ja toipumaan paremmin; jokainen valmiu
  • den parantamiseen käytetty euro säästää jopa seitsemän euroa, jotka kuluisivat katastrofin jälkitoimiin.

EU lähettää apujoukkojaan moniin kriiseihin EU:ssa ja muualla maailmassa pelastuspalvelumekanisminsa välityksellä. Se on muun muassa

  • koordinoinut ja rahoittanut palontorjuntaoperaatioiden kuljetuskustannuksia Euroopassa erityisen hankalan metsäpalokauden aikana kesällä 2017
  • lähettänyt asiantuntemusta, apujoukkoja ja varusteita ympäri maailmaa maihin, joita koettelivat maanjäristykset (Irak, Meksiko), tulvat (Albania, Peru) ja epidemiat (Uganda, Bangladesh) vuonna 2017
  • antanut apua Irma- ja Maria-hurrikaanien uhreille Karibialla syyskuussa 2017.

Oikeusasiat ja perusoikeudet

EU takaa kansalaisilleen useita perusoikeuksia ja suojelee heitä syrjinnältä. EU:n yhteisestä oikeusalueesta on hyötyä sekä kansalaisten että yritysten rajatylittävien oikeudellisten ongelmien ratkaisemisessa.

EU:ssa ei ole kyse pelkästään tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoista. Eurooppalaiset jakavat yhteiset arvot, jotka on vahvistettu EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa. Niissä taataan EU:n kansalaisten oikeudet. Kaikki ne, joilla on jonkin EU-maan kansalaisuus, ovat automaattisesti myös EU:n kansalaisia. EU helpottaa myös niiden eurooppalaisten elämää, jotka opiskelevat, työskentelevät tai menevät naimisiin toisessa EU-maassa, luomalla yhteyksiä EU:n erilaisten kansallisten oikeusjärjestelmien välille. Rajattoman ja saumattomasti toimivan Euroopan oikeusalueen avulla varmistetaan, että kansalaiset voivat luottaa oikeussuojaansa kaikkialla Euroopassa.

Video:

Mitä EU tekee

EU turvaa perusoikeudet. Niiden perustana ovat

  • sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltävät säännöt
  • toukokuussa 2018 voimaan tulleet uudet säännöt (yleinen tietosuoja-asetus), joiden nojalla jokaisella on oikeus omien henkilötietojensa suojaan
  • perusoikeuskirjassa vahvistetut EU:n kansalaisten henkilökohtaiset, kansalaisuuteen liittyvät, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet; Euroopan unioni takaa nämä oikeudet EU:n oikeuteen liittyvissä asioissa
  • EU:n oikeusasioita ja perusoikeuksia koskevat politiikat: keskeisiä näkökohtia ovat oikeussääntöjen yhteensovittaminen ja samat vähimmäisvaatimukset kaikkialla EU:ssa sekä oikeussuojan yhtäläinen saatavuus kaikissa EU-maissa. Esimerkiksi rikoksen uhreilla on EU:ssa aina samat vähimmäisoikeudet. Sääntöjen yhteensovittaminen auttaa myös kansalaisia käyttämään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja yrityksiä käymään kauppaa ja harjoittamaan toimintaa kaikkialla EU:n sisämarkkinoilla.

EU pyrkii myös lujittamaan EU-maiden tuomioistuinten ja hallintojen keskinäistä luottamusta, jotta ne voivat tunnustaa toistensa oikeudelliset ratkaisut. Tämä on erityisen tärkeää siviilioikeudellisissa menettelyissä, joissa on kyse esimerkiksi avioerosta, lasten huoltajuudesta tai elatusapusaatavista. Eurojustin avulla helpotetaan kansallisten oikeusviranomaisten yhteistyötä vakavien rikosten, kuten korruption, terrorismin ja huumausaineiden laittoman kaupan ja jakelun, torjunnassa. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on korvattu pitkät luovuttamismenettelyt, kun rikoksesta epäilty tai tuomittu halutaan palauttaa takaisin siihen maahan, jossa hänen oikeudenkäyntinsä pidetään tai on pidetty. Vasta perustettu Euroopan syyttäjänvirasto, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 2020, tutkii EU:n talousarvioon kohdistuvia rikoksia, kuten petoksia, korruptiota tai vakavia rajatylittäviä arvonlisäpetoksia, nostaa syytteitä niiden johdosta ja vie asioita tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Elintarviketurvallisuus

Elintarviketurvallisuutta koskevilla EU:n toimilla suojellaan ihmisten, eläinten ja kasvien terveyttä jokaisessa vaiheessa pellolta pöytään ja autetaan Euroopan elintarviketeollisuutta menestymään.

EU:n elintarviketurvallisuuspolitiikalla pyritään varmistamaan, että kansalaiset saavat syödä EU:ssa tuotettua tai EU:hun tuotua turvallista ja ravitsevaa ruokaa, jonka raaka-aineina on käytetty terveitä eläimiä ja kasveja. Samalla halutaan taata parhaat mahdolliset toimintaolosuhteet elintarviketeollisuudelle, joka on EU:n suurin teollisuudenala ja työllistäjä. Terveys turvataan elintarvikeketjun jokaisessa vaiheessa estämällä ruoan pilaantuminen ja parantamalla elintarvikehygieniaa, kasvien terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. EU:n elintarvikkeiden pakkausmerkinnöillä annetaan kuluttajille heidän terveytensä kannalta tärkeää tietoa.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n elintarviketurvallisuuspolitiikan perusperiaatteet on määritelty EU:n yleisessä elintarvikelainsäädännössä. Sillä taataan ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen korkeatasoinen suojelu sekä varmistetaan, että elintarvikkeiden, juomien ja rehujen sisämarkkinat toimivat tehokkaasti. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen tarjoaa elintarvikkeisiin liittyvissä kysymyksissä tieteellistä neuvontaa, joka auttaa suojelemaan ihmisiä, eläimiä, kasveja ja ympäristöä.

Yleisessä elintarvikelainsäädännössä on säädetty myös menettelyistä ja välineistä, joilla hallinnoidaan hätätilanteita ja kriisejä. Yksi esimerkki on elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä, jonka avulla pystytään poistamaan hyllystä elintarvikkeet, jotka eivät täytä EU:n vaatimuksia. Jos eläintauti- tai ruokamyrkytysepidemia puhkeaa, EU:n viranomaiset voivat jäljittää elintarvikkeiden liikkeet sähköisen Traces-järjestelmän (yhdennetty eläinlääkinnällinen tietojärjestelmä) avulla.

EU myös takaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin maatalouselintarvikeketjussa. Jos eläintautiepidemia puhkeaa, EU:lla on käytössä mekanismit nopeita torjuntatoimia varten. Kasvien terveyttä koskevat säännöt suojaavat viljelykasveja, hedelmiä, vihanneksia ja metsiä haitallisilta tuhoeläimiltä ja sairauksilta estämällä niiden kulkeutumisen EU:ssa ja tuomisen ulkomailta.

Vähentämällä elintarvikejätettä voidaan säästää merkittävästi resursseja ja rahaa ja pienentää elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia. EU on toteuttanut toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi ja elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi ja selkeyttänyt asiaa koskevia EU:n sääntöjä. Samalla helpotetaan niin julkisten kuin yksityistenkin tahojen toimintaa ja edistetään alan innovaatioiden ja parhaiden käytäntöjen jakamista.

Kuluttajat

EU:n kuluttajapolitiikalla suojellaan kuluttajien oikeuksia, varmistetaan tuotteiden turvallisuus, autetaan ihmisiä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä heidän ostaessaan tavaroita ja palveluja sekä annetaan välineet mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi.

EU:n sisämarkkinat tarjoavat kuluttajille enemmän valinnanvaraa, joustavuutta, laatua ja vastinetta rahoille. Sisämarkkinat voivat kuitenkin tuoda kuluttajille myös haasteita, etenkin nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten digitaali-, energia- ja rahoituspalvelualalla. EU:n kuluttajapolitiikalla varmistetaan ihmisten oikeudet, jos he kohtaavat ongelmia ostaessaan tavaroita tai palveluja toisista EU-maista, myös verkon kautta. Tämä lujittaa kuluttajien luottamusta koko EU:ssa, mistä on hyötyä myös yrityksille, jotka harjoittavat rajatylittävää kauppaa EU:n sisämarkkinoilla.

Video:

Mitä EU tekee

EU antaa kuluttajille käytännön oikeuksia, joihin he voivat vedota ongelmatilanteissa.

  • Kaikkia liikennemuotoja koskevissa säännöissä taataan matkustajien oikeuksia koskevat vähimmäisvaatimukset. Ne kattavat tiedottamisen, avun ja korvauksen, jos kuljetus peruutetaan tai se viivästyy merkittävästi.
  • Kun kuluttajat tekevät ostoksia verkossa, heillä on oikeus peruuttaa ostoksensa 14 päivän kuluessa. He voivat palauttaa tuotteen kahden viikon kuluessa ja saada rahansa takaisin.
  • Vuoden 2017 kesäkuussa poistettiin verkkovierailumaksut. EU:ssa matkustavat eurooppalaiset maksavat verkkovierailupuheluista, tekstiviesteistä ja datasta saman hinnan kuin kotimaassaan.
  • Jos EU:ssa (verkossa tai kaupassa) ostettu tuote ei ole mainonnassa annettujen tietojen mukainen tai jos se ei toimi oikein, kuluttajalla on oikeus vähintäänkin maksuttomaan korjaukseen tai vaihtoon.
  • Asuntolainoja koskevat uudet säännöt tulivat voimaan EU:ssa vuonna 2016. Niillä taataan, että mainoksissa annetaan selkeää tietoa ja että kuluttajat saavat ennen sopimuksen tekemistä tarvitsemansa tiedot hyvissä ajoin.

EU auttaa kuluttajia ratkaisemaan riidat kauppiaan kanssa nopeasti ja tehokkaasti. Tällaisia edullisia ja nopeita menettelyjä voidaan käyttää sekä kotimaisissa että rajatylittävissä riidoissa. Verkkovälitteinen riidanratkaisu antaa kuluttajille ja kauppiaille mahdollisuuden ratkaista verkko-ostoksia koskevat riidat kokonaan verkon välityksellä. Euroopan kuluttajakeskusten verkosto antaa kuluttajille maksutonta apua ja neuvoja muista maista tehdyistä ostoksista.

Leluihin, sähkölaitteisiin, kosmetiikkaan ja lääkkeisiin sovelletaan tiukkoja turvallisuusvaatimuksia. Tiukoilla säännöillä varmistetaan, että vaaralliset tuotteet poistetaan markkinoilta. Tuoteturvallisuutta koskevan EU:n nopean tiedonvaihtojärjestelmän avulla ilmoitetaan vuosittain yli 200 erilaisesta vaarallisesta tuotteesta.

Pankki- ja rahoituspalvelut

EU pyrkii varmistamaan, että rahoitusjärjestelmä säilyy vahvana ja vakaana ja että sisämarkkinat tarjoavat kuluttajille ja yrityksille niiden tarvitsemat rahoitustuotteet.

Rahoituslaitoksilla ja -markkinoilla on ratkaiseva asema EU:n talouden vakauden ja kasvun turvaamisessa. Ne tarjoavat rahoitusta kotitalouksille ja yrityksille. Ne antavat ihmisille mahdollisuuden säästää ja sijoittaa. Ne tarjoavat vakuutuksia riskejä vastaan ja helpottavat maksamista.

Rahoitusjärjestelmän häiriöillä voi olla laajoja seurauksia. Vuoden 2008 rahoituskriisi osoitti, että yksikään EU-maa ei voi hallinnoida rahoitusalaa ja valvoa rahoitusvakautta uhkaavia riskejä yksin. Kriisin seurauksena EU on toteuttanut kunnianhimoisia uudistuksia, joilla vahvistetaan rahoitusjärjestelmää ja EU:n kykyä toimia rahoitusmarkkinoiden ja talouden tulevissa häiriötilanteissa. Tässä yhteydessä lujitetaan myös sääntöjä, joilla suojataan talletukset, jos pankit joutuvat vaikeuksiin.

Video:

Mitä EU tekee

EU pyrkii rakentamaan vahvan ja vakaan rahoitusalan lujittamalla rahoituslaitosten valvontaa ja sääntelemällä monimutkaisia rahoitustuotteita. Euroopan komissio pyrkii edelleen ylläpitämään rahoitusjärjestelmän vakautta ja häiriönsietokykyä ja puuttumaan jäljellä oleviin riskeihin ja pitämään samalla sääntelykehyksen teknologisen ja taloudellisen kehityksen tasalla.

Yhteisessä sääntökirjassa vahvistetut yhteiset säännöt koskevat pankkien pääomavaatimusten valvontaa, parempaa talletussuojaa ja kaatumassa olevien pankkien hoitoa. Pankkiunionissa pankkien valvonta ja kriisinratkaisu on siirretty euroalueen 19 jäsenmaassa kansalliselta tasolta EU:n tasolle. Pääomamarkkinaunionilla luodaan välttämätön kehys pääomien saamiseksi liikkeelle Euroopassa ja niiden kanavoimiseksi kaikkiin yrityksiin, myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja infrastruktuurihankkeisiin, jotka tarvitsevat pääomaa laajentuakseen ja luodakseen työpaikkoja.

Kuluttajien rahoituspalvelujen alalla ei ole vielä täysin yhdennettyjä sisämarkkinoita, vaan ne toimivat yhä laajalti kansalliselta pohjalta. Siksi kuluttajien on hankala saada käyttöönsä tai siirtää rahoitustuotteita, kuten pankkitilejä, luottokortteja, lainoja tai vakuutuksia maiden rajojen yli. EU pyrkii parantamaan rahoituspalvelujen toimivuutta kuluttajien ja piensijoittajien kannalta. Se on esimerkiksi ryhtynyt toimiin taatakseen koko EU:n kattavan oikeuden käyttää peruspankkitiliä. Se pyrkii myös hyödyntämään digitalisaation ja tekniikan kehittymisen tuomia mahdollisuuksia parantaakseen kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen saatavuutta.

EU on esitellyt kestävää rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman. Kestävä rahoitus tarkoittaa investointeja, joiden yhteydessä otetaan huomioon ympäristöön, sosiaalisiin vaikutuksiin ja hallintotapaan liittyvät näkökohdat. Tämä on osa pääomamarkkinaunionin toimia, joilla yhdistetään rahoitus ja EU:n talouden erityiset tarpeet maapallon ja yhteiskuntamme hyödyksi. Se on myös yksi keskeisistä toimista pantaessa täytäntöön Pariisin sopimusta ja kestävän kehityksen toimintasuunnitelmaa.

Kilpailu

EU:n kilpailusäännöillä pyritään varmistamaan, että kaikki yritykset kilpailevat rehellisesti ja yhdenvertaisesti sisämarkkinoilla. Siitä hyötyvät niin kuluttajat, yritykset kuin koko EU:n talouskin.

Euroopan komissio valvoo jäsenmaiden kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa EU:n kilpailupolitiikan noudattamista. Se laatii sääntöjä yritysten välisen tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi. Näin alennetaan hintoja ja parannetaan laatua, edistetään innovointia ja tehokkuutta ja parannetaan kuluttajien valinnanvaraa.

Mitä EU tekee

Komissio ryhtyy toimiin, kun kyse on seuraavista:

  • kartellit tai muut yritysten väliset laittomat järjestelyt, joilla yritykset välttävät kilpailua toistensa kanssa tai asettavat hinnat keinotekoisen korkealle
  • tapaukset, joissa merkittävät toimijat käyttävät väärin määräävää markkina-asemaansa saadakseen kilpailijat pois markkinoilta tai periäkseen kohtuuttomia hintoja
  • yrityskeskittymät ja yrityskaupat, jotka saattavat rajoittaa kilpailua sisämarkkinoilla
  • rahoitustuki (valtiontuki), jota EU-maat myöntävät yrityksille ja joka saattaa vääristää kilpailua sisämarkkinoilla suosimalla joitakin yrityksiä muihin verrattuna
  • kansainvälisen kilpailukulttuurin edistäminen siten, että EU:n yritykset hyötyvät reilusta kilpailusta maailman muilla markkinoilla.

Kilpailunvastaisia toimia koskevassa EU:n tutkinnassa voidaan tarkastella tavaroiden lisäksi myös ammatteja ja palveluja. Komissio valvoo, mitä tukea jäsenmaat antavat yrityksille, varmistaakseen, etteivät ne anna tietyille yrityksille perusteetonta etua näiden kilpailijoihin nähden. Valtiontuki voidaan sallia, jos sillä autetaan tai edistetään muita heikommassa asemassa olevia alueita, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tutkimusta ja kehitystä, ympäristönsuojelua, koulutusta, työllisyyttä tai kulttuuria.

Vuosina 2016 ja 2017 komissio määräsi sakot kuorma-autovalmistajien kartellin jäsenille. Kartellin muodosti kuusi johtavaa yritystä, jotka valmistavat yli 90 prosenttia Euroopassa myytävistä keskisuurista ja raskaista kuorma-autoista: Scania, Daimler, DAF, Iveco, MAN ja Volvo/Renault. Komissio määräsi näille kuudelle yritykselle yhteensä 3,8 miljardin euron sakot. Rahat menevät EU:n talousarvioon ja pienentävät siten veronmaksajien maksuosuutta.

Suuryritykset eivät saa käyttää neuvotteluvoimaansa sellaisten ehtojen asettamiseen, jotka vaikeuttaisivat niiden alihankkijoiden tai asiakkaiden asiointia kilpailijoiden kanssa. Esimerkiksi vuonna 2017 Euroopan komissio määräsi Googlelle 2,42 miljardin euron sakot hakukoneen markkina-aseman väärinkäytöstä, oman hintavertailupalvelun suosimisesta hakutuloksissa ja kilpailijoiden sijoituksen heikentämisestä. Heinäkuussa 2018 Google sai taas 4,34 miljardin euron sakot laittomien rajoitusten asettamisesta Android-laitteiden valmistajille. Lisää tapauksia osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/consumers/how/index_fi.html.

Verotus

Jäsenmaat ovat vastuussa verokantojen vahvistamisesta ja verojen kantamisesta. EU varmistaa, ettei muiden jäsenmaiden ihmisiä tai yrityksiä syrjitä ja että verot eivät haittaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa.

Kansalliset hallitukset voivat varsin vapaasti suunnitella verolainsäädäntönsä kansallisten painopisteidensä mukaisesti. Niiden on kuitenkin noudatettava tiettyjä perusperiaatteita, joita ovat esimerkiksi syrjimättömyys ja tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Yhä useammat yritykset ja yksityishenkilöt toimivat useassa eri maassa, jolloin niillä on suuremmat mahdollisuudet verojensa minimoimiseen lainsäädännön sallimissa puitteissa (veron välttely) tai verojen kokonaan maksamatta jättämiseen (verovilppi). Yksittäinen maa ei voi ratkaista näitä ongelmia yksin. EU-maat tekevätkin yhteistyötä varmistaakseen verojärjestelmien oikeudenmukaisuuden.

Video:

Mitä EU tekee

EU ei osallistu suoraan verojen kantamiseen tai verokantojen määrittämiseen. EU:n tehtävänä on valvoa, että kansallinen verolainsäädäntö on tiettyjen EU:n politiikkojen mukaista. Tavoitteena on muun muassa

  • edistää talouskasvua ja työpaikkojen luomista
  • taata tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus EU:n sisämarkkinoilla
  • varmistaa, ettei verotuksella anneta jonkin maan yrityksille kohtuutonta etua muihin maihin sijoittautuneisiin kilpailijoihin nähden
  • varmistaa, ettei verotuksella syrjitä muiden EU-maiden kuluttajia, työntekijöitä tai yrityksiä.

Kaikille verotusta koskeville EU:n päätöksille vaaditaan jäsenmaiden hallitusten yksimielinen hyväksyntä. Näin varmistetaan, että jokaisen EU-maan edut on otettu huomioon. Jäsenmaat ovat sopineet tiettyjen verojen, kuten arvonlisäveron sekä polttoaineen, tupakan ja alkoholijuomien valmisteverojen, sääntelyn yhdenmukaisista linjauksista ja vähimmäisverokannoista, jotta vältettäisiin epäreilu kilpailu sisämarkkinoilla.

Jäsenmaiden ei pitäisi sallia verolainsäädännöllään yritysten tai yksityishenkilöiden kiertää verotusta toisissa maissa. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan EU:n laajuisia toimia. Vuonna 2012 hyväksyttiin EU:n toimintasuunnitelma, jonka jälkeen on toteutettu monia lainsäädäntötoimia veropetosten, verovilpin ja veron välttelyn torjumiseksi.

Jotkin yritykset hyödyntävät eri maiden verojärjestelmien porsaanreikiä minimoidakseen verojaan. Tätä voidaan torjua verohallintojen välisellä tiiviillä yhteistyöllä.

Tulli

EU:n tulliliitossa jäsenmaat tekevät yhteistyötä varmistaakseen, että EU:hun tuodut tavarat voivat liikkua vapaasti ja että ne ovat turvallisia ihmisille, eläimille ja ympäristölle.

Tulliliittoon osallistuvat maat soveltavat samoja tariffeja muualta maailmasta liiton alueelle tuotuihin tavaroihin eivätkä kanna tulleja jäsenmaiden välillä. EU:ssa ei näin ollen makseta tullimaksuja, kun tavarat liikkuvat yhdestä jäsenmaasta toiseen.

EU:n tulliunioni on yksi harvoista Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista aloista. Euroopan komissio ehdottaa EU:n tulliasioihin liittyvää lainsäädäntöä ja varmistaa, että se pannaan täytäntöön.

Video:

Mitä EU tekee

EU:n tulliliiton käytännön toiminnasta vastaavat kansalliset tullit, jotka toimivat yhtenäisesti. Ne suojelevat kuluttajia vaarallisilta tai terveydelle haitallisilta tavaroilta ja eläimiä ja ympäristöä kasvi- ja eläintaudeilta. Ne osallistuvat myös järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan ja varmistavat, ettei eurooppalaisia kulttuuriaarteita salakuljeteta muualle.

Tulli torjuu myös jätteiden laitonta vientiä, sillä ympäristönsuojelu on yksi tullin tärkeimmistä tehtävistä. Yrityksille tulliliitto merkitsee sitä, että riippumatta siitä, mihin EU-maahan tavarat tuodaan, tullin läpäistyään ne voivat liikkua vapaasti tai ne voidaan myydä minne tahansa EU:n tullialueella.

Esimerkiksi vuonna 2016 käsiteltiin lähes 313 miljoonaa tulli-ilmoitusta yli 2 000:ssa EU:n tullitoimipaikassa, jotka ovat toiminnassa vuoden jokaisena päivänä.

EU:n tullipolitiikan tavoitteena on

  • varmistaa, että kaikki jäsenmaat tekevät vaikuttavasti ja tehokkaasti yhteistyötä tulliliitossa
  • ehdottaa lainsäädäntöä ja menettelyjä kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi ja laillisen kaupan helpottamiseksi
  • auttaa EU-maita vaihtamaan tietoja, joista voisi olla hyötyä tulliviranomaisille ja
  • varmistaa, että tavarat voivat liikkua vapaasti yhdestä jäsenmaasta toiseen EU:n sisämarkkinoilla.

Kulttuuri ja media

EU pyrkii säilyttämään Euroopan yhteisen kulttuuriperinnön ja asettamaan sen kaikkien saataville. EU tukee taidealoja ja auttaa kulttuurialaa ja luovia aloja menestymään, erityisesti Luova Eurooppa -puiteohjelman avulla.

Kulttuuri ja luovuus ovat tärkeä osa eurooppalaisuutta, ja niillä on keskeinen sija EU:n kulttuuripolitiikassa. Euroopan rikas kulttuuriperintö ja dynaamiset luovat alat rikastuttavat miljoonien ihmisten elämää, tuovat heille iloa ja vahvistavat identiteettiä.

EU pyrkii suojelemaan kulttuuriperintöä ja monimuotoisuutta eri maissa ja edistämään kulttuurialan ja luovien alojen vaikutusta talouteen ja yhteiskuntaan. EU:n toimintapolitiikalla pyritään myös vastaamaan yhteisiin haasteisiin, kuten digitaaliseen tuotantoon ja sisältöön siirtymiseen, ja etsimään keinoja edistää innovointia kulttuurialalla. Euroopan uusi kulttuuriohjelma sisältää konkreettisia toimia kulttuurin koko potentiaalin hyödyntämiseksi.

Video:

Mitä EU tekee

Luova Eurooppa -ohjelmalla pyritään lujittamaan Euroopan kulttuurialaa ja luovia toimialoja. Siitä annetaan seitsenvuotisen ohjelmakauden aikana rahoitusta noin 3 700 kulttuurijärjestölle, 250 000 taiteilijalle ja kulttuurialan ammattilaiselle, yli 7 000 elokuvateatterille, 2 800 elokuvalle ja 4 500 käännöskirjalle. Ohjelmasta tehtävillä 1,46 miljardin euron investoinneilla pyritään

  • edistämään Euroopan kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta
  • edistämään talouskasvua ja luovien alojen kilpailukykyä
  • auttamaan kulttuurialaa ja luovia aloja hyödyntämään digitaaliteknologiaa ja kehittämään uusia liiketoimintamalleja ja
  • saamaan luoville teoksille laajempi yleisö sekä Euroopassa että muualla maailmassa.

Luova Eurooppa -ohjelmalla tuetaan myös eri aloitteita, kuten EU:n palkintoja, joita myönnetään kulttuuriperinnön, arkkitehtuurin, kirjallisuuden ja musiikin alalla, Euroopan kulttuuriperintötunnusta sekä Euroopan kulttuuripääkaupunkihanketta. Vuonna 2018 pidettiin kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi, jonka aikana haluttiin rohkaista yhä useampia ihmisiä löytämään Euroopan kulttuuriperintö ja vahvistaa tunnetta kuulumisesta yhteiseen Eurooppaan.

Komissio koordinoi myös toimintapolitiikan suunnittelua, tutkimusta ja raportointia monilla eri aihealueilla. Näitä ovat esimerkiksi medialukutaito ja digitaalinen jakelu, kulttuuriperinnön säilyttäminen tai kulttuuri ulkosuhteissa. Lisäksi se edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja vertaisoppimista.

EU:n audiovisuaali- ja mediapolitiikalla pyritään varmistamaan, että muiden tavaroiden ja palvelujen tavoin myös audiovisuaalisiin mediapalveluihin (elokuvat, tv-ohjelmat ja videot) sovelletaan EU:n laajuisia sääntöjä, joilla varmistetaan, että ne voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaasti ja tasapuolisesti niiden julkaisumuodosta riippumatta. EU tukee myös eurooppalaisten elokuvien ja muun sisällön tuotantoa ja jakelua. Näin pyritään saavuttamaan kulttuurista monimuotoisuutta koskeva tavoite.

Nuoriso

Nuorisopolitiikallaan ja -ohjelmillaan EU pyrkii varmistamaan, että nuoret voivat osallistua täysipainoisesti kaikkiin yhteiskunnan aloihin, ja parantamaan heidän mahdollisuuksiaan kouluttautua ja saada töitä.

Nuorten sosiaalinen osallisuus on ensisijaisen tärkeää eurooppalaisille yhteiskunnille ja demokratialle. EU:n nuorisostrategialla helpotetaan nuorten siirtymistä aikuisuuteen ja edistetään heidän terveyttään ja hyvinvointiaan, osallistumista yhteiskuntaan ja vapaaehtois- ja solidaarisuustoimintaan sekä työllisyyttä ja yrittäjyyttä. EU:n nuorisopolitiikalla nuorille annetaan myös mahdollisuus korjata mahdollisia puutteita koulutuksessaan ja taidoissaan, jotta he voisivat mukautua paremmin haasteisiin ja muuttaa omalta osaltaan yhteiskuntaa myönteiseen suuntaan. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että nuorisotyöttömyys on edelleen hyvin korkealla tasolla.

Video:

Mitä EU tekee

EU:lla on käynnissä useita ohjelmia ja aloitteita, joilla kannustetaan eurooppalaisia nuoria toimimaan aktiivisemmin yhteiskunnassa ja hyödyntämään muissa maissa saatavia kokemuksia. Tällaisia ovat muun muassa seuraavat:

  • Erasmus+ on koulutusta, nuorisoa ja urheilua tukeva EU:n ohjelma. Ohjelman budjetti on 14,7 miljardia euroa, ja sillä annetaan yli 4 miljoonalle eurooppalaiselle mahdollisuus hankkia tietoja ja taitoja ulkomaankokemusten avulla. Ulkomailla voi esimerkiksi opiskella, harjoitella, osallistua oppisopimuskoulutukseen tai nuorisovaihtoon, opettaa, kouluttaa, tehdä nuorisotyötä ja urheilla.
  • Komissio korostaa tarvetta jäsenneltyyn vuoropuheluun nuorten ja päättäjien keskinäisen viestinnän mahdollistamiseksi, jotta nuoret voisivat esittää suoraan näkemyksiään heille tärkeistä toimintapolitiikoista. Jäsenneltyä vuoropuhelua käydään 18 kuukauden jaksoissa. Jokaisessa jaksossa keskitytään tiettyyn teemaan ja annetaan nuorille mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
  • Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmalla autetaan uusia tai nuoria eurooppalaisia yrittäjiä hankkimaan taidot, joita he tarvitsevat pienyrityksen perustamiseksi ja hoitamiseksi.
  • Euroopan solidaarisuusjoukot on EU:n aloite, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuksia ilmaista solidaarisuuttaan osallistumalla Euroopan yhteisöjä ja yksilöitä hyödyttävään toimintaan omassa maassaan tai ulkomailla.
  • Nuorisotakuulla, jonka budjetti on 8,8 miljardia euroa, tuetaan nuorten työllisyyttä varmistamalla, että kaikki alle 25-vuotiaat nuoret saavat laadukkaan konkreettisen tarjouksen työ-, oppisopimus-, harjoittelu- tai jatkokoulutuspaikasta neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättymisestä.

Euroopan nuorisoportaali antaa nuorille eurooppalaisille tietoa näistä ja muista EU:n aloitteista, ja Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaali EURES tuo yhteen työnhakijat ja yritykset, jotka tarjoavat töitä.

Urheilu

EU tuo esiin urheiluun liittyviä terveyshyötyjä ja myönteisiä arvoja, tukee yhteistyötä päättäjien kanssa ja vuoropuhelua urheilujärjestöjen kanssa sekä torjuu dopingin, urheilutulosten manipuloinnin ja väkivallan kaltaisia ongelmia.

Urheilu ja liikunta ovat olennainen osa miljoonien eurooppalaisten elämää. Urheilu edistää terveyttä ja hyvinvointia, ja sillä voidaan puuttua rasismin, sosiaalisen syrjäytymisen ja sukupuolten epätasa-arvon kaltaisiin ongelmiin. Urheilusta on myös merkittävää taloudellista hyötyä, ja se on EU:n ulkosuhteiden tärkeä väline. EU:n urheilupolitiikkaa toteutetaan nykyään lähinnä Erasmus+-ohjelman avulla.

Video:

Mitä EU tekee

EU tukee urheilua, sillä sen avulla voidaan pitää ihmiset terveinä, luoda yhteisöjä, vaalia sosiaalista osallisuutta ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia.

  • Erasmus+-ohjelmasta yhteisrahoitetaan aloitteita, joilla autetaan kehittämään, jakamaan ja toteuttamaan innovatiivisia ideoita ja edistämään ruohonjuuritason urheilua. Erasmus+ sport -ohjelmalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta ja vauhditetaan urheilujärjestöjen, viranomaisten ja muiden tahojen välistä yhteistyötä.
  • Urheilulla voidaan kaventaa sosiaalisia eroja, voimaannuttaa ihmisiä ja antaa heille mahdollisuuksia kehittää johtajuustaitoja. Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston avustuksia hakevia EU-maata kannustetaan sisällyttämään toimiinsa hankkeita, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta urheilun avulla. #BeInclusive EU Sport Awards -palkinto myönnetään järjestöille, jotka lisäävät urheilun avulla vähäosaisten sosiaalista osallisuutta.
  • Euroopan urheiluviikko -aloitteella kannustetaan eurooppalaisia liikunnalliseen arkeen.
  • Euroopan komissio kannustaa urheilujärjestöjä noudattamaan hyvää hallintotapaa.
  • Euroopan komissio liittää urheilualan toimet asteittain kolmansien maiden kanssa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin.

Urheilun alalla tehtävän EU-maiden yhteistyön perustana on Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelma. Uusimmassa suunnitelmassa (ohjelmakausi 2017–2020) määritetään kolme painopistettä: urheilun rehellisyys, urheilun taloudellinen ulottuvuus ja urheilu ja yhteiskunta. Euroopan komissio tekee yhteistyötä jäsenmaiden ja sidosryhmien kanssa edistääkseen urheilun asemaa ja löytääkseen ratkaisuja eurooppalaista urheilua vaivaaviin ongelmiin.

Eurobarometrin teettämästä urheilua ja liikuntaa koskevasta tutkimuksesta käy ilmi, että EU:n kansalaiset eivät harrasta riittävästi liikuntaa. EU:n terveyspolitiikalla edistetään liikuntaa jakamalla hyviä käytäntöjä EU-maiden ja muiden alan toimijoiden kesken. Ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevällä Euroopan toimintafoorumilla pyritään vaikuttamaan kielteisiin kehityssuuntauksiin.

EU:n liikuntaa koskevissa suuntaviivoissa (2008) ja neuvoston suosituksessa monialaisesta terveyttä edistävän liikunnan lisäämisestä (2013) esitetään, miten kansallisilla toimintapolitiikoilla voidaan edistää liikuntaa. Tartossa annettu terveitä elämäntapoja koskeva asiakirja (Tartu Call for a Healthy Lifestyle, 2017) sisältää luettelon 15 toimesta terveellisten elämäntapojen edistämiseksi.

Talousarvio

EU:n talousarvio auttaa saavuttamaan tuloksia kansalaisille tärkeissä asioissa. Kun jäsenmaat yhdistävät resurssit EU:n tasolla, ne voivat saada aikaan enemmän tuloksia kuin toimimalla yksin.

EU:n talousarviosta tuetaan monenlaisia Euroopan unionissa toteutettavia toimintapolitiikkoja. Se on auttanut EU:ta lujittamaan vahvaa asemaansa kansainvälisenä toimijana, ilmastonmuutoksen torjunnan johdossa ja suurimpana humanitaarisen avun ja kehitysavun antajana.

Talous- ja finanssikriisin aikana EU:n talousarvio osoittautui tehokkaaksi välineeksi tukea investointeja. Kun kansalliseen talousarvioon kohdistui monissa jäsenmaissa suuria paineita, EU:n talousarviota ja erityisesti rakennerahastoja käytettiin kriisin alkamisvuodesta 2008 lähtien edistämään vakautta ja tukemaan investointeja kasvuun ja työllisyyteen. Viime aikoina EU:n talousarviosta on tuettu myös EU:n ulkorajojen hallinnointia ja EU:n toimia, joilla on reagoitu pakolaiskriisiin ja järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin uhkaan.

Video:

Mitä EU tekee

EU laatii pitkän aikavälin talousarviosuunnitelman, joka muodostaa vakaan perustan talousarvion täytäntöönpanolle vähintään viideksi vuodeksi. EU:n nykyinen pitkän aikavälin talousarvio kattaa vuodet 2014–2020. Sen mukaan EU voi käyttää kyseisenä ajanjaksona noin biljoona euroa. Euroopan komissio esitteli toukokuussa 2018 ehdotuksensa EU:n pitkän aikavälin talousarvioksi vuosille 2021–2027.

Vuotuisesta talousarviosta päätetään demokraattisesti. Euroopan komissio tekee ensin talousarvioesityksen. Sen jälkeen kansalliset hallitukset (jotka toimivat Euroopan unionin neuvoston välityksellä) ja suoraan valittu Euroopan parlamentti hyväksyvät EU:n talousarvion, yleensä ennen vuoden alkua. Noin 94 prosenttia talousarviosta käytetään jäsenmaissa, lähinnä työllisyyden ja kasvun edistämiseen Euroopassa, sekä EU:n ulkopuolella kehitysapuun ja humanitaariseen apuun. Vain 6 prosenttia kuluu EU:n hallintoon.

EU:n vuoden 2019 talousarvio oli noin 165,8 miljardia euroa. Vaikka summa on suuri, se on kuitenkin vain noin yksi prosentti EU:n talouksien vuotuisesta tuotosta. Noin 80 prosenttia EU:n talousarviovaroista on peräisin jäsenmaiden maksuosuuksista, jotka perustuvat bruttokansantuloon ja arvonlisäveroon.

Euroopan parlamentti päättää joka vuosi neuvoston suosituksesta, myöntääkö se komissiolle vastuuvapauden eli lopullisen hyväksynnän sille, miten talousarviota on kyseisenä vuotena toteutettu. Menettelyllä taataan täysi vastuuvelvollisuus ja avoimuus. Vastuuvapauden myöntäminen johtaa kyseisen varainhoitovuoden tilien muodolliseen päättämiseen.

Petostentorjunta

Euroopan petostentorjuntavirasto varmistaa, että veronmaksajien rahat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Se tutkii EU:n varojen käyttöön liittyviä petoksia, korruptiota ja laittomuuksia.

Korruptio ja petokset voivat vahingoittaa vakavasti taloutta ja heikentää kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin ja menettelyihin. Hallintoelinten korruptio ei ole kuitenkaan ainoa uhka. Savukkeiden salakuljetus, kenkien ja vaatteiden tuontitullien kiertäminen ja tukien nostaminen appelsiinien viljelyyn tiloilla, joita ei ole olemassa, ovat vain muutamia esimerkkejä suurista tai pienistä petoksista, jotka voivat aiheuttaa kustannuksia eurooppalaisille veronmaksajille.

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) pyrkii torjumaan tällaisia uhkia tutkimalla EU:n varojen käyttöön liittyviä petoksia, korruptiota ja muita sääntöjenvastaisuuksia sekä EU:n henkilöstön ja EU:n toimielinten jäsenten vakavia väärinkäytöksiä. Se auttaa toimielimiä muotoilemaan ja panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja, joiden avulla petokset voidaan havaita ja torjua. OLAF on osa Euroopan komissiota, mutta se käyttää tutkintavaltuuksiaan täysin muista riippumattomasti.

Video:

Mitä EU tekee

Jos OLAF arvioi EU:n varoihin liittyvän korruptio- tai petosepäilyn olevan perusteltu, se aloittaa tutkinnan. Tutkinnan yhteydessä voidaan tehdä haastatteluja ja tarkastuksia toimitiloihin. OLAF koordinoi myös tutkintaan osallistuvien jäsenmaiden petostentorjuntavirastojen toimia.

Kun tutkinta on saatettu päätökseen, OLAF suosittelee EU:n toimielimille ja asianomaisten jäsenmaiden hallituksille asianmukaisia toimia. Tällaisia ovat tavallisesti rikostutkinnan aloittaminen, perintätoimet tai muut kurinpitotoimet. Sen jälkeen OLAF seuraa, miten suositukset pannaan täytäntöön.

Kansalliset tulliviranomaiset toteuttavat säännöllisesti yhteisiä tullioperaatioita OLAFin (ja muiden EU:n virastojen) kanssa torjuakseen salakuljetusta ja petoksia tietyillä suuren riskin alueilla tai reiteillä. Esimerkiksi vuonna 2017 OLAFin rahoittamissa yhteisissä tullioperaatioissa takavarikoitiin 75 miljoonaa savuketta ja kymmeniä tuhansia muita väärennettyjä tuotteita.

OLAF osallistuu myös EU:n petostentorjuntapolitiikkojen laatimiseen, seurantaan ja täytäntöönpanoon ja tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston kanssa.

3 Miten Euroopan unioni tekee päätöksiä ja toteuttaa toimia

1 KUKA KUKIN ON

Euroopan unionin toiminnan perustana on oikeusvaltioperiaate. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki EU:n toiminta perustuu EU-maiden vapaaehtoisesti ja demokraattisesti hyväksymiin perussopimuksiin. Perussopimuksista neuvotellaan ja sovitaan kaikkien EU-maiden kesken, ja ne on ratifioitava jäsenmaiden parlamenteissa tai kansanäänestyksellä.

Perussopimuksissa määrätään Euroopan unionin tavoitteista, sen toimielinten toimintasäännöistä, päätöksentekomenetelmistä sekä EU:n ja sen jäsenmaiden välisestä suhteesta. Perussopimuksia on muutettu aina, kun EU:hun on liittynyt uusia jäsenmaita. Sopimuksia on muutettu myös, kun EU:n toimielimiä on uudistettu ja niille on annettu uusia vastuualueita.

Viimeisin muutossopimus, Lissabonin sopimus, tuli voimaan 1. joulukuuta 2009. Aiemmat perussopimukset on sisällytetty nykyiseen konsolidoituun tekstiin, joka kattaa sopimuksen Euroopan unionista ja sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta.

EU hyväksyi hiljattain sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta. Tämä hallitustenvälinen sopimus velvoittaa osallistujamaat soveltamaan tiukkoja sääntöjä, joilla varmistetaan, että osallistujamaiden talousarviot ovat tasapainossa. Sopimus lujittaa euroalueen hallinnointia.

EU:n tasolla päätöksentekoon osallistuvat EU:n eri toimielimet ja erityisesti

Myös neuvoa-antavilla elimillä (Euroopan talous- ja sosiaalikomitealla ja alueiden komitealla) ja kansallisilla parlamenteilla on tärkeä tehtävä.

Yleensä Euroopan komissio ehdottaa uusia säädöksiä ja Euroopan parlamentti ja neuvosto (jota kutsutaan myös Euroopan unionin neuvostoksi) hyväksyvät ne. Sen jälkeen jäsenmaat ja EU:n asianomainen toimielin tai asianomaiset toimielimet panevat ne täytäntöön.

Euroopan parlamentti

EU:n kansalaiset valitsevat Euroopan parlamentin joka viides vuosi suorilla vaaleilla. Jokainen jäsenmaa valitsee parlamenttiin tietyn määrän jäseniä. Paikat suhteutetaan kunkin jäsenmaan väkilukuun. Parlamentti kokoontuu Brysselissä ja Strasbourgissa. Euroopan parlamentin nykyinen puhemies on David Sassoli.

Parlamentin jäsenet ryhmittyvät poliittisiksi ryhmiksi ja valiokunniksi, jotka tarkastelevat eri politiikan aloja koskevia uusia lainsäädäntöehdotuksia.

Päätöksentekomenettelyssä parlamentti

  • hyväksyy, tarkistaa tai hylkää Euroopan komission ehdotuksiin perustuvaa EU-lainsäädäntöä yhdessä Euroopan unionin neuvoston kanssa; Euroopan parlamentti vastaa yhdessä neuvoston kanssa EU:n talousarvion hyväksymisestä Euroopan komission tekemän ehdotuksen pohjalta
  • päättää kansainvälisistä sopimuksista
  • päättää EU:n laajentumisista
  • äänestää komission puheenjohtajasta jäsenmaiden ehdotuksen pohjalta ja hyväksyy lopulta koko komission nimittämisen yhtenä kokoonpanona
  • arvioi komission työohjelmaa ja pyytää siltä lainsäädäntöesityksiä.

Parlamentin työ on kaksivaiheinen.

  • Valiokunnat valmistelevat lainsäädäntöä: parlamentissa on 20 valiokuntaa ja kaksi alavaliokuntaa, joista kussakin käsitellään jotain tiettyä politiikan alaa. Valiokunnat tarkastelevat lainsäädäntöehdotuksia, ja parlamentin jäsenet ja poliittiset ryhmät voivat esittää ehdotukseen muutoksia tai sen hylkäämistä. Myös poliittiset ryhmät keskustelevat näistä kysymyksistä, ennen kuin ne päättävät, miten kustakin aiheesta äänestetään.
  • Parlamentti hyväksyy, tarkistaa tai hylkää säädösehdotuksia täysistunnoissa. Tällöin kaikki parlamentin jäsenet kokoontuvat istuntosaliin lopulliseen äänestykseen lainsäädäntöehdotuksesta ja tarkistusehdotuksista. Täysistunnot järjestetään yleensä Strasbourgissa ja ylimääräiset istunnot Brysselissä.

Euroopan parlamentin kahdeksannen vaalikauden työ päättyi 18. huhtikuuta 2019. EU:n jäsenmaiden kansalaiset valitsivat uudet parlamentin jäsenet suorissa vaaleissa, jotka pidettiin 23.–26. toukokuuta. Lisätietoja vuoden 2019 europarlamenttivaalien tuloksista ja uuden parlamentin muodostamisesta on Euroopan parlamentin verkkosivuilla.

Eurooppa-neuvosto

Eurooppa-neuvostoon kokoontuvat kaikkien jäsenmaiden valtion- tai hallitusten päämiehet, komission puheenjohtaja sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Eurooppa-neuvoston toimipaikka on Bryssel.

Eurooppa-neuvostossa EU-johtajat päättävät EU:n poliittisesta ohjelmasta. Se on EU-maiden välisen poliittisen yhteistyön ylin taso. Eurooppa-neuvosto kokoontuu (yleensä kolmen kuukauden välein) EU-johtajien huippukokouksiin, joita johtaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, Kiireellisissä asioissa puheenjohtaja voi kutsua koolle ylimääräisen kokouksen. Eurooppa-neuvosto valitsi heinäkuussa 2019 puheenjohtajakseen Charles Michelin ajaksi 1. joulukuuta 2019–31. toukokuuta 2022.

Eurooppa-neuvosto tekee päätökset yleensä yksimielisesti tai joissakin tapauksissa määräenemmistöllä.

Eurooppa-neuvosto

  • päättää EU:n yleisestä poliittisesta linjasta ja painopisteistä, mutta sillä ei ole lainsäädäntövaltaa
  • käsittelee monitahoisia tai arkaluontoisia kysymyksiä, joihin ei voida vastata alemman tason hallitustenvälisellä yhteistyöllä
  • määrittelee EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ottaen huomioon EU:n strategiset edut ja puolustusnäkökohdat
  • nimeää ehdokkaat tiettyihin korkean tason EU-tehtäviin, kuten Euroopan komission puheenjohtajaksi tai Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi, ja nimittää heidät tehtäviinsä.

Eurooppa-neuvosto voi tarvittaessa

  • pyytää Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen jonkin ongelman ratkaisemiseksi
  • viedä asian Euroopan unionin neuvoston käsiteltäväksi.

Neuvosto

Neuvosto on yhdessä Euroopan parlamentin kanssa EU:n pääasiallinen päättävä elin. Sitä kutsutaan myös Euroopan unionin neuvostoksi. Neuvoston kokouksissa EU-maiden ministerit keskustelevat lainsäädäntöesityksistä ja -muutoksista, hyväksyvät uutta lainsäädäntöä ja koordinoivat alansa politiikkaa. Ministereillä on valtuudet tehdä maansa hallituksen puolesta sitovia päätöksiä toimista, joista neuvoston kokouksissa sovitaan. Neuvoston puheenjohtajuus kiertää EU-maiden kesken kuuden kuukauden välein. Puheenjohtaja johtaa neuvoston kaikkia kokouksia ja laatii asialistan.

Neuvosto

  • neuvottelee EU:n lainsäädännöstä ja hyväksyy säädökset yhdessä Euroopan parlamentin kanssa Euroopan komission ehdotusten pohjalta
  • koordinoi EU-maiden politiikkaa
  • kehittää EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Eurooppa-neuvoston suuntaviivojen mukaisesti
  • tekee EU:n puolesta sopimuksia valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa
  • hyväksyy EU:n vuotuisen talousarvion yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.

Kokouksiin osallistuvat ne ministerit, joiden vastuulle käsiteltävä politiikan ala kuuluu. Esimerkiksi ympäristöministerit kokoontuvat ympäristöneuvostossa. Ministerit tapaavat useita kertoja vuodessa päättääkseen EU:hun liittyvistä kysymyksistä. Valtionhallinnon virkamiehillä on jatkuvasti kokouksia, joissa käsitellään politiikan yksityiskohtia.

Päätökset edellyttävät yleensä määräenemmistöä. Määräenemmistöön vaaditaan 55 prosenttia jäsenmaista, jotka edustavat vähintään 65:tä prosenttia EU:n koko väestöstä. Tietyillä aloilla, kuten ulkosuhteissa ja verotuksessa, edellytetään yksimielisiä päätöksiä (kaikki maat kannattavat esitystä). Menettelytapoja ja hallinnollisia kysymyksiä koskevat päätökset edellyttävät yksinkertaista enemmistöä.

Neuvostoa ei pidä sekoittaa Euroopan neuvostoon, joka ei ole Euroopan unionin toimielin vaan kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on demokratian edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen suojeleminen Euroopassa. Siihen kuuluu 47 Euroopan maata, myös EU:n jäsenmaat.

Euroopan komissio

Euroopan komissio on toimielin, joka vastaa EU:n päivittäisestä toiminnasta. Se on ainoa EU:n toimielin, joka voi ehdottaa lainsäädäntöä (usein Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä), vaikka parlamentti ja neuvosto tekevät sitä koskevat päätökset. Valtaosa komission henkilöstöstä työskentelee Brysselissä tai Luxemburgissa. Kaikissa EU-maiden pääkaupungeissa on kuitenkin komission edustusto.

Komissio muodostuu kollegiosta, johon kuuluu yksi jäsen jokaisesta EU-maasta, mukaan luettuina puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja varapuheenjohtajat.

Kun komission puheenjohtaja on nimitetty, Euroopan unionin neuvosto valitsee loput 26 komission jäsentä yhdessä uuden puheenjohtajan kanssa. Sen jälkeen Euroopan parlamentti äänestää koko komission hyväksynnästä. Komission jäsenet johtavat komission poliittisia linjauksia viisivuotisen toimikautensa ajan. Kukin komission jäsen vastaa tietystä EU-politiikan alasta komission puheenjohtajan jakamien tehtävien mukaisesti.

Komission henkilöstöä voidaan verrata jäsenmaiden virkamieskuntaan. Se on jaettu pääosastoihin ja yksiköihin samaan tapaan kuin ministeriöt kansallisella tasolla.

Komission jäsenten muodostama kollegio tekee päätökset kollektiivisesti. Kaikki komission jäsenet ovat päätöksenteossa tasavertaisia ja yhtäläisesti vastuussa päätöksistä. Yksittäisellä komission jäsenellä ei ole itsenäistä päätösvaltaa muutoin kuin tietyissä poikkeustapauksissa, kun hän on saanut siihen valtuutuksen.

Varapuheenjohtajia on kahdeksan. Heistä kolme on johtavia varapuheenjohtajia ja yksi unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. He hoitavat näitä tehtäviä komission jäsenen tavanomaisen vastuualueen ohella. Varapuheenjohtajat toimivat puheenjohtajan puolesta ja koordinoivat työtä omilla vastuualueillaan yhdessä useiden muiden komission jäsenten kanssa. Puheenjohtaja von der Leyenin heinäkuussa 2019 esittämissä poliittisissa suuntaviivoissa asetetaan Euroopalle kuusi kunnianhimoista yleistavoitetta.

Päätökset tehdään yleensä yksimielisesti, mutta niistä voidaan myös äänestää. Tällöin päätös tehdään yksinkertaisella enemmistöllä ja jokaisella komission jäsenellä on yksi ääni. Tämän jälkeen asia siirtyy asianomaisen pääosaston vastuulle. Se laatii usein luonnoksen lainsäädäntöehdotukseksi

Neuvoa-antavat komiteat

Neuvoa-antavien komiteoiden (Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea) tehtävä on neuvoa Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota. Ne laativat lausuntoja lainsäädäntöehdotuksista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea edustaa järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ja alueiden komitea paikallis- ja alueviranomaisia.

Kansalliset parlamentit

Jäsenmaiden 27 kansallista parlamenttia edistävät EU:n moitteetonta toimintaa valvomalla hallituksiaan Euroopan unionin toimien osalta. Niillä on monenlaisia oikeuksia, muun muassa oikeus ilmaista huolensa lainsäädäntöluonnosten sisällöstä.

Kansalliset parlamentit lähettävät komissiolle perusteltuja lausuntoja, jos ne katsovat lainsäädäntöluonnoksen rikkovan toissijaisuusperiaatetta. Tiettyjen edellytysten täyttyessä komissio tarkistaa ehdotustaan ja kertoo julkisesti, aikooko se pysyä ehdotuksessaan, muuttaa sitä vai peruuttaa sen.

Komissio käy myös jatkuvaa poliittista vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa. Nämä lähettävät omasta aloitteestaan lausuntoja komissionpoliittisista tai lainsäädäntöaloitteista tai muista poliittisista aiheista.

Euroopan keskuspankki ja Euroopan investointipankki

Euroopan keskuspankki on kaikkien EU-maiden muodostaman talous- ja rahaliiton riippumaton toimielin. Se tekee päätöksensä pyytämättä tai ottamatta ohjeita jäsenmaiden hallituksilta tai muilta EU:n toimielimiltä. Sen tärkein tehtävä on pitää yllä rahatalouden vakautta euroalueella takaamalla alhaisen ja vakaan kuluttajahintainflaation.

Euroopan investointipankki on Euroopan unionin pankki. Sen omistavat jäsenmaat, ja sen tehtävänä on myöntää lainoja investointeihin, joilla tuetaan EU:n tavoitteiden saavuttamista. Se keskittyy toimiin, joilla luodaan työpaikkoja ja edistetään kasvupotentiaalia sekä tuetaan ilmastotoimia ja EU:n politiikkaa sen rajojen ulkopuolella.

Euroopan unionin virastot

Euroopan unionia avustavat sen toimissa monet EU:n virastot. Ne ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, jotka on perustettu EU-lainsäädännöllä hoitamaan tiettyjä tehtäviä. Ne käsittelevät EU:ssa asuvien ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyviä kysymyksiä ja ongelmia. Niillä on suuri vaikutus, sillä ne antavat EU:n toimielimille ja jäsenmaille asiantuntijatietoa eri aloilta, kuten kyberturvallisuudesta, elintarvike- ja lääketurvallisuudesta, ympäristönsuojelusta, perusoikeuksista ja rajaturvallisuudesta.

2 PÄÄTÖKSENTEKO

EU:n päätöksentekoon osallistuu eri toimielimiä, mutta tärkeimmät päättävät elimet ovat Euroopan parlamentti, neuvosto ja Euroopan komissio.

Yleensä Euroopan komissio ehdottaa uusia säädöksiä, minkä jälkeen parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ne. Tietyissä tapauksissa neuvosto voi antaa lainsäädäntöä yksin.

Varmistaakseen, että EU:n toimilla edistetään sen tavoitteita mahdollisimman tehokkaasti, Euroopan komissio arvioi toimintapolitiikkojen, lainsäädännön ja muiden tärkeiden toimenpiteiden odotettuja ja tosiasiallisia vaikutuksia. Lisäksi komissio ottaa kansalaiset ja sidosryhmät mukaan poliittisen prosessin kaikkiin vaiheisiin: suunnitteluun, ehdotusten laatimiseen, täytäntöönpanoon, arviointiin ja mahdolliseen tarkistamiseen.

Kertoakseen uusista lainsäädäntöaloitteista tai voimassa olevan lainsäädännön suunnitelluista arvioinneista Euroopan komissio julkaisee alustavia vaikutustenarviointeja tai etenemissuunnitelmia. Ehdotettujen toimenpiteiden mahdollisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä seurauksia analysoidaan ja niistä raportoidaan lainsäädäntöehdotuksiin liitettävissä vaikutustenarvioinneissa.

Entä lainsäädäntö tai aloitteet, jotka ovat jo voimassa? Kun aloitteen täytäntöönpanosta on riittävän pitkä aika, sen tuloksellisuutta arvioidaan vakiokriteerien avulla. Osana arviointia sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevassa ohjelmassa (REFIT) kartoitetaan mahdollisuuksia vähentää sääntelykustannuksia ja yksinkertaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Säädöksiä on erityyppisiä, ja niitä sovelletaan eri tavoin.

  • Asetus on säädös, jota sovelletaan ja joka on sitova kaikissa jäsenmaissa sellaisenaan. Jäsenmaiden ei tarvitse saattaa sitä osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaikka kansallista lainsäädäntöä onkin ehkä muutettava, jotta vältetään ristiriita asetuksen kanssa.
  • Direktiivi on säädös, joka sitoo jäsenmaita tai jotakin jäsenmaiden ryhmää tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Direktiivit on yleensä saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta ne voivat tulla voimaan. On huomattava, että direktiivissä esitetään tavoite, joka halutaan saavuttaa, ja jäsenmaat voivat päättää, miten ne haluavat tämän tehdä.
  • Päätös voidaan osoittaa jäsenmaille, ihmisryhmille tai jopa yksittäisille tahoille. Se on kaikilta osin sitova. Päätöksiä käytetään esimerkiksi, kun annetaan ratkaisu yritysten välistä sulautumaa koskevaan suunnitelmaan.
  • Suosituksilla ja lausunnoilla EU:n toimielimet voivat ilmaista näkemyksensä jäsenmaille ja joissakin tapauksissa yksittäisille kansalaisille. Ne eivät ole sitovia, eikä niillä luoda oikeudellisia velvoitteita henkilöille tai yhteisöille, joille ne on osoitettu.

Jokainen uusi EU:n säädösehdotus pohjautuu johonkin perussopimuksen artiklaan, jota kutsutaan ehdotuksen oikeusperustaksi. Tämän perusteella määräytyy, mitä lainsäädäntömenettelyä noudatetaan.

Valtaosa lainsäädännöstä annetaan menettelyllä, jota kutsutaan tavalliseksi lainsäätämisjärjestykseksi.

Tavallinen lainsäätämisjärjestys

Tavallinen lainsäätämisjärjestys, jota kutsutaan myös yhteispäätösmenettelyksi, on yleisin EU-lainsäädännön hyväksymismenettely. Euroopan parlamentti ja neuvosto toimivat tällöin tasavertaisina lainsäätäjinä, ja menettelyn mukaisesti annetut säädökset ovat parlamentin ja neuvoston yhteisiä säädöksiä. Sitä sovelletaan suurimpaan osaan EU:n lainsäädäntöä, joka kattaa monia aloja, kuten kuluttajien oikeudet, ympäristönsuojelu ja liikenne. Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä komissio tekee ehdotuksen, joka on hyväksyttävä sekä Euroopan parlamentissa että neuvostossa. Kun ehdotus on vastaanotettu, menettely etenee seuraavasti:

Ensimmäinen käsittely

  • The European Parliament debates the proposal in its committees. Any amendments to the proposal are tabled and voted on in these committees. The proposal then passes to the whole Parliament, which votes on it (and further amendments) in plenary session.
  • The Council and the Member States examine the legislation in detail; most of this discussion happens in a working group of civil servants. Many issues can be resolved at this technical level, or the levels just above it, though some issues may remain to be finalised at the meetings of the relevant ministers. The Council will come to a political agreement on the legislation – this may happen before or after the Parliament votes. Once the Parliament has voted the political agreement will be converted into a formal common position. If the Council’s common position is different from the Parliament’s vote the legislation passes onto a second reading in order to resolve the differences.
  • Representatives of the Parliament and the Council often meet informally to try to agree between themselves before formalising their positions. If they do agree the Council will adopt exactly the same text as the Parliament and the proposal will become law. This is called a first-reading agreement.

Ensimmäinen käsittely

  • Euroopan parlamentti keskustelee ehdotuksesta valiokunnissaan. Ehdotuksia koskevat mahdolliset tarkistukset esitetään ja niistä äänestetään näissä valiokunnissa. Sen jälkeen ehdotus menee koko parlamentin käsittelyyn. Siitä ja mahdollisista lisätarkistuksista äänestetään parlamentin täysistunnossa.
  • Neuvosto ja jäsenmaat tarkastelevat säädösehdotusta yksityiskohtaisesti. Valtaosa keskusteluista käydään virkamiestyöryhmissä. Monet kysymykset voidaan ratkaista tällä teknisellä tasolla tai välittömästi sen yläpuolisilla tasoilla, mutta joistakin kysymyksistä saatetaan sopia vasta asianomaisten ministerien välisissä kokouksissa. Neuvosto voi päästä säädöksestä poliittiseen yhteisymmärrykseen joko ennen parlamentin äänestystä tai sen jälkeen. Parlamentin äänestyksen jälkeen poliittinen yhteisymmärrys vahvistetaan viralliseksi yhteiseksi kannaksi. Jos neuvoston yhteinen kanta eroaa parlamentin äänestyksen tuloksesta, ehdotus etenee toiseen käsittelyyn erimielisyyksien ratkaisemiseksi.
  • Parlamentin ja neuvoston edustajat kokoontuvat usein epävirallisesti ja pyrkivät pääsemään keskenään yhteisymmärrykseen, ennen kuin ne vahvistavat virallisesti kantansa. Jos ne pääsevät sopimukseen, neuvosto hyväksyy täysin saman tekstin kuin parlamentti ja ehdotuksesta tulee osa lainsäädäntöä. Tässä tapauksessa sopimukseen päästään ensimmäisessä käsittelyssä.

Toinen käsittely

  • Jos ehdotuksesta ei päästä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, se päätyy toiseen käsittelyyn. Se vastaa suurin piirtein ensimmäisen käsittelyn menettelyä, mutta tällä kertaa parlamentti tarkastelee neuvoston ehdottamia muutoksia ja äänestää niistä. Sen jälkeen neuvosto käsittelee parlamentin ehdotuksia. Toinen käsittely on ensimmäistä käsittelyä nopeampi, sillä tarkastelun kohteena ovat ainoastaan parlamentin ja neuvoston kantojen väliset erot, ja useisiin seikkoihin sovelletaan määräaikaa.
  • On mahdollista, että parlamentti ja neuvosto pääsevät tässä vaiheessa yhteisymmärrykseen (sopimukseen pääsy toisessa käsittelyssä). Jos nämä kaksi toimielintä eivät pääse yhteisymmärrykseen lainsäädäntöehdotuksesta, se päätyy sovittelukomiteaan, jossa on yhtä suuri määrä parlamentin ja neuvoston edustajia. Sovittelumenettelyyn turvaudutaan nykyään harvoin. Valtaosa säädöksistä hyväksytään tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä.
  • Kun lopullisesta tekstistä on sovittu ja käännökset on laadittu, ehdotus lähetetään uudelleen parlamentille ja neuvostolle, jotta ne voivat hyväksyä sen unionin säädökseksi. Tämän jälkeen se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä EU:n virallisilla kielillä. Säädöksessä täsmennetään, milloin jäsenmaiden on pantava se täytäntöön tai, jos kyse on asetuksesta, milloin se tulee voimaan.

Komissio voi haastaa jäsenmaat tuomioistuimeen ja vaatia niille sakkoja, jos ne eivät pane täytäntöön EU:n lainsäädäntöä. Jäsenmaat vastaavat lähes kokonaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta. Tämä voi toisinaan johtaa sääntöjen epätasaiseen täytäntöönpanoon eri maissa. Osa päätöksistä pannaan täytäntöön suoraan EU:n tasolla, erityisesti kilpailuoikeuden alalla, kuten kilpailusääntöjen rikkomisia koskevat päätökset. Lisätietoa annetaan jäljempänä kolmannen osan kohdassa ”EU:n lainsäädännön noudattamisen varmistaminen”.

Keitä muita kuullaan?

Kun parlamentti, neuvosto ja komissio tekevät päätöksiä eri aloilla, ne kuulevat Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa. Sen puheenjohtaja on Luca Jahier.

Parlamentin, neuvoston ja komission on kuultava alueiden kannalta olennaisissa asioissa Euroopan alueiden komiteaa. Sen puheenjohtaja on Karl-Heinz Lambertz.

Näiden komiteoiden lausunnot eivät sido EU:n toimielimiä.

Lisäksi voidaan kuulla muita toimielimiä ja elimiä, jos ehdotus kuuluu niiden asiantuntemuksen piiriin. Esimerkiksi Euroopan keskuspankkia voidaan kuulla taloutta tai rahoitusta koskevista ehdotuksista.

Kansallinen valvonta

Kansalliset parlamentit saavat lainsäädäntöluonnokset samaan aikaan kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto. Ne voivat antaa lausuntonsa sen varmistamiseksi, että päätökset tehdään asianmukaisella tasolla. EU:n toimiin sovelletaan toissijaisuusperiaatetta, joka tarkoittaa sitä, että EU toimii vain silloin, kun toimet ovat tehokkaampia koko EU:n kuin pelkästään jäsenmaiden tasolla. Poikkeuksen tästä periaatteesta muodostavat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat alat. Kansalliset parlamentit valvovat periaatteen soveltamista EU:n päätöksenteossa, ja ne voivat antaa perusteltuja lausuntoja, jos ne katsovat, ettei kyseistä periaatetta noudateta.

Kansalaisten osallistuminen

Kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus esittää Euroopan parlamentille vetoomus asiassa, joka kuuluu unionin toiminnan alaan. Vetoomus voidaan laatia millä tahansa EU:n virallisella kielellä, ja se voi olla valitus tai pyyntö. Parlamentin vetoomusvaliokunta päättää, voidaanko vetoomus ottaa tutkittavaksi, ja vastaa sen käsittelemisestä.

Kansalaiset voivat myös osallistua suoraan EU:n toimintapolitiikkojen kehittämiseen pyytämällä Euroopan komissiota tekemään ehdotuksia aiheista, joiden alalla EU:lla on toimivalta antaa lainsäädäntöä. Tätä kutsutaan eurooppalaiseksi kansalaisaloitteeksi. Aloitteen on saatava kannatus vähintään miljoonalta EU:n kansalaiselta, jotka asuvat vähintään seitsemässä jäsenmaassa. Aloitteelle on kerättävä kussakin seitsemässä maassa tietty vähimmäismäärä allekirjoittajia.

Kansalaiset voivat esittää näkemyksensä komission aloitteista päätöksenteko- ja lainsäädäntöprosessin keskeisissä vaiheissa. Kerro mielipiteesi -verkkoportaalin kautta kansalaiset ja sidosryhmät voivat antaa palautetta eri tavoin:

  • Komissio esittää uuden aloitteen tai arvioinnin voimassa olevasta toimintapolitiikasta tai säädöksestä julkaisemalla alustavan vaikutustenarvioinnin tai etenemissuunnitelman. Kansalaisilla ja sidosryhmillä on neljä viikkoa aikaa antaa palautetta, joka julkaistaan samalla verkkosivulla.
  • Uutta aloitetta tai arviointia tehdessään komissio toteuttaa verkkokyselynä julkisen kuulemisen, joka kestää 12 viikkoa.
  • Kansalaisilla on toinen tilaisuus kommentoida lainsäädäntöehdotusta, kun komissio on saanut sen valmiiksi ja toimittanut sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komission ehdotuksia koskevaa palautetta voi antaa 8 viikkoa, minkä jälkeen se toimitetaan parlamentille ja neuvostolle, jotka voivat ottaa sen huomioon neuvotteluissaan.
  • Kevennä sääntelytaakkaa -ohjelmassa kansalaiset voivat milloin tahansa esittää komissiolle ehdotuksia siitä, miten voimassa olevia säädöksiä tai toimintapolitiikkoja voitaisiin yksinkertaistaa ja parantaa siten, että ne olisivat vaikuttavampia ja vähemmän työläitä.

Kerro mielipiteesi -verkkoportaalissa kansalaiset voivat tilata sähköposti-ilmoitukset valitsemaansa aihetta koskevista uusista aloitteista tai tietyn aloitteen käsittelyn etenemisestä.

Jäsenmaiden toimintapolitiikkojen yhteensovittaminen – esimerkkinä talouspolitiikka

Talous- ja rahaliitossa EU:n talouspolitiikka perustuu kansallisten talouspolitiikkojen tiiviiseen yhteensovittamiseen. Yhteensovittamisesta vastaavat talous- ja valtiovarainministerit, jotka muodostavat yhdessä talous- ja rahoitusasioiden neuvoston.

Euroryhmä koostuu euroalueen jäsenmaiden talous- ja valtiovarainministereistä. Se pyrkii edistämään talouskasvua ja rahoitusvakautta euroalueella koordinoimalla jäsenmaiden talouspolitiikkaa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on organisoitua, yhteisesti sovittua EU:n ulkopolitiikkaa, joka kattaa lähinnä turvallisuus- ja puolustusdiplomatian ja -toimet. Päätökset edellyttävät, että jäsenmaat ovat yksimielisiä Euroopan unionin neuvostossa, mutta kun yhteisymmärrykseen on päästy, tietyistä seikoista voidaan päättää jatkossa määräenemmistöllä. EU:n ulkopoliittinen edustaja ministeritasolla on unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja komission varapuheenjohtaja, jona tällä hetkellä toimii Josep Borrell Fontelles. Hän toimii myös puheenjohtajana ulkoministerien kokouksissa.

Kansainvälisten sopimusten tekeminen

Neuvosto tekee (eli allekirjoittaa virallisesti) vuosittain useita sopimuksia Euroopan unionin ja EU:n ulkopuolisten maiden sekä kansainvälisten järjestöjen välillä. Sopimukset voivat koskea laajoja aloja, kuten kauppaa, yhteistyötä ja kehitystä, tai tiettyjä erityisaloja, kuten tekstiilialaa, kalastusta, tiedettä ja teknologiaa tai liikennettä. Kaikki kansainväliset sopimukset aloilla, joihin sovelletaan tavallista lain- säätämisjärjestystä, edellyttävät parlamentin hyväksyntää.

EU:n talousarvion hyväksyminen

Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät yhdessä EU:n vuotuisesta talousarviosta. Jos nämä kaksi toimielintä eivät pääse yhteisymmärrykseen, noudatetaan sovittelumenettelyä, kunnes talousarvio saadaan hyväksytyksi. Ks. lisätietoa tämän luvun neljännen osan kohdasta ”Toimien toteutus: EU:n talousarvio”.

3 MITEN VARMISTETAAN EU:N LAINSÄÄDÄNNÖN NOUDATTAMINEN

Euroopan unionin tuomioistuin varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikissa jäsenmaissa. Tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riitoja, joiden asianosaisina ovat jäsenmaat, EU:n toimielimet, yritykset ja yksityishenkilöt. Selviytyäkseen niistä tuhansista tapauksista, joita sen käsiteltäväksi tulee, se on jaettu kahteen keskeiseen elimeen: unionin tuomioistuimeen ja unionin yleiseen tuomioistuimeen.

Jos yksityishenkilö tai yritys on kärsinyt vahinkoa EU:n toimielimen tai sen henkilöstön toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi, hän/se voi nostaa niitä vastaan kanteen tuomioistuimessa joko

  • kääntymällä kansallisen tuomioistuimen puoleen, joka voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi,
  • tai viemällä asian suoraan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jos EU-toimielimen tekemä päätös on vaikuttanut häneen/siihen suoraan ja henkilökohtaisesti.

Jos kansallisten viranomaisten väitetään rikkoneen EU:n lainsäädäntöä, on noudatettava virallista kantelumenettelyä.

Miten tuomioistuin toimii

Käsittelyssä on kaksi vaihetta.

  • Kirjallinen vaihe: Asianomaiset esittävät unionin tuomioistuimelle kirjalliset lausuntonsa. Myös kansalliset viranomaiset, EU:n toimielimet ja toisinaan yksityishenkilöt voivat esittää huomautuksia. Esittelevä tuomari laatii niistä tiivistelmän, josta keskustellaan unionin tuomioistuimen yleiskokouksessa.
  • Suullinen vaihe: Tässä julkisessa kuulemisessa molempien osapuolten asianajajat esittävät asiansa tuomareille ja julkisasiamiehelle, jotka voivat esittää heille kysymyksiä. Jos unionin tuomioistuin katsoo, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on tarpeen, se annetaan muutaman viikon kuluttua kuulemisesta. Tämän jälkeen tuomarit neuvottelevat keskenään ja antavat tuomionsa.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa noudatetaan muuten samaa menettelyä, mutta useimpia asioita on ratkaisemassa kolme tuomaria eikä yhtään julkisasiamiestä.

Muut EU:n oikeudelliset elimet

Oikeusasiamies ottaa vastaan ja tutkii kanteluja ja auttaa paljastamaan hallinnollisia epäkohtia EU:n toimielimissä ja muissa elimissä. EU-maiden kansalaiset, asukkaat, yhdistykset tai yritykset voivat kannella oikeusasiamiehelle.

Euroopan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on suojella EU:n toimielinten sähköisesti, kirjallisesti tai kuvamuodossa tallentamia EU:n kansalaisten ja asukkaiden henkilötietoja ja heidän yksityisyyttään. Euroopan tietosuojavaltuutettu edistää myös alan hyviä käytäntöjä EU:n toimielinten ja muiden elinten keskuudessa.

4 TOIMIEN TOTEUTUS: EU:N TALOUSARVIO

EU laatii pitkän aikavälin menosuunnitelman eli monivuotisen rahoituskehyksen, joka muodostaa vakaan perustan talousarvion täytäntöönpanolle vähintään viideksi vuodeksi. Näin EU voi täydentää kansallisia talousarvioita rahoittamalla toimintapolitiikkoja, jotka tuottavat EU-tason lisäarvoa. Monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetaan vuotuiset enimmäismäärät, jotka EU voi käyttää eri menoluokissa (otsakkeet). Nykyinen talousarvio kattaa vuodet 2014–2020. Sen mukaan EU voi käyttää kyseisenä ajanjaksona noin biljoona euroa EU:n eri toiminta-aloilla.

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto päättävät yhdessä EU:n vuotuisesta talousarviosta. Parlamentti keskustelee siitä kahdessa peräkkäisessä käsittelyssä, ja se tulee voimaan, kun parlamentin puhemies on allekirjoittanut sen. Parlamentin talousarvion valvontavaliokunta valvoo talousarvion toteutusta. Parlamentti päättää vuosittain, hyväksyykö se tavan, jolla komissio on toteuttanut edellisen varainhoitovuoden talousarvion.

EU:n vuoden 2019 talousarvio oli 165,8 miljardia euroa. Vaikka summa on suuri, se on kuitenkin vain noin yksi prosentti jäsenmaiden talouksien vuotuisesta tuotosta.

EU:n talousarviosta (2014–2020) rahoitettavat toimialat


Komissio vastaa EU:n talousarvion sekä parlamentin ja neuvoston hyväksymien politiikkojen ja ohjelmien hallinnoinnista ja toteutuksesta. Käytännön täytäntöönpanosta huolehtivat ja menoista päättävät useimmiten kansalliset ja paikalliset viranomaiset, mutta komissio valvoo näitä toimia. Komissio käsittelee talousarviota Euroopan tilintarkastustuo­mioistuimen valvovan silmän alla. Molemmat toimielimet pyrkivät varmistamaan moitteettoman varainhoidon.

Euroopan parlamentti päättää joka vuosi neuvoston suosituksesta, myöntääkö se komissiolle vastuuvapauden eli lopullisen hyväksynnän sille, miten talousarviota on kyseisenä vuotena toteutettu. Menettelyllä taataan täysi vastuuvelvollisuus ja avoimuus. Vastuuvapauden myöntäminen johtaa kyseisen varainhoitovuoden tilien muodolliseen päättämiseen.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin on Euroopan unionin riippumaton ulkoinen tarkastuselin. Se tarkistaa, että unionin tulot on saatu oikein, että menot ovat aiheutuneet laillisesti ja asianmukaisesti ja että varainhoito on ollut moitteetonta. Se hoitaa tehtäväänsä muista EU:n toimielimistä ja jäsenmaiden hallituksista riippumattomasti.



Nykyaikainen talousarvio EU:lle, joka suojelee, tarjoaa mahdollisuuksia ja puolustaa

Komissio esitteli toukokuussa 2018 ehdotuksensa nykyaikaiseksi pitkän aikavälin talousarvioksi vuosille 2021–2027. Ehdotuksilla vastataan realistisesti poikkeuksellisen haastavaan tilanteeseen, jolle tyypillistä on teknologinen ja demografinen muutos, muuttoliike, ilmastonmuutos ja niukat luonnonvarat, työttömyys ja turvallisuusuhat, joita pahentaa geopoliittinen epävakaus.

Komissio on ehdottanut rahoituksen lisäämistä aloilla, joilla EU:n toimilla on suurin vaikutus. Tämä toteutetaan laajentamalla ja nykyaikaistamalla nykyisiä hyviksi havaittuja ohjelmia ja luomalla uusia räätälöityjä ohjelmia aloilla, joilla tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa, jotta EU voi saavuttaa tavoitteensa. Tavoitteita ovat esimerkiksi

  • investoiminen innovointiin ja digitaalitalouteen
  • koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien luominen nuorille
  • EU:n muuttoliikettä ja rajavalvontaa koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan liittyvän työn jatkaminen
  • EU:n turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien valmiuksien kehittäminen
  • EU:n ulkoisten toimien vahvistaminen ja ilmastotoimiin ja ympäristönsuojeluun investoiminen
  • talous- ja rahaliiton lujittaminen.

Ks. myös seuraavat sivut toisessa osassa: ”Talousarvio”, ”Pankki- ja rahoituspalvelut”, ”Talous, rahoitus ja euro”, ”Petostentorjunta” ja ”Verotus”.

Tietoa EU:sta

KÄYNTI TIEDOTUSPISTEESSÄ

Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

YHTEYDENOTOT PUHELIMITSE TAI SÄHKÖPOSTITSE

Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

  • soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 678 910 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
  • soittamalla puhelinnumeroon 00 32 2 299 9696 tai
  • sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

VERKKOSIVUT

Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:N JULKAISUT

EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:N LAINSÄÄDÄNTÖ JA SIIHEN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1952 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:N AVOIN DATA

EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.

EUROOPAN KOMISSION EDUSTUSTOT

Euroopan komissiolla on edustusto jokaisessa Euroopan unionin jäsenmaassa:
https://ec.europa.eu/info/about-european-commission/contact/local-offices-eu-member-countries_en

EUROOPAN PARLAMENTIN YHTEYSTOIMISTOT

Euroopan parlamentilla on yhteystoimisto jokaisessa Euroopan unionin jäsenmaassa:
http://www.europarl.europa.eu/at-your-service/en/stay-informed/liaison-offices-in-your-country

EUROOPAN UNIONIN EDUSTUSTOT

Euroopan unionilla on myös edustustoja muualla maailmassa:
https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage/area/geo_en

Tietoja tästä julkaisusta

Euroopan unioni – Mikä se on ja mitä se tekee

Euroopan komissio
Viestinnän pääosasto
Toimituspalvelut ja kohdennettu sidosryhmäyhteistyö
1049 Bruxelles/Brussel
BELGIQUE/BELGIË

Käsikirjoitus on valmistunut helmikuussa 2020.

Euroopan komissio tai sen puolesta toimivat henkilöt eivät ole vastuussa siitä, miten tämän julkaisun sisältämiä tietoja käytetään.

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2020

© Euroopan unioni, 2020

Uudelleenkäyttö on sallittua, kunhan lähde mainitaan.

Euroopan komission soveltamasta asiakirjojen uudelleenkäyttöpolitiikasta säädetään päätöksessä 2011/833/EU (EUVL L 330, 14.12.2011, s. 39).

Sellaisten valokuvien tai sellaisen muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen, joihin EU:lla ei ole tekijänoikeutta, on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta.

Kaikki kuvat: © Shutterstock, © Fotolia

ISBN-, ISSN- TAI LUETTELONUMERO

Print ISBN 978-92-79-93623-4 doi:10.2775/765602 NA-04-18-778-FI-C
PDF ISBN 978-92-79-93616-6 doi:10.2775/143896 NA-04-18-778-FI-N
HTML ISBN 978-92-76-02214-5 doi:10.2775/27095 NA-04-18-778-FI-Q