Covid-19-pandemia on johtanut inhimillisiin tragedioihin, sulkutoimiin ja talouden hidastumiseen. EU ryhtyi nopeasti toimiin ihmishenkien pelastamiseksi ja elinkeinojen suojaamiseksi. Lisäksi on kehitetty EU:n yhteisiä vastatoimia kansanterveydellisiin ja taloudellisiin haasteisiin.

Mitä EU tekee?

Solidaarisuus on avainasemassa EU:n yhteisissä covid-19-vastatoimissa. EU auttaa EU-maita koordinoimaan koronaviruksen vastaisia toimiaan kaikin käytettävissään olevin keinoin. Niitä ovat mm. puolueettoman tiedon julkaiseminen viruksen leviämisestä, viruksen leviämisen hillitseminen ja toimet pandemiasta johtuvien taloudellisten ja sosiaalisten vahinkojen korjaamiseksi.

EU:n ensimmäinen yhteinen hätälääkintätarvikkeiden rescEU-valmiusvarasto on auttanut EU-maita, joilla on pulaa tarvikkeista. EU:n rokotestrategian tavoitteena on nopeuttaa covid-19-rokotteiden kehittämistä, tuotantoa ja jakelua. EU rahoitti rokotteiden hankintastrategiansa puitteissa osan rokotevalmistajien alkuvaiheen kustannuksista nopeuttaakseen lupaavien rokotteiden kehittämistä ja tuotantoa. Tähän mennessä neljä turvalliseksi ja tehokkaaksi todettua rokotetta on saanut myyntiluvan EU:ssa Euroopan lääkeviraston (EMA) myönteisten tieteellisten suositusten perusteella.

Euroopan komissio oli huhtikuuhun 2021 mennessä sopinut jopa 2,6 miljardin rokoteannoksen toimittamisesta, ja lisäannoksista neuvotellaan. Euroopan komissio kehotti tammikuussa 2021 kaikkia jäsenmaita vauhdittamaan rokottamista kaikkialla EU:ssa. Rokotetoimitukset EU-jäsenmaihin lisääntyvät tasaisesti, ja rokotustahti nopeutuu. Lisäksi komissio pyrkii yhdessä lääketeollisuuden kanssa lisäämään rokotteiden valmistuskapasiteettia.

Työ uusiin virusmuunnoksiin tehoavien rokotteiden tuottamiseksi aloitettiin nopeasti. Komissio otti helmikuussa 2021 käyttöön HERA Incubator -ohjelman, jonka avulla se varautuu virusmuunnoksiin ja tukee niihin tehoavien rokotteiden kehittämistä ja tuotantoa.

EU-talousarvio 2021–2027 ja Next Generation EU -väline muodostavat EU:n elpymissuunnitelman. Siihen varatuilla 1,8 biljoonalla eurolla tuetaan etenkin ihmisiä, yrityksiä ja alueita, joihin kriisi on vaikuttanut eniten. Myös SURE-väline (eurooppalainen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäinen tukiväline) auttaa säilyttämään työpaikkoja ja tukee perheitä 19 EU-maassa.

Euroopan komissio esitteli maaliskuussa 2021 ehdotuksensa digitaalisesta vihreästä todistuksesta, jolla on tarkoitus helpottaa kansalaisten turvallista vapaata liikkuvuutta EU:ssa covid-19-pandemian aikana.

EU on sitoutunut varmistamaan, että turvallisia rokotteita saadaan käyttöön kaikkialla maailmassa. Komissio ja EU-jäsenmaat ovat luvanneet yli 2,2 miljardia euroa COVAX-hankkeelle, jonka tavoitteena on varmistaa covid-19-rokotteiden tasapuolinen ja maailmanlaajuinen saatavuus. Lisäksi ne tukevat rokotuskampanjoita kumppanimaissa.

Lisätietoa: https://ec.europa.eu/info/live-work-travel-eu/health/coronavirus-response_fi

Terveys on yksi Euroopan unionin tärkeimpiä painopistealoja. EU:n terveyspolitiikalla täydennetään jäsenmaiden terveyspolitiikkoja ja varmistetaan, että kaikkia EU:ssa asuvia suojellaan vakavilta rajat ylittäviltä terveysuhilta ja että heillä on saatavillaan laadukasta terveydenhuoltoa.

Vaikka terveydenhuollon järjestäminen on jokaisen jäsenvaltion vastuulla, EU täydentää kansallisia politiikkoja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n terveyspolitiikalla pyritään puuttumaan EU:n laajuisiin terveysuhkiin, estämään tautien esiintymistä ja varmistamaan, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet elää terveenä ja saada laadukasta terveydenhoitoa. Yhteistyö tarkoittaa myös resurssien yhdistämistä, mikä tuottaa mittakaavaetuja.

Mitä EU tekee?

EU:n tavoitteena on varmistaa helposti saavutettavat, tehokkaat ja sopeutumiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät EU:ssa. Se työskentelee muun muassa rokotusten parissa (myös covid-19:n yhteydessä), torjuu mikrobilääkeresistenssiä sekä estää ja rajoittaa pandemioiden ja tartuntatautien leviämistä.

EU:n roolilla on suurta merkitystä ihmisten suojelun kannalta EU:ssa, kun varaudutaan valtioiden rajat ylittäviin vakaviin terveysuhkiin ja reagoidaan niihin. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen haluaakin rakentaa vahvempaa eurooppalaista terveysunionia, jotta EU-maat voivat yhdessä puuttua terveyskriiseihin ja lääkepulaan sekä torjua syöpää.

Syöpä on merkittävä kuolinsyy EU:ssa, ja se aiheuttaa suuria kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmille. EU tukee syövän ennaltaehkäisyä, havaitsemista, varhaista diagnosointia ja hoitoa sekä syöpäpotilaiden ja syöpäselviytyjien elämänlaatua EU:n syöväntorjuntasuunnitelmalla. EU torjuu tupakointia aktiivisesti tupakkalainsäädännöllä ja edistää terveellisiä elämäntapoja.

Euroopan lääkestrategian tavoitteena on parantaa kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuutta. Tämä koskee myös harvinaisiin sairauksiin tarkoitettuja lääkkeitä. Strategialla tuetaan myös innovointia ja monipuolisia toimitusketjuja kriiseihin varautumisen tehostamiseksi.

EU:n terveysalan politiikkojen pääasiallinen rahoitusväline on 5,1 miljardin euron EU4Health-ohjelma. Siitä rahoitetaan toimia, joilla edistetään sairauksien ennaltaehkäisyä sekä terveydenhuoltojärjestelmien varautumista ja häiriönsietokykyä Euroopassa. Lisäksi Horisontti Eurooppa -ohjelmasta investoidaan 5,4 miljardia euroa terveyteen liittyvään tutkimukseen ja innovointiin.

Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus arvioi uusia uhkia, jotta EU ja kansalliset terveysviranomaiset voivat reagoida niihin nopeasti. Parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi kaikille lääkkeille on ennen niiden markkinoille saattamista saatava Euroopan lääkeviraston hyväksyntä joko kansallisella tai EU:n tasolla.

Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla matkailijat voivat saada hoitoa sairastuessaan toisessa EU-jäsenvaltiossa, ja rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevissa EU:n säännöissä vahvistetaan kansalaisten oikeudet heidän hakeutuessaan suunniteltuun hoitoon rajojen yli. Eurooppalaiset osaamisverkostot hyödyttävät harvinaisista tai monimutkaisista sairauksista kärsiviä potilaita tarjoamalla eri puolilta Eurooppaa saatavaa korkean tason asiantuntemusta ilman, että potilaiden tarvitsee lähteä kotimaastaan.

Lue lisää: https://ec.europa.eu/health/

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on EU:n toimintasuunnitelma, jolla Euroopasta tehdään ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Se on kasvustrategia, jonka tavoitteena on luoda Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous, jossa ei ole kasvihuonekaasujen nettopäästöjä ja jossa periaatteena on, ettei ketään jätetä jälkeen.

Ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen ovat uhka Euroopalle ja koko maailmalle. Ilmakehä lämpenee ja ilmasto muuttuu.

Ympäristönsuojelu ja talouskasvu eivät sulje toisiaan pois. EU vähensi vuosina 1990–2019 kasvihuonekaasupäästöjään yli 24 %, ja samana aikana sen talous kasvoi 60 %.

Mitä EU tekee?

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitetään, miten Euroopasta tulee ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää puhtaan kiertotalouden luomista, luonnon monimuotoisuuden ennallistamista ja saastumisen vähentämistä. Se edellyttää kaikilla talouden sektoreilla toteutettavia toimia, joihin kuuluvat mm. seuraavat:

• Investoinnit ympäristöystävälliseen teknologiaan
• Teollisuuden innovointikyvyn tukeminen
• Puhtaampien, halvempien ja terveyden kannalta parempien yksityis- ja joukkoliikennemuotojen käyttöönotto
• Irtautuminen hiilestä energia-alalla
• Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen
• Yhteistyö kansainvälisten kumppanien kanssa maailmanlaajuisten ympäristönormien parantamiseksi

EU on sitoutunut saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä ja asettanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55  vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Nämä tavoitteet vahvistetaan kaikkien aikojen ensimmäisessä eurooppalaisessa ilmastolaissa. Näin varmistetaan, että kaikilla EU:n toimintapolitiikoilla pyritään niiden saavuttamiseen.

Sekä EU:lta että kansalliselta julkiselta sektorilta ja yksityiseltä sektorilta edellytetään merkittäviä investointeja. Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelma mobilisoi kestäviä investointeja vähintään biljoonan euron edestä, ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastolla varmistetaan, että kaikki alueet pysyvät kehityksessä mukana, sillä siitä tuetaan vähintään 150 miljardilla eurolla alueita, joihin ilmastosiirtymä vaikuttaa eniten. Ilmastotoimet ovat osa EU:n suurimpia meno-ohjelmia, sillä vähintään 30  vuosien 2021–2027 talousarviosta on osoitettu ilmastoon liittyviin aloitteisiin.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa tuetaan kunnianhimoisella tavoitteella pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja kääntää sen kehityssuunta parempaan. Tavoite pyritään saavuttamaan muuttamalla elintarvikejärjestelmiä, metsän, maan, vesien ja merialueiden käyttöä sekä energia-, kaupunki- ja teollisuusjärjestelmiä. Uusi EU:n teollisuusstrategia auttaa Euroopan teollisuutta johtamaan siirtymistä kohti ilmastoneutraaliutta ja digitaalista johtoasemaa. Digitaaliteknologialla on tärkeä rooli EU:n vuoden 2050 ilmastotavoitteen saavuttamisessa, esimerkiksi energiankäytön optimoinnissa monilla aloilla, kuten maataloudessa, liikenteessä ja valmistusteollisuudessa.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat maailmanlaajuisia uhkia, ja EU jatkaa kansainvälisten toimien johtamista edistääkseen kunnianhimoisten ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikkojen täytäntöönpanoa kaikkialla maailmassa.

Lue lisää: Euroopan vihreän kehityksen ohjelma

EU pyrkii määrätietoisesti siihen, että se olisi maanosista ensimmäisenä ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Tämän toteuttamiseksi on otettu käyttöön Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, jonka avulla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, investoidaan vihreään teknologiaan, suojellaan luonnonympäristöä ja puututaan myös ilmastonmuutoksen väistämättömiin seurauksiin.

EU toteuttaa ilmastotoimia reagoidakseen maapallon ilmaston muutoksiin ja etenkin maailmanlaajuiseen lämpötilojen nousuun, joka on seurausta ihmisen toiminnasta johtuvasta kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisestä. Keskilämpötilan nousulla on monia seurauksia. Tällaisia ovat esimerkiksi useammin esiintyvät äärimmäiset sääilmiöt, kuten tulvat, kuivuus ja myrskyt. Sen lisäksi, että nämä ilmiöt aiheuttavat välittömän uhan ihmisille, ne voivat myös vaarantaa elintarviketuotannon ja aiheuttaa vesipulaa, mikä puolestaan voi aiheuttaa nälänhätää, konflikteja ja muuttoliikettä.

Mitä EU tekee?

EU johtaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se tekee aktiivisesti yhteistyötä muiden maiden ja alueiden kanssa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon lämpeneminen selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja pyrkiä rajoittamaan nousu 1,5 celsiusasteeseen.

EU on sitoutunut olemaan ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, ja se on asettanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Nämä tavoitteet vahvistetaan ensimmäisessä eurooppalaisessa ilmastolaissa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa taasen toteutetaan mittavia toimenpiteitä, joiden avulla Euroopan kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä kestävän kehityksen mukaisesta vihreästä siirtymästä ketään ei jätetä -periaatteella.

Siirtymä edellyttää, että toimissa ovat mukana talouden ja yhteiskunnan kaikki osat. Yksityishenkilöt ja yhteisöt voivat antaa oman panoksensa tähän eurooppalaisen ilmastosopimusaloitteen kautta. Siinä kehotetaan kaikkia osallistumaan vihreämmän Euroopan rakentamiseen.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla EU:n strategialla edistetään sellaisia toimia kuin suojapatojen rakentaminen, kuivuutta kestävien viljelykasvien kehittäminen ja rakennusmääräysten muuttaminen. Lisäksi sillä tuetaan kansainvälisiä toimia ilmastokestävyyden parantamiseksi.

Ilmastonmuutoksen torjumatta jättäminen kävisi erittäin kalliiksi EU:lle ja muulle maailmalle. Puhtaiden teknologioiden kasvava kysyntä tarjoaa kuitenkin tilaisuuksia innovoida ja nykyaikaistaa teollisuutta sekä luoda vihreitä työpaikkoja ja kasvua. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on kasvustrategia, jolla näitä tilaisuuksia hyödynnetään. Ilmastotoimet ovat osa EU:n suurimpia meno-ohjelmia, sillä vähintään 30 % vuosien 2021–2027 talousarviosta on osoitettu ilmastoon liittyviin aloitteisiin.

EU:lla on käytössään kattava joukko toimenpiteitä, joilla vähennetään päästöjä kaikilla talouden aloilla. EU:n päästökauppajärjestelmällä vähennetään kustannustehokkaasti teollisuuden, voimalaitosten ja ilmailun päästöjä Euroopassa. EU-jäsenmaat ovat myös sopineet kansallisista tavoitteista päästöjen vähentämiseksi muilla aloilla, kuten liikenteessä, rakentamisessa ja maataloudessa.

Lue lisää: https://ec.europa.eu/clima/

EU:n ympäristönormit kuuluvat maailman tiukimpiin. Niillä suojellaan luontoa ja ihmisten elämänlaatua, tuetaan siirtymistä vihreään talouteen ja varmistetaan luonnonvarojen harkittu käyttö.

Edessä on kuitenkin suuria maailmanlaajuisia haasteita, kuten ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja luonnonvarojen niukkuus. Näihin haasteisiin on vastattava kiireellisesti, ja se edellyttää yhteiskunnan, elämäntapamme sekä tuotanto- ja kulutustapojen perusteellista ja nopeaa muutosta. Covid-19-pandemian jälkeisen EU:n elpymisen on oltava ympäristön kannalta suotuisaa, sen on parannettava Euroopan selviytymiskykyä ja sen on oltava oikeudenmukaista ja osallistavaa kaikille.

EU:n ympäristöpolitiikalla on keskeinen rooli tuettaessa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. Sillä nopeutetaan siirtymistä ilmastoneutraaliin, resurssitehokkaaseen ja uusintavaan talouteen, jossa maapallolle annetaan enemmän kuin siltä otetaan.

Mitä EU tekee?

EU pyrkii vähentämään tavaroiden ja palvelujen tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksia. Siirtyminen kiertotalouteen, jossa tuotteiden ja materiaalien arvo säilyy mahdollisimman pitkään ja jossa jätteiden ja resurssien käyttö minimoidaan, on olennaisen tärkeää, jotta voidaan saavuttaa EU:n ilmastoneutraaliustavoite vuoteen 2050 mennessä ja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen.

Uudella kiertotalouden toimintasuunnitelmalla, joka on yksi vihreän kehityksen ohjelman tärkeimmistä osista, pyritään tekemään kestävyysperiaatteita noudattavista tuotteista normi EU:ssa. Toimintasuunnitelmassa keskitytään aloihin, joilla on eniten potentiaalia kiertotalouden edistämiseen, kuten elektroniikka, akut, ajoneuvot, tekstiilit, rakentaminen ja elintarvikkeet. Yksi toimintasuunnitelman kulmakivistä on myös muovistrategia, jonka avulla kaikista muovipakkauksista EU:ssa pyritään tekemään uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi toteutetaan toimia kertakäyttömuovien vähentämiseksi.

EU:n on suojeltava luonnonvaroja ja pysäytettävä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien väheneminen. EU:n biodiversiteettistrategialla pyritään muun muassa laajentamaan suojelualueita maalla ja merellä sekä edistämään laaja-alaista puiden istuttamista ja kestäviä viljelykäytäntöjä. Sen yhteydessä hyödynnetään EU:n nykyistä Natura 2000 -verkostoa. Siihen kuuluvilla suojelualueilla sallitaan kestävän kehityksen mukainen ihmisen toiminta, joka ei vaaranna harvinaisia ja haavoittuvia lajeja tai luontotyyppejä.

Jotta ihmisiä voidaan suojella ympäristöön liittyviltä paineilta sekä terveydelle ja hyvinvoinnille aiheutuvilta riskeiltä, EU pyrkii varmistamaan turvallisen juomaveden ja puhtaan uimaveden, parantamaan ilmanlaatua, vähentämään melua ja vähentämään haitallisten kemikaalien vaikutuksia tai poistamaan ne.

EU:lla on myös johtava asema kansainvälisissä pyrkimyksissä edistää kestävää kehitystä. Ympäristöhaasteet eivät pysähdy rajoille. Lisää toimia tarvitaan, jotta ilma, vesi ja valtameret säilyvät puhtaina, ja varmistaa, että maata ja ekosysteemejä käytetään kestävästi ja ilmastonmuutos pysyy hallinnassa. Ympäristönormeja noudatetaan myös EU:n ja muiden maiden välisissä kauppasopimuksissa.

Lue lisää: https://ec.europa.eu/info/topics/environment_fi

EU:n energiapolitiikan tavoitteena on toimitusvarma, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energian saanti ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen.

Euroopalla on ratkaistavana monia energiahaasteita. EU:n on taattava energian toimitusvarmuus ja kohtuullinen hinta, mutta samalla siirryttävä fossiilipohjaisesta taloudesta puhtaampaan ja hiilineutraalimpaan järjestelmään.

Tämä siirtymä edellyttää energiatehokkuutta, uusiutuvan energian käyttöä, innovaatioita ja uusia teknologioita, rajat ylittäviä energiaverkkoja ja pienempää riippuvuutta tuontienergiasta.

Mitä EU tekee

EU-maat määrittelevät itse energialähteidensä yhdistelmän, mutta energia-alan sääntöjen koordinointi EU-tasolla auttaa saavuttamaan yhteiset tavoitteet.

Ilmasto ja energiantuotanto liittyvät vääjäämättä toisiinsa. Energian osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 75 prosenttia. Saavuttaakseen ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä EU pyrkii uudistamaan täysin energiantuotantojärjestelmänsä.

Tämä muutos voidaan toteuttaa energiaunionin avulla lisäämällä synergiaa muiden alojen, kuten liikenteen, tutkimuksen ja innovoinnin, digitalisaation, kiertotalouden ja kestävää kehitystä tukevan sijoitustoiminnan, kanssa.

”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspaketti nopeuttaa siirtymää puhtaan energian käyttöön ja auttaa EU:ta saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet.

Sähköntuotannon irrottaminen hiilestä uusiutuvan energian avulla on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeinen osatekijä. Merellä tuotettava uusiutuva energia on yksi lupaavimmista teknologioista. Lisäksi EU pyrkii parantamaan energiatehokkuutta muun muassa kunnostamalla miljoonittain eurooppalaista rakennuskantaa sekä lisäämällä kuluttajien tietoisuutta tuotteiden ekosuunnittelu- ja energiamerkinnöillä.

Ehdotettujen energiajärjestelmän integrointia ja vetyä koskevien EU:n strategioiden tavoitteena on tehokkaampi, yhteenliitetty ja täysin hiilivapaa ja toiminnaltaan joustava energiasektori. Lisäksi Euroopan komissio ratkoo uusia haasteita, kuten kaasuntuotannon vähähiilistämistä, esimerkiksi suitsimalla metaanipäästöjä.

Kun näihin haasteisiin haetaan ratkaisua EU-tasolla, luodaan samalla uusia mahdollisuuksia kasvulle, työpaikkojen luomiselle, tutkimukselle ja kilpailukykyisemmille ja kestävämmille energiamarkkinoille. Lisäksi oikeus kilpailuttaa helposti energiantoimittajia hyödyttää merkittävästi kuluttajia ja antaa mahdollisuuden säästää energiakustannuksissa ja vähentää ilmansaasteita. Näitä EU:n tavoitteita tuetaan myös muilla hankkeilla, esimerkiksi seuraavilla:

• EU-maiden rajojen yli luodaan uusia kaasu- ja sähköverkkoyhteyksiä hankkeissa, joissa myös liitetään uusiutuvia energialähteitä entistä paremmin runkoverkkoon.
• Akkutuotantoa tuetaan esimerkiksi EU:n akkualan yhteenliittymällä, joka vauhdittaa akkuteknologiaa ja akkujen tuotantovalmiuksia EU:ssa.
• Siirtymävaiheessa olevia kivihiilialueita autetaan siirtymään puhtaisiin energialähteisiin.
• Kansainvälisessä fuusiohankkeessa (ITER), joka on yksi maailman kunnianhimoisimmista energiahankkeista, kehitetään täysin uudenlaista fuusioenergiantuotantoa.

Lisätietoa: https://ec.europa.eu/energy/en

EU:n liikennepolitiikalla autetaan taloutta pysymään vireänä. Tämä tapahtuu kehittämällä nykyaikaista infrastruktuuria, jonka ansiosta matkustaminen on nopeampaa ja turvallisempaa. Samalla edistetään vihreitä ja digitaalisia teknologioita.

Eurooppa tarvitsee tehokkaita liikenneyhteyksiä, jotka hyödyttävät liiketoimintaa, kasvua ja työllisyyttä, matkailua ja vapaa-ajan toimintaa sekä pitävät ihmiset yhteydessä toisiinsa. Liikenne on merkittävä talouden edistäjä, joka työllistää suoraan noin 10 miljoonaa ihmistä. EU:n liikennepolitiikassa keskitytään luomaan kriisinkestävä yhtenäinen eurooppalainen alue, jolla liikenne on puhtaampaa ja ympäristöystävällisempää ja kilpailu reilua.

Mitä EU tekee?

Liikennealalla on EU:n ansiosta tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana huomattavaa edistystä. Liikenne maalla, merellä ja ilmassa on turvallisempaa, liikennealan työolot ja -ehdot ovat oikeudenmukaisia, vaihtoehtoja liikkumiseen on enemmän, minkä lisäksi liikkuminen on edullisempaa ja siinä siirrytään nopeasti kohti puhtaampia ja digitaalisia ratkaisuja.

Liikenteen osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on neljännes, ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on vähentää päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kestävämpi ja älykkäämpi liikkuminen edellyttää edullisempien, helpommin saatavilla olevien, terveellisempien ja puhtaampien vaihtoehtojen tarjoamista. Keskeisenä tavoitteena on edistää puhtaiden ajoneuvojen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönottoa sekä vahvistaa rautateiden kaltaisten kestävien liikennemuotojen roolia. Euroopan rautateiden teemavuonna 2021 tuodaan esiin rautatieliikenteen etuja kestävänä, älykkäänä ja turvallisena liikennemuotona.

Tehokkuuden parantaminen on ratkaisevan tärkeää. Tässä auttavat esimerkiksi automatisoidun liikkuvuuden mahdollistava digitaaliteknologia ja älykkäät liikenteenhallintajärjestelmät, jotka tekevät liikenteestä myös puhtaampaa.

EU:n liikenneinfrastruktuuripolitiikan tavoitteena on yhdistää koko maanosa. Rahoitusvälineenä on Verkkojen Eurooppa -väline, jonka budjetti on yli 25,8 miljardia euroa. Tavoitteisiin kuuluu myös kansallisten liikenneverkkojen yhdistäminen toisiinsa ja rajat ylittäviin yhteyksiin tehtävien investointien tukeminen. Etusijalle asetetaan ympäristön huomioon ottavat liikennemuodot, kuten rautatiet, ja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäviä ajoneuvoja varten suunnitellun infrastruktuurin kehittäminen.

Liikenne on sisämarkkinoiden selkäranka, joka pitää EU:n talouden liikkeessä. Ilmailualan yhtenäismarkkinoiden luominen ja yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan aloitteen eteneminen tekevät lentomatkustamisesta helpompaa ja halvempaa. Toimiluvan saaneet rautatieyhtiöt voivat nyt tarjota palvelujaan kaikkialla EU:ssa, ja varustamot voivat toimia useammissa maissa.

Turvallisuus on aina etusijalla. Vaikka kehitys on ollut oikeansuuntaista, noin 18 800 ihmistä menetti henkensä tieliikenneonnettomuuksissa vuonna 2020. Siksi EU pyrkii aktiivisesti parantamaan liikenneturvallisuutta. EU:n liikennepolitiikka auttaa matkustajia myös muilla tavoin: EU:ssa matkustavilla lento-, juna-, laiva- ja linja-automatkustajilla on tiettyjä oikeuksia, jos matkalla tapahtuu viivästyksiä tai peruutuksia.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/transport/index_en

Yhteisellä maatalouspolitiikalla varmistetaan EU:n 447 miljoonalle kuluttajalle kestävään tuotantoon perustuva vakaa ja kohtuuhintainen elintarvikehuolto. Yhteinen politiikka auttaa myös torjumaan ilmastonmuutosta, hallinnoimaan luonnonvaroja ja tukemaan maaseutualueiden työllisyyttä ja kasvua.

Yhteistä maatalouspolitiikkaa sovelletaan kaikissa EU-maissa, ja se rahoitetaan EU:n talousarviosta. Sillä tuetaan EU:n elintärkeää elintarvike- ja maatalousalaa, jolla on lähes 40 miljoonaa työpaikkaa.

Ilmastonmuutoksen ja koronaviruspandemian kaltaiset kriisit ovat muistutus siitä, että elintarvikejärjestelmä voi joutua uhatuksi ja että sen selviytymiskykyä on vahvistettava. Terveyttä edistävä ja kestävä elintarvikejärjestelmä on yksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kulmakivistä.

Mitä EU tekee?

Yhteinen maatalouspolitiikka tukee alaa monin tavoin:

• Viljelijöitä tuetaan suorilla tuilla. Tukien avulla pyritään kompensoimaan maataloustoimintaan liittyviä riskejä ja epävarmuutta. Tukien myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijät noudattavat tiukkoja sääntöjä, jotka koskevat elintarviketurvallisuutta, ympäristöä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia.
• Markkinatoimenpiteillä autetaan viljelijöitä vaikeissa markkinatilanteissa, joissa esimerkiksi kysyntä yhtäkkiä romahtaa terveysuhkien vuoksi tai hinnat putoavat sen takia, että markkinoilla on jostain tuotteesta tilapäistä ylitarjontaa.
• Maaseudun kehittämisohjelmilla, jotka ovat EU-maiden osarahoittamia, edistetään innovointia ja kilpailukykyä ja tehdään maaseutualueista houkuttelevia asuin- ja työskentelypaikkoja.

EU tuki vuonna 2019 viljelijöitä noin 57,98 miljardilla eurolla. Tästä kokonaismäärästä lähes kolme neljäsosaa oli tulotukea.

Yhteisen maatalouspolitiikan painopistettä pyritään Euroopan komission ehdotusten mukaisesti siirtämään sääntöjen ja sääntöjen noudattamisen sijasta tuloksellisuuteen ja tuloksiin. Näin pyritään edistämään kestävää ja kilpailukykyistä maatalousalaa, jolla voidaan myötävaikuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen. Viljelijöillä, maatalouselintarviketuottajilla, metsänhoitajilla ja maaseutuyhteisöillä on keskeinen rooli monissa kysymyksissä. Yksi näistä on EU:n Pellolta pöytään -strategia, jonka tavoitteena on suojella ympäristöä kestävän elintarviketuotannon ja kulutuksen avulla. Strategialla pyritään edistämään sitä, että terveellinen ruoka olisi kaikkien saatavilla. Tämän lisäksi pyritään ehkäisemään ruokahävikkiä ja samalla varmistamaan viljelijöiden toimeentulo. Tuleva yhteinen maatalouspolitiikka liittyy läheisesti vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan. Politiikkaa on määrä panna täytäntöön 1. tammikuuta 2023 alkaen, jos Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto pääsevät lopulliseen sopimukseen ehdotuksista.

EU:n yleisen elintarvikelainsäädännön tarkoituksena on suojella ihmisten terveyttä ja kuluttajien etuja ja varmistaa samalla, että EU:n sisämarkkinat toimivat tehokkaasti. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) neuvoo elintarvikkeisiin liittyvissä kysymyksissä ja tukee näin ihmisten, eläinten, kasvien ja ympäristön suojelua. Elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä auttaa varmistamaan, että hyllyiltä poistetaan elintarvikkeet, jotka eivät ole EU:n sääntöjen mukaisia. Jos eläintauti- tai ruokamyrkytysepidemia puhkeaa, EU:n viranomaiset voivat jäljittää elintarvikkeiden liikkeet sähköisen Traces-järjestelmän avulla.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries_fi

Valtameret tuottavat suurimman osan hengittämästämme hapesta ja sääntelevät säätä ja ilmastoa. Niissä elää myös suurin osa maapallon lajeista. Valtamerillä on suuri merkitys Euroopan taloudelle. Ne tuottavat ruokaa, luovat työpaikkoja, toimivat liikenteen väylinä ja tarjoavat mahdollisuuksia virkistystoimintaan. EU edistää merten ja valtamerten suojelua ja haluaa varmistaa, että ne pysyvät ympäristön ja talouden kannalta kestävinä tuleville sukupolville.

Mitä EU tekee?

EU:n ”sininen talous” on hyvässä kunnossa: vuonna 2018 mereen perustuvien elinkeinojen liikevaihto oli 650 miljardia euroa ja ne työllistivät 4,5 miljoonaa ihmistä. EU:n kestävällä sinisen talouden strategialla pyritään hyödyntämään koko meri- ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet.

Tutkimuksen ja innovoinnin ansiosta meret ja valtameret ovat uusiutuvan energian, mineraalien ja lääkkeiden lähde. EU:lla on ainutlaatuiset mahdollisuudet kehittää merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa: sen merialueet ovat runsaslukuisia ja moninaisia, ja uusien laitosten kustannukset laskevat jatkuvasti. Euroopan komission ehdotukset tämän potentiaalin maksimoimiseksi auttavat EU:ta sen tavoitteessa saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.

Näiden uusien mahdollisuuksien edistämisen lisäksi EU:lla on tärkeä rooli merten vastuullisen ja kestävän hyödyntämisen edistämisessä sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti.

EU pyrkii yhteisellä kalastuspolitiikallaan varmistamaan, että kalastus ja vesiviljely (kalanviljely valvotuissa olosuhteissa) ovat ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta kestäviä. Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on edistää dynaamista ja kestävää kalastusteollisuutta, säilyttää luonnonvaroja ja suojella meriympäristöä sekä varmistaa kalastusyhteisöjen kohtuullinen elintaso. Siihen sisältyy sääntöjä, joiden avulla säännellään EU:n jäsenmaiden kalastuslaivastoja ja suojellaan Euroopan kalakantoja. Liikakalastuksen estämiseksi jäsenmaiden kiintiöillä rajoitetaan eri lajien pyyntimääriä ja purkamisvelvoitteella vältetään tuhlaava käytäntö, jossa ei-toivotut sivusaaliit heitetään pois.

EU on suojellut tiettyjä alueita varjellakseen meren ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta sekä näiden tarjoamia palveluja. Tavoitteena on, että vähintään 30 prosenttia EU:n merialueista on suojelun piirissä vuoteen 2030 mennessä. Merten roskaantumisen torjuntaa koskevilla EU:n säännöillä vähennetään kielteisiä vaikutuksia, joita aiheutuu muoviroskasta sekä kadonneista tai hylätyistä kalastusvälineistä. Erityisen tarkastelun kohteena on kymmenen EU:n rannoilta yleisimmin löytyvää kertakäyttöistä muovituotetta.

Yhteistä kalastuspolitiikkaa ja meripolitiikkaa aiotaan rahoittaa Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Kun yhteisymmärrys saa lopullisen hyväksynnän, rahastosta voidaan myöntää yli 6,1 miljardia euroa (2021–2027) alan kestävään kehitykseen, jossa erityishuomiota kiinnitetään pienimuotoiseen rannikkokalastukseen.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/oceans-and-fisheries/index_fi

EU tukee uusien ja parempien työpaikkojen luomista ympäri Eurooppaa ja pyrkii varmistamaan kaikille kansalaisilleen riittävän hyvät sosiaaliset olot muun muassa Euroopan sosiaalirahaston avulla, jonka budjetti on 86,4 miljardia euroa.

EU ja sen jäsenmaat vastaavat yhdessä työllisyys- ja sosiaaliasioista. Euroopan komissio on tehnyt työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista ensisijaisen painopisteensä, jota tuetaan Euroopan investointiohjelmalla.

Mitä EU tekee

EU:n työllisyys- ja sosiaalipolitiikalla pyritään

• luomaan laadukkaampia työpaikkoja kaikkialla EU:ssa
• auttamaan ihmisiä löytämään työtä omasta maastaan tai toisesta EU-maasta
• edistämään osaamista ja yrittäjyyttä
• sovittamaan yhteen ja nykyaikaistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä
• luomaan paremmat työolosuhteet soveltamalla yhteisiä vähimmäisvaatimuksia
• tukemaan sosiaalista osallisuutta ja torjumaan köyhyyttä ja
• suojelemaan vammaisten oikeuksia

Alan politiikoilla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja koulutuksen alalla. EU myöntää ja koordinoi rahoitusta auttaakseen jäsenmaita investoimaan ihmisiin (esimerkiksi lastenhoidon, terveydenhuollon, koulutuksen, julkisen infrastruktuurin ja työnhakuohjauksen alalla) ja uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmiään. Euroopan sosiaalirahaston 86,4 miljardin euron investoinneilla autetaan miljoonia eurooppalaisia hankkimaan uusia taitoja ja löytämään parempia työpaikkoja. Nuorisotakuulla (8,8 miljardia euroa) tuetaan nuorten työllisyyttä varmistamalla, että kaikki alle 25-vuotiaat nuoret saavat laadukkaan ja konkreettisen tarjouksen työ-, oppisopimus-, harjoittelu- tai jatkokoulutuspaikasta neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättymisestä. Taitojen parantamiseen tähtäävällä aloitteella autetaan aikuisia parantamaan perustaitojaan, kuten luku- ja kirjoitustaitoa tai tietokoneen käyttöä. Tällä aloitteella EU auttaa jäsenmaita antamaan ihmisille toisen mahdollisuuden kehittää osaamistaan.

Sosiaaliturva on kunkin jäsenmaan vastuulla, mutta EU luo siltoja kansallisten järjestelmien välille rajojen yli liikkuvia kansalaisia varten. EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamissäännöillä ei korvata kansallisia järjestelmiä, mutta niillä suojellaan kansalaisten sosiaaliturvaoikeuksia, kun he liikkuvat EU:ssa (ja Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Sveitsissä). EU suojelee työntekijöitä myös lainsäädännöllä, jolla rajoitetaan työaikaa, puututaan työpaikalla esiintyvään syrjintään, tehdään työoloista turvallisempia ja varmistetaan, että työntekijät saavat korvausta työssä aiheutuneista vammoista. Uusien ja tehokkaammin vaikuttavien oikeuksien antamiseksi kansalaisille vahvistetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa periaatteet ja oikeudet, jotka koskevat yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla, oikeudenmukaisia työoloja ja sosiaalista suojelua. Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaali EURES tuo yhteen työnhakijat ja yritykset, jotka tarjoavat töitä.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/employment-and-social-affairs_fi
Euroopan komission pohdinta-asiakirja Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta

Aluepolitiikan kohteena ovat kaikki Euroopan unionin alueet ja kaupungit. Sen tavoitteena on tukea uusien työpaikkojen luomista, yritysten kilpailukykyä, talouskasvua ja kestävää kehitystä sekä parantaa kansalaisten elämänlaatua.

Investoinnit San Ġwannin, Galwayn ja Cottbusin tutkimus- ja innovointikeskuksiin, Riian ja Wrocławin lentokenttien nykyaikaistaminen, Ateenan, Sofian ja Cluj-Napocan kaupunkiliikenteen parantaminen, Mont-Saint-Michelin säilyttäminen ja Pompeijin suojeleminen, Liettuan laajakaistainfrastruktuurin kehittäminen, Utrechtin ja Paredesin pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen, Santa Coloma de Gramenetin ja Liègen kaupunkikeskustojen saneeraaminen, Trenčínin ja Slavonski Brodin jätevedenkäsittelyjärjestelmien uusiminen sekä tietotekniikan käytön edistäminen Nikosian ja Ljubljanan yliopistoissa ovat vain muutamia esimerkkejä niistä tuhansista hankkeista, joita tuetaan EU:n aluepolitiikalla Euroopan eri alueilla.

Mitä EU tekee

Aluepolitiikalla vahvistetaan Euroopan yhteisvastuuta, vauhditetaan talouskasvua ja parannetaan elämänlaatua strategisten investointien avulla. Valtaosa aluepolitiikan rahoituksesta suunnataan EU:n vähemmän kehittyneille maille ja alueille. Tavoitteena on auttaa niitä saavuttamaan muut ja vähentää EU:ssa edelleen vallitsevia taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja.

Euroopan komissio ja EU-maat ja niiden alueet hallinnoivat yhdessä aluepolitiikkaa. Ne valitsevat hankkeet, jotka saavat EU:n osarahoitusta ohjelmista, joista on sovittu etukäteen Euroopan komission kanssa. EU:n rahoitusta täydennetään aina kansallisella (yksityisellä ja/tai julkisella) rahoituksella.

Jokainen ohjelma laaditaan prosessissa, johon osallistuvat yhdessä Euroopan, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sidosryhmät sekä työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta. Tätä kumppanuuden periaatetta sovelletaan ohjelmoinnin kaikissa vaiheissa, joita ovat suunnittelu, hallinnointi, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi.

Aluepolitiikan Interreg-ohjelmilla kiinnitetään erityistä huomiota raja-alueiden tarpeisiin ja mahdollisuuksiin.

Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja EU:n alueiden erilaisiin kehittämistarpeisiin voidaan löytää ratkaisu, EU:n talousarviosta on varattu 259,7 miljardia euroa vuosien 2014–2020 aluepolitiikkaa varten. Se on neljännes EU:n kokonaistalousarviosta. Näitä varoja käytetään strategisten liikenne- ja viestintäinfrastruktuurien rahoittamiseen, edistämään siirtymistä ympäristöystävällisempään talouteen, pienten ja keskisuurten yritysten innovatiivisuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen, uusien ja kestävien työpaikkojen luomiseen, koulutusjärjestelmien lujittamiseen ja nykyaikaistamiseen ja osallistavamman yhteiskunnan luomiseen. Lisätietoa Euroopan rakenne- ja investointirahastoista on saatavana osoitteesta cohesiondata.ec.europa.eu/overview#.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/regional-policy_fi

EU pyrkii parantamaan teollisuuden ja yritysten kilpailukykyä ja lisäämään työpaikkoja ja kasvua suotuisalla liiketoimintaympäristöllä.

EU:n yritys- ja teollisuuspolitiikalla pyritään parantamaan liiketoimintaympäristöä, edistämään yrittäjyyttä ja työpaikkojen luomista sekä helpottamaan pienten yritysten rahoituksen saantia ja markkinoille pääsyä. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus kaikista EU:n yrityksistä on 99 prosenttia, ja kaksi kolmasosaa yksityisen sektorin työpaikoista on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. EU:n toimintapolitiikoilla kannustetaan luomaan uusia yrityksiä ja autetaan innovatiivisia yrityksiä laajentamaan toimintaansa. Laajennetuilla kauppasopimuksilla avataan markkinoita EU:n yrityksille, ja EU:n ulkopuolelta tulevan vilpillisen kilpailun torjumiseksi voidaan ryhtyä toimiin. EU pyrkii

• lujittamaan teollista perustaansa ja edistämään siirtymistä vähähiiliseen talouteen
• edistämään innovointia uusien kasvun lähteiden luomiseksi
• kannustamaan pienyrityksiä ja edistämään yrittäjähenkisyyttä
• takaamaan EU:n laajuiset tavaramarkkinat ja
• maksimoimaan EU:n avaruuteen tekemistä sijoituksista saatavat edut.

Mitä EU tekee

EU on sitoutunut auttamaan yrityksiä ja teollisuutta toimimaan kilpailukykyisesti ja luomaan kasvua ja uusia työpaikkoja. Tavoitteena on auttaa eurooppalaisia yrityksiä kehittymään älykkäämmiksi, innovatiivisemmiksi ja kestävämmiksi. Teollisuuspolitiikalla edistetään kilpailukykyä luomalla asianmukaiset toimintapuitteet (kuten älykäs lainsäädäntö ja osaamisen kehittäminen). Euroopan komissio on laatinut alakohtaisia toimintasuunnitelmia ja alakohtaista lainsäädäntöä tukeakseen yli kymmentä keskeistä teollisuuden alaa, kuten kemikaaliteollisuutta, autoteollisuutta, elintarviketeollisuutta, terveydenhuoltoa, biotekniikkaa ja ilmailuteollisuutta. Komissio vastaa myös aloista, joilla on geostrategista merkitystä ja joilla julkisen vallan toimet ovat yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi puolustus, turvallisuus ja avaruus.

Euroopan komissio on käynnistänyt Euroopan investointipankin kanssa Euroopan investointiohjelman. Ohjelman yhteydessä perustetulla Euroopan strategisten investointien rahastolla pyritään lisäämään investointeja kaikkialla Euroopassa. Marraskuuhun 2018 mennessä ohjelma oli johtanut 360 miljardin euron arvoisiin investointeihin. Rahasto antaa takuita Euroopan investointipankin rahoittamille hankkeille, joissa keskitytään infrastruktuuriin, innovointiin ja pienempiin yrityksiin. Noin 850 000 pienen ja keskisuuren yrityksen rahoituksen saanti helpottuu. Komissio hallinnoi monia EU:n ohjelmia, joilla tuetaan innovointia ja yrittäjyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi

• COSME – yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelma
• tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma ”Horisontti 2020”
• Galileo-satelliittinavigointi- ja paikantamisohjelma ja Copernicus-maanseurantaohjelma, jotka tarjoavat miljoonille ihmisille ja yrityksille hyödyllisiä palveluja.

Lisäksi EU tarjoaa yrityksille tukipalveluita, muun muassa Yritys-Eurooppa-verkoston ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman.

Lisätietoja: https://europa.eu/european-union/topics/enterprise_fi

Horisontti 2020 on 77 miljardin euron tutkimus- ja innovaatio-ohjelma, jonka tavoitteena on edistää kasvua ja työllisyyttä EU:ssa ja vastata joihinkin suurimmista haasteistamme.

Tutkimus ja innovointi ovat ensisijaisen tärkeitä terveen talouden ja yhteiskunnan turvaamiseksi. Niillä on keskeinen sija EU:n toimissa laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi ja kasvun ja investointien edistämiseksi. Ne myös tuottavat tietoa ja ratkaisuja sekä vuoden 2014 ebolaepidemian kaltaisiin kiireellisiin ongelmiin että pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin haasteisiin esimerkiksi ilmastonmuutoksen alalla.

Tutkimus ja innovointi auttavat myös kohentamaan ihmisten elämänlaatua muun muassa terveydenhuollon, liikenteen ja energian aloilla tehtävillä parannuksilla. Ne voivat johtaa lukuisiin uusiin tuotteisiin ja palveluihin, joilla voidaan parantaa elämänlaatua ja vahvistaa talouden suorituskykyä.

Mitä EU tekee

EU on maailman suurin tiedon tuottaja. Lähes kolmannes koko maailman tutkimuksesta ja teknologiatuotannosta on lähtöisin EU:sta. Kilpailun kasvaessa EU:n on kuitenkin huolehdittava siitä, että huippututkimus ja innovatiiviset ideat muutetaan menestyviksi tuotteiksi ja teknologioiksi. Kaikilla EU-mailla on omat tutkimuspolitiikkansa ja rahoitusohjelmansa, mutta monet tärkeät kysymykset voidaan ratkaista parhaiten auttamalla eri maiden tutkijoita ja innovoijia tekemään yhteistyötä. Siksi tutkimusta ja innovointia rahoitetaan myös EU:n tasolla, erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman avulla.

Horisontti 2020 on EU:n kaikkien aikojen suurin tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma. Sillä rahoitetaan 77 miljardin euron investoinnit seitsemän vuoden aikana (2014–2020). Nämä investoinnit poikivat myös muita julkisia ja yksityisiä investointeja. Ohjelmassa saavutetaan läpimurtoja ja löydöksiä sekä tutkimuslaitoksissa että tuomalla huippuideat tutkimuslaitoksista markkinoille.

Horisontti 2020 -ohjelmalla on kolme keskeistä tavoitetta. Sillä pyritään

• vahvistamaan huipputason tiedettä, myös Euroopan tutkimusneuvoston tuella, ja tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä Marie Skłodowska-Curie -toimien avulla
• edistämään teollisuuden johtoasemaa nanoteknologian ja bioteknologian kaltaisilla aloilla ja tukemalla yrityksiä ja yrittäjiä ja
• ratkaisemaan suurimpia yhteiskunnallisia haasteitamme, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen, liikenteeseen, energiaan, ilmastotoimiin sekä vapauden ja turvallisuuden suojeluun.

Euroopan komissio pyrkii myös laatimaan politiikkoja, joilla kannustetaan huipputason tutkimusta ja edistetään innovointia. Uudet politiikat ja toimet on ryhmitelty kolmeen aihealueeseen: avoin innovointi, avoin tiede ja avoimuus maailmalle.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/research-and-innovation_fi

Talous- ja rahaliitto sekä euro muodostavat yhteisen perustan vakauden, kasvun ja hyvinvoinnin lisäämiselle kaikkialla Euroopassa.

Talous- ja rahaliitto yhdistää EU:n taloudet yhteensovitetun talous- ja finanssipolitiikan, yhteisen rahapolitiikan ja yhteisen rahan eli euron avulla. Se on tehokas väline, jolla tuetaan työpaikkojen luomista, kasvua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja rahoitusvakautta, mutta toimet ovat edelleen kesken, ja ne on saatettava loppuun.

Mitä EU tekee

Euroalueella ja EU:ssa sovellettavan EU:n talous- ja rahoituspolitiikan tavoitteena on

• edistää kasvua ja työllisyyttä
• edistää makrotalouden ja julkisen talouden vakautta
• tehostaa talous- ja rahaliiton toimintaa
• edistää investointeja
• estää tai korjata makrotalouden epätasapainoa
• auttaa sovittamaan yhteen jäsenmaiden rakennepolitiikkoja ja
• edistää hyvinvointia EU:n ulkopuolella

Vuoden 2008 talous- ja rahoituskriisiin seurauksena EU:n talouden ohjausta ja hallintaa lujitettiin tekemällä parannuksia vakaus- ja kasvusopimukseen, joka sisältää finanssipolitiikan sääntöjä jäsenvaltioille talous- ja rahaliiton vakauden tukemiseksi. Maat, jotka suljettiin rahoitusmarkkinoiden ulkopuolelle, kuten Kreikka, saivat taloudellista ja poliittista tukea. Tällaisia tilanteita varten euroalueen pysyväksi ratkaisuksi luotiin Euroopan vakausmekanismi.

Lisäksi otettiin käyttöön makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely, jolla seurataan ja korjataan yksittäisten jäsenmaiden mahdollisesti ongelmallista suhdannekehitystä ja varmistetaan, ettei sillä ole vaikutusta muiden maiden suhdannekehitykseen.

Vuodesta 2002 lähtien käytössä ollut euro, jota käyttää yli 340 miljoonaa ihmistä 19 jäsenmaassa, on maailman toiseksi tärkein valuutta USA:n dollarin jälkeen. Yhteinen raha on käytännöllinen kansalaisten kannalta, siitä on hyötyä yrityksille, ja se on Euroopan yhdentymisprosessin yksi merkittävä saavutus.

Vuoden 2014 marraskuussa hyväksytyssä Euroopan investointiohjelmassa käytetään julkisia takuita yksityisten investointien lisäämiseksi. Ohjelmaan kuuluvan Euroopan strategisten investointien rahaston kautta on jo saatu liikkeelle 439 miljardin euron arvosta investointeja (lokakuuhun 2019 mennessä), mikä on ylittänyt odotukset. Ohjelman investoinneilla on luotu 1,1 miljoonaa työpaikkaa, ja luvun odotetaan kasvavan 1,7 miljoonaan vuoteen 2022 mennessä. Yli miljoonan pienen ja keskisuuren yrityksen rahoituksen saanti helpottuu. EU:n bruttokansantuote on ohjelman ansiosta kasvanut 0,9 prosenttia.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/economy-finance-and-euro_fi
Euroopan komission pohdinta-asiakirja talous- ja rahaliiton syventämisestä

EU pyrkii varmistamaan, että rahoitusjärjestelmä säilyy vahvana ja vakaana ja että sisämarkkinat tarjoavat kuluttajille ja yrityksille niiden tarvitsemat rahoitustuotteet.

Rahoituslaitoksilla ja -markkinoilla on ratkaiseva asema EU:n talouden vakauden ja kasvun turvaamisessa. Ne tarjoavat rahoitusta kotitalouksille ja yrityksille. Ne antavat ihmisille mahdollisuuden säästää ja sijoittaa. Ne tarjoavat vakuutuksia riskejä vastaan ja helpottavat maksamista.

Rahoitusjärjestelmän häiriöillä voi olla laajoja seurauksia. Vuoden 2008 rahoituskriisi osoitti, että yksikään EU-maa ei voi hallinnoida rahoitusalaa ja valvoa rahoitusvakautta uhkaavia riskejä yksin. Kriisin seurauksena EU on toteuttanut kunnianhimoisia uudistuksia, joilla vahvistetaan rahoitusjärjestelmää ja EU:n kykyä toimia rahoitusmarkkinoiden ja talouden tulevissa häiriötilanteissa. Tässä yhteydessä lujitetaan myös sääntöjä, joilla suojataan talletukset, jos pankit joutuvat vaikeuksiin.

Mitä EU tekee

EU pyrkii rakentamaan vahvan ja vakaan rahoitusalan lujittamalla rahoituslaitosten valvontaa ja sääntelemällä monimutkaisia rahoitustuotteita. Euroopan komissio pyrkii edelleen ylläpitämään rahoitusjärjestelmän vakautta ja häiriönsietokykyä ja puuttumaan jäljellä oleviin riskeihin ja pitämään samalla sääntelykehyksen teknologisen ja taloudellisen kehityksen tasalla.

Yhteisessä sääntökirjassa vahvistetut yhteiset säännöt koskevat pankkien pääomavaatimusten valvontaa, parempaa talletussuojaa ja kaatumassa olevien pankkien hoitoa. Pankkiunionissa pankkien valvonta ja kriisinratkaisu on siirretty euroalueen 19 jäsenmaassa kansalliselta tasolta EU:n tasolle. Pääomamarkkinaunionilla luodaan välttämätön kehys pääomien saamiseksi liikkeelle Euroopassa ja niiden kanavoimiseksi kaikkiin yrityksiin, myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja infrastruktuurihankkeisiin, jotka tarvitsevat pääomaa laajentuakseen ja luodakseen työpaikkoja.

Kuluttajien rahoituspalvelujen alalla ei ole vielä täysin yhdennettyjä sisämarkkinoita, vaan ne toimivat yhä laajalti kansalliselta pohjalta. Siksi kuluttajien on hankala saada käyttöönsä tai siirtää rahoitustuotteita, kuten pankkitilejä, luottokortteja, lainoja tai vakuutuksia maiden rajojen yli. EU pyrkii parantamaan rahoituspalvelujen toimivuutta kuluttajien ja piensijoittajien kannalta. Se on esimerkiksi ryhtynyt toimiin taatakseen koko EU:n kattavan oikeuden käyttää peruspankkitiliä. Se pyrkii myös hyödyntämään digitalisaation ja tekniikan kehittymisen tuomia mahdollisuuksia parantaakseen kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen saatavuutta.

EU on esitellyt kestävää rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman. Kestävä rahoitus tarkoittaa investointeja, joiden yhteydessä otetaan huomioon ympäristöön, sosiaalisiin vaikutuksiin ja hallintotapaan liittyvät näkökohdat. Tämä on osa pääomamarkkinaunionin toimia, joilla yhdistetään rahoitus ja EU:n talouden erityiset tarpeet maapallon ja yhteiskuntamme hyödyksi. Se on myös yksi keskeisistä toimista pantaessa täytäntöön Pariisin sopimusta ja kestävän kehityksen toimintasuunnitelmaa.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/banking-and-finance_fi

Sisämarkkinat on yksi EU:n suurimmista saavutuksista. Se ruokkii kasvua ja työllisyyttä sekä helpottaa ihmisten ja yritysten arkea.

Sisämarkkinoilla (joita toisinaan kutsutaan myös yhtenäismarkkinoiksi) ihmiset, tavarat, palvelut ja pääomat voivat liikkua lähes yhtä vapaasti kuin yhden maan sisällä. EU:n kansalaiset voivat opiskella, asua, tehdä ostoksia, työskennellä ja viettää eläkepäiviä missä tahansa EU-maassa ja hankkia tuotteita kaikkialta Euroopasta.

EU-maiden välisen vapaan kaupan ja vapaan liikkuvuuden tieltä on raivattu satoja teknisiä, oikeudellisia ja byrokraattisia esteitä, jotta asiat hoituvat joustavammin sisämarkkinoilla. Tämän seurauksena yritykset ovat laajentaneet toimintaansa ja kilpailu on alentanut hintoja ja lisännyt kuluttajien valinnanvaraa. Esimerkiksi puhelut ovat selvästi halventuneet Euroopassa, lentolippujen hinnat ovat laskeneet merkittävästi ja uusia reittejä on avattu. Samalla EU pyrkii varmistamaan, että tämä vapauden kasvu ei heikennä oikeudenmukaisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristön kestävyyttä.

Mitä EU tekee

Euroopan komissio tekee jäsenmaiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa yhteistyötä valvoakseen nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa, jotta ihmiset ja yritykset voivat hyötyä sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Täysin toimivien sisämarkkinoiden tiellä on kuitenkin yhä muutamia esteitä. EU pyrkii erityisesti

• poistamaan jäljellä olevia lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia esteitä, joiden vuoksi kansalaiset eivät pysty helposti ostamaan tavaroita ja palveluja toisesta jäsenmaasta tai myymään niitä toisessa jäsenmaassa
• helpottamaan yritysten – pienten ja suurten – rahoituksensaantia Euroopan investointiohjelman ja pääomamarkkinaunionin avulla
• kannustamaan työntekijöitä työskentelemään myös muissa EU-maissa, jotta avoimet työpaikat ja erityistaitoja koskevat tarpeet saadaan täytettyä, ja käyttämään muun muassa eurooppalaista ammattikorttia ja EURESin ammatillisen liikkuvuuden portaalia
• estämään sosiaalisen polkumyynnin eli käytännön käyttää halvempaa työvoimaa ja siirtää tuotanto matalan palkkatason maahan tai alueelle
• lisäämään kansallisten veroviranomaisten välistä yhteistyötä ja
• ottamaan käyttöön yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan ja finanssitransaktioveron EU:ssa.

Sen lisäksi, että sisämarkkinasäännöillä taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, EU:n kansalaiset eivät tarvitse passia matkustaessaan Schengen-alueella, joka kattaa tällä hetkellä EU-maat (lukuun ottamatta Bulgariaa, Irlantia, Kroatiaa, Kyprosta ja Romaniaa) sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin. Schengen-alueen turvallisuuden varmistamiseksi nämä maat ovat tehostaneet tarkastuksia EU:n ulkorajoilla ja lisänneet poliisiyhteistyötä.

Sinun Eurooppasi -portaali tarjoaa tietoa asumisesta, työskentelystä, matkustamisesta, opiskelusta ja liiketoiminnan harjoittamisesta toisessa EU-maassa. Sen kautta voi myös käyttää esimerkiksi Sinun Eurooppasi -neuvontaa (henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa) ja SOLVIT-palvelua (ulkomaisten viranomaisten kanssa syntyvien ongelmien ratkaiseminen).

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/single-market_fi

EU:n kuluttajapolitiikalla suojellaan kuluttajien oikeuksia, varmistetaan tuotteiden turvallisuus, autetaan ihmisiä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä heidän ostaessaan tavaroita ja palveluja sekä annetaan välineet mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi.

EU:n sisämarkkinat tarjoavat kuluttajille enemmän valinnanvaraa, joustavuutta, laatua ja vastinetta rahoille. Sisämarkkinat voivat kuitenkin tuoda kuluttajille myös haasteita, etenkin nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten digitaali-, energia- ja rahoituspalvelualalla. EU:n kuluttajapolitiikalla varmistetaan ihmisten oikeudet, jos he kohtaavat ongelmia ostaessaan tavaroita tai palveluja toisista EU-maista, myös verkon kautta. Tämä lujittaa kuluttajien luottamusta koko EU:ssa, mistä on hyötyä myös yrityksille, jotka harjoittavat rajatylittävää kauppaa EU:n sisämarkkinoilla.

Mitä EU tekee

EU antaa kuluttajille käytännön oikeuksia, joihin he voivat vedota ongelmatilanteissa.

• Kaikkia liikennemuotoja koskevissa säännöissä taataan matkustajien oikeuksia koskevat vähimmäisvaatimukset. Ne kattavat tiedottamisen, avun ja korvauksen, jos kuljetus peruutetaan tai se viivästyy merkittävästi.
• Kun kuluttajat tekevät ostoksia verkossa, heillä on oikeus peruuttaa ostoksensa 14 päivän kuluessa. He voivat palauttaa tuotteen kahden viikon kuluessa ja saada rahansa takaisin.
• Vuoden 2017 kesäkuussa poistettiin verkkovierailumaksut. EU:ssa matkustavat eurooppalaiset maksavat verkkovierailupuheluista, tekstiviesteistä ja datasta saman hinnan kuin kotimaassaan.
• Jos EU:ssa (verkossa tai kaupassa) ostettu tuote ei ole mainonnassa annettujen tietojen mukainen tai jos se ei toimi oikein, kuluttajalla on oikeus vähintäänkin maksuttomaan korjaukseen tai vaihtoon.
• Asuntolainoja koskevat uudet säännöt tulivat voimaan EU:ssa vuonna 2016. Niillä taataan, että mainoksissa annetaan selkeää tietoa ja että kuluttajat saavat ennen sopimuksen tekemistä tarvitsemansa tiedot hyvissä ajoin.

EU auttaa kuluttajia ratkaisemaan riidat kauppiaan kanssa nopeasti ja tehokkaasti. Tällaisia edullisia ja nopeita menettelyjä voidaan käyttää sekä kotimaisissa että rajatylittävissä riidoissa. Verkkovälitteinen riidanratkaisu antaa kuluttajille ja kauppiaille mahdollisuuden ratkaista verkko-ostoksia koskevat riidat kokonaan verkon välityksellä. Euroopan kuluttajakeskusten verkosto antaa kuluttajille maksutonta apua ja neuvoja muista maista tehdyistä ostoksista.

Leluihin, sähkölaitteisiin, kosmetiikkaan ja lääkkeisiin sovelletaan tiukkoja turvallisuusvaatimuksia. Tiukoilla säännöillä varmistetaan, että vaaralliset tuotteet poistetaan markkinoilta. Tuoteturvallisuutta koskevan EU:n nopean tiedonvaihtojärjestelmän avulla ilmoitetaan vuosittain yli 200 erilaisesta vaarallisesta tuotteesta.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/consumers_fi

EU:n kilpailusäännöillä pyritään varmistamaan, että kaikki yritykset kilpailevat rehellisesti ja yhdenvertaisesti sisämarkkinoilla. Siitä hyötyvät niin kuluttajat, yritykset kuin koko EU:n talouskin.

Euroopan komissio valvoo jäsenmaiden kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa EU:n kilpailupolitiikan noudattamista. Se laatii sääntöjä yritysten välisen tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi. Näin alennetaan hintoja ja parannetaan laatua, edistetään innovointia ja tehokkuutta ja parannetaan kuluttajien valinnanvaraa.

Mitä EU tekee

Komissio ryhtyy toimiin, kun kyse on seuraavista:

• kartellit tai muut yritysten väliset laittomat järjestelyt, joilla yritykset välttävät kilpailua toistensa kanssa tai asettavat hinnat keinotekoisen korkealle
• tapaukset, joissa merkittävät toimijat käyttävät väärin määräävää markkina-asemaansa saadakseen kilpailijat pois markkinoilta tai periäkseen kohtuuttomia hintoja
• yrityskeskittymät ja yrityskaupat, jotka saattavat rajoittaa kilpailua sisämarkkinoilla
• rahoitustuki (valtiontuki), jota EU-maat myöntävät yrityksille ja joka saattaa vääristää kilpailua sisämarkkinoilla suosimalla joitakin yrityksiä muihin verrattuna
• kansainvälisen kilpailukulttuurin edistäminen siten, että EU:n yritykset hyötyvät reilusta kilpailusta maailman muilla markkinoilla.

Kilpailunvastaisia toimia koskevassa EU:n tutkinnassa voidaan tarkastella tavaroiden lisäksi myös ammatteja ja palveluja. Komissio valvoo, mitä tukea jäsenmaat antavat yrityksille, varmistaakseen, etteivät ne anna tietyille yrityksille perusteetonta etua näiden kilpailijoihin nähden. Valtiontuki voidaan sallia, jos sillä autetaan tai edistetään muita heikommassa asemassa olevia alueita, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tutkimusta ja kehitystä, ympäristönsuojelua, koulutusta, työllisyyttä tai kulttuuria.

Vuosina 2016 ja 2017 komissio määräsi sakot kuorma-autovalmistajien kartellin jäsenille. Kartellin muodosti kuusi johtavaa yritystä, jotka valmistavat yli 90 prosenttia Euroopassa myytävistä keskisuurista ja raskaista kuorma-autoista: Scania, Daimler, DAF, Iveco, MAN ja Volvo/Renault. Komissio määräsi näille kuudelle yritykselle yhteensä 3,8 miljardin euron sakot. Rahat menevät EU:n talousarvioon ja pienentävät siten veronmaksajien maksuosuutta.

Suuryritykset eivät saa käyttää neuvotteluvoimaansa sellaisten ehtojen asettamiseen, jotka vaikeuttaisivat niiden alihankkijoiden tai asiakkaiden asiointia kilpailijoiden kanssa. Esimerkiksi vuonna 2017 Euroopan komissio määräsi Googlelle 2,42 miljardin euron sakot hakukoneen markkina-aseman väärinkäytöstä, oman hintavertailupalvelun suosimisesta hakutuloksissa ja kilpailijoiden sijoituksen heikentämisestä. Heinäkuussa 2018 Google sai taas 4,34 miljardin euron sakot laittomien rajoitusten asettamisesta Android-laitteiden valmistajille. Lisää tapauksia osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/consumers/how/index_fi.html.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/competition_fi

Jäsenmaat ovat vastuussa verokantojen vahvistamisesta ja verojen kantamisesta. EU varmistaa, ettei muiden jäsenmaiden ihmisiä tai yrityksiä syrjitä ja että verot eivät haittaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa.

Kansalliset hallitukset voivat varsin vapaasti suunnitella verolainsäädäntönsä kansallisten painopisteidensä mukaisesti. Niiden on kuitenkin noudatettava tiettyjä perusperiaatteita, joita ovat esimerkiksi syrjimättömyys ja tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Yhä useammat yritykset ja yksityishenkilöt toimivat useassa eri maassa, jolloin niillä on suuremmat mahdollisuudet verojensa minimoimiseen lainsäädännön sallimissa puitteissa (veron välttely) tai verojen kokonaan maksamatta jättämiseen (verovilppi). Yksittäinen maa ei voi ratkaista näitä ongelmia yksin. EU-maat tekevätkin yhteistyötä varmistaakseen verojärjestelmien oikeudenmukaisuuden.

Mitä EU tekee

EU ei osallistu suoraan verojen kantamiseen tai verokantojen määrittämiseen. EU:n tehtävänä on valvoa, että kansallinen verolainsäädäntö on tiettyjen EU:n politiikkojen mukaista. Tavoitteena on muun muassa

• edistää talouskasvua ja työpaikkojen luomista
• taata tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus EU:n sisämarkkinoilla
• varmistaa, ettei verotuksella anneta jonkin maan yrityksille kohtuutonta etua muihin maihin sijoittautuneisiin kilpailijoihin nähden
• varmistaa, ettei verotuksella syrjitä muiden EU-maiden kuluttajia, työntekijöitä tai yrityksiä.

Kaikille verotusta koskeville EU:n päätöksille vaaditaan jäsenmaiden hallitusten yksimielinen hyväksyntä. Näin varmistetaan, että jokaisen EU-maan edut on otettu huomioon. Jäsenmaat ovat sopineet tiettyjen verojen, kuten arvonlisäveron sekä polttoaineen, tupakan ja alkoholijuomien valmisteverojen, sääntelyn yhdenmukaisista linjauksista ja vähimmäisverokannoista, jotta vältettäisiin epäreilu kilpailu sisämarkkinoilla.

Jäsenmaiden ei pitäisi sallia verolainsäädännöllään yritysten tai yksityishenkilöiden kiertää verotusta toisissa maissa. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan EU:n laajuisia toimia. Vuonna 2012 hyväksyttiin EU:n toimintasuunnitelma, jonka jälkeen on toteutettu monia lainsäädäntötoimia veropetosten, verovilpin ja veron välttelyn torjumiseksi.

Jotkin yritykset hyödyntävät eri maiden verojärjestelmien porsaanreikiä minimoidakseen verojaan. Tätä voidaan torjua verohallintojen välisellä tiiviillä yhteistyöllä.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/taxation_fi

EU:n tulliliitossa jäsenmaat tekevät yhteistyötä varmistaakseen, että EU:hun tuodut tavarat voivat liikkua vapaasti ja että ne ovat turvallisia ihmisille, eläimille ja ympäristölle.

Tulliliittoon osallistuvat maat soveltavat samoja tariffeja muualta maailmasta liiton alueelle tuotuihin tavaroihin eivätkä kanna tulleja jäsenmaiden välillä. EU:ssa ei näin ollen makseta tullimaksuja, kun tavarat liikkuvat yhdestä jäsenmaasta toiseen.

EU:n tulliunioni on yksi harvoista Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista aloista. Euroopan komissio ehdottaa EU:n tulliasioihin liittyvää lainsäädäntöä ja varmistaa, että se pannaan täytäntöön.

Mitä EU tekee

EU:n tulliliiton käytännön toiminnasta vastaavat kansalliset tullit, jotka toimivat yhtenäisesti. Ne suojelevat kuluttajia vaarallisilta tai terveydelle haitallisilta tavaroilta ja eläimiä ja ympäristöä kasvi- ja eläintaudeilta. Ne osallistuvat myös järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan ja varmistavat, ettei eurooppalaisia kulttuuriaarteita salakuljeteta muualle.

Tulli torjuu myös jätteiden laitonta vientiä, sillä ympäristönsuojelu on yksi tullin tärkeimmistä tehtävistä. Yrityksille tulliliitto merkitsee sitä, että riippumatta siitä, mihin EU-maahan tavarat tuodaan, tullin läpäistyään ne voivat liikkua vapaasti tai ne voidaan myydä minne tahansa EU:n tullialueella.

Esimerkiksi vuonna 2016 käsiteltiin lähes 313 miljoonaa tulli-ilmoitusta yli 2 000:ssa EU:n tullitoimipaikassa, jotka ovat toiminnassa vuoden jokaisena päivänä.

EU:n tullipolitiikan tavoitteena on

• varmistaa, että kaikki jäsenmaat tekevät vaikuttavasti ja tehokkaasti yhteistyötä tulliliitossa
• ehdottaa lainsäädäntöä ja menettelyjä kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi ja laillisen kaupan helpottamiseksi
• auttaa EU-maita vaihtamaan tietoja, joista voisi olla hyötyä tulliviranomaisille ja
• varmistaa, että tavarat voivat liikkua vapaasti yhdestä jäsenmaasta toiseen EU:n sisämarkkinoilla.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/customs_fi

Kehitysyhteistyö on yksi Euroopan unionin ulkopolitiikan avainaloista. Maailman kehitysyhteistyön rahoituksesta yli puolet tulee EU:lta.

EU:n suhteet muuhun maailmaan perustuvat yhteisvastuuseen ja yhteistyöhön. Ilmastonmuutoksen, väkivaltaisten ääriliikkeiden, laittoman ihmiskaupan ja laittoman muuttoliikkeen kaltaiset haasteet eivät kunnioita rajoja. Voimme puuttua äärimmäiseen köyhyyteen ainoastaan kehitysmaakumppaneiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä.

Mitä EU tekee

EU:lle kehitysyhteistyö ei ole hyväntekeväisyyttä vaan investointi kestävään yhteiseen tulevaisuuteen. EU on YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n, merkittävä puolestapuhuja. Sen toukokuussa 2017 antamassa julkilausumassa kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta vahvistetaan, että ihmiset, maapallo, vauraus, rauha ja kumppanuus ovat EU:n painopisteitä sen pyrkiessä saavuttamaan Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet.

EU pyrkii puuttumaan köyhyyden syihin. On varmistettava riittävät mahdollisuudet ruokaan, puhtaaseen veteen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja maatalousmaahan. On kehitettävä elintärkeää liikenne- ja energiainfrastruktuuria sekä toimittava puhtaan ympäristön puolesta. Sen lisäksi on edistettävä ja lujitettava demokratiaa, ihmisoikeuksia (myös naisten ja miesten välistä tasa-arvoa) ja oikeusvaltioperiaatetta. Näitä ilman ei ole mahdollista kehittää turvallisia ja vakaita yhteiskuntia, joissa ihmiset voivat menestyä ja paikalliset yritykset voivat investoida ja kasvaa ja luoda kestäviä työpaikkoja.

EU:n 140 diplomaattista edustustoa tekevät yhteistyötä kumppanimaiden kanssa eri puolilla maailmaa pitkän aikavälin ohjelmien suunnittelussa. Kun Euroopan parlamentti ja jäsenmaat ovat hyväksyneet ohjelmat, niitä hallinnoidaan ja rahoitetaan EU:n yleisestä talousarviosta ja erityisestä Euroopan kehitysrahastosta. EU osoittaa vuosina 2014–2020 yhteensä noin 82 miljardia euroa ulkoiseen rahoitukseen myöntämällä avustuksia, järjestämällä tarjouskilpailuja ja tukemalla kansallisia talousarvioita. Lisäksi EU:n rahoitusta käytetään yhä useammin siemenrahoituksena edistämään julkisia ja yksityisiä investointeja paikallisella tasolla.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/international-cooperation-and-development_fi

EU tukee naapurimaidensa kehittymistä vakaiksi demokratioiksi ja talouksiksi solmimalla räätälöityjä kumppanuuksia, jotka perustuvat yhteisiin etuihin ja kahdenväliseen tai aluetason yhteistyöhön.

Mitä EU tekee

Euroopan naapurustopolitiikka ohjaa EU:n suhteita sen 16 lähimmän naapurimaan kanssa. EU:n eteläisiä naapurimaita ovat Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Palestiina*, Syyria ja Tunisia. EU:n itäisiä naapurimaita ovat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä.

Yhteistyön päätavoitteet ovat

• naapurimaiden vakauttaminen talouskehitykseen, nuorten työllisyyteen ja toimintamahdollisuuksiin, liikenne- ja energiayhteyksiin, turvallisuuteen sekä muuttoliikkeeseen liittyvillä toimilla
• hyvän hallinnon, demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistäminen
• alueellisen yhteistyön edistäminen esimerkiksi Itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin kaltaisilla hankkeilla.

Lisäksi EU tekee eteläiseen naapurustoon kuuluvien kumppaniensa kanssa kriisien ratkaisuun (esim. Syyrian kriisi, Libyan kriisi) ja muuttoliikevirtojen säätelyyn liittyvää yhteistyötä.

EU:n laajentumispolitiikka kattaa Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kosovon**, Montenegron, Pohjois-Makedonian, Serbian ja Turkin. Mahdollisuus EU-jäsenyyteen on vahva kannustin demokraattisiin ja taloudellisiin uudistuksiin niissä Euroopan maissa, jotka haluavat EU:n jäseniksi. Se myös edistää osaltaan vakautta ja sovintoa eri yhteisöjen välillä. Euroopan maa voi päästä EU:n jäseneksi ainoastaan, jos se täyttää tietyt demokraattiset normit, joihin kuuluvat muun muassa oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu. Lisäksi maalla on oltava toimiva markkinatalous ja edellytykset selviytyä markkinavoimien ja kilpailun paineista EU:ssa ja sen pitää pystyä hoitamaan EU-jäsenyyteen liittyvät velvoitteet.

Turkki on EU:n kumppani monilla tärkeillä aloilla. Viime vuosina se on kuitenkin loitontunut EU:n perusarvoista ja -periaatteista. Tämän vuoksi Turkin liittymisneuvottelut on jäädytetty. EU:n näkökulmasta on strategisesti tärkeää, että itäisen Välimeren ympäristö on vakaa ja turvallinen ja että suhde Turkin kanssa kehittyy yhteistyöhenkiseksi ja molempia osapuolia hyödyttäväksi.

Vuonna 2020 EU antoi 7,47 miljardia euroa tukea naapurimaihin ja laajentumisalueille covid-19-pandemian vaikutusten lievittämiseksi. EU on tarjonnut hätäapua sekä tukea tieteellisen tutkimuksen ja terveydenhuolto- ja vesijärjestelmien kehittämiseen ja pandemian taloudellisten ja sosiaalisten seurausten lieventämistoimiin.

• Tätä nimitystä ei pidä tulkita Palestiinan valtion tunnustamiseksi, eikä se vaikuta asiaa koskeviin jäsenvaltioiden kantoihin.

• Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

Lisätietoa: EU:n naapuruuspolitiikka EU:n laajentuminen EU:n naapurimaat WeBalkans.eu

EU kannattaa vapaakauppaa. Noin 35 miljoonaa eurooppalaista saa toimeentulonsa suoraan tai välillisesti EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävästä kaupasta. EU:n tavoitteena ovat avoimet sääntöihin perustuvat markkinat, tasapuoliset toimintaedellytykset ja korkeimmat mahdolliset standardit kaikkialla maailmassa.

EU on maailman suurin kauppamahti ja yksi avoimimmista talouksista. Kolmannes EU:n bruttokansantuotteesta riippuu kaupasta. Tulevasta globaalista kasvusta 85 prosentin ennustetaan syntyvän Euroopan ulkopuolella. EU neuvottelee ja hyväksyy kansainväliset kauppasopimukset jäsenmaidensa puolesta.

Mitä EU tekee?

EU:n kauppapolitiikka koskee tavaroiden ja palvelujen kaupan lisäksi myös muita asioita, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisia näkökohtia sekä suoria ulkomaisia investointeja.

Euroopan komissio esitteli helmikuussa 2021 EU:n uuden kauppastrategian, jossa asetetaan kolme päätavoitetta:

1. tuetaan EU:n talouden elpymistä ja muutosta tavalla, joka tukee EU:n vihreitä ja digitaalisia tavoitteita
2. osallistutaan maailmanlaajuisten sääntöjen muovaamiseen sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeudenmukaisia ja kestäviä
3. lisätään EU:n kykyä ajaa etujaan ja valvoa oikeuksiensa toteutumista.

Strategian ytimessä on sitoutuminen Maailman kauppajärjestön (WTO) uudistamiseen, jotta se voisi paremmin vastata nykypäivän kaupan haasteisiin.

Kauppapolitiikalla voi olla merkittävä rooli ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjumisessa. Tästä syystä EU aikoo parantaa kauppasopimuksiensa kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoa ja sen valvontaa. EU aikoo erityisesti ehdottaa, että Pariisin ilmastosopimuksen noudattamisesta tehtäisiin olennainen osa tulevia kauppa- ja investointisopimuksia.

EU kannattaa avointa ja reilua kauppaa ja torjuu protektionismia. Se pyrkii toisaalta avoimuuteen ja toisaalta sen varmistamiseen, että ihmisiä ja yrityksiä puolustetaan hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä. EU on vastikään nimennyt kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovan virkamiehen. Nimityksen myötä EU keskittyy erityisesti maksimoimaan kauppasopimusten hyötyjä yrityksille ja varsinkin pk-yrityksille sekä viljelijöille, ja varmistamaan, että sen kauppakumppanit noudattavat sitoumuksiaan, myös kestävän kehityksen osalta.

EU:lla on 46 voimassa olevaa kauppasopimusta 78 kumppanin kanssa ympäri maailman. EU teki vuonna 2020 uuden kauppasopimuksen Meksikon kanssa, ja sen kauppasopimus Vietnamin kanssa astui voimaan samana vuonna. Edellisenä vuonna Japanin kanssa tehty sopimus edisti jo ensimmäisenä vuonna EU:n vientiä: ensimmäisten 10 kuukauden aikana se tuotti lähes seitsemän prosenttia kasvua.

Yhdistyneen kuningaskunnan erottua Euroopan unionista 31. tammikuuta 2020 EU ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittivat kauppa- ja yhteistyösopimuksen 30. joulukuuta 2020.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/trade_fi

EU on yhdessä jäsenmaidensa kanssa maailman johtava humanitaarisen avun antaja. Se antaa ja koordinoi hätäapua katastrofialueilla Euroopassa ja muualla maailmassa.

EU antaa hätäapua kriiseistä kärsiville ihmisille. Vuonna 2017 EU antoi apua 2,2 miljardia euroa yli 120 miljoonalle ihmiselle yli 80 maassa. EU pyrkii

• pelastamaan ja säilyttämään ihmishenkiä, ehkäisemään ja lieventämään inhimillistä kärsimystä sekä turvaamaan luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien kriisien koettelemien väestöryhmien koskemattomuuden ja ihmisarvon
• toimimaan nopeasti sekä EU:ssa että sen ulkopuolella tapahtuvissa hätätilanteissa
• pienentämään katastrofiriskejä esimerkiksi laatimalla ilmastonmuutoksen seurausten lieventämiseen tähtääviä strategioita
• parantamaan katastrofivalmiutta esimerkiksi kehittämällä varhaisvaroitusjärjestelmiä
• varmistamaan joustavan siirtymisen hätätoimien päättyessä niveltämällä ne kehitysapustrategioihin
• lujittamaan väestöryhmien yleistä selviytymiskykyä muun muassa investoimalla toimenpiteisiin, joilla autetaan väestöä varautumaan tuleviin katastrofeihin, ja
• suojaamaan ja turvaamaan lasten tulevaisuuden ihmisen aiheuttamissa tai luonnonkatastrofeissa.

Mitä EU tekee

EU vastaa kriisitilanteisiin Euroopan komission pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston (ECHO) johdolla. Se varmistaa, että EU toimittaa hätäavun nopeasti ja tehokkaasti käyttämällä kahta keskeistä välinettä: humanitaarista apua ja pelastuspalvelua. EU on johtava humanitaarisen avun antaja useissa kriiseissä. Se on esimerkiksi

• antanut hätäapua Syyriaan jääneille ja sieltä naapurimaihin lähteneille pakolaisille
• antanut humanitaarista apua pakolaisille ja maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille Kreikassa, Irakissa, Turkissa ja Jemenissä
• toteuttanut elintärkeitä humanitaarisia hankkeita pahiten kärsineissä yhteisöissä Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa
• auttanut katastrofialttiiden alueiden yhteisöjä valmistautumaan ja toipumaan paremmin; jokainen valmiu
• den parantamiseen käytetty euro säästää jopa seitsemän euroa, jotka kuluisivat katastrofin jälkitoimiin.

EU lähettää apujoukkojaan moniin kriiseihin EU:ssa ja muualla maailmassa pelastuspalvelumekanisminsa välityksellä. Se on muun muassa

• koordinoinut ja rahoittanut palontorjuntaoperaatioiden kuljetuskustannuksia Euroopassa erityisen hankalan metsäpalokauden aikana kesällä 2017
• lähettänyt asiantuntemusta, apujoukkoja ja varusteita ympäri maailmaa maihin, joita koettelivat maanjäristykset (Irak, Meksiko), tulvat (Albania, Peru) ja epidemiat (Uganda, Bangladesh) vuonna 2017
• antanut apua Irma- ja Maria-hurrikaanien uhreille Karibialla syyskuussa 2017.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/humanitarian-aid-and-civil-protection_fi

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ansiosta EU voi puhua ja toimia yhtenäisesti kansainvälisissä asioissa ja jäsenmaat voivat vastata haasteisiin, joita ne eivät kykene ratkaisemaan yksin. Tämä takaa EU:n kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Politiikan täytäntöönpanosta vastaa EU:n ulkoasiainedustaja eli unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (joka on myös komission varapuheenjohtaja), ja sitä tukee Euroopan ulkosuhdehallinto. EU:n ulkoinen toiminta perustuu sen perustamisen ja kehittämisen johtoajatuksena olleisiin periaatteisiin, joita EU pyrkii edistämään muualla maailmassa. Näitä periaatteita ovat rauha, demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja perusvapaudet.

Mitä EU tekee

Vuonna 2016 korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja laati EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian. Sillä pyritään parantamaan vakautta EU:n naapurimaissa ja muualla, lisäämään turvallisuutta ja puolustuskykyä sekä vastaamaan energiavarmuuden, laittoman muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen ja terrorismin kaltaisiin haasteisiin. Turvallisuus- ja puolustusasioissa on ryhdytty nopeasti jatkotoimiin. Vuonna 2016 hyväksyttiin kattava EU:n turvallisuus- ja puolustuspaketti, jossa Euroopalle on hahmoteltu aiempaa suurempaa vastuuta näillä aloilla. Globaalistrategiassa on asetettu EU:n toimille seuraavat viisi tavoitetta:

• EU:n turvallisuus
• valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskyky
• yhdennetty lähestymistapa konflikteihin ja kriiseihin
• yhteistyössä toimivat alueelliset järjestelmät
• globaali hallinta 2000-luvulla.

EU auttaa konflikti- ja kriisimaita. Se on kansainvälisen yhteisön suurin avunantaja Syyrian kriisissä, ja Syyrian kansa on saanut siltä tukea jo yli 11 miljardia euroa. EU jatkaa kansainvälisten toimien tukemista, ja se haluaa tuoda rauhan Lähi-itään edistämällä kahden valtion ratkaisua, jossa Palestiinan valtio elää Israelin rinnalla. Vuonna 2015 tehdyn Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen yhteydessä EU johti rauhanneuvotteluja kansainvälisen yhteisön puolesta. Vuonna 2018 käynnissä oli 16 siviili- ja sotilasoperaatiota kolmessa eri maanosassa. EU-maiden ministerit päättävät yhdessä joukkojen lähettämisestä. EU:n rauhanturvaoperaatiot useissa maailman ongelmapesäkkeissä, poliisiviranomaisten, sotilaiden ja rannikkovartijoiden kouluttaminen, tuki valtiorakenteiden kehittämiseksi konfliktin jälkeen ja merirosvojen hyökkäysten torjunta Afrikan sarven alueella ovat esimerkkejä onnistuneista alan toimista. EU:lla ei ole omaa armeijaa, mutta se kokoaa yhteen jäsenmaiden joukkoja, jotka toimivat yhdessä EU:n lipun alla.

Vuonna 2017 perustetun Euroopan puolustusrahaston tavoitteena on koordinoida, täydentää ja tehostaa investointeja, joita jäsenmaat tekevät puolustukseen, jotta voidaan parantaa tuloksia ja kehittää puolustusteknologiaa ja -tarvikkeita nykyisten ja tulevien turvallisuustarpeiden täyttämiseksi.

Lisätietoja: https://.europa.eu//topics/affairs-and-security-policy_fi
Komission pohdinta-asiakirja Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta

EU takaa kansalaisilleen useita perusoikeuksia ja suojelee heitä syrjinnältä. EU:n yhteisestä oikeusalueesta on hyötyä sekä kansalaisten että yritysten rajatylittävien oikeudellisten ongelmien ratkaisemisessa.

EU:ssa ei ole kyse pelkästään tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoista. Eurooppalaiset jakavat yhteiset arvot, jotka on vahvistettu EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa. Niissä taataan EU:n kansalaisten oikeudet. Kaikki ne, joilla on jonkin EU-maan kansalaisuus, ovat automaattisesti myös EU:n kansalaisia. EU helpottaa myös niiden eurooppalaisten elämää, jotka opiskelevat, työskentelevät tai menevät naimisiin toisessa EU-maassa, luomalla yhteyksiä EU:n erilaisten kansallisten oikeusjärjestelmien välille. Rajattoman ja saumattomasti toimivan Euroopan oikeusalueen avulla varmistetaan, että kansalaiset voivat luottaa oikeussuojaansa kaikkialla Euroopassa.

Mitä EU tekee

EU turvaa perusoikeudet. Niiden perustana ovat

• sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltävät säännöt
• toukokuussa 2018 voimaan tulleet uudet säännöt (yleinen tietosuoja-asetus), joiden nojalla jokaisella on oikeus omien henkilötietojensa suojaan
• perusoikeuskirjassa vahvistetut EU:n kansalaisten henkilökohtaiset, kansalaisuuteen liittyvät, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet; Euroopan unioni takaa nämä oikeudet EU:n oikeuteen liittyvissä asioissa
• EU:n oikeusasioita ja perusoikeuksia koskevat politiikat: keskeisiä näkökohtia ovat oikeussääntöjen yhteensovittaminen ja samat vähimmäisvaatimukset kaikkialla EU:ssa sekä oikeussuojan yhtäläinen saatavuus kaikissa EU-maissa. Esimerkiksi rikoksen uhreilla on EU:ssa aina samat vähimmäisoikeudet. Sääntöjen yhteensovittaminen auttaa myös kansalaisia käyttämään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja yrityksiä käymään kauppaa ja harjoittamaan toimintaa kaikkialla EU:n sisämarkkinoilla.

EU pyrkii myös lujittamaan EU-maiden tuomioistuinten ja hallintojen keskinäistä luottamusta, jotta ne voivat tunnustaa toistensa oikeudelliset ratkaisut. Tämä on erityisen tärkeää siviilioikeudellisissa menettelyissä, joissa on kyse esimerkiksi avioerosta, lasten huoltajuudesta tai elatusapusaatavista. Eurojustin avulla helpotetaan kansallisten oikeusviranomaisten yhteistyötä vakavien rikosten, kuten korruption, terrorismin ja huumausaineiden laittoman kaupan ja jakelun, torjunnassa. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on korvattu pitkät luovuttamismenettelyt, kun rikoksesta epäilty tai tuomittu halutaan palauttaa takaisin siihen maahan, jossa hänen oikeudenkäyntinsä pidetään tai on pidetty. Vasta perustettu Euroopan syyttäjänvirasto, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 2020, tutkii EU:n talousarvioon kohdistuvia rikoksia, kuten petoksia, korruptiota tai vakavia rajatylittäviä arvonlisäpetoksia, nostaa syytteitä niiden johdosta ja vie asioita tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/justice-and-fundamental-rights_en

EU aikoo tehdä 2020-luvusta Euroopan digitaalisen vuosikymmenen. Se tekee töitä sen eteen, että digiteknologia toimisi kaikkien hyväksi ja edistäisi ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteena on myös varmistaa EU:n asema digitaalitalouden johtavana toimijana.

Digiteknologia on tärkeämpää kuin koskaan. Koronaviruskriisin aikana digiteknologia on pitänyt ihmiset yhteydessä toisiinsa ja yritykset toiminnassa. Se on myös osoittautunut välttämättömäksi koulutuksen kannalta. Ilmastonmuutoksen torjunnassa digiteknologialla on ratkaiseva merkitys, muun muassa älykkäissä energia- ja liikennejärjestelmissä.

Mitä EU tekee?

Digitalisaation perusta on jo luotu. EU:n toimilla on saatu aikaan muun muassa seuraavia asioita:

• mobiililaitteiden käytön ylimääräisten verkkovierailumaksujen poistaminen EU:ssa matkustettaessa
• pääsy verkkosisältöihin EU:ssa matkustettaessa
• EU:n tiukat tietosuojasäännöt
• maksuttomat julkiset WiFi-tukiasemat monissa EU:n kaupungeissa
• uudet säännöt, joilla varmistetaan vammaisille henkilöille paremmat mahdollisuudet käyttää julkisia verkkosivustoja
• toimet valeuutisten ja verkossa olevan disinformaation torjumiseksi.

EU:n ehdottamassa digitaalistrategiassa jatketaan työtä, jolla pyritään löytämään ihmisiä, yrityksiä ja maapalloa hyödyttäviä digiratkaisuja. Strategialla on kolme keskeistä tavoitetta: ihmisten hyväksi toimiva teknologia, oikeudenmukainen ja kilpailukykyinen talous sekä avoin, demokraattinen ja kestävä yhteiskunta.

Euroopan komissio on ehdottanut EU:ssa toimiville verkkoalustoille kattavia sääntöjä, joilla suojellaan ihmisten perusoikeuksia verkossa, torjutaan verkon vaaroja ja edistetään innovointia. Tämän lisäksi strategia kattaa myös muun muassa kyberturvallisuuden ja datan sekä digitaalikasvatuksen ja demokratian. Ehdotuksen mukaisessa kattavassa säädöskokonaisuudessa eli nk. digitaalisessa kompassissa konkretisoidaan vuoteen 2030 ulottuvat EU:n tavoitteet. EU:n arvojen sekä ihmisten perusoikeuksien ja turvallisuuden suojeleminen on keskeinen asia.

Digitaalinen Eurooppa -ohjelma, jonka rahoitus on yli 7,5 miljardia euroa vuosina 2021–2027, lisää investointeja muun muassa superlaskentaan, tekoälyyn ja digiosaamiseen. Sen avulla varmistetaan myös digiteknologian laaja käyttö taloudessa ja yhteiskunnassa, muun muassa digitaali-innovointikeskittymien kautta.

Digitaalista siirtymää tuetaan myös muilla ohjelmilla, kuten Horisontti Eurooppa -puiteohjelmalla, joka keskittyy tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen, sekä Verkkojen Eurooppa -välineen digiosiolla. Lisäksi NextGenerationEU-elpymisvälineen yhteydessä EU-maiden olisi suunnattava 20 prosenttia elpymis- ja palautumistukivälineen rahoitustuesta digitalisaatioon.

Lisätietoa: https://digital-strategy.ec.europa.eu/en

EU:lla on maailman tiukimmat tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevat säännöt. Säännöillä varmistetaan, että verkkoympäristö on turvallinen ja oikeudenmukainen sekä kuluttajille että yrityksille. Säännöt myös auttavat suojelemaan käyttäjiä, erityisesti lapsia, laittomalta ja vahingolliselta sisällöltä.

Verkkopalvelujen nopea lisääntyminen viime vuosina on tuonut eurooppalaisille monia etuja mutta myös mahdollisia uusia riskejä. Tämän vuoksi EU pyrkii jatkuvasti varmistamaan, että sen lainsäädäntö pysyy digitalisaation tahdissa ja että se, mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta myös verkossa.

Mitä EU tekee?

Henkilötietojen ja yksityisyyden suoja ovat perusoikeuksia Euroopan unionissa. EU on noudattanut tiukkoja tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia vaatimuksia jo vuosikymmenten ajan. EU-lainsäädännössä säädetään tietosuojaa ja viestinnän luottamuksellisuutta koskevista oikeuksista, joita henkilötietoja käsittelevien organisaatioiden on kunnioitettava. Internetaikakauden realiteetteihin vastataan muun muassa EU:n yleisellä tietosuoja-asetuksella (GDPR), jolla annetaan kansalaisille täytäntöönpanokelpoisia oikeuksia, muun muassa oikeus tulla unohdetuksi.

Samalla EU johtaa pyrkimyksiä tehdä digitaalisesta maailmasta turvallinen paikka. Kyberstrategian tavoitteena on vahvistaa EU:n kollektiivista kykyä sietää kyberuhkien aiheuttamia häiriöitä ja varmistaa, että kuluttajat ja yritykset voivat hyödyntää luotettavia palveluja ja digitaalisia välineitä mahdollisimman laajalti.

Euroopan komissio torjuu disinformaation ja väärän tiedon leviämistä verkossa. Näin se pyrkii varmistamaan eurooppalaisten arvojen ja demokraattisten järjestelmien suojelun. Aloitteisiin kuuluvat disinformaatiota koskeva toimintasuunnitelma ja käytännesäännöt valeuutisten ja disinformaation torjumiseksi, Euroopan demokratiatoimintasuunnitelma ja eurooppalainen digitaalisen median seurantafoorumi.

EU:n käytännesäännöillä verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi pyritään varmistamaan, että rasismin ja muukalaisvihamielisen sisällön poistamista koskevat pyynnöt käsitellään nopeasti. Yritykset, muun muassa Facebook, Twitter, Instagram ja Snapchat, ovat sitoutuneet käsittelemään nämä pyynnöt mahdollisuuksien mukaan 24 tunnin kuluessa ja poistamaan sisällön tarvittaessa.

Lasten verkkoturvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Eurooppalainen strategia internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta on vaikuttanut useimpien EU-jäsenmaiden toimintatapoihin ja luonut maailmanlaajuisen viitekehyksen lasten suojelemiseksi ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseksi verkossa. EU:n rahoittama Safer Internet -keskusten verkosto auttaa lisäämään tietoisuutta verkkoturvallisuudesta ja edistää lasten osallistumista tähän. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevissa uusissa säännöissä edellytetään, että verkossa toimivat videonjakamisalustat toteuttavat toimia, joilla rajoitetaan lasten pääsyä haitalliseen sisältöön. EU:n digipalvelusäädöksessä ennakoidaan lisäksi erityisiä velvoitteita, joilla puututaan lasten hyvinvointiin kohdistuviin merkittäviin riskeihin. Komissio on myös esittänyt EU:n strategian lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan tehostamiseksi.

Lisätietoa: https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/europe-fit-digital-age/shaping-europe-digital-future_fi
Betterinternetforkids.eu

EU:n yhteisellä muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan avulla Eurooppa pystyy toimimaan tehokkaasti muuttoliikkeeseen liittyvissä haasteissa.

Vuodesta 2015 alkaen yli 3,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa on hakenut EU:sta kansainvälistä suojelua. Monet heistä ovat paenneet Syyrian ja muiden levottomuuksista kärsivien maiden sotaa ja julmuuksia.

Mitä EU tekee

EU on laatinut yhteisen muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan vastatakseen EU:hun suuntautuvan muuttoliikkeen ja kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten tuomiin lukuisiin haasteisiin. Tämä politiikka kattaa jäljempänä esitetyt kriisin ratkaisemiseen tähtäävät toimet.

EU on osoittanut yli 10 miljardia euroa pakolaiskriisin hoitamiseen ja sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joilla pyritään vastaamaan Euroopan rannikolle saapuvien pakolaisten kaikkein kiireellisimpiin humanitaarisiin tarpeisiin. Lisäksi EU antaa pakolaisille ja maahantulijoille humanitaarista apua EU:n ulkopuolisissa maissa ja tukee toimia, joilla puututaan laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin.

Jäsenmaat ovat sopineet Euroopan komission ehdotuksen pohjalta Kreikkaan ja Italiaan saapuneiden turvapaikanhakijoiden siirtämisestä muihin EU-maihin. EU haluaa myös luoda turvapaikanhakijoille turvallisia ja laillisia saapumisväyliä EU:hun. Jäsenmaiden sopimalla vapaaehtoisella uudelleensijoittamisohjelmalla on tarkoitus siirtää 22 500 henkilöä EU:n ulkopuolelta EU-maihin. EU pyrkii lisäämään sellaisten laittomien muuttajien palautuksia lähtömaahan, joilla ei ole oikeutta oleskella EU:ssa.

EU ja Turkki sopivat maaliskuussa 2016, että Turkista Kreikan saarille laittomasti saapuneet maahantulijat ja turvapaikanhakijat voidaan palauttaa Turkkiin. EU ottaa jokaista Kreikan saarilta Turkkiin palautettua, rajan sääntöjenvastaisesti ylittänyttä syyrialaista kohden Turkista yhden sellaisen syyrialaisen, joka ei ole yrittänyt tulla EU:hun sääntöjenvastaisesti. Tämän ansiosta saarille suuntautuva laiton maahantulo on vähentynyt selvästi. EU on myöntänyt kolme miljardia euroa Turkin vastaanottamien pakolaisten tarpeisiin.

Italian ja Kreikan pelastusoperaatioiden ja vuonna 2016 perustetun eurooppalaisen raja- ja merivartioston toimien ansiosta Egeanmerellä ja Välimerellä on pelastettu vuodesta 2015 lukien yli 620 000 ihmishenkeä.

Komissio on ehdottanut, että nykyistä turvapaikkalainsäädäntöä uudistetaan perusteellisesti tämänhetkiset ja tulevat tarpeet huomioon ottaen. Perusperiaate pysyy samana, eli turvapaikkaa on haettava siinä EU-maassa, johon ensimmäisenä saavutaan, ellei hakijalla ole perheenjäseniä muualla. Jos jokin jäsenmaa on ylikuormittunut, on varmistettava yhteisvastuu ja oikeudenmukainen vastuunjako EU:n sisällä.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/migration-and-asylum_fi

Euroopan unioni pyrkii luomaan turvallisuusunionin ja tekemään Euroopasta turvallisemman torjumalla terrorismia ja vakavia rikoksia sekä lujittamalla Euroopan ulkorajoja.

EU tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ilman sisärajoja. Turvallisuusunionin yleisenä tavoitteena on tehdä alueesta turvallisempi paikka elää. EU ja sen jäsenmaat tekevät yhteistyötä terrorismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen sekä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden ja kyberrikollisuuden estämiseksi.

Mitä EU tekee

EU keskittyy toimissaan tukemaan jäsenmaita

• kansallisten lainvalvontaelinten, tulliviranomaisten ja rajavartijoiden välisen tiedonvaihdon avulla
• harjoittamalla operatiivista yhteistyötä EU:n virastojen tuella
• koulutuksen, parhaiden käytäntöjen jakamisen, rahoituksen, tutkimuksen ja innovoinnin avulla

Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) tuo jäsenmaat yhteen tutkimaan vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Komissio pyrkii myös varmistamaan, että EU:n erilaiset turvallisuuteen, rajavalvontaan ja muuttoliikkeen hallintaan liittyvät tietojärjestelmät ovat yhteentoimivia eli ne voivat viestiä keskenään.

EU on päivittänyt ja tiukentanut lainsäädäntöään yhdenmukaistamalla terrorismirikosten määritelmää ja tekemällä rangaistavaksi terrorismitarkoituksessa matkustamisen, koulutuksen ja rahoituksen. Radikalisoitumisen torjuntaverkoston osaamiskeskus on tukenut EU:ta sen toimissa, joilla pyritään estämään radikalisoitumista ja ratkaisemaan haasteet, jotka liittyvät takaisin palaaviin terroristitaistelijoihin. Komissio helpottaa keskeisten internetyhtiöiden, lainvalvontaviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä EU:n internetfoorumin avulla vaikeuttaakseen pääsyä laittomaan verkkosisältöön ja esittääkseen tehokkaita vastakertomuksia terroristipropagandan torjumiseksi. Komissio on myös ehdottanut, että internetyhtiöille tehtäisiin pakolliseksi poistaa terrorismiin liittyvät sisällöt verkosta tunnin kuluessa kansallisilta viranomaisilta saadusta poistomääräyksestä.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat joulukuussa 2018 kyberturvallisuusasetuksesta, jolla vahvistetaan EU:n kyberturvallisuusviraston (Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto) toimeksiantoa, jotta se voi paremmin tukea jäsenmaita kyberturvallisuusuhkien ja -hyökkäysten torjumisessa.

Schengenin sopimuksen ansiosta rajatarkastukset on asteittain poistettu monilta EU:n sisärajoilta. Viime vuosien muuttoliikekriisi ja muuttuva turvallisuusympäristö ovat osoittaneet, että Schengen-alueella tarvitaan vahvat ulkorajat. EU hyväksyi vuonna 2017 Schengen-alueen ulkorajoja koskevat uudet säännöt lujittaakseen asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvia henkilötarkastuksia, jotka koskevat myös EU:n kansalaisia, ja varmistaakseen, ettei tulijoista aiheudu uhkaa sisäiselle turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle. Lisäksi yli 1 600 Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) virkamiestä avustaa jäsenmaiden kansallisia rajavartijoita partioinnissa esimerkiksi Kreikassa, Italiassa, Bulgariassa ja Espanjassa. Komissio on ehdottanut viraston laajentamista siten, että perustetaan pysyvä operatiivinen henkilöstö, johon kuuluu 10 000 rajavartijaa.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/borders-and-security_fi

EU auttaa parantamaan koulutuksen laatua kannustamalla jäsenmaita yhteistyöhön ja täydentämällä jäsenmaiden toimia. Erasmus+ tarjoaa mahdollisuuksia kaikenikäisille, ja sen kautta etenkin nuoret voivat opiskella, harjoitella, saada työkokemusta tai tehdä vapaaehtoistyötä ulkomailla.

Koulutukseen investoimisella on ratkaiseva merkitys ihmisten tulevaisuuden kannalta, etenkin kun kyse on nuorista. Vuonna 2015 laaditun raportin mukaan Euroopassa edelleen yli 4,4 miljoonaa nuorta keskeyttää koulunkäyntinsä, ja joka neljännen aikuisen osaamistaso on matala. Se rajoittaa heidän pääsyään työmarkkinoille ja täysimääräistä osallistumista yhteiskuntaan.

Mitä EU tekee

EU-maat vastaavat omasta koulutusjärjestelmästään, mutta EU auttaa niitä parantamaan koulutuksen laatua jakamalla hyviä käytäntöjä, asettamalla tavoitteita, määrittämällä vertailuarvoja sekä tarjoamalla rahoitusta ja asiantuntemusta. EU:n koulutusstrategialla pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

• elinikäisen oppimisen ja liikkuvuuden toteuttaminen
• koulutuksen laadun ja tehokkuuden parantaminen
• tasapuolisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen ja
• luovuuden, innovoinnin ja yrittäjyyden edistäminen kaikilla koulutusasteilla.

Unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmalla Erasmus+ pyritään torjumaan nuorisotyöttömyyttä edistämällä nuorten henkilökohtaista kehitystä, osaamista ja työllistyvyyttä. Ohjelman kokonaisbudjetti on 14,7 miljardia euroa, ja sen avulla yli neljä miljoonaa ihmistä (lähinnä nuorta) voi opiskella, harjoitella, hankkia työkokemusta tai työskennellä vapaaehtoisena toisessa jäsenmaassa. Erasmus+-ohjelmalla edistetään nuorten työllistymismahdollisuuksia ja itsensä kehittämistä antamalla heille ne taidot, joita he tarvitsevat työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa. Euroopan komissio on ehdottanut Erasmus-ohjelman rahoituksen kaksinkertaistamista siten, että se olisi EU:n seuraavassa pitkän aikavälin talousarviossa (2021–2027) 30 miljardia euroa.

EU on käynnistänyt myös useita muita aloitteita, joilla helpotetaan eurooppalaisten opiskelua tai työskentelyä ulkomailla. Euroopan maat, ammattijärjestöt ja työnantajat tekevät yhteistyötä parantaakseen ammatillista koulutusta Kööpenhaminan prosessin avulla. Sen tuloksia ovat ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä ja laadunvarmistusverkosto, jotka helpottavat työskentelyä ja opiskelua ulkomailla. Bolognan prosessin ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen tavoitteena on helpottaa siirtymistä koulutusjärjestelmästä toiseen Euroopassa edistämällä opiskelujaksojen vastavuoroista tunnustamista, vertailukelpoisia tutkintoja ja yhtenäisiä laatustandardeja.

Europass-asiakirjojen avulla työntekijät voivat hakea töitä ulkomailta ja esittää pätevyytensä ja koulutustasonsa Euroopan laajuisesti standardoidulla tavalla, jolloin työnantajat ymmärtävät niitä paremmin.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/iinfo/topics/education-and-training_fi

Nuorisopolitiikallaan ja -ohjelmillaan EU pyrkii varmistamaan, että nuoret voivat osallistua täysipainoisesti kaikkiin yhteiskunnan aloihin, ja parantamaan heidän mahdollisuuksiaan kouluttautua ja saada töitä.

Nuorten sosiaalinen osallisuus on ensisijaisen tärkeää eurooppalaisille yhteiskunnille ja demokratialle. EU:n nuorisostrategialla helpotetaan nuorten siirtymistä aikuisuuteen ja edistetään heidän terveyttään ja hyvinvointiaan, osallistumista yhteiskuntaan ja vapaaehtois- ja solidaarisuustoimintaan sekä työllisyyttä ja yrittäjyyttä. EU:n nuorisopolitiikalla nuorille annetaan myös mahdollisuus korjata mahdollisia puutteita koulutuksessaan ja taidoissaan, jotta he voisivat mukautua paremmin haasteisiin ja muuttaa omalta osaltaan yhteiskuntaa myönteiseen suuntaan. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että nuorisotyöttömyys on edelleen hyvin korkealla tasolla.

Mitä EU tekee

EU:lla on käynnissä useita ohjelmia ja aloitteita, joilla kannustetaan eurooppalaisia nuoria toimimaan aktiivisemmin yhteiskunnassa ja hyödyntämään muissa maissa saatavia kokemuksia. Tällaisia ovat muun muassa seuraavat:

• Erasmus+ on koulutusta, nuorisoa ja urheilua tukeva EU:n ohjelma. Ohjelman budjetti on 14,7 miljardia euroa, ja sillä annetaan yli 4 miljoonalle eurooppalaiselle mahdollisuus hankkia tietoja ja taitoja ulkomaankokemusten avulla. Ulkomailla voi esimerkiksi opiskella, harjoitella, osallistua oppisopimuskoulutukseen tai nuorisovaihtoon, opettaa, kouluttaa, tehdä nuorisotyötä ja urheilla.
• Komissio korostaa tarvetta jäsenneltyyn vuoropuheluun nuorten ja päättäjien keskinäisen viestinnän mahdollistamiseksi, jotta nuoret voisivat esittää suoraan näkemyksiään heille tärkeistä toimintapolitiikoista. Jäsenneltyä vuoropuhelua käydään 18 kuukauden jaksoissa. Jokaisessa jaksossa keskitytään tiettyyn teemaan ja annetaan nuorille mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
• Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmalla autetaan uusia tai nuoria eurooppalaisia yrittäjiä hankkimaan taidot, joita he tarvitsevat pienyrityksen perustamiseksi ja hoitamiseksi.
• Euroopan solidaarisuusjoukot on EU:n aloite, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuksia ilmaista solidaarisuuttaan osallistumalla Euroopan yhteisöjä ja yksilöitä hyödyttävään toimintaan omassa maassaan tai ulkomailla.
• Nuorisotakuulla, jonka budjetti on 8,8 miljardia euroa, tuetaan nuorten työllisyyttä varmistamalla, että kaikki alle 25-vuotiaat nuoret saavat laadukkaan konkreettisen tarjouksen työ-, oppisopimus-, harjoittelu- tai jatkokoulutuspaikasta neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättymisestä.

Euroopan nuorisoportaali antaa nuorille eurooppalaisille tietoa näistä ja muista EU:n aloitteista, ja Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaali EURES tuo yhteen työnhakijat ja yritykset, jotka tarjoavat töitä.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/youth_fi

EU pyrkii säilyttämään Euroopan yhteisen kulttuuriperinnön ja asettamaan sen kaikkien saataville. EU tukee taidealoja ja auttaa kulttuurialaa ja luovia aloja menestymään, erityisesti Luova Eurooppa -puiteohjelman avulla.

Kulttuuri ja luovuus ovat tärkeä osa eurooppalaisuutta, ja niillä on keskeinen sija EU:n kulttuuripolitiikassa. Euroopan rikas kulttuuriperintö ja dynaamiset luovat alat rikastuttavat miljoonien ihmisten elämää, tuovat heille iloa ja vahvistavat identiteettiä.

EU pyrkii suojelemaan kulttuuriperintöä ja monimuotoisuutta eri maissa ja edistämään kulttuurialan ja luovien alojen vaikutusta talouteen ja yhteiskuntaan. EU:n toimintapolitiikalla pyritään myös vastaamaan yhteisiin haasteisiin, kuten digitaaliseen tuotantoon ja sisältöön siirtymiseen, ja etsimään keinoja edistää innovointia kulttuurialalla. Euroopan uusi kulttuuriohjelma sisältää konkreettisia toimia kulttuurin koko potentiaalin hyödyntämiseksi.

Mitä EU tekee

Luova Eurooppa -ohjelmalla pyritään lujittamaan Euroopan kulttuurialaa ja luovia toimialoja. Siitä annetaan seitsenvuotisen ohjelmakauden aikana rahoitusta noin 3 700 kulttuurijärjestölle, 250 000 taiteilijalle ja kulttuurialan ammattilaiselle, yli 7 000 elokuvateatterille, 2 800 elokuvalle ja 4 500 käännöskirjalle. Ohjelmasta tehtävillä 1,46 miljardin euron investoinneilla pyritään

• edistämään Euroopan kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta
• edistämään talouskasvua ja luovien alojen kilpailukykyä
• auttamaan kulttuurialaa ja luovia aloja hyödyntämään digitaaliteknologiaa ja kehittämään uusia liiketoimintamalleja ja
• saamaan luoville teoksille laajempi yleisö sekä Euroopassa että muualla maailmassa.

Luova Eurooppa -ohjelmalla tuetaan myös eri aloitteita, kuten EU:n palkintoja, joita myönnetään kulttuuriperinnön, arkkitehtuurin, kirjallisuuden ja musiikin alalla, Euroopan kulttuuriperintötunnusta sekä Euroopan kulttuuripääkaupunkihanketta. Vuonna 2018 pidettiin kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi, jonka aikana haluttiin rohkaista yhä useampia ihmisiä löytämään Euroopan kulttuuriperintö ja vahvistaa tunnetta kuulumisesta yhteiseen Eurooppaan.

Komissio koordinoi myös toimintapolitiikan suunnittelua, tutkimusta ja raportointia monilla eri aihealueilla. Näitä ovat esimerkiksi medialukutaito ja digitaalinen jakelu, kulttuuriperinnön säilyttäminen tai kulttuuri ulkosuhteissa. Lisäksi se edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja vertaisoppimista.

EU:n audiovisuaali- ja mediapolitiikalla pyritään varmistamaan, että muiden tavaroiden ja palvelujen tavoin myös audiovisuaalisiin mediapalveluihin (elokuvat, tv-ohjelmat ja videot) sovelletaan EU:n laajuisia sääntöjä, joilla varmistetaan, että ne voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaasti ja tasapuolisesti niiden julkaisumuodosta riippumatta. EU tukee myös eurooppalaisten elokuvien ja muun sisällön tuotantoa ja jakelua. Näin pyritään saavuttamaan kulttuurista monimuotoisuutta koskeva tavoite.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/culture-and-media_fi

EU tuo esiin urheiluun liittyviä terveyshyötyjä ja myönteisiä arvoja, tukee yhteistyötä päättäjien kanssa ja vuoropuhelua urheilujärjestöjen kanssa sekä torjuu dopingin, urheilutulosten manipuloinnin ja väkivallan kaltaisia ongelmia.

Urheilu ja liikunta ovat olennainen osa miljoonien eurooppalaisten elämää. Urheilu edistää terveyttä ja hyvinvointia, ja sillä voidaan puuttua rasismin, sosiaalisen syrjäytymisen ja sukupuolten epätasa-arvon kaltaisiin ongelmiin. Urheilusta on myös merkittävää taloudellista hyötyä, ja se on EU:n ulkosuhteiden tärkeä väline. EU:n urheilupolitiikkaa toteutetaan nykyään lähinnä Erasmus+-ohjelman avulla.

Mitä EU tekee

EU tukee urheilua, sillä sen avulla voidaan pitää ihmiset terveinä, luoda yhteisöjä, vaalia sosiaalista osallisuutta ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia.

• Erasmus+-ohjelmasta yhteisrahoitetaan aloitteita, joilla autetaan kehittämään, jakamaan ja toteuttamaan innovatiivisia ideoita ja edistämään ruohonjuuritason urheilua. Erasmus+ sport -ohjelmalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta ja vauhditetaan urheilujärjestöjen, viranomaisten ja muiden tahojen välistä yhteistyötä.
• Urheilulla voidaan kaventaa sosiaalisia eroja, voimaannuttaa ihmisiä ja antaa heille mahdollisuuksia kehittää johtajuustaitoja. Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston avustuksia hakevia EU-maata kannustetaan sisällyttämään toimiinsa hankkeita, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta urheilun avulla. #BeInclusive EU Sport Awards -palkinto myönnetään järjestöille, jotka lisäävät urheilun avulla vähäosaisten sosiaalista osallisuutta.
• Euroopan urheiluviikko -aloitteella kannustetaan eurooppalaisia liikunnalliseen arkeen.
• Euroopan komissio kannustaa urheilujärjestöjä noudattamaan hyvää hallintotapaa.
• Euroopan komissio liittää urheilualan toimet asteittain kolmansien maiden kanssa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin.

Urheilun alalla tehtävän EU-maiden yhteistyön perustana on Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelma. Uusimmassa suunnitelmassa (ohjelmakausi 2017–2020) määritetään kolme painopistettä: urheilun rehellisyys, urheilun taloudellinen ulottuvuus ja urheilu ja yhteiskunta. Euroopan komissio tekee yhteistyötä jäsenmaiden ja sidosryhmien kanssa edistääkseen urheilun asemaa ja löytääkseen ratkaisuja eurooppalaista urheilua vaivaaviin ongelmiin.

Eurobarometrin teettämästä urheilua ja liikuntaa koskevasta tutkimuksesta käy ilmi, että EU:n kansalaiset eivät harrasta riittävästi liikuntaa. EU:n terveyspolitiikalla edistetään liikuntaa jakamalla hyviä käytäntöjä EU-maiden ja muiden alan toimijoiden kesken. Ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevällä Euroopan toimintafoorumilla pyritään vaikuttamaan kielteisiin kehityssuuntauksiin.

EU:n liikuntaa koskevissa suuntaviivoissa (2008) ja neuvoston suosituksessa monialaisesta terveyttä edistävän liikunnan lisäämisestä (2013) esitetään, miten kansallisilla toimintapolitiikoilla voidaan edistää liikuntaa. Tartossa annettu terveitä elämäntapoja koskeva asiakirja (Tartu Call for a Healthy Lifestyle, 2017) sisältää luettelon 15 toimesta terveellisten elämäntapojen edistämiseksi.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/sport_fi

EU:n talousarvio auttaa saavuttamaan tuloksia kansalaisille tärkeissä asioissa. Kun jäsenmaat yhdistävät resurssit EU:n tasolla, ne voivat saada aikaan enemmän tuloksia kuin toimimalla yksin.

EU:n talousarviosta tuetaan monenlaisia Euroopan unionissa toteutettavia toimintapolitiikkoja. Se on auttanut EU:ta lujittamaan vahvaa asemaansa kansainvälisenä toimijana, ilmastonmuutoksen torjunnan johdossa ja suurimpana humanitaarisen avun ja kehitysavun antajana.

Talous- ja finanssikriisin aikana EU:n talousarvio osoittautui tehokkaaksi välineeksi tukea investointeja. Kun kansalliseen talousarvioon kohdistui monissa jäsenmaissa suuria paineita, EU:n talousarviota ja erityisesti rakennerahastoja käytettiin kriisin alkamisvuodesta 2008 lähtien edistämään vakautta ja tukemaan investointeja kasvuun ja työllisyyteen. Viime aikoina EU:n talousarviosta on tuettu myös EU:n ulkorajojen hallinnointia ja EU:n toimia, joilla on reagoitu pakolaiskriisiin ja järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin uhkaan.

Mitä EU tekee

EU laatii pitkän aikavälin talousarviosuunnitelman, joka muodostaa vakaan perustan talousarvion täytäntöönpanolle vähintään viideksi vuodeksi. EU:n nykyinen pitkän aikavälin talousarvio kattaa vuodet 2014–2020. Sen mukaan EU voi käyttää kyseisenä ajanjaksona noin biljoona euroa. Euroopan komissio esitteli toukokuussa 2018 ehdotuksensa EU:n pitkän aikavälin talousarvioksi vuosille 2021–2027.

Vuotuisesta talousarviosta päätetään demokraattisesti. Euroopan komissio tekee ensin talousarvioesityksen. Sen jälkeen kansalliset hallitukset (jotka toimivat Euroopan unionin neuvoston välityksellä) ja suoraan valittu Euroopan parlamentti hyväksyvät EU:n talousarvion, yleensä ennen vuoden alkua. Noin 94 prosenttia talousarviosta käytetään jäsenmaissa, lähinnä työllisyyden ja kasvun edistämiseen Euroopassa, sekä EU:n ulkopuolella kehitysapuun ja humanitaariseen apuun. Vain 6 prosenttia kuluu EU:n hallintoon.

EU:n vuoden 2019 talousarvio oli noin 165,8 miljardia euroa. Vaikka summa on suuri, se on kuitenkin vain noin yksi prosentti EU:n talouksien vuotuisesta tuotosta. Noin 80 prosenttia EU:n talousarviovaroista on peräisin jäsenmaiden maksuosuuksista, jotka perustuvat bruttokansantuloon ja arvonlisäveroon.

Euroopan parlamentti päättää joka vuosi neuvoston suosituksesta, myöntääkö se komissiolle vastuuvapauden eli lopullisen hyväksynnän sille, miten talousarviota on kyseisenä vuotena toteutettu. Menettelyllä taataan täysi vastuuvelvollisuus ja avoimuus. Vastuuvapauden myöntäminen johtaa kyseisen varainhoitovuoden tilien muodolliseen päättämiseen.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/budget_fi
Komission pohdinta-asiakirja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta

Euroopan petostentorjuntavirasto varmistaa, että veronmaksajien rahat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Se tutkii EU:n varojen käyttöön liittyviä petoksia, korruptiota ja laittomuuksia.

Korruptio ja petokset voivat vahingoittaa vakavasti taloutta ja heikentää kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin ja menettelyihin. Hallintoelinten korruptio ei ole kuitenkaan ainoa uhka. Savukkeiden salakuljetus, kenkien ja vaatteiden tuontitullien kiertäminen ja tukien nostaminen appelsiinien viljelyyn tiloilla, joita ei ole olemassa, ovat vain muutamia esimerkkejä suurista tai pienistä petoksista, jotka voivat aiheuttaa kustannuksia eurooppalaisille veronmaksajille.

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) pyrkii torjumaan tällaisia uhkia tutkimalla EU:n varojen käyttöön liittyviä petoksia, korruptiota ja muita sääntöjenvastaisuuksia sekä EU:n henkilöstön ja EU:n toimielinten jäsenten vakavia väärinkäytöksiä. Se auttaa toimielimiä muotoilemaan ja panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja, joiden avulla petokset voidaan havaita ja torjua. OLAF on osa Euroopan komissiota, mutta se käyttää tutkintavaltuuksiaan täysin muista riippumattomasti.

Mitä EU tekee

Jos OLAF arvioi EU:n varoihin liittyvän korruptio- tai petosepäilyn olevan perusteltu, se aloittaa tutkinnan. Tutkinnan yhteydessä voidaan tehdä haastatteluja ja tarkastuksia toimitiloihin. OLAF koordinoi myös tutkintaan osallistuvien jäsenmaiden petostentorjuntavirastojen toimia.

Kun tutkinta on saatettu päätökseen, OLAF suosittelee EU:n toimielimille ja asianomaisten jäsenmaiden hallituksille asianmukaisia toimia. Tällaisia ovat tavallisesti rikostutkinnan aloittaminen, perintätoimet tai muut kurinpitotoimet. Sen jälkeen OLAF seuraa, miten suositukset pannaan täytäntöön.

Kansalliset tulliviranomaiset toteuttavat säännöllisesti yhteisiä tullioperaatioita OLAFin (ja muiden EU:n virastojen) kanssa torjuakseen salakuljetusta ja petoksia tietyillä suuren riskin alueilla tai reiteillä. Esimerkiksi vuonna 2017 OLAFin rahoittamissa yhteisissä tullioperaatioissa takavarikoitiin 75 miljoonaa savuketta ja kymmeniä tuhansia muita väärennettyjä tuotteita.

OLAF osallistuu myös EU:n petostentorjuntapolitiikkojen laatimiseen, seurantaan ja täytäntöönpanoon ja tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston kanssa.

Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/topics/fraud-prevention_fi