Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto: Pankkiunionia koskeva haastava työ on aloitettu, mutta edessä on vielä pitkä tie

Tiivistelmä

I

Jotta voidaan estää vuoden 2008 rahoituskriisin toistuminen Euroopassa, EU on kehittänyt uusia institutionaalisia rakenteita, joilla varmistetaan entistä turvallisempi rahoitusala sisämarkkinoilla. Niitä ovat esimerkiksi yhteinen valvontamekanismi (YVM) ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi (YKM). Tässä kertomuksessa keskitytään yhteiseen kriisinratkaisuneuvostoon (SRB), joka muodostaa yhdessä euroalueen kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa yhteisen kriisinratkaisumekanismin.

II

On annettu ”yhteinen sääntökirja”, joka koostuu pankkien kriisinratkaisua ja valvontaa koskevista yhdenmukaistetuista säädöksistä ja ohjeista. Yhteinen sääntökirja sisältää useita kriisinratkaisuun liittyviä tekijöitä, jotka yhdessä ohjaavat yhteisen kriisinratkaisuneuvoston työtä. Vuonna 2015 perustettu yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on vielä periaatteessa ”perustamisvaiheessa”, ja sitä on vaadittu ottamaan erittäin merkittäviä vastuita erittäin lyhyessä ajassa.

III

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston työ olisi nähtävä osana järjestelmää, johon kuuluvat myös valvontaviranomaiset (esimerkiksi EKP) ja sääntelyelimet (kuten Euroopan pankkiviranomainen). Valvontaviranomaiset vastaavat vastuualueelleen kuuluvien pankkien jatkuvasta vakavaraisuusvalvonnasta. Jos elvytystoimenpiteet tai varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet eivät tehoa, katsotaan, että pankki ”kaatuu tai sen kaatuminen on todennäköistä”, ja kriisinratkaisuviranomaiset ottavat vastuun. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vastaa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten avustamana kunkin vastuualueelleen kuuluvien pankkien kriisinratkaisua koskevasta varautumissuunnitelmasta ja kriisinratkaisumenettelyjen hallinnoinnista tarpeen mukaan ja silloin kun se on tarkoituksenmukaista. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuulle kuuluvat kaikki merkittävät pankit ja vähemmän merkittävät rajatylittävää toimintaa harjoittavat pankit euroalueella.

IV

SEUT-sopimus antaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle oikeuden tutustua tarkastettavan kaikkiin asiakirjoihin, joita tarvitaan tarkastuksen suorittamiseksi. Tämän tarkastuksen aikana yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johto ja henkilöstö luovuttivat runsaasti asiakirjoja, joiden ansiosta tässä kertomuksessa esitetyt päätelmät voitiin tehdä luotettavasti. Kaikkia pyydettyjä asiakirjoja ei kuitenkaan toimitettu.

V

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston perustaminen tyhjästä erittäin lyhyessä ajassa on ollut erittäin suuri haaste. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisusuunnitelmien valmistelussa havaittiin puutteita. Vaikka kyseisiin puutteisiin on puututtava sekä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston sisällä että siihen sovellettavissa lainsäädäntö- ja yhteistyöjärjestelyissä, on otettava huomioon, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on vasta perustettu.

VI

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole vielä saanut valmiiksi vastuualueelleen kuuluvien pankkien kriisinratkaisusuunnitelmia. Kriisinratkaisuneuvosto on tehnyt pitkään ja tiiviisti töitä varmistaakseen, että ainakin kriisinratkaisusuunnitelmien alustavat versiot olisi tehty useimmille pankeille. Vuonna 2016 hyväksytyt suunnitelmat eivät kuitenkaan täyttäneet huomattavaa osaa yhteisessä sääntökirjassa asetetuista vaatimuksista. Vaikka saatavilla olevat lisätiedot lieventävät tätä ongelmaa jonkin verran, lainsäädännön vaatimusten täyttämisessä on edelleen huomattavia puutteita.

VII

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi ensin määritettävä, milloin ensimmäinen yhteistä sääntökirjaa täysin noudattava kriisinratkaisusuunnitelma laaditaan kullekin sen vastuualueeseen kuuluvalle pankille. Sen olisi tämän jälkeen pyrittävä laatimaan kyseiset suunnitelmat asettamalla ne tärkeysjärjestykseen suunnitelmien riskialttiuden mukaan. Kussakin suunnitelmassa olisi käsiteltävä kyseisen pankin purkamismahdollisuuksia ja valittujen kriisinratkaisustrategioiden toteutettavuutta ja uskottavuutta.

VIII

Jotta varmistetaan, että pankkialan tappionsietokyky on riittävä, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on viimeisteltävä myös kriisinratkaisun suunnittelua koskeva sääntö- ja ohjausjärjestelmä, mukaan luettuna toimintaperiaate, jonka mukaan määritetään omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Ohjeasiakirjoja ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjaa on kehitettävä tai päivitettävä tarpeen mukaan.

IX

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on alusta alkaen ollut vaikea palkata riittävästi henkilöstöä, jolla on asianmukainen osaaminen. Henkilöstön palkkaamiseen liittyvät viivästykset ovat vaikuttaneet kielteisesti kaikkiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toiminta-aloihin henkilöstön sitoutumisesta ja motivaatiosta huolimatta. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on vauhditettava työhönottoa ja annettava henkilöstöosastolle riittävät resurssit, jotta tämä selviää työhönottoon liittyvistä haasteista, erityisesti erityisasiantuntijoiden ja ylempien toimien osalta. Jos henkilöstöä koskevia tavoitteita ei saavuteta tai jos tarvitaan väliaikaisia toimenpiteitä, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on harkittava vaihtoehtoisia ratkaisuja.

X

Operatiivisten tehtävien jako, mukaan luettuna vastuunjako, kansallisten viranomaisten ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston välillä on edelleen epäselvä, eikä sisäisissä kriisinratkaisuryhmissä ole riittävästi henkilöstöä. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on ratkaistava nopeasti nämä kysymykset.

XI

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on saanut paljon kokemusta lainsäädäntökehyksen soveltamisesta. Tämän kokemuksen pohjalta yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi pyydettävä lainsäätäjää tekemään muutoksia, joilla lisätään yhteisen kriisinratkaisuneuvoston työn tehokkuutta ja osuutta järjestelmässä. Tässä yhteydessä olisi tehtävä muutoksia, jotka vaikuttavat sen toimeksiantoon sekä tietojen saantiin ja siirtoon EKP:n kanssa (erityisesti yhteisymmärryspöytäkirjan yhteydessä). Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston käyttöön olisi asetettava myös moratorioväline.

Johdanto

Pankkiunioni

01

Jotta voidaan estää vuoden 2008 rahoituskriisin toistuminen Euroopassa, EU on toteuttanut toimintapolitiikkoja, joilla varmistetaan entistä turvallisempi rahoitusala sisämarkkinoilla. Toimintapolitiikkoihin kuuluvat pankkien entistä tiukemmat pääoma- ja maksuvalmiussäännöt, kaatuvien pankkien hallinnointia koskevat yhdenmukaistetut säännöt ja entistä parempi tallettajien suoja. Tämä uusi lainsäädäntökehys ja siihen liittyvät elimet ja viranomaiset muodostavat yhdessä EU:n pankkiunionin.

02

Pankkiunionissa on kaksi institutionaalista pilaria. Ensimmäinen on pankkien yhteinen valvonta yhteisen valvontamekanismin (YVM) avulla. Toinen on pankkien¹ hallittua likvidaatiota koskeva menettely, yhteinen kriisinratkaisumekanismi (YKM). Kolmanneksi pilariksi on ehdotettu eurooppalaista talletussuojajärjestelmää. Tässä kertomuksessa keskitytään yhteiseen kriisinratkaisuneuvostoon, jolla on yhdessä euroalueen kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa yhteisen kriisinratkaisumekanismin kautta ”keskitetyt kriisinratkaisuvaltuudet” huolehtia kaatuvista pankeista.

03

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ovat yhteisesti vastuussa pankkien kriisinratkaisuprosesseista. Kriisinratkaisun avulla pyritään mahdollistamaan pankin kriittisten toimintojen jatkuminen. Jos pankilla ei ole kriittisiä toimintoja ja sen kaatuminen ei aiheuttaisin riskiä rahoitusvakaudelle, pankki lakkautetaan tavanomaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen avulla. Uuden sääntelykehyksen perusajatuksena on minimoida epävakautta ja häiriöitä aiheuttavat pankkien kaatumiset, samalla kun tarjotaan asianmukainen suoja velkojille EU:n ja jäsenvaltioiden sääntöjen puitteissa. Jos sääntelykehys pannaan täytäntöön asianmukaisesti, sillä rajoitetaan julkisen talouden kustannuksia ja lisätään rahoitusvakautta, mikä edistää talouskasvua.

04

EU on kehittänyt vuodesta 2013 lähtien pankkien valvontaa ja kriisinratkaisua koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä. Ne tunnetaan ’yhteisen sääntökirjan’ nimellä. Kriisinratkaisun osalta (ks. yksityiskohdat liitteestä I) yhteinen sääntökirja koostuu pääasiassa yhteistä kriisinratkaisumekanismia kokevasta asetuksesta (YKM-asetus), pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivistä (BRR-direktiivi), komission delegoiduista asetuksista ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) standardeista ja ohjeista.

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tehtävä

05

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vastaa tarvittaessa kaikkien merkittävien pankkien kriisinratkaisusta euroalueella sekä rajojen yli toimivien vähemmän merkittävien pankkien kriisinratkaisusta². Vähemmän merkittävä rajatylittävää toimintaa harjoittava pankki koostuu euroalueella sijaitsevasta emoyrityksestä ja vähintään yhdestä tytäryrityksestä, joka sijaitsee toisessa euroalueen jäsenvaltiossa. Tammikuussa 2017 yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuulle kuului 141 pankkia, joiden osuus euroalueen pankkien kokonaisvaroista on yli 80 prosenttia. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset vastaavat kaikkien muiden pankkien kriisinratkaisusta kansallisella tasolla. Näitä oikeussubjekteja on noin 3 250³.

06

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tärkeimpinä tehtävinä on

1. laatia kriisinratkaisusuunnitelmat kaikille sen vastuualueeseen kuuluville pankeille ja määrittää taso veloille ja omille varoille, joiden arvo voidaan kirjata alas kriisinratkaisun yhteydessä (turvapuskuri, josta käytetään nimitystä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus (MREL))
2. antaa kriisinratkaisupäätöksiä toimista, joita toteutetaan pankin kriisinratkaisun yhteydessä
3. varmistaa yhdenmukaistaminen ja johdonmukaisuus yhteisen kriisinratkaisumekanismin puitteissa
4. hallinnoida yhteistä kriisinratkaisurahastoa, josta tuetaan kriisinratkaisuprosesseja taloudellisesti tietyissä olosuhteissa⁴.

07

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto perustettiin YKM-asetuksen nojalla elokuussa 2014 ja siitä tuli riippumaton elin tammikuusta 2015 alkaen. Komissio hallinnoi sitä väliaikaisesti (muutaman kuukauden) ennen kuin sen johtokunnan jäsenet astuivat virkaan. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätoimipaikka on Brysselissä, ja työntekijöitä oli vuoden 2016 lopussa noin 170. Se on edelleen periaatteessa perustamisvaiheessa.

08

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto tekee päätöksensä johdon istunnoissa ja täysistunnoissa. Johdon istuntoihin osallistuu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä pysyvää jäsentä (jotka eivät edusta kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia). Puheenjohtaja (tai varapuheenjohtaja) ja neljä pysyvää tarkkailijaa äänestävät johdon istunnoissa. Istuntoihin, joissa käsitellään tiettyä pankkia, osallistuu myös kyseisen jäsenvaltion kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen edustaja (’laajennettu’ johdon istunto). Täysistuntoihin osallistuu kunkin kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen edustaja, ja niiden on osallistuttava kriisinratkaisupäätöksiin, jos kriisinratkaisurahasto on antanut asianomaiselle kriisinratkaisulle tukea yhteensä yli viisi miljardia euroa (tai maksuvalmiustukea yli kymmenen miljardia euroa).

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston yhteistyö muiden viranomaisten kanssa

09

Taloudellisissa vaikeuksissa olevaa pankkia koskevassa menettelyssä voi olla valmistelun ja suunnittelun jälkeen kolme operatiivista vaihetta (ks. kaavio 1). Ensimmäinen on elvytysvaihe, jossa pankkia vaaditaan toteuttamaan sen omassa elvytyssuunnitelmassa esitetyt toimet. Elvytyssuunnitelman arvioi valvontaviranomainen, joka on euroalueella merkittävien pankkien tapauksessa EKP.

10

Seuraava (vakavampi) vaihe on varhainen tilanteeseen puuttuminen, jossa valvontaviranomaisella on valtuudet toteuttaa erityistoimenpiteitä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole päätöksentekijä kahdessa ensimmäisessä vaiheessa, mutta sillä on jaettu vastuu pankin olosuhteiden seurannasta ja se valmistelee mahdollisia kriisinratkaisutoimia, jotka mainitaan seuraavassa vaiheessa.

11

Kolmas vaihe on kriisinratkaisu, ja siinä yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla on ratkaiseva asema. Kriisinratkaisu aloitetaan, jos EKP ilmoittaa yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, että yhteisen valvontamekanismin valvonnassa oleva pankki ”kaatuu tai sen kaatuminen on todennäköistä” tai jos yhteinen kriisinratkaisuneuvosto tekee itsenäisesti saman arvioinnin. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi päättää asettaa yhteisön kriisinratkaisuun vain, jos myös seuraavat ehdot täyttyvät, eli käytettävissä ei ole vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja kriisinratkaisua pidetään yleisen edun mukaisena (maksukyvyttömyysääntöjen soveltamisen sijasta). Koska järjestelmään kuuluvat EKP, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto sekä muut kansalliset ja EU:n viranomaiset, korkealaatuinen viestintä ja keskinäinen ymmärrys ovat olennaisia onnistumisen kannalta.

12

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi hyväksyä kriisinratkaisun erityissuunnitelman, johon kuuluu kriisinratkaisurahaston käyttö, vain jos komissio on päättänyt, että käyttö on valtiontukisääntöjen mukaista. Tämän jälkeen komissio hyväksyy kriisinratkaisumääräyksessä vahvistetun kriisinratkaisurahaston määrän.

Tarkastuksen sisältö ja tarkastustapa

Tarkastuksen sisältö ja menetelmät

13

Tarkastuksessa tutkittiin, voiko yhteinen kriisinratkaisuneuvosto toteuttaa pankkien kriisinratkaisua vaikuttavalla tavalla. Tilintarkastustuomioistuin arvioi erityisesti seuraavia seikkoja:

1. yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toteuttaman yksittäisiä pankkeja koskevan kriisinratkaisun suunnittelun laatu (ks. kohdat 24–83)
2. onko yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla riittävät valmiudet noudattaa kriisinratkaisun suunnittelua koskevaa säädöskehystään (ks. kohdat 84–102)
3. ovatko yhteisen kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöresurssit riittävät sille annettujen tehtävien hoitamiseksi ja onko yhteistyökehys riittävä (ks. kohdat 103–142).

14

Tässä kertomuksessa esitetään johtopäätöksiä ja suosituksia (ks. kohdat 143–158) tämän rakenteen pohjalta.

15

Kohdan a osalta tutkittiin, ovatko yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisusuunnitelmat asianmukaisia ja järjestelmällisiä ja sisältyykö niihin purkamismahdollisuuksien arviointi sekä MREL-vähimmäisvaatimusten määritys.

16

Tältä osin tarkastuksen kohteena oli 58 valmista kriisinratkaisusuunnitelmaa, jotka yhteinen kriisinratkaisuneuvosto oli laatinut pankeille tammikuun 2017 loppuun mennessä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto antoi näistä suunnitelmista tarkastettavaksi viisi keskeistä lukua (ks. kohta 26). Kustakin luvusta tarkastettiin perusjoukosta satunnaisesti valitut kahdeksan esimerkkiä, enintään kaksi lukua yhdestä suunnitelmasta. Tämä tarkoitti yhteensä 40:tä lukua (kattaen 31 eri pankkia). Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto poisti valituista luvuista kaikki pankkikohtaiset tiedot ja EKP:ltä peräisin olevat tiedot. Tämä lähestymistapa antoi tarkastustiimille mahdollisuuden perehtyä yksityiskohtaisesti suunnitelmien keskeisiin näkökohtiin ja tehdä tärkeitä päätelmiä. Näin ei kuitenkaan pystytty täysin arvioimaan suunnitelmien kattavuutta ja sisäistä johdonmukaisuutta, minkä vuoksi tarkastajien oli pyydettävä lisätietoja (ks. kohta 36). Niitä saatiin kolmesta pankista.

17

Kohdan b osalta arvioitiin, soveltaako yhteinen kriisinratkaisuneuvosto asianmukaista sääntöjärjestelmää, mukaan luettuina kriisinratkaisun suunnittelua koskevat käsikirjat, ohjeet ja kehykset.

18

Kohdan c osalta arvioitiin, onko yhteinen kriisinratkaisuneuvosto palkannut oikean määrän työntekijöitä, joilla on tarvittava osaaminen, ja tarjonnut heille lisäkoulutusta. Lisäksi arvioitiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ja EKP:n kanssa tekemän yhteistyön vaikuttavuutta.

19

Tarkastuksessa käytettiin kriteerejä, jotka olivat peräisin seuraavista lähteistä:

1. YKM-asetuksen ja BRR-direktiivin lakisääteiset vaatimukset
2. komission delegoitu asetus, jossa määritellään kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö
3. finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän luettelo rahoituslaitosten tehokkaiden kriisinratkaisujärjestelyjen pääpiirteistä
4. Rahoitusjärjestelmän vakautta valvovan instituutin (Financial Stability Institute) neljän puolustuslinjan malli⁵.

20

Suurin osa tarkastuksen kenttätyöstä tehtiin lokakuusta 2016 heinäkuuhun 2017 niiden kriisinratkaisusuunnitelmien osalta, jotka hyväksyttiin viimeistään tammikuussa 2017.

21

Tarkastusevidenssi koostuu yhteisen kriisinratkaisuneuvoston henkilöstön kanssa pidetyistä kokouksista ja haastatteluista sekä sen sisäisistä asiakirjoista saaduista tiedoista, julkisesti saatavilla olevista tiedoista, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston lausunnoista⁶ (tarvittaessa) ja 20 kansallista kriisinratkaisuviranomaista käsittäneestä kyselytutkimuksesta⁷.

Evidenssin saatavuus ja luottamuksellisuuteen liittyvät seikat

22

Oikeudet ja valtuudet tähän tuloksellisuuden tarkastukseen perustuvat SEUT-sopimuksen 287 artiklan yleisiin säännöksiin, joissa Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle annetaan oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joita tarkastustehtävän suorittaminen edellyttää. Tarkastuksen aikana yhteinen kriisinratkaisuneuvosto totesi, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston pankkikohtaisiin tietoihin ja käytäntöihin sovelletaan erityisiä luottamuksellisuuteen liittyviä seikkoja, jotka johtuvat rahoitusvakautta koskevista huolenaiheista (ks. myös kohta 16). Perussopimuksessa ei myönnetä tässä suhteessa mitään poikkeuksia. Tarkastajat tekivät kuitenkin erityisen sopimuksen tämän tyyppisten tietojen käsittelystä ja suojelusta ja pyrkivät yhteistyössä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon kanssa vähentämään todellisia tai ilmeisiä riskejä. Samalla varmistettiin tarkastuksen tarpeet huomioon ottaen mahdollisuus tutustua tarkastuksen kannalta välttämättömiin tietoihin, esimerkiksi käsittelemällä paljon anonymisoituja tietoja.

23

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston yhteistyö ja apu mahdollistivat kattavan tarkastuksen ja luotettavien johtopäätösten tekemisen tässä sen toimintaa koskevassa ensimmäisessä erityiskertomuksessa. Asiakirjoja annettiin runsaasti saataville tietyin merkittävin poikkeuksien. Muiden vaikutusten ohella tiettyjen toimintaperiaatteita koskevien asiakirjojen (joista yhteinen kriisinratkaisuneuvosto totesi olevan olemassa vain luonnokset) puuttuminen merkitsi sitä, ettei voitu täysimittaisesti arvioida, ovatko yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimintaperiaatteet täysin yhteisen sääntökirjan mukaisia. Myöskään suunnitelmien kattavuutta ja sisäistä johdonmukaisuutta ei voitu arvioida, koska suurin osa kriisinratkaisusuunnitelmia koskevista tiedoista annettiin anonymisoidussa muodossa. Tarkastajat pystyivät kuitenkin tekemään joitakin hyvään evidenssiin perustuvia johtopäätöksiä kriisinratkaisusuunnitelmista, mikä käy selvästi ilmi tästä kertomuksesta (ks. liite II).

Huomautukset

Kriisinratkaisusuunnitelmat: paljon työtä on vielä kesken

24

Tässä jaksossa tutkitaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston laatimien kriisinratkaisusuunnitelmien keskeisiä osatekijöitä ja esitetään yhteisen sääntökirjan noudattamista koskevat havainnot.

Käynnissä oleva suunnittelu

25

Kriisinratkaisun suunnittelua, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston pysyvää operatiivista tehtävää, sovelletaan kaikkiin sen vastuualueeseen kuuluviin pankkeihin eikä vain vaikeuksissa oleviin pankkeihin. Kriisinratkaisun suunnitteluprosessi alkaa kriisinratkaisusuunnitelman laatimisella. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on tässä yhteydessä määriteltävä pankin kriittiset toiminnot ja ydinliiketoiminta-alueet. Seuraavassa vaiheessa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto arvioi, voidaanko pankki likvidoida kansallisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Se on oletusarvoinen lähestymistapa, jollei yhteinen kriisinratkaisuneuvosto katso kriisinratkaisun olevan yleisen edun mukaista. Jos tehdään yleistä etua koskeva päätös, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on laadittava kriisinratkaisustrategia, joka soveltuu pankin erityisiin olosuhteisiin. Kun tämä on laadittu, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto pohtii pankin tehokkaan kriisinratkaisun todennäköisiä esteitä⁸, koska kriisinratkaisusuunnitelmassa on esitettävä, miten kyseisiä esteitä vähennetään. Kaaviossa 2 esitetään kriisinratkaisun suunnitteluprosessi.

26

Kriisinratkaisusuunnitelmassa on seuraavat pääluvut¹⁰:

1. strateginen liiketoiminta-analyysi: pankin kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden määrittely
2. Parhaiten soveltuva kriisinratkaisustrategia: tässä luvussa arvioidaan kriisinratkaisustrategian toteutettavuutta ja uskottavuutta
3. taloudellinen ja toiminnallinen jatkuvuus: taloudellisten ja toiminnallisten edellytysten arviointi jatkuvuuden varmistamiseksi kriisinratkaisun yhteydessä
4. yhteenveto purkamismahdollisuuksien arvioinnista: purkamismahdollisuuksien olennaisten esteiden arviointi ja keinot niiden poistamiseksi; tässä luvussa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto määrittää myös MREL-vähimmäisvaatimuksen
5. tiivistelmä.

Kriisinratkaisun suunnittelua koskeva yhteisen kriisinratkaisuneuvoston lähestymistapa

27

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto valmistelee kriisinratkaisusuunnitelmat neljässä vaiheessa. Se aloittaa siirtymävaiheen kriisinratkaisusuunnitelmasta, jota se sitten päivittää ja laajentaa.

1. Siirtymävaiheen kriisinratkaisusuunnitelmissa (tai ensimmäisen vaiheen suunnitelmissa) keskitytään strategisen liiketoiminta-analyysin näkökohtiin. Suunnitelmia ei tarvitse hyväksyä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston laajennetussa johdon istunnossa (ks. kohta 8), ja ne on tarkoitettu lähinnä sisäiseen käyttöön.
2. Toisen vaiheen suunnitelmat ovat kattavampia kuin siirtymävaiheen kriisinratkaisusuunnitelmat. Toisen vaiheen suunnitelmat on hyväksyttävä laajennetussa johdon istunnossa (ks. kohta 8). Ne lähetetään kriisinratkaisukollegioille päätöstä varten, mutta suunnitelmissa ei määritetä olennaisia esteitä eikä MREL-vähimmäisvaatimuksia.
3. Kolmannen vaiheen suunnitelmissa määritetään MREL-puskuri konsolidoidulla tasolla.
4. Neljännen vaiheen suunnitelmissa määritetään olennaiset esteet ja MREL-puskuri konsolidoidulla ja yksittäisten laitosten tasolla.

28

Tammikuussa 2017 yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuulla oli lainsäätäjältä saamansa tehtävän mukaisesti 130 kriisinratkaisusuunnitelman¹¹ hyväksyminen. Lainsäädännössä ei kuitenkaan anneta säännöksiä välivaiheista. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole toistaiseksi saavuttanut tätä tavoitetta resurssien puutteen takia (ks. kohdat 103–124). Tammikuun 2017 lopussa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto oli laatinut 65 toisen vaiheen suunnitelmaa, joista 64 oli hyväksytty¹², ja lisäksi siirtymävaiheen kriisinratkaisusuunnitelmat 32 pankin osalta (ks. kaavio 3).

29

Lainsäädännössä¹³ yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa vaaditaan määrittämään päivämäärä, johon mennessä ensimmäiset yhteisen sääntökirjan mukaiset kriisinratkaisusuunnitelmat on laadittava. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei kuitenkaan ole tehnyt niin.

30

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston sisäiset kriisinratkaisuryhmät olivat aloittaneet kattavien toisen vaiheen suunnitelmien valmistelun vuonna 2016. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston lausuntojen mukaan ne olivat yksityiskohtaisia ja niissä oli 150–300 sivua. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa tehtiin vuoden 2016 jälkipuoliskolla toimintaperiaatteita koskeva päätös laatia lyhyempiä, noin 40 sivun pituisia kriisinratkaisusuunnitelmia. Päätös tehtiin päätöksenteon nopeuttamiseksi ja sen hallittavuuden parantamiseksi.

31

Vaikka pankkien monimutkaisuudessa on suuria eroja, tätä ohjeellista pituusrajoitusta sovelletaan kaikkiin suunnitelmiin. Se tarkoittaa, että suunnitelmista jää pois paljon tarpeellista ja/tai pakollista tietoa. Asiaa käsitellään seuraavassa jaksossa.

32

Kaaviossa 4 kuvataan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisusuunnitelmien rakenne vuodesta 2017 lähtien ja osoitetaan, mille sidosryhmille kukin suunnitelman osa lähetetään. Kaikki sidosryhmät eivät saa samoja tietoja yhteiseltä kriisinratkaisuneuvostolta. On huomattavaa, että kriisinratkaisukollegiot tai yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnot eivät saa teknisiä taustamuistioita, jotka sisältävät tärkeää tietoa, kuten vaihtoehtoiset kriisinratkaisustrategiat. Lainsäädännössä ei ole säännöksiä, jotka rajoittaisivat relevanttien tietojen jakoa kriisinratkaisukollegion jäsenille¹⁴.

Kaavio 4

Kriisinratkaisusuunnitelmien rakenne ja vastaanottajat vuodesta 2017 lähtien

	Suunnitelma	Liitteet	Tekninen taustamuistio	Esitysten diat
Sisältö	Edellytetyn analyysin tulokset ja yleisluonteinen yhteenveto	Vakiomuotoiset liitteet, kuten luettelot (esimerkiksi yhteyshenkilöt ja tietojärjestelmät), velkoja koskevat tiedot / EPV:n mallit, purkamismahdollisuuksien arviointi, MREL-vähimmäisvaatimuksesta annettu perusteltu ehdotus, usean kriisinratkaisuviranomaisen mallia koskevat suunnitelmat, pankin ehdotukset esteiden poistamiseksi	Tekniset analyysit / kriisinratkaisusuunnitelman tärkeimpien osien perustana olevat oletukset (esimerkiksi kriittiset toiminnot, rahoitusmarkkinainfrastruktuurin käytettävyys, kriisinratkaisuvälineet / vaihtoehtoiset strategiat, lyhyen aikavälin maksuvalmius, vakuussidonnaisuus ja toiminnan jatkuvuus)	Suunnitelman esittely kriisinratkaisukollegioille
Jaetaan seuraaville15:	YKM, laajennettu johdon istunto, kriisinratkaisukollegion jäsenet	YKM, laajennettu johdon istunto, kriisinratkaisukollegion jäsenet	YKM, EKP	Kriisinratkaisukollegion jäsenet, kriisinratkaisukollegion tarkkailijat

Lähde: mukautettujen yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tietojen perusteella.

33

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston työsuunnitelman mukaan vuonna 2017 valmistellaan 27 siirtymävaiheen kriisinratkaisusuunnitelmaa niistä 33 suunnitelmasta, joita ei ollut aloitettu tammikuun 2017 loppuun mennessä. Nykyiset 32 siirtymävaiheen kriisinratkaisusuunnitelmaa oli määrä siirtää toiseen vaiheeseen, ja nykyiset 65 toisen vaiheen suunnitelmaa oli määrä siirtää kolmanteen vaiheeseen. Määräaika on vuoden 2018 ensimmäisen neljännes.

34

Suunnitelma vaikuttaa liian optimistiselta, kun huomioon otetaan heinäkuun 2017 loppuun mennessä saavutettu edistys, odotettavissa oleva työmäärä ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston nykyinen henkilöstö (ks. myös kohdat 114, 124 ja 125).

Yleiskatsaus kriisinratkaisusuunnitelman sisältöön

35

Yhteisessä sääntökirjassa annetaan ohjeita kriisinratkaisusuunnitelmien sisällöstä. Jotta tarkastuksessa voitiin arvioida, noudattaako yhteinen kriisinratkaisuneuvosto sääntöjä, kehitettiin useita kriteerejä, jotka perustuvat kriisinratkaisusuunnitelmia koskeviin yhteisen sääntökirjan vaatimuksiin. Otokseen valitut kriisinratkaisusuunnitelmat tutkittiin näiden kriteereiden pohjalta. Kuten seuraavista kohdista käy ilmi, kriisinratkaisusuunnitelmat eivät täyttäneet suurinta osaa sovelletuista kriteereistä.

36

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto kertoi, että vaikka itse kriisinratkaisusuunnitelmista voi puuttua yksityiskohtia, sillä on paljon lisätietoja, joilla se voi täydentää lähes puolta odotettavista suunnitelmista. Vaikka kyseiset tiedot eivät olleet virallisesti osa kriisinratkaisusuunnitelmia, ne muodostivat kuitenkin tärkeän osan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tietopohjasta ja päätöksenteosta, jotka koskevat sen vastuualueeseen kuuluvia pankkeja. Kyseistä aineistoa tutkittiin kolmen pankin osalta. Tutkinnan perusteella tarkastajat vakuuttuivat siitä, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tiedoissa oli vähemmän puutteita kuin mitä pelkästään kriisinratkaisusuunnitelmia lukemalla voisi päätellä. Yhteisen sääntökirjan vaatimusten osalta esiintyy kuitenkin edelleen merkittäviä puutteita.

Kriisinratkaisusuunnitelmista puuttuu edelleen keskeisiä osatekijöitä

37

Seuraavissa kohdissa esitetään aloja, joilla arviointi osoitti, etteivät yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisusuunnitelmat täyttäneet yhteisen sääntökirjan vaatimuksia.

Strateginen liiketoiminta-analyysi

38

Tällä alalla kriisinratkaisusuunnitelmat olivat monella tavalla puutteellisia. Niissä ei esimerkiksi kuvata riittävästi pankkikonsernien rakennetta eikä arvioida liiketoimintamalleja, hallintoa tai omistajia kriisinratkaisun suunnittelua varten, ja ainoa taloudellinen tieto oli yleistä ja koottua pikemmin kuin kutakin laitosta koskevaa, kuten kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjassa edellytetään. Taustatiedoissa ja -muistioissa olevat lisätiedot lievittivät osittain mutteivät kokonaan näitä puutteita.

39

Huomattavaa on se, että otokseen kuuluneissa suunnitelmissa ei selvitetty riittävästi organisaatioiden kriittisiä sisäisiä ja ulkoisia riippuvuuksia¹⁶. Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla on tietoa olennaisista vastapuolista, mutta tilintarkastustuomioistuin ei havainnut niiden osalta analyysia, jossa olisi pyritty havaitsemaan mahdollinen häiriöiden leviämisen riski.

Kriittiset toiminnot

40

Strategisessa liiketoiminta-analyysissa olisi arvioitava, mitkä toiminnot ovat niin kriittisiä, että niiden lopettaminen vaikuttaisi rahoitusvakauteen tai reaalitalouteen. Arvioinnissa olisi myös pohdittava, miten paljon markkinoilla olevan jonkin toisen pankin tai markkinoilla olevien pankkien toiminnot voisivat korvata kyseisen pankin toimintoja. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston arviointiperusteet eivät olleet aina selviä otokseen valituissa luvuissa.

41

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on kuitenkin edistynyt huomattavasti antamalla sisäisille kriisinratkaisuryhmille ohjeita kriittisiä toimintoja koskevien tietojen keräämiseen tarkoitetulla mallilla, jota sovelletaan vuodesta 2017 lähtien.

42

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei pystynyt esittämään yleiskatsausta kaikkien sen vastuualueeseen kuuluvien pankkien kriittisistä toiminnoista. Useimmissa otokseen valituissa luvissa talletusten vastaanottoa pidettiin kriittisenä toimintona. Joissakin kriisinratkaisusuunnitelmissa erotettiin toisistaan vähittäis- ja yritystalletukset, muttei kaikissa.

43

Tiettyjen velkojen, kuten suojaamattomien, tärkeimpinä pidettyjen sijoittajavastuuseen liittyvien talletusten, mahdollinen vapauttamistarve, koska ne ovat osa ”kriittisiä toimintoja”, vähentää sijoittajavastuuta varten käytettävissä olevia velkoja, ja sen vuoksi on erityisen tärkeää määrittää riittävä MREL-puskuri. Tähän mennessä laadituissa kriisinratkaisusuunnitelmissa ei ole kuitenkaan määritetty MREL-määrää, mikä lisää todennäköisyyttä, että pankkeja pidetään purkamiskelvottomina.

Parhaiten soveltuva kriisinratkaisustrategia

Likvidaation uskottavuuden ja toteutettavuuden arviointi

44

Ennen kuin yhteinen kriisinratkaisuneuvosto määrittelee kriisinratkaisustrategian, sen on arvioitava, onko tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä toteutettava likvidaatio uskottava ja, jos on, onko se myös toteutettavissa.

45

Arvioidessaan likvidaation uskottavuutta yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ottaa huomioon todennäköiset vaikutukset rahoitusjärjestelmään. Erityisesti on arvioitava, saavutetaanko likvidaatiolla kriisinratkaisun tavoitteet¹⁷, joihin kuuluu myös vakuusjärjestelmään kuuluvien talletusten suojelu¹⁸.

46

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto totesi uskottavuutta arvioidessaan useassa tapauksessa, että sovellettava talletussuojajärjestelmä ei täyttänyt talletussuojadirektiivin vaatimuksia eikä siinä ollut riittävästi varoja merkittävän pankin likvidaation käsittelemiseksi. Näin ollen onkin vaikeampaa saavuttaa tavoite, joka koskee suojattujen talletusten suojaamista likvidaation avulla.

47

Arvioidessaan likvidaation toteutettavuutta yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on tutkittava, pystytäänkö pankin johdon tietojärjestelmien avulla ilmoittamaan talletussuojadirektiivissä edellytetyt tiedot. Tällöin tarvitaan esimerkiksi suojattujen talletusten kokonaisarvo tallettajaa kohti, koska talletussuojajärjestelmän on maksettava taattu 100 000 euron määrä tallettajaa kohti annetussa määräajassa¹⁹.

48

Otokseen valituissa kriisinratkaisusuunnitelmissa ei ollut tietoja talletussuojajärjestelmissä käytettävissä olevan rahoituksen määrästä edellä mainitun arvioinnin helpottamiseksi.

49

Kansallisilla talletussuojajärjestelmillä ei ole lakisääteistä velvoitetta tehdä yhteistyötä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa. Tästä huolimatta delegoidussa asetuksessa ehdotetaan, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto kuulee kansallisia talletussuojajärjestelmiä²⁰, vaikkei yhteinen kriisinratkaisuneuvosto olekaan tehnyt niin.

50

Vaikka useimmissa kriisinratkaisusuunnitelmissa pääteltiin, ettei likvidaatio ole uskottava, näille päätelmille esitettiin vain väljästi muotoiltuja syitä – esimerkiksi, että kansalliseen pankkialaan kohdistuisi huomattavia haitallisia vaikutuksia. Yhteisessä sääntökirjassa²¹ vaadittuja yksityiskohtaisempia tietoja ei esitetty.

51

Kriisinratkaisutoimia voidaan toteuttaa yleisen edun vuoksi, jos se on välttämätöntä kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi ja oikeasuhteista niihin nähden. On myös täytynyt määritellä, että likvidaatio ei täyttäisi kriisinratkaisutavoitteita samassa laajuudessa. Ainoat tällaiset lausunnot kriisinratkaisusuunnitelmissa olivat erittäin yleisluonteisia, ja niistä puuttui yksityiskohtia.

52

Suunnitelmista puuttui myös pakollinen selvitys siitä, miten likvidaatio vaikuttaisi poikkeuksellisen julkisen tuen käyttöön kyseisen pankin kohdalla²².

Parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian määrittely

53

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto oli laatinut tammikuun 2017 loppuun mennessä kriisinratkaisustrategioita sillä perusteella, että mahdollisia esteitä (jotka voivat olla olennaisia) käsitellään tulevaisuudessa, kun MREL-kiintiöt on asetettu.

54

Havaittavissa ei ollut parhaiten soveltuvia kriisinratkaisustrategioita, joissa käsitellään myös odottamatonta, lyhyen aikavälin kehitystä. Näin ollen, jos lähitulevaisuudessa on tehtävä kriisinratkaisupäätöksiä, ne poikkeavat todennäköisesti suunnitelmista.

55

Yhteisessä sääntökirjassa vaaditaan kuvausta parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian mahdollisista vaihtoehdoista sellaisten tilanteiden varalta, joissa parhaiten soveltuvaa strategiaa ei voida panna täytäntöön²³. Tarkastajat havaitsivat, että suurimmassa osassa otokseen valituista luvuista ei käsitelty parhaiten soveltuvan strategian vaihtoehtoja.

56

Yhteisessä sääntökirjassa vaaditaan, että kriisinratkaisustrategiaa koskevassa luvussa esitetään arvio suunnitelman jokaisen olennaisen osan toteuttamiseksi tarvittavasta ajasta²⁴. Yksikään otokseen valituista luvuista ei kuitenkaan sisältänyt mainintaa tarvittavasta ajasta.

Kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien määrittely

57

Valittu kriisinratkaisuväline on suurimmassa osassa suunnitelmista avoin pankin sijoittajavastuu. Tämän suunnitelman mukaan pankki suljetaan ihanteellisessa tapauksessa perjantaina ja avataan jälleen normaalisti maanantaina, niin että sijoittajavastuuseen liittyvät kriisinratkaisutoimet on toteutettu viikonlopun aikana.

58

Joissakin kriisinratkaisusuunnitelmissa todetaan, että pankin tietojärjestelmillä olisi vaikea tuottaa tarvittavia tietoja ajoissa sijoittajavastuun toteuttamista varten.

59

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston sisäisessä tarkastuksessa on tutkittu useita operatiivisia näkökohtia, jotka liittyvät velkakirjojen arvon alaskirjaukseen. Tarkastuksessa päätellään, että työtä on vielä tehtävä erityisesti alaskirjausten ja muuntamisten porrastukseen tarvittavan ajan ja käytännön seikkojen osalta. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole varautunut antamaan sisäisiä ohjeita sijoittajavastuun täytäntöönpanosta ennen vuoden 2017 viimeistä neljännestä, vaikka suurimmassa osassa kriisinratkaisusuunnitelmista edellytetään jo kyseisen välineen käyttöä.

60

Talletusten ja joukkovelkakirjojen arvon alaskirjaus 48 tunnissa olisi valtava tekninen haaste useimmille pankeille niiden hallinto- ja tietojärjestelmien monimutkaisuuden vuoksi. Ennen kuin sijoittajavastuuta koskeva suunnitelma voidaan toteuttaa, hallintojärjestelmillä on voitava laskea sijoittajavastuuseen käytettävissä oleva määrä. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston nykyisenä käytäntönä ei ole vaatia pankkeja testaamaan mahdollista velkakirjojen arvon alaskirjausta sen toteutettavuuden osoittamiseksi.

61

Tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaan pankin tappionsietokyky on ilmoitettu todellista suurempana, jos se sisältää velat, joiden arvoa ei voida kirjata alas kriisinratkaisustrategiassa suunnitellussa ajassa.

62

Komissio on hiljattain ehdottanut EU:n laajuista moratoriovälinettä, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi pankin maksuvelvoitteiden keskeyttämiseen enintään viiden työpäivän ajaksi. Ehdotuksen mukaan kriisinratkaisuviranomaisella itsellään ei ole valtaa ottaa välinettä käyttöön, vaikka valvontaviranomaisen onkin kuultava kriisinratkaisuviranomaista²⁵. Jos kriisinratkaisuviranomainen voisi itse käyttää moratoriovälinettä, se voisi lisätä (myös kyseisen pankin) joustavuutta sijoittajavastuuseen valmistautumisessa.

63

Yhteisessä sääntökirjassa edellytetään kriisinratkaisuvälineiden täytäntöönpanokelpoisuuden arviointia²⁶. Tarkastajat eivät löytäneet tätä tietoa yhdestäkään otokseen valitusta kriisinratkaisusuunnitelmasta.

64

Yhteisessä sääntökirjassa yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa vaaditaan mainitsemaan kriisinratkaisuvaltuudet, joita se aikoo käyttää kriisinratkaisusuunnitelmissa²⁷. Otoksissa ei kuitenkaan havaittu tällaista mainintaa. Valtuuksiin voi kuulua esimerkiksi valta pidentää maturiteetteja tai purkaa tiettyjä sopimuksia, eikä yleinen toiminta kuten moratorioissa. Valtuudet mainitaan kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevassa mallissa. Kun päätetään, mitä keinoja käytetään, on analysoitava ja ymmärrettävä, minkätyyppisiin velkoihin valtuuksia sovellettaisiin. Otokseen kuuluneet kriisinratkaisusuunnitelmat eivät kuitenkaan sisältäneet tällaisia yksityiskohtaisia tietoja.

Parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian toteutettavuuden ja uskottavuuden arviointi

65

Yksikään otokseen valituista luvuista ei sisältänyt valittujen kriisinratkaisustrategioiden toteutettavuutta koskevaa arviointia. Näin ollen suunnitelmissa ei todettu, voidaanko parhaiten soveltuvaa kriisinratkaisustrategiaa soveltaa tehokkaasti asianmukaisen ajan kuluessa, kuten yhteisessä sääntökirjassa vaaditaan²⁸.

66

Kriisinratkaisuviranomaisia vaaditaan myös arvioimaan strategian uskottavuutta, mikä merkitsee kriisinratkaisun todennäköisen rahoitusjärjestelmiin ja reaalitalouteen kohdistuvan vaikutuksen huomioon ottamista. Myös tämä arviointi puuttui otokseen valituista suunnitelmista. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole arvioinut valittujen kriisinratkaisuvälineiden (eikä varsinkaan velkakirjojen arvon alaskirjauksen) mahdollisia vaikutuksia. Se ei ole ottanut huomioon myöskään vaikutuksia muihin rahoituslaitoksiin, pk-yrityksiin ja vähittäissijoittajiin²⁹.

Arvostus kriisinratkaisun yhteydessä

67

Yhteisessä sääntökirjassa vaaditaan kuvaamaan tiedot, joita tarvitaan kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanossa³⁰. Tärkeä osa on pankin arvostusta koskevien tietojen toimittaminen kriisinratkaisua varten. Menettely on erittäin monimutkainen ja aikaa vievä. Yksikään otokseen valituista luvuista ei sisältänyt tällaista kuvausta. Tämä merkitsee sitä, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei pystynyt arvioimaan vaatimusten mukaisesti kyseisten tietojen toimittamisen toteutettavuutta³¹.

Taloudellinen ja toiminnallinen jatkuvuus

68

Yhteisessä sääntökirjassa todetaan, että kriisinratkaisusuunnitelmien on sisällettävä kriisinratkaisustrategian edellyttämä rahoitusta koskevien vaatimusten analyysi. Tutkitut suunnitelmat sisälsivät kuitenkin vain yleisiä toteamuksia rahoituksesta rahoituksen jatkuvuutta koskevassa luvussa. Niistä puuttui tietoja osallistumattomissa jäsenvaltioissa sijaitsevien sivuliikkeiden ja tytäryritysten rahoituskeinoista kriisinratkaisun aikana³².

69

Suunnitelmista puuttui tietoja myös palvelutasosopimusten täytäntöönpanokelpoisuudesta kriisinratkaisun yhteydessä. Jos kriittiset toiminnot erotetaan, ei ole selvää, ovatko palvelutasosopimukset edelleen täytäntöönpanokelpoisia. Useissa suunnitelmissa ei mainita varajärjestelmiä, varsinkaan maksu- ja selvitysjärjestelmien osalta.

Purkamismahdollisuuksien arviointi

70

Pankki on katsottava purkamiskelpoiseksi, jos on uskottavasti mahdollista likvidoida se tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai purkaa se kriisinratkaisutoimien avulla.

71

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei päätellyt yhdessäkään otokseen valitussa asiakirjassa selvästi, voidaanko pankki tosiasiassa purkaa. Vaikka jotkin luvut sisälsivät lyhyen yhteenvedon purkamismahdollisuuksien arvioinnista, useimmissa luvuissa yhteenveto rajoittui muutamaan mahdolliseen esteeseen.

72

YKM-asetuksessa yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa vaaditaan ilmoittamaan EPV:lle hyvissä ajoin, jos pankkia ei katsota purkamis- tai uudelleenjärjestämiskelpoiseksi. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ollut lähettänyt EPV:lle yhtään tällaista ilmoitusta heinäkuuhun 2017 mennessä.

Olennaiset esteet

73

Yhteisessä sääntökirjassa yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa vaaditaan määrittelemään kriisinratkaisun olennaiset esteet, puuttumaan niihin ja luokittelemaan ne vähintään seuraaviin luokkiin: a) rakenne ja toiminta, b) taloudelliset resurssit, c) tiedot, d) rajatylittävät kysymykset ja e) oikeudelliset kysymykset. Tästä lakisääteisestä velvoitteesta huolimatta olennaisiin esteisiin puuttumista koskevaa prosessia ei ole vielä aloitettu. Toisen vaiheen suunnitelmissa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on ainoastaan määritellyt mahdolliset esteet.

74

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston mukaan koko olennaisten esteiden määrittelyä koskeva prosessi, mukaan luettuina toimivaltaisten viranomaisten kuuleminen ja kriisinratkaisukollegioiden yhteiset päätökset, kestää noin vuoden, ja sen odotetaan alkavan vasta vuonna 2018.

75

Kaavio 5 on kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjasta. Kaaviossa esitetään esteiden purkamisen oletusaika, joka riippuu täytäntöönpanon toteutettavuudesta ja toimenpiteen merkityksestä.

76

Kuten kohdassa 28 todetaan, vain 65 kolmannen vaiheen suunnitelman odotetaan olevan käytettävissä vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä. Olettaen, että kriisinratkaisusuunnitelmat etenevät neljänteen vaiheeseen vuoden 2019 puoliväliin mennessä, pankkien olisi purettava kaikki olennaiset esteet vuoden 2022 puoliväliin mennessä.

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus (MREL)

77

Yksi kriisinratkaisusuunnitelman keskeisistä osista on omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen (MREL) määritys. Siinä lasketaan vähimmäismäärä omia varoja ja velkoja (talletukset mukaan luettuina), jotka pankilla on oltava muuntamista tai alaskirjausta varten sijoittajavastuun yhteydessä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole vielä asettanut MREL-tavoitteita konsolidoidulla tai yksittäisten laitosten tasolla.

78

Konsolidoidulla tasolla lasketuista ohjeellisista, ei-sitovista MREL-kiintiöistä keskusteltiin epävirallisesti pankkien kanssa vuonna 2016 pidetyissä seminaareissa, mutta kiintiöitä koskevia tietoja ei jaettu kriisinratkaisukollegioille. Pankkikohtaisia tekijöitä, kuten tiettyjen velkojen jättämistä sijoittajavastuun ulkopuolelle, olennaisia esteitä ja vakavaraisuuden arviointiprosessin (SREP) perusteella esitettyjä vaatimuksia ei ole tähän mennessä otettu huomioon.

79

Koska MREL-vähimmäisvaatimuksia ei ole vielä määritetty, tosiasiallisia MREL-kiintiöitä ei valvota.

Suunnitelmien tiivistelmät

80

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on sisällytettävä kaikkiin kriisinratkaisusuunnitelmiin tiivistelmä, joka sisältää yhteenvedon kohdista, joihin viitataan säädösperustassa³³. Tarkastajien tutkimientiivistelmien tiedot eivät täyttäneet tätä vaatimusta. Puuttuvat tiedot luetellaan liitteessä III.

Kriisinratkaisusuunnitelmien luovuttaminen

81

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on luovutettava asianomaisille pankeille kaikki kriisinratkaisusuunnitelmien merkittävät osat. Tähän mennessä pankit ovat saaneet vain vähän suuntaa-antavia tietoja, esimerkiksi konsernitason MREL-laskelmia tai tietoja mahdollisista esteistä. YKM-asetuksessa yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa vaaditaan myös ottamaan huomioon pankkien antama palaute. Tutkitut kriisinratkaisusuunnitelmat eivät kuitenkaan sisältäneet asianomaisten pankkien huomautuksia.

82

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto toteaa, että yhteisen sääntökirjan eri kohdissa tietojen esittämistä käsitellään tahattomasti eri tavoin. Kun YKM-asetuksessa³⁴ viitataan kriisinratkaisusuunnitelman keskeisiin osiin, BRR-direktiivissä³⁵ ja komission delegoidussa asetuksessa³⁶ edellytetään vain tiivistelmän luovuttamista.

Sääntökirjan puutteellinen noudattaminen

83

Tämän kertomuksen kohdissa 37–82 esitetyistä huomautuksista voidaan tiivistetysti todeta, että otokseen valitut suunnitelmat eivät noudata yhteistä sääntökirjaa. Noudattamisaste paranee, jos huomioon otetaan kohdassa 36 mainitut taustatiedot, vaikka onkin syytä muistaa, että taustatietoja ei ole koottu kaikista pankeista.

Kriisinratkaisun suunnitteluohjeita on parannettava

84

Tarkastuksessa tarkastettiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston oma kriisinratkaisun suunnittelun tueksi tarkoitettu käsikirjojen ja menettelyjen järjestelmä ja havaittiin, että perusohjeet ovat olemassa, mutta työtä on vielä tehtävä.

Käsikirjoihin ja malleihin tarvitaan päivityksiä ja parannuksia

85

Jotta voidaan varmistaa kriisinratkaisun suunnittelua koskeva asianmukainen ja johdonmukainen lähestymistapa prosessin monien toimijoiden keskuudessa, tarvitaan asianmukaisia menettelyjä, käsikirjoja ja ohjeita. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto toteutti asianmukaisia järjestelyjä prosessin johtamiseksi laatimalla kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten avustamana kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjan. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto kehittää parhaillaan myös toimintaperiaatteita koskevia sisäisiä ja ulkoisia asiakirjoja.

86

Kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjan tavoitteena on edistää kriisinratkaisun suunnittelua koskevaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten johdonmukaista lähestymistapaa. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto hyväksyi käsikirjan sisäisenä asiakirjaluonnoksena maaliskuussa 2016. Sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä on siitä lähtien vaadittu käyttämään käsikirjaa, kun ne valmistelevat kriisinratkaisusuunnitelmia. Kriisinratkaisun suunnittelun käsikirja jäädytettiin (ei päivityksiä) vuodeksi, jotta sisäisiltä kriisinratkaisuryhmiltä saatiin palautetta ensimmäisistä kokemuksista sen kanssa työskentelystä.

87

Edellä mainittujen lisäksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on kehittänyt tai aikoo kehittää raportointimalleja³⁷, joilla pyritään varmistamaan, että kaikki tarvittavat tiedot, jotka se saa pankeilta, ovat vakiomuodossa kriisinratkaisun suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Näillä malleilla täydennetään tietoja, joita toimitetaan jo nyt EKP:n ja EPV:n malleilla³⁸. Erityistapauksissa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi myös pyytää tietoja suoraan pankilta.

88

Jäljempänä esitettävistä syistä kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjaa on kehitettävä edelleen. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on kuitenkin lykännyt suunniteltua päivitystä jo kahdesti, ensin vuoden 2017 loppuun ja sitten vuoden 2018 toiselle neljännekselle.

89

Ensimmäinen syy päivittää kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjaa on tiettyjä erityisiä aiheita koskevien toimintaohjeiden sisällyttäminen siihen. Kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjassa käsitellään esimerkiksi olennaisten esteiden määrittelyä, kuten yhteisessä sääntökirjassa edellytetään, mutta käsikirjassa ei vaadita, että asiaa käsiteltäisiin toisen vaiheen kriisinratkaisusuunnitelmissa.

90

Toinen syy on se, että kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjassa ei oteta huomioon tiettyjä tärkeitä säännöksiä. Esimerkiksi, vaikka komission delegoidussa asetuksessa³⁹ vaaditaan sisällyttämään kriisinratkaisusuunnitelmiin tiivistelmä, kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjassa ei viitata kyseiseen vaatimukseen. Vastaavasti, vaikka kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjassa edellytetään purkamismahdollisuuksien arviointia, sen sisältämä tiivistelmän malli ei sisällä kyseistä arviointia. Myöskään tiivistelmää koskevassa luvussa tai purkamismahdollisuuksien arviointia koskevassa luvussa ei mainita vaatimusta ilmoittaa EPV:lle siitä, että pankkia ei katsota purkamis- tai uudelleenjärjestämiskelpoiseksi⁴⁰.

91

Kolmas syy on se, että kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjaa on päivitettävä niin, että otetaan huomioon syyskuussa 2016 tehty toimintaperiaatteita koskeva päätös lopettaa kattavien kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen ja laatia sen sijaan lyhennettyjä, noin 40 sivun mittaisia versioita (ks. kohta 30). Lyhennettyjen kriisinratkaisusuunnitelmien sisällöstä ei kuitenkaan ole vielä annettu ohjeita. Kyseinen muutos kriisinratkaisun suunnittelua koskevassa lähestymistavassa tapahtui aikana, jolloin monet siirtymävaiheen kriisinratkaisusuunnitelmat ja toisen vaiheen suunnitelmat oli jo laadittu tai niitä oltiin laatimassa perusteellisen analyysin pohjalta. Jotkin kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset vastasivat tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimuksessa, että niiden oli täytynyt käyttää arvokkaita resursseja kriisinratkaisusuunnitelmien uudelleen laatimiseen.

92

Yhteisessä sääntökirjassa⁴¹ sallitaan yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltaminen tiettyihin pankkeihin⁴² kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ollut toukokuuhun 2017 mennessä soveltanut tätä vaihtoehtoa yhteenkään vastuualueeseensa kuuluvaan pankkiin⁴³, eikä kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjassa käsitellä yksinkertaistettujen kriisinratkaisusuunnitelmien sisältöä tai soveltamiskelpoisuuden perusteita⁴⁴. Puolet kansallisista kriisinratkaisuviranomaisista vahvisti tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimuksessa, että tätä koskevat yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ohjeet puuttuvat. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei toimittanut tilintarkastustuomioistuimelle tarkastuksena aikana asiaa koskevaa ohjeasiakirjaa.

93

Kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjan parannusten ohella myös yhteisen kriisinratkaisuneuvoston raportointimalleissa on jonkin verran parannettavaa. Yksi mallien tavoitteista oli saada tietoja, joita ei ole saatavilla muista lähteistä, ja välttää siten pankkien päällekkäinen työ. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja EPV:n mallien välillä ei ole yhteyttä, vaikka niissä pyydetään osittain rinnakkaisia tietoja. Esimerkiksi velkoja koskevassa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston mallissa ja velkojen rakennetta koskevassa EPV:n mallissa⁴⁵ pyydetään johdannaisista useimmissa tapauksissa samankaltaisia tietoja. Jotta vuonna 2017 vältettäisiin pankkien liiallinen rasittaminen päällekkäisillä tietopyynnöillä, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto antoi pankkien toimittaa tietoja vain yhteisen kriisinratkaisuneuvoston mallilla. Tämä on osoitus nykymuotoisen järjestelmän monimutkaisuudesta.

Ohjeasiakirjat

94

Varmistaakseen nykyisen lainsäädännön johdonmukaisen soveltamisen ja yhdenmukaiset menetelmät eri kriisinratkaisusuunnitelmissa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on laatinut yksityiskohtaisen työohjelman, johon liittyy useita ohjeasiakirjoja, jotka laaditaan vuonna 2017 ja vuoden 2018 alkupuoliskolla. Koska tämä keskeisiä kysymyksiä koskeva ohjeisto on vielä keskeneräinen, sitä on vaikea sisällyttää vuoden 2017 kriisinratkaisusuunnitelmiin.

95

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ohjeasiakirjojen valmistelua koskevaa sisäistä aikataulua vuodelle 2017 tarkistettiin heinäkuussa 2017, mikä johti usean asiakirjan valmistumisen viivästymiseen. Ottaen huomioon, että kyseisestä tehtävästä vastaava yksikkö kärsii tällä hetkellä pahasta henkilöstöpulasta (ks. kohta 109), myös nykyisten määräaikojen saavuttaminen vaikuttaa haastavalta.

96

Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset totesivat useassa kyselytutkimuksen kohdassa, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi korostettava entistä enemmän parhaiden käytäntöjen yksilöintiä sekä kriisinratkaisun suunnittelua koskevien yhdenmukaisten ohjeiden antamista.

97

Yhteisessä sääntökirjassa⁴⁶ vaaditaan ottamaan kriisinratkaisusuunnitelmissa huomioon asianmukaiset skenaariot, mukaan luettuna erillinen (pankkikohtainen) kaatuminen tai kaatuminen laajemman rahoitusalan epävakauden tai koko järjestelmää koskevien tapahtumien aikana. Yhdessä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ohjeasiakirjassa kuitenkin todetaan, että kriisinratkaisusuunnitelmien olisi perustuttava vain erillisen kaatumisen skenaarioon ja muita skenaarioita käytettäisiin parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian uskottavuuden ja toteutettavuuden testaamiseen. Otokseen valituissa kriisinratkaisusuunnitelmissa ei ollut näyttöä siitä, että tällaisia testejä olisi tehty, eikä kuvausta otokseen valittujen suunnitelmien oletetuista skenaarioista.

98

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston omassa sisäisessä kriisinratkaisusuunnitelmien analyysissa osoitetaan, että niissä ei oteta huomioon riittävästi asianmukaisia skenaarioita. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on todennut, että tarvitaan lisää ohjeita, jotta voidaan määritellä johdonmukaisesti, mitä skenaariota on käytettävä.

99

Lisää menetelmien johdonmukaisuuden puutteita paljastui yhteisen kriisinratkaisuneuvoston omassa monialaisessa analyysissa, joka koski kriisinratkaisusuunnitelmien ensimmäistä aaltoa (eli vuonna 2016 laadittuja suunnitelmia). Analyysissa havaittiin, että nykyisen lainsäädännön erilaiset tulkinnat ja yhdenmukaisten menetelmien puute olivat johtaneet epäjohdonmukaisuuksiin suunnitelmien välillä ja siihen, etteivät suunnitelmat olleet riittävän yksityiskohtaisia. Esimerkiksi jotkin sisäiset kriisinratkaisuryhmät arvioivat liiketoiminta-alueita eivätkä oikeussubjekteja. Useissa suunnitelmissa yksityispankki- tai varainhoitopalveluja pidettiin kriittisinä, kun taas toisissa ne katsottiin vastaavissa olosuhteissa ei-kriittisiksi.

Olennaisia esteitä ja MREL-vähimmäisvaatimuksia koskevat toimintaperiaatteet

100

Kaksi muuta yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimintaperiaatteita koskevaa päätöstä vaikuttaa siihen, ovatko kriisinratkaisusuunnitelmat lainsäädäntökehyksen mukaisia. Ensinnäkin yhteisessä sääntökirjassa vaaditaan, että kriisinratkaisusuunnitelmissa määritellään olennaiset esteet⁴⁷. Tällainen kuulemisprosessi edellyttää resursseja, kestää noin vuoden ja siihen pitäisi liittää jatkotoimia, joilla yhteinen kriisinratkaisuneuvosto purkaa kyseiset esteet. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on tehnyt toimintaperiaatteita koskevan sisäisen päätöksen käynnistää prosessi vuonna 2018. Siihen saakka (ks. kohdat 73 ja 74) yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vain määrittelee mahdolliset esteet, joiden suhteen se ei toteuta virallisia toimia, koska niitä ei ole katsottu ”olennaisiksi”. Tarkastajien näkemyksen mukaan tämä väliaikainen toimintaperiaate ei täytä lakisääteisiä vaatimuksia.

101

Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla ei ole lopullista toimintaperiaatetta myöskään MREL-vähimmäisvaatimuksen laskemiseksi. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on julkaissut alustavan lähestymistavan, jota se käytti vuonna 2016⁴⁸ ja joka perustuu ”informatiivisiin” MREL-tavoitteisiin (ks. kohta 78). Lopullinen MREL-vähimmäisvaatimuksia koskeva ohjeasiakirja, jossa asetetaan sitovat tavoitteet, on määrä antaa vasta vuoden 2017 lopussa. Tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimus osoitti, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset odottavat erityisen innokkaasti, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saa valmiiksi tämän ja olennaisia esteitä koskevan ohjeasiakirjan. Näitä kysymyksiä koskevat toimet ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ovat yhteisen sääntökirjan mukaisia ja pankeilla on riittävä tappionsietokyky.

Johdon valvonta ja laadunvarmennus

102

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto antoi tarkastajille vain yleisen kuvauksen sisäisen valvonnan ja laadunvarmennuksen kehyksistään. Tässä kertomuksessa esitettävien havaintojen lukumäärä (ks. kohdat 37–82) osoittaa, että johdon valvonnassa on puutteita. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston oma monialainen tarkastus vahvistaa tämän. Sen yhteydessä kriisinratkaisusuunnitelmissa havaittiin useita laadullisia puutteita.

Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla on suuri henkilöstövaje

103

Tarkastuksessa tutkittiin henkilöstöä koskevia kysymyksiä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston perustamisesta lähtien ja todettiin, ettei rekrytointia ollut priorisoitu, vaikka tämä olisi välttämätöntä perustamisvaiheessa.

Jatkuvasti jäljessä henkilöstöä koskevista tavoitteista

104

Komissio arvioi alun perin, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston henkilöstötarve olisi 309 kokoaikavastaavaa työntekijää⁴⁹. Luku perustuu osittain vertailuanalyysiin, jossa yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa verrattiin Yhdysvaltain liittovaltion talletusvakuusjärjestelmään (Federal Deposit Insurance Corporation), jolla on kriisinratkaisun alalla samankaltaiset tehtävät. Alkuperäisen suunnitelman mukaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston piti saavuttaa tämä henkilöstömäärä viimeistään vuoden 2015 lopussa. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto tarkasteli syyskuussa 2016 uudelleen henkilöstötarpeitaan ja nosti tavoitetta alkuperäisestä arviosta 350 kokoaikavastaavaan työntekijään. Tavoite oli tarkoitus saavuttaa vuoteen 2017 mennessä. Vuosia 2018–2020 koskevassa monivuotisessa talousarvioesityksessä varaudutaan lisäämään henkilöstöä edelleen 410 kokoaikavastaavaan työntekijään vuoden 2019 loppuun mennessä eli 33 prosenttia alkuperäiseen arvioon verrattuna.

105

Todellinen henkilöstömäärä on jatkuvasti jäänyt tavoitteesta heti alusta alkaen. Ensimmäiset rekrytointikampanjat järjesti komissio. Kun vastuu rekrytoinnista siirtyi kokonaan yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle maaliskuussa 2015, henkilöstömäärä oli 35 työntekijää. Henkilöstömäärä kasvoi 101 työntekijään vuoden 2015 loppuun mennessä ja 171 työntekijään vuoden 2016 loppuun mennessä.

106

Tilanne on vakavin kriisinratkaisun ja toimintalinjojen asiantuntijoiden osalta, joiden tarve aliarvioitiin vuosina 2015 ja 2016. Lisäksi on vakavaa pulaa tietoteknisestä henkilöstöstä ja sihteerihenkilöstöstä.

107

Kriisinratkaisun suunnittelusta vastaavissa osastoissa henkilöstöpula on vaikuttanut merkittävästi kriisinratkaisun suunnitteluprosessiin. Pula on vaikuttanut erityisesti sisäisten kriisinratkaisuryhmien koordinaattoreiden työtaakkaan. Useimmat heistä vastaavat yli kymmenestä pankista. Lainsäädännön mukaiset yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tehtävät, kuten vastuu vähemmän merkittävien rajatylittävää toimintaa harjoittavien pankkien kriisinratkaisun suunnittelusta, ovat lisänneet jo ennestään niukkoihin henkilöstöresursseihin kohdistuvia paineita.

108

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston henkilöstötaulukossa käsitellään henkilöstötarpeita kokonaismäärien, toivotun aseman ja palkkaluokan osalta. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on määrittänyt, kuinka paljon se tarvitsee henkilöstöä kunkin kokoista pankkikonsernia varten. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole kuitenkaan arvioinut, mitä asiantuntemusta ja muita taitoja yksittäisissä kriisinratkaisun suunnittelusta vastaavissa osastoissa ja yksiköissä tarvitaan. Joissakin osastoissa ei ole lainkaan tai tarpeeksi tiettyjä asiantuntijoita (esimerkiksi arvostamisen asiantuntijoita) eikä työntekijöitä, joilla on tarvittava kielitaito. Joissakin yksiköissä alempien toimihenkilöiden osuus on suuri.

109

Toimintaperiaatteita ja ohjeita koskevaa tärkeää työtä ei ole henkilöstöpulan vuoksi saatu päätökseen. Kriisinratkaisustrategiasta, prosesseista ja menetelmistä vastaavalla osastolla oli maaliskuun 2017 lopussa vain kolmannes tavoitemääränsä mukaisesta henkilöstöstä. Kriisinratkaisun suunnittelusta vastaavat osastot pyrkivät kompensoimaan tätä henkilöstövajetta osittain käyttämällä merkittävän osan työajastaan toimintalinjoja koskevaan työhön ja muihin kriisinratkaisuun liittymättömiä asioita koskeviin työtehtäviin (25 prosenttia vuonna 2016) ydintoimintaansa keskittymisen sijaan.

110

Henkilöstön suuri vaihtuvuus on merkinnyt henkilöstöpulaa IT-yksikössä, jolta puuttuu myös asianmukainen tietojärjestelmä ja joka ei siksi voi tukea tehokkaasti kriisinratkaisun suunnitteluprosessia. Paremman tietojärjestelmän käyttöönotto olisi sisällytettävä parhaillaan laadittavaan tietotekniikkastrategiaan.

111

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöpula on johtanut suureen ylitöiden osuuteen: vuoden 2016 kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana ylitöiden osuus oli noin 15 000 tuntia eli kuusi prosenttia kokonaistyöajasta.

112

Euroopassa pankkien kriisinratkaisu on kehittyvä ala ja kriisinratkaisun asiantuntijan ammatti on yhä melko uusi. Useimpien kriisinratkaisun suunnittelun työtehtäviin palkattujen työntekijöiden on tämän vuoksi kehitettävä osaamistaan työssä oppimisen avulla. Viimeisten 2–3 vuoden aikana yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on lisäksi joutunut kilpailemaan pätevästä henkilöstöstä ankarasti EU:n muiden toimielinten (komission ja EKP:n) ja pankkialan kanssa⁵⁰. Tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimukseen osallistuneista kansallisista kriisinratkaisuviranomaisista lähes 75 prosenttia totesi, että alan henkilöstön palkkaaminen myös kansallisiin työtehtäviin oli vaikeaa.

113

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on vahvistanut, että rekrytointi on haastavaa, koska rekrytointiprosessit ovat pitkiä, voimakkaasti kilpailluilla työmarkkinoilla on sopivia hakijoita vain rajallinen määrä ja hakijoista, jotka haluavat tulla yhteisen kriisinratkaisuneuvoston palvelukseen määräaikaisella sopimuksella, on pulaa.

114

Lisäksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti, ettei se saavuta vuodelle 2017 asetettuja henkilöstöä koskevia tavoitteitaan, minkä vuoksi sen on vaikea toteuttaa lakisääteisiä tehtäviään täysimääräisesti. Lisäksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto arvioi, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston käytettävissä olevien työntekijöiden kokonaismäärä ei edes vuonna 2020 ole oikeassa suhteessa määrään, jonka katsotaan olevan välttämätön sen kannalta, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voisi täyttää velvollisuutensa täysimääräisesti.

Henkilöstöosaston resurssipula vaikuttaa rekrytointiin

115

Henkilöstön palkkaaminen on erityisen tärkeää yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle nyt sen ensimmäisinä vuosina rekrytointimenettelyjen pitkän keston ja tarvittavan henkilöstön suuren määrän vuoksi. Vuoden 2015 vuosikertomuksessaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto määritteli tehokkaan henkilöstöhallinnon yhdeksi käynnistysvaiheensa ensisijaisista tavoitteista.

116

Kun vastuu rekrytoinnista siirtyi maaliskuussa 2015 komissiolta yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, sen henkilöstötiimi koostui kahdesta jäsenestä, joista yksi työskenteli rekrytoinnin parissa. Vuoden 2015 loppuun mennessä henkilöstöhallinnon työntekijämäärä oli noussut seitsemään. Työntekijöistä vain kaksi vastasi rekrytoinnista. Joulukuussa 2016 henkilöstötiimin kapasiteetti oli edelleen rajallinen – tiimissä oli seitsemän työntekijää, joista vain kolme työskenteli rekrytoinnin parissa.

117

Henkilöstötiimi on ilmoittanut avoimista työpaikoista käyttämällä vain joitakin rekrytointikanavia, kuten tiimin omaa ja EU:n rekrytointisivustoa sekä sosiaalista mediaa, mutta ei rahoitusalan ammattilehtiä. Tiimillä ei myöskään ole räätälöityjä tietoteknisiä välineitä rekrytointiin ja henkilöstöhallintoon. Tämä on johtanut virheeseen työpaikkahakemuksia tarkistettaessa ja tehottomuuteen työntekijöitä koskevia tietoja kirjattaessa.

118

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston koulutusohjelmassa, josta osaan myös kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstö voi osallistua, keskitytään vahvistamaan henkilöstön tietämystä kriisinratkaisun perusteista ja jakamaan tietoa todellisista kriisinratkaisutapauksista. Esimerkkinä hyvistä käytännöistä voidaan mainita tietyt koulutustilaisuudet, kuten tapaustutkimusten esittelyt, joilla pyritään muun muassa kehittämään yhteistä kriisinratkaisukulttuuria, ja lounasaikaan järjestettävät seminaarit.

Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ja EKP:n kanssa tehtävän yhteistyön kehystä on parannettava

119

Tarkastuksessa tutkittiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston suhdetta kansallisiin kriisinratkaisuviranomaisiin ja EKP:hen ja todettiin, että tiedonvaihtoa ja yhteistyötä on parannettava.

Yhteistyö kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa ei ole selkeää

120

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on koordinoitava toimintaansa ja tehtävä yhteistyötä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa yhteisen kriisinratkaisumekanismin puitteissa.

121

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto päätti perustaa kaikkia sen vastuualueeseen kuuluvia pankkikonserneja varten sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, jotka koostuvat yhteisen kriisinratkaisuneuvoston omasta henkilöstöstä ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstöstä. Sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä johtaa aina yhteisen kriisinratkaisuneuvoston työntekijä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on perustanut yhteensä 75 sisäistä kriisinratkaisuryhmää, joista osa vastaa useammasta kuin yhdestä pankkikonsernista.

122

Tehtävien jakautuminen yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kesken on edelleen epäselvä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto perusti vuoden 2016 lopussa työryhmän, jonka tehtävänä on sopia operatiivisten tehtävien jaosta. Tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaan henkilöstö- ja määrärahatarpeita on vaikea arvioida ilman selkeää tehtävienjakoa.

123

YKM-asetuksessa ei määritellä tarkkaan, missä määrin yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset osallistuvat sisäisiin kriisinratkaisuryhmiin. Näin ollen yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei voi vaikuttaa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten sisäisiin kriisinratkaisuryhmiin nimeämään henkilöstöön sen kokoonpanon, palvelusiän, asiantuntemuksen tai toiminnan arvioinnin osalta. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi vain ilmaista mielipiteensä sisäiseen kriisinratkaisuryhmään tarvittavien työntekijöiden vähimmäismäärästä ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten työpanoksen osuudesta. Vuodeksi 2017 suunniteltujen lukujen mukaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten työntekijöiden suhde on 5:6. Vertailun vuoksi todettakoon, että yhteisissä valvontaryhmissä EKP:n työntekijöiden suhde kansallisten toimivaltaisten viranomaisten työntekijöihin on keskimäärin 1:3⁵¹.

124

Sisäisten kriisinratkaisuryhmien nykyinen henkilöstömäärä ei ole riittävä niille annettuihin tehtäviin nähden. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto osoitti noin 60 kokoaikavastaavaa työntekijää sisäisiin kriisinratkaisuryhmiin vuoden 2016 loppuun mennessä. Määrää on tarkoitus nostaa 170 työntekijään vuoden 2017 loppuun mennessä, vaikka on selvää, että edelleen merkittävä osa näistä työntekijöistä osoitetaan toimintalinjoja koskevaan työhön ja muihin kriisinratkaisuun liittymättömiä asioita koskeviin työtehtäviin, jollei nykyistä tehtävienjakoa muuteta.

125

Vuodelle 2017 asetetut henkilöstöä koskevat tavoitteet olivat rekrytointivaikeuksien vuoksi epärealistisia. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset suunnittelivat vuonna 2017 osoittavansa 155 kokoaikavastaavaa työntekijää sisäisten kriisinratkaisuryhmien työtehtäviin. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston osoittama henkilöstö kutakin pankkia kohti olisi näin ollen vuoden 2017 loppuun mennessä keskimäärin 0,9 kokoaikavastaavaa työntekijää ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten 1,1 kokoaikavastaavaa työntekijää, eli yhteensä henkilöstöä olisi vain 2,0 kokoaikavastaavaa työntekijää pankkia kohti. Kun otetaan huomioon monien pankkien suuri koko ja monimutkaisuus sekä tarvittava perusteellisen suunnittelun määrä, tämä henkilöstömäärä vaikuttaa pieneltä.

126

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin keskeisenä koordinaattorina yhteinen kriisinratkaisuneuvosto paitsi antaa ohjeita kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, myös vastaa lainsäädäntökehyksen johdonmukaisesta soveltamisesta. Tätä varten yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet pyytää kansallisilta kriisinratkaisuviranomaisilta tietoja näiden tehtävien suorittamisesta. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten tekemän vähemmän merkittäviä pankkeja koskevan työn valvonta on myös tärkeää, koska yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi tietyissä olosuhteissa ottaa niistä välittömän vastuun. Toukokuuhun 2017 mennessä yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ollut vielä käyttänyt mahdollisuuttaan vastata vähemmän merkittävistä pankeista suoraan. Se ei ollut myöskään perustanut toimintoa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten työn valvontaa varten. Siksi yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla ei ole käytettävissään tietoja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten parhaillaan tekemästä työstä.

127

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on kuitenkin luonut ennakkovaroitusjärjestelmän, jonka mukaisesti kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava vähemmän merkittävistä pankeista, joissa on havaittavissa merkkejä vakavasta heikkenemisestä. Lisäksi EKP toimittaa yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle luettelon tärkeysjärjestyksessä etusijalle asetetuista vähemmän merkittävistä pankeista. Toukokuuhun 2017 mennessä yhteinen valvontamekanismi oli yksilöinyt 93 tällaista pankkia⁵².

128

Lainsäädäntökehyksen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi tarkistaa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten päätösluonnoksia, jotka koskevat esimerkiksi kriisinratkaisusuunnitelmia, ja esittää tarvittaessa huomautuksia. Vuonna 2016 kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset keskittyivät merkittäviin pankkeihin ja laativat siksi hyvin vähän kriisinratkaisusuunnitelmia vähemmän merkittäviä pankkeja varten. Tarkastuksen aikana yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti kuitenkin tilintarkastustuomioistuimelle, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset painottavat tulevaisuudessa nykyistä enemmän suunnittelua, joka koskee vähemmän merkittäviä pankkeja. Vuoden 2017 työohjelmassaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti, että se kehittää edelleen rooliaan yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa seuraamalla ja arvioimalla kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kriisinratkaisupäätösluonnoksia, jotka koskevat niiden vastuualueeseen kuuluvia vähemmän merkittäviä pankkeja. Tämä lisäisi yhteisen kriisinratkaisuneuvoston työmäärää merkittävästi.

129

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto järjesti pian perustamisensa jälkeen useita pankin kaatumisen simulointiin perustuvia harjoituksia, joihin osallistuivat EKP, komissio, neuvosto sekä asianomaiset Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen viranomaiset. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset eivät kuitenkaan osallistuneet näihin harjoituksiin, jotka käsittivät päätöksenteon, mutta eivät kriisinratkaisun koko prosessia. Myöskään uusia harjoituksia ei ole järjestetty, vaikka yhteisen kriisinratkaisuneuvoston organisaatiossa, kuten henkilöstössä ja tietotekniikkaresursseissa, on sittemmin tapahtunut merkittäviä muutoksia.

EKP:n kanssa tehtävän yhteistyön kehyksessä on puutteita

130

Koska EKP valvoo useimpia yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuualueeseen kuuluvia pankkeja suoraan, EKP:n olisi annettava yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle monenlaisia tietoja näistä pankeista.

131

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja EKP ovat tehneet yhteisymmärryspöytäkirjan helpottaakseen yhteistyötään. Yhteisymmärryspöytäkirja perustuu osapuolten lakisääteiseen yhteistyövelvoitteeseen. Kuten YKM-asetuksessa edellytetään⁵³, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja EKP ovat julkaisseet yhteisymmärryspöytäkirjan verkkosivustoillaan, mutta neljää liitettä ei ole vielä julkaistu.

132

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, etteivät yhteisymmärryspöytäkirja ja sen liitteet ole tarpeeksi kattavia sen varmistamiseksi, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saisi EKP:ltä kaikki tehtäviään varten tarvitsemansa tiedot oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Kriisinratkaisun valmistelun yhteydessä EKP ei toimita automaattisesti tiettyjä maksuvalmiuteen ja pääomaan liittyviä tietoja, jotka olisivat hyödyllisiä yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle⁵⁴. Sen sijaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on esitettävä EKP:lle erityinen pyyntö saadakseen näitä tietoja, mikä vie aikaa ja resursseja. Tarkastusevidenssi viittaa siihen, että EKP antaa muita tietoja, kuten paikalla tehtävien tarkastusten tuloksia, vain osittain ja ettei se anna niitä aina nopeasti. SREP-arviointeja ei jaeta yhteisessä sääntökirjassa edellytetyssä laajuudessa⁵⁵.

133

Yhteisymmärryspöytäkirjalla ei myöskään varmisteta, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saisi EKP:n kriisinhallintatoimistolta tietoja, joiden jakamisesta olisi hyötyä myös kriisinratkaisun suunnittelun kannalta. Edes yleisiä tietoja, kuten luetteloa toimiston parhaillaan valvomista pankeista, ei ole toistaiseksi annettu virallisesti.

134

Yhteisymmärryspöytäkirjassa todetaan, että EKP ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voivat sopia osallistuvansa toistensa paikan päällä tekemiin tarkastuksiin. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole tähän mennessä tehnyt tarkastuksia paikan päällä eikä osallistunut EKP:n paikan päällä tekemiin tarkastuksiin.

135

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vastaa 15:stä vähemmän merkittävästä pankista, joita kansalliset toimivaltaiset viranomaiset valvovat suoraan ja EKP vain välillisesti. Tämä epäyhdenmukaisuus näiden kahden viranomaisen toimeksiannoissa luo yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle haasteita. EKP:llä on esimerkiksi kaikista euroalueen pankeista jonkin verran valvontatietoja, joista osan se saa kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta. EKP ei ole kuitenkaan antanut yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle oikeutta käyttää näitä relevantteja tietoja kyseisten 15:n vähemmän merkittävän pankin osalta. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on siksi luotava lisäyhteistyökehyksiä ja tietojenvaihtojärjestelyjä 17 kansallisen valvontaviranomaisen⁵⁶ kanssa ja järjestettävä tietojen siirtäminen erikseen niistä kunkin kanssa. Tämä päällekkäinen työ kuluttaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston resursseja ja on tehotonta.

136

Tärkein osa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja EKP:n välistä yhteistyötä on kriisinhallinta. Kuten kohdissa 9–11 esitettiin, kriisipankkia koskevassa menettelyssä on kolme vaihetta, joista yksi on varhainen tilanteeseen puuttuminen.

137

Yhteisessä sääntökirjassa edellytetään, että varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden käytön käynnistävät tekijät määritetään⁵⁷. EPV on antanut ohjeet, joilla edistetään näiden tekijöiden johdonmukaista käyttöä. Ensinnäkin ohjeissa määritellään käytön käynnistävät tekijät vähintään vuosittain päivitettävien SREP-pisteiden perusteella. EKP käyttää tätä käytön käynnistävää tekijää. Toiseksi ohjeissa todetaan, että varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet voidaan käynnistää merkittävän tapahtuman perusteella. Myös EKP ilmoittaa käyttävänsä tätä käytön käynnistävää tekijää, joka on harkinnanvarainen lähestymistapa. Kolmas mahdollinen lähestymistapa on määritellä käytön käynnistävät tekijät pääindikaattoreiden perusteella. Tämä olisi määrällinen lähestymistapa, mutta EKP ei nykyisin käytä sitä. Jos käytön käynnistämisen ehto toteutuu, valvontaviranomaisen on arvioitava, olisiko varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaihe käynnistettävä. EPV:n ohjeiden mukaan varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaihetta ei käynnistetä automaattisesti, vaan valvontaviranomaisen on dokumentoitava selkeästi käytön käynnistävien tekijöiden rikkomiset, mukaan lukien syyt sille, ettei toimenpiteiden täytäntöönpanoa ole käynnistetty. Kun EKP on päättänyt soveltaa varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteitä, sen on ilmoitettava päätöksestään yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle⁵⁸.

138

Lainsäädäntökehyksen mukainen asianmukainen varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaihe on olennaisen tärkeä sen kannalta, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi olla valmiina reagoimaan kriisiin. Varhaista tilanteeseen puuttumista koskevan ilmoituksen ansiosta yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi päivittää kriisinratkaisusuunnitelmansa ja laatia kriisinratkaisun erityissuunnitelman ajantasaisimpien tietojen perusteella. Varhaista tilanteeseen puuttumista koskevissa säännöissä myös annetaan yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle tiettyjä erityisiä oikeuksia, kuten valtuudet vaatia pankkia ottamaan yhteyttä mahdollisiin ostajiin⁵⁹. Pankki voidaan kuitenkin todeta lähellä kaatumista olevaksi tai todennäköisesti kaatuvaksi, vaikka varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaihetta ei olisi ollut. Näin on tapahtunut vuonna 2017.

139

Varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaiheessa EKP:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on tehtävä tiivistä yhteistyötä pankin seuraamiseksi ja jaettava kaikki tiedot, jotka tarvitaan kriisinratkaisusuunnitelman päivittämistä ja kriisinratkaisun valmistelua varten.

140

EKP:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston odotetaan varmistavan, että kaikki varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaiheessa toteutettavat toimet ovat yhdenmukaisia⁶⁰. Tätä varten yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on laatinut, mutta ei vielä (heinäkuussa 2017) hyväksynyt tietyt menettelyvaiheet. Tällä hetkellä ei ole muodollista kehystä eikä ennakolta annettuja ohjeita siitä, miten pankkeja käsitellään kriisinratkaisua edeltävässä vaiheessa.

141

Kuten kohdassa 11 mainittiin, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi suorittaa oman arviointinsa lähellä kaatumista olevista tai todennäköisesti kaatuvista pankeista tietyissä olosuhteissa⁶¹. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole vielä vahvistanut kehystä sen arviointiin, onko pankki lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuva. Todettakoon, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen kenttätyön päättymiseen mennessä yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ollut vielä tehnyt yhtään tällaista arviointia.

142

Nykyisessä lainsäädäntökehyksessä annetaan EKP:lle pysyvä tarkkailijan asema kaikkiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston istuntoihin. Tämä asema antaa yhteiselle valvontamekanismille oikeuden saada käyttöönsä tärkeitä tietoja monilta eri aloilta. Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla ei kuitenkaan ole samanlaista asemaa EKP:n valvontaelimen kokouksissa. EKP voi kutsua yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtajan osallistumaan tarkkailijana tiettyihin kokouksiin, mutta EKP:n ei tarvitse tehdä niin. EKP esitti tilintarkastustuomioistuimelle, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtaja kutsutaan käytännössä kokouksiin, joissa käsitellään yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. EKP:llä ei kuitenkaan ole velvollisuutta toimia näin. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on siis tiettyjen kriisinratkaisun valmistelun kannalta olennaisten tietojen kulun osalta riippuvainen EKP:n hyvästä tahdosta.

Johtopäätökset ja suositukset

143

Kriisinratkaisukehyksen suunnittelu ja perustaminen eurooppalaisille pankeille oli monimutkainen tehtävä, sillä pankkien hallittu likvidaatio on vaikeaa. Tarvittiin uutta lähestymistapaa, sillä ennen kriisiä pankkien kriisinratkaisu ei ollut osa pankkien sääntely- ja valvontaelinten päivittäistä toimintaa. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on yhä varhaisessa kehitysvaiheessa. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston perustaminen tyhjästä erittäin lyhyessä ajassa oli erittäin suuri haaste johdolle. Asiaa koskevassa lainsäädännössä ei juuri säädetty vaiheittaisesta täytäntöönpanosta, vaikka esitettiin huomattava määrä suoritettavia tehtäviä. Tämä on otettava huomioon kaikkien tilintarkastustuomioistuimen havaitsemien puutteiden yhteydessä.

144

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on eri syistä ollut vaikea palkata riittävästi henkilöstöä, jolla on asianmukainen osaaminen. Jo heti alkuvaiheessa vuonna 2015 yhteinen kriisinratkaisuneuvosto oli jäljessä henkilöstöä koskevista tavoitteistaan. Lisäksi haastavan tehtävän kannalta tehottomat rekrytointiprosessit ja voimakkaasti kilpaillut työmarkkinat hidastivat henkilöstön palkkaamista entisestään. Henkilöstön palkkaamiseen liittyvät viivästykset ovat vaikuttaneet kielteisesti kaikkiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toiminta-aloihin (erityisesti kriisinratkaisun suunnitteluun ja toimintalinjoja koskevaan työhön) henkilöstön sitoutumisesta ja motivaatiosta huolimatta.

145

Tilintarkastustuomioistuimen yleispäätelmänä on, että nyt melko alkuvaiheessa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston valmistautumisessa tehtäviinsä on puutteita ja järjestelmän parantamiseksi tarvitaan joitakin toimia (ks. jäljempänä).

Kriisinratkaisun suunnittelu on edelleen kesken

146

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole vielä saanut valmiiksi vastuualueelleen kuuluvien pankkien kriisinratkaisusuunnitelmia. Vaikka yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tarkoituksena on laatia suunnitelmat useassa vaiheessa, yksikään suunnitelma ei ole vielä saavuttanut viimeistä vaihetta ja yhteistä sääntökirjaa noudatetaan usein puutteellisesti (ks. kohdat 27 ja 83).

147

Ongelma-alueita ovat muun muassa olennaisten esteiden ja MREL-kiintiön määrittäminen. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole täyttänyt velvollisuuttaan määrittää päivä, jolloin kunkin pankin ensimmäisen kriisinratkaisusuunnitelman on viimeistään oltava laadittuna (ks. kohta 29).

148

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on tehnyt paljon työtä ja osoittanut sitoutuneensa siihen, että voidaan varmistaa, että ainakin kriisinratkaisusuunnitelmien alustavat versiot olisi tehty useimmille pankeille, tähän mennessä hyväksyttyjen suunnitelmien ei voida katsoa noudattavan yhteistä sääntökirjaa. Monista pankeista, joita varten on laadittu suunnitelmia, saatavilla olevat taustatiedot lieventävät tätä ongelmaa, mutta lainsäädännön vaatimusten täyttämisessä on edelleen huomattavia puutteita.

149

YKM-asetuksessa kriisinratkaisuneuvostoa vaaditaan ilmoittamaan EPV:lle hyvissä ajoin, jos pankkia ei katsota purkamis- tai uudelleenjärjestämiskelpoiseksi (ks. kohta 72). Yksikään otokseen valituista kriisinratkaisusuunnitelmista ei sisältänyt yhteisen kriisinratkaisuneuvoston selvää mainintaa siitä, että pankki voitaisiin tosiasiassa purkaa (ks. kohta 71).

150

Kriisinratkaisusuunnitelmat eivät sisältäneet valittujen kriisinratkaisustrategioiden toteutettavuutta koskevaa arviointia (ks. kohta 65). Tutkituissa suunnitelmissa ei näin ollen todettu, voidaanko parhaiten soveltuvaa kriisinratkaisustrategiaa soveltaa tehokkaasti asianmukaisen ajan kuluessa, kuten yhteisessä sääntökirjassa vaaditaan. Suunnitelmat eivät sisältäneet myöskään valitun strategian uskottavuuden arviointia (ks. kohta 66). Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei vaadi pankkeja testaamaan velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamista (ks. kohta 60).

Suositus 1

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi saatettava päätökseen vastuualueelleen kuuluvia pankkeja koskeva kriisinratkaisusuunnittelu

1. määrittämällä päivä, jolloin ensimmäisen yhteistä sääntökirjaa täysin noudattavan kriisinratkaisusuunnitelman on oltava laadittuna kullekin sen vastuualueeseen kuuluvalle pankille, käyttämällä tärkeysjärjestykseen perustuvaa lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa hyvä valmistautuminen riskialttiimpien pankkien osalta, sekä laatimalla toimintasuunnitelma oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi
2. sisällyttämällä purkamis- ja uudelleenjärjestelymahdollisuuksia koskeva erityinen maininta kaikkiin kriisinratkaisusuunnitelmiin ja ilmoitettava EPV:lle välittömästi, jos pankkia ei katsota purkamis- tai uudelleenjärjestelykelpoiseksi
3. arvioimalla jokaisessa kriisinratkaisusuunnitelmassa valitun kriisinratkaisustrategian toteutettavuutta ja uskottavuutta ottaen huomioon, voidaanko sitä soveltaa tehokkaasti asianmukaisen ajan kuluessa. Uskottavuutta arvioidakseen yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on tutkittava valittujen kriisinratkaisuvälineiden mahdollisia vaikutuksia muihin rahoituslaitoksiin, pk-yrityksiin ja vähittäissijoittajiin. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi vaadittava pankkeja suorittamaan testejä sen osoittamiseksi, että velkojen arvo voidaan tosiasiallisesti kirjata alas kriisinratkaisusuunnitelmassa suunnitellussa ajassa.

Toteuttamisen tavoiteajankohta suositukselle a: mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kesäkuussa 2018.

Toteuttamisen tavoiteajankohta suosituksille b ja c: mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään vuoden 2018 lopussa.

Kriisinratkaisun suunnittelua koskeva sääntöjärjestelmä ei ole vielä valmis

151

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole vielä ottanut käyttöön kriisinratkaisun suunnittelua koskevaa täydellistä sääntöjärjestelmää. Ohjeet ovat yhä riittämättömiä tai puutteellisia erityisesti seuraavilla aloilla:

1. MREL-vähimmäisvaatimuksen ja olennaisten esteiden määrittämisen tärkeydestä huolimatta yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstölle on annettu puutteelliset ohjeet tai ei ole annettu ollenkaan ohjeita siitä, miten määritys tehdään niiden vastuualueeseen kuuluvien pankkien osalta (ks. kohta 100).
2. Kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjaa ei ole päivitetty niin, että voitaisiin ottaa huomioon keskeiset toimintapolitiikan muutokset ja lainsäädännön kehitys. Nykyisessä muodossaan käsikirja tarjoaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille vain rajallisia ja ei-sitovia ohjeita (ks. kohta 88).
3. Sovellettavia skenaarioita koskeva ohjeasiakirja ei täytä BRR-direktiivin vaatimuksia (ks. kohta 97).

Suositus 2

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi viimeisteltävä kriisinratkaisun suunnittelua koskeva sääntöjärjestelmänsä. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi erityisesti

1. laadittava MREL-vähimmäisvaatimuksia ja olennaisia esteitä koskevat selkeät ja johdonmukaiset toimintaperiaatteet ottaen huomioon nykyinen EU:n sääntelykehys. Periaatteita olisi sovellettava kaikissa kriisinratkaisusuunnitelmissa, jotta voidaan varmistaa, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuualueeseen kuuluvien pankkien tappionsietokyky on riittävä.
2. päivitettävä kriisinratkaisun suunnittelun käsikirja vähintään vuosittain niin, että siinä otetaan huomioon merkittävät toimintapolitiikan muutokset, lainsäädäntökehyksen kehitys ja saadut kokemukset, ja todettava, että kriisinratkaisun suunnittelun käsikirja on sitova.
3. sisällytettävä kriisinratkaisun suunnittelun käsikirjaan ohjeet kaikkien BRR-direktiivissä edellytettyjen kriisinratkaisuskenaarioiden osalta.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: kesäkuu 2018.

Henkilöstöresurssien riittämättömyys

152

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on kärsinyt henkilöstöpulasta siitä asti kun se alkoi toimia itsenäisesti (ks. kohdat 105–110). Vaikka tilanne on viime aikoina parantunut jonkin verran, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johto ei ole varmistanut, että henkilöstöosastolla olisi riittävästi henkilöstöä, eikä ole painottanut rekrytointia tarpeeksi (ks. kohta 116). Henkilöstön palkkaaminen itse henkilöstöosastolle niin, että sinne saadaan erittäin päteviä rekrytoinnin asiantuntijoita, on asetettava jatkuvasti etusijalle, kunnes yhteisen kriisinratkaisuneuvoston henkilöstötarpeet ovat lähes täyttyneet.

153

Henkilöstöpulan vuoksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole pystynyt täysin suorittamaan lakisääteistä tehtäväänsä laatia kriisinratkaisusuunnitelmia, antaa kriisinratkaisupäätöksiä ja varmistaa yhdenmukaistaminen ja johdonmukaisuus kriisinratkaisumekanismin puitteissa (ks. kohta 114).

Suositus 3

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on vauhditettava työhönottoa ja annettava henkilöstöosastolle riittävät resurssit, jotta tämä selviää työhönottoon liittyvistä haasteista. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kriisinratkaisun ja toimintalinjojen asiantuntijoiden palkkaamiseen, myös ylempien toimien osalta. Jos henkilöstöä koskevia tavoitteita ei saavuteta tai jos tarvitaan väliaikaisia toimenpiteitä, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi harkittava vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten tilapäisten siirtojen tai ulkoistamisen lisäämistä.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: kesäkuu 2018.

Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön kehystä on parannettava

154

Operatiivisten tehtävien jako, mukaan luettuna vastuunjako, kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston välillä on edelleen epäselvä (ks. kohta 122). Sisäisten kriisinratkaisuryhmien nykyinen henkilöstömäärä on riittämätön (ks. kohdat 124 ja 125). Henkilöstön osoittamisesta sisäisiin kriisinratkaisuryhmiin vastaavat sekä yhteinen kriisinratkaisuneuvosto että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset. Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla ei ole virallisia valtuuksia, joiden perusteella se voisi vaikuttaa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten sisäisiin kriisinratkaisuryhmiin nimeämään henkilöstöön (ks. kohta 123). Kriisinratkaisun prosessin toiminnan testaamiseksi ei järjestetä säännöllisiä harjoituksia, joihin osallistuisivat myös kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset (ks. kohta 129).

Suositus 4

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi

1. selkeytettävä operatiivisten tehtävien jakoa ja vastuunjakoa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa
2. varmistettava, että sisäisissä kriisinratkaisuryhmissä on riittävästi henkilöstöä, myös kehottamalla kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia nimeämään tarvittaessa lisää henkilöstöä
3. järjestettävä säännöllisesti pankkien kriisinratkaisun harjoituksia ja varmistettava, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset osallistuvat niihin täysimääräisesti.

Toteuttamisen tavoiteajankohta suositukselle a: mahdollisimman pian.

Toteuttamisen tavoiteajankohta suositukselle b: viimeistään vuoden 2018 lopussa.

Toteuttamisen tavoiteajankohta suositukselle c: mahdollisimman pian ja sen jälkeen säännöllisesti.

EKP:n kanssa tehtyä yhteisymmärryspöytäkirjaa on parannettava

155

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, ettei nykyisellä EKP:n kanssa tehdyllä yhteisymmärryspöytäkirjalla pystytä varmistamaan, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saa EKP:ltä tietoja johdonmukaisesti ja oikea-aikaisesti (ks. kohdat 132 ja 133). Kaikki yhteisymmärryspöytäkirjan osat eivät myöskään ole julkisia, mikä ei ole lainsäädäntökehyksen mukaista (ks. kohta 131). Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja EKP:n välillä parhaillaan käytävät neuvottelut tarjoavat mahdollisuuden käsitellä näitä kysymyksiä täysimääräisesti.

Suositus 5

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi pyrittävä yhdessä EKP:n kanssa muuttamaan yhteisymmärryspöytäkirjaa sen varmistamiseksi, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saa kaikki kriisinratkaisutehtäviään varten tarvitsemansa tiedot. Jos yhteisymmärryspöytäkirjaa muutetaan, se olisi julkaistava lainsäädäntökehyksen mukaisesti.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: EKP:n kanssa parhaillaan käytävien keskustelujen yhteydessä, kuitenkin viimeistään maaliskuussa 2018.

Lainsäädäntökehys luo haasteita yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle

156

Nykyinen lainsäädäntökehys merkitsee epäjohdonmukaisuutta yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja EKP:n toimeksiantojen välillä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vastaa vähemmän merkittävien pankkien kriisinratkaisun suunnittelusta suoraan, kun taas EKP valvoo niitä vain välillisesti. Tämä aiheuttaa ylimääräistä hallinnollista rasitusta yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, koska sen on oltava suoraan ja erikseen yhteydessä moniin kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin (ks. kohta 135).

157

Nykyisessä tilanteessa, jossa EKP:llä on pysyvä tarkkailijan asema kaikissa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston istunnoissa, mutta ei päinvastoin, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on tiedonkulun osalta täysin riippuvainen EKP:n hyvästä tahdosta (ks. kohta 142).

158

Tällä hetkellä lainsäädäntökehyksessä ei sallita sitä, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto käyttäisi operatiivista moratoriovälinettä kriisinratkaisun kohteena olevaan pankkiin, eikä BRR-direktiivin muuttamista koskevaan komission nykyiseen ehdotukseen sisälly tällaista välinettä tulevaisuuttakaan varten (ks. kohta 62).

Suositus 6

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi hyödynnettävä nykyisen kehyksen käytäntöön soveltamisesta tähän mennessä saamiaan kokemuksia ja

1. kehotettava lainsäätäjää mukauttamaan relevantteja asetuksia, jotta valvontaviranomaisen ja kriisinratkaisuviranomaisen toimeksiannot vastaisivat vähemmän merkittävien rajatylittävää toimintaa harjoittavien pankkien osalta toisiaan, tai varmistettava muulla tavoin täysimittainen tiedonkulku yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle
2. kehotettava lainsäätäjää tekemään riskipankkeja ja muita yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuualueeseen vaikuttavia kehityssuuntia koskevan tiedon kulusta valvontaviranomaiselta yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle nykyistä automaattisempaa
3. kehotettava lainsäätäjää harkitsemaan myös moratoriovälineen asettamista yhteisen kriisinratkaisuneuvoston käyttöön.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: maaliskuu 2018.

Tilintarkastustuomioistuimen IV jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Baudilio Tomé Muguruzan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 28. marraskuuta 2017 pitämässään kokouksessa.

Lyhenteet

BRR-direktiivi: Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190)).

DGS: Talletussuojajärjestelmä

DGS-direktiivi (talletussuojadirektiivi): Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149)

EKP: Euroopan keskuspankki

EPV: Euroopan pankkiviranomainen

MREL: Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus (Minimum requirement for own funds and eligible liabilities)

SEUT: Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus

SRB: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (Single Resolution Board)

SREP: Vakavaraisuuden arviointiprosessi (Supervisory review and evaluation process)

YKM: Yhteinen kriisinratkaisumekanismi

YKM-asetus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1)

YVM: Yhteinen valvontamekanismi

Sanasto

Kriisinratkaisu: Kriisinratkaisu on kaatuvan pankin hallittua likvidaatiota koskeva menettely, jonka tarkoituksena on varmistaa pankin olennaisten toimintojen jatkuvuus ja säilyttää rahoitusvakaus. Menettelyn tavoitteena on suojata julkisia varoja huolehtimalla siitä, että turvautuminen poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen on mahdollisimman vähäistä.

Kriisinratkaisukollegiot: Elimiä, jotka koostuvat useiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten jäsenistä ja jotka perustetaan varmistamaan kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten yhteistyö rajatylittävän pankkikonsernin kriisinratkaisun kaikissa vaiheissa.

Kriittiset toiminnot: Pankin toiminta, palvelut tai toiminnot, joiden keskeytyminen todennäköisesti häiritsisi rahoitusvakautta tai reaalitalouden kannalta elintärkeitä palveluja.

Olennaiset esteet: Vakavia esteitä, jotka voivat haitata pankin likvidaatiota tai kriisinratkaisua ja jotka kriisinratkaisuviranomaiset ovat määritelleet pankin purkamismahdollisuuksien arvioinnin yhteydessä. Kriisinratkaisuviranomaisilla on laajat valtuudet vaatia pankkeja puuttumaan tällaisiin esteisiin tai poistamaan ne annetussa määräajassa. Esimerkiksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi vaatia pankkia luopumaan tietyistä varoista, rajoittamaan toimintaansa tai muuttamaan oikeudellisia tai toiminnallisia rakenteitaan.

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus: Vaatimus, jota pankkien on noudatettava koko ajan pitämällä hallussaan helposti alentamiskelpoisia instrumentteja sen varmistamiseksi, että tappiot voidaan kattaa ja pankkien pääomapohjaa voidaan vahvistaa, jos ne joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin ja myöhemmin kriisinratkaisuun.

Sisäiset kriisinratkaisuryhmät: YKM-asetuksen 83 artiklan mukaisesti yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi perustaa sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, jotka koostuvat sen omasta henkilöstöstä sekä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstöstä ja tarvittaessa euroalueen ulkopuolisista jäsenvaltioista lähetetyistä tarkkailijoista. Sisäisillä kriisinratkaisuryhmillä on keskeinen asema yhteistyössä ja viestinnässä, kun yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset valmistelevat kriisinratkaisusuunnitelmia. Ryhmiä perustetaan kaikkia yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuualueeseen kuuluvia pankkeja varten. Ryhmiä johtavat yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ylempien toimihenkilöiden joukosta nimitetyt koordinaattorit.

Talletussuojajärjestelmä: Talletussuojajärjestelmä on järjestelmä, jolla varmistetaan, että tallettajia suojellaan tappioilta tietyin rajoituksin tiettyyn enimmäismäärään asti, jos pankki kaatuu.

Valvonta: Pankkitoiminnan valvonnalla tarkoitetaan sitä, että viranomaiset seuraavat pankkien taloudellista tulosta ja toimintaa, jotta voidaan varmistaa, että niiden toiminta on turvallista, asianmukaista sekä sääntöjen ja säännösten mukaista.

Velkakirjojen arvon alaskirjaus: Kriisinratkaisuväline, jolla vähennetään pankin velkoja, minkä seurauksena asiakkaiden talletusten ja joukkovelkakirjojen nimellisarvo alenee pakotetusti. Velkoja, joihin velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan soveltaa, kutsutaan ”alentamiskelpoisiksi”.

Ydinliiketoiminta-alue: Pankin olennaiset tulon tai voiton lähteet.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa käsitellään eri talousarvioaloilla tai hallinnon aloilla toimitettujen tuloksellisuuden ja säännönmukaisuuden tarkastusten tuloksia. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tämän kertomuksen laati IV tarkastusjaosto, jonka puheenjohtaja on tilintarkastustuomioistuimen jäsen Baudilio Tomé Muguruza. Jaoston erikoisaloina ovat markkinoiden sääntely ja kilpailukykyinen talous. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Kevin Cardiffin johdolla. Lisäksi kertomuksen laadintaan osallistuivat kabinettipäällikkö Gediminas Mačys, kabinettiavustaja Shane Enright, johtaja ja toimialapäällikkö Zacharias Kolias sekä tehtävävastaava Helmut Kern. Tarkastustiimiin kuuluivat Matthias Blaas, Helmut Frank, Vasileia Kalafati, Anna Ludwikowska, Radek Majer, Heikki Kivistö ja Natalie Hagmayer.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2017

PDF	ISBN 978-92-872-9040-3	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/06214	QJ-AB-17-026-FI-N
HTML	ISBN 978-92-872-9030-4	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/4418	QJ-AB-17-026-FI-Q

© Euroopan unioni, 2017.

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

TIETOA EU:STA

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, http://europa.eu

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta http://op.europa.eu/eubookshop. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.