Luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmä on parantunut, mutta haasteita on yhä

Tiivistelmä

EU:n laajuisen luonnonmukaista tuotantoa koskevan toimintakehyksen tärkeimpinä tavoitteina on suojella paremmin kuluttajien etuja, varmistaa reilu kilpailu tuottajien välillä ja helpottaa luonnonmukaisten tuotteiden vapaata liikkumista EU:ssa. Luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmästä säädetään EU:n asetuksissa. Järjestelmän tavoitteena on saada kuluttajat luottamaan siihen, että kun he ostavat luonnonmukaisia tuotteita, EU:n sääntöjä tai niitä vastaavia sääntöjä on sovellettu kaikissa toimitusketjun vaiheissa. Tämän tulisi päteä niin EU:ssa tuotettuihin kuin sen ulkopuolelta tuotuihin tuotteisiin.

Tilintarkarkastustuomioistuin julkaisi kesäkuussa 2012 erityiskertomuksen nro 9/2012 luonnonmukaisten tuotteiden tuotantoa, jalostusta, jakelua ja tuontia koskevan valvontajärjestelmän tarkastuksesta. Tilintarkastustuomioistuin on nyt toimittanut seurantatarkastuksen arvioidakseen, oliko komissio korjannut kertomuksessa esiin tuodut puutteet. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin arvioi laajemmin luonnonmukaisten tuotteiden tuontijärjestelmiä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että valvontajärjestelmää oli parannettu ja että tilintarkastustuomioistuimen suositukset oli yleisesti ottaen toteutettu edellisen tarkastuksen jälkeen, mutta joitakin haasteita oli yhä ratkottavana.

EU:ssa tuotetut luonnonmukaiset tuotteet muodostavat valtaosan EU:n kulutuksesta. Sekä komissio että jäsenvaltiot ovat pyrkineet korjaamaan monia näihin tuotteisiin liittyviä puutteita, jotka yksilöitiin tilintarkastustuomioistuimen edellisessä kertomuksessa. Tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2012 kertomuksen jälkeen komissio on jatkanut jäsenvaltioihin tehtäviä tarkastuskäyntejä ja on nyt käynyt useimmissa niistä. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskohteena olleiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteitä parantaakseen valvontajärjestelmiään. Jotkin niistä korjasivat viimeksi havaittuja puutteita muuttamalla säädösperustaa, toiset taas parantamalla koordinointia muiden akkreditointielinten kanssa tai parantamalla tarkastuslaitosten valvonnasta annettavia ohjeita. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi yhä useita puutteita, jotka liittyvät tilintarkastustuomioistuimen aiempiin havaintoihin. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että valvontatoimenpiteiden soveltamista ei ollut vielä yhdenmukaistettu koko EU:ssa ja että jäsenvaltioiden raportointi oli toisinaan hidasta ja puutteellista.

Tuontituotteet muodostavat pienemmän osan EU:ssa kulutetuista luonnonmukaisista elintarvikkeista. Vastaaviksi hyväksytyt kolmansissa maissa toimivat tarkastuslaitokset sertifioivat yli 80 prosenttia EU:hun tuotavista luonnonmukaisista tuotteista. Loput tuodaan muutamista kolmansista maista, joiden standardien katsotaan vastaavan EU:n tasoa. Komission vuodesta 2012 toimittamat tarkastukset ovat kattaneet useimmat vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat. Komissio on myös aloittanut käynnit vastaaviksi hyväksyttyihin tarkastuslaitoksiin ja tutkinut niiden toimintaa paikan päällä kolmansissa maissa. Tähän mennessä suoritetut tarkastukset ovat kattaneet järjestelmät, joita sovelletaan noin kolmasosaan vastaavien tarkastuslaitosten sertifioimasta tuonnista.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio on vasta alkanut tutkia mahdollisia synergioita luomutuotteiden tuonnin valvonnassa muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka toimivat näiden tuotteiden merkittävillä tuontimarkkinoilla. Se on alkanut perehtyä synergiamahdollisuuksiin myös akkreditointielinten työn osalta. Kun komissio havaitsee ongelmia tuontia koskevassa valvontajärjestelmässä, tilanteen korjaaminen voi olla vaikea ja pitkällinen prosessi, mutta käyttöön on otettu uusia sääntöjä, jotta täytäntöönpanon valvonta olisi nopeampaa ja vaikuttavampaa. Jäsenvaltioiden tasolla tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita saapuvien lähetysten tarkastuksissa ja totesi, että tarkastuslaitosten suorittamat tuojien tarkastukset olivat yhä puutteellisia.

Tilintarkastustuomioistuin toimitti jälleen tuotteiden jäljitettävyystarkastuksen, jossa perehdyttiin paperiasiakirjojen jäljitysketjuun vähittäiskauppiaalta tuottajalle. Tulokset osoittavat parannusta edelliseen tarkastukseen nähden, erityisesti EU:ssa. Kaikkia tuotteita ei kuitenkaan voitu vielä jäljittää maataloustuottajiin saakka.

Tilintarkastustuomioistuin antaa suosituksia, joiden tarkoituksena on korjata jäljellä olevia puutteita, joita tilintarkastustuomioistuin havaitsi jäsenvaltioissa EU:n tuotteiden osalta, sekä edistää luonnonmukaisten tuontituotteiden valvontaa parantamalla yhteistyötä sekä lisätä jäljitettävyystarkastusten kattavuutta.

Johdanto

Tilintarkarkastustuomioistuin julkaisi kesäkuussa 2012 erityiskertomuksen nro 9/2012 luonnonmukaisten tuotteiden tuotantoa, jalostusta, jakelua ja tuontia koskevan valvontajärjestelmän tarkastuksesta. Arvioidakseen, oliko komissio korjannut kertomuksessa havaitut puutteet, tilintarkastustuomioistuin suoritti seurantatarkastuksen, jossa arvioitiin laajemmin luonnonmukaisten tuotteiden tuontijärjestelmiä.

Luonnonmukainen tuotanto on ”kokonaisvaltainen tilanhoidon ja elintarviketuotannon järjestelmä, jossa yhdistyvät ympäristön ja ilmastotoimien kannalta parhaat käytännöt, runsas biologinen monimuotoisuus, luonnonvarojen säästäminen sekä tiukkojen vaatimusten soveltaminen eläinten hyvinvoinnin alalla ja tuotannossa, mikä vastaa kuluttajien kasvavaa kysyntää tuotteista, jotka on tuotettu luonnollisista aineksista ja luonnollisin menetelmin”¹. Luonnonmukaisiin tuotteisiin kuuluvat jalostetut tai jalostamattomat elintarvikkeet, juomat sekä rehut ja siemenet. Luonnonmukaisen tuotannon ala kattaa maatalous- ja vesiviljelyalojen tuottajat sekä niiden tavarantoimittajat, elintarvikkeiden valmistajat ja jakelijat.

Vuonna 1991 neuvoston asetuksella otettiin käyttöön luonnonmukaista tuotantoa varten EU:n laajuinen toimintakehys sekä valvonta- ja sertifiointijärjestelmä². Ennen tätä ajankohtaa luonnonmukainen tuotanto EU:ssa oli määritelty useiden standardien avulla, joita alalla toimivat yhdistykset olivat antaneet eri jäsenvaltioissa. EU:n laajuisen luonnonmukaista tuotantoa koskevan toimintakehyksen tärkeimpinä tavoitteina on suojella paremmin kuluttajien etuja, varmistaa reilu kilpailu tuottajien välillä ja helpottaa luonnonmukaisten tuotteiden vapaata liikkumista EU:ssa.

Tuotteen luonnonmukaisuuden määrittämiseen ei ole olemassa tieteellistä testaustapaa. ”Kuluttajien luonnonmukaisiksi merkittyjä tuotteita kohtaan osoittaman luottamuksen säilyttäminen ja osoittaminen perustelluksi”³ riippuu siitä, miten tehokkaasti valvonta- ja sertifiointimenettely vähentää todennäköisyyttä, että toimijat eivät noudata sovellettavia standardeja.

Luonnonmukaista tuotantoa koskevat EU:n valvontajärjestelmät

EU:n tunnus (ks.  kaavio 1) osoittaa, että tuote on tuotettu sovellettavien EU:n standardien mukaisesti, valvonta- ja sertifiointijärjestelmän alaisuudessa. Jalostettujen tuotteiden osalta tämä tarkoittaa, että vähintään 95 prosenttia tuotteiden maatalousperäisistä ainesosista on luonnonmukaisesti tuotettuja. EU:n luomumerkin vieressä on tarkastuslaitoksen koodinumero sekä lausunto siitä, onko tuotteen maatalousperäiset raaka-aineet viljelty EU:ssa vai EU:n ulkopuolella (vai sekä että).

Lähde: Komission asetus (EU) N:o 271/2010, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2010.

Toimitusketjun eri vaiheiden yksittäisillä toimijoilla on luonnonmukaisia tuotteita varten omat menettelynsä, jotka vaihtelevat yksinkertaisista tarkistuksista erittäin monimutkaisiin prosesseihin. Näiden rakenteiden tarkoituksena on varmistaa, että EU‑tunnuksella luonnonmukaisiksi merkityt tuotteet todella ovat vaatimusten mukaisia.

EU on perustanut valvontajärjestelmän, johon osallistuu elimiä, jotka suorittavat yksittäisten toimijoiden tarkastuksia. Nämä tarkastukset käsittävät tuotanto- tai jalostuslaitosten fyysisiä tarkastuksia, kirjanpitoasiakirjojen tarkastuksia sekä lopputuotteista ja satona korjatuista tuotteista poimittavia otoksia ja lehdistä tai maaperästä otettavia näytteitä, joiden avulla arvioidaan kiellettyjen aineiden käyttöä. Tarkastuslaitokset muodostavat kaikkien luonnonmukaisia tuotteita koskevien valvonta- ja sertifiointijärjestelmien keskeisen osan. Toimijat maksavat tarkastuslaitosten myöntämistä todistuksista.

EU:ssa tuotettuihin tuotteisiin sovelletaan erilaisia valvontajärjestelmiä kuin tuontituotteisiin. Komissiolla on keskeinen rooli kaikissa näissä järjestelmissä. Se valvoo jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiä ja eri tuontijärjestelmiin osallistuvia toimijoita.

EU:ssa tuotettujen tuotteiden valvontajärjestelmä

EU:n jäsenvaltiot voivat halutessaan perustaa valvonta- ja sertifiointijärjestelmän, joka on yksityinen, julkinen tai näiden kahden yhdistelmä. Useimmissa jäsenvaltioissa on hyväksytyt yksityiset tarkastuslaitokset. Viisi jäsenvaltiota on nimennyt julkisen tarkastuslaitoksen, joihin viitataan lainsäädännössä valvontaviranomaisina, ja kaksi on valinnut sekajärjestelmän. EU:ssa on hyväksytty noin 250 tarkastuslaitosta ja julkista valvontaviranomaista⁴. Näihin viitataan tässä kertomuksessa kollektiivisesti tarkastuslaitoksina.

Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen vastaamaan tarkastuslaitosten hyväksynnästä ja valvonnasta, ja soveltamaan tarvittaessa erilaisia valvontatoimenpiteitä (seuraamukset mukaan luettuna).

Yksityisten tarkastuslaitosten on oltava akkreditoituja ISO standardin IEC 17065:2012 tuoreimman version mukaisesti. Akkreditointielimet tarkastavat tarkastuslaitosten teknisen pätevyyden, riippumattomuuden, puolueettomuuden ja ammatillisen luotettavuuden. Valvontaviranomaisten ei tarvitse olla akkreditoituja (ks. järjestelmän kuvaus kaaviossa 2).

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

EU:hun tuotujen tuotteiden valvontajärjestelmä

Vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat

EU on tunnustanut useiden kolmansien maiden luonnonmukaista tuotantoa koskevat säännöt ja valvontajärjestelmät EU:n sääntöjä ja järjestelmiä vastaaviksi. Vastaaviksi hyväksyttyjen kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa sen takaamisesta, että luonnonmukaiset tuotteet tuotetaan ja toimijat tarkastetaan niiden standardien mukaisesti. Komissiolla on oikeus suorittaa virallisia tarkastuksia sen tarkistamiseksi, vastaavatko kolmannen maan lainsäädäntö ja järjestelmät EU:n sääntöjä.

Vastaaviksi hyväksytyt tarkastuslaitokset

Muista maista kuin vastaaviksi hyväksytyistä kolmansista maista ja EFTA-maista⁵ tuotavien tuotteiden on oltava tuotettu ja tarkastettu sellaisten standardien mukaisesti, jotka vastaavat EU:ssa sovellettavia sääntöjä. Tätä silmällä pitäen komissio hyväksyy yksityisiä tarkastuslaitoksia tai julkisia valvontaviranomaisia, jotka varmentavat EU:n ulkopuoliset luonnonmukaisen tuotannon alan toimijat. Näihin elimiin viitataan tässä kertomuksessa vastaaviksi hyväksyttyinä tarkastuslaitoksina.

Vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten kohdalla komissio toimii toimivaltaisena viranomaisena. Se ei siis ole vastuussa ainoastaan näiden tarkastuslaitosten hyväksymisestä, vaan myös niiden valvonnasta ja tarvittaessa hyväksynnän peruuttamisesta. Komissio valvoo näitä tarkastuslaitoksia tarkistamalla niiden vuosiraportit ja niiden akkreditointielinten antamat arviointikertomukset. Se voi lisäksi suorittaa tarkastuskäyntejä, joiden yhteydessä perehdytään tarkastuslaitosten toimintaan.

Nopeasti kasvavat markkinat

EU:n luonnonmukaisen tuotannon ala on kehittynyt nopeasti viime vuosina alaan käytetyn maatalousmaan, toimijoiden määrän ja alan markkinaosuuden osalta. Koko maatalousmaasta luonnonmukaiseen viljelyyn EU:ssa käytetyn maatalousmaan osuus kasvoi 9,1 miljoonasta hehtaarista 12 miljoonaan hehtaariin vuosina 2010–2016, eli kasvua oli 33 prosenttia. Vuonna 2016 luonnonmukaiseen tuotantoon käytetyn maatalousmaan osuus oli EU:ssa 6,7 prosenttia. Saman ajanjakson aikana luonnonmukaisten tuotteiden vähittäismyynti kasvoi 18,1 miljardista eurosta 30,7 miljardiin euroon; lisäys oli 69 prosenttia⁶ (see kaavio 3).

Lähde: Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitoksen (FiBL) ja maatalousmarkkina-alan tietopalvelun (AMI) kyselytutkimukset (2006–2018), luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos (FiBL), Frick, Sveitsi.

EU:n ulkopuolelta tuoduista luonnonmukaisista tuotteista ei ole konsolidoituja tilastoja. Jotkin jäsenvaltiot antavat tietoa luonnonmukaisten tuontituotteiden markkinaosuuksista. Esimerkiksi Ranskaan, joka on EU:n toiseksi suurin markkina-alue, tuotiin vuonna 2017 EU:n ulkopuolelta noin 15 prosenttia kaikista maassa kulutetuista orgaanisista tuotteista⁷.

Maailmanlaajuisesti kasvavaan luonnonmukaisten tuotteiden kauppaan liittyy pitkiä kuljetuksia sekä sisäisesti että ulkoisesti tuotettujen elintarvikkeiden kohdalla. ”Luonnonmukainen” ei kuitenkaan ole synonyymi ”paikalliselle”, vaikka luonnonmukaista tuotantoa koskevassa uudessa asetuksessa määritetyn tavoitteen mukaan toimilla ”kannustetaan lyhyitä jakelukanavia ja paikallista tuotantoa”⁸.

Kuluttajat maksavat luonnonmukaisesti tuotetuista tuotteista joskus merkittävästikin korkeamman hinnan kuin perinteisistä tuotteista. Hintaeroon vaikuttaa sekä kuluttajien kysyntä että jalostus- ja jakelukustannusten erot. Raportoidut hintapreemiot vaihtelevat huomattavasti eri tutkimusten välillä, ja vain osa hintapreemiosta hyödyttää tuottajia.

Rahoitustuki luonnonmukaiselle tuotannolle EU:ssa

EU:ssa toimivat luonnonmukaista maataloutta harjoittavat viljelijät voivat saada erityistä taloudellista tukea EU:n maaseudun kehittämispolitiikan alaisuudessa. Tämä täydentää kaikille EU:n maanviljelijöille maksettavaa tukea (erityisesti perustukijärjestelmä/yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä ja viherryttämistuki, joita luonnonmukaista maataloutta harjoittavat viljelijät saavat automaattisesti). Luonnonmukaista tuotantoa harjoittaville viljelijöille suoritettava erityismaksu muodostuu EU:n ja kansallisten hehtaarikohtaisten tukien yhdistelmästä. Maksu vaihtelee jäsenvaltiosta riippuen. Vuosien 2015 ja 2018 välillä EU:n tukien määrä oli keskimäärin 700 miljoonaa euroa vuodessa.

Luonnonmukaista tuotantoa koskeva EU:n säädösperusta

Nykyisenä säädösperustana on vuonna 2007 annettu neuvoston asetus luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä⁹. Asetus kattaa kaikki luonnonmukaisten tuotteiden toimitusketjun vaiheet, kuten maataloustuotannon ja vesiviljelyn, elintarvikkeiden jalostuksen, jakelun ja vähittäismyyntitoiminnan¹⁰. Yksityiskohtaisemmat säännöt on vahvistettu kahdessa täytäntöönpanoasetuksessa¹¹.

Maaliskuussa 2014 komissio esitteli uuden EU:n luonnonmukaisen tuotannon toimintasuunnitelman ja lainsäädäntöehdotuksen uusista luonnonmukaista tuotantoa koskevista säännöistä. Uusi asetus luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä¹² julkaistiin kesäkuussa 2018. Uusia sääntöjä aletaan soveltaa 1. tammikuuta 2021 alkaen. Siihen mennessä komissio viimeistelee delegoidut säädökset ja täytäntöönpanoasetukset yhteistyössä jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja julkaisee ne.

Luonnonmukaisesta tuotannosta annetun erityisen lainsäädännön lisäksi luonnonmukaisten elintarvikkeiden on oltava yleisen elintarvikelainsäädännön mukaisia¹³. Luonnonmukainen tuotanto kuuluu virallista valvontaa koskevan asetuksen piiriin¹⁴. Asetusta on muutettu hiljattain¹⁵. Useimmat uuden asetuksen artiklat tulevat voimaan 14. joulukuuta 2019.

EU:n jäsenvaltiot, Islanti ja Norja seuraavat elintarvikkeiden torjunta-ainejäämiä ja toimittavat seurannan tulokset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA). Hiljattain laaditussa raportissa¹⁶, joka koski vuosilta 2013, 2014 ja 2015 poimittuja näytteitä, todetaan, että kaiken kaikkiaan 44 prosenttia tavanomaisesti tuotettuja elintarvikkeita koskevista näytteistä sisälsi yhden tai useamman mitattavissa olevan jäämän. Luonnonmukaisista elintarvikkeista otetuissa näytteissä mitattavissa olevien torjunta-ainejäämien esiintyvyys oli sen sijaan seitsemän kertaa vähäisempi (6,5 prosenttia luonnonmukaisia elintarvikkeita koskevista näytteistä; ks. myös kohdat 46 ja 47). Tilintarkastustuomioistuin julkaisi hiljattain EU:n elintarviketurvallisuuspolitiikkaa koskevan erityiskertomuksen¹⁷, jossa keskitytään kemiallisiin vaaroihin.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

Komissio laajensi tilintarkastustuomioistuimen aiemmassa, vuonna 2012 julkaistussa erityiskertomuksessa esitettyjen tulosten perusteella omaa riskinarviointiaan, joka liittyy luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmään. Komissio piti erityisesti tuontituotteiden valvontajärjestelmän maineeseen liittyvää riskiä ”kriittisenä”. Vuosina 2013 ja 2014 se alensi asteittain tämän riskin tasoa. Voidakseen tutkia, oliko komissio korjannut havaitut puutteet ja antaakseen suosituksia ennen kuin uusi sääntelykehys on täysin määritelty (ks. kohta 21), tilintarkastustuomioistuin päätti suorittaa tarkastuksen seurantaa ja arvioida seurantatarkastuksessa laajemmin luonnonmukaisten tuotteiden tuontijärjestelmiä. Tässä yhteydessä keskeinen tarkastuskysymys oli ”voivatko kuluttajat nyt luottaa enemmän luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmiin?”

Pääkysymykseen haettiin vastausta arvioimalla ensin, tarjoaako EU:ssa tuotettujen luonnonmukaisten tuotteiden nykyinen valvontajärjestelmäkuluttajille paremman varmuuden. Tarkastuksessa keskityttiin parannuksiin, joita komissio ja jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vuodesta 2012 alkaen. Huomiota kiinnitettiin erityisesti valvontaan, jota komissio kohdistaa jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiin, jäsenvaltioiden tarkastuslaitoksiin kohdistamaan valvontaan sekä tiedonvaihtoon eri elinten ja viranomaisten välillä.

Toiseksi kysyttiin, tarjoaako EU:hun tuotujen luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmä nyt paremman varmuuden kuluttajille. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti kaksi voimassa olevaa luonnonmukaisten tuotteiden tuontijärjestelmää sekä komission noudattamat menettelyt. Tarkastuksessa arvioitiin myös, kuinka komissio on suorittanut valvontatehtävänsä.

Kolmanneksi tilintarkastustuomioistuin suoritti vuoden 2012 kertomukseensa perustuvaa seurantaa arvioimalla luonnonmukaisten elintarvikkeiden jäljitettävyyttä. Arvioinnin tulokset esitetään kertomuksen viimeisessä osassa.

Tarkastus toimitettiin syyskuun 2017 ja heinäkuun 2018 välisenä aikana. Tarkastusevidenssiä kerättiin seuraavista lähteistä:

• Asiakirjoihin perehtyminen ja Euroopan komission kahden pääosaston henkilöstön haastattelut: Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto (AGRI) ja terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto (SANTE).
• Asiakirjatarkastus ja videokokouksia kuudesta, erityiskertomuksen nro 9/2012 yhteydessä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta tulevien eudustajien kanssa: Saksa (Nordrhein-Westfalen), Irlanti, Espanja (Andalusia), Ranska, Italia (Emilia-Romagna) ja Yhdistynyt kuningaskunta (Englanti).
• Tarkastuskäynnit kahteen jäsenvaltioon: Bulgaria (jossa luomuviljelijöiden määrä on kasvanut nopeasti viime vuosina ja Tšekki (jossa luonnonmukaisesti viljelty pinta-ala on suuri).
• Asiakirjatarkastus, joka koski luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmää Norjassa; tarkastus toteutettiin tiiviissä yhteistyössä EFTAn¹⁸ valvontaviranomaisen kanssa.
• Osallistuminen kahteen terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tarkastuskäyntiin kolmansien maiden tarkastuslaitoksiin, jotka toimivat Meksikossa ja Ukrainassa.
• EU:n luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmää koskevia kuulemistilaisuuksia asianomaisten sidosryhmien kanssa, mukaan lukien Kansainvälisen luomualan järjestöjen liitto (IFOAM), Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos (FiBL) ja luonnonmukaisten tuotteiden sertifioijien neuvosto EOCC (European Organic Certifiers Council).
• Perehtyminen tarkastusaihetta koskeviin tutkimuksiin.

Huomautukset

Luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmän valvonta on parantunut EU:ssa

Luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmän valvonta EU:ssa on erittäin tärkeää, koska suurin osa EU:ssa kulutetuista luonnonmukaisista tuotteista on tuotettu EU:n alueella (ks. esim. 16. Tilintarkastustuomioistuin oletti, että komissio on erityiskertomuksessa nro 9/2012 annettujen suositusten perusteella lujittanut jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiin kohdistamaansa seurantaa ja että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat tehostaneet tarkastuslaitoksiin kohdistamaansa valvontaa. Tilintarkastustuomioistuimen oletus kattoi myös säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapaustyyppien määrittelyn ja niihin liittyvien valvontatoimenpiteiden yhdenmukaistaminen. Tilintarkastustuomioistuin esittää seuraavissa kohdissa tulokset näiden suositusten perusteella toteutetusta seurannasta.

Komissio valvoo jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiä aiempaa paremmin

Erityiskertomuksessa nro 9/2012 tilintarkastustuomioistuin suositti, että komission olisi lujitettava jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien valvontaa tekemällä tarkastuskäyntejä ja keräämällä ja hyödyntämällä tarvittavia tietoja (ks. myös liite).

Tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2012 kertomuksen laadinta-ajankohtana komissio ei ollut suorittanut jäsenvaltioissa yhtään luonnonmukaista maataloutta koskevaa tarkastusta vuoden 2004 jälkeen. Tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen jälkeen komissio jatkoi tarkastuskäyntejä jäsenvaltioihin. Vuoden 2012 ja vuoden 2018 lopun välillä terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto suoritti 63 tarkastusta, jotka liittyvät luonnonmukaiseen viljelyyn. Tarkastuksista 28 kohdistui EU:n jäsenvaltioihin (ks. taulukko 1)¹⁹. Vuonna 2015 komissio (terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto) julkaisi yleisraportin 14 jäsenvaltiossa toimitetuista tarkastuksista, jotka se oli saanut päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä²⁰.

Taulukko 1 – Luonnonmukaista maataloutta koskevat terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tarkastukset EU:n jäsenvaltioissa vuosina 2012–2018 (tilanne 10.12.2018)

* tarkastuskertomukset eivät ole vielä saatavilla.

Komissio totesi, että useimpien jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät oli kaiken kaikkiaan organisoitu hyvin, vaikka tarkastuslaitosten valvonnassa ja yksittäisten tarkastusten tasolla ilmeni joitakin puutteita.

Tilintarkastustuomioistuin tutki komission menetelmiä, kertomuksia ja seurantamenettelyitä. Tilintarkastustuomioistuin vahvisti, että tarkastukset kattoivat relevantit aiheet, tarkastusprosessi dokumentoitiin asianmukaisesti ja tarkastushavaintojen perusteella toteutettiin seurantaa. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin teki kaksi tarkastuskäyntiä jäsenvaltioihin, jotka komissio oli tarkastanut vuosina 2014 ja 2015 (Tšekki ja Bulgaria), ja se vahvisti komission havaintojen aiheellisuuden. Komission tarkastuskertomukset julkaistaan terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston verkkosivuilla²¹.

Jos luonnonmukaista tuotantoa koskevaa EU‑lainsäädäntöä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, komissio voi lähettää rikkomismenettelyä edeltäviä kirjeitä (EU Pilot) jäsenvaltioille tai käynnistää säännösten rikkomisesta johtuvan menettelyn. EU Pilot ‑tiedustelut ovat hyödyllisiä välineitä jäsenvaltioiden kanssa käytävän vuoropuhelun kannalta. Vuodesta 2012 alkaen komissio on lähettänyt 41 rikkomismenettelyä edeltävää kirjettä 22 eri jäsenvaltiolle²². Nämä EU Pilot ‑tiedustelut kestivät keskimäärin yhdeksän kuukautta, mutta komissio pystyi niiden avulla välttämään pitkällisemmät rikkomismenettelyt.

Komissio hyödyntää hyvin luonnonmukaisen tuotannon komitean kokouksia. Komitea koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja kokoontuu viidestä seitsemään kertaan vuodessa. Norja, Sveitsi ja Islanti osallistuvat kokouksiin tarkkailijoina. Yksi toistuvia keskustelunaiheita näissä kokouksissa on sääntöjenvastaisuuksien ja petosväitteiden seuranta. Lisäksi komissio on toteuttanut aloitteita, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten ja tarkastuslaitosten, petosten torjunnasta vastaavien viranomaisten sekä yksityisen sektorin organisaatioiden kanssa tapahtuvaa koordinointia ja niille suunnattavaa koulutusta.

Jäsenvaltioiden toteuttamassa tarkastuslaitosten valvonnassa puututaan useisiin heikkouksiin

Tarkastuslaitosten hyväksymis- ja valvontamenettelyt

Erityiskertomuksessa nro 9/2012 tilintarkastustuomioistuin suositteli, että toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava asianmukaisia dokumentoituja menettelyjä tarkastuslaitosten hyväksyntään ja valvontaan (ks. myös liite). Seurantatarkastuksen aikana tilintarkastustuomioistuin totesi, että tilanne oli parantunut vuodesta 2012, vaikka joitakin puutteita oli edelleen havaittavissa.

Vuonna 2013 Euroopan komissio muutti asetusta (EY) N:o 889/2008²³, ja määritteli jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin sovellettavan säädösperustan tukien niitä näin tilintarkastustuomioistuimen antaman suosituksen täytäntöönpanossa. Asetuksessa yksilöidään esimerkiksi, minkä tyyppistä valvontaa toimivaltaisten viranomaisten olisi kohdistettava tarkastuslaitoksiin, ja vaaditaan niitä järjestämään tarkastuslaitosten vuositarkastus²⁴.

Tilintarkastustuomioistuimen suorittaman seurannan kohteena olleiden kuuden jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset olivat toteuttaneet toimia korjatakseen useimmat edellisessä tarkastuksessa havaitut puutteet. Esimerkiksi:

• säädösperustaa on muutettu (Saksa, Espanja ja Italia)
• koordinointia akkreditointielinten kanssa on parannettu (Irlanti, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa)
• tarkastuslaitosten valvontaa koskevia menettelyjä ja ohjeita on parannettu (Irlanti, Espanja, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta)
• toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat nyt, että tarkastuslaitosten käytössä on riskianalyysimenettelyt, jotka liittyvät niiden toimijoiden tarkastuksiin ja tarkastajien nimityskiertoon.

Jotkin näistä muutoksista olivat melko tuoreita, ja vie jonkin aikaa panna ne täysimääräisesti täytäntöön. Tilintarkastustuomioistuin ei tarkastanut näiden toimien vaikuttavuutta paikan päällä tarkastuksen aikana.

Näistä parannuksista huolimatta tilintarkastustuomioistuin havaitsi asianomaisissa jäsenvaltioissa aiempien havaintojensa osalta useita puutteita, joista voidaan mainita seuraavat esimerkit:

• Italiassa tilintarkastustuomioistuimen tarkastamat kaksi tarkastuslaitosta tekivät monia tarkastuskäyntejä vuoden lopulla, jolloin tarkastaminen on vähemmän vaikuttavaa ainakin kasvien viljelijöiden kohdalla.
• Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi julkaistava verkossa ajan tasalle saatetut luettelot toimijoista ja niiden luonnonmukaisuutta koskevista sertifikaateista ²⁵. Ranskassa eräät tarkastuslaitokset eivät aseta näitä tietoja saataville verkossa, mikä vähentää avoimuutta ja hidastaa jäljitettävyystarkastuksia.
• Toimivaltaisten viranomaisten Espanjassa (Andalusia) tekemiä tarkastuksia ei ole dokumentoitu riittävän hyvin.

Vuosina 2014 ja 2015 Euroopan komissio toimitti tarkastuksen Tšekissä ja Bulgariassa. Myös tilintarkastustuomioistuin teki tarkastuskäynnin näihin kahteen jäsenvaltioon ja havaitsi, että ne olivat toteuttaneet toimenpiteitä parantaakseen valvontajärjestelmiään. Bulgariassa havaittiin kuitenkin edelleen puutteita tarkastuslaitosten valvonnassa:

• Toimivaltainen viranomainen ei ollut havainnut joitakin puutteita vuositarkastuksensa aikana (ks. kohta 45 ja laatikko 1);
• Tarkastuskäynnin kohteena olleiden kahden tarkastuslaitoksen osalta ei saatu evidenssiä siitä, että toimijat, joiden kohdalla tuotteita on valittava kiellettyjä aineita koskevaan testaukseen, valitaan riskiperusteisesti, kuten asetuksessa edellytetään.

Toimijoiden keskuudessa ilmenevä sääntöjen noudattamatta jättäminen ja siihen liittyvät valvontatoimenpiteet

Tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessa nro 9/2012, että luonnonmukaista tuotantoa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuvia seuraamuksia oli sovellettu eri tavoin eri jäsenvaltioissa, saman jäsenvaltion sisällä ja jopa tarkastuslaitosten sisällä²⁶. Tilintarkastustuomioistuin suositteli käytäntöjen yhdenmukaistamisen edistämistä. Tilintarkastustuomioistuimen seurantatarkastuksen aikana havaittiin, että yhdenmukaistaminen oli kohentunut merkittävästi tarkastuslaitosten sisällä ja jäsenvaltioissa, mutta ei koko EU:ssa.

Vuodesta 2013 alkaen²⁷, toimivaltaisten viranomaisten on pitänyt antaa luettelo sääntöjen noudattamatta jättämisten tyypeistä ja lähettää se tarkastuslaitosten käyttöön. Ei ole olemassa oikeudellista velvoitetta laatia EU:n laajuinen yhdenmukaistettu luettelo valvontatoimenpiteistä (seuraamukset mukaan lukien), mutta komissio on hiljattain alkanut yhdessä jäsenvaltioiden kanssa pyrkiä tähän suuntaan. Komissio on yksilöinyt useimmin esiintyvät vakavat luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmän noudattamatta jättämisen tyypit ja kerää tietoja niiden perusteella sovellettavista valvontatoimenpiteistä.

Kaikilla tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskäynnin tai seurantatarkastuksen kohteena olleilla kahdeksalla jäsenvaltiolla on nyt luettelo noudattamatta jättämisten tyypeistä ja niiden perusteella sovellettavista valvontatoimenpiteistä²⁸. Tämä on hyödyllinen edistysaskel kohti selkeyttämistä ja yhdenmukaistamista.

Bulgariassa tarvitaan kuitenkin lisäselvityksiä ja asianmukaista valvontaa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kaksi tarkastuskäynnin kohteena ollutta tarkastuslaitosta päätti olla soveltamatta tiettyjä luetteloon merkittyjä valvontatoimenpiteitä. Lisäksi havaittiin, ettei kumpikaan tarkastuslaitos sovella asianmukaisia toimenpiteitä tuotteissa havaittujen kiellettyjen aineiden perusteella. Toimivaltainen viranomainen ei raportoinut tästä valvontatoimiensa yhteydessä.

Luonnonmukaisten tuotantomenetelmien keskeisiin vaatimuksiin kuuluu kemikaalien ja muiden aineiden käytön rajoitukset²⁹. Tarkastuslaitokset tai toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää jäämien testausta havaitakseen kiellettyjen aineiden esiintymät lopputuotteessa taikka lehdissä tai maaperässä. Tilintarkastustuomioistuin pani merkille erityiskertomuksessa nro 9/2012, että EU:n asetuksissa ei säädetä laboratoriotestien vähimmäismäärästä, joka tarkastuslaitosten on suoritettava. Lisäksi havaittiin, ettei käytössä ollut yhdenmukaista lähestymistapaa siihen, mitä toimenpiteitä on toteutettava, jos tuotteissa havaitaan kiellettyjä aineita.

Vuodesta 2013 alkaen EU:n säännöissä on määritelty näytteiden vähimmäismäärä, joka tarkastuslaitosten on otettava ja analysoitava³⁰. Luonnonmukaista tuotantoa koskevassa uudessa asetuksessa³¹ vaaditaan, että toimivaltaisten viranomaisten tai tarkastuslaitosten on tulevaisuudessa i) tehtävä tarkastus näiden aineiden lähteen ja aiheuttajan määrittämiseksi, ja ii) estettävä tuotteiden markkinoille pääsy, kunnes tarkastuksen tulokset ovat selvillä. Komission on esitettävä vuoden 2024 loppuun mennessä raportti, jossa arvioidaan, onko yhdenmukaistamisen lisääminen tarpeen.

Tiedonvaihto on parantunut, mutta sen nopeutta ja kattavuutta voitaisiin parantaa

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 9/2012 todettiin, että tiedonvaihto oli puutteellista jäsenvaltioiden sisällä, jäsenvaltioiden ja komission välillä ja myös jäsenvaltioiden välillä (ks. myös liite). Tilintarkastustuomioistuin suositteli, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki säännösten rikkomista tai sääntöjenvastaisuuksia koskevat relevantit tiedot välittyvät suoraan tarkastuslaitoksilta maksajavirastoille ja päinvastoin. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin odotti, että komissio a) täsmentää, missä muodossa ja milloin säännösten rikkomista ja sääntöjenvastaisuuksia koskevat tiedonannot on annettava, ii) ottaa käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä saadakseen jäsenvaltiot noudattamaan raportointivelvoitteitaan, ja iii) tarkistaa säännösten rikkomisten ja sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseen tarkoitetun tietojärjestelmän.

Komissio ja jäsenvaltiot toteuttivat useita toimia pannakseen tilintarkastustuomioistuimen suosituksen täytäntöön:

• Euroopan komissio otti käyttöön vaatimuksen³², jonka mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava luonnonmukaisia tuotteita koskevien tarkastusten tulokset maksajavirastoille. Tämä on tärkeää, koska se voi vaikuttaa EU:n viljelijöiden tukeen (ks. myös kohta 19). Jäsenvaltioissa/alueilla, joita tilintarkastustuomioistuin seurasi ja joihin se teki tarkastuksensa aikana tarkastuskäynnin, on nyt käytössä ristiinilmoittaminen, joskin Ranskassa tämäntyyppinen viestintä on pantu täytäntöön vain osittain.
• Vuonna 2013 Euroopan komissio otti käyttöön vaatimuksen³³, jonka mukaan tarkastuslaitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille viipymättä tapauksista, joissa säännösten noudattamatta jättäminen vaikuttaa tuotteiden luonnonmukaisuuteen. Tarkastuskohteena olleet jäsenvaltiot olivat kehittäneet menettelyjä ja joissakin tapauksissa teknologisia ratkaisuja, joiden tarkoituksena oli parantaa säännösten noudattamatta jättämistä koskevaa viestintää tarkastuslaitosten ja toimivaltaisten viranomaisten välillä. Viestintä ei kuitenkaan ole aina ripeää (ks. laatikko 1).
• Euroopan komissio täsmensi myös, että jos jäsenvaltiot havaitsevat sääntöjenvastaisuuksia, niiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille komission OFIS-verkkosovelluksen (luonnonmukaisen maatalouden tietojärjestelmä) kautta³⁴. Jäsenvaltioiden viestintä oli nopeutunut edelliseen tarkastukseen verrattuna, mutta viipeitä oli edelleen havaittavissa (ks. laatikko 1).
• Kun ilmoitus on kirjattu OFIS-järjestelmään, komissio olettaa, että ilmoituksen saanut maa tutkii sääntöjenvastaisuuden mahdollisia syitä ja vastaa OFIS-järjestelmän kautta 30 päivän aikana³⁵. Vastausajat ovat parantuneet edellisen tarkastuksen jälkeen. Vuonna 2017 vastauksista 85 prosenttia tuli ajoissa (60 prosenttia vuonna 2016).
• Vuodesta 2013 alkaen jäsenvaltioiden on täytynyt sisällyttää pakolliset tiedot luonnonmukaisesta tuotannosta ja alan tarkastuksista komissiolle vuosittain lähettämiinsä elintarvikkeiden turvallisuutta koskeviin raportteihin³⁶. Suurimmassa osassa tilintarkastustuomioistuimen analysoimista kertomuksista luonnonmukainen tuotanto on mainittu erikseen. Tilintarkastustuomioistuimen nyt suorittama analyysi vahvistaa kuitenkin, että jotkin aiemmin havaituista puutteista ovat edelleen olemassa (ks. laatikko Box 1)³⁷.

EU:hun tuotujen luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmän valvontaan liittyvä haaste kyettiin ratkaisemaan osittain

EU:ssa suhteellisen pieni osa luonnonmukaisten tuotteiden kulutuksesta perustuu tuontituotteisiin (ks. esim. kohta 16. EU:n ulkopuolelta tuodut luonnonmukaiset tuotteet voidaan sertifioida kahdella tavalla:

• Niiden maiden kansallisten sääntöjen perusteella, joiden kohdalla komissio on tunnustanut luonnonmukaisen tuotannon periaatteet, voidaan soveltaa tuotantoa koskevia sääntöjä ja valvontajärjestelmiä, jotka vastaavat EU:n asetuksissa säädettyjä³⁸ (jäljempänä vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat)
• Muiden maiden kohdalla sertifioinnin voivat suorittaa tarkastuslaitokset, jotka komissio on hyväksynyt valvomaan luonnonmukaista tuotantoa EU:n ulkopuolella EU:n käytäntöjä vastaavien tuotantosääntöjen ja valvontajärjestelmien mukaisesti³⁹ (jäljempänä vastaaviksi hyväksytyt tarkastuslaitokset).

Vuonna 2018 kaikkiaan 114 maata toimitti luonnonmukaisia tuotteita EU:hun. Kaaviossa 4 esitetään 20 eniten luonnonmukaisia tuotteita EU:hun tuovaa maata. Vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat on merkitty tummansinisellä. Noin 87 prosenttia EU:hun tuoduista luonnonmukaisista tuotteista on vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten sertifioimia.

Huomautus: Vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat on merkitty tummansinisellä.

* Norja ja Sveitsi, eivät sisälly tähän kaavioon, koska komission TRACES-järjestelmä (TRAde Control and Expert System) ei sisällä mitään tietoa näistä maista tapahtuvasta tuonnista.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin TRACES-järjestelmän perusteella (sertifioinnin tilanne = ’ensimmäisen vastaanottajan ilmoitus allekirjoitettu’).

Vastaaviksi hyväksyttyjä kolmansia maita on tällä hetkellä kolmetoista⁴⁰, ja niiden osuus luonnonmukaisten tuotteiden tuonnista EU:hun on noin 13 prosenttia. Kukin maa on allekirjoittanut komission kanssa sopimuksen luonnonmukaisuutta koskevasta vastaavuudesta tai sopinut sitä koskevasta järjestelystä. Vastaaviksi hyväksyttyihin kolmansiin maihin on sovellettu vuodesta 2014 alkaen uutta tunnustamisjärjestelmää, joka perustuu kansainvälisiin kauppasopimuksiin⁴¹. Ensimmäinen sopimus tehtiin Chilen kanssa vuonna 2017⁴² (ks. taulukko 2).

Taulukko 2 – Yleiskatsaus kolmansiin maihin, jotka ovat tehneet komission kanssa sopimuksen luonnonmukaisuutta koskevasta vastaavuudesta

Seuraavissa kohdissa esitetään tilintarkastustuomioistuimen havainnot seuraavista aiheista kunkin tuontijärjestelmän osalta:

• komission tarkastukset EU:n ulkopuolella
• tiedonvaihto
• komission soveltamat täytäntöönpanon valvontamenettelyt.

Tämän jälkeen käsitellään jäsenvaltioiden asemaa suhteessa tuontituotteisiin.

Komissio on käynnistänyt tarkastuksia EU:n ulkopuolella, mutta suurinta osaa vastaaviksi hyväksytyistä tarkastuslaitoksista ei ole tähän mennessä tarkastettu

Erityiskertomuksessa nro 9/2012 tilintarkastustuomioistuin suositteli, että komission olisi varmistettava asianmukainen valvonta, jota kohdistetaan luetteloon sisältyviin, luonnonmukaisen tuotannon osalta vastaaviksi hyväksyttyihin kolmansiin maihin (ks. myös liite). Komission olisi myös varmistettava vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten valvonta⁴³.

Kohdistaessaan seurantaa toimiin, joita komissio oli toteuttanut tilintarkastustuomioistuimen suosituksen perusteella, tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio on vuodesta 2012 lähtien suorittanut tarkastuksia EU:n ulkopuolelle (ks. kohta 31) ja että nykyisin suuri osa tarkastusresursseista käytetään luonnonmukaista tuotantoa koskeviin tarkastuksiin (ks. taulukko ).

Taulukko 3 – Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tarkastukset kolmansissa maissa vuosina 2012–2018

* Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

** Tarkastus toimitettiin asiakirjatarkastuksena tarkastuslaitosten päätoimipaikoissa EU:ssa.

Vastaaviksi hyväksytyt tarkastuslaitokset

Vastaaviksi hyväksytyillä tarkastuslaitoksilla on usein päätoimipaikka EU:ssa, mutta niillä on toimintaa kaikkialla maailmassa. Vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten valvonta on komissiolle haastavaa, koska se ei voi hyödyntää toimivaltaisen viranomaisen työtä, kuten EU:n jäsenvaltioiden tai vastaaviksi hyväksyttyjen kolmansien maiden kohdalla (ks. kohta 14).

Vastaaviksi hyväksyttyjä tarkastuslaitoksia oli kesäkuun 2018 lopussa 57. Tarkastuslaitokset voidaan tunnustaa yhden tai useamman kolmannen maan osalta. Joskus yksi ainoa elin kattaa yli 50 maata. Tämän seurauksena komissiolla on hyväksyttävänä ja valvottavana laaja joukko tarkastuslaitosten/maiden yhdistelmiä⁴⁴.

Komissio alkoi tarkastaa tunnistettuja vastaaviksi hyväksyttyjä tarkastuslaitoksia vuonna 2013, ja vuoden 2018 loppuun mennessä se oli suorittanut 25 tällaista tarkastusta⁴⁵, yleensä tarkastuslaitoksen päätoimipaikassa ja yhdessä kolmannessa maassa, jonka tarkastuslaitos on tunnustettu. Tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan tarkastuslaitosten/maiden yhdistelmät, jotka komissio on tarkastanut vuodesta 2013, kattavat noin kolmanneksen tämän järjestelmän kautta tuoduista luonnonmukaisista tuotteista. Tämä tarkoittaa, että voi kulua useita vuosia ennen kuin komissio tekee tarkastuskäynnin tiettyyn maahan tai tarkastuslaitokseen (ks. laatikko 2).

Tiettyihin maihin (esim. Egyptiin ja Meksikoon) suunniteltuja käyntejä on joissakin tapauksissa peruttu tai lykätty relevanteilta komission yksiköiltä ja Euroopan ulkosuhdehallinnolta (EUH) saatujen turvallisuusohjeiden perusteella. Tämä on ymmärrettävää, mutta rajoittaa varmuustasoa, jonka komissio voi saada näissä maissa suorittamansa valvonnan perusteella.

Komission tarkastuksiin perustuvat havainnot osoittavat, että vastaaviksi hyväksyttyihin tarkastuslaitoksiin on kohdistettava perusteellista ja säännöllistä valvontaa. Komissio suorittaa havaintojen perusteella seurantaa, mutta voi viedä pitkän aikaa ratkaista samassa maassa toimivissa eri tarkastuslaitoksissa havaitut heikkoudet. Ks. esimerkki laatikossa 3.

Kun uusi luonnonmukaista tuotantoa koskeva asetus tulee voimaan (ks. kohta 21), vastaavuusjärjestelmä korvataan asteittain vuosina 2021–2023 järjestelmällä, jossa tarkastuslaitosten luonnonmukaista tuotantoa koskevien standardien ja valvontajärjestelmien on oltava EU:n sääntöjen mukaisia. Tämän sääntöjen noudattamiseen perustuvan toimintatavan pitäisi vähentää tarkastuskäyntien valmisteluaikaa sekä uusien hakemusten ja vuosiraporttien tutkimiseen tarvittavaa aikaa, kun komission ei tarvitse arvioida tarkastuslaitoksen luonnonmukaista tuotantoa koskevien standardien ja valvontajärjestelmien vastaavuutta.

Vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat

Komission vastaaviksi hyväksyttyihin kolmansiin maihin kohdistama valvonta on parantunut tilintarkastustuomioistuimen aiemman tarkastuksen jälkeen. Komissio on vuodesta 2012 lähtien suorittanut kymmenen tarkastusta kahdeksassa vastaavaksi hyväksytyssä kolmannessa maassa (ks. taulukko 3). Lisäksi se osallistui Yhdysvaltojen valvontajärjestelmän vertaisarviointiin vuonna 2014. Vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat, joita ei ole tarkastettu tämän ajanjakson kuluessa, ovat Uusi-Seelanti, Japani ja Etelä-Korea, joiden yhteenlaskettu osuus EU:hun tapahtuvasta luonnonmukaisten tuotteiden tuonnista on alle yhden prosentin. Joukkoon kuuluu myös Chile, joka solmi EU:n kanssa sopimuksen vuonna 2017.

Tarkastuksissa havaittiin merkittäviä puutteita. Kun komissio suoritti tarkastustensa osalta seurantaa, se totesi useissa tapauksissa, että asianomaiset maat olivat pyrkineet poistamaan puutteita korjaavien toimien avulla (ks. laatikko 4).

Komissio ei kohdistanut luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmään riskianalyysia EFTA-maissa Norjassa⁴⁹ ja Islannissa. Lisäksi kesti yli kahdeksan vuotta ennen kuin EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskevat säännökset⁵⁰ oli sisällytetty ETA-sopimukseen⁵¹ (maaliskuussa 2017). Lokakuussa 2018 komissio osallistui ensimmäistä kertaa EFTAn valvontaviranomaisen kanssa luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmän tarkastukseen Norjassa⁵².

Tiedonvaihto on parantunut, mutta komissio voisi hyödyntää sitä paremmin ja nopeammin

Sääntöjenvastaisuuksia koskeva tiedonvaihto

Vuonna 2013 komissio laajensi OFIS- välinettä⁵³ siten, että tietoja tuontituotteisiin liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista voitiin vaihtaa komission, jäsenvaltioiden sekä vastaaviksi hyväksyttyjen kolmansien maiden ja tarkastuslaitosten välillä. Komissio on ottanut käyttöön sääntöjenvastaisuuksien seurantamenettelyjä.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat keskeisessä asemassa seurannassa, jota kohdistetaan vastaaviksi hyväksyttyjä tarkastuslaitoksia koskevan järjestelmän alaisuudessa tuotujen tuotteiden osalta ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin. Viranomaiset ottavat yhteyttä asianomaiseen tarkastuslaitokseen OFIS-välineen avulla ja pyytävät lisätietoja kunnes ovat täysin tyytyväisiä saamaansa vastaukseen. Jos sääntöjenvastaisuuksien osalta ei ole edelleenkään saatu vastausta, komissio ottaa yhteyttä suoraan tarkastuslaitokseen.

Komissio seuraa OFIS-ilmoituksia, joita annetaan vastaaviksi hyväksyttyjä kolmansia maita koskevan järjestelmän kautta tuoduista tuotteista. Niistä osan kohdalla tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin hyvin vähän evidenssiä vaikuttavasta seurannasta.

Vuosiraportit

OFIS-järjestelmän kautta vaihdettujen ilmoitusten lisäksi komission olisi saatava jokaiselta tunnustetulta vastaavaksi hyväksytyltä tarkastuslaitokselta⁵⁴ ja kolmannelta maalta⁵⁵ vuosiraportit, joissa kuvataan, miten ne ovat panneet valvontajärjestelmän täytäntöön. Tarkastuslaitosten vuosiraporttien olisi sisällettävä akkreditointielimen viimeisimmät arviointikertomukset.

Sisäisten sääntöjensä mukaan komission olisi käytävä vuosiraportit läpi kolmen kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti kymmenen tarkastuslaitosten vuosiraporttia. Yhdessä tapauksessa ei ollut suoritettu arviointia. Vain kolmessa tapauksessa komissio oli käynyt raportit läpi kolmen kuukauden määräajassa, kun taas kolmen muun raportin läpikäynti vei yhdeksän kuukautta tai enemmän. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi samanlaisia viivästyksiä vastaaviksi hyväksytyiltä kolmansilta mailta saatujen raporttien analysoinnissa⁵⁶.

Yhteistyö muiden elinten ja viranomaisten kanssa

Komissio luottaa vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten valvonnassa myös akkreditointielimiltä saatuihin arviointikertomuksiin. Vuosina 2017 ja 2018 komissio järjesti vuotuisen kokouksen akkreditointielinten kanssa. Käytössä ei kuitenkaan ole yhteistyösopimuksia, joissa asetettaisiin säännöllistä tiedonvaihtoa koskevat ehdot tai annettaisiin komissiolle mahdollisuus käyttää vuotuisiin arviointikertomuksiin perustuvaa evidenssiä taikka olla akkreditointielinten mukana arviointien aikana tapauksissa, joissa komissio pitää koordinoitua toimintatapaa tehokkaampana vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten valvonnassa.

EU:hun vientiä harjoittavat viejät myyvät tuotteitaan usein myös muilla markkinoilla. Sen vuoksi niiden on noudatettava myös näiden muiden tuojamaiden asettamia luonnonmukaisen tuotannon sääntöjä. Viejät ovat tuontimaiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa. Komissiolla on rajalliset resurssit analysoida saatuja tietoja (ks. kohdat 68 ja 69) tai suorittaa omia tarkastuksia (ks. kohdat 57 ja 58), joten se voisi kehittää yhteistyötään muiden suurten tuojamaiden viranomaisten kanssa tehostaakseen tuontivalvontaansa. Komissio on ottanut ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan järjestämällä vuodesta 2016 monenvälisiä (pyöreän pöydän) keskusteluja useiden kolmansien maiden kanssa (Yhdysvallat, Kanada, Chile, Sveitsi, Japani ja Etelä-Korea). Käytössä ei kuitenkaan vielä ole systemaattisempia yhteistyökanavia. Komissio esimerkiksi pyrkii edelleen edistämään säännösten rikkomisia koskevaa tiedonvaihtoa, raportointia paikan päälle tehdyistä tarkastuskäynneistä sekä keskustelua tietyissä maissa ilmeneviä ongelmia koskevista yhteisistä käsityksistä.

Komission soveltamat täytäntöönpanon valvontamenettelyt olivat vaikeita ja aikaavieviä, mutta tulevilla sääntömuutoksilla pyritään parantamaan niiden nopeutta ja vaikuttavuutta

Vastaaviksi hyväksytyt tarkastuslaitokset

Jos tarkastuslaitos ei toimita komissiolle tarvittavia tietoja ajoissa, jos se ei toteuta korjaavia toimenpiteitä tai jos se ei hyväksy paikan päällä tapahtuvaa tutkimusta, komissio voi keskeyttää tai peruuttaa sen kuulumisen hyväksyttyjen tarkastuslaitosten luetteloon⁵⁷ taikka muuttaa laitoksen toimeksiantoa. Käytännössä komissio peruutti hyväksynnän seitsemältä tarkastuslaitokselta. Tarkastuslaitoksen hyväksynnän peruuttamispäätöksestä kului kuitenkin keskimäärin neljä kuukautta päätöksen voimaantuloon. Tällä välin tarkastuslaitokset jatkoivat luonnonmukaisten tuotteiden sertifiointia ja niiden vientiä koskevien tarkastussertifikaattien myöntämistä. Uuden asetuksen mukaan⁵⁸ komissiolla on asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa mahdollisuus hyväksyä sovellettavat täytäntöönpanosäädökset välittömästi, jotta tarkastuslaitosten hyväksynnät voidaan peruuttaa nopeammin.

Vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat

Jos kolmannen maan toimivaltainen viranomainen kieltäytyy panemasta suositukset täytäntöön tai ei noudata suosituksen täytäntöönpanolle asetettua määräaikaa, komissio voi poistaa kolmannen maan hyväksyttyjen kolmansien maiden luettelosta tai muuttaa sen hyväksynnän soveltamisalaa⁵⁹. Komissio on hyödyntänyt tätä mahdollisuutta kerran (ks. laatikko 4).

Vuonna 2017 Chilen kanssa tehty kauppasopimus (ks. kohta 52) käsittää mekanismeja viestintää, tarkastuksia ja riitojen ratkaisemista varten⁶⁰, mikä helpottaa sääntöjen noudattamisen valvontaa.

Puutteet jäsenvaltioiden luonnonmukaisiin tuotteisiin kohdistamissa tuontitarkastuksissa

EU:n jäsenvaltioilla on myös tärkeä rooli tuontituotteiden valvontajärjestelmässä. Ne suorittavat tuontituotteiden ja tuojien tarkastuksia.

Jäsenvaltioiden EU:hun tuotuihin luonnonmukaisiin tuotteisiin kohdistamat tarkastukset

Jäsenvaltioiden on tarkistettava EU:hun tulevat tuontituotelähetykset ennen kuin tuotteet voivat liikkua vapaasti EU:ssa⁶¹. Niiden on tehtävä asiakirjojen tarkastuksia ja ne voivat myös suorittaa fyysisiä lisätarkastuksia (esimerkiksi tehdä pakkausten tai merkintöjen tarkastuksia tai ottaa näytteitä analysointia ja laboratoriotutkimuksia varten), jos katsovat sen aiheelliseksi riskinarviointinsa perusteella. Tarkastusten tulosten perusteella jäsenvaltion viranomainen voi tämän jälkeen myöntää tarkastussertifikaatin (ks. tarkemmin  kohta 84).

Komissio voi toimia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja kehittää yhteisen lähestymistavan tuontituotteiden tarkastuksiin. Esimerkiksi joulukuussa 2015 komissio julkaisi suuntaviivat virallisesta lisävalvonnasta puuttuakseen joukkoon sääntöjenvastaisuuksia, joita havaittiin aikaisemmin Ukrainasta ja tietyistä naapurimaista peräisin olevissa lähetyksissä. EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet suuntaviivat ja niitä tarkistetaan vuosittain. Niitä sovelletaan tällä hetkellä Ukrainaan, Kazakstaniin ja Venäjän federaatioon.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita EU:hun tuotujen luonnonmukaisten tuotteiden tarkastuksissa kolmen jäsenvaltion kohdalla (ks. laatikko 5).

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi kohdistettava säännöllisiä tarkastuksia kaikkiin tuontituotteisiin (sekä luonnonmukaisiin että muihin kuin luonnonmukaisiin) elintarvikeketjun eri vaiheissa käyttäen riskiperusteista lähestymistapaa⁶². Ne raportoivat näistä tarkastuksista komissiolle vuosittain. Tilintarkastustuomioistuin analysoi jäsenvaltioiden vuosiraporteista poimitun 12 raportin otoksen. Yksikään niistä ei toimittanut yksityiskohtaisia tietoja luonnonmukaisiin tuontituotteisiin kohdistetuista virallisista tarkastuksista. Jos nämä tiedot puuttuvat, komissio ei voi tietää, mitä tarkastuksia luonnonmukaisiin tuontituotteisiin on kohdistettu ja mitä tuloksia tarkastuksissa saatiin.

Jäsenvaltioiden tuojiin kohdistamat tarkastukset

Tarkastuslaitosten valvonnan avulla jäsenvaltiot voivat tarkistaa, ovatko tuojien toteuttamat menettelyt ja tarkastukset riittäviä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi vuoden 2012 erityiskertomuksessa, että tarkastuslaitosten tuojiin kohdistamat tarkastukset ovat usein puutteellisia. Tässä tarkastuksessa tilintarkastustuomioistuin suoritti seurantaa mainitun havainnon osalta ja totesi, että näin on edelleen tietyissä jäsenvaltioissa (ks. myös laatikko 6).

Jäljitettävyys on parantunut, mutta havaittavissa on vielä joitakin puutteita

Yleisen elintarvikelainsäädännön mukaisesti elintarvike- ja rehualan yritysten olisi varmistettava jäljitettävyys kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa. Niiden on kyettävä yksilöimään yritykset, joihin niiden tuotteet on toimitettu, sekä jäljittämään elintarvikeketjun panokset takaisin välittömään toimittajaan⁶³. Tämä koskee kaikkia elintarvikkeita.

Luonnonmukaisten tuotteiden jäljitettävyyden on mentävä yleisen elintarvikelainsäädännön vaatimuksia pidemmälle. Jäljitettävyyden avulla pitäisi voida tarkistaa tuotteen luonnonmukaisuus koko toimitusketjun ajan, sillä tuotteen luonnonmukaisuuden määrittämiseen ei ole olemassa analyyttista menetelmää. Jäljitettävyystarkastusten tarkoituksena on i) yksilöidä kaikki toimijat, ii) tarkastaa niiden luonnonmukaisen tuotannon sertifiointi, iii) jäljittää sääntöjen noudattamattajättämistapauksissa tuote sen alkuperäiseen lähteeseen saakka ja yksilöidä ongelma; tavoitteena on estää kyseisten tuotteiden pääsy kuluttajille.

Erityiskertomuksessa nro 9/2012 tilintarkastustuomioistuin raportoi jäljitettävyyttä koskevasta tarkastuksesta, joka kohdistui luonnonmukaisesti tuotetuista tuotteista poimittuun otokseen. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla oli vaikeuksia varmistaa, että luonnonmukaiset tuotteet voidaan jäljittää niiden vastuulle kuuluvalla alueella. Lisäksi todettiin, että oli vieläkin vaikeampaa jäljittää tuotteita yli rajojen. Tilintarkastustuomioistuin suositteli, että valvontaa olisi tiukennettava, jotta varmistetaan, että toimijat täyttävät jäljitettävyyttä koskevat lakisääteiset vaatimukset, ja että komission olisi selvennettävä eri toimijoiden tehtävät ja vastuualueet (ks. myös liite).

Jäljitettävyys on parantunut EU:n sisällä, mutta kaikkia tuottajia ei voitu jäljittää

Komissio on toteuttanut toimia pannakseen tilintarkastustuomioistuimen suosituksen täytäntöön. Se on lisännyt luonnonmukaisten tuotteiden tuontia koskevan moduulin Traces-verkkosovellukseen (TRAde Control and Expert System)⁶⁴, jonka avulla voidaan seurata elintarvikkeiden ja rehun tuontia. Tarkastuslaitosten on pitänyt lokakuusta 2017 lähtien liittää sähköinen tarkastussertifikaatti kaikkiin luonnonmukaisiin tuontituotteisiin. Käyttöön otetun TRACES-COI ‑moduulin tarkoituksena on parantaa luonnonmukaisten tuotteiden jäljitettävyyttä ja tarjota kattavammat tilastotiedot luonnonmukaisten tuotteiden tuonnista.

Jäsenvaltioissa suorittamiensa tarkastusten yhteydessä komissio (terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto) edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset kohdistavat jäljitettävyystarkastuksen kahteen luonnonmukaiseen tuotteeseen (jotka komission tarkastustiimi valitsee). EU:n ulkopuolelta peräisin olevien ainesosien kohdalla jäljitettävyystarkastus kattaa vain tuotteiden siirrot EU:hun saapumisen jälkeen.

Tarkastuksen yhteydessä valittiin 105 tuotetta ja pyydettiin 18 jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota

1. jäljittämään kyseiset tuotteet tuottajiin saakka (soveltuvissa tapauksissa myös EU:n rajojen ulkopuolelle)
2. toimittamaan asiaankuuluville toimijoille luomusertifikaatti, joka oli voimassa tuotteen käsittelyn/tuotannon/jalostuksen aikana.

EU:sta peräisin olevia tuotteita koskeneen jäljitettävyystarkastuksen tulokset olivat paremmat kuin tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2012 kertomustaan varten toimittaman tarkastuksen tulokset (ks. kaavio 5). Tuontituotteita koskevat tulokset olivat pysyneet ennallaan. Monia tuotteita ei voitu edelleenkään jäljittää maataloustuottajiin saakka.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

Jäljitettävyystarkastukset ovat joskus vaikeita ja aikaavieviä esimerkiksi seuraavista syistä

1. toimitusketju on monimutkainen
2. luomusertifikaattien todenperäisyyden arviointi on ongelmallista, koska eri puolilla EU:ta on käytössä erilaisia tietokantoja, joiden sisältöä ei ole yhdenmukaistettu eivätkä tietokannat ole käytännöllisiä, jos toimijan tarkastuslaitos ei ole tiedossa
3. tiettyjen toimivaltaisten viranomaisten toimia ei koordinoida jäsenvaltioissa.

Joidenkin tilintarkastustuomioistuimen otokseen kuuluneiden tuotteiden jäljittäminen vei yli kolme kuukautta. Hidas jäljitettävyys heikentää toimintavalmiuksia tapauksissa, joissa sääntöjä on jätetty noudattamatta. Se myös heikentää mahdollisuuksia estää kyseisten tuotteiden päätyminen kuluttajille.

Tilintarkastustuomioistuimen toimittamassa jäljitettävyystarkastuksessa havaittiin ongelmia merkinnöissä ja sertifikaateissa

Jäljitettävyyystarkastuksen perusteella tehtiin joukko lisähavaintoja, jotka eivät puhu valvontajärjestelmän luotettavuuden puolesta. Tarkastuksessa havaittiin esimerkiksi seuraavaa:

• luomumerkinnässä oli virheellinen tieto tuotteen alkuperästä (ks. laatikko 7);
• tarkastuslaitoksen tarkastusraportti oli puutteellinen, sillä sen avulla ei saatu juurikaan varmuutta lukuisista tuotanto- ja jalostusyksiköistä useissa eri kolmansissa maissa (ks. laatikko ).

Johtopäätökset ja suositukset

Luonnonmukaisten tuotteiden valvontajärjestelmästä säädetään EU:n asetuksissa. Järjestelmän tavoitteena on saada kuluttajat luottamaan siihen, että kun he ostavat luonnonmukaisia tuotteita, EU:n sääntöjä tai niitä vastaavia sääntöjä on sovellettu kaikissa toimitusketjun vaiheissa. Näin olisi toimittava riippumatta siitä, onko tuote tuotettu EU:ssa vai tuotu sinne. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että valvontajärjestelmä oli parantunut edellisen tarkastuksen jälkeen ja että tilintarkastustuomioistuimen suositukset oli yleisesti ottaen pantu täytäntöön (ks. liite). Havaittavissa on kuitenkin edelleen joitakin haasteita.

EU:ssa tuotetut luonnonmukaiset tuotteet muodostavat valtaosan EU:n kulutuksesta. Sekä komissio että jäsenvaltiot ovat pyrkineet korjaamaan monia näihin tuotteisiin liittyviä puutteita, jotka yksilöitiin tilintarkastustuomioistuimen edellisessä kertomuksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2012 kertomuksen jälkeen komissio on jatkanut jäsenvaltioihin tehtäviä käyntejä ja on nyt käynyt useimmissa niistä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tämän työn toteuttaminen ja seuranta oli asianmukaista. Komissio havaitsi tarkastustensa yhteydessä useita puutteita, jotka edellyttivät jäsenvaltioilta korjaavia toimia. Tarkastustensa lisäksi komissio on käynnistänyt koordinointi- ja koulutusaloitteita, ja se järjestää jäsenvaltioiden kanssa säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustellaan sääntöjenvastaisuuksien ja petosväitteiden seurannasta kohdat 31–35).

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskohteena olleiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteitä parantaakseen valvontajärjestelmiään. Tilintarkastustuomioistuimen seurannan kohteena olleet kuusi jäsenvaltiota ovat korjanneet useimmat aiemmin havaitut puutteet muuttamalla säädösperustaa, parantamalla koordinointia akkreditointielinten kanssa sekä parantamalla tarkastuslaitosten valvontaa koskevaa ohjeistusta kohta 38). Tarkastuskohteena olleilla kahdeksalla jäsenvaltiolla on nyt käytössään luettelo säännösten noudattamatta jättämisten tyypeistä sekä valvontatoimenpiteistä (seuraamukset mukaan lukien), joita tarkastuslaitosten on niiden perusteella sovellettava kohta 44). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi yhä useita puutteita, jotka liittyvät tilintarkastustuomioistuimen aiempiin havaintoihin kohdat 40 ja 41). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että valvontatoimenpiteiden käyttöä ei ollut vielä yhdenmukaistettu koko EU:ssa ja että jäsenvaltioiden raportointi oli toisinaan hidasta ja vajavaista (kohdat 43, 45 ja 49).

Suositus 1 – Jäsenvaltioiden valvontajärjestelmissä ja raportoinnissa yhä ilmenevät puutteet on korjattava

Komission olisi

1. suoritettava seurantaa tilintarkastustuomioistuimen yksilöimien, jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiin yhä liittyvien puutteiden osalta
2. pyrittävä yhdenmukaistamaan sääntöjenvastaisuuksien ja rikkomisten määritelmää sekä niitä vastaavia valvontatoimenpiteitä käymällä keskustelua jäsenvaltioiden kanssa ja laatimalla täytäntöönpanosäädöksiä
3. annettava toimivaltaisille viranomaisille ohjeita auttaakseen niitä parantamaan raportointiaan muun muassa korjaamalla vuosiraportteihinsa liittyvät tietopuutteet.

Toteutumisen tavoiteajankohta: vuonna 2020.

Tuontituotteet muodostavat pienemmän osan EU:ssa kulutetuista luonnonmukaisista elintarvikkeista. Vastaaviksi hyväksytyt tarkastuslaitokset sertifioivat yli 80 prosenttia EU:hun tuotavista luonnonmukaisista tuotteista. Loput tuodaan vastaaviksi hyväksytyistä kolmansista maista. Komission tarkastukset ovat kattaneet vuodesta 2012 lähtien useimmat vastaaviksi hyväksytyt kolmannet maat (kohta 62). Komissio on myös aloittanut käynnit vastaaviksi hyväksyttyihin tarkastuslaitoksiin ja tutkinut niiden toimintaa paikan päällä kolmansissa maissa. Tähän mennessä suoritetut tarkastukset ovat kattaneet järjestelmät, joita sovelletaan noin kolmasosaan vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten sertifioimasta tuonnista (kohdat 57 ja 58). Vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten valvonta on komissiolle haastavaa, koska kyseessä on toimivaltainen viranomainen eikä komissio voi hyödyntää toisen toimivaltaisen viranomaisen työtä, mikä on mahdollista jäsenvaltioiden tai vastaaviksi hyväksyttyjen kolmansien maiden tapauksessa. Jos komissio havaitsee puutteita, voi viedä pitkän aikaa ratkaista ne samassa maassa toimivien eri tarkastuslaitosten osalta kohta 60).

Tarkastuksiinsa perustuvan seurannan lisäksi komissio analysoi systemaattisesti vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten ja vastaaviksi hyväksyttyjen kolmansien maiden toimittamat vuosiraportit. Komissio on kuitenkin usein myöhässä suorittaessaan tätä arviointia kohta 69). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio luottaa akkreditointielinten raportteihin, mutta käytössä ei ole virallisia yhteistyösopimuksia, joissa asetetaan ehdot säännölliselle tiedonvaihdolle tai annetaan komissiolle mahdollisuus koordinoida valvontaa akkreditointielinten kanssa (70). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio oli vasta alkanut tutkia mahdollisia synergioita luonnonmukaisten tuotteiden tuonnin valvonnassa muiden sellaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka toimivat näiden tuotteiden merkittävillä tuontimarkkinoilla (Yhdysvallat, Kanada, Chile, Sveitsi, Japani ja Etelä-Korea) (kohta 71).

Tuontia koskevassa valvontajärjestelmässä täytäntöönpanon valvontamenettelyjen toteuttaminen voi olla komissiolle vaikea ja pitkällinen prosessi, mutta käyttöön on otettu uusia sääntöjä, jotta täytäntöönpanon valvonta olisi nopeampaa ja vaikuttavampaa. Komissio voi asettaa käyttöön välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jotta vastaavaksi hyväksytyn tarkastuslaitoksen hyväksyntä voitaisiin perua nopeammin (kohta 72). Vastaaviksi hyväksyttyjen kolmansien maiden kohdalla tuleviin kauppasopimuksiin saatetaan sisällyttää Chilen kanssa tehdyn kauppasopimuksen tapaan mekanismeja, jotka koskevat viestintää, tarkistuksia ja riita-asioiden ratkaisemista (kohta 74).

Myös jäsenvaltiot ovat vastuussa luonnonmukaisten tuontituotteiden tarkastuksista. Tarkastuslaitoksia valvoessaan ne tarkistavat, ovatko tuojien noudattamat menettelyt ja tarkastukset riittäviä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita saapuvien lähetysten tarkastuksissa, ja totesi, että tarkastuslaitosten suorittamat tuojia koskevat tarkastukset olivat yhä puutteellisia (kohdat 75-80).

Suositus 2 – Tuontivalvontaa on parannettava tehostamalla yhteistyötä

Komission olisi

1. parannettava vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten valvontaa muun muassa tehostamalla yhteistyötä akkreditointielinten ja sellaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka toimivat näiden tuotteiden muilla merkittävillä tuontimarkkinoilla
2. arvioitava vastaaviksi hyväksyttyjen tarkastuslaitosten ja vastaaviksi hyväksyttyjen kolmansien maiden vuosiraportit ilman viivästyksiä
3. laadittava jäsenvaltioille ohjeita siitä, kuinka niiden on suoritettava erityistarkastukset, joissa tutkitaan tarkastuslaitosten tuojiin kohdentamaa valvontaa ja luonnonmukaisia tuontituotteita.

Toteutumisen tavoiteajankohta: vuonna 2020.

Tilintarkastustuomioistuin toimitti jälleen jäljitettävyystarkastuksen arvioidakseen, voidaanko luonnonmukaiset tuotteet jäljittää maataloustuottajaan saakka ja voidaanko tuotteen luonnonmukaisuus osoittaa sertifikaatilla toimitusketjun kaikissa vaiheissa. Tulokset osoittavat parannusta edelliseen tarkastukseen nähden, erityisesti EU:ssa. Kaikkia tuotteita ei kuitenkaan voitu vielä jäljittää maataloustuottajiin saakka (kohdat 86 ja 87). Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että useimmilla EU:ssa toimivilla tarkastuslaitoksilla on nyt verkkotietokanta, joka sisältää luomusertifikaatit kaikkien toimijoiden osalta. Kyseisten tietokantojen sisältöä ei ole kuitenkaan yhdenmukaistettu. Tietokannat eivät myöskään ole käytännöllisiä tapauksissa, joissa toimijan tarkastuslaitos ei ole tiedossa (kohta 88). Tuontituotteiden jäljitettävyys voisi parantua, jos käytössä olisi EU:n ulkopuolisia toimijoita koskevat verkkotietokannat.

Suositus 3 – Jäljitettävyystarkastusten kattavuutta on parannettava

Komission olisi

1. suoritettava tuontituotteita koskevien valvontatoimiensa yhteydessä EU:n ulkopuolelle ulottuvia jäljitettävyystarkastuksia ja hyödynnettävä saamiaan tuloksia siten, että tarkastukset saadaan kohdennettua paremmin ja tarkastuslaitoksissa ja kolmansissa maissa voidaan suorittaa satunnaistarkastuksia
2. analysoitava yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa niiden jäljitettävyystestien tulokset, jotta puutteet kyetään yksilöimään ja mahdolliset korjaavat toimet voidaan toteuttaa
3. parannettava luomusertifikaatteja koskevien tietojen saatavuutta rajojen yli ja vaadittava, että kolmansissa maissa toimivat tarkastuslaitokset esittävät luettelon sertifikaateistaan verkossa.

Toteutumisen tavoiteajankohdat: a) ja b) 2020, c) 2024.

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Nikolaos Milioniksen johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 13. helmikuuta 2019 pitämässään kokouksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

Klaus-Heiner LEHNE
presidentti

Sanasto

Akkreditointielin: Julkinen tai yksityinen elin, joka hyväksyy virallisesti, että tarkastuslaitoksella on pätevyys, joka vaaditaan luonnonmukaista tuotantoa koskevien standardien mukaiseen kolmansien osapuolten testaukseen ja sertifiointiin.

OFIS: Luonnonmukaista maataloutta koskeva tietojärjestelmä (Organic Farming Information System) – komission tietotekniikkajärjestelmä luonnonmukaista maataloutta koskevien tietojen käsittelyä varten. Järjestelmä mahdollistaa a) sähköisen tiedonvaihdon komission, EU:n jäsenvaltioiden, Norjan ja Islannin välillä, ja b) julkisen tiedottamisen EU:n kansalaisille ja toimijoille.

Tarkastuslaitos: Riippumaton yksityinen kolmas osapuoli tai jäsenvaltion julkishallinnon organisaatio (josta käytetään lainsäädännössä myös nimitystä ’valvontaviranomainen’), joka tekee tarkastuksia ja suorittaa sertifiointia luonnonmukaisen tuotannon alalla.

Toimija: Luonnonmukaisten tuotteiden tuotannosta, varastoinnista, jalostuksesta, kuljetuksesta, viennistä tai tuonnista vastaava yksityishenkilö tai liikeyritys.

Toimivaltainen viranomainen: Jäsenvaltion (tai kolmannen maan) keskusviranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu luonnonmukaista tuotantoa koskevien virallisten valvontamenettelyjen järjestäminen, tai muu viranomainen, jolle tämä toimivalta on siirretty.

Traces: Trade Control and Expert System – komission verkkotyökalu, jota käytetään EU:n sisäiseen eläinten, siemennesteen, alkioiden ja elintarvikkeiden kauppaan ja tuontiin sovellettavien kaikkien terveydensuojelua koskevien vaatimusten hallinnointiin. Traces perustettiin neuvoston direktiivin 90/425/ETY mukaisesti tehdyllä komission päätöksellä 2004/292/EY.

Vastaavaksi hyväksytty kolmas maa: Kolmas maa, jonka komissio on tunnustanut soveltavan luonnonmukaiseen tuotantoon sääntöjä ja valvontatoimenpiteitä, jotka vastaavat EU:ssa sovellettavia.

Vastaavaksi hyväksytty tarkastuslaitos: Kolmannessa maassa toimiva tarkastuslaitos, jonka komissio on tunnustanut soveltavan vastaavia luonnonmukaista tuotantoa koskevia sääntöjä ja valvontatoimenpiteitä kuin EU:ssa sovelletaan.

Vastaavuus: Samat tavoitteet ovat saavutettavissa ja samat periaatteet noudatettavissa soveltamalla sääntöjä, joilla varmistetaan sama vaatimustenmukaisuuden taso.

Loppuviitteet

¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 1), johdanto-osan 1 kappale. Sillä muutettiin hieman luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 834/2007 (EYV L 189, 20.7.2007, s.1) johdanto-osan 1 kappaletta.

² Neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1991, maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa (EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1).

³ Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1), johdanto-osan 3 kappale.

⁴ Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto: List of Control Bodies and Control Authorities in the Organic Sector on 14.8.2018 (luettelo luonnonmukaisten tuotteiden alan tarkastuslaitoksista ja viranomaisista 14.8.2018). ks. http://ec.europa.eu/agriculture/ofis_public/r8/ctrl_r8.cfm?targetUrl=home&lang=en

⁵ Norja ja Islanti ovat ainoat kaksi EFTA-maata, jotka soveltavat luonnonmukaista tuotantoa koskevaa EU:n lainsäädäntöä. Niiden suhteita EU:hun säännellään Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen avulla, ja luonnonmukainen tuotanto kuuluu kyseisen sopimuksen soveltamisalaan. Näin ollen Norjan ja Islannin luonnonmukaiset tuotteet voivat liikkua vapaasti EU:ssa.

⁶ https://statistics.fibl.org/europe/key-indicators-europe.html

⁷ http://www.agencebio.org/le-marche-de-la-bio-en-france

⁸ Asetus (EU) 2018/848, johdanto-osan 17 kappale.

⁹ Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007.

¹⁰ EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

¹¹ Komission asetus (EY) N:o 889/2008, annettu 5 päivänä syyskuuta 2008, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta (EUVL L 250, 18.9.2008, s. 1), ja komission asetus (EY) N:o 1235/2008, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansista maista tuotavien luonnonmukaisten tuotteiden tuontijärjestelyjen osalta (EUVL L 334, 12.12.2008, s. 25).

¹² Asetus (EU) 2018/848.

¹³ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

¹⁴ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

¹⁵ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

¹⁶ Monitoring data on pesticide residues in food: results on organic versus conventionally produced food – EFSA (http://www.efsa.europa.eu/publications).

¹⁷ Erityiskertomus nro 2/2019 ”kemialliset vaarat elintarvikkeissa: EU:n elintarviketurvallisuuspolitiikka suojelee meitä, mutta siihen liittyy haasteita”.

¹⁸ Euroopan vapaakauppaliitto – hallitustenvälinen järjestö, johon kuuluvat Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi.

¹⁹ Lisäksi komissio toteutti viisi tarkastusta, joissa keskityttiin luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvien torjunta-ainejäämien valvontaan (vuonna 2015 Saksassa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja vuonna 2016 Suomessa ja Espanjassa).

²⁰ Overview report. Organic Production – Member States. Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto (2015–8950 – MR).

²¹ http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/index.cfm

²² Lähetetyt 21 kirjettä liittyivät samaan aiheeseen (myöhästyneet ilmoitukset OFIS-järjestelmään), joten niitä käsiteltiin ryhmänä.

²³ Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 392/2013 asetukseen (EY) N:o 889/2009 lisättiin toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa valvontaa koskeva luku 9.

²⁴ 92 artiklan c ja e alakohta.

²⁵ Asetus (EY) N:o 889/2008, 92 artiklan b alakohta.

²⁶ Erityiskertomus nro 9/2012, kohdat 35–37.

²⁷ Asetukseen (EY) N:o 889/2008 lisättiin asetuksella (EU) N:o 392/2013 92 artiklan d kohta.

²⁸ Asetuksen mukaan luettelon olisi sisällettävä ainakin ne sääntöjen noudattamatta jättämiset, jotka vaikuttavat tuotteiden luonnonmukaisuuteen ja vastaaviin seuraamuksiin. Joissakin jäsenvaltioissa (Bulgaria, Irlanti, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta) luetteloon sisältyy jopa vähäisiä sääntöjen noudattamatta jättämisiä, jotka eivät vaikuta tuotteen luonnonmukaisuuteen.

²⁹ Kuten tietyt kasvinsuojeluaineet, muuntogeeniset organismit, lannoitteet, rehun lisäaineet, valmistuksen apuaineet tai puhdistus- ja desinfiointiaineet.

³⁰ Asetuksen (EY) N:o 889/2008 65 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että vähimmäismäärän olisi vastattava viittä prosenttia sen valvomien toimijoiden lukumäärästä.

³¹ Asetus (EU) 2018/848, 29 artikla.

³² Asetus (EY) N:o 889/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 392/2013, 92 artiklan 6 kohta.

³³ Asetus (EY) N:o 889/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 392/2013, 92 artiklan 4 kohta.

³⁴ Sääntöjenvastaisuudet, jotka koskevat muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita (asetus (EY) N:o 889/2008, 92 a artiklan 1 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 392/2013) ja myös saman jäsenvaltion tuotteita, jos sääntöjenvastaisuudella on vaikutuksia toiseen jäsenvaltioon (asetus (EY) N:o 889/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2018/1584, 92 a artikla).

³⁵ Asetus (EY) N:o 889/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 392/2013, 92 a artiklan 4 kohta.

³⁶ Asetus (EY) N:o 889/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 392/2013, 92 artiklan f kohta ja liitteet XIII b sekä XIII c.

³⁷ Erityiskertomus nro 9/2012, kohta 43.

³⁸ Asetus (EY) N:o 1235/2008, 7 ja 9 artikla.

³⁹ Asetus (EY) N:o 1235/2008, 10 ja 12 artikla.

⁴⁰ Asetus (EY) N:o 1235/2008, liitteen III viimeisin muutos: komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/949, jolla lisättiin Chile liitteeseen III.

⁴¹ Asetus (EU) 2018/848, 47 artikla.

⁴² Euroopan unionin ja Chilen tasavallan sopimus luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden kaupasta (EUVL L 331, 14.12.2017, s. 4).

⁴³ Asetus (EY) N:o 834/2007, 33 artiklan 3 kohta.

⁴⁴ Joissakin tapauksissa sama tarkastuslaitos soveltaa eri maissa eri normeja.

⁴⁵ Nämä tarkastukset kattavat 17 tarkastuslaitosta kesäkuun 2018 loppuun mennessä hyväksytyistä 57 laitoksesta.

⁴⁶ Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto 2018–6392 (http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/details.cfm?rep_id=3998).

⁴⁷ Intia (2012): http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/details.cfm?rep_id=3059;
Intia (2015): http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/details.cfm?rep_id=3641.

⁴⁸ Sveitsi (2013): http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/details.cfm?rep_id=3215.

⁴⁹ Eurostatin tietojen perusteella Norja on maailman kolmanneksi suurin elintarvikkeiden EU:hun viejä. Luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden osuudesta ei ole saatavilla erillisiä tietoja.

⁵⁰ Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007 ja siihen liittyvät täytäntöönpanoasetukset.

⁵¹ Euroopan talousalueesta tehty sopimus on tammikuusta 1994 lähtien yhdistänyt EU:n jäsenvaltiot ja ETA-alueeseen kuuluvat kolme EFTA-valtiota (Islanti, Liechtenstein ja Norja) yhtenäismarkkinoiksi, joista käytetään nimitystä ”sisämarkkinat”.

⁵² http://www.eftasurv.int/press--publications/press-releases/internal-market/norway-needs-to-adjust-control-system-of-organic-production

⁵³ Asetuksella (EU) N:o 125/2013 muutettiin asetuksen (EY) N:o 1235/2008 15 artiklaa.

⁵⁴ Asetus (EY) N:o 1235/2008, 12 artiklan 1 kohdan b alakohta.

⁵⁵ Asetus (EY) N:o 834/2007, 33 artiklan 2 kohta.

⁵⁶ Kolmessa tapauksessa (kuudesta analysoidusta) raportti käytiin läpi yli yhdeksän kuukauden kuluttua asiakirjojen vastaanottamisesta.

⁵⁷ Asetus (EY) N:o 1235/2008, 12 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 kohta.

⁵⁸ Uusi luonnonmukaista tuotantoa koskeva asetus (EU) 2018/848, 46 artiklan 9 kohta.

⁵⁹ Hyväksynnän piiristä voidaan esimerkiksi poistaa tietty tuoteryhmä.

⁶⁰ Merkityksellisiä tietoja koskeva tietojenvaihto (6 artikla), vertaisarviointien mahdollisuus (7 artikla), luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita käsittelevän sekakomitean käyttöönotto (8 artikla) ja riitojen ratkaisua koskevat määräykset (9 artikla).

⁶¹ Asetus (EY) N:o 1235/2008, 13 artiklan 2 ja 4 kohta sekä liite V – laatikko 20.

⁶² Asetus (EY) N:o 882/2004, 15 artiklan 1 ja 2 kohta.

⁶³ Toimintatavasta käytetään myös nimitystä ”yksi askel eteenpäin, yksi taaksepäin”.

⁶⁴ Traces perustettiin neuvoston direktiivin 90/425/ETY mukaisesti tehdyllä komission päätöksellä 2004/292/EY.

Tilintarkastustuomioistuimen tiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tämän kertomuksen antoi I tarkastusjaosto, jonka puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Nikolaos Milionis. Jaoston erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Nikolaos Milionisin johdolla, ja siihen osallistuivat entinen kabinettipäällikkö Ioulia Papatheodorou, nykyinen kabinettipäällikkö Kristian Sniter ja kabinettiavustaja Matteo Tartaggia, toimialapäällikkö Michael Bain, tehtävävastaava Els Brems sekä tarkastajat Blanka Happach, Greta Kapustaite ja Radostina Simeonova. Kielellisissä kysymyksissä avustivat Miroslava Chakalova-Siddy, Marek Riha ja Fiona Urquhart.

Vasemmalta oikealle: Michael Bain, Blanka Happach, Nikolaos Milionis, Matteo Tartaggia, Greta Kapustaite, Kristian Sniter.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2019

© Euroopan unioni, 2019.

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

TIETOA EU:STA

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/contact_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta https://publications.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/homepage.html?locale=fi

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.