Kasvihuonekaasupäästöt EU:ssa: raportointi hyvällä tasolla, mutta parempi käsitys tulevista päästövähennyksistä on tarpeen

Tiivistelmä

I

Vuonna 1997 laaditun Kioton pöytäkirjan ja vuonna 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen osapuolena EU on sitoutunut maailmanlaajuisiin ponnisteluihin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Näiden sopimusten mukaisesti EU on asettanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Voidakseen arvioida edistymistä näiden tavoitteiden saavuttamisessa komissio tarvitsee arviot aiemmista ja ennustetuista päästömääristä sekä päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksista. Tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2017 laatimassa EU:n energia- ja ilmastotoimia käsittelevässä yleiskatsauksessa kasvihuonekaasupäästöjen inventaarioiden havaittiin muodostavan mahdollisen riskialueen, johon liittyvä tarkastustyö oli jäänyt vähäiseksi.

II

Tilintarkastustuomioistuin keskittyi tarkastuksessaan arvioimaan, miten komissio pyrkii Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) tuella varmistamaan, että EU:n kasvihuonekaasuinventaario ja tulevia päästövähennyksiä koskevat tiedot ovat laadukkaita. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että EU:n päästötiedot raportoidaan asianmukaisesti mutta komissio tarvitsee paremman käsityksen tulevista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä.

III

Komissio raportoi kasvihuonekaasuista ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sihteeristölle kansainvälisten vaatimusten mukaisesti, ja lisäksi se tuottaa asiaa koskevia tietoja Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Näiden tietojen laadun varmistamiseksi EU:n seurantajärjestelmästä annetussa asetuksessa ja sen täytäntöönpanoa koskevissa säännöissä säädetään EU:n valvontajärjestelmästä, jonka avulla tarkastetaan jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaariot. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoitti, että komissio todentaa ilmoitetut päästömäärät EYK:n tuella tyydyttävällä tavalla ja että EU:n kasvihuonekaasuinventaariot ovat kehittyneet ajan myötä. Tarkastajat eivät kuitenkaan toteuta maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden aloilla (LULUCF-aloilla) samantyyppisiä tarkastuksia kuin muilla aloilla. Kyseinen ala on erityisen merkittävä sekä vuoden 2030 tavoitteiden kannalta että LULUCF-alojen tietoja koskevien merkittävien tilastollisten epävarmuustekijöiden takia.

IV

EU:n seurantajärjestelmästä annetulla asetuksella luotiin EU:n tason järjestelmä myös jäsenvaltioiden päästöennusteiden tarkastamiseksi. Sekä komissio että UNFCCC:n sihteeristö havaitsivat vuoden 2017 tarkastusten avulla vähemmän ongelmia kuin vuonna 2015, mikä viittaa kansallisten ennusteiden kehittymiseen. Komissio ei kuitenkaan arvioinut merkittävien poikkeamien riskiä EU:n viiteskenaarioon nähden.

V

Päästövähennysten saavuttamiseksi EU on asettanut tavoitteita, jotka koskevat suurintaa osaa raportoitavista tiedoista. LULUCF-aloilla ensimmäiset EU:n tavoitteet on asetettu vuodelle 2030, kun taas kansainvälisen laivarahtiliikenteen alalla kansainvälinen tavoite ulottuu vuoteen 2050. Kansainvälinen ilmailu sisältyy EU:n nykyisiin vuoden 2020 tavoitteisiin.

VI

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että pitkän aikavälin alakohtaiset etenemissuunnitelmat kattavat lähes 70 prosenttia raportoiduista päästöistä. Tällaiset erityiset etenemissuunnitelmat ovat välttämättömiä, jotta aloja voidaan kehittää kestävästi. Erityiset etenemissuunnitelmat kuitenkin puuttuvat tietyiltä keskeisiltä aloilta, kuten maatalouden alalta ja LULUCF-aloilta. Tällä on vaikutusta lyhyemmän aikavälin alakohtaisiin toimintapolitiikkoihin ja toimenpiteisiin.

VII

Hillitsemispolitiikoilla ja ‑toimenpiteillä pyritään vähentämään tulevia päästöjä. Komissio ja EYK ovat ottaneet käyttöön tarkastuksia, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden hillitsemispolitiikoistaan ja ‑toimenpiteistään toimittamien tietojen laatu. Komissio ei kuitenkaan tiettyjen EU:n toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden kohdalla raportoinut arvioista, jotka koskevat niiden vaikutuksia päästöihin.

VIII

Näiden havaintojen perusteella tilintarkastustuomioistuin esittää, että komissio tekee parannuksia

1. LULUCF-alojen tarkastusprosessiinsa
2. tulevia päästövähennyksiä koskevaan kehykseen.

Johdanto

Kansainvälinen kehys

01

Kasvihuonekaasut sitovat ilmakehässä lämpöä (auringon infrapunasäteilyä) ja välittävät sitä edelleen. Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), joka arvioi ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimustietoa, on arvioinut, että ihmisen toiminnasta johtuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat tähän mennessä nostaneet maapallon lämpötilaa noin yhdellä celsiusasteella esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Tämän lämpötilan nousun seurauksia ovat muun muassa merenpinnan nousu ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen.

02

Vuonna 1992 Yhdistyneiden kansakuntien jäsenet allekirjoittivat YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC), jonka tavoitteena on kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen sellaiselle tasolle, että ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään estetään. Tätä seurasi vuonna 1997 laadittu Kioton pöytäkirja, jossa määrättiin toimenpiteitä ja asetettiin sitovia päästövähennystavoitteita pöytäkirjan allekirjoittaneille kehittyneille maille. Osana Kioton pöytäkirjaa kehittyneet maat sitoutuivat lisäksi laatimaan toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä, joilla tuetaan pöytäkirjassa määritettyjen päästövähennystavoitteiden toteutumista kestävällä tavalla. UNFCCC:n sihteeristö seuraa puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja raportoi täytäntöönpanon edistymisestä.

03

Vuonna 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen allekirjoitti 197 maata. Sopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan ja edistää toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan. Pariisin sopimus ei sisällä allekirjoittaneita osapuolia sitovia päästövähennystavoitteita vaan kansallisesti määriteltyjä panoksia yleistavoitteen saavuttamiseksi eli maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi. Kansallisesti määritellyt panokset tarkoittavat jäsenvaltioissa sekä ihmisen toiminnasta johtuvien päästöjen vähentämistä niiden lähteellä että kasvihuonekaasujen poistamista ilmakehästä (niin kutsutut hiilinielut).

04

Jotta voidaan tukea kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja siten ilmaston lämpenemisen rajoittamista, tarvitaan tarkkaa tietoa päästötasoista, kehityssuuntauksista sekä näiden parantamiseen tähtäävistä toimintapolitiikoista ja toimenpiteistä. Tämä puolestaan edellyttää vahvaa kehystä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa ja raportointia varten sekä luotettavaa tietoa päästömäärien ennustetuista muutoksista, joita nykyisillä ja suunnitelluilla toimintapolitiikoilla ja toimenpiteillä saadaan aikaan.

05

Sekä Kioton pöytäkirja että Pariisin sopimus sisältävät edellä tarkoitetun vahvan kehyksen. Kioton pöytäkirjan sisältämä kehys kattaa vielä vuoden 2020 päästöt, jotka raportoidaan vuonna 2022. Pariisin sopimuksen sisältämää kehystä käytetään ensimmäisen kerran vuoden 2021 päästöjen (julkaistaan vuonna 2023) raportoimiseen. Kehykset sisältävät laadunvarmistusmenettelyjä (UNFCCC:n sihteeristö ja sen asiantuntijaryhmät tarkastavat tiedot), ja kehysten tukena ovat UNFCCC:n ja IPCC:n suuntaviivat.

Tilanne Euroopassa

06

EU:n jäsenvaltioiden väestö muodostaa 6,9 prosenttia maailman väestömäärästä, ja niiden osuus maailman bruttokansantuotteesta on 21,8 prosenttia¹. Vuonna 2017 EU:n jäsenvaltiot tuottivat noin 8,4 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä².

07

EU on sitoutunut³ vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Jäljempänä oleva kaavio 1 kuvaa päästömäärien tähänastista suuntausta sekä arvioitua edistymistä vuoteen 2050 saakka. Vuoteen 2017 mennessä EU oli vähentänyt päästöjään 21,7 prosentilla⁴ vuoden 1990 tasoon verrattuna. Useimpien Kioton pöytäkirjan sisältämien kasvihuonekaasujen määrät olivat laskusuunnassa (ks. liitteessä esitetty kaavio A).

08

Vähennysten saavuttamiseksi ja kansainvälisten sääntöjen noudattamiseksi EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet raportoimaan lopullisista kasvihuonekaasupäästöistään UNFCCC:n sihteeristölle vuosittain. Raportointi toteutetaan kasvihuonekaasuinventaarioiden muodossa (ks. laatikko 1). Euroopan ympäristökeskus julkaisee kultakin vuodelta EU:n väliaikaiset inventaariot yleensä seuraavan vuoden (N+1) lokakuussa ja lopulliset inventaariot kuusi kuukautta myöhemmin eli toukokuussa vuonna N+2⁵.

09

Kioton pöytäkirjan ja UNFCCC-ilmastosopimuksen mukaisesti EU ja sen jäsenvaltiot raportoivat UNFCCC:n sihteeristölle myös seuraavat tiedot:

1. ennusteet tulevista päästömääristä sekä tieto siitä, miten ennusteet on tehty (esimerkiksi käytetyt mallinnusvälineet ja niihin vaikuttavat tekijät)
2. tietoa hillitsemispolitiikoista ja ‑toimenpiteistä, jotka tukevat päästövähennysten toteutumista kestävällä tavalla, mukaan lukien tällaisten toimenpiteiden kattavuus, niiden yhteys EU:n toimintapolitiikkaan, ennakkotietoa – ja soveltuvissa tapauksissa myös jälkikäteen saadut tiedot – toimenpiteiden vaikutuksista sekä tietoa siitä, miten kansalliset politiikat ja toimenpiteet tukevat kansallisia vähähiilistä kehitystä koskevia pitkän aikavälin strategioita.

10

Ennusteiden avulla arvioidaan tulevaa edistymistä päästöjen vähentämisessä, ja ennusteista käy ilmi suuntaa-antavasti, saavutetaanko hillitsemispolitiikoilla ja ‑toimenpiteillä myönteisiä vaikutuksia. Kaaviossa 2 selitetään, miten tavoitteet, ennusteet sekä toimintapolitiikat ja toimenpiteet ovat yhteydessä toisiinsa. Ennusteissa ei huomioida pelkästään hillitsemispolitiikkojen ja ‑toimenpiteiden tuloksia vaan myös laajempia oletuksia ja muuttujia, jotka eivät esiinny kaaviossa.

11

Vuoteen 2020 ulottuvien päästövähennys-, seuranta- ja raportointisitoumustensa täyttämiseksi EU on hyväksynyt seuraavat jäsenvaltioita sitovat aihekohtaiset lainsäädännölliset toimenpiteet:

1. EU:n seurantajärjestelmästä annetussa asetuksessa⁶ ja sen täytäntöönpanoa koskevissa säännöissä⁷ säädetään yleisestä tilinpito- ja raportointikehyksestä ihmisen toiminnasta EU:n alueella aiheutuvia kaasuja sekä ennusteita, vähähiilistä kehitystä koskevia strategioita ja hillitsemispolitiikkoja ja ‑toimenpiteitä varten.
2. Päästökauppajärjestelmä⁸ sisältää suuria energiantuotanto- ja teollisuuslaitoksia koskevan päästövähennyskehyksen ja niitä koskevat vähennystavoitteet⁹ ja sovellettavan ylärajan sekä Euroopan talousalueen lentoliikenteen päästöjä koskevan seuranta- ja raportointikehyksen.
3. Taakanjakopäätöksessä¹⁰ asetetaan kullekin jäsenvaltiolle energia-, teollisuus-, maatalous- ja jätealoja koskevat sitovat vuotuiset päästövähennystavoitteet sellaisen toiminnan osalta, joka ei sisälly päästökauppajärjestelmän piiriin tai muun alakohtaisen säädöksen soveltamisalaan (yksilöity seuraavassa luetelmakohdassa d).
4. Maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvistä toimista peräisin olevien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien¹¹ sekä kansainvälisen merirahtiliikenteen (Euroopan talousalueella sijaitsevissa satamissa käyvien laivojen) päästöjen osalta voimassa on seurantaa, raportointia¹² ja tilinpitoa koskeva erityislainsäädäntö.

12

EU on päivittänyt lainsäädäntökehystään seuraavilta osin Pariisin sopimuksen ja vuoden 2020 jälkeen ulottuvien päästövähennystavoitteidensa johdosta:

1. Vuonna 2018 EU hyväksyi uuden, vuodesta 2021 lähtien sovellettavan tilinpito- ja raportointikehyksen, joka koskee ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasuja ja niiden päästöennusteita, vähähiilistä kehitystä koskevia strategioita sekä hillitsemispolitiikkoja ja ‑toimenpiteitä (energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annettu asetus¹³).
2. EU on muokannut päästökauppajärjestelmää ja hyväksynyt uusia säädöksiä, joissa asetetaan kansallisia päästövähennystavoitteita kullekin vuodelle aina vuoteen 2030 saakka (uusi taakanjakoasetus¹⁴).
3. EU on hyväksynyt uudet säännöt LULUCF-alojen hiilidioksidipäästöjen ja ‑poistumien seurantaa ja raportointia sekä näihin liittyvää tilinpitoa varten¹⁵.
4. Vuonna 2019 komissio hyväksyi ehdotuksen EU:ssa voimassa olevan meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän tarkistamisesta ja järjestelmän yhdenmukaistamisesta Kansainvälisen merenkulkujärjestön alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisen tietojenkeruujärjestelmän kanssa.

13

EU:n lainsäädäntö muodostaa kehyksen, jonka avulla varmistetaan aiempia päästömääriä, ennusteita sekä toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä koskevien tietojen laatu. Jäljempänä olevasta kaaviosta 3 käy ilmi, miten tiedot kerätään, todennetaan ja raportoidaan. Kaavion keskellä on lueteltu komission ja Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) vastuulla olevat tehtävät, jotka liittyvät jäsenvaltioiden arvioiden laadun varmistukseen, EU:n tietojen koostamiseen ja tietojen toimittamiseen UNFCCC:n sihteeristölle. Komissio myös suunnittelee EU:n päästövähennyksiä ehdottamalla riittäviä strategioita, toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä skenaarioanalyysin perusteella.

14

EYK avustaa Euroopan komissiota (ilmastotoimien pääosasto) EU:n kootun inventaarion ja ennusteiden laadunvarmistuksessa¹⁶. Ne perustuvat jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin. Muut asiantuntijat (kuten yhteinen tutkimuskeskus ja ilmansaasteita ja ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevä eurooppalainen teemakeskus) tukevat EYK:ta ja komissiota tässä työssä. Käsillä olevassa kertomuksessa tähän prosessiin viitataan kuitenkin komission tarkastuksena, koska komissio on viime kädessä vastuussa tietojen laadusta.

15

Eurostat julkaisee erikseen tietokokonaisuutta EU:n alueen kulutuksen aiheuttamista päästöistä (hiilijalanjälki). Tiedot ovat peräisin päästöjä ilmaan koskevasta kansallisesta tilinpidosta¹⁷, joka puolestaan pohjautuu kasvihuonekaasuinventaarioihin.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

16

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa käsiteltiin EU:n raportointi- ja laadunvarmistuskehyksen suunnittelua ja toimintaa. Kehystä on käytetty Kioton pöytäkirjan ja EU:n seurantajärjestelmästä annetun asetuksen vaatimien tietojen raportointiin vuodesta 2015 lähtien.

17

Tilintarkastustuomioistuin toteutti tarkastuksen, koska sen vuonna 2017 laatimassa EU:n energia- ja ilmastotoimia käsittelevässä yleiskatsauksessa kasvihuonekaasupäästöjen inventaarioiden havaittiin muodostavan mahdollisen riskialan, johon liittyvä tarkastustyö oli jäänyt vähäiseksi. Tilintarkastustuomioistuin uskoo, että sen päätelmiä ja suosituksia voidaan hyödyntää kehitettäessä komission kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tietojen tarkastusprosessia sekä tulevia päästövähennyksiä koskevaa kehystä.

18

Tarkastuksessa käsiteltiin seuraavaa pääkysymystä:

19

Tähän kysymykseen vastaamiseksi tilintarkastustuomioistuin

1. arvioi EU:n kasvihuonekaasuinventaariota koskevat laaduntarkastukset
2. tutki EU:n kasvihuonekaasupäästöjen suunniteltuja vähennyksiä koskevat lisätiedot (EU:n ennusteet ja viiteskenaario, pitkän aikavälin strategiat sekä EU:n toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden vaikutusten määrällinen arviointi).

Tilintarkastustuomioistuin ei tarkastanut suoraan jäsenvaltioiden viranomaisten tuottamia tietoja ja arvioita.

20

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti EU:n inventaarioiden, ennusteiden sekä seurantajärjestelmästä annetulla asetuksella ja asetuksen täytäntöönpanoa koskevilla säännöillä vahvistettujen toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden laadunvarmistusprosessin toiminnan kuusi jäsenvaltiota sisältäneen otoksen avulla. Otosta poimittaessa keskeiset perusteet olivat vuoden 2016 päästöt sekä UNFCCC:n suositusten lukumäärä kansallisten inventaarioiden vuosia 2015–2017 koskevissa vuositarkastuksissa. Otokseen poimitut jäsenvaltiot olivat Italia, Puola, Ranska, Romania, Saksa ja Tšekki. Nämä maat tuottivat 56 prosenttia EU:n päästöistä vuonna 2016.

21

Tilintarkastustuomioistuin keräsi ja analysoi tarkastusevidenssin seuraavilla tavoilla:

1. tarkastamalla komission laadunvalvonta- ja laadunvarmistusasiakirjat (käsikirjat, tarkistuslistat, havaintoja ja suosituksia sisältävät tietokannat sekä tarkastusraportit), jotka koskivat vuosien 2015–2018 kansallisten ja EU:n koottujen inventaarioiden vuositarkastuksia sekä kansallisten ennusteiden ja politiikkojen ja toimenpiteiden kaksivuotisarviointeja
2. tarkastamalla EU:n vuosien 2013 ja 2016 viiteskenaarioita eli ennusteita (EU:n vuosien 2020 ja 2030 tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät EU:n hillitsemispolitiikat ja ‑toimenpiteet määriteltiin näiden viiteskenaarioiden perusteella) koskevat asiaankuuluvat asiakirjat, kuten vahvistavat tutkimukset, vaikutustenarvioinnit ja muut arvioinnit sekä niiden laadunvarmistukseen liittyvät asiakirjat, ja tarkastamalla UNFCCC:n sihteeristölle tarkastusajanjakson aikana (vuosina 2015 ja 2017) ilmoitettuja EU:n toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä koskevat asiaankuuluvat asiakirjat
3. haastattelemalla ilmastotoimien pääosaston, Yhteisen tutkimuskeskuksen, Euroopan ympäristökeskuksen ja Eurostatin henkilöstöä, jotta saatiin tietoa päästöjä, ennusteita sekä toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä koskevien EU:n tietojen hallinnasta, sekä analysoimalla näitä tietoja
4. analysoimalla otokseen poimituille kuudelle jäsenvaltiolle lähetettyjen kyselyjen vastaukset, jotta saatiin lisätietoa kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden, ennusteiden sekä politiikkojen ja toimenpiteiden laadusta ja kehityksestä
5. haastattelemalla sidosryhmien¹⁸ edustajia sekä edustajia kolmesta jäsenvaltiosta (Puola, Ranska ja Tšekki), jotka tilintarkastustuomioistuin valitsi tätä varten niiden kyselyvastauksissa esiin tulleiden hyvien käytäntöjen johdosta; tilintarkastustuomioistuin pyrki saamaan tietoa komission toteuttamista, kansallisia ja EU:n koottuja inventaarioita sekä politiikkoja ja toimenpiteitä koskeneista tarkastuksista sekä infrastruktuurin ja mallinnusvälineiden käytöstä kasvihuonekaasujen ja kaasuvirtojen paikan päällä tapahtuvassa seurannassa sekä satelliittiseurannassa.

Huomautukset

Komissio tarkastaa ja raportoi EU:n päästötiedot asianmukaisesti

22

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, miltä osin EU:n raportoimien päästötietojen kattavuus täyttää kansainväliset vaatimukset. Lisäksi tutkittiin EU:n ja jäsenvaltioiden inventaarioiden laaduntarkastuksen toiminta ja tulokset sekä arvioitiin, onko EU:n inventaario parantunut ajan mittaan.

EU:n raportit täyttävät ja ylittävät kansainväliset vaatimukset

23

Kioton pöytäkirjan mukaan EU:n ja kunkin sen jäsenvaltion on vähennettävä seitsemän merkittävimmän kasvihuonekaasun päästöjään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Nämä seitsemän kasvihuonekaasua ovat hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄), dityppioksidi (N₂O), fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet), perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet), rikkiheksafluoridi (SF₆) ja typpitrifluoridi (NF₃). Yksityiskohtaiset tiedot kaasuista ja sopimuksista esitetään liitteen kaaviossa C ja kaaviossa D . IPCC:n suuntaviivoissa määritellään kaasupäästöjen ja ‑poistumien arviointiin käytettävät menetelmät, jotka perustuvat sellaisiin lähteisiin ja nieluihin, jotka Kioton pöytäkirja velvoittaa ottamaan huomioon: energia, teollisuuden prosessit ja tuotteiden käyttö, maatalous, LULUCF-alat sekä jäte. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että EU ja sen jäsenvaltiot noudattavat näitä vaatimuksia.

24

EU:n ja sen jäsenvaltioiden inventaarioissa on otettava huomioon myös muita kaasuja, lähteitä ja nieluja, jotka eivät sisälly Kioton pöytäkirjan päästövähennyssitoumuksiin mutta joista on raportoitava UNFCCC:n sääntöjen mukaan. Nämä kaasut, lähteet ja nielut raportoidaan lisätietoerinä. Ne liittyvät kansainvälisen rahtilaivaliikenteen ja ilmailun sekä biomassan energiakäytön päästöihin. EU:n koottu inventaario sisältää kaikkien näiden lisätietoerien osalta päästöjä koskevat tiedot, kuten UNFCCC:n raportointisäännöissä edellytetään.

25

EU:n seurantajärjestelmästä annetussa asetuksessa (ks. kohta 11) säädetään kansainvälisiä sopimuksia kattavammista raportointisäännöistä. Asetus velvoittaa komission raportoimaan mustahiilipäästöistä (noki)¹⁹ ja EU:n siviili-ilmailun päästöihin liittyvistä muista kuin hiilidioksidin aiheuttamista ilmastovaikutuksista²⁰. Komissio julkaisee mustahiiltä koskevan EU:n kootun arvon jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella. Komissio raportoi myös ilmailun päästöihin liittyvistä muista kuin hiilidioksidin aiheuttamista ilmastovaikutuksista²¹. Euroopan lentoturvallisuusviraston vuoden 2019 ympäristökertomuksen mukaan muiden kuin hiilidioksidin aiheuttamien päästöjen vaikutukset ylittävät hiilidioksidipäästöjen vaikutukset. Tällaisista vaikutuksista ei kuitenkaan ole toistaiseksi saatavilla riittävästi tieteellistä tietoa, joten vaikutuksia ei voida arvioida määrällisesti²².

26

Lisäksi komissio laatii tietoja EU:ssa kulutettujen tavaroiden ja palvelujen tuottamista päästöistä (sisältäen tuonnin mutta ei vientiä). Näitä tietoja kutsutaan yhdessä hiilijalanjäljeksi, ja niiden avulla täydennetään käsitystä eri talouden aloista päästöjen aiheuttajina ja erityisesti EU:n vaikutuksesta maailmanlaajuiseen päästötasoon. Hiilijalanjälkeä koskevat tiedot voivat kannustaa etsimään uusia lähestymistapoja päätöksentekoon ja edistää kestävän tuotannon ja kuluttamisen indikaattoreiden määrittämistä²³.

27

Eurostatin arvion mukaan EU:ssa hiilijalanjälki on 7,2 hiilidioksiditonnia henkilöä kohden (2017). Hiilijalanjäljen laskemiseen käytetty laskentakaava on kuitenkin monimutkainen²⁴.

Komission ja EYK:n suorittama raportoitujen päästöjen laaduntarkastus on tyydyttävä

28

Tarkastaessaan kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden laatua komissio ja EYK keskittävät laaduntarkastusprosessin sellaisiin päästöluokkiin, joilla saattaisi yli- tai aliarvioituna olla merkittävä vaikutus jäsenvaltioiden inventaarioihin ja EU:n koottuun inventaarioon. Tarkastusprosessissa keskitytään UNFCCC:n suuntaviivoissa määriteltyihin laatukriteereihin, joita ovat avoimuus, kattavuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja täsmällisyys. Komission ja UNFCCC:n tarkastajien aikaisempien suositusten seuranta täydentää tarkastusta. Lisäksi UNFCCC:n asiantuntijat tarkastavat jäsenvaltioiden ja komission toimittamat arviot (ks. kaavio 3).

29

Tarkastusprosessi koostuu automaattisista ja manuaalisista tarkastuksista. Automaattisissa tarkastuksissa havaitaan puuttuvat tiedot sekä päästöissä, päästökertoimissa tai kehityssuuntauksissa mahdollisesti ilmenevä epäjohdonmukaisuus. Asiantuntevat tarkastajat toteuttavat manuaalisia tarkastuksia ja arvioivat, ovatko automaattisissa tarkastuksissa löytyneet ongelmat huomionarvoisia ja tiedot ja menetelmät luotettavia eli ne eivät johda päästöjen yli- tai aliarvioimiseen. Tarkastajat työskentelevät ryhmissä, ja yhden tarkastajan tekemät havainnot vahvistaa aina toinen tarkastaja.

30

Tarkastusprosessin ensimmäisessä vaiheessa tarkastajat todentavat kaikkien kasvihuonekaasuinventaarioiden alojen arviot. Nämä alat ovat energia, teolliset prosessit ja tuotteiden käyttö, maatalous, LULUCF-alat sekä jäteala. Tarkastajat dokumentoivat tarkastustensa tulokset ja välittävät havaintonsa jäsenvaltioille. Toisessa vaiheessa tarkastajat tarkastavat ensimmäisessä vaiheessa ratkaisematta jääneet vaatimustenmukaisuuteen liittyvät ongelmat, joilla olisi merkittävä vaikutus lopullisiin päästöarvioihin. Tämän yhteydessä he voivat myös laatia suosituksia, joilla pyritään parantamaan inventaarioita. Komission tarkastajat eivät kuitenkaan dokumentoi riittävästi komission aikaisempien suositusten johdosta toteuttamaansa seurantaa eivätkä toimia, joita he toteuttavat automaattisissa tarkastuksissa esiin tulleiden vähemmän merkittävien ongelmien johdosta. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että seuranta, jota komissio kohdisti kaikkiin UNFCCC:n tarkastajien suorittamissa tarkastuksissa esiin tulleisiin, ratkaisematta jääneisiin ongelmiin, perustui jäsenvaltioiden raportoimiin puutteellisiin tietoihin. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi dokumentaation perusteella, että komission tarkastajat kohdistivat vuonna 2018 tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskohteena olleissa jäsenvaltioissa seurantaa 11 ongelmaan, jotka oli tuotu esiin UNFCCC:n sihteeristön vuoden 2016 tarkastusraporteissa. UNFCCC:n tarkastajat olivat kuitenkin havainneet vuoden 2016 tarkastusraporteissaan 64 sitkeää ongelmaa.

31

EU:n vuoden 2020 tavoitteet eivät koske LULUCF-aloja (ks. laatikko 2). LULUCF sisältyy tarkastuksen ensimmäiseen vaiheeseen, mutta komissio ei tällä hetkellä esitä suosituksia eikä kohdista seurantaa useimpiin jäsenvaltioille osoitettuihin UNFCCC:n asiantuntijoiden suosituksiin. EU:n kootussa inventaariossa raportoiduista LULUCF-alojen tiedoista käy ilmi, että kyseiset alat poistavat tällä hetkellä ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin ne tuottavat (vuonna 2017 poistumat olivat 5,54 prosenttia EU:n päästöistä; ks. kaavio 6). LULUCF-aloja pidetään näin ollen hiilen nettonieluna. Näitä aloja koskeviin tietoihin liittyy kuitenkin melko paljon tilastollisia epävarmuustekijöitä²⁵. Hiljattain hyväksytyn maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevan asetuksen (EU) 2018/841 myötä nämä alat sisällytettiin vuoden 2030 tavoitteisiin, ja asetuksen johdosta komissio aikoo toteuttaa kyseisiä aloja koskevan kattavan tarkastuksen alkaen vuodesta 2021, jonka päästöistä raportoidaan vuonna 2023.

32

EU:n seurantajärjestelmästä annetussa asetuksessa ja sen täytäntöönpanoasetuksessa²⁶ edellytetään, että inventaarioiden johdonmukaisuus muista tietolähteistä peräisin olevien tietojen kanssa todennetaan vertaamalla inventaarioita esimerkiksi päästökauppajärjestelmää varten ilmoitettuihin tietoihin, energiatilastoihin, ilmansaastetietoihin ja fluorattuja kaasuja koskevan asetuksen edellyttämiin tietoihin. Komission tarkastajat tarkastavat inventaarioiden ja vaadittujen vertailutietojen välisen johdonmukaisuuden ja hyödyntävät lisäksi muita menetelmiä varmistaakseen, että arviot ovat järkeviä²⁷.

33

Satelliittitiedot sekä paikan päällä kerätyt seurantatiedot tarjoavat mahdollisuuden toimintatietojen parantamiseen, raportoitujen tietojen varmentamiseen sekä päästö- ja poistumatietojen täydentämiseen sellaisilla aloilla, joilla arvioihin liittyy usein epävarmuutta (ks. laatikko 3).

34

Yksi jäsenvaltio (Yhdistynyt kuningaskunta) on käyttänyt satelliittitietoja LULUCF-aloja ja erityisesti metsäpinta-alan muutosta koskevien tietojen varmentamiseen. Yhdistynyt kuningaskunta on varmentanut myös kansallisen inventaarion päästöarvioita tiettyjen kaasujen osalta paikan päällä kerättyjen tietojen avulla. Näiden varmennusten ansiosta kyettiin täsmentämään metaanin ja tiettyjen fluorihiilivetyjen päästöarvioita (määrät yliarvioitu inventaarioissa) sekä dityppioksidin päästöarviota (määrä aliarvioitu inventaarioissa). Komissio ei nykyisellään käytä satelliittitietoja päästöarvioiden tai LULUCF-alojen tietojen varmentamiseen.

EU:n kasvihuonekaasuinventaario on parantunut ajan myötä

35

Komission tarkastajat laativat huomautuksia, kun he havaitsevat tarkastuksissaan, etteivät jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöjä koskevat arviot ole raportointivaatimusten mukaisia tai kun havaitaan päästömäärien mahdollisia yli- tai aliarviointeja.

36

Jäsenvaltiot joko vastaavat huomautuksiin tarkastuksen aikana tai muokkaavat arvioitaan. Jos jäsenvaltio ei ratkaise tarkastajien esille tuomia ongelmia vastauksessaan, tarkastajat ehdottavat arvioihin teknisiä korjauksia (muokattuja arvoja, joilla alkuperäiset arviot korvataan) tai esittävät suosituksia arvioiden parantamiseksi jatkossa.

37

Tilintarkastustuomioistuimen valitseman jäsenvaltio-otoksen osalta useimmat ongelmat, joista komission tarkastuksessa huomautettiin, ratkaistiin tarkastusprosessin aikana. Vuonna 2018 jäsenvaltioita ei vaadittu korjaamaan arvioitaan.

38

Kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmään (ks. laatikko 1) liittyy välttämättä jonkinasteista epävarmuutta. Jäsenvaltiot ilmoittivat käyttäneensä merkittävimpien päästölähteiden yhteydessä yhä useammin täsmällisempiä ja parempitasoisia arviointimenetelmiä. EU:n koottuun inventaarioon liittyvä epävarmuus väheni kaiken 6,2 prosentista (vuonna 2016) kaikkiaan 5,8 prosenttiin (vuonna 2018). Myös UNFCCC:n sihteeristö pani merkille, että komissio oli edistynyt UNFCCC:n tarkastajien aiemmissa tarkastusraporteissa EU:n inventaarion osalta esittämien suositusten täytäntöönpanossa.

39

Komissio (ilmastotoimien pääosasto) ja EYK toteuttivat useita toimenpiteitä parantaakseen jäsenvaltioiden inventaarioiden laatua

1. järjestämällä säännöllisiä työryhmätapaamisia ja valmiuksien kehittämistä koskevia seminaareja komission muiden pääosastojen ja jäsenvaltioiden kanssa, tarkoituksenaan tukea tarkastusprosessia ja auttaa jäsenvaltioita parantamaan tietoja
2. järjestämällä useita valmiuksien kehittämiseen tähtääviä vierailuja asiasta kiinnostuneisiin jäsenvaltioihin²⁸
3. laatimalla ohjeasiakirjoja ja kannustamalla jakamaan tiettyihin menetelmäkysymyksiin liittyvää tietämystä
4. perustamalla jäsenvaltioiden ja muiden asiantuntijoiden avustuksella järjestelmän EU:n kootun inventaarion tarkastamiseksi ja kehittämiseksi.

40

Ne kuusi jäsenvaltiota, joille tilintarkastustuomioistuin lähetti kyselyn, vastasivat, että komission toimet tietämyksen jakamisen edistämiseksi sekä komission tarjoama opastus olivat olleet hyödyllisiä. Ne katsoivat lisäksi, että EU:n tarkastus ja siihen liittyvä opastus olivat auttaneet kehittämään niiden inventaarioita. Jäsenvaltiot myös yksilöivät aloja, joilla opastusta tarvittaisiin lisää (ks. laatikko 4).

EU tarvitsee paremman käsityksen tulevista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä

41

Tilintarkastustuomioistuin tutki EU:n ja jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen ennusteita koskevan komission laaduntarkastuksen toteuttamisen ja tulokset. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin arvioi, miltä osin raportoidut päästötiedot sisältyvät koko EU:n vuosien 2020 ja 2030 tavoitteisiin. Tilintarkastustuomioistuin tutki myös komission toimet, jotka liittyvät päästövähennyksiin tähtääviin EU:n strategioihin, toimintapolitiikkoihin ja toimenpiteisiin.

Komissio ja EYK auttavat jäsenvaltioita parantamaan ennusteiden laatua

42

Ennusteet ovat tärkeä osa edistymisen arviointia ja toimintapolitiikan laadintaa. Ennusteista voidaan päätellä, milloin tarvitaan ylimääräisiä hillitsemispolitiikkoja ja ‑toimenpiteitä suunnitellun vähennystavoitteen saavuttamiseksi (ks. kohta 10). Jäsenvaltiot ja EU laativat ennusteensa mallinnusvälineiden avulla oletusten ja muuttujien perusteella – näihin lukeutuvat muun muassa kaikkien niiden toteuttamien päästöpolitiikkojen (esimerkiksi infrastruktuuriin ja liikenteen kehitykseen liittyvien politiikkojen) ja ‑toimenpiteiden vaikutukset.

43

Komissio käy EYK:n tuella läpi jäsenvaltioiden ennusteet ja yhdistää ne toisiinsa koostaakseen EU:n ennusteet. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti laaduntarkastusjärjestelmän suunnittelun ja toiminnan varmistaakseen, että ennusteet ovat kansainvälisten vaatimusten mukaisia ja että ne parantuvat ajan mittaan.

44

Komission tarkastuksessa huomioitiin tilintarkastustuomioistuimen otokseen kuuluneen kuuden jäsenvaltion kansallisten ennusteiden osalta kaikki UNFCCC:n suuntaviivoissa mainitut laatuperiaatteet. Yleensä tarkastajat raportoivat näihin kriteereihin liittyvistä tiedoista selkeästi ja viestivät havainnoistaan jäsenvaltioille avoimesti ottaen huomioon aikaisemmissa komission tarkastuksissa tehdyt havainnot.

45

Komission tarkastuksen tulokset tilintarkastustuomioistuimen otokseen sisältyneiden kuuden jäsenvaltion osalta osoittivat, että vuonna 2017 vain yhden jäsenvaltion oli tehtävä yleinen korjaus tietoihinsa, kun vuonna 2015 tällaisia jäsenvaltioita oli viisi. Komission tarkastukset olivat perusteellisempia vuonna 2017 kuin vuonna 2015, ja tarkastuksessa esiin tulleiden havaintojen määrä pieneni hieman kyseisellä ajanjaksolla (ks. kaavio 4). UNFCCC:n sihteeristön kansallisia tiedonantoja ja kaksivuotisraportteja koskevassa tarkastuksessa annettiin vuonna 2017 vähemmän jäsenvaltioiden ennusteita koskevia suosituksia kuin vuonna 2015, mikä viittaa ennusteiden kehittymiseen.

46

Viisi kuudesta jäsenvaltiosta totesi tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastatessaan, että komission ja Euroopan ympäristökeskuksen opastus ja apu (ks. laatikko 5) olivat auttaneet kehittämään kansallisia ennusteita.

Komissio ei arvioinut merkittävien poikkeamien riskiä EU:n viiteskenaarioon nähden

47

EU:n ennusteisiin on koottu jäsenvaltioiden ennusteet (jotka perustuvat kunkin jäsenvaltion oletuksiin). Komissio laatii lisäksi omien oletustensa perusteella erillisiä ennusteita²⁹ EU:n energia- ja liikennejärjestelmien kehityksestä ja niiden vaikutuksesta kasvihuonekaasupäästöihin. Ennusteissa on erilliset osiot, joissa käsitellään päästösuuntauksia, jotka eivät liity energiaan, sekä osiot, joissa arvioidaan toimintapolitiikkojen välistä erityyppistä vuorovaikutusta näillä aloilla. Komission ennusteet muodostavat EU:n viiteskenaarion. Komissio arvioi EU:n viiteskenaarion ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden perusteella, onko EU:n tarpeen ottaa käyttöön uusia hillitsemispolitiikkoja ja ‑toimenpiteitä.

48

Komissio laatii tulevaisuutta koskevan EU:n viiteskenaarion³⁰ sen oletuksen pohjalta, että nykyiset hillitsemispolitiikat ja ‑toimenpiteet pannaan kaikilta osin täytäntöön ja näiden toimenpiteiden tavoitteena olevat päästövähennykset toteutuvat. Komission UNFCCC:n sihteeristölle raportoimista tiedoista käy ilmi, että jäsenvaltioiden yhteenkootut ennusteet vuoden 2023 jälkeiselle ajalle osoittavat vähäisempiä päästövähennyksiä kuin komission vuoden 2016 viiteskenaario samalle ajanjaksolle (ks. kaavio 5).

49

EU hyväksyi nykyiset vuoden 2020 päästövähennystavoitteet vuonna 2007, ja se saavutti nämä tavoitteet vuonna 2014. Tilintarkastustuomioistuin on jo aiemmin todennut³¹, ettei vuosien 2030 ja 2050 tavoitteita saavuteta ilman merkittäviä lisäponnisteluja (ks. myös kaavio 1).

50

Jos EU:n kootut ennusteet toteutuvat vuoden 2023 jälkeen, EU:n hillitsemispolitiikkojen ja ‑toimenpiteiden on oltava tiukempia kuin ne, joita viiteskenaarion perusteella tällä hetkellä ehdotetaan. UNFCCC:n sihteeristö suosittelee ennusteita koskevan herkkyysanalyysin suorittamista³². Komissio suorittaa tällaisia analyyseja kehittäessään uusia toimintapolitiikkoja. Komissio ei kuitenkaan arvioinut merkittävien poikkeamien riskiä EU:n viiteskenaarioon nähden.

EU:n vuoden 2020 päästötavoitteet kattavat useimmat niistä aloista, joista tietoa on saatavilla

51

EU on asettanut tavoitteita, joita se käyttää vertailukohtana päästövähennysten seurannassa (ks. kohta 07). Jäljempänä olevassa kaaviossa 6 esitetään EU:n inventaariossaan raportoimat tiedot jaettuna kahteen ryhmään: EU:n vuoden 2020 tavoitteisiin sisältyvät päästöt sekä päästöt, jotka eivät sisälly tavoitteisiin.

52

EU:n vuoden 2020 tavoitteet ovat Kioton pöytäkirjan sitoumusten mukaisia, ja ne sisältävät useimmat keskeiset raportoitavat alat: energia-alan, teollisuuden prosessit ja tuotteiden käytön, maatalouden sekä jätealan. EU:n tavoitteisiin sisältyy myös kansainvälinen ilmailu (kaikki lähtevät lennot), joka on UNFCCC:n raportointisääntöjen mukaan lisätietoerä eikä näin ollen sisälly Kioton pöytäkirjan sitoumuksiin. Vuonna 2017 kyseisen alan osuus EU:n päästöistä oli 3,55 prosenttia. EU on sisällyttänyt tämän alan kokonaisvähennystavoitteisiinsa. Alan päästöt ovat merkittäviä, sillä Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö on ennustanut, että ne voivat kasvaa maailmanlaajuisesti jopa 300 prosenttia vuoteen 2040 mennessä verrattuna vuoden 2005 päästömääriin³³.

53

EU on asettanut sääntöjä kansainvälisen rahtilaivaliikenteen päästöjen seurantaa ja raportointia varten tarkoituksenaan täydentää inventaariotietoja (ks. kohta 11(d)). Kansainvälinen rahtilaivaliikenne ei nykyisellään sisälly EU:n päästövähennystavoitteisiin. Komissio on kuitenkin tehnyt yhteistyötä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (rahtilaivaliikenteen sääntelystä vastaava YK:n järjestö) kanssa, joka on hyväksynyt kansainvälisen sitoumuksen päästöjen vähentämiseksi vähintään 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 2008 päästötasoon. Kansainvälisen merenkulkujärjestön jäseninä EU:n jäsenvaltioiden on toteutettava toimia sitoumuksen täyttämiseksi.

54

Komissio ehdotti vuonna 2011³⁴ rahtilaivaliikenteen päästöjen vähentämistä vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2018 alettiin seurata ja raportoida Euroopan talousalueen satamissa käyvien laivojen³⁵ päästöjä, mutta EU:ssa ei ole asetettu kansainvälistä rahtilaivaliikennettä varten välitavoitteita tai laadittu vähennystoimenpiteitä. Kansainvälinen rahtilaivaliikenne, joka on UNFCCC:n raportointisäännöissä määritelty lisätietoeräksi, tuotti 3,25 prosenttia EU:n päästöistä vuonna 2017. Alan päästöt ovat merkittäviä, koska EU:n satamiin saapuvien laivojen päästöjen osuus maailman rahtilaivaliikenteen päästöistä on huomattava³⁶. Kansainvälisen merenkulkujärjestön arvioiden mukaan maailmanlaajuisen rahtilaivaliikenteen päästöt voivat kasvaa jopa 50–250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä³⁷.

55

EU:n vuoden 2020 tavoitteet eivät sisällä LULUCF-aloja koskevia sitoumuksia. Vuoden 2030 tavoitteisiin³⁸ EU on sisällyttänyt vaatimuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden LULUCF-alojen päästöt eivät saa kasvaa tiettyyn lähtötasoon verrattuna (”ei debetsaldoa ‑sääntö”). Jos jäsenvaltion tilinpitoon on kirjattu näiden alojen päästöjen lisäys, se on hyvitettävä kokonaisuudessaan (samansuuruisella ilmakehän hiilidioksidin poistumalla, joka saadaan aikaan näillä aloilla toteuttavilla toimilla, tai vähentämällä lisäyksen määrä taakanjakoasetuksen (EU) 2018/842) mukaisista kansallisista vuotuisista päästökiintiöistä).

Komissio on kehittänyt alakohtaisia etenemissuunnitelmia, jotka kattavat lähes 70 prosenttia päästöistä

56

Vakaat pitkän aikavälin strategiat ja etenemissuunnitelmat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan edistää talouden muutosta, työllisyyttä ja kasvua, saavuttaa laajempia kestävän kehityksen tavoitteita sekä edetä oikeudenmukaisesti ja kustannustehokkaasti kohti Pariisin sopimuksessa vahvistettua pitkän aikavälin tavoitetta (ks. kohta 12)³⁹.

57

Kioton pöytäkirja velvoittaa osapuolia raportoimaan vähähiilistä kehitystä koskevista pitkän aikavälin strategioistaan⁴⁰. Komissio esitti vuonna 2011 EU:n etenemissuunnitelman kohti vähähiilistä taloutta vuoteen 2050 mennessä⁴¹. Suunnitelma sisälsi toimet, joiden avulla päästöjä voidaan vähentää kaikilla aloilla. Komissio kehitti suunnitelman 2050-luvulle ulottuvan laajemman EU‑strategian⁴² parhaan skenaarion mukaisesti. Komissio esitti Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston pyynnöstä ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti vuoden 2018 lopussa strategisen pitkän aikavälin suunnitelman ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä⁴³. Päivittämistä varten analysoitiin kahdeksan mahdollista toimintaväylää päästöjen vähentämiseksi tai ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

58

Komissio on kehittänyt myös useita etenemissuunnitelmia sellaisten alojen kehittämiseksi, jotka yhdessä tuottavat lähes 70 prosenttia päästöistä. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi liikenne⁴⁴ ja energia⁴⁵. Näissä etenemissuunnitelmissa määritellään pitkän aikavälin tavoitteet, joiden avulla aloja pyritään kehittämään kestävästi EU:n vuoden 2050 ilmastositoumusten mukaisesti, ja ne näyttävät suuntaa lyhyemmän aikavälin alakohtaisille politiikoille ja toimenpiteille. Erityiset etenemissuunnitelmat kuitenkin puuttuvat muilta keskeisiltä aloilta, kuten maatalouden alalta ja LULUCF-aloilta (ks. laatikko 6 jäljempänä).

EU:n toimintapolitiikoista ja toimenpiteistä raportoiminen on puutteellista

59

Kioton pöytäkirjan 2 artiklan 3 kohdan mukaan maiden olisi pyrittävä panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä, joiden tavoitteena on minimoida ilmastoon kohdistuvat vaikutukset. UNFCCC:n ohjeiden mukaan maiden on raportoitava kahden vuoden välein hillitsemispolitiikkojen ja ‑toimenpiteiden arvioiduista vaikutuksista.

60

EU:n seurantajärjestelmästä annetussa asetuksessa ja sen täytäntöönpanoa koskevissa säännöissä säädetään laadunvarmistus- ja laadunvalvontajärjestelmästä, jolla varmistetaan, että sekä komissio että jäsenvaltiot raportoivat UNFCCC:n suuntaviivoissa vaaditut tiedot hillitsemispolitiikoistaan ja ‑toimenpiteistään. Raportoitaviin tietoihin olisi sisällyttävä tietoa toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden vaikutusten ennakko- ja jälkiarvioinneista (ks. kohta 09). Nämä tiedot ovat tarpeen hillitsemispolitiikkojen ja ‑toimenpiteiden vaikuttavuuden seuraamiseksi. Hillitsemispolitiikkojen ja ‑toimenpiteiden vaikutuksia koskevilla tiedoilla on merkitystä myös ennusteiden kannalta (ks. kohta 42).

61

Komission tarkastajat tarkastivat jäsenvaltioiden vuosina 2015 ja 2017 (tietojen pakolliset toimitusvuodet) toimittamien, niiden hillitsemispolitiikkoja ja ‑toimenpiteitä koskevien tietojen laadun. Tarkastuksessa jäsenvaltioiden vuoden 2017 politiikkojen ja toimenpiteiden yhteydessä tehtiin vähemmän havaintoja (416 havaintoa) kuin vuoden 2015 politiikkojen ja toimenpiteiden yhteydessä (714 havaintoa).

62

Komission tarkastuksessa havaittiin, että joissakin tapauksissa jäsenvaltiot raportoivat vain vähän tietoa kansallisten hillitsemispolitiikkojen ja ‑toimenpiteiden (ennakkoon ja jälkikäteen) arvioiduista vaikutuksista päästöihin (ks. kaavio 7).

63

EU:n on osana päätöksentekoprosessiaan arvioitava toimintapolitiikkojensa mahdolliset merkittävät ympäristö- ja ilmastovaikutukset sekä etu- että jälkikäteen. Komissio arvioi tällaisia vaikutuksia etukäteen (vaikutustenarviointivaiheessa) noin kahden kolmasosan kohdalla niistä EU:n ympäristövaikutusten hillitsemispolitiikoista ja ‑toimenpiteistä, jotka on lueteltu EU:n UNFCCC:n sihteeristölle vuonna 2017 toimittamissa kansallisissa tiedonannoissa ja kaksivuotisraporteissa. Komissio arvioi näitä vaikutuksia jälkikäteen noin kahdessa viidesosassa ilmastovaikutusten hillitsemispolitiikoista ja ‑toimenpiteistä. Niiden osalta arviointivaiheeseen mennessä oli kulunut sen verran aikaa, että vaikutukset olivat arvioitavissa.

64

Myös Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmassa suositellaan etu- ja jälkikäteisten ilmastoindikaattoreiden käyttöä⁴⁶. Ilmastoon liittyvät indikaattorit voivat edustaa tietyn suuruisia, toimintapolitiikoilla ja toimenpiteillä saavutettavia päästövähennyksiä. Indikaattorit ovat hyödyllisiä välineitä, joilla voidaan tuottaa tietoa toimintapolitiikan laadintaa ja päätöksentekoa varten ja mitata edistymistä kohti resurssitehokasta ja vähähiilistä taloutta. Euroopan ympäristökeskus ilmoitti kuitenkin vuonna 2014, ettei tällaisia indikaattoreita ollut vielä tuolloin otettu käyttöön⁴⁷, ja tilintarkastustuomioistuin havaitsi, etteivät indikaattorit olleet käytössä vielä tarkastusta suoritettaessakaan⁴⁸.

65

Komissio ilmoitti EU:n vuosien 2015 ja 2017 kansallisissa tiedonannoissa ja kaksivuotisraporteissa UNFCCC:n sihteeristölle luettelon hillitsemispolitiikkoja ja ‑toimenpiteitä sekä tietoa niiden vaikutuksista, mukaan lukien mallinnuksen avulla laaditut arviot EU:n toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden yhteisvaikutuksista päästöihin. EU:n kansallisia tiedonantoja ja kaksivuotisraportteja koskevista UNFCCC:n sihteeristön arvioinneista käy ilmi, että komissio ilmoitti UNFCCC:n sihteeristölle raportoiduissa tiedoissa joidenkin yksittäisten EU:n toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden määrälliset vaikutukset (ks. taulukko 1). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että UNFCCC:n sihteeristön tarkastusraporttien mukaan komissio arvioi vuonna 2017 toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksia harvemmin kuin vuonna 2015.

Päätelmät ja suositukset

66

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen pääkysymys oli seuraava: ”Tarkastaako komissio EU:n kasvihuonekaasuinventaarion ja tulevia päästövähennyksiä koskevat tiedot asianmukaisesti?” Tilintarkastustuomioistuin totesi, että EU:n päästötiedot raportoidaan asianmukaisesti mutta komissio tarvitsee paremman käsityksen tulevista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä.

67

Jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioissa ja niistä kootussa EU:n inventaariossa raportoidaan kaikkia Kioton pöytäkirjan sitoumuksissa ja EU:n seurantajärjestelmästä annetussa asetuksessa määriteltyjä kaasuja, lähteitä ja nieluja koskevat päästöarviot. EU:n kootut inventaariot sisälsivät myös lisätietoeriä. EU:n säännöt ja komission raportointi parlamentille ja neuvostolle ovat kaiken kaikkiaan kansainvälisiin sääntöihin perustuvien vaatimusten mukaisia ja jopa ylittävät ne (kohdat 23–27).

68

Jäsenvaltioiden inventaarioita koskeva tarkastus, jonka komissio tekee EYK:n avustamana, kattaa keskeiset alat ja luokat ja sisältää automaattisia tarkastuksia, joiden tulokset asiantuntijat vahvistavat. Tarkastajat varmentavat arvioissa käytetyt muuttujat ulkoisten tietolähteiden avulla. LULUCF-aloilla tarkastajat eivät kuitenkaan toteuta samantyyppisiä tarkastuksia kuin muilla aloilla.

69

LULUCF-alat ovat erittäin merkittäviä, ja ne sisällytettiin EU:n vuoden 2030 tavoitteisiin vuonna 2018. EU:n kootusta inventaariosta käy ilmi, että EU:ssa nämä alat muodostavat hiilen nettonielun, tosin alan tietoihin liittyy merkittäviä tilastollisia epävarmuustekijöitä (kohdat 28–34).

70

Inventaarioiden laatu on parantunut ajan myötä. Tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltio-otoksen osalta useimmat ongelmat, joista komission tarkastuksessa huomautettiin, ratkaistiin tarkastusprosessin aikana, ja vuonna 2018 komissio ei vaatinut jäsenvaltioita korjaamaan kyseisiä arvioita. Kaiken kaikkiaan EU:n koottuun inventaarioon liittyvä epävarmuus vähentyi vuosina 2016–2018 (kohdat 35–40).

Suositus 1 – Parannetaan LULUCF-aloja koskevaa komission tarkastusprosessia

Komission olisi päivitettävä inventaarioita koskevat tarkastusohjeensa tehostaakseen LULUCF-aloilla suoritettavia tarkastuksia ja yhdenmukaistaakseen ne muilla aloilla suoritettavien tarkastusten kanssa.

Tavoiteajankohta: vuosi 2022.

71

Komissio ja EYK toteuttavat myös jäsenvaltioiden ennusteiden laatua koskevia tarkastuksia. Vuoden 2017 tarkastus toi esiin vähemmän ongelmia kuin vuonna 2015, mikä viittaa kansallisten ennusteiden kehittymiseen. EU:n kootut ennusteet perustuvat kansallisiin malleihin ja oletuksiin kuten aiemminkin. Komissio tarjoaa halukkaiden jäsenvaltioiden käyttöön tulevaisuudessa mallinnusvälineen prosessin yhdenmukaistamiseksi (kohdat 42–46).

72

Komissio laatii erillisen EU:n viiteskenaarion omien oletustensa pohjalta. Komissio suorittaa herkkyysanalyyseja kehittäessään uusia toimintapolitiikkoja. Komissio ei kuitenkaan arvioinut merkittävien poikkeamien riskiä EU:n viiteskenaarioon nähden (kohdat 47–50).

73

Komissio hyödyntää keskeisten päästölähteiden tietoja arvioidakseen edistymistä päästötavoitteiden saavuttamisessa. EU:n tasolla määritetty vuoden 2020 tavoite ei sisällä LULUCF-alojen päästöjä ja poistumia eikä kansainvälisen rahtilaivaliikenteen päästöjä (tavoite kuitenkin sisältää kansainvälisen ilmailun päästöt). EU:n vuoden 2030 tavoitteiden sisältöä on laajennettu kattamaan LULUCF-alat mutta ei kansainvälistä rahtilaivaliikennettä. Kansainvälinen merenkulkujärjestö on sitoutunut puolittamaan päästöt vuoteen 2050 mennessä. EU:ssa ei ole kuitenkaan laadittu kyseistä alaa koskevia erityisiä välitavoitteita tai vähennystoimenpiteitä. Euroopan talousalueella sijaitsevissa satamissa käyvien alusten päästöjen osuus maailman rahtilaivaliikenteen päästöistä on 27 prosenttia, ja tutkimuksissa näiden päästöjen on ennustettu kasvavan merkittävästi (kohdat 51–55).

74

Komissio esitti vuonna 2018 tiedonannon ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä kaikilla aloilla. Komission hyväksymät alakohtaiset pitkän aikavälin etenemissuunnitelmat kattavat lähes 70 prosenttia raportoiduista päästöistä. Näissä erityisissä etenemissuunnitelmissa määritellään pitkän aikavälin tavoitteet, joiden avulla aloja pyritään kehittämään kestävästi EU:n vuoden 2050 ilmastositoumusten mukaisesti, ja ne näyttävät suuntaa lyhyemmän aikavälin alakohtaisille toimintapolitiikoille ja toimenpiteille. Komissio ei ole kuitenkaan ehdottanut erityisiä etenemissuunnitelmia sellaisille keskeisille aloille kuin maatalous ja LULUCF-alat (kohdat 56–58).

75

Komissio ei raportoinut tiettyjen hillitsemispolitiikkojen ja ‑toimenpiteiden arvioiduista vaikutuksista päästömääriin. Sen vuoksi UNFCCC:n sihteeristölle raportoidut tiedot eivät anna kattavaa kokonaiskuvaa siitä, miten EU:n ja jäsenvaltioiden hillitsemispolitiikat ja ‑toimenpiteet edistävät vuosien 2020, 2030 ja 2050 suunniteltujen päästövähennystavoitteiden toteutumista (kohdat 59–65).

Suositus 2 – Parannetaan tulevia päästövähennyksiä koskevaa kehystä

Komission olisi kehitettävä tulevia päästövähennyksiä koskevaa kehystä

1. arvioimalla EU:n tason välitoimien ja ‑tavoitteiden tarvetta kansainvälisen rahtilaivaliikenteen alalla maailmanlaajuisen sitoumuksen täyttämiseksi eli alan päästöjen vähentämiseksi vähintään 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä
2. varmistamalla, että maataloutta ja LULUCF-aloja koskevat strategiset suunnitelmat edistävät osaltaan vuoden 2050 vähennystavoitteita, ja tarkistamalla, että jäsenvaltiot ottavat näillä aloilla käyttöön tarkoituksenmukaiset toimintapolitiikat ja toimenpiteet pitkän aikavälin strategioidensa mukaisesti
3. arvioimalla päästökauppajärjestelmän, tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä koskevien asetusten, taakanjakopäätöksen kattamien alojen ja muiden keskeisten EU:n politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset päästöihin ja raportoimalla niistä UNFCCC:n sihteeristölle.

Tavoiteajankohta: vuosi 2023.

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Nikolaos Milioniksen johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 25. syyskuuta 2019 pitämässään kokouksessa.

Liite – Tietoa kasvihuonekaasuista

Lyhenteet

CFC-yhdisteet: kloorifluorihiilivedyt

CH₄: metaani

CO₂: hiilidioksidi

EYK: Euroopan ympäristökeskus

Haloni: bromia ja muita halogeenejä sisältävä hiiliyhdiste

HCFC-yhdisteet: osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt

HFC-yhdisteet: fluorihiilivedyt

LULUCF: maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous

N₂O: dityppioksidi

NF₃: typpitrifluoridi

PFC-yhdisteet: perfluorihiilivedyt

SF₆: rikkiheksafluoridi

UNFCCC: ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus

Sanasto

EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet: Tavoitteet, joiden mukaan päästöjä vähennetään tietty määrä tiettyyn määräaikaan mennessä (esimerkiksi 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä).

EU:n laaduntarkastus ja -varmistus (komission toteuttama tarkastus): Suunniteltu tarkastusmenettelyjä koskeva järjestelmä, jolla varmistetaan, että raportoidut tiedot täyttävät tietyt laatukriteerit ja edustavat parhaita mahdollisia arvioita. Komission suorittamat laaduntarkastusmenettelyt ovat sisäisiä, ja ne koskevat EU:n koottua inventaariota, kun taas jäsenvaltioiden inventaarioiden laadunvarmistuksen suorittaa ulkoinen tarkastaja (komission pyynnöstä).

Herkkyysanalyysi: Analyysi käytettyjen muuttujien ja oletusten vaikutuksesta ennusteen lopputulokseen.

Hiilinielu: Mikä tahansa prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo ilmakehästä kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasun esiastetta. Erityisesti metsät, maaperä ja valtameret sitovat ilmakehästä hiilidioksidia ja varastoivat sitä, eli ne ovat hiilinieluja.

Hillitsemispolitiikat ja -toimenpiteet: Hillitsemispolitiikat ja ‑toimenpiteet ovat toimia, joilla pyritään vähentämään päästöjä ja hillitsemään tällä tavoin ilmastonmuutosta.

Kansallinen tiedonanto ja kaksivuotinen raportti: UNFCCC:n sihteeristölle toimitettava raportti, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa inventaarioista, ennusteista, toimintapolitiikoista ja toimenpiteistä.

Kasvihuonekaasuennusteet: Ennusteet ovat tulevia kasvihuonekaasupäästöjä koskevia arvioita, joiden yhteydessä kuvaillaan ennusteen laatiminen ja laadunvarmistus.

Kasvihuonekaasuinventaariot: Kasvihuonekaasuinventaariot sisältävät aiempia kasvihuonekaasupäästöjä koskevat kirjatut arviot sekä kuvauksen inventaarion kokoamistavasta ja laadunvarmistuksesta.

Kasvihuonekaasut: Kasvihuonekaasut ovat sekä luonnollisia että ihmisen toiminnan aiheuttamia kaasuja ja muita ilmakehän kaasumaisia ainesosia, jotka sitovat ja lähettävät edelleen infrapunasäteilyä.

LULUCF: Kasvihuonekaasuinventaarion sektori, joka käsittää sellaiset kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat, jotka johtuvat maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvästä välittömästä ihmisen toiminnasta.

Päästökauppajärjestelmä: Euroopan unionissa käytössä oleva kansainvälinen päästökauppajärjestelmä. Päästökauppajärjestelmällä pyritään vähentämään päästöjä rajoittamalla järjestelmän kattamien laitosten tuottamien tiettyjen kasvihuonekaasujen kokonaismäärää. Ylärajaa lasketaan ajan mittaan, jolloin päästöjen kokonaismäärä pienenee.

Toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden ilmastovaikutusten ennakko- ja jälkiarviointi: EU:n on arvioitava toimintapolitiikkojensa ja toimenpiteidensä vaikutukset, mukaan lukien ilmastovaikutukset, ennen hyväksymistä (ennakkoarviointi) ja täytäntöönpanon jälkeen (jälkiarviointi).

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi I tarkastusjaosto, jonka erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastusjaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Nikolaos Milionis. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Nikolaos Milionisin johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Kristian Sniter ja kabinettiavustaja Matteo Tartaggia, toimialapäällikkö Robert Markus, tehtävävastaava Oana Dumitrescu sekä tarkastajat Lucia Roşca, Liia Laanes, Natalia Krzempek ja Bertrand Tanguy. Kielellisissä kysymyksissä avustivat Richard Moore ja Michael Pyper.

Vasemmalta oikealle: Kristian Sniter, Oana Dumitrescu, Michael Pyper, Nikolaos Milionis, Matteo Tartaggia, Lucia Roşca, Natalia Krzempek.

Loppuviitteet

¹ Eurostatin raportti ”The EU in the world”, 2018.

² EU:n vuoden 2019 inventaarioraportti.

³ Eurooppa-neuvoston 8.–9. maaliskuuta 2007, 4. helmikuuta 2011 ja 23.–24. lokakuuta 2014 antamat päätelmät.

⁴ Luku kattaa kansainvälisen ilmailun. Tarkoituksena on varmistaa vertailtavuus EU:n tavoitearvojen yhteydessä raportoitavien tietojen kanssa.

⁵ Esimerkiksi vuoden 2017 inventaariot julkaistiin toukokuussa 2019.

⁶ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013 järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).

⁷ Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 749/2014 jäsenvaltioiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti raportoimien tietojen rakenteesta, muodosta, toimittamistavasta ja tarkastamisesta, ja komission delegoitu asetus (EU) N:o 666/2014 unionin inventaariojärjestelmän sisällöllisistä vaatimuksista sekä lämmitysvaikutuksissa ja kansainvälisesti hyväksytyissä inventaario-ohjeissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti.

⁸ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

⁹ Tilintarkastustuomioistuimen aikaisemmissa kertomuksissa on käsitelty päästökauppajärjestelmän yksittäisiä osioita; ks. tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2015: ”Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän eheys ja täytäntöönpano” ja erityiskertomus nro 24/2018: ”Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä innovatiivisten uusiutuvien energialähteiden kaupallisen mittakaavan demonstrointi EU:ssa: kuluneella vuosikymmenellä ei ole saavutettu suunniteltua edistymistä”.

¹⁰ Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).

¹¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 529/2013/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvistä toimista peräisin olevia kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevista tilinpitosäännöistä ja toimiin liittyviä toimenpiteitä koskevasta tiedosta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 80).

¹² Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757 meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).

¹³ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999 energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

¹⁴ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842 sitovista vuotuisista kasvihuonekaasujen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).

¹⁵ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841 maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1).

¹⁶ EU:n seurantajärjestelmästä annetun asetuksen (EU) N:o 525/2013 24 artiklan ja hallintoa koskevan asetuksen (EU) 2018/1999 42 artiklan mukaisesti.

¹⁷ Ks. myös tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2019: ”Euroopan ympäristötilinpito: hyödyllisyyttä päätöksentekijöiden kannalta voidaan parantaa”.

¹⁸ UNFCCC:n sihteeristö, Maailman ilmatieteen järjestö sekä integroitu hiilipitoisuuksien seurantajärjestelmä (EU:n laajuinen hanke, jota rahoitetaan seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta).

¹⁹ Pienhiukkasista koostuva aine, joka sekä viilentää että lämmittää ilmakehää.

²⁰ Esimerkiksi aerosolit ja pilvien muodostuminen, jotka lämmittävät ilmakehää epäsuorasti.

²¹ COM(2018) 716 final, komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle “EU ja Pariisin ilmastosopimus: tilannekatsaus Katowicen osapuolikonferenssiin liittyvästä edistyksestä”.

²² Euroopan lentoturvallisuusviraston vuoden 2019 ympäristökertomus. https://www.easa.europa.eu/eaer/.

²³ Euroopan ympäristökeskuksen tekninen raportti nro 20/2013: ”European Union CO₂ emissions: different accounting perspectives”.

²⁴ Ks. myös tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2019: ”Euroopan ympäristötilinpito: hyödyllisyyttä päätöksentekijöiden kannalta voidaan parantaa”, laatikko 3.

²⁵ Ks. EU:n vuoden 2019 inventaarioraportti.

²⁶ Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 749/2014 jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti raportoimien tietojen rakenteesta, muodosta, toimittamistavasta ja tarkastamisesta (EUVL L 203, 11.7.2014, s. 23).

²⁷ Tarkastajat vertailevat jäsenvaltioiden tietoja toimintaa (toteutunut toiminta ja toiminnan määrä eli tuotos) koskeviin tietoihin eri päästölähteiden mukaan. Tiedot ovat peräisin eurooppalaisista ja kansainvälisistä tilastoista, maailmanlaajuisilta teollisuusjärjestöiltä, Eurocontrol-järjestöltä ja EU-hankkeista, joiden tarkoituksena on kerätä ja mallintaa tällaisia toimintatietoja.

²⁸ Bulgaria (2018), Viro (2018), Kypros (2018) ja Malta (2017 ja 2018).

²⁹ Komissio kuulee kaikkia jäsenvaltioita määritellessään oletuksia.

³⁰ Tuorein EU:n viiteskenaario on vuodelta 2016, ja sitä edeltänyt viiteskenaario oli vuodelta 2013.

³¹ Yleiskatsaus – EU:n energia- ja ilmastotoimet, 2017.

³² Yleissopimuksen (FCCC/SBSTA/2004/INF.15, 20. lokakuuta 2004) liitteessä I on raportti, joka perustuu sopimuspuolten laatimia päästöennusteita koskeneeseen seminaariin. Raportin mukaan tällainen analyysi olisi hyödyllinen, koska on tarpeen saada käsitys keskeisiä parametrejä ja oletuksia koskevien muutosten vaikutuksista.

³³ Euroopan komissio, Ilmastotoimet, Reducing emissions from aviation.

³⁴ Valkoinen kirja: ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”, KOM(2011) 144 lopullinen, 28.3.2011.

³⁵ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757 meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).

³⁶ Ympäristöasioiden pääosaston tilaama tutkimus vuodelta 2009: “Technical support for European action to reducing greenhouse gas emissions from international maritime transport”. Tutkimuksen mukaan niiden osuus maailmanlaajuisen rahtilaivaliikenteen päästöistä oli vuoden 2006 tietojen perusteella 27 prosenttia.

³⁷ Kansainvälisen merenkulkujärjestön kolmas kasvihuonekaasututkimus, 2014.

³⁸ Asetus (EU) 2018/841.

³⁹ Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 johdanto-osan 35 kappale.

⁴⁰ Kioton pöytäkirjan 2 artiklan ja UNFCCC:n sihteeristön päätöksen 1/CP.16 mukaisesti.

⁴¹ Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, KOM(2011) 112 lopullinen, 8.3.2011.

⁴² Euroopan komission kertomuksen ”Global Europe 2050” (2012) sisältämä etenemissuunnitelma vähähiilisen Euroopan saavuttamiseksi (”EU Renaissance: A successful roadmap to low-carbon Europe”): https://ec.europa.eu/research/social-sciences/pdf/policy_reviews/global-europe-2050-report_en.pdf.

⁴³ Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille: ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, COM(2018) 773 final, 28.11.2018.

⁴⁴ Valkoinen kirja: ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”, KOM(2011) 144 lopullinen, 28.3.2011.

⁴⁵ Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – KOM(2011) 885 lopullinen, 15.12.2011.

⁴⁶ Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman vihreän talouden indikaattoreita koskeva opas.

⁴⁷ Euroopan ympäristökeskuksen tekninen raportti nro 8/2014 ”Digest of EEA indicators”.

⁴⁸ Tämän lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi erityiskertomuksensa nro 16/2019 ”Euroopan ympäristötilinpito: hyödyllisyyttä päätöksentekijöiden kannalta voidaan parantaa” yhteydessä, ettei komissio ollut ilmaissut selkeästi, mitä tietoja ympäristöpolitiikan analyysiä varten tarvitaan.

⁴⁹ Direktiivin (EU) 2018/410 johdanto-osan 4 kappale.

Tarkastuksen eteneminen

Tapahtuma	Päivämäärä
Tarkastuksen suunnittelumuistio hyväksytty / tarkastus alkoi	4.7.2018
Kertomusluonnos lähetetty komissioon (tai muulle tarkastuskohteelle)	28.6.2019
Lopullinen kertomus hyväksytty kuulemismenettelyn jälkeen	25.9.2019
Komission (tai muun tarkastuskohteen) viralliset vastaukset saatu kaikilla kielillä	24.10.2019

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2019

PDF	ISBN 978-92-847-3829-8	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/27874	QJ-AB-19-016-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-3700-0	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/57521	QJ-AB-19-016-FI-Q

© Euroopan unioni, 2019.

Jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan.
Sellaisten valokuvien tai sellaisen muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen, joihin Euroopan unioni ei ole tekijänoikeutta, on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1952 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.