Ilmastomenot EU:n talousarviossa vuosina 2014–2020: eivät niin suuria kuin on ilmoitettu

Tiivistelmä

I Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi EU:n tärkeimmistä painopisteistä. EU on asettanut itselleen haastavia energia- ja ilmastotavoitteita. Esimerkiksi vuosille 2020 ja 2030 on asetettu tavoitearvoja, jotka koskevat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvan energian käytön lisäämistä ja energiatehokkuuden edistämistä. EU on myös asettanut pitkän aikavälin tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä.

II EU sitoutui käyttämään ilmastotoimiin vähintään 20 prosenttia vuosien 2014–2020 talousarviostaan. Vuonna 2021 komissio ilmoitti, että EU oli saavuttanut tavoitearvon ja käyttänyt 216 miljardia euroa (20,1 prosenttia talousarviosta) ilmaston kannalta merkityksellisiin toimenpiteisiin. Vuosien 2021–2027 talousarviossaan EU on nostanut ilmastotoimiin liittyvän tavoitearvon 30 prosenttiin.

III Tarkastuksen tavoitteena oli selvittää, oliko komissio antanut merkityksellisiä ja luotettavia tietoja vuosien 2014–2020 ilmastomenoista. Tilintarkastustuomioistuin tutki, kuinka komissio sovelsi menetelmäänsä, joka liittyi ilmastomenojen arviointiin, ja miten ilmoitetut menot edistivät ilmastotoimia. Tarkastajat tutkivat myös odotettavissa olevia muutoksia, jotka koskevat ilmastomenojen seurantaa vuoden 2020 jälkeen. Tilintarkastustuomioistuin tekee tarkastuksensa nyt, sillä se haluaa auttaa komissiota parantamaan ilmastomenojen tulevaa raportointia.

IV Tarkastajat havaitsivat, että ilmoitetut menot eivät aina olleet merkityksellisiä ilmastotoimien kannalta. Tilintarkastustuomioistuimen kokonaisarvio on, että komissio on arvioinut maatalousrahoituksen keskeisten osatekijöiden ilmastovaikutuksen liian suureksi. Tällaisia osatekijöitä ovat esimerkiksi täydentävät ehdot, luonnonhaitta-alueet ja luonnonmukainen maatalous. Komission, tiedemaailman ja kansalaisjärjestöjen julkaisut tukevat tilintarkastustuomioistuimen arviota.

V Tarkastajat arvioivat vastaavasti, että komissio on arvioinut infrastruktuuri- ja koheesiorahoituksen keskeisten alasektoreiden ilmastovaikutuksen liian suureksi. Näitä alasektoreita ovat esimerkiksi raideliikenne, sähköntuotanto ja biomassa. Komission oletukset eivät olleet varovaisia, ja sen raportointi näistä toiminnoista oli epäjohdonmukaista.

VI Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että ilmastomenojen raportointi oli kokonaisuutena epäluotettavaa. Menetelmä oli hyvin arvionvarainen, ja siinä seurattiin ainoastaan menojen potentiaalisia myönteisiä vaikutuksia ilmastoon, mutta ei arvioitu menojen lopullista myötävaikutusta EU:n ilmastotavoitteisiin. Vaarana oli myös se, että suunnitellut tai sidotut määrät eivät tulisi käytetyiksi. Tämä on saattanut paisuttaa raportoituja ilmastomenoja entisestään. Yhdessä tapauksessa komissio oli ilmoittanut EU:n ilmastomenoina myös jäsenvaltioiden rahoitusosuudet.

VII Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että komissio on arvioinut ilmastomenot vähintään 72 miljardia euroa liian suuriksi. Tästä määrästä yli 80 prosenttia liittyy maatalousrahoitukseen. Edellä sanottu tarkoittaa, että EU käytti vuosien 2014–2020 talousarviostaan ilmastotoimiin noin 13 prosenttia.

VIII Tilintarkastustuomioistuin on huolissaan vuosien 2021–2027 ilmastoraportoinnin luotettavuudesta. Vaikka raportointimenetelmiin on ehdotettu parannuksia, useimmat kauden 2014–2020 osalta havaitut ongelmat ovat edelleen ratkaisematta. Vuonna 2020 käyttöön otetussa Euroopan unionin elpymisvälineessä (Next Generation EU) sovelletaan ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta. Tämä keskeinen periaate tarkoittaa, että välineen taloudellinen toiminta ei saisi uhata ympäristö- tai ilmastotavoitteita. Tarkastajat havaitsivat kuitenkin, että Next Generation EU -väline tuo mukanaan uusia haasteita, sillä tukimaksujen ja ilmastotavoitteiden väliset yhteydet ovat epäselviä.

IX Ilmastomenojen tulevaa raportointia on parannettava. Tästä syystä tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komissio hankkii tieteellistä näyttöä siitä, miten maatalouspolitiikka, joka on EU:n ilmastoraportoinnin suurin osatekijä, edistää ilmastotoimia. Tarkastajat suosittavat ilmastoraportoinnin kohentamista myös siten, että raportointia varten määritetään EU:n menot, joilla voi olla kielteisiä ilmastovaikutuksia, laaditaan ohjeita, joilla varmistetaan raportoinnin johdonmukaisuus, sekä annetaan selvitys siitä, kuinka paljon määrärahoja on jäänyt käyttämättä. Lisäksi komission olisi arvioitava, miten ilmastomenot edistävät EU:n ilmasto- ja energiatavoitteita.

Johdanto

01 Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on todennut, että koko ilmastojärjestelmän viimeaikaisen muutoksen mittakaava ja ihmisen vaikutus siihen on ollut ennennäkemätöntä. Lisäksi monet muutokset ovat peruuttamattomia vuosisatojen ajaksi¹. Ilmastonmuutoksen torjuminen sisäisten toimintapolitiikkojen ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa tehdyn yhteistyön avulla on yksi EU:n keskeisistä painopisteistä². Kaaviossa 1 esitetään EU:n ilmastopolitiikan rakenneosat.

Kansainväliset ilmastositoumukset

02 Vuonna 2005 voimaan tulleessa Kioton pöytäkirjassa EU sitoutui vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään kahdeksan prosenttia vuosina 2008–2012 (vuoden 1990 tasosta)³. Tämän tavoitearvon avulla pyritään vähentämään ilmaston lämpenemistä ja näin tukemaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Lisäksi pöytäkirjassa käsitellään ilmastonmuutokseen sopeutumista eli ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin mukautumista.

03 Pariisin sopimuksessa vuodelta 2015 asetettiin maailmanlaajuinen ilmastonmuutoksen hillitsemistavoite, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen rajoitetaan selvästi alle kahteen celsiusasteeseen ja mieluiten 1,5 celsiusasteeseen. Sopimuksen tavoitteena oli myös parantaa osapuolten kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. EU ja sen jäsenvaltiot ratifioivat sopimuksen vuonna 2016.

EU:n ilmastokehyksen tärkeimmät kehityssuuntaukset

04 Komissio ilmoitti vuonna 2011 tavoitteestaan, jonka mukaan ilmastoon liittyvä osuus EU:n talousarviosta vuosina 2014–2020 nostetaan vähintään 20 prosenttiin⁴. Euroopan parlamentti antoi vuonna 2012 päätöslauselman, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia menoista olisi kohdistettava ilmastotoimiin. Eurooppa-neuvosto totesi vuonna 2013, että ”Ilmastotoimiin liittyvien tavoitteiden osuus on vähintään 20 prosenttia EU:n varojenkäytöstä kaudella 2014–2020”⁵. Vuonna 2014 EU sisällytti ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden tukimenetelmät lainsäädäntöönsä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen osalta⁶.

05 Komissio perustaa ilmastomenojen kvantifiointimenetelmänsä siihen, että se soveltaa erilaisia kertoimia EU‑ohjelmien eri osa-alueisiin – kuten tukitoimialoihin tai hankkeisiin – sen mukaan, miten kyseisten osa-alueiden oletetaan edistävän ilmastotoimia (ks. taulukko 1). Tämä menetelmä on mukautettu versio ns. Rion tunnusmerkeistä, jotka Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) otti käyttöön vuonna 1998. Tunnusmerkeillä pyrittiin yksilöimään toimia, joilla Rion yleissopimusten tavoitteet valtavirtaistettiin osaksi kehitysyhteistyötä⁷.

06 Komissio raportoi vuosittain ilmastomenojen kokonaismääristä talousarvioesityksissään sekä EU:n talousarviota koskevissa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksissaan. Budjettipääosasto ja ilmastotoimien pääosasto johtavat yhdessä tätä vuotuista menettelyä. Komissio ilmoitti kesäkuussa 2021, että EU oli käyttänyt 20,1 prosenttia (216 miljardia euroa) vuosien 2014–2020 talousarviostaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja näin ollen saavuttanut 20 prosentin tavoitteensa⁸. Kaaviossa 2 esitetään keskeiset meno-ohjelmat, jotka edistivät tämän tavoitteen saavuttamista.

07 Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat asettaneet tavoitteeksi, että kaudella 2021–2027 yhteensä 30 prosenttia talousarviovaroista edistää ilmastotoimia. Tämä on enemmän kuin edellisellä ohjelmakaudella (ks. kaavio 3).

08 Komissio julkaisi vuonna 2019 tiedonantonsa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta. Ohjelman tavoitteena on tehdä EU:sta ”oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen.” Tiedonannossa esitettiin EU:n ilmastosuunnitelma vuosiksi 2030 ja 2050. Eurooppa-neuvosto hyväksyi tavoitteen tehdä EU:sta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä⁹.

09 EU hyväksyi vuonna 2021 eurooppalaisen ilmastolain, jossa asetetaan EU:n sitovaksi tavoitteeksi kasvihuonekaasujen nettopäästöjen nollataso vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi siinä asetettiin välitavoitteeksi nettopäästöjen vähentäminen 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (verrattuna vuoden 1990 päästötasoon). Komission 55-valmiuspaketilla tuetaan etenemistä kohti vuoden 2030 välitavoitetta. Paketti sisältää luettelon toisiinsa liittyvistä lainsäädäntöehdotuksista, ‑tarkistuksista ja ‑muutoksista, jotka kattavat sellaisia politiikanaloja kuin energia, ilmasto, rakennukset, maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous. Pakettiin sisältyy myös ehdotus sosiaalisen ilmastorahaston perustamisesta.

10 Komissio julkaisi vuonna 2013 EU:n strategian ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja vuonna 2021 uuden samaan aiheeseen liittyvän strategian¹⁰. Eurooppalainen ilmastolaki edellyttää, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot pyrkivät edistämään sopeutumista ilmastonmuutokseen.

11 EU:n päästökauppajärjestelmällä tuetaan päästövähennyksiä energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla, sähkön ja lämmön tuotannossa sekä ilmailussa¹¹ (ks. laatikko 1). Muut talouden alat kuuluvat taakanjakoa koskevan EU:n lainsäädännön piiriin. Taakanjaossa asetetaan kansallisia päästövähennystavoitteita, joilla tuetaan EU:n tavoitetta¹².

12 Vuosille 2020 ja 2030 asetetut EU:n energia- ja ilmastotavoitteet sisältävät tavoitearvoja, jotka koskevat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvan energian käytön lisäämistä ja energiatehokkuuden edistämistä (ks. kaaviot 4, 5 ja  6). Eurooppalaisessa ilmastolaissa asetettiin vuonna 2021 sitovaksi tavoitteeksi ilmastoneutraali EU vuoteen 2050 mennessä (ks. kohta 09), ja komissio ehdotti uusia tavoitearvoja, jotka koskivat uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta¹³.

13 Euroopan ympäristökeskus on raportoinut seuraavaa:

• EU saavutti vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 20 prosentin tavoitteen ja oli jo vuoteen 2019 mennessä vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään 24 prosenttia vuoden 1990 tasosta (ks. kaavio 4).
• Uusiutuvia lähteitä hyödyntävän energiankulutuksen osuus oli 19,7 prosenttia vuonna 2019 ja arviolta 21,3 prosenttia vuonna 2020 (ks. kaavio 5).
• Vuodesta 2006 lähtien vallinnut energiankulutuksen laskusuuntaus kääntyi nousuksi vuonna 2015, mutta Euroopan ympäristökeskus arvioi, että EU saavutti vuodelle 2020 asettamansa tavoitteen ja vähensi primäärienergian kulutusta 24 prosenttia (ks. kaavio 6).

Covid-19-pandemia vaikutti kasvihuonekaasupäästöihin ja energiankulutukseen vuonna 2020¹⁴.

14 Komissio on raportoinut, että suurin osa kansallisen tason energiansäästöistä johtui energiatehokkuusvelvoitteista tai energiaverotuksesta eikä niinkään julkisista investoinneista¹⁵. Tilintarkastustuomioistuimen aiemmissa kertomuksissa todettiin, että nykyisen seurantajärjestelmän avulla oli mahdotonta arvioida, kuinka paljon EU:n talousarviovaroilla edistettiin rakennuksiin ja yrityksiin liittyvän energiatehokkuustavoitteen saavuttamista EU:ssa. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, että sen otokseen valitut hankkeet edistäisivät energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista vain vaatimattomasti¹⁶.

Tarkastuksen laajuus ja lähestymistapa

15 Tilintarkastustuomioistuimen pääasiallinen tarkastuskysymys oli seuraava: oliko komissio antanut merkityksellisiä ja luotettavia tietoja kauden 2014–2020 ilmastomenoista? Lisäksi tarkastajat analysoivat edistymistä sen tavoitteen saavuttamisessa, että vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta käytettäisiin ilmastotoimiin. Tilintarkastustuomioistuin tutki, kuinka komissio oli soveltanut ilmastomenojen laskentaan liittyvää menetelmäänsä ja oliko ilmastoraportointi luotettavaa. Tarkastajat kävivät läpi myös EU:n kehystä, jonka avulla ilmastomenoja seurataan vuoden 2020 jälkeen.

16 Tämä tarkastus päätettiin tehdä nyt, koska aihe on poliittisen asialistan kärjessä sekä kansainvälisesti että EU:ssa. Lisäksi ilmastomenot ja niistä raportointi ovat monialainen kysymys, joka kattaa merkittävän osan EU:n talousarviosta (ks. kaavio 1). Tilintarkastustuomioistuimen kertomus auttaa komissiota lisäämään ilmastoraportoinnin merkityksellisyyttä ja luotettavuutta ohjelmakaudella 2021–2027. Tilintarkastustuomioistuin odottaa havaintojensa ja suositustensa olevan hyödyllisiä, kun EU pyrkii saavuttamaan ilmastoneutraaliustavoitteensa vuoteen 2050 mennessä.

17 Tarkastuksissa, jotka tilintarkastustuomioistuin on aiemmin tehnyt tällä osa-alueella, havaittiin ilmastotoimien seurantamenetelmiin liittyviä puutteita, joiden vuoksi ilmastomenot arvioitiin liian suuriksi¹⁷. Tämä tarkastus laajentaa tätä aiempaa tarkastustyötä. Tarkastuksessa tutkitaan aiemmin läpikäytyjä osa-alueita syvällisemmin ja tuodaan tutkinnan piiriin uusia osa-alueita. Liitteessä luetellaan aiemmat tilintarkastustuomioistuimen suositukset, jotka ovat edelleen merkityksellisiä ilmastoraportoinnin kannalta ja jotka täydentävät tilintarkastustuomioistuimen nyt tekemää työtä.

18 Tilintarkastustuomioistuin arvioi uudelleen EU:n talousarvion vaikutuksen ilmastotoimiin. Tarkastajat käyttivät kolmea ilmastokerrointa, jotka oli vahvistettu komission menetelmässä (ks. taulukko 2). Arvio tehtiin saatavilla olevan tieteellisen näytön, tilintarkastustuomioistuimen aiemman työn ja tämän tarkastuksen yhteydessä suoritetun testauksen perusteella. Kun otetaan huomioon arvioinnin luonne ja se, että tietoja on käytettävissä rajoitetusti, on todettava, että tilintarkastustuomioistuimen kvantifioinnit ovat suuntaa-antavia. Tilintarkastustuomioistuimen arvio kattoi kaikki EU:n ohjelmat, joiden osuudeksi ilmastomenoista on raportoitu yli kaksi prosenttia (ks. kaavio 2). Kaaviossa 7 esitetään yhteenveto tilintarkastustuomioistuimen tarkastustavasta ja tärkeimmistä evidenssin lähteistä.

Huomautukset

Ilmoitetut menot eivät aina olleet merkityksellisiä ilmastotoimien kannalta

19 Jotta EU:n menoja voitaisiin pitää ilmaston kannalta merkityksellisinä, niiden avulla olisi hillittävä ilmastonmuutosta tai tuettava siihen sopeutumista, edistettävä EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista tai puututtava ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja riskeihin. Menot, jotka edistävät ilmastotoimia, olisi laskettava realististen ilmastokertoimien avulla. Tässä jaksossa tutkimuksen kohteena ovat sellaiset EU:n julkisten meno-ohjelmien keskeiset alat, joiden menoja ilmoitetaan ilmastomenoina: maatalous, infrastruktuurit ja koheesio.

Puolet ilmoitetuista EU:n ilmastomenoista on maatalousmenoja, mutta maatilojen päästöt eivät vähene

20 EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kaksi keskeistä osatekijää ovat Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto). Laatikoissa 2 ja 3 esitetään yhteenveto näiden rahastojen pääpiirteistä ja niiden osuudesta ilmoitettuihin ilmastomenoihin vuosina 2014–2020.

21 Puolet EU:n ilmoitetuista ilmastomenoista liittyy maatalouteen (ks. kaavio 2). Tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2021 julkaisemassa kertomuksessa todetaan, että EU:n maatalouden kasvihuonekaasupäästöt eivät ole vähentyneet vuoden 2010 jälkeen¹⁸. Ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevat mallintamistutkimukset viittaavat siihen, että maataloudesta aiheutuvat EU:n kasvihuonekaasupäästöt olisivat ilman suoria tukia 2,5–4,2 prosenttia pienempiä. Tämä johtuisi maataloustoiminnan vähenemisestä, ja karjankasvatuksella olisi tässä suurin vaikutus¹⁹. EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset, jotka johtuisivat suorien tukien ja maataloustoiminnan vähenemisestä EU:ssa, korvautuisivat jossain määrin päästöjen lisääntymisellä EU:n ulkopuolella (ns. hiilivuodon seurauksena)²⁰.

22 Viljelykäytännöt, joissa viljellään peitekasveja tai pidetään yllä maaperän orgaanisen aineksen tasoa, ovat hyödyllisiä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen että siihen sopeutumisen kannalta²¹. Sopeutumisen osalta on todettava, että suorista tuista saatavat tulot lisäävät maatilojen kykyä selviytyä ilmastonmuutoksen aiheuttamista kielteisistä häiriöistä²². Riippuvuus suorista tuista saattaa kuitenkin pitää toiminnassa tiloja, jotka ovat elinkelvottomia, mikä taas hidastaa sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka saattaisivat olla tarpeen sopeutumisen kannalta²³.

23 Kun komissio laskee suorien tukien ilmastovaikutusta, se ottaa huomioon kyseisten tukien viherryttämiseen liittyvät osat mutta myös muut kuin viherryttämiseen liittyvät osat²⁴. Viherryttämisellä tarkoitetaan sellaisten maatalouskäytäntöjen omaksumista, jotka hyödyttävät ilmastoa ja ympäristöä. Pienviljelijät voivat hyötyä viherryttämisestä ilman, että heidän tarvitsee täyttää yhtäkään viherryttämisvaatimusta²⁵. Viherryttämisvaatimuksia ei myöskään sovelleta tiloihin, joita pidetään määritelmänsä mukaan vihreinä (esim. luomuviljelijät). Muiden kuin viherryttämiseen liittyvien osien myötävaikutusta ilmastotoimiin perustellaan useimmiten täydentävillä ehdoilla. Kyseisissä ehdoissa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä maankäyttöä.

24 Koska viherryttämiseen liittyy ilmastotavoitteita²⁶, se on komission menetelmän mukaisesti ilmaston kannalta merkityksellistä. Viherryttämisen osuus ilmastomenoista on yhteensä 28 miljardia euroa. Viherryttämisen osuutta ilmastomenoista voidaan edellä sanotun perusteella pitää komission menetelmän mukaisena. Komission julkaisemassa arviointitutkimuksessa on kuitenkin todettu, että on erittäin epävarmaa, onko viherryttämisellä vaikutusta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, mutta että todennäköisesti vaikutus on vähäinen²⁷. Myös muissa tutkimuksissa on todettu, että viherryttämisen vaikutus on vähäinen ja viljelykäytäntöjä on muutettu vain 2–5 prosentissa maatalousmaata²⁸. Tämä johtuu siitä, että viherryttämisvaatimukset vastaavat suurelta osin jo aiemmin vallinneita viljelykäytäntöjä. Tilintarkastustuomioistuimen totesi aiemmassa kertomuksessaan, että viherryttäminen suojasi nurmeen varastoitua hiiltä vain vähän ja vaikutti vain marginaalisesti kasvihuonekaasupäästöihin²⁹.

25 Komission mukaan 20 prosenttia siitä osasta talousarviota, joka on muuta kuin viherryttämis tukea, edistää ilmastotoimia kohtalaisesti (40 prosentin kerroin). Tämän osan ilmastomenot ovat 17,5 miljardia euroa. Muun kuin viherryttämistä koskevan osan nettovaikutus on näin ollen kahdeksan prosenttia. Komissio perustelee 20 prosentin painotuskertoimen käyttöä sillä, että se vastaa täydentävien ehtojen rikkomisesta määrättävää seuraamusta. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, että muun kuin viherryttämistä koskevan osan myötävaikutus ilmastotoimiin on vähäpätöinen (taulukko 2).

26 On epäselvää, miten maaseudun kehittämisrahoitus vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Eräässä komission tutkimuksessa todetaan, että jos maaseudun kehittämismenoja ei olisi, maataloustuotanto vähenisi ja EU:n maatalouden kasvihuonekaasupäästöt voisivat alentua 1,6 prosenttia vuoteen 2030 mennessä³⁰. EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset korvautuisivat kuitenkin jossain määrin päästöjen kasvulla EU:n ulkopuolisissa maissa (ks. kohta 21). Toisessa komission arvioinnissa todetaan, että eräät maaseudun kehittämistoimenpiteet (lähinnä Natura 2000) vähentävät maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä arviolta 1,1 prosenttia. Arvioinnissa myönnetään kuitenkin, että Natura 2000 ‑maksujen vaikutus näkyy liian suurena tässä arviossa ja jotkin erät sisältyvät laskelmaan kahteen kertaan³¹. Tilintarkastustuomioistuin on aiemmassa kertomuksessaan havainnut, että maaseudun kehittämistukea on käytetty vaikuttaviin hillitsemiskäytäntöihin vain harvoin³². Maaseudun kehittämistuet voivat edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista (ks. kohta 22 ja taulukko 3).

27 Kun komissio laskee, mikä osuus maaseudun kehittämismenoista edistää ilmastotoimia, se määrittää ilmastokertoimet maaseuturahaston eri prioriteeteille ja kohdealoille. Täyden 100 prosentin ilmastokerroin on annettu esimerkiksi maaseuturahaston prioriteetille 4 ”Maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen” ja prioriteetille 5 ”Resurssitehokas ja ilmastonmuutosta kestävä talous”. Vaikka prioriteetilla 5 on nimenomainen ilmastoon liittyvä tavoite, prioriteetilla 4 ei ole. Komission näkemyksen mukaan prioriteetin 4 odotettavissa oleva vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen on kuitenkin merkittävä. Tilintarkastustuomioistuimen aiemmassa kertomuksessa havaittiin, että tapaustutkimuksista, läpikäydystä kirjallisuudesta tai komission sisäisistä muistioista oli löydettävissä vain vähän tukea prioriteettiin 4 sovelletulle 100 prosentin ilmastokertoimelle³³. Taulukossa 3 esitetään tilintarkastustuomioistuimen arvio tärkeimmistä prioriteetin 4 toimenpiteistä.

28 Tilintarkastustuomioistuin tutki vuoden 2016 kertomuksessaan prioriteettia 6B (”Paikallisen kehityksen edistäminen maaseutualueilla”) ja totesi, että prioriteetilla ei ollut merkittävää kokonaisvaikutusta ilmastotavoitteiden saavuttamiseen³⁴. Tilintarkastustuomioistuimen hankeanalyysi (ks. taulukko 4) vahvistaa, että 40 prosentin ilmastokerroin ei ollut perusteltu.

Joitakin epäjohdonmukaisia olettamuksia arvioinneissa, jotka koskevat infrastruktuuri- ja koheesiorahoituksen ilmastovaikutusta

29 Suurin osa EU:n infrastruktuuri- ja koheesiomenoista kanavoidaan Verkkojen Eurooppa ‑välineen (CEF), Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston kautta. Laatikoissa 4 ja 5 esitetään yhteenveto näiden toimijoiden pääpiirteistä ja niiden osuudesta ilmoitettuihin ilmastomenoihin vuosina 2014–2020.

30 CEF-välineen yleistavoitteisiin, joissa viitataan EU:n energia- ja ilmastotavoitteisiin (ks. kohdat 12–14), kuuluu ilmastonmuutoksen hillitseminen³⁶. Komissio myöntää kuitenkin, että CEF-välineestä rahoitetaan pääasiassa hankkeita, joilla varmistetaan, että EU:n sisämarkkinat toimivat moitteettomasti³⁷. Ilmastotoimiin liittyvät tavoitteet ja kriteerit eivät ole tarpeen hankkeen hyväksymiseksi: komission mukaan kestävä ja tehokas liikenne mainittiin rahoituksen päätavoitteeksi harvoissa hankkeissa, sillä tällaisten hankkeiden osuus CEF-liikennehankkeiden arvosta oli vain neljä prosenttia (0,9 miljardia euroa)³⁸. Liikenteen osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on kuitenkin noin neljännes, ja tieliikenteen osuus on tässä suurin³⁹.

31 Pidemmälle kehitetyt rautatiehankkeet voisivat edistää sopeutumista ilmastonmuutokseen tekemällä kohdennettuja investointeja tulvien ehkäisyyn rautateiden varsilla, vahvistamalla penkereitä tai ottamalla käyttöön ilmastokatastrofeihin sopeutumista koskevia toimenpiteitä tunnelien ja siltojen seurantajärjestelmien avulla⁴⁰. Käytettävissä olevat tiedot eivät salli näiden investointien kvantifiointia.

32 Kun komissio laski, mikä osuus vuosien 2014–2020 CEF-menoista oli ilmastomenoja, komissio sovelsi takautuvasti ilmastokertoimia, jotka oli vahvistettu vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa CEF-asetuksessa⁴¹. Samanlaisia koheesiopolitiikan hankkeita kuitenkin kohdellaan eri tavoin (ks. kohta 40). Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että kertoimet, joita komissio sovelsi CEF-välineen merkittävimpiin alasektoreihin, olivat anteliaita (ks. taulukko 5).

33 EU:n lainsäädäntö tarjoaa kehyksen, jonka mukaisesti koheesiorahastojen ilmastomenot lasketaan⁴². Komissio ja jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä EAKR:ää ja koheesiorahastoa. Jäsenvaltiot vastaavat hankkeiden valinnasta ja raportoivat komissiolle. Komissio saa jäsenvaltioilta kootut tiedot, jotka on jaoteltu lainsäädännössä määriteltyjen tukitoimialojen perusteella. Kullekin tukitoimialalle annetaan oma ilmastokerroin.

34 Komissio pitää yllä kattavaa, julkisesti saatavilla olevaa alustaa, jossa ilmastomenot eritellään koheesiorahastoittain, jäsenvaltioittain ja ohjelmittain⁴³. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että EAKR:n ja koheesiorahaston ilmastokertoimet kaudella 2014–2020 yleisesti ottaen kuvastivat rahastojen myötävaikutusta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen⁴⁴. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin joitakin ongelmia, jotka liittyivät biomassahankkeisiin ja kaasuinfrastruktuuriin (ks. kaavio 8).

Ilmastomenoja koskeva raportointi on kokonaisuutena epäluotettavaa

35 Ilmastomenojen raportointimenetelmän olisi katettava kaikki ilmastotoimiin liittyvä rahoitus. Menetelmässä olisi hyödynnettävä luotettavia arvioita, joiden perustana on todistettu myötävaikutus ilmastotavoitteisiin. Menetelmästä ei saisi aiheutua suurta hallinnollista rasitetta. Komission ja jäsenvaltioiden olisi sovellettava menetelmää johdonmukaisesti EU:n koko talousarvioon. Komission olisi tehtävä tarkastuksia ja kontrolleja sen varmistamiseksi, että ilmastoraportointi on luotettavaa.

Menetelmissä on rajoitteita, ja niitä sovelletaan epäjohdonmukaisesti

36 OECD:n kehitysapukomitea (Development Assistance Committee, DAC) suunnitteli Rion tunnusmerkit (ks. kohta 05) kehitysmaille annettavan avun seuraamiseksi. Tunnusmerkit perustuvat yhteyteen, joka vallitsee yhtäältä rahoitustavoitteiden ja toisaalta ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen välillä. Tunnusmerkit ovat luonteeltaan laadullisia, sillä DAC-komitean tarkoituksena ei ollut tuottaa tarkkoja lukuja vaan antaa viitteitä ilmastorahoituksen tasosta.

37 Komissio mukautti OECD:n mallia ja sovelsi sitä kaikkeen julkiseen varainkäyttöönsä. Komissio kvantifioi mallin avulla EU:n talousarvion ilmastomenot (ks. kaavio 2). Komissio huomauttaa, että tämän menetelmän keskeisiä etuja ovat sen aiheuttama vähäinen hallinnollinen rasite ja sen soveltamisen helppous⁴⁵. Menetelmä, jonka perustana ovat ilmoitetut tavoitteet tai oletettu myötävaikutus ilmastotoimiin, pitää kuitenkin sisällään merkittäviä arvionvaraisuuksia. Onkin sanottu, että Rion tunnusmerkit eivät salli seurannan kohteena olevan varainkäytön täsmällistä kvantifiointia⁴⁶.

38 EU:n talousarviolla on monia tavoitteita, joiden on oltava rinnakkaisia ilmastotavoitteiden kanssa. Talousarvion avulla esimerkiksi edistetään sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Asian luonteen vuoksi on vaikeaa välttää tavoitteiden ristiriitaisuutta ja punnita, missä määrin mikäkin ohjelma edistää kutakin tavoitetta. Esimerkiksi koheesiorahoituksella pyritään vähentämään jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja, mutta taloudellista kehitystä tukevan infrastruktuurin rahoittaminen voi lisätä kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastomenojen seurantamenetelmässä otetaan huomioon ainoastaan mahdolliset myönteiset vaikutukset ilmastoon, mutta ei sitä, että toimenpiteillä, jotka edistävät muita EU:n tavoitteita, voi olla kielteinen vaikutus ilmastoon (ks. kaavio 9).

39 Nykyinen seurantamenetelmä perustuu ennakkoarviointiin, jossa ei tutkita, miten toimet lopulta edistävät EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista. Menetelmässä ei edellytetä, että menojen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin olisi kvantifioitava, eikä siinä aseteta sopeutumiseen liittyviä erityisiä indikaattoreita. Komissio on myöntänyt, että tulosten saavuttamisen seuranta on keskeistä, kun halutaan varmistaa vaikuttava valtavirtaistaminen⁴⁷. Komissio ei kuitenkaan ole ottanut käyttöön järjestelmää ilmastotulosten seuraamiseksi.

40 Komissio on tuonut esiin, että ilmastomenojen seurannassa tarvittaisiin yhteisiä menettelyjä⁴⁸. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa kävi ilmi, että ilmastomenojen laskentamenetelmää sovellettiin epäjohdonmukaisesti eräissä muissakin kohdissa:

• Menetelmän oikeusperusta. Sovellettavat kertoimet (ja syyt niiden käytölle) vahvistettiin Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevassa lainsäädännössä (ks. kohta 04), mutta ei muita rahastoja koskevassa lainsäädännössä. Kertoimet puuttuivat esim. maataloustukirahaston, CEF-välineen ja Horisontti 2020 -puiteohjelman lainsäädännöistä. Niinpä kertoimia oli mahdollista mukauttaa taannehtivasti (ks. kohta 46).
• Kertoimien valinta. Samanlaisiin hankkeisiin sovellettiin erilaisia kertoimia. Esimerkiksi Euroopan laajuisessa verkossa toteutettaviin raideliikennehankkeisiin sovellettiin korkeampia kertoimia CEF-välineessä (100 prosenttia) kuin EAKR:ssa ja koheesiorahastossa (40 prosenttia). Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa havaittiin kymmenen Horisontti 2020 -puiteohjelmasta rahoitettua lentoliikennehanketta, joihin sovellettiin erilaisia kertoimia, vaikka hankkeiden kuvaukset ja tavoitteet olivat samanlaisia. Samaan maaseudun kehittämistoimenpiteeseen voitiin soveltaa eri kertoimia riippuen kohdealasta, johon se kuului.
• Tarkkuus (tietokokonaisuuden yksityiskohtaisuuden taso). Se, millä yksityiskohtaisuuden tasolla kertoimet määritellään, vaihtelee. Esimerkiksi CEF-välineessä kertoimet määritellään hankkeittain, EAKR:ssä tukitoimialoittain, maaseuturahastossa kohdealoittain tai toimintalinjoittain ja maataloustukirahastossa budjettikohdittain.

41 Raportoidessaan ilmastomenoista komissio ei tee eroa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen välillä. Kun sama kerroin kattaa sekä sopeutumisen että hillitsemisen, ei ole mahdollista laskea, mikä osuus EU:n talousarviosta edistää kutakin näistä kahdesta. Komission raportointi, joka koskee kehitysapua ja kehitysyhteistyötä, on poikkeus, koska siinä tehdään ero kyseisten toimintojen välillä. OECD:n menetelmän mukaisesti komissio määrittää tämän alan osalta erilliset ilmastokertoimet ilmastonmuutoksen hillitsemiselle ja siihen sopeutumiselle ja raportoi molemmista ulottuvuuksista OECD:lle. Kaaviossa 10 selostetaan komission menetelmän piirteitä.

42 Komissio toteaa, että jotkin jäsenvaltiot raportoivat finanssipolitiikastaan ympäristö- tai ilmastonäkökulmasta. Näitä ovat Alankomaat, Irlanti, Italia, Ranska, Ruotsi ja Suomi sekä tietyssä määrin Tanska⁴⁹. Ranskan viranomaisten menetelmä, jolla kansallisen talousarvion ympäristövaikutuksista raportoidaan, on laaja-alainen, ja tämän ns. vihreän budjetoinnin piiriin kuuluvat sekä tulot että menot. Ranskan seurantamallissa otetaan huomioon sekä myönteiset että kielteiset ympäristövaikutukset silloin kun ne johtuvat kansallisesta talousarviosta. Taulukossa 6 esitetään analyysi, jossa vertaillaan Ranskan ja EU:n malleja.

43 Vaikka komissio myöntää, että on tärkeää asettaa ilmastotavoitteet kaikille relevanteille politiikanaloille⁵⁰, merkittäviä ohjelmia on edelleenkin vailla tavoitetta. Taulukossa 7 esitetään esimerkkejä ilmaston kannalta merkityksellisistä politiikanaloista ja niiden ilmastomenotavoitteista vuosien 2014–2020 lainsäädännössä. Nämä tavoitteet voisivat ohjata EU:n talousarviota kohti vihreämpää varainkäyttöä, mutta niitä ei ole vahvistettu johdonmukaisesti koko talousarviolle.

Ilmastomenoina ilmoitettuja määriä ei ole välttämättä käytetty

44 Vuosilta 2014–2020 komissio ilmoitti noin 216 miljardin euron ilmastomenot⁵¹. Komissio kuitenkin yleensä perustaa raportointinsa suunniteltuihin tai sidottuihin määriin (ks. kaavio 11). Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on poikkeus, sillä sen osalta komission luvut koskevat tosiasiassa käytettyjä määriä. Tosin komissio tällöin yhdistää EU:n ja jäsenvaltioiden varainkäytön (ks. laatikko 6).

45 Jos ilmoitetut luvut perustuvat suunniteltuihin tai sidottuihin määriin, varat, joita ei ole käytetty tai maksettu, paisuttavat lukuja (ks. kaavio 12). Käyttämättömyys tai maksamattomuus voi johtua esim. hankkeiden viivästyksistä, maksujen myöhästymisestä tai hankkeiden vähäisestä kypsyydestä⁵². Tilintarkastustuomioistuin pani vuonna 2018 julkaisemassaan kertomuksessa merkille, miten tämä oli vaikuttanut kaudella 2007–2013⁵³.

46 Joissakin tapauksissa komissio on arvioinut menoja takautuvasti uudelleen ja mukauttanut vastaavasti ilmastomenoihin liittyviä lukuja. Komissio arvioi takautuvasti uudelleen esimerkiksi CEF-välineen liikenne- ja energiahankkeita siten, että se sovelsi vuosien 2021–2027 menetelmää. Tämän jälkeen komissio nosti kauden 2014–2020 CEF-ilmastomenoja 91 prosenttia – 11 miljardista eurosta 21 miljardiin euroon (ks. kohta 32). Vastaavasti vuonna 2018 tehtiin Horisontti 2020 -puiteohjelman aiheiden ja hankkeiden osalta lisäarviointi, jonka myötä puiteohjelman ilmastomenot vuodelta 2017 kasvoivat 41 prosenttia. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti 24 Horisontti 2020 -hanketta. Tarkastajat havaitsivat yhdeksän hankkeen osalta, että ilmastokertoimet eivät olleet kohtuullisia, sillä niiden yhteys ilmastotoimiin oli väitettyä heikompi. Näiden hankkeiden ilmastomenot oli tarkastajien havaintojen mukaan arvioitu noin 0,3 miljardia euroa liian suuriksi (yksi prosentti Horisontti 2020 -puiteohjelman ilmastomenoista).

Vuosien 2021–2027 ilmastoraportointiin odotettavissa vain vähäisiä parannuksia

47 EU:n vuosien 2021–2027 rahoitustuki koostuu kahdesta keskeisestä osatekijästä: monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoista ja Next Generation EU -välineestä (ks. kaavio 3). Ilmastoseurannan ja ‑raportoinnin olisi perustuttava vuosilta 2014–2020 saatuihin kokemuksiin, ja ilmastomenoista olisi seurannan ja raportoinnin avulla saatava luotettavia lukuja.

Uuden monivuotisen rahoituskehyksen ilmastoraportointi

48 Ilmastotavoitteiden edistämiseen liittyvää EU:n tavoitearvoa on kauden 2021–2027 osalta korotettu, 30 prosenttiin talousarviosta. Tätä tuetaan EU:n lainsäädännössä asetetuilla tavoitearvoilla, jotka koskevat eri ohjelmien myötävaikutusta ilmastotoimiin. Esimerkiksi CEF-välineen tavoitearvo on 60 prosenttia, EAKR:n 30 prosenttia, koheesiorahaston 37 prosenttia, Horisontti Eurooppa –puiteohjelman 35 prosenttia ja naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen 30 prosenttia⁵⁴. Yleisesti ottaen nämä tavoitearvot kannustavat siihen, että ilmastotoimiin keskitytään eri politiikanaloilla entistä voimallisemmin.

49 Monilla politiikanaloilla (esim. CEF-välineessä, ESR:ssä ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä) ilmastoseuranta on vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen osalta pääosin samanlaista kuin kaudella 2014–2020. Muilla aloilla (esim. maataloustukirahastossa, maaseuturahastossa, EAKR:ssä ja koheesiorahastossa) komissio on mukauttanut tai selventänyt joidenkin rahoitusohjelmien ilmastokertoimia. Tavoitteena on ollut se, että kertoimet vastaisivat paremmin ohjelmien todellista myötävaikutusta ilmastotoimiin (ks. kaavio 13). Komissio toteaa, että se on parhaillaan kehittämässä edelleen ilmastoraportointiaan. Raportoinnissa otetaan huomioon menojen oletetut vaikutukset ja varmistetaan, että kertoimia sovelletaan johdonmukaisesti silloin kun hankkeet ovat samanlaisia⁵⁵.

50 Ehdotetut muutokset tuovat mukanaan myös uusia riskejä ja haasteita, jotka kohdistuvat ilmastomenoraportoinnin luotettavuuteen (ks. kaavio 14).

Next Generation EU -välineen haasteet

51 Next Generation EU -välineen ytimessä on Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukiväline, jonka tavoitteena on kohdistaa 37 prosenttia menoistaan ilmastotoimiin (ks. kaavio 3). Se pyrkii muun muassa edistämään EU:n vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteita ja soveltaa nyttemmin ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta (ks. kaavio 13)⁵⁶. Jäsenvaltiot voivat edelleen poikkeuksellisesti tukea fossiilisiin polttoaineisiin tehtäviä investointeja⁵⁷.

52 ”Ei merkittävää haittaa” -periaate on osa EU:n järjestelmää, jonka avulla määritellään, mitkä rahoitustuotteet ovat kestäviä (EU:n luokitusjärjestelmä)⁵⁸. Tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2021 julkaisemassa kertomuksessa tuotiin esiin riski, että elpymis- ja palautumistukivälineen ilmastomenot eivät täyttäisi EU:n luokitusjärjestelmän vaatimuksia. Koska näitä vaatimuksia sovelletaan EU:n vihreisiin joukkolainoihin, tämä voi vaikuttaa siihen, haluavatko rahoitusmarkkinat ostaa kyseisiä joukkovelkakirjoja ja siten rahoittaa elpymis- ja palautumistukivälinettä⁵⁹.

53 Elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen mukaan komission ja jäsenvaltioiden on koordinoitava välineen ja muiden EU:n rahastojen toimintaa ja edistettävä näiden välisiä synergioita⁶⁰. Tämä voi antaa mahdollisuuden toteuttaa vaikuttavia, toisiaan täydentäviä toimia, mutta voi myös tuoda mukanaan riskejä, jos koordinointi on tehotonta.

54 Elpymis- ja palautumistukivälineen rahoitus perustuu kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin. Jäsenvaltiot laativat nämä suunnitelmat, komissio arvioi ne, ja neuvosto hyväksyy ne komission ehdotuksen pohjalta. Komissio laskee etukäteen sen rahoituksen määrän, jolla elpymis- ja palautumistukiväline osallistuu ilmastomenoihin. Laskelma perustuu niihin arvioituihin kustannuksiin, jotka on esitetty jäsenvaltioiden suunnitelmissa⁶¹.

55 Suunnitelmien muotoiluun ja niitä vastaavien maksujen toteuttamistapaan liittyy joitakin riskejä ja haasteita, kuten jäljempänä olevasta kaaviosta 15 käy ilmi. Sen tarkastaminen, että maksuedellytyksiä noudatetaan, on komission keskeisin tehtävä.

Johtopäätökset ja suositukset

56 EU on hyväksynyt useilla politiikan aloilla lainsäädäntöä, jolla tuetaan ilmastotoimia. Se sitoutui käyttämään ilmastotoimiin vähintään 20 prosenttia vuosien 2014–2020 talousarviostaan. Pyrkimyksenä oli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja parantaa energiatehokkuutta. Komissio ilmoitti vuonna 2021, että EU oli saavuttanut mainitun tavoitearvon (kohdat 01–14).

57 Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että joissakin tapauksissa EU:n varainkäytön ilmastovaikutuksista ei ollut näyttöä ja eräissä toisissa tapauksissa ilmastovaikutus oli ilmoitettu liian suurena. Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että komissio oli kirjannut aiheettomasti ilmastomenoiksi noin 72 miljardia euroa (ks. kaavio 16). Kun tarkastajat sovelsivat menoihin kohtuullisempia kertoimia, osuus, joka EU:n talousarviosta oli todennäköisesti ilmaston kannalta merkittävä, aleni 20 prosentista noin 13 prosenttiin (noin 144 miljardiin euroon).

58 Komission ilmoituksen mukaan 26 prosenttia maatalousrahoituksesta oli ilmaston kannalta merkityksellistä. Tämä vastaa noin puolta EU:n ilmastomenoista. EU:n maatilojen kasvihuonekaasupäästöt eivät kuitenkaan ole vähentyneet vuoden 2010 jälkeen. Komissio on todennäköisesti arvioinut maatalouspolitiikan ilmastomenot lähes 60 miljardia euroa liian suuriksi. Tämä vastaa yli 80:tä prosenttia siitä todennäköisesti yliarvioidusta määrästä, jonka tilintarkastustuomioistuin on määritellyt (kohdat 19‑‑ 34). Tarkastajien näkemys perustuu heidän omaan analyysiinsa sekä asiaa koskevan kirjallisuuden ja arviointitutkimusten läpikäyntiin. Rahoitusta ei saisi pitää ilmaston kannalta merkityksellisenä, jos päätelmän tueksi ei ole näyttöä.

Suositus 1 – Perustellaan maatalousrahoituksen ilmastomerkitys

Kun komissio määrittää, miten vuosien 2021–2027 maatalouspolitiikka edistää ilmastotoimia, sen olisi perustettava kvantifiointinsa tieteelliseen näyttöön. Sen olisi tarpeen mukaan mukautettava arviota ilmastovaikutuksesta kyseisen näytön mukaisesti ja noudattaen menettelyä, josta säädetään YMP:n strategiasuunnitelmien tukea koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) 2021/2115 100 artiklan 3 kohdassa.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: kesäkuu 2026.

59 Komission raportointi ilmastomenoista oli epäjohdonmukaista. Esimerkiksi raideliikenne- ja sähköhankkeita käsiteltiin eri tavoin Verkkojen Eurooppa ‑välineessä (CEF) ja Euroopan aluekehitysrahastossa (EAKR). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi lisäksi, että komissio ei seurannut, millaisia mahdollisia kielteisiä vaikutuksia menoilla on ilmastoon, eikä komissio tehnyt eroa hillitsemisen ja sopeutumisen välillä (ks. kohdat 35–43).

60 Kun komissio laski ilmastomenojen kokonaismäärää, se yhdisti toisiinsa lukuja, jotka eivät olleet vertailukelpoisia (suunnitellut, sidotut ja käytetyt määrät eri menoaloilta). Komissio ilmoitti myös Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ilmastomenot liian suurina, sillä se laski EU:n menoiksi myös jäsenvaltioiden menot. Lisäksi se arvioi takautuvasti uudelleen CEF-välineen raportoidut ilmastomenot. Tämä johti aiemmin ilmoitettujen lukujen merkittävään kasvuun (kohdat 44–46).

Suositus 2 – Parannetaan ilmastoraportointia

1. Komission olisi yksilöitävä EU:n menot, joilla voi olla kielteinen vaikutus ilmastoon, ja raportoitava niistä. Sen olisi toteutettava tämä toimi EU:n luokitusjärjestelmässä määritellyn ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen pohjalta.
2. Komission olisi laadittava suuntaviivoja, joita sovellettaisiin kaikkiin ilmastomenojen kannalta merkityksellisiin politiikanaloihin. Tällöin sen olisi luotava johdonmukainen raportointiperusta ja tiedotettava siitä selkeästi. Lisäksi sen olisi koko EU:n talousarvion ja Next Generation EU -välineen osalta kohdeltava samankaltaisia hankkeita johdonmukaisesti esimerkiksi siten, että niihin sovelletaan samaa ilmastokerrointa.
3. Komission olisi vahvistettava tämänhetkistä ilmastoraportointiaan esittämällä kunkin ohjelmakauden osalta arvio käyttämättömistä (maksamattomista ja vapautetuista) määrärahoista.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: kesäkuu 2025.

61 EU aikoo vuosina 2021–2027 käyttää 30 prosenttia talousarviostaan ilmastotoimiin. Komissio on pitänyt käytössään aiemman menetelmänsä, mutta tehnyt siihen joitakin muutoksia. Jotkin muutokset ovat parannuksia. Esimerkiksi kertoimia on hienosäädetty ja ilmastotavoitteiden edistämiseen liittyviä tavoitearvoja on vahvistettu. Eräät toiset muutokset aiheuttavat uusia riskejä ja ongelmia. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastokertoimet, jotka eivät ole perusteltuja, epäjohdonmukaisuudet, jotka koskevat rautatiehankkeisiin liittyvää raportointia, sekä vaihtoehdot, jotka liittyvät fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen. Nämä ongelmat herättävät epäilyjä tulevan ilmastoraportoinnin luotettavuudesta (kohdat 47–50).

62 Elpymis- ja palautumistukivälineessä on otettu käyttöön parannuksia verrattuna vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen. Niinpä välineessä sovelletaan ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta ja tarjotaan mahdollisuus hyödyntää EU:n luokitusjärjestelmän kriteerejä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin, että välineen suunnittelussa ja rahoituksessa voi olla ongelmia erityisesti silloin kun niillä välitavoitteilla ja päätavoitteilla, joiden perusteella maksut suoritetaan, ei ole selkeää yhteyttä ilmastotavoitteisiin (kohdat 51–55).

63 EU:n vuosien 2021–2027 talousarviossa pyritään siirtämään painopistettä entistä voimallisemmin ilmastotoimiin. On kuitenkin epäselvää, kuinka paljon ilmastomenoihin liittyvien tavoitteiden avulla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, lisätä uusiutuvan energian käyttöä tai edistää energiatehokkuutta. Ratkaisevaa on viime kädessä se, voivatko EU:n menot edistää vaikuttavalla tavalla ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista. Talousarvio, joka on ilmaston kannalta merkityksellinen, tarvitsee vahvan kytkennän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.

Suositus 3 – Kytketään EU:n talousarvio ilmasto- ja energiatavoitteisiin

Komission olisi raportoitava, miten ilmastomenot edistävät EU:n ilmasto- ja energiatavoitteita. Sen olisi tällöin keskityttävä erityisesti siihen, miten talousarvion vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemiseen mitataan.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: joulukuu 2025.

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Joëlle Elvingerin johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 27. huhtikuuta 2022.

Liite – Tilintarkastustuomioistuimen aiemmat suositukset, jotka ovat merkityksellisiä ilmastoraportoinnin kannalta

Nämä aiemmat suositukset ovat edelleen merkityksellisiä ilmastoraportoinnin kannalta, ja ne täydentävät tässä kertomuksessa esitettyjä suosituksia.

Lyhenteet

CEF: Verkkojen Eurooppa ‑väline

EAKR: Euroopan aluekehitysrahasto

ESR Euroopan sosiaalirahasto

Maaseuturahasto: Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto

Maataloustukirahasto: Euroopan maatalouden tukirahasto

MRK: Monivuotinen rahoituskehys

NGEU: Next Generation EU ‑väline

OECD: Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö

YMP: Yhteinen maatalouspolitiikka

Sanasto

Biomassa: Orgaanisista tuotteista ja jäännösjätteistä saatava polttoaine, jota käytetään energian tuottamiseen.

Bruttokansantulo: Maan vaurauden yleinen mittari, joka perustuu kotimaisista ja ulkomaisista lähteistä saatuun tuloon.

EU:n ilmastokertoimet: EU:n menoille annettava painotus, joka määräytyy sen mukaan, missä määrin ilmastonäkökohdat otetaan huomioon menoihin liittyvissä hankkeissa, toimenpiteissä tai toimissa.

Euroopan rakenne- ja investointirahastot: EU:n viisi keskeistä rahastoa, jotka yhdessä tukevat taloudellista kehitystä koko EU:n alueella kaudella 2014–2020: Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahasto.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma: Vuonna 2019 hyväksytty EU:n kasvustrategia, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.

Hiilivuoto: Kasvihuonekaasupäästöjen kasvu, joka johtuu tuotannon siirtämisestä tiukkoja päästörajoituksia noudattavasta maasta vähemmän tiukkoja sääntöjä soveltavaan maahan.

Horisontti 2020 -puiteohjelma: EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma kaudella 2014–2020.

Ilmastomenot: Kaikki menot, joilla edistetään (suoraan tai välillisesti) ilmastotavoitteita.

Ilmastoneutraalius: Tilanne, jossa ihmistoimintojen aiheuttama nettovaikutus ilmastoon on nolla.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään maiden ja yhteisöjen haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen edessä lisäämällä niiden kykyä vaimentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen: Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen tai rajoittaminen niistä ilmastoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi.

Ilmastonmuutos: Maapallon ilmaston muutokset, jotka johtavat uusiin pitkän aikavälin sääoloihin.

Ilmastoseuranta: Sen seuraaminen, miten ilmastotoimiin liittyvälle varainkäytölle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty.

Ilmastotoimet: Toimet ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumiseksi.

Ilmastotoimien valtavirtaistaminen: Toimintamalli, jossa ilmastoon liittyvät näkökohdat otetaan huomioon kaikissa toimintapolitiikoissa, välineissä, ohjelmissa ja rahastoissa.

Kasvihuonekaasu: Ilmakehän kaasu (esimerkiksi hiilidioksidi tai metaani), joka kerää ja luovuttaa säteilyä ja pidättää lämpöä ja näin lämmittää Maan pintaa. Tuloksena on niin sanottu kasvihuoneilmiö.

Kohdeala: Yksi niistä osatekijöistä, joihin EU:n keskeiset maaseudun kehittämisen painopisteet on jaettu.

Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpide: Mitkä tahansa valinnaiset käytännöt, jotka ylittävät tavanomaiset ympäristövaatimukset ja antavat viljelijöille oikeuden saada tukea EU:n talousarviosta.

Monivuotinen rahoituskehys: EU:n menosuunnitelma, jossa määritetään (toimintapoliittisiin tavoitteisiin perustuvat) painopisteet ja enimmäismäärät tavallisesti seitsemäksi vuodeksi. Monivuotinen rahoituskehys muodostaa rakenteen, jonka pohjalta laaditaan EU:n vuotuiset talousarviot ja joka rajoittaa kuhunkin menoluokkaan käytettäviä varoja.

Natura 2000: Harvinaisten ja uhanalaisten lajien suojelualueiden verkosto, johon kuuluu myös tiettyjä EU:n lainsäädännöllä suojeltuja harvinaisia luontotyyppejä.

Next Generation EU ‑väline: Rahoituspaketti, jolla autetaan EU:n jäsenvaltioita toipumaan covid-19-pandemian taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista.

Nollavaikutus: Tilanne, jossa EU:n rahoittama toiminta olisi toteutunut myös ilman julkista tukea.

Rion tunnusmerkit: OECD:n määrittelemä indikaattori, joka kuvaa, missä määrin toiminta edistää Rion yleissopimusten tavoitteiden saavuttamista.

Rion yleissopimukset: Kolme yleissopimusta, jotka tehtiin Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokouksen tuloksena. Kyseiset yleissopimukset olivat biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus ja aavikoitumisen estämistä koskeva yleissopimus.

Suora tuki: Maataloustuki, joka maksetaan (esimerkiksi pinta-alan perustella) suoraan viljelijälle. Kutsutaan myös tulotueksi.

Tukitoimiala: Euroopan aluekehitysrahastosta, koheesiorahastosta tai Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettavien toimien luokka.

Yhteinen maatalouspolitiikka: EU:n yhtenäinen maatalouspolitiikka, johon sisältyy tukia ja muita toimenpiteitä elintarviketurvan takaamiseksi, kohtuullisen elintason takaamiseksi EU:n viljelijöille, maaseudun kehittämisen edistämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi.

Komission vastaukset

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=61103

Tarkastuksen eteneminen

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=61103

Tarkastustiimi

Euroopan tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n politiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, kyseessä olevien tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuustarkastuksesta vastasi I tarkastusjaosto, jonka erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastusjaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Joëlle Elvinger. Tarkastus toimitettiin Joëlle Elvingerin johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Ildikó Preiss, kabinettiavustajat Paolo Pesce ja Charlotta Törneling, toimialapäälliköt Ramona Bortnowschi ja Emmanuel Rauch, tehtävävastaava Antonella Stasia sekä tarkastajat Ernesto Roessing, Jonas Kathage ja Marika Meisenzahl (viimeksi mainittu vastasi myös graafisesta suunnittelusta). Sihteeripalveluista huolehti Judita Frangež.

Loppuviitteet

¹ Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), Summary for Policymakers, Climate Change 2021: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, 2021, s. 21.

² Ks. komission verkkosivusto, DG Climate Action, EU Action.

³ Päätös 2002/358/EY Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä.

⁴ Komission tiedonanto Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio (KOM(2011) 500), osa II, s. 13.

⁵ Eurooppa-neuvosto, päätelmät – monivuotinen rahoituskehys (EUCO 37/13), 2013, kohta 10.

⁶ Asetus (EU) N:o 215/2014 ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden tukimenetelmistä.

⁷ OECD DAC Rio Markers for Climate Handbook, s. 2.

⁸ Euroopan komissio, EU:n talousarviota koskeva vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus varainhoitovuodelta 2020, osa I.

⁹ Eurooppa-neuvoston päätelmät (EUCO 29/19), 2019.

¹⁰ Komission tiedonanto Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82).

¹¹ Direktiivi 2003/87/EY EU:n päästökauppajärjestelmästä, liite I.

¹² Päätös N:o 406/2009/EY kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksista vuoteen 2020 mennessä ja asetus (EU) 2018/842 jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteista vuosina 2021–2030.

¹³ Komission ehdotus, joka koski eräiden uusiutuviin energianlähteisiin liittyvien direktiivien muuttamista (COM(2021) 557); komission ehdotus direktiiviksi energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) (COM(2021) 558).

¹⁴ Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 13/2021, Trends and projections in Europe 2021 (vuotta 2020 koskevan ennusteen osalta).

¹⁵ Komission kertomus arvioinnista, jossa selvitettiin jäsenvaltioiden edistymistä vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa (COM(2020) 326).

¹⁶ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 11/2020 Rakennusten energiatehokkuus: aiempaa suurempi painoarvo kustannustehokkuudelle; erityiskertomus 02/2020 Jonkin verran energiansäästöjä mutta puutteita suunnittelussa ja hankevalinnassa.

¹⁷ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 17/2013 Unionin ulkopuolelle suunnatun tuen yhteydessä myönnetty EU:n ilmastorahoitus; erityiskertomus 31/2016 Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa; katsaus 01/2020 EU:n talousarvion ilmastomenojen seuranta.

¹⁸ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 16/2021 Yhteinen maatalouspolitiikka ja ilmasto – puolet EU:n ilmastomenoista kohdistuu maatalouteen, mutta maatilojen päästöt eivät vähene.

¹⁹ Brady, M. ja muut, Impacts of Direct Payments, 2017, s. 70, 88 ja 89; M’barek, R. ja muut, Scenar 2030 – Pathways for the European agriculture and food sector beyond, 2020, s. 144.

²⁰ Ks. edellinen alaviite.

²¹ Chahal, I. ja muut, Cumulative impact of cover crops on soil carbon sequestration and profitability in a temperate humid climate, 2020.

²² Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 23/2019 Viljelijöiden tulojen vakauttaminen: välinevalikoima on kattava, mutta välineiden vähäiseen käyttöön ja liiallisiin korvauksiin on puututtava.

²³ Euroopan komissio, Evaluation study of the impact of the CAP on climate change and greenhouse gas emissions, Alliance Environnement, 2019, s. 113.

²⁴ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsaus 01/2020 EU:n talousarvion ilmastomenojen seuranta, kaavio 7.

²⁵ Asetus (EU) N:o 1307/2013 viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä.

²⁶ Asetus (EU) N:o 1307/2013 viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä, johdanto-osan kappaleet 42 ja 44.

²⁷ Euroopan komissio, Evaluation study of the payment for agricultural practices beneficial for the climate and the environment, Alliance Environnement ja Thünen Institute, 2017.

²⁸ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 21/2017 Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava, kohta 28 ja kaavio 5; Gocht, A. ja muut, Economic and Environmental Impacts of CAP Greening: CAPRI Simulation Results, 2017; Louhichi, K. ja muut, Economic impacts of CAP greening: application of an EU‑wide individual farm model for CAP analysis (IFM-CAP), 2017.

²⁹ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 21/2017 Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava, kohdat 43–46.

³⁰ M’barek, R. ja muut, Scenar 2030 – Pathways for the European agriculture and food sector beyond, 2020, s. 115 ja 144.

³¹ Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation study of the impact of the CAP on climate change and greenhouse gas emissions, s. 23 ja 24.

³² Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 16/2021 Yhteinen maatalouspolitiikka ja ilmasto – puolet EU:n ilmastomenoista kohdistuu maatalouteen, mutta maatilojen päästöt eivät vähene, kohta VII.

³³ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 31/2016 Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa, liite.

³⁴ Ks. edellinen alaviite.

³⁵ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 10/2022 Leader-ohjelma ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet.

³⁶ Asetus (EU) N:o 1316/2013 Verkkojen Eurooppa ‑välineen perustamisesta, 3 artiklan a alakohta.

³⁷ Euroopan komissio, Verkkojen Eurooppa välineen väliarviointi (SWD(2018) 44).

³⁸ Euroopan komissio, Investing in European networks – The Connecting Europe Facility. Five years supporting European infrastructure, s. 21.

³⁹ Euroopan komissio, EU transport in figures — statistical pocketbook 2020.

⁴⁰ Quinn, A. ja muut, Rail Adapt: Adapting the railway for the future, Kansainvälinen rautatieliitto (UIC), marraskuu 2017.

⁴¹ Asetus (EU) N:o 2021/1153 Verkkojen Eurooppa ‑välineen perustamisesta, johdanto-osan kappale 5.

⁴² Asetus (EU) N:o 215/2014 ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden tukimenetelmien osalta.

⁴³ Public dashboard for European Structural and Investment Funds.

⁴⁴ Nesbit, M. ja muut, Documenting climate mainstreaming in the EU budget: making the system more transparent, stringent and comprehensive, Euroopan parlamentti, 2020, s. 18–20.

⁴⁵ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsaus 01/2020 EU:n talousarvion ilmastomenojen seuranta, kaavio 5.

⁴⁶ Cremins, A. ja Kevany, L., An Introduction to the Implementation of Green Budgeting in Ireland, valmisteluasiakirja vuodelta 2018, s. 12.

⁴⁷ Komission tiedonanto Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio (KOM(2011) 500), osa II, s. 15.

⁴⁸ Ks. edellinen alaviite.

⁴⁹ Euroopan komissio, Green Budgeting Practices in the EU: A First Review, keskusteluasiakirja, 2021, s. 22.

⁵⁰ Komission tiedonanto Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio (KOM(2011) 500), osa II, s. 15.

⁵¹ Euroopan komissio, EU:n talousarviota koskeva vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus varainhoitovuodelta 2020, osa I, 2021. s. 8 ja 9.

⁵² Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 19/2019 Innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirasto: hyötyjä on saatu aikaan mutta Verkkojen Eurooppa ‑välineen puutteet on korjattava, kohta IV.

⁵³ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 17/2018 Komission ja jäsenvaltioiden ohjelmakauden 2007–2013 viimeisinä vuosina toteuttamilla toimilla puututtiin varojen vähäiseen käyttöön mutta ei keskitytty riittävästi tuloksiin.

⁵⁴ Asetus (EU) 2021/1153 CEF-välineen perustamisesta, johdanto-osan kappale 5; asetus (EU) 2021/1060 yhteisistä säännöksistä muun muassa EAKR:ssä ja koheesiorahastossa, 6 artiklan 1 kohta; asetus (EU) 2021/695 Horisontti Eurooppa –puiteohjelman perustamisesta, 7 artiklan 10 kohta; asetus (EU) 2021/947 naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen perustamisesta, johdanto-osan 49 kappale.

⁵⁵ Komission tiedonanto EU:n talousarvion tuloksellisuuskehyksestä vuosia 2021–2027 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (COM(2021) 366), s. 7.

⁵⁶ Asetus (EU) 2021/241 elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta, 4 ja 5 artikla.

⁵⁷ Komission tiedonanto Technical guidance on the application of “do no significant harm” under the Recovery and Resilience Facility Regulation (C(2021) 1054), s. 7 ja 8.

⁵⁸ Asetus (EU) 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä.

⁵⁹ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 22/2021 Kestävä rahoitus: johdonmukaisemmat EU:n toimet ovat tarpeen, jotta rahoitusta saadaan ohjatuksi kestäviin investointeihin, kohta 90.

⁶⁰ Asetus (EU) 2021/241 elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta, 28 artikla.

⁶¹ Asetus (EU) 2021/241 elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta, 18 artiklan 4 kohdan e alakohta ja liite VI.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (https://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2022

PDF	ISBN 978-92-847-7827-0	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/27099	QJ-AB-22-007-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-7817-1	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/46153	QJ-AB-22-007-FI-Q

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2022

Datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat Euroopan tilintarkastustuomioistuimen periaatteet pannaan täytäntöön avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä koskevalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä 6-2019.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence ‑käyttöoikeuden nojalla. Yleissääntö siis on, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja kaikista sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kuuluvan sisällön udelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Tarvittavat lisäoikeudet on hankittava, jos tietyssä sisällössä (esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa) esitetään tunnistettavissa olevia henkilöitä tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä.

Jos tällainen lisäoikeus saadaan, se kumoaa ja korvaa yllä mainittu yleisen käyttöoikeuden. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta.

Kaaviot 2 ja 11: kuvake  oikealla ylhäällä, Pixel perfect, https://flaticon.com.

Kaavio 4: kuvake  vasemmalla, Pixel perfect, https://flaticon.com.

Kaavio 5: kuvake  vasemmalla, Pixel perfect, https://flaticon.com.

Kaavio 6: kuvake  vasemmalla, Pixel perfect, https://flaticon.com.

Kaaviot 12, 13 ja 16 (ylhäällä vasemmalla), laatikko 3 (vasemmalla) sekä taulukko 7: kuvake , Pixel perfect, https://flaticon.com.

Taulukko 2: kuvakkeet , Pixel perfect, https://flaticon.com.

Taulukko 3: kuvakkeet , Pixel perfect, https://flaticon.com.

Taulukko 4: kuvakkeet  ylhäällä, Pixel perfect, https://flaticon.com.

Taulukko 5: kuvake  ylhäällä vasemmalla, Pixel perfect, https://flaticon.com.

Taulukko 6: kuvakkeet  ylhäällä vasemmalla, Pixel perfect, https://flaticon.com.

Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille Internet-sivustoille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuoja- ja tekijänoikeusperiaatteisiin.

Tilintarkastustuomioistuimen logon käyttö

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa https://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (https://data.europa.eu/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.