Koheesiopolitiikan rahoitusvälineet kauden 2007–2013 päättämisessä: tarkastukset tuottivat kaiken kaikkiaan hyviä tuloksia, mutta joitakin virheitä jäi edelleen

Tiivistelmä

I

Ohjelmakaudella 2007–2013 rahoitusvälineet olivat suhteellisen uusi, mutta kuitenkin tärkeä koheesiopolitiikan rahoitusmenetelmä. Yhteistyössä hallinnoitavia rahoitusvälineitä, jäljempänä ’rahoitusvälineitä’, oli yli tuhat, ja niitä käytti 25 jäsenvaltiota. Toimenpideohjelmien määrärahat rahoitusvälineille olivat yli 16 miljardia euroa. Tähän sisältyi EU:n rahoitus, 11 miljardia euroa, joka tuli Euroopan aluekehitysrahastolta ja Euroopan sosiaalirahastolta. Tilintarkastustuomioistuimen aiemmat näitä välineitä koskevat tarkastukset paljastivat joukon täytäntöönpanovaiheeseen liittyneitä virheitä ja heikkouksia. Komissio ilmoitti, että nämä puutteet korjattaisiin rahoitusvälineiden päättämisen yhteydessä.

II

Tämän tarkastuksen tavoitteena oli analysoida, olivatko jäsenvaltiot ja komissio tarkastaneet ja arvioineet rahoitusvälineisiin liittyvät menot asianmukaisesti kauden 2007–2013 toimenpideohjelmien päättämisen yhteydessä. Tarkastukseen ei kuulunut varmuuden tuottaminen kauden 2007–2013 lopullisista rahoitusvälinemenoista. Koska päättämisprosessi kestää kauan, tilintarkastustuomioistuin päätti odottaa tähän hetkeen asti ennen kuin se toimitti tätä aihetta koskevan tarkastuksen ja raportoi siitä. Kun tilintarkastustuomioistuin aloitti tarkastustyönsä kesäkuussa 2020, niistä kauden 2007–2013 toimenpideohjelmista, joihin kuului rahoitusvälineitä, 23:a prosenttia ei ollut vielä täysimääräisesti päätetty. Kolme prosenttia ohjelmista oli päättämättä rahoitusvälineisiin liittyvien ratkaisemattomien kysymysten vuoksi.

III

Rahoitusvälineet ovat entistäkin merkittävämpiä ja ne tavoittavat aiempaa laajemman edunsaajapiirin koheesiopolitiikassa ohjelmakaudella 2014–2020. Siksi tilintarkastustuomioistuimen johtopäätökset, jotka koskevat rahoitusvälinemenoja kauden 2007–2013 päättämisen yhteydessä, ovat merkityksellisiä kauden 2014–2020 lähestyvän päättämisprosessin kannalta. Rahoitusvälineiden yleinen merkitys kasvaa edelleen ohjelmakaudella 2021–2027.

IV

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltiot ja komissio olivat suurelta osin toteuttaneet toimet, jotka olivat tarpeen rahoitusvälinemenojen tukikelpoisuuden tarkastamiseksi päättämisen yhteydessä. Komissio ja kansalliset tarkastusviranomaiset olivat tehneet tarkastuksia, ja nämä tarkastukset olivat tuottaneet tuloksia. Tästä huolimatta niissä laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden tarkastuksissa, jotka tilintarkastustuomioistuin toimitti päättämisen yhteydessä, havaittiin, että kolmessa tarkastetussa välineessä seitsemästä oli edelleen virheitä, joilla oli taloudellista vaikutusta.

V

Komissio oli hyväksynyt lopulliset menot asianmukaisella tavalla yhtä huomionarvoista poikkeusta lukuun ottamatta. Komissio hyväksyi tukikelpoiseksi rahoitusvälineen, joka maksoi yli 80 prosenttia varoista suurille yhtiöille (joista jotkin olivat julkisesti noteerattuja yrityksiä) sen sijaan, että maksut olisi sovellettavan lainsäädännön mukaisesti kohdennettu ensisijaisesti pienille ja keskisuurille yrityksille.

VI

Useimpiin tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin puutteisiin – esimerkiksi tarkastusviranomaisten tarkastusvaltuuksien rajoituksiin – on puututtu kaudella 2014–2020. Jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi komissio päivittää rahoitusvälineiden tarkastusmenetelmiään ja kehittää yhteistyössä tarkastusviranomaisten edustajien kanssa ohjeistusta, joka koskee tarkastusdokumentaatioon liittyviä käytäntöjä.

VII

Tilintarkastustuomioistuin suositteli vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2018, että komissio selventäisi lainsäädäntöä, joka koskee kauden 2014–2020 päättämistä. Lainsäädännössä ei määritellä kunkin toimijan tehtäviä päättämisprosessissa eikä sitä, miten uudelleenarvioida ja tarvittaessa mukauttaa vaikutusta, joka mahdollisilla tukeen oikeuttamattomilla menoilla on kyseessä olevien vuosien jäännösvirhetasoihin. Tarkastusviranomaisilla ei ole nimenomaista velvollisuutta antaa varmuutta kokonaismenojen osalta. Nämä puutteet ovat erityisen relevantteja rahoitusvälineiden näkökulmasta, sillä olennaisessa osassa rahoitusvälineiden menoista tukikelpoisuutta voidaan arvioida vasta päättämisen yhteydessä. Komissio on panemassa täytäntöön tilintarkastustuomioistuimen suositusta. Lisäksi se viimeistelee parhaillaan päättämiseen liittyviä suuntaviivoja, jotta jäsenvaltiot ymmärtäisivät, mitä niiltä odotetaan päättämisen yhteydessä.

VIII

Tiedot, jotka sisältyivät kauden 2007–2013 rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevaan komission loppukertomukseen, olivat 31. päivältä maaliskuuta 2017. Jäsenvaltioiden oli tuohon päivämäärään mennessä toimitettava päättämistä koskevat asiakirjat. Tiedoissa ei otettu huomioon mukautuksia ja oikaisuja, jotka tehtiin myöhemmässä päättämistyössä. Komissio ei aio julkaista ajan tasalle saatettua kertomusta, jossa esitettäisiin korjatut lopulliset tiedot. Täytäntöönpanoa koskevien kertomusten tietojen luotettavuus on parantunut vuosien mittaan, ja tämä suuntaus näyttää jatkuvan kauden 2014–2020 raportoinnissa.

IX

Komission loppukertomuksessa arvioidaan myös kauden 2007–2013 rahoitusvälineiden tuloksellisuutta. Arviointi on kuitenkin puutteellinen, sillä siitä puuttuvat tiedot vipuvaikutuksesta ja ohjelmakauden sisäisestä varojen uudelleenkäytöstä eli kierrätysvaikutuksesta. Nämä kaksi tärkeää indikaattoria heijastelevat osaa niistä keskeisistä hyödyistä, jotka saadaan rahoitusvälineiden käyttämisestä avustusten sijaan. Tietoja vipuvaikutuksesta ja ohjelmakauden sisäisestä varojen uudelleenkäytöstä ollaan keräämässä kauden 2014–2020 kertomuksia varten, joten tuloksellisuuden arviointi on tämän myötä parantunut.

X

Johtopäätöstensä pohjalta tilintarkastustuomioistuin suosittaa kauden 2014–2020 rahoitusvälineiden osalta seuraavia toimia:

• Komission olisi annettava ohjeistusta komission ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten tuloksena havaituista riskialoista.
• Komission olisi viimeisteltävä tarvittava ohjeistus siitä, mitkä ovat tarkastusviranomaisten tehtävät ja vastuut arvioitaessa rahoitusvälineiden tukikelpoisuutta päättämisen yhteydessä.

Johdanto

Tarkastettava ala

01

Rahoitusvälineet ovat EU:n koheesiopolitiikan uudempi täytäntöönpanomenetelmä, joka tarjoaa vaihtoehdon perinteisille avustuksille. Rahoitusvälineet koostuvat erilaisista rahoitustuotteista (ks. taulukko 1), ja ne on suunniteltu luonteeltaan uudistuviksi. Sovitun takaisinmaksuajan päättyessä varat on määrä investoida uudelleen samanlaisiin kohteisiin. Näin julkisten investointien vaikutukset maksimoidaan.

Lainojen myöntämiseen perustuva rahoitusväline	Vakuuden myöntämiseen perustuva rahoitusväline
”Sopimus, joka velvoittaa lainanantajan suorittamaan lainanottajalle sovitun suuruisen rahasumman sovituksi määräajaksi ja jonka mukaan lainanottaja on velvoitettu maksamaan kyseisen rahasumman takaisin sovittuna ajankohtana.” Lainoille voidaan tarjota alhaisempia korkoja, pidempiä takaisinmaksuaikoja tai alhaisempia vakuusvaatimuksia kuin markkinaehtoisissa lainoissa.	”Kirjallinen sitoumus vastata kokonaan tai osittain kolmannen osapuolen velasta, velvoitteesta tai siitä, että tämä kolmas osapuoli täyttää menestyksellisesti velvoitteensa, jos vakuuden laukaiseva tapahtuma, kuten velanhoidon laiminlyöminen, toteutuu.” Vakuuksilla katetaan tavallisesti rahoitustoimia, kuten lainoja.
Oman pääoman ehtoinen rahoitusväline	Oman pääoman luonteinen rahoitusväline
”Pääoman antaminen yrityksen käyttöön suoraan tai välillisesti sijoitettuna yrityksen täyttä tai osittaista omistusosuutta vastaan siten, että pääomasijoittaja voi lisäksi osallistua yrityksen hallinnoinnin valvontaan ja saada osuuden sen voitoista.” Tuotto riippuu yrityksen kasvusta ja kannattavuudesta.	”Oman pääoman ja velkarahoituksen väliin sijoittuva rahoitusmuoto, jossa riski on suurempi kuin etuoikeutetussa velkamuotoisessa sijoituksessa ja alhaisempi kuin osakepääomamuotoisessa sijoituksessa.” Oman pääoman luonteiset sijoitukset voivat olla velkamuotoisia, ja joissakin tapauksissa ne voidaan muuntaa omaksi pääomaksi.

Lähde: Fi-compass – Rahoitusvälinetuotteet.

02

Rahoitusvälineet voidaan perustaa itsenäisinä rahastoina tai holdingrahastorakenteeseen kuuluvina erityisrahastoina. Holdingrahasto perustetaan yleensä hallinnoimaan useita erityisrahastoja tai erityyppisiä tuotteita. Yhteistyöhön perustuvassa hallinnoinnissa holdingrahasto tai erityisrahasto voi saada rahoitusosuuksia useasta toimenpideohjelmasta.

03

Kun rahoitusvälineet pannaan täytäntöön oikein, niistä saadaan tiettyjä etuja avustuksiin verrattuna:

• takaisin maksetut varat voidaan käyttää uudelleen uusissa hankkeissa (kierrätysvaikutus), mikä lisää rahoituksen kestävyyttä
• takaisinmaksuvelvoite on edunsaajille vahva kannustin menestyksekkäiden, tuloksia tuottavien hankkeiden toteuttamiseksi, mikä parantaa EU:n tuen vaikuttavuutta
• kyky houkutella yksityisen sektorin investointeja (vipuvaikutus) voi tuottaa tulokseksi sen, että EU:n tuen hyödyntämisestä tulee kustannustehokkaampaa.

Olennaisuus ja riskit päättämishetkellä

04

Kauden 2007–2013 loppuun mennessä oli toteutettu 1 058:aa rahoitusvälinettä¹ 25 jäsenvaltiossa². Toimenpideohjelmista maksettiin rahoitusvälineisiin yhteensä 16,4 miljardin euron rahoitusosuudet. Tästä määrästä EU:n yhteisrahoitusosuus oli 11,3 miljardia euroa. EU:n rahoitus tuli Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja – paljon vähäisemmässä määrin – Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). EU:n rahoitusta valvoivat alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto (REGIO) ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto (EMPL).

05

Toimenpideohjelmien rahoitusosuudet maksettiin rahoitusvälineille yleensä kertamaksuna heti kyseisiä välineitä koskevan oikeudellisen rakenteen perustamisen jälkeen. Hallintoviranomaiset ilmoittivat nämä rahoitusosuudet komissiolle asetuksen (EY) N:o 1083/2006³, jäljempänä ’yleisasetus’, mukaisesti yhdessä avustusmenojen kanssa⁴. Päättämisen⁵ yhteydessä ainoastaan lopullisille tuensaajille suoritetut maksut, myönnetyt takuut (mukaan lukien sidotut määrät) sekä hallintokustannukset ja ‑palkkiot katsottiin tukikelpoisiksi⁶. Varat, jotka palautuvat tai joiden on määrä palautua tukikelpoisista investoinneista, ovat ns. jäljellä olevia varoja, jotka jäsenvaltioiden on käytettävä aiempia investointeja vastaaviin kohteisiin erityissäännösten mukaisesti. Nämä varat eivät enää ole EU:n varoja.

06

Taulukossa 2 kuvataan jäsenvaltioiden ohjelmaviranomaisten ja komission vastuita päättämismenettelyssä.

Viranomainen	Tehtävä
Hallintoviranomainen	Täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen toimittaminen koko kaudelta1.
Todentamisviranomainen	Loppumaksupyynnön ja lopullisen menoilmoituksen toimittaminen2.
Tarkastusviranomainen	Päättämistä koskevan ilmoituksen ja sen liitteenä olevan lopullisen tarkastuskertomuksen toimittaminen komissiolle. Päättämistä koskevassa ilmoituksessa arvioidaan loppumaksupyynnön oikeellisuutta sekä lopullisen menoilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuutta ja säännönmukaisuutta3.
Komissio	Jäsenvaltioiden toimittamien asiakirjojen analysointi ja lausunnon antaminen täytäntöönpanoa koskevasta loppukertomuksesta ja ohjelman päättämistä koskevasta ilmoituksesta. Ohjelmien päättämisprosessissa komissio selvittää kaikki valvonta- ja tarkastustoimiin liittyvät ratkaisemattomat kysymykset ja tekee niitä koskevat johtopäätökset sekä toimittaa tarpeen mukaan lisätarkastuksia ja tekee rahoitusoikaisuja. Komissio maksaa loppumaksun, kun päättämismenettely on saatu päätökseen4.

¹ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 67 artikla.
² Asetus (EY) N:o 1083/2006, 61, 78 ja 89 artikla.
³ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 62 artiklan 1 kohdan e alakohta.
⁴ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 67 artiklan 4 kohta sekä 89 artiklan 3 ja 4 kohta.

Lähde: Asetus (EY) N:o 1083/2006.

07

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausumaa koskevissa tarkastuksissa ohjelmakaudelta 2007–2013 ja monissa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tuotu esiin useita rahoitusvälinemenoihin liittyviä virheitä. Lisäksi täytäntöönpanossa on havaittu puutteita. Komissio on todennut, että nämä huolet ovat aiheellisia ja että komissio puuttuu niihin monivuotisen lähestymistapansa mukaisesti toimittamalla tukikelpoisuustarkastuksia ohjelmien päättämisen yhteydessä. Näin ollen päättämiseen liittyvissä riskeissä on kyse tarkastusviranomaisten ja komission tarkastusmenettelyiden luotettavuudesta.

08

Toimenpideohjelmien rahoitusosuudet maksettiin rahoitusvälineille yleensä kertaluonteisena ennakkomaksuna, eikä toteutuneiden investointien tukikelpoisuutta yleensä tarkastettu täytäntöönpanon aikana. Tästä syystä suurin osa komission ja jäsenvaltioiden tekemistä tukikelpoisuustarkastuksista oli tehtävä ohjelmien päättämisen yhteydessä. Tilintarkastustuomioistuin toi tämän esiin niinkin aikaisin kuin vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2010⁷. Liitteessä I luetellaan muut vuosikertomukset ja erityiskertomukset, joissa tilintarkastustuomioistuin on korostanut päättämistarkastusten merkitystä tällä osa-alueella.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

09

Tämän tarkastuksen tavoitteena oli analysoida, olivatko jäsenvaltiot ja komissio tarkastaneet ja arvioineet yhteistyössä hallinnoitaviin rahoitusvälineisiin liittyviä menoja asianmukaisesti ohjelmakauden 2007–2013 toimenpideohjelmien päättämisen yhteydessä. Tarkastuksessa keskityttiin tällöin siihen, miten jäsenvaltiot ja komissio tarkastivat ilmoitettujen menojen tukikelpoisuutta. Tilintarkastustuomioistuin tutki myös, miten komissio arvioi loppukertomuksen tietoja ja analysoi kyseisten tietojen luotettavuutta. Kun tilintarkastustuomioistuin tarkasti rahoitusvälinemenoja päättämisen yhteydessä, se esitti näin ollen seuraavat kysymykset:

• Oliko komissio antanut oikea-aikaista ja relevanttia ohjeistusta?
• Olivatko tarkastusviranomaisten tarkastukset vaikuttavia?
• Olivatko komission tarkastukset vaikuttavia?
• Oliko komissio arvioinut lopullisia täytäntöönpanotietoja tehdäkseen päätelmiä rahoitusvälineiden tuloksellisuudesta?
• Onko todennäköistä, että tässä tarkastuksessa esiin tuodut puutteet vaikuttavat rahoitusvälineiden päättämiseen kaudella 2014–2020?

10

Tilintarkastustuomioistuin toimitti tarkastuksensa asiakirjatarkastuksena. Tarkastuksessa käytetty evidenssi oli peräisin aikaisemmista rahoitusvälineiden päättämiseen liittyvistä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksista sekä komission omasta päättämistyöstä. Tilintarkastustuomioistuin hankki tarkastusevidenssiä erityisesti seuraavista lähteistä:

• tilanteen läpikäynti seitsemän sellaisen rahoitusvälineen osalta, jotka tilintarkastustuomioistuin tarkasti vuosien 2017 ja 2018 tarkastuslausumia varten; näin ollen tässä tarkastuksessa otettiin huomioon tarkastustulokset Liettuasta, Puolasta ja Ruotsista (yksi rahoitusväline kustakin) sekä Saksasta ja Espanjasta (kaksi rahoitusvälinettä kustakin)
• REGIO-pääosaston sekä EMPL-pääosaston henkilöstön haastattelut
• muiden komissiolta saatujen päättämisasiakirjojen analysointi; tarkastajat esim. kävivät läpi otoksen, johon oli harkinnanvaraisesti poimittu 27 päättämispakettia⁸
• lopullisen yhteenvetokertomuksen läpikäynti; tämä kertomus, jonka komissio laatii päättämisen yhteydessä, perustuu rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskeviin tietoihin
• lyhyt kyselylomake, joka toimitettiin edellä mainituista seitsemästä rahoitusvälineestä vastaaville hallintoviranomaisille ja jonka avulla pyrittiin täydentämään tarkastusten aikana saatuja tietoja.

11

Tähän tarkastukseen eivät näin ollen kuuluneet seuraavat:

• varmuuden tuottaminen kauden 2007–2013 rahoitusvälineiden lopullisista menoista
• kauden 2007–2013 rahoitusvälineiden tuloksellisuuden arviointi (tilintarkastustuomioistuin käsittelee tuloksellisuusindikaattoreita antaakseen tietoa komission käyttämästä raportointivälineestä sekä siitä, käyttikö komissio kyseisiä indikaattoreita arvioidessaan tuloksellisuutta)
• ohjelmakauden 2014–2020 rahoitusvälineitä koskevan valvonta- ja varmennuskehyksen täysimääräinen analyysi.

12

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja johtopäätökset ovat relevantteja juuri nyt, sillä rahoitusvälineet ovat entistäkin merkittävämpiä ja ne tavoittavat aiempaa laajemman edunsaajapiirin koheesiopolitiikassa kaudella 2014–2020, jonka lopullinen päättäminen lähestyy. Nykysuunnitelmien mukaan koheesiopolitiikan resursseja vähennetään ohjelmakaudella 2021–2027, joten rahoitusvälineistä tulee kaiken kaikkiaan entistäkin tärkeämpiä.

13

Tilintarkastustuomioistuin on aiemmin tarkastanut rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa⁹ ja päättämismenettelyiden suunnittelua¹⁰. Tämän tarkastuksen tarkoituksena on täydentää kuvaa kauden 2007–2013 rahoitusvälineistä.

14

Koska päättämisprosessi kestää kauan, tilintarkastustuomioistuin päätti odottaa tähän hetkeen asti ennen kuin se toimitti ohjelmakautta 2007–2013 koskevan tarkastuksen ja raportoi siitä. Päättämisen pitkä kesto johtuu siitä, että komissio on tieten tahtoen suunnitellut ohjelmakausista monivuotisia. Vaikka jäsenvaltioiden oli toimitettava päättämispakettinsa 31. maaliskuuta 2017 mennessä, tarkastus- ja validointityö on edelleen kesken – seitsemän vuotta ohjelmakauden 2007–2013 päättymisen ja viisi vuotta tukikelpoisuuskauden päättymisen jälkeen. Kun tilintarkastustuomioistuin aloitti tarkastustyönsä kesäkuussa 2020, niistä toimenpideohjelmista, joihin kuului rahoitusvälineitä, 23:a prosenttia ei ollut vielä täysimääräisesti päätetty (44 ohjelmaa 192:sta). Kolme prosenttia ohjelmista oli päättämättä rahoitusvälineisiin liittyvien ratkaisemattomien kysymysten vuoksi.

Huomautukset

Rahoitusvälineiden päättämistä koskeva komission ohjeistus

Komission ohjeistus oli oikea-aikaista ja riittävää, paitsi yhdellä riskialalla

15

Sovellettavissa asetuksissa oli rahoitusvälineisiin liittyviä säännöksiä kuudessa artiklassa. Tekstit kattoivat yhteensä vain neljä sivua¹¹. Jotta ohjelmaviranomaiset kykenisivät määrittämään onnistuneesti rahoitusvälinemenojen tukikelpoisuuden päättämisen yhteydessä, kattava ja oikea-aikainen lisäohjeistus oli tarpeen¹².

16

Komission päättämisohjeistuksessa oli kohtia, jotka liittyivät erityisesti rahoitusvälinemenoihin¹³. Ohjeistuksessa annettiin tukikelpoisuusehtoja koskevan laajan informaation lisäksi yksityiskohtaista neuvontaa monimutkaisemmista aiheista, kuten takuurahastoista, hallintokustannuksista ja kertyneistä koroista. Raportointivaatimukset katettiin sisällyttämällä ohjeistukseen malli, josta kävi ilmi, millaisia yksityiskohtaisia tietoja kustakin rahoitusvälineestä vaadittiin.

17

Ohjeistuksessa lueteltiin, mitä täytäntöönpanoa koskeviin hallintoviranomaisten loppukertomuksiin ja tarkastusviranomaisten lopullisiin tarkastuskertomuksiin oli sisällytettävä. Lisäksi annettiin yksityiskohtaisia ohjeita erityisesti rahoitusvälinemenoista¹⁴. Ohjeistuksessa neuvottiin, mitä hallinto- ja todentamisviranomaisten oli tehtävä päättämisen valmistelemiseksi ja mitä tarkastusviranomaisten päättämistehtäviin kuului¹⁵.

18

Komissio sai jäsenvaltioilta suuren määrän päättämiseen liittyviä kysymyksiä ja vastasi niihin. Kysymysten joukossa oli myös 29 kysymystä rahoitusvälineistä¹⁶. Vastauksissa annettiin yksityiskohtaisia tietoja useimmista rahoitusvälineisiin liittyvistä mutkikkaista osa-alueista. Lisäksi komissio antoi ohjelmaviranomaisille useita suosituksia lopullisten menoilmoitusten toimittamisesta hyvissä ajoin ennen määräaikaa (31. maaliskuuta 2017) ja neuvoi tarkastusviranomaisia tekemään rahoitusvälineisiin liittyviä aihekohtaisia tarkastuksia.

19

Komissio antoi yhteistyössä ohjelmaviranomaisten kanssa ohjelmien päättämiseen liittyvää lisäohjeistusta koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa¹⁷.

20

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että komission ohjeistus, joka koski rahoitusvälineiden päättämistä, oli oikea-aikaista ja siinä puututtiin tarvittaviin seikkoihin. Ohjeistus oli erityisen tärkeää siitä syystä, että rahoitusvälineisiin liittyvässä lainsäädännössä oli niin niukalti säännöksiä. Ohjeistuksessa käsiteltiin useimpia niistä seikoista, joiden täytäntöönpanossa tilintarkastustuomioistuin oli havainnut puutteita: hallintokustannusten ja ‑palkkioiden enimmäismäärät, raportoinnin täsmällisyys, sopimusoikeudelliset vaatimukset sekä tukikelpoisten menojen laskeminen takuurahastojen osalta.

21

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin seuraavan puutteen:

• Komissio ei pitänyt arviointia, joka koski lopullisten tuensaajien pk‑yritysasemaa, erityisenä riskinä, vaikka tällainen asema oli tukikelpoisuusvaatimuksena useimmissa välineissä. Tämä osa-alue oli rahoitusvälineiden kannalta suuririskisempi, sillä pk‑yritysaseman arviointi kuului rahoituksen välittäjille (usein yksityisille pankeille ja muille finanssialan toimijoille) eikä hallintoviranomaisille. Kuten tässä kertomuksessa myöhemmin todetaan, tilintarkastustuomioistuin havaitsi tähän kysymykseen liittyviä virheitä tarkastuksissaan (kohta 35).

Tarkastusviranomaisten tarkastustyön vaikuttavuus päättämisen yhteydessä

Euroopan investointipankkiryhmä hallinnoi rahoitusvälineitä: joitakin tukeen oikeuttamattomia menoja aiheutui siitä syystä, että tarkastusvaltuuksiin ja ulkoisen tarkastajan tarkastusten laajuuteen kohdistui rajoituksia

22

Tarkastusviranomaisten tehtävänmäärittely ohjelmakauden 2007–2013 lainsäädännössä oli selkeää¹⁸. Niiden oli toimitettava komissiolle ohjelman päättämistä koskeva ilmoitus, johon oli liitetty lopullinen tarkastuskertomus, arvioitava loppumaksupyyntö sekä annettava lausunto lopulliseen menoilmoitukseen sisältyvien määrien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta. Arviointi perustui kaikkeen ohjelmakauden aikana tehtyyn tarkastustyöhön.

23

Euroopan investointipankkiryhmä, jäljempänä ’EIP-ryhmä’, hallinnoi kaudella 2007–2013 noin 11:tä prosenttia rahoitusvälineistä, kun laskentaperusteena on välineiden lukumäärä, tai 16:ta prosenttia, kun laskentaperusteena on toimenpideohjelmien rahoitusosuuksien suuruus. Se hallinnoi yhtä lukuun ottamatta kaikissa tapauksissa holdingrahastorakennetta ja valitsi rahoituksen välittäjiä hallinnoimaan erityisrahastoja¹⁹. Tarkastusviranomaiset eivät voineet näiden rakenteiden osalta tehdä tarkastuksia holdingrahastojen tasolla, sillä EIP-ryhmä oli rajoittanut tarkastusviranomaisten tarkastusoikeuksia²⁰.

24

Tarkastusviranomaisilla ei ollut käytännössä myöskään selkeitä valtuuksia toimittaa tarkastuksia erityisrahastojen tai lopullisten tuensaajien tasolla, joten useimmat tarkastusviranomaiset eivät tehneet tarkastustyötä millään tasolla. Laatikossa 1 esitetään kaksi esimerkkiä tarkastusviranomaisten erilaisista tarkastustavoista, jotka liittyivät EIP-ryhmän hallinnoimiin rahoitusvälineisiin.

25

Yleisesti ottaen tarkastusviranomaiset tukeutuivat pelkästään kertomuksiin, joita EIP-ryhmän ulkopuolinen riippumaton tarkastaja oli laatinut sovittujen menettelyiden mukaisesti. Kyseisissä kertomuksissa raportoitiin useista erityisistä tarkastustoimista, jotka liittyivät rahoitusvälineen perustamiseen ja täytäntöönpanoon holdingrahaston tasolla, mutta koska kertomukset olivat luonteeltaan rajoitettuja, niissä ei voitu antaa lainkaan varmuutta rahoitusvälineestä maksettujen menojen tukikelpoisuudesta.

Tukikelpoisuusajan pidentäminen lisäsi tarkastusviranomaisten ja komission työtä

26

Kuten edellä kohdassa 14 mainitaan, ohjelmakauden 2007–2013 päättäminen kestää kauan. Komissio on tieten tahtoen suunnitellut ohjelmien hallinnoinnin tällaiseksi. Päättämistä koskevassa ohjeistuksessaan komissio muutti vuonna 2015 määräpäivää, johon mennessä rahoitusvälineiden oli viimeistään maksettava rahoitusosuutensa lopullisille tuensaajille. Vanha määräpäivä oli 31. joulukuuta 2015 ja uusi 31. maaliskuuta 2017, eli tukikelpoisuusaika tosiasiallisesti piteni²².

27

Yksi tärkeimpiä syitä tukikelpoisuusajan pidentämiseen oli alhainen määrärahojen käyttöaste. Jäsenvaltioiden oli palautettava kaikki käyttämättömät varat komissiolle päättämisen yhteydessä. Jos tukikelpoisuusaikaa ei olisi pidennetty, huomattava määrä varoja olisi jäänyt käyttämättä. Tästä on osoituksena se, että ajalla 1.1.2016–31.3.2017 maksettiin rahoitusvälineisiin liittyviä uusia menoja 2,6 miljardia euroa²³. Lopullisille tuensaajille tehtyjen maksujen arvioitu maksatusaste nousi 75 prosentista (tilanne 31. joulukuuta 2015) 93 prosenttiin (tilanne 31. maaliskuuta 2017)²⁴.

28

Vaikka määräajan pidentäminen paransi varojen käyttöastetta, se kuitenkin tuotti ongelmia tarkastusviranomaisille. Kun rahoitusvälineiden sallittiin suorittaa maksuja lopullisille tuensaajille 31. maaliskuuta 2017 saakka, tästä seurasi, että tarkastusviranomaisilla oli rajoitetummat mahdollisuudet hankkia varmuutta kaikkien menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta hyvissä ajoin ennen määräaikaa, joka oli asetettu päättämistä koskevan ilmoituksen toimittamiselle (eli ennen 31. maaliskuuta 2017).

29

Komissio oli tietoinen asiasta ja antoi päättämisohjeistuksessaan vahvan suosituksen siitä, että hallinto- ja todentamisviranomaiset toimittavat lopullisen menoilmoituksen ja loppumaksupyynnön tarkastusviranomaisille jo 31. joulukuuta 2016 mennessä eikä vasta määräaikaan 31. maaliskuuta 2017 mennessä²⁵.

30

Näistä komission suosituksista huolimatta tarkastusviranomaiset eivät voineet sisällyttää eräitä rahoitusvälinemenoja siihen tarkastustyöhönsä, johon ohjelmien päättämistä koskevat ilmoitukset perustuivat. Komissio ei tiedä, kuinka paljon lisämenoja jäsenvaltiot ilmoittivat ajalla 1.1.2017–31.3.2017, eikä kyseisen määrän vahvistaminen ollut mahdollista niiden tietojen perusteella, jotka tilintarkastustuomioistuin sai tarkastustaan varten.

31

Tilintarkastustuomioistuin tutki tätä kysymystä useiden sellaisten toimenpideohjelmien osalta, joihin sisältyi rahoitusvälineitä. Selvitykseen valittiin 27 ohjelmaa rahoitusvälineitä sisältäneiden kaikkiaan 192 koheesioalan ohjelman joukosta. Tutkituista 27 ohjelmasta 11:llä oli tarkastuksen laajuuteen liittyviä rajoituksia sen vuoksi, että menoja, mukaan lukien rahoitusvälinemenoja, ilmoitettiin sen päivän jälkeen, jona tarkastusviranomainen poimi lopullisen otoksen päättämistä koskevaa ilmoitustaan varten. Vaikka nämä menot jätettiinkin tosiasiallisesti sen tarkastustyön ulkopuolelle, jota esiteltiin 31. maaliskuuta 2017 mennessä toimitetuissa päättämispaketeissa, kyseisten menojen osalta tehtiin myöhemmin lisätarkastuksia. Tämä vaati komissiolta ja tarkastusviranomaisilta lisäaikaa ja lisäresursseja ja viivästytti päättämisprosessia ja teki siitä pidemmän ja tehottomamman.

Tarkastusviranomaiset suorittivat suurimman osan tarvittavista tarkastuksista, mutta joitakin virheitä ei havaittu

32

Tilintarkastustuomioistuin alkoi käydä tarkastusviranomaisten päättämistyötä läpi toimien tasolla sen jälkeen, kun ohjelmaviranomaiset olivat toimittaneet päättämispaketit komissiolle. Tilintarkastustuomioistuimen työ alkoi vuoden 2017 tarkastuslausumasta. Laatikossa 2 esitetään yhteenveto tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyöstä päättämisen yhteydessä.

33

Seitsemässä tarkastuslausumaa koskevassa tarkastuksessa, joissa tutkittiin rahoitusvälineiden päättämistä (kohta 10), tilintarkastustuomioistuin totesi, että tarkastusviranomaisten tarkistuslistat oli suunniteltu hyvin. Ne kattoivat lainsäädännössä ja suuntaviivoissa edellytetyt relevantit näkökohdat. Vaikka tarkastusviranomaiset yleisesti ottaen toimittivat tarvittavat tarkastukset, tilintarkastustuomioistuin havaitsi tiettyjä puutteita.

34

Merkittävimmät tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat puutteet liittyivät epätäydellisiin tukikelpoisuustarkastuksiin. Esimerkiksi silloin kun tarkistuslistat edellyttävät tarkastajalta, että hän

• tarkastaa, että kaikkia julkisiin hankintoihin liittyviä vaatimuksia on noudatettu, hänen olisi tarkastettava ja otettava huomioon myös sopimusten lisäykset
• tarkastaa lopullisen tuensaajan pk‑yritysaseman, hänen olisi otettava huomioon kaikki pk‑yritysasemaan liittyvät kriteerit, myös sidos- ja yhteistoimintayhtiöitä koskevat säännöt
• vahvistaa lainan noston tukikelpoisuuden, hänen olisi tarkastuksensa yhteydessä arvioitava myös peruutettuja tai keskeytettyjä toimia.

35

Tarkastusviranomaisten puutteellisista tukikelpoisuustarkastuksista seurasi se, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi kolmessa tarkastuslausumaa koskevassa tarkastuksessa seitsemästä sellaisia tukeen oikeuttamattomia tuensaajia tai maksuja, jotka olivat aiemmin jääneet havaitsematta (ks. taulukko 3).

Virhe	Kuvaus
Tukeen oikeuttamaton rahoitusväline	Rahoitusväline kokonaisuutena ei täyttänyt tärkeintä tukikelpoisuusvaatimusta, jonka mukaan välineestä rahoitetaan pääasiassa pk‑yrityksiä.
Tukeen oikeuttamaton tuensaaja	Sidosyhtiöitä koskeva analyysi osoitti, että lainansaaja ei ollut pk‑yritys.
Tukeen oikeuttamattomat maksut	Kaksi tukikelpoisiksi maksuiksi ilmoitettua lainaa oli peruutettu kauan ennen välineen päättämistä.
Uudelleenkäytettyjen varojen virheellinen ilmoittaminen	Varat, jotka lopulliset tuensaajat olivat palauttaneet ensimmäisellä investointikierroksella, investoitiin uudelleen ja ilmoitettiin komissiolle korvattaviksi toiseen kertaan.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

36

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita myös tarkistuslistojen käytössä (ks. taulukko 4 ). Tällöin oli kyse siitä, että tarkastustyön dokumentaatio oli riittämätöntä ja tarkastustulosten tueksi kerätty evidenssi puutteellista²⁷. Tilintarkastustuomioistuin ei kyennyt tarkastusviranomaisten esittämän tarkastusdokumentaation ja muun käytettävissä olevan evidenssin avulla tarkastamaan selityksiä, joita tarkastusviranomaiset antoivat.

Virhe	Kuvaus
Riittämätön tarkastusdokumentaatio	Tarkistuslistassa todettiin, että hallintokustannuksista ja ‑palkkioista oli tehty lisätarkastus. Tarkastusdokumentaatiossa ei kuitenkaan ollut evidenssiä lisätarkastuksesta tai uusien asiakirjojen läpikäymisestä.
Riittämätön tarkastusdokumentaatio ja työhön liittyvät puutteet	Tarkastusasiakirjojen perusteella ei voitu osoittaa, että eri testeillä olisi katettu kaikki tukikelpoisuusvaatimukset. Pk‑yrityskriteerin testausta sellaisten yksiköiden osalta, joilla oli yhteyksiä muihin yksiköihin, ei aina ollut tehty asianmukaisesti.
Riittämätön tarkastusdokumentaatio ja riittämätön kirjausketju	Suoritettuja tarkastuksia ei ollut dokumentoitu hyvin tarkistuslistoihin, raportteihin tai muihin asiakirjoihin. Viittaukset relevantteihin asiakirjoihin puuttuivat. Tarkastusevidenssiä ei säilytetty.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

37

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausumatyössä, joka koski rahoitusvälineiden päättämistä, havaittiin kaikkiaan yhdeksän virhettä, jotka liittyivät kuuteen tarkastettuun välineeseen seitsemästä. Kolmella virheellä oli taloudellista vaikutusta siten, että tukikelpoisten menojen määrä päättämisen yhteydessä pieneni. Yhdessä tapauksessa virhe johti siihen, että toimenpideohjelman jäännösvirheriski ylitti kahden prosentin olennaisuusrajan, mikä edellytti ekstrapoloitujen rahoitusoikaisujen tekemistä (ks. tarkemmin laatikko 3).

38

Osana tätä tarkastusta tilintarkastustuomioistuin tarkasti myös päättämispaketit ja kaikki myöhemmät yhteydet ohjelmaviranomaisten ja komission välillä. Tämä tarkastus koski 27:ää toimenpideohjelmaa niiden 192:n joukosta, joihin liittyi rahoitusvälineitä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että useimmat tarkastusviranomaiset suorittivat työnsä tarkastusstrategioidensa mukaisesti ja ottivat huomioon sovellettavat asetukset ja komission antaman ohjeistuksen. Kaikki tarkastusviranomaiset eivät kuitenkaan tehneet järjestelmällisesti aihekohtaisia tarkastuksia²⁸, ja jos tekivät, työ ei aina ollut riittävää niin, että sen avulla olisi havaittu olennaisia sääntöjenvastaisuuksia²⁹.

39

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kaksi puutetta tarkastusviranomaisten päättämisraportoinnista:

• Joissakin tapauksissa tiedot rahoitusvälinemenoja koskevasta työstä olivat liian niukkoja. Komission tarkastajat pyysivät tästä syystä lisätietoja, ja seurauksena oli se, että kertomuksia oli tarkistettava.
• Joissakin tapauksissa ei ollut saatavilla tietoja rahoitusvälinemenoihin tehdyistä oikaisuista (määrä, tyyppi). Tilintarkastustuomioistuimen tarkastamat lopulliset tarkastuskertomukset eivät olleet yhdenmukaisia tietojen yksityiskohtaisuuden suhteen. Tarkastusviranomaisia ei vaadittu erittelemään oikaisuja niiden tyypin mukaan (esim. julkiset hankinnat, valtiontuki tai rahoitusvälineet), eikä komissiolla ollut jäsenneltyjä tietoja tästä.

40

Yleisesti ottaen tarkastusviranomaiset suorittivat tarvittavat tarkastukset. Edellä mainitut puutteet kuitenkin vaikuttivat jossain määrin tarkastusviranomaisten työn luotettavuuteen, ja tietyt virheet jäivät havaitsematta, kuten tilintarkastustuomioistuimen ja komission paljastamat virheet osoittivat.

Päättämiseen liittyvien komission tarkastusten vaikuttavuus

Vuoden 2020 lopussa 19:ää prosenttia niistä toimenpideohjelmista, joihin liittyi rahoitusvälineitä, ei ollut täysimääräisesti päätetty

41

Sen jälkeen kun jäsenvaltioiden ohjelmaviranomaiset olivat toimittaneet päättämispakettinsa komissiolle lakisääteiseen määräaikaan eli 31. maaliskuuta 2017 mennessä³⁰, komissio analysoi nämä paketit ja antoi niitä koskevan vastauksensa viiden kuukauden määräajan kuluessa. Tarpeen vaatiessa komissio pyysi toimittamaan tietoja tai tekemään lisätyötä tai esitti huomautuksia, joiden merkitys ja taloudelliset vaikutukset vaihtelivat.

42

Monissa tapauksissa yhteydenpito ohjelmaviranomaisten kanssa päättämisongelmien ratkaisemiseksi jatkui ensimmäisten huomautuskirjeiden jälkeen, ja joissakin tapauksissa se on edelleen käynnissä. Taulukoissa 5 ja 6 esitetään komission päättämistoimien tila 31. joulukuuta 2020 niiden koheesiopolitiikan toimenpideohjelmien osalta, joihin kuului rahoitusvälineitä.

Tila	Vuoden 2018 loppu	Vuoden 2019 loppu	Vuoden 2020 loppu	Prosenttiosuus vuoden 2020 lopussa
Päätetty	123	143	156	81 %
Päättämistä edeltävä tila1	39	32	32	17 %
Avoinna	30	17	4	2 %
Yhteensä	192	192	192

¹ Komissio katsoo, että toimenpideohjelma on päättämistä edeltävässä tilassa, jos päättämistä edeltävä kirje on lähetetty. Käytännössä toimenpideohjelman voidaan katsoa olevan päättämistä edeltävässä tilassa monesta eri syystä: ohjelman yksi rahasto on päätetty (esim. EAKR), mutta toinen avoinna (esim. koheesiorahasto); yhden rahaston ohjelmissa kaikki riidattomat määrät on maksettu, mutta riidanalaiset määrät ovat edelleen avoinna; tai on muita erityisiä avoimia kysymyksiä.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin komission tietojen perusteella.

Tila	Vuoden 2018 loppu	Vuoden 2019 loppu	Vuoden 2020 loppu	Prosenttiosuus vuoden 2020 lopussa
Päätetty	6,73	8,60	9,96	64 %
Päättämistä edeltävä tila	4,41	3,75	3,32	21 %
Avoinna	4,48	3,27	2,34	15 %
Yhteensä	15,62	15,62	15,62

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin komission tietojen perusteella.

43

Tiedoista käy ilmi, että 81 prosenttia sellaisista koheesioalan toimenpideohjelmista, joihin kuului rahoitusvälineitä, oli päätetty täysimääräisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. Päätetyissä toimenpideohjelmissa toteutui 64 prosenttia kaikista kauden aikana ilmoitetuista rahoitusvälinemenoista. Vain viidessä niistä 36 toimenpideohjelmasta, jotka olivat avoinna tai päättämistä edeltävässä tilassa, on edelleen ratkaisematta olevia, rahoitusvälineisiin liittyviä kysymyksiä (kaikki viisi ohjelmaa Italiassa).

44

Suurimmassa osassa näistä 36 toimenpideohjelmasta komissio pyysi päättämisprosessin aikana rahoitusvälinemenoihin liittyviä selvennyksiä tai edellytti lisätöiden tekemistä näiden menojen osalta. Tämä osoittaa rahoitusvälineiden olevan yksi syy siihen, että näiden ohjelmien päättäminen on viivästynyt, mutta samalla se kertoo myös sen, että komissio on kiinnittänyt rahoitusvälineisiin huomiota päättämistyössään.

Komissio puuttui relevantteihin kysymyksiin ja teki asianmukaisia oikaisuja – paitsi suurimman virheen osalta

45

Tilintarkastustuomioistuin kävi läpi komission työtä niiden 27 päättämispaketin osalta, jotka liittyivät rahoitusvälineitä sisältäneisiin toimenpideohjelmiin. Komission työ oli perusteellista ja kattoi aina rahoitusvälinemenoihin liittyvän komponentin. Komissio määritteli alat, joilla tarvittiin lisätutkimuksia, pyysi selvennyksiä ja analysoi vastauksia. Avoimet kohdat päätettiin yksi kerrallaan, mitä edelsi usein laaja yhteydenpito ohjelmaviranomaisten kanssa.

46

Monissa tapauksissa komissio esitti virallisia huomautuksia, joissa edellytettiin selvennyksiä tai varmuuden tuottamista. Se pyysi tarkastusviranomaisia tekemään lisätyötä, jos ohjelmaviranomaisten työn laajuuteen kohdistui rajoituksia tai kyseiseen työhön liittyi muita avoimia kohtia.

47

Asiakirjatarkastusten lisäksi komissio teki joukon rahoitusvälinemenoihin liittyneitä päättämistarkastuksia. Näissä tarkastuksissa katettujen toimenpideohjelmien osuus kaikista rahoitusvälinemenoista oli lähes kymmenen prosenttia.

48

Ohjelmakauden 2007–2013 aikana tilintarkastustuomioistuin suositti useaan otteeseen, että komissio kiinnittäisi päättämisen yhteydessä erityistä huomiota rahoitusvälineisiin. Tähän alaan liittyi suuri tukeen oikeuttamattomien menojen riski, sillä tarkastusviranomaiset eivät täytäntöönpanon aikana juurikaan tarkastaneet investointien tukikelpoisuutta³¹. Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että riski oli suurin takuurahastoissa, joissa keinotekoisen alhaisen kertoimen käyttö saattoi johtaa tukikelpoisten menojen ilmoittamiseen liian suurina³².

49

Komissio pani tilintarkastustuomioistuimen suosituksen täytäntöön ja tutki tarkasti varsinkin takuurahastojen kertoimiin liittyvää kysymystä. Kun komissio sai tietää, että eräs jäsenvaltio oli päättänyt laskea kertoimen käyttämällä muuta kuin ohjeistuksessa esitettyä lähestymistapaa, se määräsi tarkastajansa käymään tämän asian tarkasti läpi päättämistyön yhteydessä.

50

Komissio aikoi toteuttaa yli 270 miljoonan euron oikaisut sen työn tuloksena, jota se oli vuoden 2020 loppuun mennessä tehnyt ohjelmien päättämiseksi,. Nämä oikaisut koskisivat rahoitusvälinemenojen tukikelpoisuutta 29 toimenpideohjelmassa. Kaikkia näitä oikaisuja ei ole vielä saatettu päätökseen. Kun ne saadaan päätökseen, niitä vastaavat menot poistetaan rahoitusvälinemenoista ja ne jäävät jäsenvaltioiden maksettaviksi. Taulukossa 7 esitetään rahoitusvälinemenojen osalta ne päättämisen yhteydessä suoritettavat oikaisut, jotka REGIO-pääosasto on tehnyt tai joita se on ehdottanut vuoden 2020 loppuun mennessä, ja taulukossa 8 esitetään vertailu oikaisuihin, jotka kyseinen pääosasto on päättämisen yhteydessä tehnyt kaikkien menojen osalta.

Oikaisun tyyppi	Määrä	Toimenpideohjelmat, joita oikaisu koskee (lkm)
Takuurahastoihin sovellettu väärä kerroin	200,4	5
Loppumaksupyyntöjen virheet	31,0	2
Tukeen oikeuttamaton korko	19,5	2
Rahoituksen välittäjien valintaan liittyvät virheet	5,3	2
Tukeen oikeuttamattomat korkotuet ja takauspalkkiot	2,0	1
Tukeen oikeuttamattomat maksut	1,6	1
Muut oikaisut (mukautukset ja sekalaiset oikaisut)	11,3	16
Yhteensä	271,1

¹ EMPL-pääosasto ei tehnyt lainkaan oikaisuja ESR:n rahoitusvälineisiin vuoden 2020 loppuun mennessä, mutta ESR:n rahoitusvälineiden osuus rahoitusvälineiden kokonaismenoista on vain viisi prosenttia.

Lähde: Tilintarkastustuomioistuimen toimittama päättämispakettien ja komission tietojen tarkastus.

	Määrä
Ilmoitetut menot (kaikki toimenpideohjelmien rahoituslähteet)	362 231,6
Komission oikaisut	4 274,5
Prosenttiosuus	1,18 %
Ilmoitetut menot – vain rahoitusvälineet (kaikki toimenpideohjelmien rahoituslähteet)	14 828,5
Komission oikaisut – ainoastaan rahoitusvälineet	271,1
Prosenttiosuus	1,83 %

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin komission tietojen perusteella.

51

Komission teki oikaisut niiden huomautusten johdosta, jotka tilintarkastustuomioistuin oli tarkastuslausumaa koskevissa tarkastuksissaan esittänyt rahoitusvälineiden päättämisen osalta ja joilla oli rahoitusvaikutusta (ks. taulukko 3). Komissio teki tässä kuitenkin yhden merkittävän poikkeuksen. Se liittyi havaintoon, jolla oli suurin taloudellinen vaikutus. Alla olevassa laatikossa 3 tarkastellaan yksityiskohtaisesti tätä olennaista virhettä.

Lopullinen yhteenvetokertomus ja komission arvio

Lopullisessa yhteenvetokertomuksessa ei ole lopullisia tietoja, sillä kertomus on julkaistu aikaisessa vaiheessa

52

Vastauksena suositukseen, jonka tilintarkastustuomioistuin esitti vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2010, komissio muutti yleisasetusta vuonna 2011 siten, että rahoitusvälineistä oli raportoitava vuosittain³³. Niinpä komissio on ottanut käyttöön vuotuisen yhteenvetokertomuksen, jossa esitetään yleiskatsaus rahoitusvälineiden täytäntöönpanon edistymisestä. Kertomuksessa esitetään sekä yhdistelmätietoja että maakohtaisia tietoja. Tämän välineen avulla on seurattu ja arvioitu tuloksellisuutta.

53

Kertomuksen kuudennessa ja lopullisessa versiossa kaudelta 2007–2013 esitettiin tiedot, jotka hallintoviranomaiset olivat syöttäneet komission järjestelmään 31. maaliskuuta 2017 mennessä³⁴. Nämä tiedot julkaistaan ainoastaan tiedotustarkoituksessa, sillä tukikelpoisten menojen tarkastaminen ja todentaminen on erillinen ja pitkällinen prosessi, joka toteutetaan analysoimalla ja lopulta hyväksymällä päättämispaketit, kuten edellä on selostettu. Tiedot, jotka hallintoviranomaiset ovat toimittaneet ja komissio sen jälkeen koostanut yhteenvetokertomuksen laatimista varten, eivät myöskään ole tarkastusviranomaisten tarkastamia.

54

Komissio itse toteaa edellä kuvatun eroavaisuuden sekä yhteenvetoraportin tiivistelmässä että sen päätelmissä ja täsmentää, että päättämisprosessin aikana on vielä tehtävä työtä. Komission mukaan

• lopullinen yhteenvetokertomus ei ole vahvistus 31. maaliskuuta 2017 mennessä raportoitujen määrien tukikelpoisuudesta päättämisen yhteydessä, vaan hallinto- ja tarkastusviranomaisten on vielä tarkistettava nämä määrät päättämisprosessin aikana.

55

Kuten yleisasetuksessa³⁵ edellytetään, lopullisessa yhteenvetokertomuksessa esitettiin täytäntöönpanotiedot maaliskuulta 2017. Nämä olivat alustavia tietoja. Komissio ei julkaissut myöhempien päättämistöidensä perusteella päivityksiä tähän kertomukseen. Se julkaisi kuitenkin aiheeseen liittyvän päivitetyn taulukon REGIO-pääosaston vuosien 2017 ja 2018 vuotuisissa toimintakertomuksissa. Taulukossa esitetään rahoitusvälinemenot toimenpideohjelmittain yhdessä niiden oikaisujen kanssa, jotka komissio aikoo tehdä kyseisiin menoihin(ks. kohta 60 jäljempänä).

56

Rahoitusvälinemenot ovat pienentyneet vuoden 2017 lopullisessa yhteenvetokertomuksessa esitetystä 16,1 miljardista eurosta tämänhetkiseen 15,4 miljardiin euroon. Tämä heijastelee sen päättämistyön tuloksia, jota ohjelmaviranomaiset ja komissio ovat tehneet 31. maaliskuuta 2017 jälkeen. Taulukosta 9 käy ilmi, että alustavien ja tämänhetkisten tietojen välillä on 730 miljoonan euron muutos (viisi prosenttia).

	Rahoitusvälinemenot – lopullinen yhteenvetokertomus 31.3.2017	Tukikelpoiset rahoitusvälinemenot – Euroopan komission tiedot vuoden 2020 lopussa (oikaisut mukaan lukien)1
EAKR	15 245	14 557
ESR	837	795
Yhteensä	16 082	15 352 (5 %:n pieneneminen)

¹ Komission tekemien tai ehdottamien oikaisujen myötä määrä on pienentynyt 15,62 miljardista eurosta (ks. taulukko 6) 15,35 miljardiin euroon.

Lähde: Tilintarkastustuomioistuin komission tietojen ja 31. päivältä maaliskuuta 2017 laaditun lopullisen yhteenvetokertomuksen nojalla.

Tietojen luotettavuus on parantunut

57

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti lopullisessa yhteenvetokertomuksessa esitettyjen tietojen luotettavuuden. Tietojen täydellisyys ja luotettavuus ovat parantuneet verrattuna yhteenvetokertomuksen aiempiin versioihin. Tämä johtuu seuraavista komission toimista:

• Jäsenvaltioille tarkoitetussa päättämisohjeistuksessa esitettiin yksityiskohtainen raportointimalli ja selkeät ohjeet vastauksena hallintoviranomaisten kysymyksiin.
• Suurin osa ohjelmaviranomaisilta pyydetyistä tiedoista oli sellaisia, että niiden toimittaminen loppukertomusta varten oli pakollista.
• Komissio laati maantieteellisten yksiköidensä vastuuvirkamiehille muistion, jossa annettiin ohjeet saatujen tietojen luotettavuuden tarkastamiseksi.

58

Näillä toimilla komissio puuttui suurimpaan osaan niistä ongelmista, jotka oli havaittu kertomuksen aiemmissa analyyseissa³⁶. Tätä arviota tukee se, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastuslausumaa varten tekemissään tarkastuksissa, jotka koskivat rahoitusvälineiden päättämistä, vain yhden virheellistä raportointia koskevan tapauksen, kun taas täytäntöönpanovaiheessa tehdyissä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksissa tällaiset havainnot olivat yleisempiä³⁷.

59

Komissio on tietoinen joistakin jäljellä olevista kysymyksistä ja esittää niistä lyhyen mutta yksityiskohtaisen selostuksen. Komission havaitsema, jäljellä oleva mainitsemisen arvoinen ongelma on se, että vain 81 prosenttia rahoitusvälineistä (laskettuna menojen määrän perusteella) raportoi hallintokustannuksistaan ja ‑palkkioistaan, vaikka tämä oli raportoinnin pakollinen kenttä. Tämä on kuitenkin parannusta edellisessä kertomuksessa saavutettuun kattavuuteen, joka oli 64 prosenttia. Laatikossa 4 esitetään valikoima relevantteja tietojen laatuun liittyviä kysymyksiä, jotka komissio on tuonut esiin kertomuksessaan. Sen jälkeen laatikossa esitetään havainnot, jotka tilintarkastustuomioistuin on tehnyt tämän tarkastuksen yhteydessä.

60

Sen lisäksi, että komissio laati yhteenvetokertomuksen, REGIO-pääosasto sisällytti vuosien 2018 ja 2019 vuotuisiin toimintakertomuksiinsa taulukon, jossa esitetään rahoitusvälinemenot toimenpideohjelmittain siten, että niissä on otettu huomioon komission oikaisut³⁸. Toimintakertomuksessa ilmoitetut rahoitusvälinemenot ovat yhden toimenpideohjelman osalta 4,2 miljardia euroa suuremmat kuin päättämisen yhteydessä ilmoitetut tosiasialliset menot. Tässä oli kyse kertomuksessa esiintyneestä kirjoitusvirheestä, eikä sillä ollut vaikutusta päättämisen yhteydessä maksettavaan määrään, mutta virheen tuloksena EAKR:n rahoitusvälinemenojen määrä esitettiin 19 miljardina eurona 14,8 miljardin euron sijaan eli määrä oli 28 prosenttia liian suuri.

Komission arvioista, jotka koskivat lopullisia täytäntöönpanotietoja, puuttuivat hyödylliset tiedot kahden pääindikaattorin osalta

61

Lopullisessa yhteenvetokertomuksessa esitetään myös komission lopullinen analyysi rahoitusvälineiden tuloksellisuudesta (ks. taulukko 10).

Maksatusasteet	Hallintopalkkiot
Maksatusasteet on ilmoitettu EU‑tasolla ja jäsenvaltioittain. Ne voidaan laskea myös aihealueittain (yritykset, kaupunkikehitys jne.) ja kunkin yksittäisen rahaston osalta. Kokonaismaksatusasteita ei ole ilmoitettu tuotetyypeittäin (lainat, takaukset, oma pääoma). Analyysissä selostetaan maksatusasteen kehitystä ja annetaan tietoja poikkeamista eli alhaisista ja korkeista maksatusasteista. EU‑tason maksatusaste: 93 %. Suuria vaihteluita maksatusasteissa, Espanjan 60 prosentista neljän jäsenvaltion sataan prosenttiin.	Tietoja on saatavilla EU‑tasolla sekä jäsenvaltio-, rahasto-, aihealue- ja tuotetyyppikohtaisesti. Analyysissä selvitettiin, mitkä olivat hallintokustannus- ja ‑palkkioprosentit koko kaudella ja vuosittain keskimäärin. Lisäksi tutkittiin, oliko lainsäädännössä vahvistettuja raja-arvoja noudatettu, ja tehtiin vertailu tuotetyypeittäin sekä holdingrahastojen ja erityisrahastojen välillä. Hallintokustannus- ja ‑palkkioprosentit EU‑tasolla: kauden tasolla luku oli 6,7 prosenttia laskettuna toimenpideohjelmien rahoitusosuuksista, jotka oli maksettu rahoitusvälineille, ja 9,1 prosenttia laskettuna rahoitusvälineiden investoinneista, jotka kohdistuivat lopullisiin tuensaajiin; keskimääräinen vuotuinen luku oli 1,26 prosenttia laskettuna toimenpideohjelmien rahoitusosuuksista rahoitusvälineille.
Vipuvaikutus	Varojen uudelleenkäyttö / kierrätysvaikutus
Vipuvaikutuksesta on saatavilla niukasti tietoa, sillä ohjelmakauden 2007–2013 lainsäädännön mukaan kyseistä tietoa ei ollut pakko esittää. Komissio pyysi tietoja vapaaehtoisuuden pohjalta. Yhteenvetokertomuksessa esitetty analyysi perustuu saatuihin tietoihin, joita on hyvin vähän. Analyysissä käsitellään vipuvaikutuspotentiaalia tuotetyypeittäin sekä sen toimintapoliittisen tavoitteen kannalta, että parannetaan puutteellisia markkinaolosuhteita. Kuten komissio on todennut, näitä vapaaehtoisesti toimitettuja vähäisiä tietoja ei voida pitää edustavina.	Päättämistä koskevissa suuntaviivoissa edellytettiin, että hallintoviranomaiset antavat tietoja resursseista, jotka on palautettu käytettäväksi seuraavalla kaudella (jäljellä olevat varat). Yhtä lukuun ottamatta kaikki jäsenvaltiot toimittivat tietoja palautetuista / palautettavista resursseista. Niiden jäljellä olevien varojen määräksi, jotka voitiin käyttää uudelleen, arvioitiin 8,5 miljardia euroa. Tietoja saavutetusta kauden sisäisestä kierrätysvaikutuksesta ei saatu eikä niin ollen analysoitu.

Lähde: Tilintarkastustuomioistuin 31. päivältä maaliskuuta 2017 laaditun komission yhteenvetokertomuksen nojalla.

62

Komission johtopäätökset rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta ovat myönteisiä, ja niissä tuodaan esiin seuraavat seikat:

• varojen maksatuksissa edistyttiin vakaasti, ja komissio panee merkille noin 20 prosentin kasvun ajalla 31.12.2015–31.3.2017 sekä lopullisen maksatusasteen, joka oli 93 prosenttia
• 1,26 prosentin keskimääräiset vuotuiset hallintokustannukset ja ‑palkkiot alittavat lakisääteisen enimmäismäärän
• jäljellä olevia varoja on käytettävissä uudelleen 8,5 miljardia euroa
• luotujen työpaikkojen määrä kasvoi.

63

Lopullisessa yhteenvetokertomuksessa ei annettu hyödyllistä tietoa seuraavista kahdesta indikaattorista:

• Vipuvaikutus: Koska vipuvaikutusta koskevien tietojen toimittaminen oli vapaaehtoista, saadut tiedot eivät olleet edustavia. Komissio totesi, että saatujen vähäisten ja epäedustavien tietojen mukaan välineiden vipuvaikutukset erosivat toisistaan merkittävästi. Komission päätelmien mukaan saadut tulokset viittaavat siihen, että rahoitusvälineillä pystytään saamaan liikkeelle resurssit, jotka ovat vähintään kaksi kertaa niin suuret kuin toimenpideohjelmien rakennerahastovarat. Tilintarkastustuomioistuin ei yhdy komission päätelmään, sillä tämän yleispäätelmän tueksi ei ollut riittävästi tietoa.
• Kauden sisäinen kierrätysvaikutus: Komissio sai ja analysoi tietoja palautetuista resursseista, jotka oli tarkoitus käyttää uudelleen samankaltaisiin tarkoituksiin (jäljellä olevat varat), mutta tietoja ei saatu siitä, kykenivätkö rahoitusvälineet käyttämään varat uudelleen kyseisen kauden aikana (kauden sisäinen kierrätysvaikutus). Tilintarkastustuomioistuimen läpikäymistä tiedoista käy ilmi, että noin 10 prosenttia 981 erityisrahastosta pystyi käyttämään varoja uudelleen jossain määrin ennen päättämistä.

64

Päättämistä koskevissa suuntaviivoissa ei vaadittu, että hallintoviranomaisten olisi toimitettava loppukertomusta varten tietoja vipuvaikutuksesta ja kauden sisäisestä kierrätysvaikutuksesta. Koska nämä indikaattorit heijastelevat niitä kahta pääasiallista hyötyä, jotka saadaan rahoitusvälineiden käyttämisestä avustusten sijaan, tilintarkastustuomioistuin katsoo, että nämä indikaattorit olivat välttämättömiä rahoitusvälineiden tuloksellisuutta koskevan komission arvion kannalta. Laatikossa 5 esitetään tiedot vipuvaikutuksesta ja kauden sisäisestä kierrätysvaikutuksesta niissä seitsemässä välineessä, jotka tilintarkastustuomioistuin tarkasti päättämisen yhteydessä.

Edellä selostettujen havaintojen merkitys kauden 2014–2020 kannalta

Ohjeistusta on laajennettu ja sen näkyvyyttä parannettu; tietoa riskialoista on nyt saatavilla

65

Rahoitusvälineitä koskevien säännösten määrä koheesiopolitiikan keskeisessä säädöksessä on kauteen 2007–2013 verrattuna kymmenkertaistunut. Lisäksi on moninkertainen määrä sellaisia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, joissa keskitytään rahoitusvälineitä koskeviin erityisaiheisiin. Niinpä suuri osa siitä sisällöstä, joka esiintyi kauden 2007–2013 ohjeasiakirjoissa, sisältyy nyt lainsäädäntöön. Näitä säännöksiä täydennetään 16 ohjeasiakirjalla, jotka koskevat rahoitusvälineisiin liittyviä erityisaiheita.

66

Vaikka tähän tarkastukseen ei kuulu ohjelmakauden 2014–2020 päättämisohjeistuksen tarkastaminen, tilintarkastustuomioistuin toimitti asiassa pintapuolisen selvityksen. Siitä saatujen tulosten mukaan kyseistä ohjeistusta ei ole vielä päivitetty siten, että siinä olisi otettu huomioon sellaisiin virheisiin perustuvat erityiset riskit, jotka tilintarkastustuomioistuin, komissio ja tarkastusviranomaiset ovat täytäntöönpanovaiheen aikana tähän mennessä havainneet. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että olisi hyödyllistä toimittaa nämä tiedot ohjelmaviranomaisille, sillä niistä olisi apua viranomaisten tarkastustyön kohdistamisessa.

67

Joitakin ongelmia on vielä jäljellä, esimerkiksi se, että monet tarkastusviranomaiset tarkastavat edelleen rahoitusvälineisiin liittyviä ennakkomaksuja todellisten menojen sijaan. On erittäin todennäköistä, että tämän seurauksena jäännösvirhetasot arvioidaan liian pieniksi. Komissio hyväksyi tätä puutetta koskevan tilintarkastustuomioistuimen suosituksen ja antoi tarkastusviranomaisille ohjeita ennakkomaksujen käsittelystä³⁹. Tässä asiassa on muutenkin edistytty vuoden 2020 jälkeisen ajan osalta, sillä nykyisen lainsäädäntöehdotuksen mukaan ennakkomaksuja tulisi olemaan vain yksi (maksujen ensimmäinen erä) ja myöhemmät erät maksettaisiin todellisten menojen perusteella.

Lainsäädännössä esiintyneet tarkastusviranomaisten valtuuksia koskevat rajoitukset on poistettu

68

Ohjelmakautta 2014–2020 koskevassa lainsäädännössä esiintyneet tarkastusviranomaisten valtuuksien rajoitukset, jotka koskivat EIP-ryhmän hallinnoimia välineitä, olivat alun perin samanlaisia kuin aiemmankin ohjelmakauden säädöksissä. Sen jälkeen kun tilintarkastustuomioistuin oli havainnut näihin rajoituksiin liittyviä virheitä vuoden 2017 tarkastuslausuman yhteydessä, tilintarkastustuomioistuin antoi suosituksen, jonka mukaan komission olisi varmistettava, että EIP-ryhmän hallinnoimia rahoitusvälineitä koskevat tarkastusjärjestelyt ovat asianmukaisia⁴⁰. Tilintarkastustuomioistuin pyysi komissiota määrittelemään vähimmäisehdot sovittuja menettelyjä koskeville toimeksiannoille ja näin varmistamaan, että toimeksiannot tuottavat varmuutta.

69

Tämän seurauksena komissio muutti asiaan liittyviä säännöksiä asetuksessa (EU) N:o 1303/2013⁴¹ (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus). Lisäksi komissio toimitti ulkoisille tarkastajille tarkastuskertomusmallin, jossa asetettiin vähimmäisvaatimukset kohtuullisen varmuuden tuottamiselle⁴², ja antoi tarkastusviranomaisille tehtäväksi toimittaa järjestelmä- ja hanketarkastuksia rahoituksen välittäjien tasolla⁴³. Näitä muutoksia ei sovelleta yhteenkään niistä pk‑yrityksiä koskevista aloiteohjelmista, jotka käynnistettiin ennen 2. elokuuta 2018 ja joita tällä hetkellä on käynnissä kuusi⁴⁴. Tilikaudesta 2018–2019 alkaen EIP-ryhmä on kuitenkin vapaaehtoisesti laajentanut ns. kohtuullista varmuutta tuottavien kertomusten käyttöä siten, että ne kattavat kaikki pk‑yrityksiä koskevat aloiteohjelmat.

70

Näillä toimenpiteillä puututaan asianmukaisesti edellä kuvattuun ongelmaan. Tilintarkastustuomioistuin haluaa korostaa, että toimenpiteillä on parannettu vaikuttavalla tavalla rahoitusvälinemenojen varmennusprosessia.

Useimpiin puutteisiin, jotka tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastusviranomaisten työssä, on puututtu komission ohjeistuksessa kaudelle 2014–2020

71

Komissio antoi ohjelmakauden 2014–2020 osalta ohjeistusta, jolla puututtiin useimpiin tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin puutteisiin tarkastusviranomaisten työssä⁴⁵ (ks. kohdat 33–39). Ohjeistuksessa edellytetään, että tarkastusviranomaiset toimittavat vuotuisissa tarkastuskertomuksissaan seuraavat, erityisesti rahoitusvälineitä koskevat tiedot:

• tiedot aihekohtaisista tarkastuksista; tarkastusten olisi katettava useita ehdotettuja aihealueita, ja jos tarkastuksia ei ole tehty, selitys, miksi näin on
• kuvaus järjestelmätarkastusten aikana havaituista erityisistä puutteista ja selvitys jatkotoimista, joilla puutteita on pyritty korjaamaan
• tehty työ sekä havaittujen sääntöjenvastaisuuksien yksityiskohtainen kuvaus ja niitä koskevat korjaavat toimenpiteet
• varmuus, joka on tuotettu EIP-ryhmän tai muiden kansainvälisten rahoituslaitosten täytäntöönpanemien välineiden osalta
• tarkastukset sen selvittämiseksi, noudatetaanko uusia sääntöjä, jotka koskevat rahoitusvälineille suoritettavia maksueriä
• lähestymistapa, joka koskee osittamista (stratification) osajoukkojen, kuten rahoitusvälineiden, osalta.

72

Kun tarkastusviranomaiset raportoivat vuonna 2018 sääntöjenvastaisuuksista, jotka ne olivat havainneet tehdessään toimien tarkastuksia vuosien 2016 ja 2017 vuotuisia tarkastuskertomuksia varten, ne noudattivat ensimmäistä kertaa yhteistä luokittelua, josta komissio ja jäsenvaltiot olivat sopineet ja jonka ne olivat jakaneet keskenään. Luokitteluun sisältyy 16 alaluokkaa, jotka koskevat rahoitusvälineisiin liittyviä virheitä. Ohjeistuksessa täsmennetään myös, että tarkastusviranomaisten olisi tarkastettava poimimiensa otosten osalta, vastaavatko tiedot rahoitusvälineisiin maksetuista ohjelman rahoitusosuuksista hallinto- ja todentamisviranomaisilta saatavilla olevia tietoja, ja niiden olisi tarkastettava myös kirjausketju.

73

Komission ja tarkastusviranomaisten edustajista koostuva työryhmä esitteli joulukuussa 2019 pitämässään teknisessä kokouksessa tarkastusdokumentaatiota koskevan pohdinta-asiakirjan. Pyrkimyksenä oli korjata tarkastusviranomaisten työssä vielä esiintyviä puutteita. Asiakirjassa annetaan tarkastusasiakirjoihin ja kirjausketjukäytäntöihin liittyvää ohjeistusta, jota tarkastajien olisi hyödynnettävä täyttäessään tarkistuslistoja ja dokumentoidessaan työtään. Ohjeistuksessa viitataan alan sääntelykehykseen ja kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin. Tätä ohjeistusta sovelletaan myös rahoitusvälineiden tarkastuksiin.

Pk-yrityksille suunnattujen välineiden tukikelpoisuudessa esiintyy ongelmia entistä epätodennäköisemmin

74

Tilintarkastustuomioistuin havaitsema tilanne, jossa rahoitusvälineen olisi pitänyt tukea ensisijaisesti pk‑yrityksiä mutta sen maksut menivätkin valtaosaltaan suurille yrityksille, on epätodennäköisempi ohjelmakaudella 2014–2020. Lainsäädännöllä on otettu käyttöön pk‑yritysaloitteisiin liittyviä rahastoja. Nämä ovat rahoitusvälineitä, joiden tarkoituksena on yksinomaan pk‑yritysten rahoitus. Rahoitusvälineiden aihekohtaista soveltamisalaa laajennettiin lisäksi niin, että muille kuin pk‑yrityksille voidaan myöntää tukea tutkimuksen ja kehittämisen ja energiatehokkuuden aloilla sekä eräillä muilla aloilla.

Epävarmuustekijät voivat haitata rahoitusvälineiden vaikuttavaa päättämistä

75

Vaikka ohjelmakaudella 2014–2020 tilit hyväksytään vuosittain, laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä voidaan käsitellä vasta myöhemmin ohjelmakauden aikana vuotuisissa ja monivuotisissa sääntöjenmukaisuustarkastuksissa. Tilintarkastustuomioistuin viittasi vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2018 monitulkintaisuuteen, joka liittyy tarkastusviranomaisten tarkastusvaltuuksiin ohjelmakauden 2014–2020 päättämisessä⁴⁶.

76

Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa edellytetään ohjelmakauden 2014–2020 päättämisen osalta, että jokainen jäsenvaltio toimittaa täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen kustakin toimenpideohjelmasta. Asetuksessa ei kuitenkaan täsmennetä tämän kertomuksen sisältöä eikä toimitusajankohtaa⁴⁷ samalla tavalla kuin kyseiset asiat määritetään täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen osalta⁴⁸. Useimmissa säännöksissä, jotka koskevat kauden 2014–2020 ohjelmien päättämistä, sellaisten lopullisten arvioiden tekeminen, jotka koskevat tiettyjen toimien, mukaan lukien rahoitusvälineiden, menoilmoitusten tukikelpoisuutta, on siirretty myöhempään vaiheeseen, yleensä ohjelman päättämisen yhteyteen⁴⁹. Tarkastusviranomaiset voivat tarkastaa osan rahoitusvälineille maksetuista menoista ennen ohjelmien päättämistä niiden lainsäädännön vaatimusten perusteella, jotka koskevat toisen ja sitä seuraavien maksuerien maksamista rahoitusvälineelle⁵⁰.

77

Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ei määritellä riittävällä tavalla ohjelmaviranomaisten tehtäviä päättämisprosessissa (toisin kuin vuotuisen tilinpäätöksen arviointiprosessissa). Asetuksessa ei myöskään määritellä työtä, joka on tehtävä, jotta mahdollisten tukeen oikeuttamattomien kulujen vaikutus kyseisten vuosien jäännösvirhetasoihin voidaan arvioida uudelleen ja mukauttaa. Tällä hetkellä ei ole olemassa nimenomaista lakisääteistä vaatimusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi toimitettava lopullinen tilinpäätös päätettävältä ohjelmakaudelta. Nyt ei myöskään vaadita – toisin kuin vuosien 2007–2013 lopullisessa tarkastuskertomuksessa – että tarkastusviranomaisten olisi tuotettava varmuutta kauden kokonaismenoista⁵¹. Nykyisessä asetuksessa on myös epäselvää, pitäisikö viimeiseen vuotuiseen tilinpäätökseen sisällyttää jossakin muodossa lopullinen arvio rahoitusvälineille maksettujen määrien tukikelpoisuudesta päättämisen yhteydessä. Näin ollen vaarana on, että jos tukikelpoisuuden arviointi siirretään lainsäädännön mukaisesti päättämiseen asti, menojen lopullisen tukikelpoisuuden varmistamiseksi tehty tarkastustyö on riittämätöntä tai olematonta.

78

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että tämä lainsäädännöllinen epävarmuus voi vaikuttaa jäsenvaltioiden kykyyn tehdä tarvittavat tarkastukset, sillä asiakirjojen säilytysaika voi umpeutua, jos joidenkin tehtävien suorittaminen jätetään viimeisen tilivuoden päättymisen (30. kesäkuuta 2024) jälkeiseen aikaan.

79

Tilintarkastustuomioistuin suositteli vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2018, että komissio selventää näitä näkökohtia hyvissä ajoin (ja viimeistään joulukuussa 2022), jotta jäsenvaltiot ymmärtäisivät, mitä komissio odottaa niiden tekevän kauden 2014–2020 ohjelmien päättämiseksi⁵². Komissio on tähän mennessä pannut suosituksen täytäntöön osittain. Vuonna 2019 se laati rahoitusvälineiden tarkastusmenetelmiä koskevan paketin, jossa muun muassa annetaan tarkastusviranomaisille ohjeet siitä, miten päättämisen yhteydessä tuotetaan varmuutta kokonaismenojen tukikelpoisuudesta. Näitä tarkastusmenetelmiä päivitetään parhaillaan. Komissio on myös viimeistelemässä päättämistä koskevia suuntaviivoja, myös rahoitusvälineiden osalta. Sekä päivitetyt menetelmät että päättämistä koskevat suuntaviivat on määrä julkaista vuonna 2021.

Toimet tietojen luotettavuuden lisäämiseksi jatkuvat, ja vipuvaikutusta ja varojen uudelleenkäyttöä koskevat lisätiedot mahdollistavat paremmat arviot

80

Parannukset, jotka koskivat rahoitusvälineisiin liittyvää raportointia, sisällytettiin ohjelmakauden 2014–2020 osalta suoraan lainsäädäntöön⁵³. Tilintarkastustuomioistuin panee merkille seuraavat parannukset:

• Jäsenvaltioiden on nyt raportoitava komissiolle rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta osana täytäntöönpanoa koskevaa vuosikertomustaan.
• Rahoitusvälineiden raportointimallista on keskusteltu hallintoviranomaisten kanssa, ja verkkoraportointia koskevaa koulutusta on ollut saatavilla. Koulutuksen avulla ne, jotka vastaavat tietojen syöttämisestä järjestelmään, saavat paremman käsityksen tavoista, joilla luotettavuutta voidaan parantaa. Se, että ohjelmaviranomaiset eivät tunteneet raportointijärjestelmää, oli yksi syy tietojen luotettavuusongelmiin kaudella 2007–2013.
• Mallissa, jonka avulla rahoitusvälineistä raportoidaan, on kentät julkisia ja/tai yksityisiä rahoitusosuuksia varten kaikilla tasoilla. Näin voidaan asianmukaisesti arvioida saavutettua vipuvaikutuksen tasoa. Viimeisimpään kautta 2014–2020 koskevaan kertomukseen sisältyykin yksityiskohtainen vipuvaikutusanalyysi.
• Kertomuksessa annetaan yksityiskohtaisia tietoja resursseista, jotka ovat palautuneet investoinneista, sekä niiden uudelleenkäytöstä (kauden sisäinen kierrätysvaikutus).

81

Komissio kuitenkin toteaa yhteenvetokertomuksessaan 31. päivältä joulukuuta 2018, että tiedoissa on edelleen joitakin aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia ja että tietojen laatua on vielä vara parantaa. Tämä johtuu osittain siitä, että kertomus on kehittynyt ja siinä pyydetään enemmän tietoja ohjelmaviranomaisilta. Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että nämä kysymykset ovat suhteellisen vähäisiä ja niitä ollaan parhaillaan ratkaisemassa.

82

Yksi yhteenvetokertomukseen liittyvä aspekti, jonka osalta ei voida tehdä parannuksia, liittyy siihen, että kertomuksessa ei anneta vahvistusta tukikelpoisista menomääristä. Koska kertomus julkaistaan vuoden kuluessa kauden päättymisestä, tarkastusviranomaisilla ei ole aikaa tarkastaa sen tietoja, puhumattakaan siitä, että lopullisessa päättämisprosessissa tehdyt mukautukset ja oikaisut voitaisiin ottaa kertomuksessa huomioon. Näin ollen kertomus on lähtökohtaiselta luonteeltaan alustava.

Johtopäätökset ja suositukset

83

Tilintarkastustuomioistuimen yleinen johtopäätös on, että jäsenvaltiot ja komissio olivat suurelta osin toteuttaneet toimet, jotka olivat tarpeen rahoitusvälinemenojen tukikelpoisuuden tarkastamiseksi päättämisen yhteydessä. Komissio ja kansalliset tarkastusviranomaiset olivat tehneet tarkastuksia, ja nämä tarkastukset olivat tuottaneet tuloksia. Joitakin virheitä jäi kuitenkin havaitsematta, eikä komissio ollut ryhtynyt toimiin kaikkein tärkeimmän virheen osalta, joka vaikutti olennaisesti kyseessä olevan toimenpideohjelman päättämiseen.

Komission ohjeistus kaudelle 2007–2013 oli pääosin asianmukaista; päättämiseen liittyviä säännöksiä, jotka sisältyvät kauden 2014–2020 lainsäädäntökehykseen, olisi selkeytettävä

84

Yksi onnistuneen päättämismenettelyn avaintekijöistä on säännösten ja saatavilla olevan ohjeistuksen vahvuus. Kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä oli hyvin vähän kauden 2007–2013 rahoitusvälineisiin liittyviä säännöksiä, ohjeistuksen laadukkuus oli sitäkin tärkeämpää (kohta 15).

85

Tilintarkastustuomioistuimen johtopäätös on, että komissio on antanut rahoitusvälineiden päättämistä koskevan tarpeellisen ohjeistuksen oikea-aikaisesti ja riittävän yksityiskohtaisena. Ohjeistuksen laadukkuus oli hyvin tärkeää ohjelmaviranomaisten työn kannalta. Ohjeistuksessa puututtiin useimpiin niistä osa-alueista, joilla tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita täytäntöönpanovaiheessa (kohdat 16–20). Ohjeistuksessa ei kuitenkaan pidetty arviointia, joka koski lopullisten tuensaajien pk‑yritysasemaa, erityisenä riskinä, vaikka tällainen asema oli tukikelpoisuusvaatimuksena useimmissa välineissä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastuksissaan tähän kysymykseen liittyviä virheitä (kohta 21).

86

Kaudella 2014–2020 suurin osa rahoitusvälineitä koskevasta ohjeistuksesta oli sisällytetty lainsäädäntöön, ja lisätukea annettiin useiden aihekohtaisten muistioiden avulla. Ongelmallisia kysymyksiä on kuitenkin edelleen, nimittäin joidenkin tarkastusviranomaisten omaksuma lähestymistapa, jossa tarkastettiin rahoitusvälineelle suoritettuja ennakkomaksuja toteutuneiden menojen sijaan (kohdat 65–67).

87

Siitä huolimatta, että rahoitusvälineitä koskeva yleinen ohjeistus on parantunut, tilintarkastustuomioistuin katsoo, että kauden 2014–2020 päättämistä koskevat säännökset ovat yhdessä suhteessa heikompia kuin kauden 2007–2013 säännökset. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ei määritellä riittävän tarkasti ohjelmaviranomaisten tehtäviä päättämisprosessissa. Siinä ei myöskään määritellä työtä, joka on tehtävä, jotta mahdollisten tukeen oikeuttamattomien kulujen vaikutus kyseisten vuosien jäännösvirhetasoihin voidaan arvioida uudelleen ja tarvittaessa mukauttaa. Tarkastusviranomaisille ei ole asetettu nimenomaista vaatimusta – toisin kuin kaudella 2007–2013 – tuottaa varmuutta kauden kokonaismenoista. Tämä on erityisen merkityksellistä rahoitusvälineiden näkökulmasta, sillä olennaisessa osassa rahoitusvälineiden menoista tukikelpoisuutta voidaan arvioida vasta päättämisen yhteydessä (kohdat 75–78).

88

Tilintarkastustuomioistuin suositteli vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2018 tämän kysymyksen selventämistä, ja komissio on edistynyt ongelman ratkaisemisessa. Vuonna 2019 se antoi tarkastusviranomaisille ohjeet siitä, miten päättämisen yhteydessä tuotetaan varmuutta rahoitusvälinemenojen tukikelpoisuudesta. Komissio päivittää parhaillaan näitä ohjeita. Lisäksi se on viimeistelemässä päättämiseen liittyviä suuntaviivoja, jotta jäsenvaltiot ymmärtäisivät, mitä niiltä odotetaan päättämisen yhteydessä (kohta 79).

Suositus 1 – Annetaan ohjeistusta komission ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten tuloksena havaituista riskialoista

Jotta kauden 2014–2020 tulevaan päättämiseen oltaisiin mahdollisimman hyvin valmistautuneita, komission olisi täydennettävä tämänhetkistä yhteistyössä hallinnoitaviin rahoitusvälineisiin liittyvää ohjeistusta antamalla jäsenvaltioille erityisiä neuvoja, jotka perustuvat komission ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten tuloksena havaittuihin yleisimpiin virheisiin.

Tavoiteajankohta: vuoden 2021 loppuun mennessä.

Suositus 2 – Viimeistellään tarvittava ohjeistus siitä, mitkä ovat tarkastusviranomaisten tehtävät ja vastuut arvioitaessa rahoitusvälineiden tukikelpoisuutta päättämisen yhteydessä

Komission olisi päivitetyissä tarkastusmenetelmissään ja tulevissa päättämissuuntaviivoissaan annettava tarkastusviranomaisille tarvittavat ohjeet siitä, miten päättämisen yhteydessä tuotetaan varmuutta rahoitusvälinemenojen tukikelpoisuudesta. Komission olisi lisäksi aktiivisesti kannustettava tarkastusviranomaisia noudattamaan tätä ohjeistusta – lainsäädännön ohella – jotta päättämistoimista tulisi täsmällisempiä.

Tavoiteajankohta: vuoden 2022 loppuun mennessä.

Tarkastusviranomaiset suorittivat suurimman osan tarvittavista tarkastuksista, mutta joitakin virheitä ei havaittu, mikä joissakin tapauksissa johti siihen, että menoilmoituksiin sisällytettiin tukeen oikeuttamattomia menoja

89

Kun maksujen tukikelpoisuusaikaa pidennettiin 15 kuukaudella, lopullisille tuensaajille voitiin maksaa arviolta 2,6 miljardia euroa lisää. Tämän myötä maksatusaste nousi 75 prosentista 93 prosenttiin ohjelmakaudella 2007–2013 (kohdat 26 ja 27). Tilanne aiheutti kuitenkin myös ongelmia tarkastusviranomaisille, sillä ne eivät useinkaan pystyneet sisällyttämään kaikkia rahoitusvälinemenoja tarkastuksiinsa ennen ohjelmakauden päättämistä. Tämä johti tarkastusten laajuutta koskeviin rajoituksiin ja siihen, että 31. maaliskuuta 2017 jälkeen oli tehtävä lisätyötä jäljellä olevien tarkastusten saattamiseksi päätökseen (kohdat 28–31).

90

Tarkastusviranomaisten työhön vaikutti myös se, että niiden valtuuksia tarkastaa holding-rahastoja, jotka liittyivät EIP-ryhmän hallinnoimiin välineisiin, oli rajoitettu. Näissä tapauksissa useimmat tarkastusviranomaiset eivät tehneet tarkastustyötä millään tasolla, vaan tukeutuivat yksinomaan EIP-ryhmän riippumattoman ulkoisen tarkastajan työhön. Tämä työ oli kuitenkin laajuudeltaan rajattua, eikä se tuottanut lainkaan varmuutta rahoitusvälineiden maksamien menojen tukikelpoisuudesta (kohdat 22–25).

91

Sama rajoitus esiintyi vielä ohjelmakauden 2014–2020 alussa. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten tuloksena havaittujen virheiden ja niiden perusteella annetun suosituksen johdosta lainsäädäntöä muutettiin, ja tilanne on pääosin korjattu. Ulkoisen tarkastajan toimeksiannon alaa on laajennettu siten, että siihen kuuluu varmuuden tuottaminen, ja EIP-ryhmä on vapaaehtoisesti sitoutunut soveltamaan uusia sääntöjä niissä tapauksissa, joita lainsäädäntö ei kata (kohdat 68–70).

92

Yleisesti ottaen tarkastusviranomaiset toteuttivat tarvittavat toimet sen tarkastamiseksi, että rahoitusvälinemenot olivat tukikelpoisia ohjelmien päättämishetkellä. Niiden työ kattoi koko tarkastettavan perusjoukon, ja ne puuttuivat relevantteihin ongelmiin. Tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat merkittävimmät puutteet olivat seuraavia (kohdat 32–40):

• tarkastustyön puutteellinen dokumentaatio
• tiettyjen tukikelpoisuustarkastusten kattavuus suuririskisten kysymysten, esimerkiksi pk‑yritysaseman ja julkisten hankintojen, osalta
• epäyhtenäisyys tehtyä työtä koskevan raportoinnin tarkkuudessa, minkä vuoksi komission oli tehtävä paljon lisätyötä asioiden selkeyttämiseksi
• aihekohtaisia tarkastuksia ei tehty järjestelmällisesti tai niitä ei suoritettu lähellä päättämistä tai sen yhteydessä
• jotkin virheet jäivät havaitsematta, kuten komission ja tilintarkastustuomioistuimen paljastamat virheet osoittavat.

93

Kauden 2014–2020 osalta jotkin näistä puutteista korjattiin lainsäädäntöön sisällytetyillä laajamittaisilla säännöksillä ja komission ohjeilla. Jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi komission ja tarkastusviranomaisten edustajat laativat vuoden 2019 lopulla asiakirjan, jossa annettiin ohjeistusta tarkastusten dokumentoinnista ja kirjausketjusta, ja tätä ohjeistusta sovelletaan myös rahoitusvälineiden tarkastuksiin (kohdat 71–73).

Komissio puuttui relevantteihin kysymyksiin ja teki asianmukaisia oikaisuja – paitsi suurimman virheen osalta

94

Komissio kävi kaikki päättämispaketit yksityiskohtaisesti läpi ja teki järjestelmällisesti lisätarkastuksia sen varmistamiseksi, että rahoitusvälinemenot olivat tukikelpoisia (kohdat 41–44). Tämän työn tuloksena ohjelmaviranomaisille esitettiin virallisia huomautuksia, joissa edellytettiin varmuuden tuottamista, selvennyksiä tai lisätyötä. Suuririskisiä kysymyksiä, kuten oikean kertoimen soveltamista takuurahastomenoihin, seurattiin tiiviisti, ja asianmukaisia oikaisuja tehtiin (kohdat 45–50).

95

Yleisesti ottaen komissio havaitsi tukeen oikeuttamattomia menoja ja toteutti havaintojen edellyttämät toimet päättämistyönsä yhteydessä. Se ei kuitenkaan hyväksynyt kaikkein olennaisinta huomautusta, jonka tilintarkastustuomioistuin toi esiin erään tarkastuksensa perusteella. Komissio hyväksyi sellaisen rahoitusvälineen tukikelpoisuuden, joka investoi lähes 80 prosenttia myönnettyjen lainojen kokonaismäärästä muihin yrityksiin kuin pk‑yrityksiin, vaikka lainsäädännön nimenomaisen maininnan mukaan rahoitusvälineen olisi ensisijaisesti rahoitettava pk‑yrityksiä (kohta 51). Tällainen tilanne on epätodennäköisempi kaudella 2014–2020, sillä kyseisen kauden lainsäädännössä on otettu käyttöön yksinomaan pk‑yritysten rahoitukseen tarkoitettuja rahoitusvälineitä. Rahoitusvälineiden aihekohtaista soveltamisalaa laajennettiin lisäksi siten, että tukea voitiin myöntää muille kuin pk‑yrityksille (kohta 74).

Raportoinnin luotettavuus parani vuosien mittaan, mutta täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen tiedot eivät olleet lopullisia, ja koska tiedot kahden tärkeän indikaattorin osalta puuttuivat, arviointi oli epätäydellistä

96

Komission loppukertomuksessa kaudelta 2007–2013 esiteltiin tiedot, jotka hallintoviranomaiset olivat lainsäädännön vaatimusten mukaisesti syöttäneet raportointijärjestelmään 31. maaliskuuta 2017 mennessä. Nämä olivat alustavia tietoja. Niissä ei otettu huomioon myöhemmässä päättämistyössä tehtyjä mukautuksia ja oikaisuja, joiden seurauksena tukikelpoiset rahoitusvälinemenot vähenivät 730 miljoonaa euroa (viisi prosenttia). Tämä lähestymistapa saattaa vaikuttaa järkevältä, sillä kertomus on tarkoitettu tiettynä ajankohtana käytettäväksi välineeksi, jonka avulla eri sidosryhmät voivat arvioida rahoitusvälineiden onnistumista. Komissio ei ole kuitenkaan – lakisääteisen vaatimuksen puuttuessa – päivittänyt kertomusta niin, että siinä olisi esitetty lopulliset tiedot (kohdat 52–56).

97

Loppukertomuksen tiedot olivat luotettavampia kuin aiempien versioiden tiedot. Tämä johtui komission toimista, joilla se oli kehittänyt raportointiin liittyviä ohjeitaan ja pyrkinyt itse valvomaan tietojen laatua (kohdat 57 ja 58). Kuten komissio totesi kertomuksessaan, joitakin luotettavuusongelmia oli kuitenkin edelleen jäljellä (kohdat 59–60).

98

Komissio antoi myönteisen arvion rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta ja kiinnitti huomiota esimerkiksi seuraaviin tekijöihin: lopullinen maksatusaste oli 93 prosenttia, keskimääräiset hallintokustannukset jäivät alle lakisääteisen enimmäismäärän, ja jäljellä olevien varojen määräksi muodostui 8,5 miljardia euroa (kohdat 61 ja 62). Tietoja siitä, kyettiinkö rahoitusvälineiden avulla houkuttelemaan lisäinvestointeja, ja siitä, kuinka paljon varoja käytettiin uudelleen kauden sisällä, oli vähän, eivätkä ne olleet edustavia. Niinpä arvioinnissa on tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaan aukko, sillä nämä indikaattorit heijastelevat kahta niistä pääasiallisista hyödyistä, jotka saadaan rahoitusvälineiden käyttämisestä avustusten sijaan. Tästä syystä ei ole riittävästi evidenssiä komission päätelmälle siitä, että saatujen tulosten perusteella rahoitusvälineillä voitaisiin saada liikkeelle resurssit, jotka ovat vähintään kaksi kertaa niin suuret kuin toimenpideohjelmien rakennerahastovarat (kohdat 63 ja 64).

99

Kaudella 2014–2020 raportoinnin sisältö on parantunut merkittävästi esimerkiksi siten, että hallintokustannuksista ja ‑palkkioista raportoidaan laajemmin ja vipuvaikutusta ja kauden sisäistä varojen uudelleenkäyttöä koskevat analyysit on otettu osaksi raportointia. Jäljellä olevat tietojen luotettavuusongelmat ovat suhteellisen vähäisiä, ja niitä pyritään parhaillaan ratkaisemaan. Koska kertomus kuitenkin julkaistaan vuoden kuluessa raportoinnin kohteena olevan kauden päättymisestä, kertomus on lähtökohtaiselta luonteeltaan alustava (kohdat 80–82).

Tilintarkastustuomioistuimen II jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Iliana Ivanovan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 17. maaliskuuta 2021.

Liitteet

Liite I – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomukset, joissa korostetaan rahoitusvälineisiin kohdistuvan tarkastustyön merkitystä päättämisvaiheessa

1. Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015 – Tilintarkastustuomioistuin antoi suosituksen (6. luku, suositus 5), jonka mukaan komission olisi varmistettava, että kaikki kauden 2007–2013 rahoitusvälineisiin liittyvät menot sisällytetään riittävän aikaisin päättämistä koskeviin ilmoituksiin, jotta tarkastusviranomaiset voivat toimittaa tarkastuksensa.
2. Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2016 – Tilintarkastustuomioistuin totesi, että virheet, jotka oli havaittu täytäntöönpanosta annetussa komission kertomuksessa, saivat tuloksellisuuden näyttämään todellista paremmalta. Ellei virheitä oikaistaisi, päättämisvaiheessa tukikelpoisina pidettävien ilmoitettujen menojen määrä saattaisi kasvaa keinotekoisesti etenkin takuurahastojen osalta. Tilintarkastustuomioistuin suosittelikin, että komissio kiinnittäisi erityistä huomiota tähän kysymykseen päättämisen yhteydessä (kohdat 6.25 ja 6.41 – suositus 1 a).
3. Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2017 – Tilintarkastustuomioistuin pani merkille komission suosituksen, jonka mukaan tarkastusviranomaiset suorittaisivat rahoitusvälineiden osalta aihekohtaisia tarkastuksia tuottaakseen päättämisen yhteydessä varmuutta siitä, että lopullisille edunsaajille maksetut määrät on käytetty suunnitellulla tavalla. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, etteivät kaikki tarkastusviranomaiset suorittaneet näitä tarkastuksia järjestelmällisesti. Jos ne tekivät tarkastuksia, työ ei aina riittänyt olennaisten sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseen (kohdat 6.34 ja 6.35).
4. Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018 – Tilintarkastustuomioistuin totesi, että vaikka komissio oli pyrkinyt huomattavasti parantamaan päättämisen yhteydessä annettavien tietojen laatua, tilintarkastustuomioistuin oli erään tuona vuonna tekemänsä tarkastuksen perusteella havainnut edelleen epätarkkuuksia päättämisen yhteydessä annetussa täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa (kohta 6.35).
5. Erityiskertomus 2/2012⁵⁴ – Tilintarkastustuomioistuin totesi tässä erityiskertomuksessa, että komissio pystyisi korjaamaan ylimitoitetut määrärahat sääntöjenmukaisiksi vasta ohjelman päättyessä (kohta 56).
6. Erityiskertomus 19/2016⁵⁵ – Tässä erityiskertomuksessa tilintarkastustuomioistuin toisti, että komissio pystyi määrittämään tukikelpoisten menojen kokonaismäärän vasta ohjelman päättyessä (laatikko 1, s. 30).
7. Erityiskertomus 36/2016⁵⁶ – Tilintarkastustuomioistuin esitti tässä erityiskertomuksessa johtopäätöksen, jonka mukaan erityisesti rahoitusvälineiden osalta on olemassa riski, että ohjelmien päättämisen yhteydessä ilmoitetaan tukeen oikeuttamattomia menoja. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että myös komissio oli havainnut rahoitusvälineet riskialaksi ja antanut asiasta ohjeita tarkastusviranomaisille (kohdat 107, 113 ja 141). Tilintarkastustuomioistuimen suosituksen mukaan komission olisi varmistettava, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön erillisiä menettelyitä, joilla ne tarkastavat rahoitusvälinemenojen tukikelpoisuuden (suositus 7).
8. Erityiskertomus 17/2018⁵⁷ – Tilintarkastustuomioistuin totesi tässä erityiskertomuksessa, että kauden 2007–2013 rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevassa loppukertomuksessa esiintyi useita epäjohdonmukaisia ja epätarkkoja lukuja. Tilintarkastustuomioistuin huomautti, että koska päättämismenettely oli yhä käynnissä, komission oli mahdollista tarkistaa, olivatko toimenpideohjelmien päättämisen yhteydessä käytetyt luvut luotettavia (kohta 72).

Akronyymit ja lyhenteet

EAKR: Euroopan aluekehitysrahasto

EMPL: Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto

ESR: Euroopan sosiaalirahasto

Pk‑yritys: Pieni tai keskisuuri yritys

Rahoitusvälineet: Yhteistyössä hallinnoitavat rahoitusvälineet

REGIO: Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto

Sanasto

EIP-ryhmä: Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto.

Euroopan aluekehitysrahasto: EU‑rahasto, joka vahvistaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:ssa. Tähän pyritään rahoittamalla investointeja, joilla vähennetään alueiden välisiä kehityseroja.

Euroopan sosiaalirahasto: EU:n rahasto, jonka avulla luodaan koulutus- ja työmahdollisuuksia ja parannetaan köyhyysriskin alaisena olevien ihmisten tilannetta.

Hallintoviranomainen: Kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla toimiva viranomainen tai yksityinen toimija, jonka jäsenvaltio on nimennyt hallinnoimaan EU:n rahoittamaa ohjelmaa.

Koheesiopolitiikka: EU:n toimintapolitiikka, jolla pyritään vähentämään alueiden ja jäsenvaltioiden taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta edistämällä työllisyyttä, yritysten kilpailukykyä, talouskasvua, kestävää kehitystä sekä rajat ylittävää ja alueiden välistä yhteistyötä.

Lopullinen tarkastuskertomus: Päättämispaketin osa, jonka tarkastusviranomaiset toimittavat ohjelman päättämisen yhteydessä.

Ohjelman päättäminen: EU:n ohjelman tai rahaston taloudellinen selvitys, jossa jäsenvaltiolle tai muulle edunsaajamaalle maksetaan sille kuuluva loppumaksu tai peritään siltä varoja takaisin.

Rahoitusväline: EU:n talousarviosta maksettava rahoitustuki, joka voi olla muodoltaan pääomasijoitus tai oman pääoman luonteinen sijoitus, laina tai takaus taikka muu riskinjakoväline.

Tarkastuslausuma: Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa julkaistava lausuma, jossa tilintarkastustuomioistuin antaa tarkastuslausunnon EU:n tilien luotettavuudesta ja tilien perustana olevien toimien sääntöjenmukaisuudesta.

Tarkastusviranomainen: Riippumaton jäsenvaltion yksikkö, jonka vastuulla on tarkastaa EU:n meno-ohjelman järjestelmät ja toimet.

Todentamisviranomainen: Jäsenvaltion nimittämä elin, joka todentaa menoilmoitusten ja maksupyyntöjen oikeellisuuden ja vaatimustenmukaisuuden.

Täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus: Päättämispaketin osa, jonka hallintoviranomaiset toimittavat ohjelman päättämisen yhteydessä.

Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus: Asetus, jossa vahvistetaan kaikkiin viiteen Euroopan rakenne- ja investointirahastoon sovellettavat säännöt.

Yhteistyöhön perustuva hallinnointi: EU:n talousarviovarojen käyttömenetelmä, jossa komissio siirtää tehtäviä jäsenvaltioille (toisin kuin suorassa hallinnoinnissa); lopullinen vastuu EU:n talousarvion toteuttamisesta on kuitenkin edelleen komissiolla.

Yleisasetus: Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevat säännöt ohjelmakaudella 2007–2013. Yleisasetus korvattiin seuraavalla kaudella yhteisiä säännöksiä koskevalla asetuksella.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n politiikkoihin ja ohjelmiin sekä yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi tilintarkastustuomioistuimen II tarkastusjaosto, jonka vastuualueeseen kuuluvat yhteenkuuluvuutta, kasvua ja osallisuutta tukevien investointien menoalat. Jaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Iliana Ivanova. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Ladislav Balkon johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Branislav Urbanič, toimialapäällikkö Juan Ignacio Gonzalez Bastero, tehtävävastaava Viorel Cirje ja tarkastajat Adrian Rosca ja Borja Martin Simon.

Loppuviitteet

¹ Ellei toisin mainita, tässä kertomuksessa tällä termillä tarkoitetaan yksinomaan yhteistyössä hallinnoitavia EAKR:n ja ESR:n rahoitusvälineitä ohjelmakaudella 2007–2013.

² Kaikki jäsenvaltiot Kroatiaa, Irlantia ja Luxemburgia lukuun ottamatta.

³ Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006 (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).

⁴ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 78 a artikla.

⁵ Ellei toisin mainita, tässä kertomuksessa tällä termillä tarkoitetaan yksinomaan ohjelmakauden 2007–2013 toimenpideohjelmien päättämistä.

⁶ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 78 artiklan 6 kohta.

⁷ Ks. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2010, kohta 4.36.

⁸ Päättämispakettiin kuuluu seuraavaa: 1) loppumaksupyyntö ja menoilmoitus asetuksen (EY) N:o 1083/2006 61, 78 ja 89 artiklan mukaisesti; 2) ohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus asetuksen (EY) N:o 1083/2006 67 artiklan mukaisesti; ja 3) ohjelman päättämistä koskeva ilmoitus ja sen liitteenä oleva lopullinen tarkastuskertomus asetuksen (EY) N:o 1083/2006 62 artiklan mukaisesti.

⁹ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 19/2016.

¹⁰ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 36/2016.

¹¹ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 44 ja 45 artikla, ja komission asetus (EY) N:o 1828/2006 (EUVL L 371, 27.12.2006, s. 1), 43–46 artikla.

¹² Tässä kertomuksessa ohjelmaviranomaisilla tarkoitetaan edellä kohdassa 06 lueteltuja kolmea jäsenvaltion viranomaista. Nämä viranomaiset voivat olla kansallisen taikka alue- tai paikallistason viranomaisia.

¹³ Komission päätös C(2015) 2771 final, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2015.

¹⁴ Nämä ovat päättämispaketin kaksi keskeistä osaa. Komission päätös C(2015) 2771 final, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2015, 5.2 ja 5.3 kohta sekä liite VI.

¹⁵ Komission päätös C(2015) 2771 final, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2015, liite VI.

¹⁶ Vuosien 2007–2013 ohjelmien päättämiseen liittyvä komission kysymyksiä ja vastauksia ‑asiakirja.

¹⁷ Esimerkkejä näistä ovat seuraavat tarkastusviranomaisten kanssa pidetyt tekniset kokoukset: 1) syyskuussa 2015 pidetty homologiryhmän kokous, jossa keskityttiin rahoitusvälineiden päättämiseen, sekä 2) syyskuussa 2016 pidetty homologiryhmän kokous.

¹⁸ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 62 artikla.

¹⁹ Tilintarkastustuomioistuimen analyysi komission lopullisesta yhteenvetokertomuksesta 31. päivältä maaliskuuta 2017 (ohjelmien päättäminen).

²⁰ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2014, kohta 6.67, ja vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, kohta 6.63.

²¹ Näissä on kyse asianomaisen tahon ja kolmannen osapuolen välillä sovituista menettelyistä, jotka koskevat taloudellisiin tietoihin tai toimintaprosesseihin liittyvien tosiseikkojen määrittämistä (ISRS 4400). Ks. myös REGIO-pääosaston vuotuinen toimintakertomus 2017, liite, s. 75.

²² Komission päätös C(2015) 2771 final, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2015, 3.6 kohta. Tilintarkastustuomioistuin raportoi tästä asiasta vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2014, kohta 6.52, ja vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2015, kohta 6.45.

²³ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 19/2016, kohdat 42–44. Määrä perustuu tilintarkastustuomioistuimen laskelmaan, jossa hyödynnetään komission yhteenvetokertomuksia 31. päivältä joulukuuta 2015 ja 31. päivältä maaliskuuta 2017.

²⁴ Komission yhteenvetokertomukset 31. päivältä joulukuuta 2015 ja 31. päivältä maaliskuuta 2017.

²⁵ Komission päätös C(2015) 2771 final, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2015, liitteessä 1 oleva 4.2 kohta ja liitteen 1 liitteessä VI oleva 11 kohta. Ks. myös komission vastaukset jäsenvaltioiden esittämiin huolenaiheisiin komission kysymyksiä ja vastauksia ‑asiakirjassa, joka koskee vuosien 2007–2013 ohjelmien päättämistä, kysymykset 88, 93, 98 ja 99.

²⁶ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2017, kohdat 6.44–6.50, ja vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018, kohdat 6.41–6.50.

²⁷ Ks. myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018, kohdat 6.46–6.48.

²⁸ Aihekohtainen tarkastus koskee tiettyä keskeistä vaatimusta tai menoalaa, johon katsotaan liittyvän järjestelmäriski. Aihekohtaiset tarkastukset täydentävät säännöllisiä järjestelmätarkastuksia.

²⁹ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2017, kohta 6.35.

³⁰ REGIO-pääosaston toimintakertomus vuodelta 2017, kohta A.2.3, ja EMPL-pääosaston toimintakertomus vuodelta 2017, kohta A.2.

³¹ Ks. liite I.

³² Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2016, kuudes luku, suositus 1.

³³ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1310/2011 (EUVL L 337, 20.12.2011).

³⁴ Euroopan komissio, Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments, Programming period 2007–2013, Situation as at 31 March 2017 (at closure), EGESIF 17-0014-00, 20.9.2017.

³⁵ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 67 artikla.

³⁶ 1) REGIO-pääosasto, Financial Instruments for enterprise support, Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2007–2013, helmikuu 2016, ja 2) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 19/2016 EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla.

³⁷ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014, kohta 6.51 (viidessä tarkastetussa rahoitusvälineessä seitsemästä havaittiin raportointiin liittyviä ongelmia); vuosikertomus 2015, kohta 6.43 (ongelmia neljässä välineessä seitsemästä); vuosikertomus 2016, kohta 6.25 (ongelmia neljässä välineessä 12:sta).

³⁸ REGIO-pääosaston vuotuiset toimintakertomukset 2018 (liite 10F) ja 2019 (liite 10H).

³⁹ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2016, kuudes luku, suositus 2 a.

⁴⁰ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2017, kuudes luku, suositus 1.

⁴¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

⁴² IFAC:n kansainvälisen varmennustoimeksiantoja koskevan standardin (ISAE) 3000 mukaisesti.

⁴³ Asetus (EU) N:o 1303/2013, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston kokooma-asetuksella (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1) ja komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/1140, annettu 3 päivänä heinäkuuta 2019 (EUVL L 180, 4.7.2019, s. 15), 40 artikla.

⁴⁴ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018, kohta 6.38.

⁴⁵ Ohjeistus jäsenvaltioille (EGESIF 15-0002-04, 19.12.2018) ja tilintarkastusta koskeva ohjeistus jäsenvaltioille (EGESIF 15-0016-02, 5.2.2016).

⁴⁶ Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018, kohdat 6.68–6.70.

⁴⁷ Asetus (EU) N:o 1303/2013, 50 ja 141 artikla.

⁴⁸ Asetus (EU) N:o 1303/2013, 138 artikla, ja varainhoitoasetus, 63 artiklan 7 kohta.

⁴⁹ Asetus (EU) N:o 1303/2013, 139 artiklan 5 kohta ja 145 artiklan 7 kohta.

⁵⁰ Asetus (EU) N:o 1303/2013, 41 artiklan 1 kohdan c alakohta.

⁵¹ Asetus (EY) N:o 1083/2006, 62 artikla.

⁵² Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018, kuudes luku, suositus 6.3.

⁵³ Asetus (EU) N:o 1303/2013, 46 artikla, ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 821/2014, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2014 (EUVL L 223, 29.7.2014, s. 7), liite I.

⁵⁴ Erityiskertomus 2/2012 Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk‑yrityksille.

⁵⁵ Erityiskertomus 19/2016 EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen.

⁵⁶ Erityiskertomus 36/2016 Arvio kauden 2007–2013 koheesioalan ohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien päättämisjärjestelyistä.

⁵⁷ Erityiskertomus 17/2018 Komission ja jäsenvaltioiden ohjelmakauden 2007–2013 viimeisinä vuosina toteuttamilla toimilla puututtiin varojen vähäiseen käyttöön mutta ei keskitytty riittävästi tuloksiin.

Tarkastuksen eteneminen

Tapahtuma	Päivämäärä
Tarkastuksen suunnittelumuistio hyväksytty / Tarkastus alkoi	1.7.2020
Kertomusluonnos lähetetty virallisesti komissioon (tai muulle tarkastuskohteelle)	29.1.2021
Lopullinen kertomus hyväksytty kuulemismenettelyn jälkeen	17.3.2021
Komission (tai muun tarkastuskohteen) viralliset vastaukset saatu kaikilla kielillä	26.3.2021

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2021

PDF	ISBN 978-92-847-5858-6	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/606641	QJ-AB-21-006-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-5882-1	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/87	QJ-AB-21-006-FI-Q

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2021.

Datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat Euroopan tilintarkastustuomioistuimen periaatteet pannaan täytäntöön avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä koskevalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä 6-2019.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence ‑käyttöoikeuden nojalla. Tämä merkitsee, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Uudelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Uudelleenkäyttäjän on hankittava tarvittavat lisäoikeudet, jos tietyssä sisällössä (esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa) esitetään tunnistettavissa olevia henkilöitä tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä. Jos tällainen lisäoikeus saadaan, yllä mainittu yleinen käyttöoikeus peruuntuu ja lisäoikeus korvaa sen. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta.

Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin, eikä niiden käyttöön anneta lupaa.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille verkkosivuille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuoja- ja tekijänoikeusperiaatteisiin.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logon käyttäminen

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1952 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.