Maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma + Saavutukset jäivät alle tavoitteiden

Tiivistelmä

I Vähiten kehittyneet maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot aiheuttavat vähiten kasvihuonekaasupäästöjä, mutta ilmastonmuutos vaikuttaa niihin eniten. EU käynnisti vuonna 2007 maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma -aloitteen auttaakseen näitä maita parantamaan kykyään selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Vuonna 2014 aloite siirtyi toiseen vaiheeseensa (maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma +), joka kattoi vuodet 2014–2020. EU rahoitti näitä kahta vaihetta yhteensä 729 miljoonalla eurolla.

II Komissio päätti vuonna 2020 olla jatkamatta aloitetta uuteen vaiheeseen. Kaudella 2021–2027 komissio rahoittaa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen aihekohtaisella ja maantieteellisellä tuella toimia, joilla torjutaan ilmastonmuutosta kehittyvissä maissa. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksella kerättiin kokemuksia maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman kahdesta vaiheesta sekä tulevia ilmastonmuutostoimia että maailmanlaajuista kehitystä koskevia tulevia hankkeita varten. Tarkastuksen tavoitteena oli arvioida, saavutettiinko toimilla tavoitellut tulokset tehokkaasti ja maksimoiko komissio aloitteen lisäarvon.

III Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että aloite ei yleisesti ottaen osoittanut vaikutustaan maiden kykyyn sietää ilmastonmuutosta. Toimilla saatiin tehokkuuden osalta yleensä aikaan odotetut tuotokset, joskin toisinaan korkeaan hintaan.

IV Aloitteessa ei mitattu edunsaajien tilanteen paranemista, eikä siinä keskitytty riittävästi ilmastonmuutoksesta eniten kärsivien tarpeisiin. Uusien teknologioiden käytön kustannukset rajoittivat köyhimpien kotitalouksien mahdollisuuksia hyötyä ohjelmasta. Lisäksi vain harvoihin toimenpiteisiin sisältyi toimia, joilla vastattiin erityisesti naisten tarpeisiin.

V Aloitteessa keskityttiin institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen, mutta henkilöstön suuren vaihtuvuuden vuoksi kestävyys jäi vähäiseksi. Odotettua kehitystä valmiuksien kehittämisestä ja pilottitoimista sopeutumistoimien laajentamiseen useampien edunsaajien tavoittamiseksi ei näin ollen aina tapahtunut.

VI Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman kumpaankaan vaiheeseen ei saatu houkuteltua odotettua lisärahoitusta jäsenvaltioilta ja yksityiseltä sektorilta. Tästä merkittävästä rahoitusvajeesta huolimatta komissio ei tarkistanut alkuperäisiä kunnianhimoisia tavoitteitaan aloitteen 15-vuotisen keston aikana. Lisäksi toisessa vaiheessa komission rahoituksen kohdentamisperusteet johtivat siihen, että haavoittuvimpia maita tuettiin suhteellisesti vähemmän.

VII Komissio ei analysoinut useimpien otokseen poimittujen toimien kohdalla riittävästi, olivatko budjetoidut kulut kohtuulliset. Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että toimien hallintokulut vaihtelivat suuresti ja olivat erityisen korkeat Tyynenmeren alueella. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio olisi voinut saada aikaan säästöjä, jos se olisi analysoinut kulut yksityiskohtaisemmin.

VIII Vaikka aloite käynnistyi vuonna 2007 ja siitä tuettiin yli 80:tä maata, tietoisuus aloitteesta pysyi vähäisenä kehittyvien maiden keskuudessa ja EU:n jäsenvaltioissa. Tämä johtui osittain siitä, että rahoitetut toimet eivät olleet erotettavissa muista EU:n toimista, joilla torjutaan ilmastonmuutosta kehittyvissä maissa. Lisäksi aloitteen tehokkuutta heikensi organisaation monimutkaisuus, erityisesti tukivälineiden ja rahoitusvirtojen osalta ilmennyt päällekkäisyys.

IX Maailmanlaajuisessa ilmastonmuutosliittoumassa ei ole enempää vaiheita, mutta sen avulla on saatu kokemuksia, joista voi olla hyötyä tuleville maailmanlaajuista kehitystä koskeville EU:n hankkeille.

X Edellä esitettyjen johtopäätösten perusteella tilintarkastustuomioistuin antaa komissiolle seuraavat suositukset:

1. keskitytään niihin kohteisiin, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten
2. sisällytetään saadut kokemukset maailmanlaajuista kehitystä koskeviin tuleviin hankkeisiin.

Johdanto

Ilmastonmuutos vaikuttaa kehittyviin maihin suhteettoman paljon

01 Kestävän kehityksen tavoitteessa 13 pyritään torjumaan ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia sekä sopeutumis- että hillintätoimilla. Sopeutumistoimia tarvitaan kehittyvissä maissa erityisen kiireellisesti. Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) toteaa, että tärkeimmät hillintätoimet olisi toteutettava kehittyneissä maissa, joissa päästöt henkeä kohti ovat suuremmat¹.

02 Maailman köyhimmät ja haavoittuvimmat väestöryhmät kärsivät eniten ilmastonmuutoksen seurauksista, koska he elävät alueilla, jotka ovat alttiimpia tulville, maanvyörymille, kuivuudelle ja muille katastrofeille². Hallitukset ja yhteiskunnat todennäköisesti laajentavat sopeutumis- ja selviytymistoimia olemassa olevien uhkien hallitsemiseksi. Toimenpiteet eivät kuitenkaan todennäköisesti jakaudu tasaisesti, vaan jotkin väestöryhmät jäävät niiden ulkopuolelle³.

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman tavoitteena oli auttaa ilmastonmuutokselle kaikkein altteimpia köyhiä kehittyviä maita

Aloitteella tuettiin monenlaisia maita

03 Vuonna 2007 käynnistetty maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma oli tärkein aihekohtainen ohjelma, jolla kanavoitiin EU:n kehitysapua ilmastonmuutoksen torjuntaan⁴. Sen tavoitteena oli auttaa ilmastonmuutokselle altteimpia köyhiä kehittyviä maita lisäämään valmiuksiaan sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Aloitteella pyrittiin myös auttamaan maita osallistumaan hillintätoimiin. Siinä keskityttiin vähiten kehittyneisiin maihin (LDC)⁵ ja pieniin kehittyviin saarivaltioihin (SIDS)⁶. Vuonna 2014 aloite siirtyi toiseen vaiheeseensa (maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma +), joka kattoi vuodet 2014–2020.

04 Komissio päätti vuonna 2020, että aloitetta ei jatketa kolmanteen vaiheeseen vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä (MRK). Sen sijaan komissio rahoittaisi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä (NDICI – Globaali Eurooppa) vuonna 2021 annetun asetuksen mukaisesti toimia, joilla torjutaan ilmastonmuutosta kehittyvissä maissa. Kyseessä olisi pääasiassa aihekohtainen ja maantieteellinen tuki, jota myönnetään suuntaa-antavista monivuotisista ohjelmista.

05 Aloitteella tuettiin ilmastonmuutostoimia monenlaisissa maissa (ks. kaavio 1).

Aloite koostui kahdesta osasta, ja se kattoi useita painopistealoja

06 Aloitteen kahdesta vaiheesta kumpikin koostui kahdesta osasta:

1. Maailmanlaajuinen osa, joka kattoi kaikki kehittyvät maat. Tämä osa rahoitettiin kehitysyhteistyövälineestä (DCI), ja sillä rahoitettiin pääasiassa maakohtaisia toimia.
2. AKT:n sisäinen osa, joka kattoi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat (AKT-maat). Tämä osa rahoitettiin Euroopan kehitysrahastosta (EKR), ja sillä rahoitettiin pääasiassa kokonaisen alueen kattavia toimia.

07 Kaksi tukivälinettä, joiden toteuttaminen ulkoistettiin ympäristökonsulttiryhmien johtamille yhteenliittymille, auttoi kansainvälisten kumppanuuksien pääosastoa (INTPA) ja unionin edustustoja tukemaan kumppanimaita aloitteesta rahoitettujen ilmastotoimien toteuttamisessa:

1. Maailmanlaajuisella tukivälineellä (Global Support Facility) tuettiin aloitteen maailmanlaajuista osaa edistämällä ilmastonmuutosta koskevaa vuoropuhelua ja kokemustenvaihtoa. Tukiväline auttoi unionin edustustoja suunnittelemaan ilmastonmuutostoimia ja antoi myös tapauskohtaista teknistä apua, eli tukea ja neuvontaa ilmastonmuutostoimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon edunsaajamaissa. Lisäksi se tuki tietämyksen luomista ja levittämistä sekä hallinnoi yhteistyöalustaa, joka sisälsi aloitteen ohjelmia koskevaa aineistoa.
2. AKT-alueen sisäinen tukiväline tuki Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön (OACPS) sihteeristöä aloitteen ”AKT-alueen sisäisen osan” koordinoinnissa. Se hallinnoi myös ilmastotukivälinettä, joka tarjosi teknistä apua AKT-valtioiden alueellisille järjestöille⁷, julkihallinnon elimille ja valtiosta riippumattomille toimijoille. Tekniseen apuun sisältyi muun muassa toteutettavuustutkimuksia, hankkeiden määrittely- ja suunnittelutehtäviä, koulutusta ja työpajoja.

08 Jotta voitaisiin saavuttaa tavoite auttaa maita reagoimaan ilmastonmuutokseen, aloitteen lähestymistapa perustui kahteen pilariin:

1. Vuoropuhelun ja tietämyksen jakamisen edistäminen esimerkiksi kansallisten tai kansainvälisten konferenssien ja työpajojen kautta.
2. Teknisen ja taloudellisen tuen tarjoaminen sopeutumis- ja hillintätoimenpiteille sekä katastrofiriskin vähentämistoimenpiteille. Tämä tuki vaihtelee kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten valmiuksien kehittämisestä tai niille tarjottavasta teknisestä avusta konkreettisiin toimiin, joilla testataan uusia lähestymistapoja tai laajennetaan onnistuneita pilottihankkeita.

09 Aloitteessa annettiin teknistä ja taloudellista tukea toimilla, jotka kattoivat monenlaisia aloja (ks. kaavio 2). Kaksi pääasiallisesti tuettua alaa olivat ”ympäristö ja luonnonvarat” sekä ”maatalous ja elintarviketurva (mukaan lukien kalastus)”.

Toimet toteutettiin pääasiassa YK:n järjestöjen ja EU:n jäsenvaltioiden avustusjärjestöjen kautta

10 Aloitteella ei ollut omaa budjettikohtaa komission kirjanpitojärjestelmässä. Komissio antoi maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma -merkinnän useille kehitysyhteistyövälineestä ja Euroopan kehitysrahastosta rahoitetuille ilmastonmuutostoimille. Aloitteeseen kohdennettu rahoitus oli kokonaisuudessaan 728,8 miljoonaa euroa. Määrään sisältyvät EU:n jäsenvaltioiden rahoitusosuudet. Kokonaismäärärahat olivat 308,8 miljoonaa euroa ensimmäisessä vaiheessa (2007–2013) ja 420 miljoonaa euroa toisessa vaiheessa (2014–2020) (ks. kaavio 3).

11 Kaaviossa 4 esitetään pääasiallisen maailmanlaajuisen ohjelman ja AKT-alueen sisäisen ohjelman kautta kanavoitu rahoitus sekä kahdelle tukivälineelle kohdennettu rahoitus. Huhtikuuhun 2022 mennessä sopimukset oli tehty yhteensä 587 miljoonasta eurosta.

12 Toimet toteutettiin käyttäen erilaisia toteutustapoja, joista tärkein oli YK:n järjestöjen ja jäsenvaltioiden kehitysaputoimistojen kanssa tehdyt rahoitussopimukset (ks. kaavio 5).

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

Tarkastuksen laajuus

13 Koska maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa ei jatketa, tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa selvitettiin, miten komissio hallinnoi liittouman kahta vaihetta. Tarkoituksena oli koota kokemuksia sekä tulevia ilmastonmuutostoimia että maailmanlaajuista kehitystä koskevia tulevia aloitteita varten. Tarkastuksessa pyrittiin arvioimaan, käytettiinkö varat tehokkaasti ja vaikuttavasti. Tarkastuksen perusteella annetaan suosituksia EU:n tulevien ilmastonmuutostoimien parantamiseksi.

14 Tarkastuksen pääkysymys oli, oliko aloite tehokas ja vaikuttava. Tilintarkastustuomioistuin jakoi kysymyksen seuraaviin alakysymyksiin:

• Saavutettiinko toimilla tavoitellut tulokset tehokkaasti?
• Maksimoiko komissio aloitteen tuottaman lisäarvon?

15 Tilintarkastustuomioistuin tutki 14:ää toimea: viittä Tyynenmeren alueella, kahta Bangladeshissa, kahta Etiopiassa, kahta Bhutanissa, yhtä Nigerissä ja yhtä Kuubassa sekä alueellista toimea, joka kattoi koko Afrikan. Näiden toimien kokonaisarvo oli 95,4 miljoonaa euroa, mikä on 16 prosenttia niistä aloitteen varoista, joista oli tehty sopimus vuoden 2007 ja huhtikuun 2022 välillä.

16 Tilintarkastustuomioistuin valitsi nämä maat kahdella perusteella: aloitteesta saadun rahoituksen määrä sekä tarve kattaa sekä maailmanlaajuinen osa että AKT:n sisäinen osa, erilaiset alueet ja erilaiset toteutustavat. Tilintarkastustuomioistuin sisällytti tarkastukseen sekä päättyneitä että käynnissä olevia toimia. Tarkastajat arvioivat myös kahden tukivälineen osuutta. Taulukossa 1 ja liitteessä esitetään yhteenveto kaikista 16:sta otokseen valitusta toimesta.

Tarkastustapa

17 Covid-19-pandemiasta johtuvien matkustusrajoitusten vuoksi tilintarkastustuomioistuin ei voinut tehdä tarkastuskäyntejä Bhutaniin, Etiopiaan ja Tyynenmeren alueelle, vaikka niin oli alun perin suunniteltu. Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset perustuvat seuraaviin evidenssin lähteisiin:

1. Kehittyvien maiden ilmastonmuutosta koskevien asiakirjojen ja verkkopohjaisten tietojen läpikäynti.
2. Kansainvälisten kumppanuuksien pääosaston ja kummankin tukivälineen toimittamien, aloitteen toimintaa koskevien asiakirjojen läpikäynti (esim. sopimukset, talousarviot, seuranta, loppuraportit, arvioinnit).
3. Videoneuvottelut unionin edustustojen henkilöstön, toteutuskumppaneiden ja edunsaajien kanssa (Etiopia, Bhutan ja Tyynenmeren alue). Tilintarkastustuomioistuin järjesti videoneuvotteluja myös kansainvälisten kumppanuuksien pääosaston, ilmastotoimien pääosaston (CLIMA), Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja aloitteen tukivälineiden edustajien kanssa. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin keskusteli kuuden EU:n jäsenvaltion edustajien ja kansallisesti määriteltyjen panosten (NDC) kumppanuuden edustajien kanssa⁸. NDC auttaa maita saamaan käyttöön resursseja ilmastotoimien nopeuttamiseksi.
4. Kyselytutkimus, joka lähetettiin aloitteen yhteyspisteille 65:ssä unionin edustustossa. Vastausprosentti oli 86 (56 unionin edustustoa). Kysymyksillä selvitettiin toimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä aloitteen vahvuuksia ja heikkouksia.
5. Kansainvälisten kumppanuuksien pääosastolle ja kumpaankin tukivälineeseen lähetetyt kyselylomakkeet, jotka koskivat toimien suunnittelua ja täytäntöönpanoa sekä aloitteen hallinnointia.

Huomautukset

Aloitteessa keskityttiin valmiuksien kehittämiseen, mutta sen kuluja olisi voitu pienentää ja sen vaikutus osoittaa

18 Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman kummankin vaiheen kahdesta pilarista toinen koski teknisen ja taloudellisen tuen antamista sopeutumis- ja hillintätoimenpiteille (ks. kohta 08). Tilintarkastustuomioistuin tutki tämän tuen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tilintarkastustuomioistuin arvioi erityisesti seuraavia kysymyksiä:

1. kohdistiko komissio aloitteen ilmastonmuutoksen vaikutuksista suoraan kärsivien ihmisten, erityisesti naisten, tarpeisiin vastaamiseen ja laajensiko se onnistuneita pilottitoimia niin, että useammat ihmiset voisivat hyötyä niistä
2. olivatko hallintokulut kohtuullisia niin, että mahdollisimman suuri osa tuesta päätyi edunsaajille
3. saavutettiinko toimilla odotetut tulokset
4. saavutettiinko toimilla synergioita ja vastattiinko asianomaisiin tarpeisiin vielä tuen päättymisen jälkeenkin
5. lisäsikö aloite maiden kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

19 Kaaviossa 6 ja liitteessä esitetään yhteenveto havainnoista, jotka perustuvat tilintarkastustuomioistuimen tarkastusajankohtana tekemään arvioon 14:stä otokseen poimitusta toimesta. Tilintarkastustuomioistuin analysoi kestävyyttä vain seitsemän päätökseen saatetun toimen osalta. Kahta tukivälinettä tarkastellaan kohdassa 62.

Komissio ei laajentanut riittävästi sopeutumistoimenpiteitä eikä vastannut riittävällä tavalla ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten kärsivien tarpeisiin

20 Toimien ja ohjelmien arviointien tutkimisen ja kyselytutkimukseen annettujen vastausten sekä komission henkilöstön, unionin edustustojen ja edunsaajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että aloitteessa ei otettu riittävästi huomioon niiden tarpeita, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan. Tämä johtui seuraavista syistä:

1. valmiuksien kehittämisestä (esim. koulutus ilmastonmuutoksen ottamiseksi huomioon kansallisissa ja paikallisissa suunnitelmissa, keskeiselle henkilöstölle järjestetyt työpajat ilmastonmuutosta koskevan ymmärryksen lisäämiseksi) ja pilottitoimista ei järjestelmällisesti siirrytty väestöä suoraan tukevien konkreettisten sopeutumistoimien laajentamiseen, johon pyritään maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma + -aloitteen yhteenvetoasiakirjassa⁹.
2. aloitteessa ei keskitytty riittävästi naisiin, vaikka he kärsivät suhteettoman paljon ilmastonmuutoksen vaikutuksista¹⁰ esimerkiksi siksi, että he pysyivät kylissä miesten muuttaessa kaupunkialueille.
3. joihinkin toimiin köyhimmillä kotitalouksilla ei ollut varaa.

Odotettu kehitys valmiuksien kehittämisestä ja pilottitoimista sopeutumistoimien laajentamiseen ei ollut järjestelmällistä

21 Kyselyyn vastanneista unionin edustustoista 86 prosenttia oletti, että kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten valmiuksien kehittämisestä voitaisiin tuen ansiosta edetä konkreettisiin sopeutumistoimenpiteisiin, jotka hyödyttävät ilmastonmuutoksesta eniten kärsiviä väestöryhmiä suoraan. Komission mukaan kansalliset kumppanit arvostivat konkreettisia sopeutumistoimia, koska kansalaiset saattoivat selvästi havaita, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi oli ryhdytty toimiin.

22 Aloitteen molemmissa vaiheissa valmiuksien kehittäminen pysyi kuitenkin merkittävänä asianomaisille maille annetun tuen muotona, koska osa koulutetusta henkilöstöstä jätti tehtävänsä. Asia korostui tilintarkastustuomioistuimen kyselyssä, sillä 52 prosenttia vastaajista piti koulutetun henkilöstön vaihtuvuutta korkeana. Komission toteutuskumppanit selittivät, että henkilöstön suuri vaihtuvuus merkitsi sitä, että valmiuksien kehittämiseen oli jatkuva tarve. Unionin Tyynenmeren alueen edustusto korosti, että oli olemassa riski siitä, että toimet ovat voineet korvata valmiuksia niiden kehittämisen sijaan. Jatkuvaa keskittymistä valmiuksien kehittämiseen pidettiin joissakin tapauksissa parempana tapana vastata asianomaisten maiden jatkuviin tarpeisiin kuin ensimmäisen vaiheen aikana yksilöityjen onnistuneiden konkreettisten sopeutumistoimien laajentamisen tukemista. Tämä merkitsi, että ensimmäisen vaiheen aikana yksilöityjen onnistuneiden konkreettisten sopeutumistoimien laajentamisen tukemiseen oli käytettävissä vähemmän resursseja.

23 Vain kolmessa otoksen 14 toimesta (toimi 5 Tyynenmeren alueella sekä toimet 6 ja 7 Bangladeshissa) sopeutumista koskevat pilottitoimet laajennettiin kattamaan uusia sijaintipaikkoja ja useampia edunsaajia. Lisäksi ainoastaan 38 prosenttia kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että pilottisopeutumistoimien laajentaminen oli järjestelmällistä. Odotettua kehitystä valmiuksien kehittämistoimista konkreettisempiin sopeutumistoimiin aloitteen toisessa vaiheessa ei aina tapahtunut käytännössä. Laatikossa 1 esitetään kaksi esimerkkiä otokseen valituista toimista, joissa laajentaminen oli mahdollista mutta ei toteutunut.

Naisiin ei kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka he kärsivät suhteettoman paljon ilmastonmuutoksen vaikutuksista

24 Tilintarkastustuomioistuimen otokseen sisältyviä toimia koskevissa komission suunnitteluasiakirjoissa tuotiin esiin, että naiset kärsivät suhteettoman paljon ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Toimissa ei kuitenkaan keskitytty järjestelmällisesti naisiin. Tilintarkastustuomioistuimen otoksessa oli ainoastaan kolme toimea¹¹, joihin sisältyi toimenpiteitä, joilla vastattiin nimenomaan naisten tarpeisiin. Tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastanneista 84 prosenttia katsoi, että toimissa olisi painotettava enemmän naisten auttamista. Laatikossa 2 on esimerkkejä tilanteista, joissa naisia ei otettu riittävästi huomioon.

Jotkin toimet eivät olleet köyhimpien kotitalouksien ulottuvilla

25 Aloitteen avulla pyrittiin sisällyttämään ilmastonmuutos köyhyyden vähentämiseen tähtääviin toimiin ja kiinnittämään erityistä huomiota toimenpiteisiin, jotka hyödyttävät äärimmäisessä köyhyydessä eläviä suoraan¹³. Toimien oli tarkoitus auttaa vähentämään köyhyyttä lisäämällä haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien selviytymiskykyä.

26 Maailmanlaajuisen tukivälineen vuonna 2021 laatimassa vaikutus- ja kestävyysraportissa¹⁴ tuotiin kuitenkin esiin, että jotkin toimet eivät olleet köyhimpien kotitalouksien ulottuvilla. Tämä johtui siitä, että heille aiheutuu suurempia toimeentuloon liittyviä riskejä pilottitoimiin liittymisestä, tai siitä, että heillä ei ole varaa toisintaa uusia teknologioita. Kambodžassa, Nepalissa, Tyynenmeren alueella ja Tansaniassa toteutetuista toimista tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että sopeutumistoimien kustannukset merkitsivät sitä, että haavoittuvimmat kotitaloudet jäivät suurelta osin toimien ulkopuolelle. Esimerkiksi Tyynenmeren alueella toteutetussa toimessa 3 pienemmillä ja köyhemmillä kotitalouksilla ei ollut varaa kattaa kustannuksia, jotka aiheutuivat sadevesisäiliöiden kuljettamisesta Palaun syrjäisille ulkosaarille.

Kulujen suuri vaihtelu osoittaa, että joidenkin toimien tehokkuutta voitaisiin parantaa

27 Unionin edustustot ja kansainvälisten kumppanuuksien pääosaston laaduntarkistamisryhmä arvioivat toimien suunnittelua ja budjettia. Bangladeshissa toteutettujen toimien 6 ja 7 (LoGIC) osalta unionin edustusto arvioi kulujen kohtuullisuutta suhteessa suunniteltuihin tuloksiin. Se pyrki rajoittamaan hallintokulut noin 20 prosenttiin (hallinnoijien, koordinaattoreiden, hallinto-, talous-, viestintä- ja tietotekniikkahenkilöstön palkat ja matka- ja ylläpitokulut sekä toimistotilojen ja laitteiden kulut ja osuus organisoinnin yleiskuluista). Unionin edustusto piti osuutta hyvänä verrattuna samankaltaisiin toimiin, joiden hallintokulut olivat hieman korkeammat. LoGIC-toimesta maaliskuussa 2020 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että yksi toimen vahvuuksista oli se, että suuri osuus rahoituksesta hyödytti suoraan paikallisia ihmisiä.

28 Yhdeksän tilintarkastustuomioistuimen otokseen sisältyvän toimen osalta komissio ei kuitenkaan arvioinut kulujen kohtuullisuutta riittävällä tavalla. Kolmessa tapauksessa ei ollut analysoitu, olivatko henkilöstö- ja kuljetuskustannukset välttämättömät tai kohtuulliset (ks. laatikko 3).

29 Koska komissio ei analysoinut ja vertaillut kuluja riittävästi, tilintarkastustuomioistuin teki oman analyysinsä hallintokuluista budjeteissa ja raporteissa saatavilla olevien tietojen perusteella. Tilintarkastustuomioistuimen analyysi otokseen poimituista toimista osoitti, että hallintokulut vaihtelivat suuresti ja että tehokkuushyötyjä olisi voitu tunnistaa suunnitteluvaiheessa (ks. kaavio 7).

30 Hallintokulut olivat erityisen korkeat Tyynenmeren alueella. Esimerkiksi toimien 1, 2 ja 5 hallintokulut olivat 43 prosenttia, 59 prosenttia ja 53 prosenttia kokonaisbudjetista. Sille, että hallintokulut olivat Tyynenmeren alueella erityisen korkeat, oli kaksi pääsyytä:

1. käynnissä oli samanaikaisesti kaksi erillistä toimea (esim. 1 ja 5), jotka rahoitettiin aloitteen eri osista, mikä lisäsi hallintokuluja
2. toisen vaiheen toimia (1, 2 ja 5) hallinnoivat useat toteutuskumppanit, jotka kyllä toivat asiantuntemusta eri alueellisilta organisaatioilta, mutta toimintatapa johti korkeisiin hallintokuluihin.

31 Komissio huomautti, että jotkin kulut sijoittuivat hallinnon ja toiminnan väliselle harmaalle alueelle. Se ei kuitenkaan kyennyt täsmentämään kuhunkin käytettyä osuutta. Laatikossa 4 annetaan kaksi esimerkkiä, jotka valaisevat tätä ongelmaa.

Toteutetut toimet tuottivat yleensä tuotoksia, mutta edunsaajien tilanteen parantumista ei mitattu

32 Tulokset voidaan jakaa seuraaviin kahteen ryhmään:

1. tuotokset: toimelle osoitetuilla resursseilla tuotetut tai saavutetut tuotokset, kuten koulutettujen määrä, uusia viljelytekniikoita soveltavien kotitalouksien määrä, tuotetut julkaisut ja toteutetut sopeutumistoimet
2. tulokset: edunsaajien tilanteessa tapahtuneet parannukset, jotka johtuvat toimesta, kuten ilmastonmuutospolitiikan parantuminen, turvallisen veden saatavuuden helpottuminen, rannikkoalueiden suojelun edistyminen, suojeltujen maa-alueiden lisääntyminen, tuotannon ja tulojen lisääntyminen sekä terveyden parantuminen.

33 Otokseen poimituilla 14 toimella pyrittiin tyypillisesti kehittämään valmiuksia ja toteuttamaan konkreettisia sopeutumistoimia (rannikkoalueiden hoito, vesiturvallisuus, terveydenhuolto ja kestävä maatalous), jotka olivat pääasiassa pilottitoimia. Kahdeksassa toimessa¹⁶ keskityttiin pääasiassa sopeutumiseen. Neljä toimea¹⁷ koostui yhtä lailla molemmista, kun taas kahdessa toimessa¹⁸ oli kyse pääosin valmiuksien kehittämisestä.

34 Tilintarkastustuomioistuimen otoksessa oli seitsemän päätökseen saatettua toimea¹⁹. Niistä viisi²⁰ yleisesti ottaen tuotti odotetut tuloksensa, joita olivat esimerkiksi kansallisten ilmastonmuutosstrategioiden kehittäminen tai yhteisöjen tukeminen innovatiivisten sopeutumistoimenpiteiden toteuttamisessa. Toimessa 11 Etiopiassa ja toimessa 3 Tyynenmeren alueella toimia ei toteutettu suunnitellusti. Toimessa 11 peruttiin valmiuksien kehittämistoimet ja raportoituja tuotoksia (fyysisiä saavutuksia) ei ollut muilta osin mahdollista yhdistää tiettyihin sijaintipaikkoihin 34 hallintopiirissä (woreda). Toimessa 3 ei pystytty rakentamaan suunniteltua kansallista vesisäiliötä Nauruun.

35 Aloitteen 15 vuoden kesto antoi mahdollisuuden mitata tuloksia (eli edunsaajien tilanteen paranemista). Toteutuskumppanit kertoivat tilintarkastustuomioistuimelle, että tuloksiin keskittyminen edistäisi omistajuutta ja auttaisi saamaan aikaan toivottuja pidemmän aikavälin muutoksia. Tulosten seuranta oli tarpeen myös sellaisten toimien tunnistamiseksi, joilla saavutettiin pysyviä hyötyjä. Näin voidaan vaikuttaa tulevaan toimintapolitiikkaan ja valita laajennettaviksi sopivimmat toimet.

36 Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin, ettei komissio perustanut tarvittavaa indikaattorien, perustasojen ja tavoitearvojen järjestelmää useimpien toimien tulosten mittaamiseksi (ks. laatikko 5).

37 Toteutuskumppanit Tyynenmeren alueella ehdottivat, että tulosindikaattoreita voitaisiin mitata seurantatoimilla tai pidättämällä osa toimen varoista. Tilintarkastustuomioistuin kuitenkin havaitsi, että aloitteessa ei seurattu aiempien toimien tulosindikaattoreita.

Aloitteessa pyrittiin toimien kestävyyteen synergioiden avulla, mutta siinä kiinnitettiin riittämättömästi huomiota irtautumisstrategioihin

38 Vaikuttavuutta ja kestävyyttä koskevassa tutkimuksessa korostettiin, että kestävyyden edistämiseksi on tärkeää luoda yhteyksiä muihin toimiin. Tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastanneista 80 prosenttia katsoi, että aloitteen toimilla saavutettiin synergioita muiden ilmastonmuutostoimien kanssa. Myös tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa toimien tarkastelussa havaittiin monia synergioita. Kolmessa tapauksessa²¹ ilmeni kuitenkin puutteita koordinoinnissa ja vuorovaikutuksessa vastaavien toimien kanssa. Unionin edustustojen vastaukset useisiin kyselytutkimuksessa esitettyihin kysymyksiin osoittivat myös, että joissakin tapauksissa kestävyyden saavuttaminen toimien tulosten osalta oli haastavaa:

1. 28 prosenttia vastaajista katsoi, että toimissa ei painotettu riittävästi kestävyyttä
2. 34 prosenttia katsoi, että ilmastonmuutoksen valtavirtaistaminen alakohtaisiin politiikkoihin ei johtanut budjetointiin, säädöksiin ja sääntelyyn
3. 52 prosenttia kyselyyn vastanneista piti henkilöstön vaihtuvuutta suurena (ks. kohta 22).

39 Vuoden 2021 vaikutus- ja kestävyysraportissa todettiin, että toimissa ei yleisesti ottaen kiinnitetty paljoakaan huomiota irtautumisstrategioiden laatimiseen sen varmistamiseksi, että toimet jatkuisivat rahoituksen päättymisen jälkeenkin (ks. laatikko 6).

40 Tilintarkastustuomioistuimen otoksessa oli seitsemän päättynyttä toimea. Niistä viisi²² sai EU:n lisärahoitusta joko aloitteesta tai muista EU:n ohjelmista sitä tavoitetta varten, että toimet olisivat kestäviä. Kahdelta muulta päättyneeltä toimelta²³ kuitenkin puuttuivat resurssit toiminnan jatkamiseksi rahoituksen päättymisen jälkeen. Etiopiassa toteutetun toimen 11 kestävyysnäkymät olivat erityisen heikot työkalujen ja laitteiden kunnossapidon puutteen vuoksi (ks. laatikko 7).

Aloite ei osoittanut, että se olisi lisännyt asianomaisten maiden kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia

41 ’Vaikutukset’ ovat pidemmän aikavälin sosioekonomisia seurauksia, jotka ovat havaittavissa tietyn ajan kuluttua hankkeen päättymisestä. Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman odotettu pidemmän aikavälin vaikutus oli maiden parempi kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Aloitteen tulosten ja vaikutusten mittaamiseen tarvittavaa vankkaa seuranta- ja arviointijärjestelmää ei kuitenkaan perustettu kokonaisarvioinnissa²⁴ ja vuonna 2015 laaditussa yhteenvetoasiakirjassa ehdotetun mukaisesti (ks. kohdat 35, 36 ja 37 sekä laatikko 5). Käytössä ei ollut arviointikehystä, jossa olisi yhteisiä indikaattoreita, joista kaikissa toimissa voitaisiin raportoida. Tämän vuoksi komissio ei voinut koota yhteen kaikkien toimien tuloksia seuratakseen aloitteen yleistä tuloksellisuutta, eikä sitä voitu pitää tilivelvollisena aloitteen saavutuksista. Sen sijaan tuen vaikutus ilmaistiin tavalla, joka ei ollut mitattavissa. Tästä ovat esimerkkinä seuraavat:

1. Vuonna 2013 COP 19 -konferenssissa tehdyllä menetyksiä ja vahinkoja koskevalla Varsovan päätöksellä²⁵ perustettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksista aiheutuvia menetyksiä ja vahinkoja käsittelevä Varsovan kansainvälinen mekanismi, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittoja. Toimessa 12 (ClimDev) vuonna 2014 tuotettu menetyksiä ja vahinkoja Afrikassa käsittelevä julkaisu ”Loss and Damage in Africa” sisälsi arvioinnin, joka voidaan ottaa huomioon laadittaessa menettelyjä mekanismin täytäntöönpanemiseksi. Sen antama panos ei kuitenkaan ollut mitattavissa.
2. Vuonna 2019 ilmestyneessä maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa käsittelevässä artikkelissa kuvailtiin, miten liittouma myötävaikutti edistyksellisen koalition muodostamiseen EU:n ja edunsaajamaiden välille mahdollistaen Pariisin sopimuksen²⁶. Aloitteen panos Pariisin sopimukseen ei kuitenkaan ollut mitattavissa.

42 Yksi yritys mitata vaikutusta oli Tyynenmeren alueella toteutettu toimi 5, johon sisältyi indikaattorina osallistujamaiden ND-GAIN-maaindeksin (Notre Dame -yliopiston Global Adaptation Initiative)²⁷ muutos. Indeksi kuvaa maan kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Se hyödyntää 45:tä indikaattoria ja mittaa maan haavoittuvuutta ilmastohäiriöille ja valmiutta investoida sopeutumistoimiin. Tilintarkastustuomioistuin käytti perustana komission pyrkimystä mitata vaikutuksia ja analysoi ND-GAIN-maaindeksien muutosta aloitteen aikana vuodesta 2007 nykyhetkeen. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että ND-GAIN-indeksi parani useimmissa maissa, jotka saivat rahoitusta aloitteesta (ks. kaavio 8). Useimmissa tapauksissa parannus vastasi alle neljää pistettä ND-GAIN-asteikolla.

43 Aloitteesta saatu tuki on vain yksi tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa maiden haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle kuvaavaan ND-GAIN-indeksiin. Aloitteen vaikutusta ei voida hahmottaa erillään eri maiden hallitusten, muiden avunantajien ja ulkopuolisten tapahtumien vaikutuksesta. Myös muulla EU:n rahoituksella voi olla vaikutusta, varsinkin kun ilmastoon liittyvät toimet ovat nykyisin aiempaa merkittävämpiä suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa. Esimerkiksi Euroopan kehitysrahastosta ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä rahoitettiin toimia 9, 10, 11 ja 12, jotka saivat varoja myös GCCA-aloitteesta.

44 Toinen osoitus siitä, että ND-GAIN-indeksissä tapahtuneita parannuksia ei voida lukea aloitteen ansioksi, on se, että useimmissa haavoittuvissa maissa, jotka eivät saaneet rahoitusta, on tapahtunut vastaavia parannuksia. Vastaavasti ne kolme maata, joiden ND-GAIN-indeksi heikkeni eniten (Nigeria, Bangladesh ja Myanmar/Burma), saivat kaikki rahoitusta aloitteesta.

Komissio ei maksimoinut aloitteen lisäarvoa

45 Tässä osiossa arvioidaan seuraavia näkökohtia:

1. Keskittyikö komissio maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman molemmissa vaiheissa ilmastonmuutokselle altteimpiin köyhiin kehittyviin maihin, erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja pieniin kehittyviin saarivaltioihin?
2. Houkutteliko komissio lisärahoitusta EU:n jäsenvaltioilta, yksityiseltä sektorilta ja muilta innovatiivisilta rahoitusmekanismeilta suunnitellusti aloitteen vaikutuksen maksimoimiseksi?
3. Edistikö komissio yleistä tietoisuutta aloitteesta?
4. Valvoiko komissio aloitteen kustannuksia ja toimia kaikilta osin luotettavasti ja saiko se aikaan synergioita maailmanlaajuisen osan ja AKT-alueen sisäisen osan välillä?
5. Laatiko komissio irtautumisstrategian sen varmistamiseksi, että aloitteesta saatuja kokemuksia viedään eteenpäin uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja että ne otetaan huomioon suunniteltaessa toimia, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta kehittyvissä maissa?

Keskittyminen haavoittuvimpiin maihin väheni toisessa vaiheessa

46 Aloitteen tavoitteena oli auttaa ilmastonmuutokselle altteimpia köyhiä kehittyviä maita, erityisesti vähiten kehittyneitä maita ja pieniä kehittyviä saarivaltioita, lisäämään valmiuksiaan sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin²⁸. Ensimmäisessä vaiheessa komissio kehitti oman ilmastohaavoittuvuusindeksinsä valitakseen maat, jotka hyötyisivät tuesta eniten. Tässä vaiheessa tuettiin haavoittuvimpia vähiten kehittyneitä maita ja pieniä kehittyviä saarivaltioita, ja 29:stä maasta 24 sai rahoitusta (ks. kaavio 9)²⁹.

47 Komission indeksi perustui kolmeen tekijään: bruttokansantulo (BKTL) henkeä kohti, ilmastoon liittyvä haavoittuvuus ja sitoutuminen ilmastonmuutospolitiikkaa koskevaan vuoropuheluun. Indeksi ei kuitenkaan ottanut huomioon muuta maille ilmastonmuutoksen torjuntaan annettua rahoitusta. Tämän seurauksena komissio ei tiennyt, tukiko se maita, jotka olivat jo saaneet suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien kautta (ks. kohta 04) tai muilta avunantajilta merkittävää rahoitusta sopeutumisessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

48 Toisessa vaiheessa komission keskusyksikkö lopetti haavoittuvuusindeksin päivittämisen eikä enää käyttänyt sitä rahoitusta saavien maiden valintaan. Sen sijaan komissio hyödynsi ND-GAIN-indeksiä arvioidessaan maiden haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle, mutta ei käyttänyt sitä valinnan välineenä.

49 Komissio myönsi toisessa vaiheessa varoja vastauksena unionin edustustojen pyyntöihin, jotka isäntämaan hallitus vahvisti. Tällä kysyntälähtöisellä lähestymistavalla ei kuitenkaan onnistuttu kohdistamaan varoja haavoittuviin maihin, jotka eivät olleet saaneet rahoitusta ensimmäisessä vaiheessa. Erityisesti on huomattava seuraavat seikat:

1. Jotkin vähemmän haavoittuvat maat saivat lisärahoitusta toisessa vaiheessa, vaikka ne olivat saaneet rahoitusta jo ensimmäisessä vaiheessa (ks. kaavio 10). Nämä maat olivat pääasiassa pieniä kehittyviä saarivaltioita, kuten Mauritius (jonka ND-GAIN-indeksi oli tuensaajista korkein ja joka oli huomattavasti vähemmän haavoittuva kuin muut tuensaajat), Malediivit, Seychellit ja Itä-Timor. Niihin kuului kuitenkin myös vähemmän haavoittuva maa Bhutan, joka on asteittain poistumassa vähiten kehittyneiden maiden ryhmästä vuonna 2023.
2. Jotkin maat, jotka eivät olleet vähiten kehittyneitä maita eivätkä pieniä kehittyviä saarivaltioita, saivat myös rahoitusta toisessa vaiheessa. Nämä olivat Norsunluurannikko, Namibia, Nigeria ja Sri Lanka. Lisäksi kahdessa suuressa useita maita kattavassa ohjelmassa rahoitettiin toisessa vaiheessa joitakin maita, jotka eivät olleet vähiten kehittyneitä maita eivätkä pieniä kehittyviä saarivaltioita (esimerkiksi Brasilia, joka on ylemmän keskitulotason maa).
3. Useat vähiten kehittyneet maat, jotka olivat erittäin alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille mutta joita ei ollut tuettu ensimmäisessä vaiheessa, eivät saaneet maakohtaista rahoitusta toisessakaan vaiheessa. Näitä olivat muun muassa Afganistan, Angola, Burundi, Keski-Afrikan tasavalta, Eritrea, Guinea ja Jemen (ks. kaavio 10). Vaikka joissakin näistä maista poliittinen tilanne oli epävakaa, ne saivat muuta kahdenvälistä EU:n tukea suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien kautta (ks. kohta 04).
4. Komission omassa indeksissä ja ND-GAIN-indeksissä pienet kehittyvät saarivaltiot luokiteltiin yleensä vähemmän alttiiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille kuin vähiten kehittyneet maat. Tämä voi vaikuttaa epäloogiselta, kun otetaan huomioon, että merenpinnan nousu uhkaa niiden olemassaoloa. Merenpinnan nousun osuus kunkin maan lopullisesta pistemäärästä oli kuitenkin kymmenen prosenttia komission omassa indeksissä ja neljä prosenttia ND-GAIN-indeksissä. Indeksejä varten tehdyissä arvioissa maiden haavoittuvuudesta ilmastonmuutokselle otettiin huomioon monia muita tekijöitä, (kuten tulvat, kuivuus, myrskyt ja riippuvuus maataloudesta), joille vähiten kehittyneet maat olivat erityisen alttiita. Sekä ensimmäisessä että toisessa vaiheessa kolmannes rahoitusta saaneista maista oli pieniä kehittyviä saarivaltioita, vaikka indeksit luokittelivat ne huomattavasti vähemmän haavoittuviksi kuin vähiten kehittyneet maat. Lisäksi Tyynenmeren alueen pienet kehittyvät saarivaltiot saivat 16 kertaa enemmän rahoitusta henkeä kohti kuin Afrikan vähiten kehittyneet maat. Komissio katsoi, että pienten kehittyvien saarivaltioiden suhteellisen vahva painottaminen ja niiden korkea rahoitus henkeä kohti oli tarkoituksenmukaista niiden pienen koon ja eristyneisyyden vuoksi.

Aloite ei houkutellut lisärahoitusta odotetusti

50 Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto totesivat kaikki, että aloitteen onnistuminen riippuu siitä, saadaanko käyttöön merkittävä määrä resursseja (ks. laatikko 8).

51 Huolimatta useista yrityksistä lisätä osallistumista komissio ei onnistunut laajentamaan aloitteelle myönnettävän EU:n tuen perustaa. Lopulta se sai liikkeelle 728,8 miljoonaa euroa koko 14 vuoden kaudelle (2007–2020), vaikka toisessa vaiheessa kyse oli EU:n lippulaivahankkeesta. Kokonaisrahoitus jäi siten selvästi komission odotuksia alhaisemmaksi. Ensimmäisessä vaiheessa eräät EU:n jäsenvaltiot (Viro, Irlanti, Kypros ja Ruotsi) osoittivat aloitteeseen vain 28,8 miljoonan euron³¹ suuruiset lisämaksut, mutta toisen vaiheen aikana kahdenvälisiä maksuja ei suoritettu lainkaan.

52 Sen lisäksi, että aloitteen tavoitteena oli lisätä EU:n jäsenvaltioiden panosta, sillä pyrittiin edistämään innovatiivisia rahoitustapoja ja houkuttelemaan paljon laajemmin sidosryhmiä, valtiosta riippumattomia toimijoita ja yksityisen sektorin toimijoita kumppanimaissa. Parlamentti peräänkuulutti myös ympäristöverojen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja muiden innovatiivisten rahoitusmekanismien perustamista. Komissio suunnitteli erityis- tai korirahastojen perustamista³² voidakseen yhdistää eri lähteistä (kuten valtioilta, avunantajilta ja yksityiseltä sektorilta) peräisin olevaa rahoitusta. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Aloitteesta vuonna 2015 laaditussa arvioinnissa todettiin, että yksityisen sektorin osallistuminen oli edelleen suhteellisen heikkoa.

53 Kaiken kaikkiaan aloitteeseen käytettävissä olevan rahoituksen määrä esti komissiota toteuttamasta alkuperäistä tavoitettaan luoda maailmanlaajuinen liittouma ja rajoitti sitä, mitä aloitteella voidaan saavuttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa kehittyvissä maissa. Vuonna 2019 ilmestyneessä maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa käsittelevässä artikkelissa kuvailtiin, miten sen jälkeen, kun GCCA käynnistettiin syyskuussa 2007, kävi melko nopeasti selväksi, että lisäresurssit, jotka Euroopan komissio voisi saada liikkeelle, eivät riittäisi vaikuttamaan merkittävästi vähän yli 70 vähiten kehittyneen maan ja pienen kehittyvän saarivaltion kantoihin ilmastoneuvotteluissa³³.

Aloite saavutti monia maita, mutta tietoisuus ja näkyvyys jäivät rajallisiksi

54 Unionin edustustot olivat yleisesti tietoisia aloitteesta ja saivat säännöllisesti tiedotusaineistoa ja uutiskirjeitä maailmanlaajuiselta tukivälineeltä. Tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että monet unionin edustustot (46 prosenttia) katsoivat, että aloitetta ei tunnettu kovin hyvin kehittyvissä maissa. Lisäksi 77 prosenttia vastaajista katsoi, että tiedon puute saatavilla olevasta rahoituksesta oli yksi syy siihen, miksi jotkin haavoittuvat maat eivät hakeneet taloudellista tukea.

55 EU:n jäsenvaltioiden pysyvät edustustot eivät juuri olleet tietoisia aloitteesta. Yhtenä syynä tähän oli se, että komissio ei laatinut neuvostolle vuosikertomuksia, joissa esitettäisiin yhteenveto aloitteen tärkeimmistä saavutuksista siten kuin täytäntöönpanokehyksessä oli alun perin suunniteltu³⁴.

56 Muita syitä siihen, että tietoisuus aloitteesta pysyi vähäisenä huolimatta siitä, että toimia rahoitettiin yli 80 maassa, olivat seuraavat:

1. Joissakin maissa viestintätoimet (toimi 11 Etiopiassa ja toimi 13 Nigerissä) toivat näkyvyyttä EU:lle mutta eivät aloitteelle.
2. Tietolähteitä oli monia erilaisia, muun muassa useita verkkosivustoja³⁵, mikä tarkoitti, että tietoa aloitteesta levitettiin useiden viestintäkanavien kautta.
3. Rinnakkainen täytäntöönpano kehitysyhteistyövälineestä rahoitetun ”maailmanlaajuisen” osan ja Euroopan kehitysrahastosta rahoitetun ”AKT-alueen sisäisen” osan kautta hämärsi aloitteen imagoa ja näkyvyyttä ja aiheutti mahdollisesti hämmennystä erityisesti ulkoisten sidosryhmien keskuudessa.

Aloitteen rakenne oli monimutkainen eikä sen soveltamisalaa ollut määritelty selkeästi, mikä rajoitti aloitteella aikaansaatua lisäarvoa

57 Aloite ei liittynyt mihinkään tiettyyn tukimuotoon, eikä sillä tuettu mitään tiettyä alaa/toimenpidettä, jota ei jo tuettu muista rahastoista (EU:n ja muista kuin EU:n rahastoista).

58 Komissio esitti vuoden 2007 tiedonannossaan ja siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa vuodelta 2008 aloitetta koskevan visionsa. Komissio katsoi aloitteen täydentävän monia jo olemassa olevia ilmastonmuutosrahastoja ja ‑aloitteita, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden rahastoa, ilmastonmuutoksen erityisrahastoa, sopeutumisrahastoa ja maailmanlaajuista ympäristörahastoa. Komission aikomuksena oli myöntää suurin osa aloitteen rahoituksesta suoraan hallituksille suoran budjettituen tai sektoribudjettituen kautta. Se ei halunnut tukeutua hankepohjaiseen lähestymistapaan, jossa toimitaan YK:n täytäntöönpanojärjestöjen kautta, kuten on tehty muiden rahastojen kohdalla.

59 Aloite – jo olemassa olevien rahastojen tapaan – oli kuitenkin pääosin hankepohjainen, ja suuri määrä tukea kanavoitiin myös YK:n järjestöjen tai EU:n jäsenvaltioiden kehitysvirastojen kautta (ks. kaavio 5 ja kohta 12). Näin ollen yhtäältä tämän aloitteen ja toisaalta niiden lukuisten temaattisten rahastojen välillä, joilla jo torjutaan ilmastonmuutosta kehittyvissä maissa, ei ollut selvää eroa.

60 Komissiolla ei ollut luotettavaa kokonaisnäkemystä aloitteen kuluista ja toimista. Kokonaisnäkemys olisi kuitenkin helpottanut resurssien strategista suunnittelua. Rahoitetut toimet eivät olleet erotettavissa muista EU:n toimista, joilla torjutaan ilmastonmuutosta kehittyvissä maissa. Joissakin tapauksissa varoja käytettiin täydentämään toimia, joita jo rahoitettiin muista EU:n ohjelmista. Tämä herättää kysymyksiä siitä, mitä lisäarvoa saadaan oman hallintorakenteen omaavasta erillisestä aloitteesta, jolla rahoitetaan samoja toimia kuin muilla ohjelmilla. Kun otetaan huomioon, että kaikkia toimia tuettiin samoista rahastoista (kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä ja Euroopan kehitysrahastosta), ei ollut selvää, miksi joissakin tapauksissa päätettiin antaa maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma -merkintä ja toisissa taas ei.

61 Sen lisäksi, että aloitteen soveltamisalaa ei ollut määritelty selkeästi, aloitteen jakaminen kahteen osaan ja kahteen tukivälineeseen oli tarpeettoman monimutkaista (ks. kohdat 06 ja 07 sekä taulukko 2). Synergioita ei saatu aikaan, ja erillisten toimien (esimerkiksi Tyynenmeren alueen toimet 3 ja 4) toteuttaminen ei ollut järkevää tehokkuuden kannalta. Toimien yhdistämisestä olisi saatu mittakaavaetuja (sama pätee Tyynenmeren alueella toteutettuihin toimiin 1 ja 5), jotka olisivat auttaneet vähentämään korkeita hallintokuluja (ks. kohta 30). Rakenteen monimutkaisuus esti sen, että aloite olisi ollut yhtenäinen kokonaisuus.

62 Näiden kahden tukivälineen järjestämät alueelliset kokoukset auttoivat jakamaan saatuja oppeja ja kokemuksia toimien välillä. Tukivälineet osallistuivat toimien suunnitteluun ja kehittivät omia verkkopohjaisia tietämyksenjakamistyökaluja. Tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan löytänyt järkeviä perusteluja rakenteiden kahdentamiselle (omat verkkosivustot jne.), joka aiheutti riskin päällekkäisyyksistä ja mahdollisista tehottomuuksista. Esimerkiksi toukokuussa 2021 järjestettyyn alueelliseen työpajaan osallistui vain maailmanlaajuinen tukiväline. Tämä oli menetetty tilaisuus, koska työpajassa olisi voitu hyödyntää AKT-alueen sisäisen tukivälineen kokemusta alueellisista järjestöistä.

Aloitteessa yksilöitiin saatuja kokemuksia proaktiivisesti, mutta komissio ei laatinut selkeää irtautumisstrategiaa

63 Aloitteesta rahoitetuista toimista opittiin monia asioita, kuten tarve

1. arvioida poliittisten päättäjien kysyntää toimien tuottamalle ilmastotiedolle
2. varmistaa ilmastonmuutostoimien suunnitteluun tarkoitettujen yhteisövälineiden kestävyys sisällyttämällä ne koulujen ja yliopistojen opetussuunnitelmiin
3. ottaa mukaan erityisesti naisille, nuorille ja ikääntyneille suunniteltuja toimia
4. vahvistaa aloitteen hallinnointiin osallistuvien ministeriöiden ja rahoituksesta vastaavan ministeriön välistä yhteistyötä
5. kiinnittää enemmän huomiota onnistuneiden toimien saavutusten edistämiseen.

64 Tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastanneista 76 prosenttia katsoi, että aloitteessa yksilöitiin hyödyllisiä kokemuksia, joiden avulla voitaisiin parantaa maakohtaisten suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien tukea vuosina 2021–2027. Vuonna 2021 komissio hyödynsi maailmanlaajuista tukivälinettä jakaakseen kokemuksia unionin edustustojen kanssa alueellisissa työpajoissa ja ottaakseen saadut kokemukset huomioon vuosien 2021–2027 suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien sisällössä. Komissio ottaa oppia myös vaikutus- ja kestävyystutkimuksesta sekä tutkimuksesta, joka koski aloitteessa sopeutumisen seurannan ja arvioinnin alalla saatuja kokemuksia. Toimikohtaisia kokemuksia jaetaan aloitteen verkkosivustoilla, yhteistyöfoorumeilla ja Cap4Dev-yhteisön alustalla. Maailmanlaajuinen tukiväline jakaa tietämystä ja saatuja kokemuksia verkkosivustollaan, jonka käyttäjien määrä on lisääntynyt 8 000:sta 30 000:een kolmen vuoden kuluessa (ks. kaavio 11).

65 Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio ei ollut laatinut aloitteelle selkeää irtautumisstrategiaa. Vuosien 2021–2027 naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä (NDICI – Globaali Eurooppa) vuonna 2021 annetussa asetuksessa määritellään, miten temaattisista budjettikohdista rahoitetaan maailmanlaajuisia aloitteita. Lisäksi siinä vahvistetaan, että erityisiä maakohtaisia tai alueellisia toimia rahoitetaan kahdenvälisistä yhteistyömäärärahoista. Tässä tilanteessa komissio päätti, ettei aloitetta jatketa.

66 Aloitteesta saatavilla olevat tiedot ovat nykyisin jakautuneet eri asiakirjoihin. Komissio ei laatinut selkeää irtautumisstrategiaa, jossa olisi koottu yhteen aloitetta koskevat tulevat toimet. On myös epävarmaa, mitä tehdään eri verkkosivustoille ja kaikille maailmanlaajuisen välineen ja AKT-alueen sisäisen välineen laatimille teknisille asiakirjoille ja tausta-asiakirjoille sekä koulutus- ja työpajamateriaaleille.

67 Komissio ei ole kertonut, miten se aikoo asettaa tietotuotteita saataville aloitteen päätyttyä ja miten se aikoo siirtää saadut kokemukset kansallisesti määriteltyihin panoksiin (NDC) liittyvään EU:n maailmanlaajuiseen tukivälineeseen, joka aloitti toimintansa lokakuussa 2021. Ei ole myöskään selvää, miten tällä uudella välineellä tuetaan käynnissä olevia toimia, joiden on suunniteltu jatkuvan vuoteen 2025 asti.

Johtopäätökset ja suositukset

68 Tilintarkastustuomioistuin päättelee, että aloite ei yleisesti ottaen osoittanut vaikutustaan maiden kykyyn sietää ilmastonmuutosta. Toimilla saatiin tehokkuuden osalta yleensä aikaan odotetut tuotokset, joskin toisinaan korkeaan hintaan.

69 Aloitteessa ei mitattu edunsaajien tilanteen paranemista, eikä siinä keskitytty riittävästi ilmastonmuutoksesta eniten kärsivien tarpeisiin. Uusien teknologioiden käytön kustannukset rajoittivat köyhimpien kotitalouksien mahdollisuuksia hyötyä ohjelmasta. Lisäksi vain harvoihin toimenpiteisiin sisältyi toimia, joilla vastattiin erityisesti naisten tarpeisiin.

70 Aloitteessa keskityttiin institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen, mutta henkilöstön suuren vaihtuvuuden vuoksi kestävyys jäi vähäiseksi. Odotettua kehitystä valmiuksien kehittämisestä ja pilottitoimista sopeutumistoimien laajentamiseen useampien edunsaajien tavoittamiseksi ei näin ollen aina tapahtunut (kohdat 20–26 ja 32–44).

Suositus 1 – Keskitytään niihin kohteisiin, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten

Rahoittaessaan ilmastonmuutostoimia kehittyvissä maissa komission olisi

1. valittava indikaattorit, perustasot ja tavoitearvot toimien tulosten mittaamiseksi
2. asetettava toimista suoraan hyötyvien naisten osuudelle kunnianhimoiset tavoitteet, joissa otetaan huomioon maakohtainen tilanne, ja kohdistettava enemmän huomiota köyhimpiin kotitalouksiin
3. parannettava peräkkäisten toimien tapauksessa valmiuksien kehittämisen ja muiden toimien välistä tasapainoa; näin voidaan laajentaa konkreettisia sopeutumistoimia, joilla saavutetaan useampia suoraan ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsiviä ihmisiä.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: tammikuusta 2024 alkaen rahoitettavat toimet

71 Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman kumpaankaan vaiheeseen ei saatu houkuteltua odotettua lisärahoitusta jäsenvaltioilta ja yksityiseltä sektorilta. Tästä merkittävästä rahoitusvajeesta huolimatta komissio ei tarkistanut alkuperäisiä kunnianhimoisia tavoitteitaan aloitteen 15-vuotisen keston aikana. Lisäksi toisessa vaiheessa komission rahoituksen kohdentamisperusteet johtivat siihen, että haavoittuvimpia maita tuettiin suhteellisesti vähemmän.

72 Komissio ei analysoinut useimpien otokseen poimittujen toimien kohdalla riittävästi, olivatko budjetoidut kulut kohtuulliset. Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että toimien hallintokulut vaihtelivat suuresti ja olivat erityisen korkeat Tyynenmeren alueella. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio olisi voinut saada aikaan säästöjä, jos se olisi analysoinut kulut yksityiskohtaisemmin.

73 Vaikka aloite käynnistyi vuonna 2007 ja siitä tuettiin yli 80:tä maata, tietoisuus aloitteesta pysyi vähäisenä niin kehittyvissä maissa kuin EU:n jäsenvaltioissa. Tämä johtui osittain siitä, että rahoitetut toimet eivät olleet erotettavissa muista EU:n toimista, joilla torjutaan ilmastonmuutosta kehittyvissä maissa. Lisäksi aloitteen tehokkuutta heikensi organisaation monimutkaisuus, erityisesti tukivälineiden ja rahoitusvirtojen osalta ilmennyt päällekkäisyys.

74 Maailmanlaajuisessa ilmastonmuutosliittoumassa ei ole enempää vaiheita, mutta sen avulla on saatu kokemuksia, joista voi olla hyötyä tuleville maailmanlaajuista kehitystä koskeville EU:n hankkeille (kohdat 27–31 ja 45–67).

Suositus 2 – Otetaan saadut kokemukset huomioon maailmanlaajuista kehitystä koskevissa tulevissa hankkeissa

Perustaessaan maailmanlaajuista kehitystä koskevia tulevia hankkeita komission olisi otettava huomioon maailmanlaajuisesta ilmastonmuutosliittoumasta saadut kokemukset, joita ovat erityisesti seuraavat:

1. tarkistetaan tavoitteita, jos täytäntöönpanon aikana on ilmeistä, että riittävää rahoitusta ei ole saatavilla
2. kohdennetaan rahoitusta strategisesti soveltamalla objektiivisia kriteereitä, joissa otetaan huomioon myös kumppanimaiden muista lähteistä samalle sektorille saama rahoitustuki
3. toteutetaan järjestelmällisiä toimia, joissa analysoidaan, ovatko toimien budjetoidut kulut kohtuullisia, ja dokumentoidaan saatu tulos
4. lisätään yleistä tietoisuutta aloitteesta edunsaajamaille ja mahdollisille avunantajille suunnatulla viestinnällä.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: huhtikuu 2024

Tilintarkastustuomioistuimen III jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Bettina Jakobsenin johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 10. tammikuuta 2023 pitämässään kokouksessa.

Liite

Yhteenveto otokseen poimituista toimista

Lyhenteet

AKT-valtiot: Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot

DCI: Kehitysyhteistyön rahoitusväline (Development Cooperation Instrument)

INTPA: Kansainvälisten kumppanuuksien pääosasto

EKR: Euroopan kehitysrahasto

GCCA(+): Maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma + (Global Climate Change Alliance Plus)

IPCC: Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change)

LDC: Vähiten kehittyneet maat (Least Developed Countries)

LOGIC: Local Government Initiative on Climate change (ilmastonmuutosta koskeva paikallishallinnon aloite)

MRK: Monivuotinen rahoituskehys

NDC: Kansallisesti määritelty panos (Nationally Determined Contribution)

ND-GAIN: Notre Dame Global Adaptation Initiative (maiden haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle mittaava indeksi)

NDICI: Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline (Neighbourhood, Development and International Cooperation Instrument)

OACPS: Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestö (Organisation of African, Caribbean and Pacific States)

SIDS: Pienet kehittyvät saarivaltiot (Small Island Developing States)

Sanasto

Budjettituki: EU:n tuen suora siirto kumppanimaan valtionkassaan tietyin ehdoin.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään maiden ja yhteisöjen haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle lisäämällä niiden kykyä vaimentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Ilmastonmuutoksen hillintä: Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen tai rajoittaminen niiden aiheuttamien ilmastovaikutusten vuoksi.

Työsuunnitelma: Kumppanimaan laatima ja Euroopan komission hyväksymä asiakirja, josta ilmenevät täytäntöön pantavat yhteistyö- tai kehitystoimet sekä niissä vaadittavat taloudelliset, henkilöstö- ja materiaaliresurssit.

Komission vastaukset

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=63424

Tarkastuksen eteneminen

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=63424

Tarkastustiimi

Euroopan tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, kyseessä olevien tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi III tarkastusjaosto, jonka erikoisalana ovat ulkoiset toimet, turvallisuus ja oikeus. Tarkastusjaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Bettina Jakobsen. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Hannu Takkulan johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Turo Hentilä, kabinettiavustaja Nita Tennilä, toimialapäällikkö Alejandro Ballester Gallardo, tehtävävastaava Loulla Puisais-Jauvin sekä tarkastajat Mark Marshall ja Flavia Di Marco. Kielellisissä kysymyksissä avusti Zoe Dennis. Graafiseen suunnitteluun liittyvää tukea antoi Alexandra Mazilu. Kyselyihin liittyvää tukea antoivat Britta Gauckler ja Roussalia Nikolova. Hallinnollista tukea tarjosivat Katja Dudzińska ja Gitana Letukytė.

Loppuviitteet

¹ Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change, Working Group III Contribution to the IPCC Sixth Assessment Report.

² Euroopan parlamentti, mietintö ilmastonmuutoksen vaikutuksista kehitysmaiden haavoittuviin väestöihin, 7.4.2021.

³ Global Trends 2040, maaliskuu 2021, National Intelligence Council.

⁴ Komission tiedonanto Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille, COM(2007) 540.

⁵ Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisten ja sosiaalisten asiain osasto, taloudellinen analyysi.

⁶ Vähiten kehittyneiden maiden, sisämaassa sijaitsevien kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden korkean edustajan toimisto.

⁷ Esimerkiksi Afrikan unioni, Karibian AKT-valtioiden foorumi ja Tyynenmeren ympäristöohjelman sihteeristö.

⁸ NDC Partnership.

⁹ Maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma + -aloitteen yhteenvetoasiakirjassa asetetaan aloitteen toisen vaiheen painopisteet vuosiksi 2015–2020 (ks. The plus of GCCA+. The Global Climate Change Alliance Plus. An EU flagship initiative supporting climate resilience, 18.12.2015).

¹⁰ UN WomenWatch: Women, Gender Equality and Climate Change.

¹¹ Toimet 6, 7 ja 13.

¹² National Commission for Women and Children, Royal Government of Bhutan, 2020: ”Gender and Climate Change in Bhutan”.

¹³ Komission tiedonanto COM(2007) 540.

¹⁴ Maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma +, Impact and Sustainability Report, 2021.

¹⁵ Unionin yleiseen talousarvioon sovellettava varainhoitoasetus, heinäkuu 2018, 181 artiklan 6 kohta.

¹⁶ Toimet 1, 6, 7, 8, 9, 11, 13 ja 14.

¹⁷ Toimet 3, 4, 5 ja 12.

¹⁸ Toimet 2 ja 10.

¹⁹ Toimet 3, 4, 8, 9, 11, 12 ja 13.

²⁰ Toimet 4, 8, 9, 12 ja 13.

²¹ Toimet 3, 8 ja 12.

²² Toimet 3, 4, 8, 9 ja 12.

²³ Toimet 11 ja 13.

²⁴ Evaluation of the Global Climate Change Alliance (GCCA) Global programme World-Wide: Final Report, 2015.

²⁵ Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus (UNFCCC), menetykset ja vahingot.

²⁶ Walter Kennes, 2019: The origins of the GCCA: remembering how the alliance was born.

²⁷ University of Notre Dame-Global Adaptation Index.

²⁸ Komission tiedonanto COM(2007) 540.

²⁹ Walter Kennes, 2019.

³⁰ Anders Wijkman, Euroopan parlamentin esittelijä: ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille”, 23.9.2008.

³¹ Viro (0,8 miljoonaa euroa), Irlanti (23 miljoonaa euroa), Kypros (0,6 miljoonaa euroa) ja Ruotsi (4,4 miljoonaa euroa).

³² Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Commission Staff Working Document on Implementation Framework of the Global Climate Change Alliance SEC(2008) 2319.

³³ Walter Kennes, 2019.

³⁴ Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2008) 2319.

³⁵ www.gcca.eu, www.intraacpgccaplus.org, www.europa.eu/capacity4dev/gcca-community.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (https://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2023

PDF	ISBN 978-92-847-9472-0	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/715696	QJ-AB-23-005-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-9505-5	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/232602	QJ-AB-23-005-FI-Q

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2023

Datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat Euroopan tilintarkastustuomioistuimen periaatteet vahvistetaan avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleenkäyttämistä koskevassa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksessä 6-2019.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence -käyttöoikeuden nojalla. Yleissääntö siis on, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja kaikista sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kuuluvan sisällön uudelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Tarvittavat lisäoikeudet on hankittava, jos tietyssä sisällössä (esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa) esitetään tunnistettavissa olevia henkilöitä tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä.

Jos tällainen lisäoikeus saadaan, se kumoaa ja korvaa yllä mainitun yleisen käyttöoikeuden. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta:

- Kaavio 2 ja taulukko 1 – kuvakkeet: nämä kaaviot on suunniteltu käyttäen sivustolta https://flaticon.com saatua aineistoa. © Freepik Company S.L. Kaikki oikeudet pidätetään.

Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille Internet-sivustoille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuoja- ja tekijänoikeusperiaatteisiin.

Tilintarkastustuomioistuimen logon käyttö

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

YHTEYDENOTOT EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta (european-union.europa.eu/contact-eu/meet-us_fi).

Yhteydenotot puhelimitse tai kirjallisesti
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696, tai
• verkkolomakkeella (european-union.europa.eu/contact-eu/write-us_fi).

TIETOA EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla (european-union.europa.eu).

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata verkosta (op.europa.eu/fi/web/general-publications/publications). Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. european-union.europa.eu/contact-eu/meet-us_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa (eur-lex.europa.eu).

EU:n avoin data
Eurooppalaisen datan portaali (data.europa.eu) tarjoaa pääsyn EU:n toimielinten, elinten ja virastojen avoimiin data-aineistoihin. Data on ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä maksutta sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten. Portaalissa on myös runsaasti Euroopan maiden data-aineistoja.