EU:n lainsäädännön soveltaminen käytännössä: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaiset Euroopan komission valvontatehtävät

Tiivistelmä

I

Monien Euroopan unionin toimintapolitiikkojen onnistuminen on riippuvaista siitä, että jäsenvaltiot soveltavat EU:n lainsäädäntöä oikeudenkäyttöalueellaan. Euroopan komissiolla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuus valvoa, että jäsenvaltiot soveltavat EU:n oikeutta. Tämä ”perussopimusten vartijan” rooli on erittäin tärkeä EU:n yleisen tuloksellisuuden ja tilivelvollisuuden varmistamisen kannalta. Komission valvontatoimissa keskitytään hallitsemaan riskiä jäsenvaltioiden mahdollisesti tekemistä EU:n lainsäädännön rikkomisista, jotka voivat johtaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 258 artiklan mukaisiin virallisiin rikkomusmenettelyihin.

II

EU:n tarkastuselimenä Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastaa, noudattavatko jäsenvaltiot EU:n lainsäädäntöä. Tämä koskee lähinnä vain tapauksia, joissa EU:n lainsäädännön noudattaminen on edellytys maksujen saamiselle EU:n talousarviosta. Tilintarkastustuomioistuin voi myös tutkia, miten komissio suorittaa valvontatoimensa ja tekee niistä selkoa. Vastauksena Euroopan parlamentin pyyntöön tilintarkastustuomioistuin päätti laatia yleiskatsauksen, joka kattaa

• EU:n oikeudellisen toimintaympäristön tärkeimmät piirteet, jotka tekevät jäsenvaltioissa tapahtuvan EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta haastavaa
• komission tavoitteet, prioriteetit ja resurssit, jotka liittyvät sen valvontatehtäviin
• tärkeimmät prosessit, joita komissio käyttää jäsenvaltioiden mahdollisten EU:n lainsäädännön rikkomisten ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja oikaisemiseen
• komission järjestelyt sen valvontatoimia ja niiden tuloksia koskevan avoimuuden varmistamiseksi
• julkisen tarkastuksen panoksen jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla jäsenvaltioissa toteutettavan EU:n lainsäädännön soveltamisen ja valvonnan varmistamiseen.

III

Yleiskatsaus ei ole tarkastus. Siinä esitetään kuvauksia ja analyyseja, jotka perustuvat julkaistuihin tietoihin sekä tietoihin, joiden julkaisemiseen katsaukseen osallistuneet tahot ovat suostuneet. Tärkeimpiä tietolähteitä olivat komission pääosastojen ja jäsenvaltioiden edustajien keskuudessa tehdyt kyselytutkimukset, komission toimittamien tietojen analysointi, institutionaalisten sidosryhmien haastattelut sekä tarkastuskertomusten tarkastelu.

IV

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio toimii EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla monitahoisessa oikeudellisessa toimintaympäristössä. Useat tekijät vaikuttavat rikkomisten toteutumisriskiin ja tekevät EU:n lainsäädännön soveltamisen valvomisesta haastavan tehtävän. Näitä tekijöitä ovat muun muassa seuraavat:

• valvottavan lainsäädännön laajuus ja monien säädösten monimutkaisuus
• toiminnanalojen erityispiirteet, mukaan lukien EU:n varojen saatavuus ja rikkomusmenettelyn vaihtoehdot
• tietyt jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja valvontajärjestelyjen ominaisuudet, kuten lainsäädäntömenettelyn pituus, voimaansaattamisen yhteydessä suositut käytännöt ja hallintovalmiudet.

V

Yleiskatsauksessa korostetaan sitä, miten komissio ottaa nämä haasteet huomioon ja miten se on tähän asti vastannut niihin

• asettamalla noudattamisen valvontaa koskevia prioriteetteja ja kansalaisten kanteluiden ja epäiltyjen rikkomisten käsittelyä koskevia vertailuarvoja
• organisoimalla valvontatoimintansa toiminnanalojen mukaan ja sisällyttämällä sen laajempaan paremman sääntelyn agendaan
• tarkastamalla järjestelmällisesti voimaansaattamista, hyödyntämällä kansalaisten kanteluita ja suorittamalla tutkimuksia epäiltyjen rikkomistapausten tunnistamiseksi
• tehostamalla yhteistyötä ja tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden kanssa useiden erilaisten noudattamista edistävien välineiden avulla
• olemalla suoraan yhteydessä sidosryhmiin ja raportoimalla julkisesti valvontatoimistaan usein erilaisin keinoin, muun muassa asiaa koskevalla vuosikertomuksella.

VI

Yleiskatsauksessa myös esitetään esimerkkejä työstä, jota jäsenvaltioiden ylimmät tarkastuselimet ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin ovat tehneet noudattamisen ja valvonnan suhteen kansallisella ja EU:n tasolla.

VII

Lopuksi yleiskatsauksessa esitetään eräitä näkökohtia siitä, miten komissio voisi vastata sen valvontatehtäviin liittyviin jäljellä oleviin haasteisiin. Komissiota kehotetaan erityisesti harkitsemaan valvontatehtävänsä vahvistamista edelleen

• soveltamalla parempaa sääntelyä koskevaa lähestymistapaa täytäntöönpanopolitiikkaansa ja kartoittamalla valvontatoimiensa taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden
• omaksumalla kaikissa yksiköissään koordinoidumman lähestymistavan EU:n talousarvion käyttöön sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat EU:n lainsäädäntöä
• kannustamalla eri toiminnanaloilla toimivia yksiköitään jakamaan jäsenvaltioiden tietämystä ja asiantuntemusta ja tarvittaessa myös resursseja
• edistämällä lainsäädännön noudattamista edistämällä lainsäädännön noudattamista tavalla, joka kohdennetummin vastaa yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeita ja on yhdenmukaisempi eri toiminnanalojen kesken
• kehittämällä täytäntöönpanon valvonnan prioriteeteista ja viitearvoista kokonaisvaltainen valvonnan hallinnointikehys
• antamalla tapausten käsittelyä koskevassa vuosikertomuksessaan enemmän yhdistettyjä tietoja ja analyyseja sidosryhmille muun muassa tapausten käsittelyajoista ja niiden käsittelyn päättämisen syistä.

VIII

Lopuksi tässä yleiskatsauksessa korostetaan tilintarkastustuomioistuimen mahdollisuuksia tehdä työtä, joka liittyy jäsenvaltioissa tapahtuvaa EU:n lainsäädännön soveltamista koskevaan komission valvontaan. Tähän liittyvät esimerkiksi seuraavat seikat:

• EU:n talousarvion panos sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat EU:n lainsäädäntöä täytäntöön
• komission valvontajärjestelyt tietyillä toiminnanaloilla
• komission kanteluiden ja rikkomistapausten hallinnointiin liittyvät näkökohdat
• komission valvontatoimien tuloksia koskevan raportoinnin laatu.

Johdanto

EU:n lainsäädännön soveltaminen

01

EU:n lainsäädännön soveltaminen on oleellisen tärkeää tulosten tuottamiseksi kansalaisille sekä heidän oikeuksiensa ja vapauksiensa suojelemiseksi. Jäsenvaltioiden on täytettävä EU:n lainsäädäntöön perustuvat velvollisuutensa, muun muassa saatettava asiaan kuuluvat EU:n säädökset osaksi kansallista lainsäädäntöä ('täytäntöönpano') ja sovellettava niitä oikeudenkäyttöalueellaan ('soveltaminen')¹. EU:n säädökset ovat keskeinen keino, jolla EU saavuttaa tavoitteensa, ja oikeusvaltio on keskeinen EU:n arvo², jota kaikkien jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on vaalittava.

02

EU:n lainsäädäntöä sovelletaan suoraan tai välillisesti säädöstyypin mukaan³. Perussopimuksista, asetuksista ja päätöksistä tulee automaattisesti sitovia koko EU:ssa niiden voimaantulopäivänä, mutta jäsenvaltioiden on sisällytettävä EU:n direktiivit kansalliseen lainsäädäntöönsä tiettyyn määräaikaan mennessä, ennen kuin niitä sovelletaan. Jäsenvaltioilla on itse asiassa huomattava harkintavara sen suhteen, miten ne panevat EU:n lainsäädännön täytäntöön ja soveltavat sitä. Euroopan komissio, jäljempänä ‘komissio', valvoo EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja soveltamista jäsenvaltioissa ('noudattaminen') Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

03

Komissio pyrkii ehkäisemään, havaitsemaan ja oikaisemaan tapaukset, joissa jäsenvaltiot jättävät noudattamatta EU:n lainsäädäntöä. Se tekee tämän valvomalla EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa ja toteuttamalla toimia noudattamisen edistämiseksi ja valvomiseksi ('valvontatoimet'). Komission valvontatoimissa keskitytään erityisesti tunnistamaan ja puuttumaan sellaisiin lainsäädännön noudattamatta jättämisiin, jotka saattavat johtaa täytäntöönpanoon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 258 ja 260 artiklan mukaisella rikkomusmenettelyllä ('mahdolliset rikkomiset'). Laatikossa 1 esitetään mahdollisten rikkomisten neljä päätyyppiä.

04

Kaikki rikkomistyypit, joissa jäsenvaltiot eivät noudata EU:n lainsäädäntöä, eivät aiheuta rikkomusmenettelyitä. Eräillä toiminnanaloilla EU:n säädöksissä säädetään muunlaisista taloudellisista tai muista seuraamuksista. Komissio ei katso tällaisten tapausten kuuluvan sen SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisten valvontatoimien soveltamisalaan.

Yleiskatsaus komission valvontatoimista

05

Komissio käyttää useita keinoja ('välineitä') noudattamisen valvontaan ja täytäntöönpanoon (eli noudattamatta jättämisen havaitsemiseen ja oikaisemiseen). Uusien direktiivien osalta komissio valvoo noudattamista tarkastamalla, ovatko jäsenvaltiot ilmoittaneet kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistään määräaikaan mennessä ('ilmoittaminen'); saattaneet direktiivin säännökset kaikilta osin osaksi kansallista lainsäädäntöä ('voimaansaattaminen'); ottaneet kaikki direktiivin säännökset tarkasti huomioon ('vaatimustenmukaisuus').

06

Mahdollisten rikkomisten muiden tyyppien tunnistamiseksi komissio käsittelee yksityishenkilöiden tai organisaatioiden tekemiä kanteluita ja tutkii oma-aloitteisesti mahdollisia rikkomistapauksia. Komissio käsittelee kanteluita siihen nimenomaisesti tarkoitetulla tietoteknisellä järjestelmällä (CHAP), ja se voi tutkia mahdollisia rikkomisia verkkopohjaisen tietokanta- ja viestintävälineen ('EU Pilot') avulla. EU Pilot on väline, jolla kerätään tietoja mahdollisista rikkomisista ja vaihdetaan niitä jäsenvaltioiden kanssa. Välinettä voidaan joissakin tapauksissa käyttää noudattamisen aikaan saamiseksi. Kaaviossa 1 esitetään komission vuosina 2010–2016 käsittelemien kanteluiden ja mahdollisten rikkomistapausten määrä⁴.

07

Komissiolla on SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla harkintavalta aloittaa rikkomusmenettelyjä sellaisia jäsenvaltioita vastaan, joiden se katsoo rikkoneen EU:n lainsäädäntöä. Menettelyllä annetaan komissiolle valtuudet haastaa jäsenvaltio Euroopan unionin tuomioistuimeen (EUTI) ja pyytää tuomioistuinta määräämään jäsenvaltiolle taloudellisen seuraamuksen SEUT-sopimuksen 260 artiklan mukaisesti. Laatikossa 2 esitetään virallisen rikkomusmenettelyn päävaiheet.

08

Valvonnan ja täytäntöönpanon lisäksi komissio on kehittänyt useita muita välineitä auttaakseen jäsenvaltioita soveltamaan EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti ('noudattamista edistävät välineet') välttääkseen rikkomistapauksia ('ennaltaehkäisy') tai ratkaistakseen ne ('oikaisu') ennen asian saattamista EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Avoimuuden, tilivelvollisuuden ja tarkastuksen tarve

09

Legitiimiyden ja luottamuksen turvaamiseksi kansalaisten ja muiden sidosryhmien on voitava nähdä, että jäsenvaltiot panevat EU:n lainsäädäntöä täytäntöön. Tämä edellyttää, että jäsenvaltioissa tapahtuvan EU:n lainsäädännön soveltamisen ja komission valvontatoimien osalta varmistetaan avoimuus, tilivelvollisuus ja julkinen tarkastus. Kuten tilintarkastustuomioistuin on todennut⁵, muihin kuin talousarviovälineisiin perustuvat EU:n toimintapolitiikat muodostavat erityisen haasteen tilivelvollisuuden kannalta. EU:n tarkastuselimenä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksissa tarkastellaan lähinnä, noudattavatko jäsenvaltiot EU:n lainsäädäntöä, kun sen noudattaminen on edellytys sille, että jäsenvaltiot saavat maksuja EU:n talousarviosta, tai oleellista tulosten aikaan saamiseksi. Tilintarkastustuomioistuin voi myös tutkia, miten komissio suorittaa valvontatoimensa ja tekee niistä selkoa.

Yleiskatsauksen laajuus ja lähestymistapa

10

EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa koskeva komission valvonta on monitahoinen aihe, joka kattaa monia EU:n toiminnanaloja. Vastauksena Euroopan parlamentin pyyntöön tilintarkastustuomioistuin päätti laatia yleiskatsauksen. Yleiskatsauksen tavoitteena on kuvailla ja analysoida EU:n järjestelyjä, joilla valvotaan EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa.

11

Tutkimuksessa keskityttiin komission valvontatoimiin sen toimiessa SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”perussopimusten vartijana” rikkomusmenettelyjen yhteydessä. Se kattoi EU:n toiminnanalat, joilla jäsenvaltioiden on sovellettava EU:n lainsäädäntöä oikeudenkäyttöalueellaan, sekä näistä aloista vastaavien komission pääosastojen valvontatoimet (ks. liite I). Tutkimuksessa ei käsitelty muiden EU:n toimielinten valvontatoimia.

12

Yleiskatsaus ei ole tarkastus. Siinä esitetään julkisesti saatavilla oleviin tietoihin perustuvia kuvauksia ja analyyseja. Yleiskatsaus sisältää myös tietoja, joiden julkaisemisen tutkimukseen osallistuneet tahot hyväksyvät yleiskatsauksen tarkoituksiin. Katsauksen laadintatyöhön sisältyi komission valvontatoimistaan toimittamien tietojen analysointi, pääosastojen kyselytutkimus, jäsenvaltioiden kyselytutkimus, keskeisten institutionaalisten sidosryhmien haastatteluja sekä asiaan liittyvien tilintarkastustuomioistuimen ja jäsenvaltioiden ylinten tarkastuselinten tarkastuskertomusten tutkiminen (ks. liite II).

13

Yleiskatsauksen tulokset esitetään jaksoissa, joissa korostetaan seuraavia seikkoja:

• EU:n lainsäädännön monitahoisen noudattamisympäristön tärkeimmät piirteet, jotka tekevät jäsenvaltioissa tapahtuvan EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta haastavaa
• komission strategia sen käytettävissä olevien valtuuksien, välineiden ja resurssien hyödyntämiseen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat EU:n lainsäädäntöä
• tapa, jolla komissio hallinnoi valvontatoimiaan ja varmistaa avoimuuden
• panos, jonka julkinen tarkastus voi antaa kansallisella ja EU:n tasolla EU:n lainsäädännön tehokkaan ja tuloksellisen soveltamisen ja valvonnan varmistamiseksi.

14

Lopuksi tuodaan esille eräitä haasteita ja mahdollisuuksia EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnan ja tarkastusten kehittämiseksi edelleen.

EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonta

Valvottavana on monitahoinen noudattamisympäristö

Valvottavana on runsaasti erilaisia EU:n säädöksiä

15

Komission on valvottava hyvin monien erityyppisten ja jäsenvaltioita koskevia säännöksiä sisältävien säädösten soveltamista. EU:n lainsäädäntö ('EU:n säännöstö') myös muuttuu ajan mittaan, kun EU:n toimintapolitiikat ja toimivalta kehittyvät ja EU hyväksyy ja tarkistaa säädöksiä, joita jäsenvaltioiden on sovellettava. Kaikki jäsenvaltioihin liittyvien EU:n lainsäädännön säännösten rikkomiset voivat mahdollisesti aiheuttaa rikkomusmenettelyn aloittamisen. Rikkomisen mahdollisuus – ja komission toteuttamat valvontatoimet – riippuvat kyseisen säädöksen tyypistä (ks. laatikko 2). Esimerkiksi direktiiveissä määritetään erityisiä valvontatoimia, jotka liittyvät niiden ilmoittamiseen ja saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

16

Komissio ei julkaise arviota valvomiensa säädösten kokonaismäärästä. Kaikki direktiivit luovat velvoitteita jäsenvaltioille. Monissa muissa säädöksissä kuitenkin vain tietyt säännökset koskevat jäsenvaltioita. Tästä syystä on lähtökohtaisesti vaikeaa esittää julkaistun EU:n lainsäädännön perusteella⁶ arvio niiden EU:n säädösten määrästä, jotka voivat johtaa rikkomistapauksiin.

17

Kyselytutkimuksessa kustakin toiminnanalasta vastaavaa pääosastoa pyydettiin ilmoittamaan sen valvomien EU:n säädösten määrä. Ne ilmoittivat valvovansa yhteensä noin 5 600:aa säädöstä, joista suurin piirtein neljännes oli direktiivejä, kolmannes asetuksia ja loput muita säädöksiä (ks. kaavio 2). Direktiivejä ja asetuksia koskevat luvut ovat suhteellisen vertailukelpoisia eri toiminnanalojen välillä, mutta muita säädöksiä koskevia lukuja on luontaisesti vaikeampi selvittää johdonmukaisesti.

18

Monet EU:n säädösten piirteet saattavat lisätä noudattamatta jättämisen riskiä. Tilintarkastustuomioistuimen toteuttamissa kyselytutkimuksissa sekä pääosastojen että jäsenvaltioiden yleisimmin mainitsemat seikat, jotka aiheuttavat ongelmia EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa tai soveltamisessa, olivat

• aihealueen monimutkaisuus ja teknisyys
• EU:n lainsäädännön selkeys.

19

Jäsenvaltiot ilmoittivat myös vaihtelevasti useista muista tekijöistä, jotka osaltaan vaikeuttavat EU:n lainsäädännön asianmukaista ja oikea-aikaista soveltamista. Niitä olivat etenkin seuraavat:

• EU:n uusien vaatimusten mahdollinen huomattava epäyhdenmukaisuus kansallisella tai alueellisella tasolla voimassa olevan lainsäädännön kanssa
• jäsenvaltioiden ja komission väliset erot EU:n lainsäädännön tulkinnassa
• jäsenvaltioiden tasolla käytettävissä olevien vaihtoehtojen määrä direktiivin soveltamisessa.

20

Jokainen EU:n säädös aiheuttaa jäsenvaltioille omat erityiset haasteensa asianmukaisen ja oikea-aikaisen soveltamisen suhteen.

Kullakin toiminnanalalla on omat erityispiirteensä

21

Pääosastojen valvomien säädösten määrät ja tyypit vaihtelevat huomattavasti eri toiminnanalojen välillä (ks. kaavio 3). Tutkimuksessa lähes kolmasosa säädöksistä, jotka sisältävät jäsenvaltioita koskevia säännöksiä tai velvoitteita, kuuluu kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden alaan (SANTE), ja yli neljännes direktiiveistä ympäristön alaan. Mitä tulee tasapainoon asetusten ja direktiivien käytön välillä, kahdeksan toiminnanalan pääosastot ilmoittivat käyttävänsä useimmiten asetuksia, seitsemän pääosastoa ilmoitti käyttävänsä tasaisesti sekä direktiivejä että asetuksia ja kolme pääosastoa ilmoitti käyttävänsä enimmäkseen direktiivejä. Jäsenvaltiot ilmoittivat, että niillä oli eniten vaikeuksia varmistaa EU:n lainsäädännön oikea-aikainen ja asianmukainen soveltaminen ympäristön (ENV), liikenteen ja liikkumisen (MOVE), energian (ENER), rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin (FISMA) sekä sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan (GROW) aloilla. Nämä kuuluvat aloihin, joilla on eniten valvottavia EU:n säädöksiä ja eniten voimaansaattamiseen liittyviä rikkomistapauksia.

22

EU:n toiminnanalat vaihtelevat myös huomattavasti sen suhteen, missä määrin niillä yhdistellään lainsäädäntö- ja talousarviovälineitä. Yhdeksällä toiminnanalalla käytetään lähinnä lainsäädäntötoimia⁷, kun taas muilla yhdeksällä alalla käytetään joko tasapainoisesti sekä lainsäädäntö- että talousarviovälineitä tai pääasiassa EU:n menojen hallinnointia. Myös eri toiminnanaloilla hallinnoitujen ja käytettyjen varojen määrissä sekä sovellettavissa varainhoitojärjestelyissä on huomattavaa vaihtelua. Eräillä toiminnanaloilla jäsenvaltiot voivat hakea EU:n rahoitusta EU:n ohjelmiin tai hankkeisiin, jotka voivat helpottaa niiden harjoittamaa EU:n säädösten soveltamista. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi ehdottaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) käyttämistä tärkeiden, EU:n ympäristövaatimusten täyttämiseksi tarvittavien infrastruktuurihankkeiden tukemiseen tai hakea teknisen tuen avustuksia toimiin, joilla vahvistetaan niiden oikeusjärjestelmiä.

23

Myös komission valtuudet havaita ja oikaista EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämisiä jäsenvaltioissa vaihtelevat eri toiminnanalojen välillä ja liittyvät usein EU:n varojen saatavuuteen. Kyselytutkimuksessa useimmat pääosastot (13 pääosastoa 18:sta) ilmoitti, että niillä oli jonkin verran erityisiä tutkintavaltuuksia EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämisen havaitsemiseksi ainakin toiminnanalansa tiettyjen osien suhteen⁸. Hieman yli kolmannes pääosastoista (7 pääosastoa 18:sta) katsoi, että tarkastus- tai tutkintavaltuuksien vahvistaminen todennäköisesti auttaisi parantamaan EU:n lainsäädännön noudattamista. Useimmat näistä pääosastoista (neljä pääosastoa seitsemästä) katsoivat, että niillä oli jo suhteellisen suuret tutkintavaltuudet.

24

Yli kolmannes pääosastoista (seitsemän pääosastoa 18:sta) ilmoitti, että niillä on erityisiä seuraamusvaltuuksia tai korjaavia toimivaltuuksia jäsenvaltioiden suhteen rikkomusmenettelyn lisäksi. Tärkein pääosastojen (viisi seitsemästä) ilmoittama korjaava toimivaltuus koski aloja, joihin liittyy EU:n varojen käyttöä. EU:n varoja koskevien asetusten mukaisesti pääosastoilla on hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä, jotka auttavat havaitsemaan tapauksia, joissa sääntöjä ei ole noudatettu, ja määräämään rahoitusoikaisuja (ks. kaavio 4). Esimerkiksi maatalouden alalla AGRI-pääosasto⁹ havaitsee EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämiset sääntöjenmukaisuuden tarkastusmekanismilla ja käyttää tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyä saadakseen jäsenvaltiot mukauttamaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmiään ja välttämään rahoitusoikaisujen määräämisen. Useiden muiden yhteistyössä hallinnoitujen rahastojen suhteen sovelletaan samanlaisia järjestelyjä¹⁰.

25

Lisäksi komissio voi määrätä, että sääntöjenvastainen valtiontuki peritään takaisin vastaanottajilta. Jos jäsenvaltio ei noudata määräystä asetetussa määräajassa, komissio voi saattaa asian EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisesti aloittamatta rikkomusmenettelyä. Eurooppalaisen ohjausjakson¹¹ yhteydessä komissio voi lisäksi suosittaa, että jäsenvaltio toteuttaa toimenpiteitä oikeusjärjestelmiensä vahvistamiseksi. Näiden toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen saattaa johtaa EU:n varojen pidättämiseen.

26

Kullakin toiminnanalalla on omanlaisensa profiili sen suhteen, kuinka paljon ja minkä tyyppisiä voimassa olevia säädöksiä niillä on sekä onko niillä käytettävissään erityisiä valtuuksia tutkia tiettyjen EU:n säädösten noudattamatta jättämistä jäsenvaltioissa ja määrätä siitä seuraamuksia. Näin ollen se, missä määrin komissio käyttää rikkomusmenettelyä EU:n lainsäädännön täytäntöön panemiseksi, vaihtelee huomattavasti eri toiminnanalojen välillä.

Jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja

27

Jäsenvaltioiden poliittisissa, oikeudellisissa ja perustuslaillisissa järjestelyissä on huomattavia eroja, jotka vaikuttavat siihen, miten ne panevat EU:n lainsäädäntöä täytäntöön. Kyselytutkimuksissa pääosastot ja jäsenvaltiot ilmoittivat, miten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin, taloudellisiin ja hallintovalmiuksiin sekä kansallisiin valvontajärjestelyihin liittyvät tekijät saattavat vaikuttaa EU:n lainsäädännön noudattamiseen jäsenvaltioissa sekä komission kykyyn valvoa sitä.

Lainsäädäntöä koskevat järjestelyt ja lähestymistapa

28

Jäsenvaltiot ilmoittivat huomattavista eroista niiden lainsäädäntömenettelyjen, asiaan osallistuvien hallintotasojen sekä EU:n lainsäädännön voimaansaattamisen ja soveltamisen varmistamiseksi yleisimmin käytetyn lähestymistavan suhteen. Nämä erot auttavat määrittämään kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden määrän, tyypin ja ajoituksen.

29

Pääosastojen ja jäsenvaltioiden kyselytutkimukset viittaavat siihen, että jäsenvaltion lainsäädäntömenettelyn pituus on keskeinen direktiivien voimaansaattamiseen kuluvaa aikaa määräävä tekijä. Monet jäsenvaltiot (kymmenen jäsenvaltiota 27:stä) ja pääosastot (kahdeksan pääosastoa 17:stä) mainitsivat lainsäädäntöprosessiin liittyvien kysymysten aiheuttavan usein ongelmia EU:n lainsäädännön voimaansaattamisessa tai soveltamisessa. Monet jäsenvaltiot (kahdeksan jäsenvaltiota 26:sta) ilmoittivat, että alueviranomaiset osallistuvat lainsäädäntöprosessiin ainakin joissain tapauksissa. Viivästyksiä kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisessa tapahtuu, vaikka useimmat jäsenvaltiot (23 jäsenvaltiota 27:stä) ilmoittivat, että niillä on käytössä mekanismi direktiivien voimaansaattamisen priorisoimiseksi tai lainsäädäntöprosessin nopeuttamiseksi tarvittaessa.

30

Voimaansaattamisen myöhästymisriski riippuu jossakin määrin direktiivin monimutkaisuudesta ja täytäntöönpanon määräajasta. Näistä määräajoista sovitaan EU:n lainsäädäntöprosessissa, johon osallistuvat EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot. Kyselytutkimuksessa useimmat jäsenvaltiot pitivät voimaansaattamisen määräaikoja riittävän pitkinä, kun kyseessä ovat selvästi rajatut direktiivit, jotka sisältävät kohtuullisen määrän oikeudellisia velvoitteita aloilla, joilla ei ole raskasta sääntelyä kansallisella tasolla. Useimmat jäsenvaltiot katsoivat kuitenkin myös, että voimaansaattamisen määräajat ovat harvoin riittävän pitkiä, kun kyseessä ovat direktiivit, jotka sisältävät runsaasti oikeudellisia velvoitteita, joiden soveltamisala on laaja tai jotka vaikuttavat moniin kansallisiin säädöksiin. Jäsenvaltioiden vastaukset viittaavat siihen, että viivästykset direktiivien voimaan saattamisessa johtuvat osittain siitä, missä määrin jäsenvaltiossa tarvitaan koordinointia tai konsultointia direktiivin voimaan saattamiseksi.

31

Jäsenvaltiot suosivat myös erilaisia käytäntöjä voimaansaattamisen suhteen. Direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltiot voivat valita voimassa olevan kansallisen lainsäädännön muuttamisen ja/tai uuden lainsäädännön hyväksymisen välillä. Vaikka muutamat jäsenvaltiot ilmaisivat suosivansa mahdollisuuksien mukaan voimassa olevan kansallisen lainsäädännön muuttamista, useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat mieluiten pyrkivänsä tasapainoon näiden kahden lähestymistavan välillä. Jäsenvaltiot ilmoittivat vaihtelevasti, että valinta riippui kyseessä olevan direktiivin sekä voimassa olevan kansallisen lainsäädännön luonteen kaltaisista tekijöistä ja siitä, oliko direktiiviin voimaansaattaminen osa kyseisellä toiminnanalalla toteutettavia laajempia kansallisia uudistuksia.

32

Vaihtelua esiintyy myös siinä, minkä tyyppisiä säädöksiä jäsenvaltiot käyttävät EU:n direktiivien saattamiseksi osaksi oikeusjärjestystään. Jäsenvaltioiden arviot korkean tason lainsäädännön (kuten parlamentin säätämien lakien) ja alemman tason lainsäädännön (kuten delegoidun/johdannaisen lainsäädännön) suhteesta vuosilta 2014–2016 vaihtelivat huomattavasti. Vaikka useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat alemman tason lainsäädännön osuuden olevan suurempi, yli neljännes ilmoitti primaarilainsäädännön olevan hallitsevassa asemassa. Korkeamman tason lainsäädäntöä koskevat arviot vaihtelivat viiden ja 80 prosentin välillä ja alemman tason lainsäädäntöä koskevat arviot 20 ja 90 prosentin välillä.

33

Myös EU:n direktiivien kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden määrä ja laajuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa data-analyysissa havaittiin korrelaatiosuhde tiettyä direktiiviä koskevien kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden määrän ja siihen liittyvien vuosina 2014–2016 aloitettujen rikkomusmenettelyjen määrän välillä (ks. kaavio 5). Kyselytutkimuksessa monet jäsenvaltiot mainitsivat tarvittavien kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden määrän keskeisenä direktiivin voimaansaattamisen kestoa määräävänä seikkana.

34

Vaikka monet jäsenvaltiot (kymmenen valtiota 26:sta) ilmoittivat, että niillä on käytössä toimintapolitiikka tai oikeudellinen velvoite EU:n direktiiveihin liittyvän ylisääntelyn välttämiseksi¹², useimmat jäsenvaltiot myönsivät säätävänsä direktiivejä voimaan saattaessaan joskus lisäsäännöksiä vastatakseen kansallisiin tarpeisiin tai intresseihin. Kyseiset jäsenvaltiot selittivät, että näin voidaan tehdä kansallisen lainsäädännön muutosten minimoimiseksi tai siinä tapauksessa, että EU:n direktiivin voimaansaattaminen on osa kyseisellä toiminnanalalla kansallisella tasolla toteutettavaa laajempaa uudistusta. Jäsenvaltioita kannustetaan ilmoittamaan komissiolle mahdollisista ylisääntelytoimenpiteistä¹³ komission sähköisellä kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden ilmoittamisvälineellä¹⁴.

35

Eräät jäsenvaltiot ja pääosastot huomauttivat myös, että jäsenvaltiotason poliittiset näkökohdat olivat tietyissä tapauksissa osaltaan syynä siihen, että EU:n säädöksiä ei panna täytäntöön tai sovelleta asianmukaisesti tai ajoissa. Tällaisia ovat muun muassa tapaukset, joissa

• jäsenvaltioilla on erilaiset poliittiset prioriteetit kuin komissiolla
• jäsenvaltiot eivät ehkä ole hyväksyneet säädöstä tai sen tiettyjä säännöksiä
• asiaan liittyy merkittäviä kotimaisia herkkyyksiä tai kansallisia etuja
• vaalikausi tai poliittinen vakaus vaikuttivat lainsäädännön hyväksymiseen.

Hallinnolliset ja taloudelliset valmiudet

36

Riittävillä hallinnollisilla valmiuksilla on merkittävä rooli EU:n lainsäädännön asianmukaisen ja oikea-aikaisen soveltamisen varmistamisessa. Kyselytutkimuksissa kävi ilmi seuraavaa:

• Monet jäsenvaltiot (kahdeksan valtiota 19:sta) pitivät hallinnollisia valmiuksia keskeisenä kansallisten voimaansaattamistoimenpiteiden ja EU:n lainsäädännön yhdenmukaisuutta määrittävänä tekijänä.
• Useimmat jäsenvaltiot (13 valtiota 22:sta) pitivät lainsäädäntötyötä, jota EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä edellyttää, hyvin haastavana, kun huomioon otetaan käytettävissä olevat henkilöresurssit ja taidot.
• Useimmat jäsenvaltiot (14 valtiota 22:sta) ja pääosastot (13 pääosastoa 14:stä) ilmoittivat myös, että hallinnollisten valmiuksien riittämättömyys oli ainakin joskus osaltaan syynä ongelmiin, joita jäsenvaltiot kohtaavat EU:n lainsäädännön voimaan saattamisessa tai soveltamisessa.
• Työllisyyden, liikenteen ja oikeusasioiden toiminnanaloista vastaavat pääosastot korostivat, että hallinnolliset valmiudet muodostivat ongelman tietyille jäsenvaltioiden ryhmille.

37

Myös riittämättömät taloudelliset valmiudet voivat vaikuttaa siihen, että jäsenvaltiot jättävät noudattamatta tiettyä EU:n lainsäädännön säännöstä. Näin voi olla esimerkiksi tapauksissa, jossa EU:n vaatimusten täyttäminen edellyttää huomattavia investointeja. Tällaisissa tapauksissa ERI-rahasto tai muut EU:n meno-ohjelmat saattavat olla jäsenvaltioiden käytettävissä.

Jäsenvaltioiden omat valvontajärjestelyt

38

Koska jäsenvaltiot vastaavat EU:n lainsäädännön täytäntöön panemisesta, ne luovat omat järjestelynsä direktiivien voimaansaattamisen valvomiseksi ja varmistavat EU:n lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen sekä rikkomistapausten käsittelyn. Vaikka järjestelyt vaihtelevat, useimmissa jäsenvaltioissa direktiivien voimaansaattamisen ja rikkomistapausten käsittelyn valvonta on yleensä keskitetympää kuin EU:n lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen valvonta.

39

Lähes kaikki jäsenvaltiot (21 valtiota 22:sta) ilmoittivat, että tietystä toiminnanalasta vastaava ministeriö vastaa myös EU:n direktiivien voimaansaattamisesta kyseisellä alalla, joskus yhteistyössä lainsäädäntöprosessiin osallistuvien asiaan liittyvien alueviranomaisten kanssa. Lähes kaikki jäsenvaltiot (25 valtiota 27:stä) ilmoittivat myös, että niissä on erityinen elin, joka vastaa direktiivien voimaansaattamisen koordinoinnista. Useimmiten tämä elin tarkastaa myös yhdenmukaisuuden EU:n lainsäädännön kanssa. Muutamissa tapauksissa sen rooli rajoittuu kuitenkin ohjeiden ja tuen antamiseen. Lisäksi lähes kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat myös, että niillä on käytössä keskitettyjä järjestelyjä, joilla valvotaan direktiivien voimaansaattamista, ja eräät jäsenvaltiot käyttävät tietotekniikkajärjestelmiä, jotka antavat hälytyksiä ja ilmoituksia lähestyvistä määräajoista.

40

Lähes kaikki jäsenvaltiot (21 valtiota 22:sta) ilmoittivat, että ensisijainen vastuu EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta on kyseessä olevasta toiminnanalasta vastaavalla ministeriöllä. Monet jäsenvaltiot (12 valtiota 27:stä) ilmoittivat, että niillä on erityinen EU:n lainsäädännön soveltamista valvova elin. Useimmat jäsenvaltiot (15 valtiota 27:stä) ilmoittivat vastaavasti, että ensisijainen vastuu rikkomistapausten hallinnoinnista on kyseisen toiminnanalan vastuuministeriöllä tai -osastolla. Jotkin jäsenvaltiot (kolme valtiota 27:stä) ilmoittivat, että tämä vastuu oli keskitetty. Kaikki jäsenvaltiot (27 valtiota 27:stä) ilmoittivat, että niillä on keskushallinnon tasolla toimiva elin, joka vastaa rikkomistapausten koordinoinnista ja valvonnasta.

41

Useimmat EU:n lainsäädännöstä vastaavat koordinointielimet tai keskushallinnon viranomaiset kuuluvat ulkoasioista tai EU-asioista vastaavien ministerien vastuualueeseen, jotkin niistä toimivat oikeusministeriön alaisuudessa ja muutamat keskushallinnon (kuten pääministerin, liittokanslerin tai pääsihteerin kanslian) alaisuudessa. Vaikka lähes kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat jonkinlaisesta voimaansaattamisen ja rikkomistapausten keskitetystä valvonnasta, vain harvat raportoivat julkisesti tuloksista. Useimmissa jäsenvaltioissa vastuulliset osastot laativat ei-julkisia raportteja joko hallitukselle tai parlamentille.

42

Jokaisella jäsenvaltiolla on oma erillinen lähestymistapansa EU:n lainsäädännön asianmukaisen ja oikea-aikaisen soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltion lainkäyttöalueella.

Komission strategia: prioriteetit, organisaatio ja resurssit

Valvontatoimien tavoitteet ja prioriteetit

43

Komission lähestymistavassa EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontaan otetaan huomioon EU:n säännöstön laajuuden ja luonteen asettamat haasteet, niiden eri toiminnanalojen erityispiirteet, joilla rikkomisia saattaa tapahtua, sekä jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja valvontajärjestelyjen erityispiirteet.

44

Tämän monitahoisen noudattamisympäristön vuoksi komissio on kehittänyt lähestymistapaansa EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontaan monien vuosien aikana vuosina 2002¹⁵, 2007¹⁶ ja 2016¹⁷ julkaistujen tiedonantojen mukaisesti. Tarkastellessaan näitä tiedonantoja tilintarkastustuomioistuin on tunnistanut useita keskeisiä periaatteita, tavoitteita ja piirteitä SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaista EU:n lainsäädännön valvontaa koskevassa komission lähestymistavassa. Nykyisen lähestymistavan taustalla olevat tärkeimmät periaatteet, jotka useimmiten johtuvat EU:n oikeuskehyksestä, ovat seuraavat:

• EU:n lainsäädännön noudattaminen edellytyksenä kaikkien perussopimuksista johtuvien oikeuksien ja velvoitteiden kunnioittamiselle
• järjestelmäriski, jonka EU:n lainsäädännön soveltamatta jättäminen muodostaa EU:n toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamiselle
• jäsenvaltioiden ensisijainen vastuu EU:n lainsäädännön soveltamisen varmistamisesta ja oikeussuojakeinojen tarjoamisesta yksittäisille kansalaisille
• jäsenvaltioita koskeva velvoite tehdä vilpitöntä yhteistyötä epäiltyjen rikkomistapausten tutkinnassa
• komission harkintavalta aloittaa ja päättää rikkomusmenettely ja pyytää EU:n tuomioistuinta määräämään uhkasakkoja
• jäsenvaltioiden kanssa käytävän tietojenvaihdon luottamuksellisuus rikkomistapausten oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa
• komission velvollisuus varmistaa hyvä hallintotapa käsiteltäessä kansalaisten kanteluita väitetyistä rikkomistapauksista.

45

Nämä periaatteet ovat komission valvontajärjestelyjen kiinteitä osatekijöitä. Näiden periaatteiden muodostamissa puitteissa komissio on laatinut strategian EU:n lainsäädännön rikkomisten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja oikaisemiseksi. Strategian päätavoitteet ovat seuraavat:

• helpottaa EU:n säädösten täytäntöönpanoa, soveltamista ja noudattamisen valvontaa
• antaa kansalaisille valtuudet valvoa oikeuksiaan ja panna ne täytäntöön
• vahvistaa suhteita ja yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa rikkomisiin liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja ratkaisemiseksi
• käsitellä vakavat rikkomistapaukset nopeasti ja päättäväisesti ja välttää rikkomusmenettelyn tarpeetonta käyttöä
• varmistaa avoimuus jäsenvaltioissa tapahtuvan EU:n lainsäädännön soveltamisen ja komission valvontatoimien osalta.

46

Pyrkiessään näihin tavoitteisiin komissio on myös todennut, että on tarpeen suojautua useilta mahdollisten rikkomistapausten käsittelyyn liittyviltä erityisiltä riskeiltä. Tällaisia riskejä ovat erityisesti seuraavat:

• kansalaisten oletukset rikkomusmenettelyn luonteesta ja mahdollisuuksista saada yksittäisissä tapauksissa muutos tai korvaus, eivät vastaa todellisuutta
• jäsenvaltioiden ajanpeluu käyttämällä prosesseihin sisältyviä tutkintaa ja tapausten käsittelyä koskevia menettelyvaiheita, jotta ne saisivat lisäaikaa tiettyjen säädösten täytäntöön panemiseksi ja soveltamiseksi tai viivyttääkseen taloudellisia seuraamuksia mahdollisimman pitkään.

47

Tavoitteiden saavuttamiseksi ja asiaan liittyvien riskien hallitsemiseksi komissio on kehittänyt lähestymistavan, jossa on useita keskeisiä ominaisuuksia ja välineitä. Itse EU:n lainsäädännön osalta komissio on vuodesta 2002 lähtien sisällyttänyt valvontatoimensa laajempaan parempaa sääntelyä koskevaan lähestymistapaansa. Paremman sääntelyn keskeisenä tavoitteena on edistää selkeää ja yksinkertaista EU:n lainsäädäntöä. Komissio on laatinut erityisiä paremman sääntelyn välineitä varmistaakseen, että soveltamis- ja täytäntöönpanokysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon kussakin toimintapoliittisen syklin vaiheessa, myös arviointivaiheessa.

48

Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen suhteen komissio hyödyntää huomattavissa määrin kanteluita tärkeänä tietolähteenä rikkomisten havaitsemiseksi. Komissio pyrkii kannustamaan kanteluiden tekemiseen antamalla kansalaisille tietoa heidän oikeuksistaan EU:n ja kansallisen lainsäädännön puitteissa. Kantelijoille annetaan myös useita menettelyllisiä takeita heidän kantelujensa käsittelystä. Komissio antaa myös kansalaisille neuvontaa muutoksenhausta kansallisella tasolla. Lisäksi komissio on kehittänyt useita vaihtoehtoisia ratkaisumenettelyjä, joilla käsitellään yksittäisiä tapauksia, joissa jäsenvaltiot ovat jättäneet noudattamatta EU:n lainsäädäntöä. Esimerkiksi sisämarkkinoiden toimintaa varten EU on perustanut ‘SOLVIT-mekanismin', jolla autetaan jäsenvaltioita ratkaisemaan itse tapauksia, joissa toisen jäsenvaltion viranomaiset loukkaavat jäsenvaltion yksittäisten kansalaisten tai yritysten EU:n lainsäädäntöön perustuvia oikeuksia.

49

Jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten komissio on kehittänyt useita noudattamista edistäviä välineitä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvien ongelmien ennakoimiseksi ja ratkaisemiseksi sekä rikkomistapausten käsittelemiseksi. Komissio myös kannustaa jäsenvaltioita hakemaan rahoitustukea EU:n talousarviosta, jos sellaista on saatavilla, hallintovalmiuksien lisäämiseksi ja tiettyjen asetusten ja direktiivien soveltamiseksi tarvittavan infrastruktuurin rahoittamista varten. Eurooppalaisessa ohjausjaksossa voidaan lisäksi asettaa jäsenvaltion EU:n talousarviosta saamien varojen ehdoksi, että jäsenvaltio toteuttaa oikeusjärjestelmäänsä vahvistavia rakenneuudistuksia.

50

Toimien kohdentamiseksi vakaviin rikkomisiin komission tiedonannoissa esitetään luettelo ensisijaisista rikkomistapauksista (ks. laatikko 3). Tässä yhteydessä tiedonannoissa myös selitetään komission toimintaperiaatteet, joiden mukaan se pyytää EU:n tuomioistuinta määräämään jäsenvaltioille rikkomistapauksissa SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja uhkasakkoja. Komissio on myös laatinut vertailuarvoja kanteluiden ja rikkomistapausten käsittelemiseksi oikea-aikaisesti.

51

Komissio on useiden vuosien ajan kehittänyt vuosittaista raportointia valvontatoimiensa tuloksista keskeisenä avoimuuden osatekijänä. Komissio antaa myös julkisia vastauksia Euroopan parlamentin vetoomuksiin ja kysymyksiin epäillyistä rikkomistapauksista sekä Euroopan oikeusasiamiehen tiedusteluihin kantelijoiden kohtelusta. Lisäksi komissio ylläpitää julkista rekisteriä kaikista rikkomisia koskevista päätöksistä ja julkaisee päätöksiä koskevat tiedot ja EU:n tuomioistuimen tuomiot lehdistötiedotteissa.

Valvontatoimiin liittyvien tehtävien ja resurssien organisointi

52

Komissio on organisoitu pääosastoihin, jotka vastaavat tietyistä toiminnanaloista. Pääsihteeristöllä on keskeinen rooli komission lainsäädäntötoimien koordinoinnissa. Komission valvontatehtävää hoidetaan tämän rakenteen puitteissa. Pääosasto, joka laatii säädösluonnoksen, vastaa myös sen soveltamisen valvonnasta. Jos lainsäädännön laadintaan osallistuu useampi kuin yksi pääosasto, komission vuotuisessa työohjelmassa nimetään vastuussa oleva pääosasto.

53

Kukin vastuussa olevista pääosastoista vastaa alansa lainsäädännön osalta

• jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevien täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastusten toteuttamisesta
• kanteluiden ja oma-aloitteisesti käsiteltävien asioiden käsittelystä
• tapausten tutkinnasta jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön ja tietojenvaihdon avulla
• rikkomusmenettelyjen aloittamista ja tapausten seurantaa koskevista ehdotuksista
• noudattamisen edistämisestä jäsenvaltioissa useiden erilaisten välineiden avulla.

54

Vastuussa olevat pääosastot vastaavat myös valvontatoimiensa kirjaamisesta kolmeen koko komission kattavaan tietotekniseen järjestelmään (ks. kaavio 6):

• CHAP – tietokanta yksityishenkilöiltä ja organisaatioilta saatujen kanteluiden rekisteröintiä ja seurantaa varten
• EU Pilot – foorumi, jolla komissio ja jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja epäillyistä EU:n lainsäädännön rikkomisista ja jota voidaan joissakin tapauksissa käyttää noudattamisen aikaan saamiseksi
• NIF – tietokanta, jonka avulla hallinnoidaan virallisia rikkomistapauksia ja kirjataan virallisen rikkomusmenettelyn eri vaiheita koskevat komission päätökset (ks. laatikko 2).

55

Pääosastojen valvontatoiminnot vaihtelevat huomattavasti. Useimmat pääosastot sisällyttävät joitakin valvontatoimia toimintapoliittisten osastojen työhön. Noin joka kolmannessa pääosastossa toimintapoliittiset osastot vastaavat myös valvonnasta ja täytäntöönpanosta. Muissa pääosastoissa erillinen pääosaston sisäinen oikeudellinen yksikkö tai muuhun kuin toimintapoliittiseen osastoon kuuluva erikoistunut yksikkö hoitaa valvonta- ja täytäntöönpanotoimet. Lähes kaikki pääosastot ovat organisoineet kantelujen, EU Pilot -menettelyjen ja rikkomistapausten käsittelyn toiminnanalojen, säädösten tai jäsenvaltioiden mukaan. Puolessa pääosastoista kyseisestä lainsäädännöstä ensisijaisesti vastaavat erityisvirkamiehet käsittelevät mahdolliset noudattamatta jättämistä koskevat tapaukset. Kolmasosassa pääosastoista tapauksia käsittelevät ensisijaisesti oikeusasioista vastaavat virkamiehet.

56

Jos lainsäädäntö- ja valvontatehtäviin osallistuu useiden pääosastojen yksiköitä, pääosastot varmistavat sisäisen koordinoinnin erityistyöryhmillä, verkostoilla tai tapauskohtaisilla työskentelyjärjestelyillä. Kaikki pääosastot nimeävät koordinoijia rikkomistapausten käsittelyä varten, ja yli kolmannes pääosastoista on nimennyt koordinoijia direktiivejä varten. Komissio varmistaa valvontatoimiensa yleisen koordinoinnin pääsihteeristöön kuuluvan erillisen yksikön sekä sisäisen verkoston avulla. Kullakin pääosastolla on ”rikkomisyhteyshenkilö”, joka toimii yhteyshenkilönä pääsihteeristöön ja edustaa pääosastoa verkostossa. Verkosto käsittelee kaikkia EU:n lainsäädännön valvontaa ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevia hallinnointikysymyksiä, edistää yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta eri pääosastojen välillä ja kokoontuu kahdesti vuodessa. Pääosastoilla, joilla on yhteisiä resursseja (eli jotka kuuluvat samaan ”perheeseen”), on alaverkostoja.

57

Komissiolla on joitakin keskitettyjä valvontatoimia. Eräs pääsihteeristön yksikkö seuraa jäsenvaltioiden voimaansaattamistoimenpiteitä koskevia ilmoituksia, pääosastojen täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittamista sekä pääosastojen suorittamaa kanteluiden, EU Pilot -tapausten ja rikkomusmenettelyjen käsittelyä (se tarkastaa myös, että pääosastot ovat kirjanneet tiedot asianmukaisesti relevantteihin tietotekniikkajärjestelmiin). Komission oikeudellinen yksikkö antaa neuvoja tapauksista oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa ja hoitaa suhteita EU:n tuomioistuimeen oikeudenkäyntivaiheessa. Budjettipääosasto (BUDG) vastaa EU:n tuomioistuimen mahdollisesti jäsenvaltioille määräämien sakkojen perimisestä.

58

Koska pääosastot ovat organisoineet valvontatoimintonsa eri tavoin, niihin liittyvistä henkilöresursseista ei ole olemassa helposti saatavilla olevia lukuja. Kolmentoista pääosaston (18:sta) toimittamat arviot viittaavat siihen, että valvontatoimiin osallistuu 15–20 prosenttia komission työntekijöistä, jotka työskentelevät sellaisilla toiminnanaloilla, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden soveltavan EU:n lainsäädäntöä. Näiden pääosastojen välillä on kuitenkin huomattavaa vaihtelua sekä valvontatoimiin osallistuvien työntekijöiden absoluuttisen määrän että pääosaston valvontatoimiin osoittaman henkilöstön osuuden suhteen. Esimerkiksi SANTE-pääosastossa noin 550 työntekijää (54 prosenttia) osallistuu valvontatoimiin, kun taas CLIMA-pääosastossa tällaisia työntekijöitä on alle kymmenen (viisi prosenttia). Mikään pääosasto ei suunnitellut lisäävänsä henkilöstöresursseja lyhyellä aikavälillä komission nykyisen henkilöstöpolitiikan ja vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten vuoksi.

59

Kokonaisuutena ylivoimaisesti suurin osa valvontatoimiin osallistuvasta henkilöstöstä keskittyy pääosastoihin, joilla on käsiteltävänään paljon tapauksia. Kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että yli 60 prosenttia valvontaan osallistuneesta henkilöstöstä työskenteli kolmella kärjessä olleella arvion toimittaneella pääosastolla.

Valvonta ja koordinointi komission ja pääosastojen tasolla

60

Komissio valvoo ja koordinoi valvontatoimiaan keskitetysti ja pääosastojen tasolla. Ajan mittaan komissio on asettanut joukon vertailuarvoja pääosastojen suorittamaa kanteluiden, EU Pilot -tapausten ja rikkomisten käsittelyä varten (ks. laatikko 4). Pääsihteeristö seuraa pääosastojen tuloksellisuutta näiden vertailuarvojen perusteella osana kahdesti vuodessa toteutettavaa johdonmukaisuuden tarkastamista.

61

Kyselytutkimuksessa useimmat pääosastot (15 pääosastoa 18:sta) ilmoitti seuraavansa järjestelmällisesti kanteluiden, EU Pilot -tapausten ja rikkomistapausten käsittelyään työtaakan arvioimiseksi, edistymisen tarkastamiseksi tai suunnitelman toimittamiseksi. Vain kolme pääosastoa, joilla on hyvin vähän tapauksia, ilmoittivat, etteivät ne seuraa järjestelmällisesti tapauksia (ECFIN, CLIMA ja COMP). Pääosastot raportoivat tapausten käsittelystä alastaan vastaaville komission jäsenille osana komission kuukausittaista rikkomisia koskevaa prosessia. Useimmat tapausten seurannasta vastaavat yksiköt (13 yksikköä 18:sta) raportoivat säännöllisesti pääjohtajalleen. Muut pääosastot raportoivat vain pääosaston tasolla tarvittaessa, esimerkiksi tuodakseen esiin tapauksia, joissa tarvitaan lisäohjausta. Useimmissa raporteissa käsitellään tapausten määrää ja tuloksia sekä johdonmukaisuuden tarkastamisen tuloksia ja yleisiä noudattamisen valvontaa koskevia kysymyksiä. Muutamat pääosastot raportoivat myös tietoja keskeisistä tulosindikaattoreistaan ja henkilöresurssien käytöstä.

62

Koska vain jotkin pääosastot valvovat EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa, komissio ei edellytä, että pääosastot raportoivat järjestelmällisesti valvontatoimistaan vuotuisissa toimintakertomuksissaan. Puolet kyselytutkimukseen osallistuneista pääosastoista (yhdeksän pääosastoa 18:sta) ilmoitti vahvistaneensa tulosindikaattoreita täytäntöönpanotarkastusten, kanteluiden, EU Pilot -tapausten ja rikkomistapausten käsittelylle. Useimmiten nämä pääosastot käyttävät joitakin tai kaikkia komission määrittämiä vertailuarvoja (ks. laatikko 4). Vuosien 2014–2016 toimintakertomusten tarkastus osoitti, että eri pääosastot keskittyvät valvontatoimiensa eri näkökohtiin. Ilmoitettuja indikaattoreita olivat muun muassa seuraavat:

• Voimaansaattaminen – jäsenvaltioilta määräaikaan mennessä saatujen ilmoitusten prosenttiosuus (FISMA), direktiivien voimaansaattamisaste tai -vaje jäsenvaltioissa (GROW, MOVE, JUST, MARKT), niiden direktiivien määrä, joiden vaatimustenmukaisuustarkastusta komissio ei ollut suorittanut vuoden kuluessa (JUST)
• Kantelut – vuoden aikana käsiteltyjen kanteluiden kokonaismäärä (EMPL, JUST), niiden kanteluiden prosenttiosuus, joiden käsittely oli saatu päätökseen vuoden kuluessa (JUST), tapauksen käsittelyyn keskimäärin tarvittava aika kuukausina (FISMA)
• EU pilot – vuoden aikana aloitettujen ja loppuun käsiteltyjen tapausten määrä (ENV, TAXUD)
• Rikkomiset – komission määräajoissa käsittelemien ilmoittamatta jättämistä koskevien tapausten prosenttiosuus (MOVE, FISMA), niiden tapausten prosenttiosuus, joiden käsittely on päätetty tai jotka on saatettu EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi tietyssä ajassa (JUST), aloitettujen, loppuun käsiteltyjen tai meneillään olevien tapausten määrä (TAXUD, ENV, SANTE), yli kolme vuotta avoimina olleiden tapausten määrä (MOVE), niiden rikkomistapausten määrä, joiden käsittely on päätetty määräajassa (FISMA), niiden tapausten määrä, joista ehdotetaan annettavan komission päätös, prosenttiosuutena käsiteltävinä olevien tapausten kokonaismäärästä (TAXUD), rikkomistapausten kesto (GROW).

63

Useimmat pääosastot (11 pääosastoa 18:sta) ilmoitti, että niillä on käytössä järjestelyjä saatujen kokemusten jakamiseksi pääosaston sisällä valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaavien ja EU:n toimintapolitiikasta ja lainsäädännöstä vastaavien välillä. Nämä olivat joko organisatorisia järjestelyjä (viisi pääosastoa 11:stä) tai erityisiä ryhmiä, kokouksia tai koulutustilaisuuksia (kuusi pääosastoa 11:stä). Vastaavasti lähes puolet pääosastoista (kahdeksan pääosastoa 18:sta) varmisti saatujen kokemusten jakamisen arvioinnista ja toimivuustarkastuksista vastaavien kanssa joko organisatoristen järjestelyjen (neljä pääosastoa kahdeksasta) tai erityisten ryhmien, kokousten tai koulutustilaisuuksien (neljä pääosastoa kahdeksasta) avulla. Keskustasolla komissio varmistaa koordinoinnin sijoittamalla EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta vastaavan pääsihteeristön yksikön paremmasta sääntelystä ja työohjelmasta vastaavaan pääsihteeristön osastoon, jossa toimivat myös evaluoinnista, sääntelyn toimivuudesta ja tuloksellisuudesta sekä vaikutusten arvioinnista vastaavat yksiköt.

64

Vaikka arvioinnista ja sisäisestä tarkastuksesta on tehty joitakin tutkimuksia pääosastojen tasolla, komissio ei toistaiseksi ole suorittanut kattavaa arviointia valvontapolitiikastaan ja -toimistaan. Komission sisäisen tarkastuksen osasto (IAS) tarkastaa EU:n lainsäädännön valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevat pääosastojen järjestelyt. Vuoden 2014 jälkeen IAS on suorittanut osana tästä aiheesta suoritettavaa tarkastusohjelmaa useita tarkastuksia pääosastoissa, joilla on käsiteltävinään huomattavan paljon direktiivejä tai rikkomistapauksia.

Hallinnointi: valvonta, täytäntöönpano ja noudattamisen edistäminen

Uusien tai tarkistettujen EU:n direktiivien täytäntöönpanon tarkastaminen

65

Uudet tai tarkistetut direktiivit (ks. kaavio 7) edellyttävät, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet saattaakseen direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Jäsenvaltioiden on toimitettava ilmoitus tiettyyn päivämäärään mennessä (yleensä kahden vuoden kuluessa hyväksymisestä) ja ilmoitettava komissiolle kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä.

66

Jos jäsenvaltio ei ilmoita komissiolle täytäntöönpanotoimenpiteistä määräajassa, pääsihteeristö tarkistaa asian vastuussa olevalta pääosastolta ennen kuin se laatii ilmoittamatta jättämistä koskevan kirjeen, jonka komissio hyväksyy ja lähettää jäsenvaltiolle. Suurin osa komission aloittamista rikkomistapauksista koskee direktiivien voimaansaattamisen myöhästymistä (ks. kaavio 8).

67

Ilmoitukset saatuaan komissio arvioi, ovatko jäsenvaltiot panneet EU:n direktiivit täytäntöön täydellisesti ja tarkasti. Tämä tapahtuu kaksivaiheisella lähestymistavalla, johon sisältyy täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastuksia. Täytäntöönpanotarkastuksilla komissio tutkii, sisältääkö jäsenvaltion ilmoitus kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä jokaisesta EU:n direktiivin sisältämästä velvoitteesta (täydellisyys). Vaatimustenmukaisuustarkastuksissa komissio vertaa EU:n direktiivin säännöksiä ja velvoitteita artikla artiklalta kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden tekstiin (tarkkuus).

68

Direktiivistä vastuussa oleva pääosasto vastaa täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittamisesta ja määrittää tarkastusten laajuuden. Lähes kaikki pääosastot ilmoittivat tarkastavansa jokaisen direktiivin kaikkien säännösten tai velvoitteiden voimaansaattamisen kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Useimmat pääosastot ilmoittivat myös tarkastavansa kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden vastaavuuden jokaisen direktiivin kaikkien säännösten kanssa kaikkien jäsenvaltioiden osalta, ja muutamat pääosastot keskittyvät tarkastuksissa vain tärkeimpiin säännöksiin tai siihen säännökseen, jonka rikkomisriski katsotaan suurimmaksi. Komission uudessa täytäntöönpanopolitiikassa on vuodesta 2017 lähtien edellytetty, että pääosastot suorittavat järjestelmällisiä täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastuksia.

69

Keskeinen kunkin pääosaston täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastuksiin liittyvää työtaakkaa määräävä tekijä on niiden toiminnanalalla äskettäin voimaan tulleiden direktiivien määrä. Se vaihtelee huomattavasti eri aikoina komission työohjelman ja EU:n lainsäädäntöprosessin mukaan. Pääosastot, jotka ilmoittivat kyselytutkimuksessa suorittaneensa vuosina 2014–2016 eniten tarkastuksia, olivat TAXUD, ENV, GROW, ENER ja CLIMA. Koska pääosastojen ei kuitenkaan tarvitse kirjata suorittamiaan tarkastuksia johdonmukaisesti keskitettyyn tietokantaan, kaikki pääosastot eivät pystyneet toimittamaan arvioita ja toimitetut arviot eivät ehkä ole täysin vertailukelpoisia.

70

Täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittaminen on haastavaa. Pääosastoilla on oltava huomattava tietämys jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä ja kielistä, ja niiden on suoritettava tarkastukset tietyissä määräajoissa. Useimmat kyseisistä pääosastoista pitivät haastavana suorittaa tarkastukset ajoissa, koska joissakin tapauksissa määräajat ovat suhteellisen lyhyitä ja tarkastukset edellyttävät henkilöstöä, jolla on tarvittavat taidot ja asiantuntemus.

71

Täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittamiseen tarvittava aika riippuu useista tekijöistä. Pääosastojen useimmin mainitsemat tekijät olivat seuraavat:

• EU:n direktiivin pituus, monimutkaisuus ja/tai uutuus
• jäsenvaltioiden voimaansaattamistoimenpiteistään toimittamien tietojen laatu ja oikea-aikaisuus
• kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden määrä ja monimutkaisuus
• resurssien (kuten käännöspalvelujen ja oikeudellisen/kielellisen osaamisen) saatavuus, kun otetaan huomioon pääosaston sisäiset kilpailevat prioriteetit.

72

Koska pääosastojen ei tarvitse kirjata suorittamiaan tarkastuksia johdonmukaisesti keskitettyyn tietokantaan, tarkastuksiin kuluvasta ajasta ei ole virallisia arvioita. Pääosastojen kyselytutkimuksessa esittämät arviot viittasivat huomattavaan vaihteluun eri toiminnanalojen välillä. Kuten yksi pääosasto huomautti, voimaansaattamismääräajan umpeutumisesta vaatimustenmukaisuustarkastuksen päättymiseen saattaa kulua neljästä kuuteen vuotta. Pääosastot ilmoittivat, että vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittaminen kestää huomattavasti täytäntöönpanotarkastuksia kauemmin. Yksi pääosasto huomautti, että kaksivaiheinen lähestymistapa on hyödyllinen, mutta hidastaa kokonaisarviointia. Pääosasto ehdotti, että komissio harkitsisi vaihtoehtoa, jossa EU:n lainsäädännön ja täytäntöönpanotoimien epäyhdenmukaisuutta koskevat kysymykset voitaisiin sisällyttää voimaansaattamisen laiminlyöntiä koskeviin rikkomistapauksiin. Prosessin nopeuttamiseksi eräs toinen pääosasto on tutkinut kieliteknologian käyttämistä tarkastusten automatisointiin.

73

Useimmat pääosastot, joilla on paljon tarkastettavia direktiivejä, käyttävät satunnaisesti ulkoistamista. Tärkein pääosastojen mainitsema syy tarkastusten ulkoistamiseen oli sisäisten henkilöresurssien riittämättömyys, mihin sisältyy tiettyjen jäsenvaltioiden kielten tai oikeusjärjestelmien tuntemuksen puute. Kun tarkastuksia ulkoistettiin, pääosastot ilmoittivat, että niiden henkilöstö tarkasti ulkoisten toimeksisaajien työn. Useimmat pääosastot olivat joko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä toimeksisaajan työn kattavuuteen, tarkkuuteen ja oikea-aikaisuuteen, eikä mikään pääosasto ilmoittanut olevansa tyytymätön tarkastuksen ulkoistamisen tuloksiin. Yksi pääosasto huomautti kuitenkin, että ulkoistaminen saattaa pidentää tarkastusten suorittamiseen tarvittavaa kokonaisaikaa.

Kanteluiden käsittely ja omasta aloitteesta käsiteltäväksi otettavien tapausten tunnistaminen

74

Komissio tunnistaa lähinnä mahdollisia rikkomistapauksia, jotka koskevat epäyhdenmukaisuutta perussopimusten, asetusten ja päätösten kanssa, sekä tapauksia, joissa direktiivejä ei ole sovellettu. Tämä tapahtuu käsittelemällä kanteluita ja suorittamalla oma-aloitteisia tutkimuksia. Tilintarkastustuomioistuimen kyselytutkimuksessa pääosastot pitivät kokonaisuutena katsoen kanteluita tärkeimpänä tietolähteenä tämän tyyppisten mahdollisten rikkomistapausten havaitsemiseksi.

75

Pääosastot saavat kanteluita useita reittejä pitkin, muun muassa suoraan pääosastoon tai komission verkkosivuston kautta. Komissio käsittelee myös Euroopan parlamentista sille toimitetut vetoomukset kanteluina. Vuodesta 2017 lähtien pääosastojen on täytynyt pyytää niihin yhteyttä ottavia kantelijoita täyttämään vakiomuotoisen kantelulomakkeen. Tällä aloitteella pyritään mahdollistamaan kantelun luonteen ja kantelijoiden parempi luokittelu tulevaisuudessa.

76

Komissio saa kanteluita useilta eri tyyppisiltä kantelijoilta, kuten kansalaisilta, yrityksiltä ja eturyhmiltä. Koska pääosastojen ei tarvinnut luokitella kantelijoita, eri tyyppisten kantelijoiden jakaumasta ei ole olemassa virallisia arvioita. Kolmentoista pääosaston kyselytutkimuksessa esittämät arviot viittasivat huomattavaan vaihteluun eri toiminnanalojen välillä. Kymmenen pääosastoa ilmoitti saavansa enemmän kanteluita yksityishenkilöiltä kuin organisaatioilta, ja kuusi pääosastoa arvioi, että vähintään 90 prosenttia niiden saamista kanteluista tulee yksityishenkilöiltä. Pääosastot ilmoittivat saavansa enemmän kanteluita organisaatioilta verotuksen, energian ja ilmastotoimien aloilla. Pääosastojen toimittamien arvioiden painotetun keskiarvon perusteella kyselytutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että pääosastot saavat noin kaksi kolmasosaa kanteluistaan yksityishenkilöiltä ja yhden kolmasosan organisaatioilta.

77

Valitusten käsittelymenettelyt on määritelty komission antamassa tiedonannossa¹⁸. Pääosastojen on kirjattava kantelut CHAP-järjestelmään. Komissiolla on velvollisuus vastata suoraan kantelijoille ja pitää heidät ajan tasalla toteutetuista (tai toteuttamatta jätetyistä) toimista noudattaakseen hyvän hallintotavan säännöstöään ja taatakseen avoimuuden.

78

Asiasta vastaava pääosasto arvioi ensin, onko kantelu syytä tutkia. Komissio on vahvistanut niitä tapauksia koskevat kriteerit, joissa pääosastojen ei pitäisi tutkia kantelua. Useimmat kantelut eivät johda tutkintaan EU Pilot- tai rikkomusmenettelyllä (ks. kaavio 9).

79

Komissio ei julkaise lukuja kanteluiden tutkimatta jättämisen syistä. Kyselytutkimuksessa useimmat pääosastot (13 pääosastoa 18:sta) ilmoitti, etteivät ne seuraa syitä. Yleisimmät pääosastojen ilmoittamat syyt olla tutkimatta kantelua olivat seuraavat:

• Kantelijan esiin tuomassa asiassa ei rikottu EU:n lainsäädäntöä tai EU:lla ei ole sitä koskevaa toimivaltaa.
• Kantelija ei esitä riittävästi viitteitä siitä, että kyseessä on yleinen käytäntö (joka ei rajoitu vain kyseiseen kanteluun).
• Kantelijan ongelma voitiin ratkaista kansallisten tuomioistuinten tai vaihtoehtoisen mekanismin (esimerkiksi SOLVIT-mekanismin) avulla.
• Kantelija ei toimittanut riittävästi tietoa sen jälkeenkään, kun häntä oli kehotettu täydentämään kantelua.
• Kantelu koskee yleisesti jäsenvaltion suorittamaa sellaisen direktiivin voimaansaattamista, josta tehdään parhaillaan täytäntöönpano- tai vaatimustenmukaisuustarkastusta.
• EU:n tuomioistuimessa on meneillään SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely samasta asiasta.
• Käsiteltävänä on EU:n tai kansallisen tason lainsäädäntöehdotus, jolla puututaan kantelussa esitettyyn ongelmaan.
• Samasta asiasta on meneillään kansallisia oikeudellisia menettelyjä.

80

Vahvuuksien osalta pääosastot totesivat vaihtelevassa määrin, että kanteluiden käsittelyprosessi

• oli suora tietolähde EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta ja soveltamisesta jäsenvaltioissa
• tarjosi komissiolle keinon tukea EU:n kansalaisia suoraan avoimella ja käyttäjäystävällisellä tavalla, joka voi myös antaa mahdollisuuden auttaa kansalaisia ymmärtämään paremmin EU:n hallintoa ja tehtäviä
• keskittyi vain merkityksellisten kanteluiden tutkintaan.

81

Rajoitusten osalta pääosastot kuvailivat vaihtelevasti useita tekijöitä, jotka vaikeuttavat kantelujen tehokasta ja tuloksellista käsittelyä kantelijoita tyydyttävällä tavalla:

• Monilla kantelijoilla on epärealistisia odotuksia komission valtuuksista ja valmiuksista ratkaista konkreettisia tapauksia tai he toimittavat riittämättömästi tietoja asiastaan.
• Toiminta on monitahoista ja aikaa vievää ja edellyttää huomattavasti taitoja ja harkintaa, mutta tuottaa suhteellisen vähän rikkomusmenettelyjä.
• Komission organisointitapa voi tehdä monien samaa ongelmaa koskevien kantelujen tai useampaa kuin yhtä komission yksikköä koskevien yksittäisten kantelujen käsittelystä vaikeaa.

82

Niiden kantelujen määrä, jotka pääosastot ilmoittivat käsitelleensä vuosina 2014–2016, vaihteli huomattavasti. Esimerkiksi TAXUD ilmoitti käsitelleensä noin 950 tapausta vuodessa, kun taas CLIMA ja ECFIM käsittelivät alle kymmenen tapausta vuodessa. Kaikkien pääosastojen keskiarvo oli noin 200 tapausta.

83

Oma-aloitteisesti käsiteltävien tapausten osalta – niillä aloilla, joilla tällaisia tapauksia on – pääosastot pitivät tarkastus-, tutkinta- ja valvontavaltuuksia tärkeimpänä lähteenä mahdollisten rikkomistapausten tunnistamiseksi. Noin kolmannes pääosastoista piti toimivuustarkastuksia ja arviointeja sekä lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden raportteja tärkeinä tietolähteinä. Pääosastot korostivat myös, että useat muiden tietojen lähteet ovat hyvin merkittäviä niiden toiminnanaloilla. Tällaisia tietolähteitä ovat muun muassa kansalliset tarkastusraportit (ENV), EU:n valvontalaitosten raportit (FISMA) ja tarkastuskertomukset (REGIO). Sellaisista toiminnanaloista vastaavat pääosastot, joilla sovelletaan SOLVIT-mekanismia, eivät katsoneet sen kuuluvan tärkeimpiin tietolähteisiin mahdollisten rikkomistapausten tunnistamiseksi.

84

Myös niiden oma-aloitteisesti käsiteltäväksi otettujen tapausten määrä, jotka pääosastot ilmoittivat käsitelleensä vuosina 2014–2016, vaihteli huomattavasti. Esimerkiksi ENER ilmoitti käsitelleensä tänä ajanjaksona yli 200 tapausta vuodessa, kun taas REGIO, EAC ja ECFIN eivät käsitelleet yhtään tapausta. Pääosastojen ilmoitusten mukaan myös käsiteltyjen kantelujen ja oma-aloitteisten tapausten väliset suhteet vaihtelivat merkittävästi. Useimmat pääosastot käsittelevät paljon useampia kanteluita kuin oma-aloitteisia tapauksia, ENER-, SANTE- ja MARE-pääosastoja lukuun ottamatta. Nämä pääosastot saavat suhteellisen vähän kanteluita, mutta niillä on tutkintavaltuuksia, jotka tuottavat oma-aloitteisesti käsiteltäviä tapauksia. Kokonaisuutena katsoen tutkimuksiin johtavia oma-aloitteisia tapauksia on enemmän kuin kanteluita (ks. kaavio 10).

Tapausten tutkiminen EU Pilot -mekanismin avulla

85

Epäillyissä rikkomistapauksissa pääosastot voivat tutkia tapauksen kyseisten jäsenvaltioiden kanssa EU Pilot -mekanismin avulla¹⁹. EU Pilot on sähköinen väline, jolla kerätään luottamuksellisesti tietoja jäsenvaltioiden epäillyistä EU:n lainsäädännön rikkomisista. Joissakin tapauksissa sitä voidaan käyttää noudattamisen aikaan saamiseksi turvautumatta viralliseen rikkomusmenettelyyn.

86

EU Pilot tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille keinon käydä jäsenneltyä vuoropuhelua asetettujen määräaikojen puitteissa. Pääosastot luovat EU Pilotissa ”tapauksia” kustakin mahdollisesta rikkomistapauksesta. Pääosasto lähettää tiedustelun kyseessä olevalle jäsenvaltiolle, jolla on kymmenen viikkoa aikaa vastata. Tämän jälkeen pääosastolla on kymmenen viikkoa aikaa arvioida vastaus. Arvioinnin jälkeen pääosasto joko päättää tapauksen käsittelyn, pyytää lisätietoja tai ehdottaa, että komissio käynnistää virallisen rikkomusmenettelyn.

87

Kyselytutkimuksessa lähes kaikki jäsenvaltiot katsoivat, että komissio antaa EU Pilot -mekanismissa riittävät tiedot epäillyistä rikkomisista. Jäsenvaltioiden mukaan EU Pilot -mekanismin tärkeimmät vahvuudet ovat seuraavat:

• Sillä vältetään rikkomusmenettelyt ja edistetään rikkomistapausten korjaamista ajoissa.
• Sillä edistetään keskinäistä ymmärrystä EU:n lainsäädännöstä ja jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimenpiteistä.
• Sillä edistetään yhteistyön kulttuuria komission pääosastojen ja kansallisten viranomaisten välillä.
• Se on käyttäjäystävällinen tapa jäsennellä viestintää tietyissä määräajoissa.
• Sillä autetaan koordinoimaan noudattamiskysymyksiä ja lisäämään tietoisuutta niistä jäsenvaltiossa.
• Sillä lisätään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia tarjoamalla keino tutkia tapauksia, joissa jäsenvaltioiden epäillään loukanneen heidän oikeuksiaan.

88

Rajoitusten osalta muutamat jäsenvaltiot (viisi jäsenvaltiota 27:stä) huomauttivat, että pääosastojen vastausten hitaus heikensi joskus EU Pilot -mekanismin vaikuttavuutta tiettyjen tapausten ratkaisemisessa. Muutamat jäsenvaltiot huomauttivat myös, että vuodesta 2017 lähtien komissio on osana uutta täytäntöönpanopolitiikkaansa järjestelmällisesti lopettanut EU Pilot -mekanismin käytön tietyn tyyppisten tapausten tutkimiseen ennen rikkomusmenettelyn käynnistämistä. Nämä jäsenvaltiot varoittivat, että tämä saattaa viime kädessä johtaa siihen, että tällaisten tapausten ratkaiseminen ajoissa kestää kauemmin. Eräät jäsenvaltiot huomauttivat myös, että EU Pilot -välineen käyttö auttoi niitä valvomaan ja käsittelemään tapauksia koordinoidusti.

89

EU Pilot -mekanismin käyttöönotto vuonna 2008 vähensi uusien rikkomismenettelyjen käynnistämistä useiden vuosien ajan, koska uudet tapaukset tutkittiin ensin tämän mekanismin avulla. Vastaavasti myös avointen rikkomistapausten määrä väheni useiden vuosien ajan. Vuonna 2016 uusien rikkomistapausten määrä ylitti uusien EU Pilot -tapausten määrän (ks. kaavio 11).

EU:n lainsäädännön täytäntöönpano rikkomusmenettelyn avulla

90

Komissiolla on harkintavaltaa virallisen rikkomusmenettelyn käynnistämisen suhteen. Kun pääosasto on todennut saaneensa riittävästi näyttöä mahdollisesta rikkomisesta, se laatii komissiolle päätöksen menettelyn käynnistämisestä. SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklassa vahvistetaan kaikentyyppisiin tapauksiin sovellettavan menettelyn vaiheet (ks. laatikko 2). Jokaisessa menettelyn vaiheessa jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus noudattaa lainsäädäntöä, jolloin komissio päättää tapauksen käsittelyn.

91

Komission on annettava lupa jokaiseen virallisen rikkomusmenettelyn vaiheeseen. Pääosastot laativat komission oikeudellista yksikköä kuullen ehdotuksia konkreettisia tapauksia koskeviksi komission päätöksiksi. EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta vastaava pääsihteeristön yksikkö kirjaa ehdotusryppään komission kokousten esityslistalle. Komissio antaa rikkomustapauksia koskevia päätöksiä noin kymmenessä kokouksessa vuodessa (eli kuukausittain kesää lukuun ottamatta). Yhdessä kokouksessa annettavien päätösten määrä vaihtelee huomattavasti sen mukaan, kuinka paljon tapauksia on valmisteilla.

92

Muodollisen rikkomusmenettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa (vaiheet 1 ja 2) komissio pyrkii tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa asian ratkaisemiseksi ja välttämään asian viemistä tarpeettomasti EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kyselytutkimuksessa useimmat pääosastot (15 pääosastoa 18:sta) ilmoitti viestivänsä jäsenvaltioiden kanssa oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa ”poliittisilla” tai hallinnollisilla kirjeillä sekä keskustelevansa ratkaisematta olevista tapauksista jäsenvaltioiden edustajien kanssa ”pakettikokouksissa” tai muilla foorumeilla. Muutamat jäsenvaltiot huomauttivat vaikeuksista koordinoida vastauksia hallinnollisiin kirjeisiin. Käytännössä komissio päättää useimpien tapausten käsittelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa ennen asian saattamista EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi (vaihe 3).

93

Haasteiden osalta lähes kaikki pääosastot (17 pääosastoa 18:sta) ilmoitti pitävänsä rikkomistapausten käsittelyä ajoissa vaativana, ja useimmat pääosastot (15 pääosastoa 17:stä) mainitsi tarvittavien taitojen ja asiantuntemuksen tason merkittävänä tähän liittyvänä tekijänä. Lähes kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat, että virallisiin ilmoituksiin ja perusteltuihin lausuntoihin (vaiheet 1 ja 2) vastaamisen määräajat olivat yksinkertaisissa tapauksissa yleensä riittävät (23 jäsenvaltiota 24:stä), mutta useimmat jäsenvaltiot katsoivat, että ne olivat harvoin riittävän pitkiä hyvin monimutkaisissa tapauksissa (20 jäsenvaltiota 24:stä). Useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat pitävänsä komission ilmoituksia ja lausuntoja riittävänä perustana vastauksen laatimiseksi (12 jäsenvaltiota 23:sta). Lähes yhtä monta jäsenvaltiota (11 jäsenvaltiota 23:sta) piti niitä osittain riittävinä. Muutamat jäsenvaltiot huomauttivat, että komission asiakirjat olivat joskus epäselviä ja että laatu vaihteli pääosaston tai tapauksen mukaan.

94

Kun tapaus on saatettu EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi, tapausta koskevan tuomion antamiseen kuluva aika riippuu EU:n tuomioistuimen käsittelymenettelyistä (vaihe 4). Tapausten käsittelyn kesto EU:n tuomioistuimessa voi riippua useista tekijöistä, erityisesti tapauksen monimutkaisuudesta. Jos komissio saattaa asian uudelleen EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti (vaihe 5), asian ratkaisemiseen kuluva aika voi pidentyä huomattavasti. Aika, joka kuluu, ennen kuin EU:n tuomioistuin päättää taloudellisen seuraamuksen määräämisestä, riippuu siitä, kuinka pitkä aika jäsenvaltiolle annettiin aiemman tuomion noudattamiseksi, kuinka kauan komissiolta vie muistuttaa uudelleen jäsenvaltiolle sen noudattamatta jättämisen jatkumisesta ja kuinka kauan EU:n tuomioistuimelta kestää antaa tuomio.

95

Komissio sovittelee tai peruuttaa monia tapauksia ennen EU:n tuomioistuimen antamaa tuomiota (vaiheet 4 ja 5). Vain pieni osuus rikkomusmenettelyistä johtaa lopulta siihen, että jäsenvaltioille määrätään taloudellisia seuraamuksia SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti (vaihe 5). Tällaisissa tapauksissa rikkomusmenettely on saattanut kestää useita vuosia. Sakkoja sovelletaan päivittäin, kunnes jäsenvaltio ilmoittaa, että se on noudattanut tuomiota (uhkasakot). Jos jäsenvaltio noudattaa tuomiota ennen lopullista tuomiota, EU:n tuomioistuin voi määrätä ‘kiinteämääräisen hyvityksen', joka vastaa aiemman noudattamatta jättämisen kestoa. BUDG vastaa sakkojen laskennasta ja perimisestä.

96

Vastuussa oleva pääosasto valvoo asiaan liittyviä mahdollisia myöhempiä noudattamatta jättämistä koskevia ongelmia tai muita jäsenvaltion huonoon soveltamiseen liittyviä tapauksia kanteluiden tai oma-aloitteisten tutkimusten avulla.

97

Vahvuuksista useimmat pääosastot (13 pääosastoa 18:stä) korostivat rikkomusmenettelyn roolia painostettaessa jäsenvaltioita noudattamaan EU:n lainsäädäntöä, estettäessä noudattamatta jättämistä ja tuotaessa esiin täytäntöönpanon ongelmia. Useat pääosastot korostivat vahvuuksina myös prosessin luonnetta jäsenneltynä ja avoimena korkean tason prosessina, komission harkintavaltaa menettelyn käyttämisessä sekä tulosten näkyvyyttä. Lisäksi monet pääosastot näkivät rikkomusmenettelyn käytön hyvänä keinona, jolla komissio voi viestittää jäsenvaltioille ja kansalaisille, että se suhtautuu EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämiseen vakavasti. Kyselytutkimuksessa lähes kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat, että EU:n tuomioistuimen rikkomustapauksissa määräämillä taloudellisilla seuraamuksilla on voimakas pelotevaikutus (25 jäsenvaltiota 26:sta). Vuosina 2014–2016 jäsenvaltioille Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion noudattamatta jättämisestä määrättyjen taloudellisten seuraamusten kokonaismäärä oli 339 miljoonaa euroa²⁰.

98

Rikkomusmenettelyyn liittyvien rajoitusten suhteen monet pääosastot (8 pääosastoa 18:sta) korostivat menettelyn pituutta. Pääosastot huomauttivat myös vaihtelevasti seuraavista seikoista:

• prosessin rasittava luonne (tapaukset edellyttävät ”paljon näyttöä”)
• huomattavan tietämyksen ja taitojen tarve
• aikaa vievä ja monimutkainen komission sisäinen päätöksenteko
• tarve käyttää harkintaa sen suhteen, tutkitaanko tapaukset vai päätetäänkö niiden käsittely
• rikkomistapausten vastakkainasetteluun perustuva luonne
• vaikeudet käsitellä poliittisesti arkaluonteisia tapauksia ja tapauksia, joissa EU:n lainsäädäntöä on noudatettu osittain
• jäsenvaltioiden tasapuolisen kohtelun varmistamisen haasteellisuus
• rikkomusmenettelyjen käynnistämisen haitallisuus joissain tapauksissa.

99

Virallista rikkomusmenettelyä koskevasta komission harkintavallasta monet jäsenvaltiot (yhdeksän jäsenvaltiota 22:sta) katsoivat, että se helpottaa EU:n lainsäädännön vaikuttavaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Monet muut jäsenvaltiot (kymmenen jäsenvaltiota 22:sta) katsoivat, että se osittain helpotti vaikuttavaa täytäntöönpanoa. Muutamat jäsenvaltiot (kolme jäsenvaltiota 22:sta) katsoivat, että se ei helpottanut vaikuttavaa täytäntöönpanoa. Tärkein monien jäsenvaltioiden (kymmenen jäsenvaltiota 22:sta) ilmaisema huolenaihe liittyi siihen, että komissio ei enää käytä järjestelmällisesti EU Pilot -mekanismia tietojenvaihtoon tietyn tyyppisistä tapauksista ennen rikkomusmenettelyn käynnistämistä. Kaaviossa 12 esitetään, kuinka monta viikkoa vuosina 2014–2016 keskimäärin kului kanteluiden käsittelyyn, tutkimusten suorittamiseen EU Pilot -mekanismin avulla sekä rikkomistapausten hallinnointiin, ennen kuin niiden käsittely päätettiin. Tämä osoittaa, että kanteluihin perustuvien rikkomistapausten ratkaiseminen kestää noin 140 viikkoa ja noin puolet tästä ajasta kuluu kantelun tutkimiseen EU Pilot -mekanismin avulla ennen virallisen rikkomusmenettelyn aloittamista.

Noudattamista edistävien välineiden käyttö

100

Valvonta- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden lisäksi komissiolla on käytössään toimintapoliittisen syklin eri vaiheissa valikoima välineitä, joilla se auttaa jäsenvaltioita soveltamaan EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti ja ajoissa ('noudattamista edistävät välineet'). Ehdotuksia valmisteltaessa komissio voi pyytää vastuussa olevaa pääosastoa laatimaan täytäntöönpanosuunnitelman, jossa esitetään jäsenvaltioiden kohtaamat keskeiset haasteet ja toimenpiteet, jotka niiden odotetaan toteuttavan. Ne voivat myös antaa jäsenvaltioille suuntaviivoja siitä, miten EU:n säädöstä olisi tulkittava, pantava täytäntöön ja sovellettava. Direktiivi saattaa myös edellyttää, että jäsenvaltiot toimittavat selittäviä asiakirjoja, joissa esitetään, miten ne ovat saattaneet direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä.

101

Täytäntöönpano- ja soveltamisvaiheissa komissio käyttää useita kokouksiin perustuvia välineitä. Näitä ovat muun muassa direktiivillä perustetut jäsenvaltioiden edustajien komiteat, komission koordinoimat täytäntöönpanosta vastaavien jäsenvaltioiden edustajien verkostot, komission perustamat neuvontaa antavat asiantuntijaryhmät sekä seminaarit, joita komissio voi järjestää yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa. Joillain toiminnanaloilla pääosastot myös järjestävät yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa ”pakettikokouksia”, joissa keskustellaan täytäntöönpanokysymyksistä ja rikkomistapauksista. Näiden kokouksiin perustuvien välineiden lisäksi komissio voi käyttää tulostauluja tai barometrejä, joilla kuvataan jäsenvaltioiden tuloksellisuutta EU:n lainsäädännön täytäntöön panemisessa.

102

Pääosastot vastaavat näiden välineiden käyttämisestä antaessaan jäsenvaltioille toiminnanalojensa säädöksiä koskevaa tukea. Komissio ei pidä keskitetysti kirjaa siitä, miten pääosastot käyttävät kaikkia näitä välineitä. Kyselytutkimuksissa²¹ pääosastoilta ja jäsenvaltioilta kysyttiin kunkin välineen käytöstä ja vaikuttavuudesta sekä niiden keskeisistä vahvuuksista ja rajoituksista. Jäsenvaltioilta kysyttiin myös tiettyjen välineiden niille aiheuttamasta hallintotaakasta sekä jäsenvaltioiden mieltymyksistä käyttää välinettä useammin tai harvemmin. Kutakin välinettä koskevat analyysitulokset esitetään liitteessä III. Kaaviossa 13 esitetään yleiskatsaus siitä, kuinka vaikuttavina pääosastot ja jäsenvaltiot pitivät tärkeimpiä välineitä.

103

Yleisesti ottaen pääosastot ja jäsenvaltiot pitivät noudattamista edistäviä välineitä vaikuttavina (eli ainakin ”kohtalaisen” vaikuttavina, pistemäärä 3). Kokonaisuutena pääosastot antoivat edistämisvälineiden vaikuttavuudelle hieman korkeammat pisteet kuin jäsenvaltiot. Tämä johtuu pitkälti siitä, että pääosastot pitävät vastaavuustaulukkoja sisältäviä selittäviä asiakirjoja ja pakettikokouksia huomattavasti vaikuttavampina kuin jäsenvaltiot.

104

Täytäntöönpanosuunnitelmat ovat vähiten käytetty väline. Pääosastot ja jäsenvaltiot pitivät niitä myös yleisesti vähiten vaikuttavina. Vaikka myönnettiin, että niillä tuodaan esiin keskeisiä täytäntöönpanon haasteita, niiden hyödyllisyyttä pidettiin rajallisena, koska ne laaditaan usein liian varhaisessa prosessin vaiheessa eikä niissä käsitellä yksittäisten jäsenvaltioiden erityispiirteitä.

105

Suuntaviivat ovat yksi laajimmin käytetyistä välineistä. Sekä pääosastot että jäsenvaltiot pitivät niitä erittäin vaikuttavina etenkin monimutkaisen lainsäädännön osalta. Suuntaviivoilla katsottiin olevan tärkeä rooli varmistettaessa yhteinen käsitys EU:n direktiiveistä, vaikka niillä ei annetakaan lopullista tulkintaa EU:n lainsäädännöstä. Useimpien jäsenvaltioiden mielestä suuntaviivoja pitäisi käyttää enemmän.

106

Pääosastot katsoivat, että vastaavuustaulukoita sisältävät selittävät asiakirjat helpottavat erittäin vaikuttavalla tavalla kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevia täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastuksia. Monet jäsenvaltiot ilmoittivat laativansa tällaisia asiakirjoja omaan käyttöönsä osana menettelyjään, joilla varmistetaan EU:n direktiivien asianmukainen voimaansaattaminen, ja pitivät niitä erittäin vaikuttavina. Jäsenvaltiot, jotka eivät laatineet vastaavuustaulukoita sisältäviä selittäviä asiakirjoja, ilmoittivat kuitenkin pitävänsä niiden laatimista hyvin työläänä. Pääosastot ja jäsenvaltiot totesivat vaihtelevassa määrin, että selittävät asiakirjat edistävät myös oikeusvarmuutta ja avoimuutta siitä, miten EU:n lainsäädäntöä pannaan täytäntöön.

107

Useimmat jäsenvaltiot kehottivat komissiota käyttämään enemmän kokouksiin perustuvia välineitä siitä huolimatta, että tällaisiin foorumeihin osallistumiseen liittyy huomattava hallinnollinen rasite. Monet jäsenvaltiot kuitenkin huomauttivat, että eri pääosastojen toimintatavat vaihtelevat ja että komissio voisi laatia kohdennetumman ja johdonmukaisemman lähestymistavan niiden käyttöön. Jäsenvaltiot tunnustivat tulostaulujen mahdollisen roolin kannustettaessa jäsenvaltioita parantamaan tuloksiaan, mutta useimmat niistä eivät kannattaneet tulostaulujen käytön lisäämistä.

Noudattamista ja valvontaa koskevan avoimuuden varmistaminen

108

Komissioon kohdistuu kansalaisten ja sidosryhmien taholta suuria odotuksia avoimuudesta kaiken tyyppisten rikkomustapausten käsittelyn, jäsenvaltioissa tapahtuvan EU:n lainsäädännön noudattamisen ja komission omien valvontatoimien suhteen:

• Yksittäiset kantelijat odottavat saavansa tietoja siitä, mitä toimia heidän ongelmiensa ratkaisemiseksi toteutetaan, sekä asian edistymisestä.
• Jäsenvaltiot odottavat, että niitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja johdonmukaisesti valvonnan ja täytäntöönpanon suhteen.
• EU:n lainsäätäjät odottavat, että niille tiedotetaan niiden hyväksymien EU:n säädösten täytäntöönpanosta ja soveltamisesta jäsenvaltioissa.
• Muut EU:n institutionaaliset sidosryhmät, kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), alueiden komitea (AK) ja Euroopan oikeusasiamies, samoin kuin suuri yleisö odottavat saavansa tietoja sekä EU:n lainsäädännön noudattamisesta jäsenvaltioissa että komission suorittamien valvontatoimien tuloksellisuudesta.

109

Komissio käyttää useita välineitä viestiäkseen ja raportoidakseen näille eri yleisöille konkreettisista tapauksista, jäsenvaltioita koskevista noudattamiseen liittyvistä kysymyksistä ja komission omista valvontatoimista varmistaen samalla tarvittaessa luottamuksellisuuden.

110

Konkreettisten tapausten osalta tärkein viestintäkeino yksittäisten kantelijoiden kanssa on kirjeenvaihto. Kirjeenvaihdon tarkoituksena on tiedottaa kantelijoille kantelun käsittelystä komissiossa ja esittää perustelut komission mahdollisille päätöksille jättää kantelu tutkimatta tai päättää asian käsittely. Komissio on vahvistanut kantelijoille useita hallinnollisia takeita (ks. laatikko 6).

111

Kun komissio on käynnistänyt virallisen rikkomusmenettelyn, kantelija voi seurata menettelyn myöhempiä vaiheita komission rikkomusmenettelyitä koskevien päätösten ja niihin liittyvien lehdistötiedotteiden julkisen rekisterin avulla. EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettujen tapausten edistymistä voidaan seurata EU:n tuomioistuimen verkkosivuston avulla.

112

Mitä tulee EU:n lainsäädännön noudattamiseen jäsenvaltioissa, tietyissä EU:n säädöksissä on tarkistuslausekkeita, joissa säädetään, että komission on laadittava täytäntöönpanokertomuksia²² direktiivien voimaansaattamisesta. Voimaansaattamista koskevia kysymyksiä voidaan tuoda esiin myös muun tyyppisissä julkaistuissa jälkiarvioinneissa, kuten 'toimivuustarkastuksissa’ ja arvioinneissa.

113

Nimenomaisesti sisämarkkinoita koskevien direktiivien osalta komissio tarjoaa indikaattoreita ja tietoja monista erilaisista täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä sisämarkkinoiden tulostaulussa. Tulostaulu sisältää useita erilaisia indikaattoreita, joista monet liittyvät direktiivien voimaansaattamiseen, rikkomistapauksiin ja EU Pilot -tapauksiin (ks. laatikko 7).

114

Komissio tiedottaa yleisemmällä tasolla valvontatoimiensa tuloksista ja niiden toteuttamista koskevista näkökohdista vuosikertomuksessa EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta. Komissio laatii tämän vuosikertomuksen lähinnä Euroopan parlamentille. Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta tarkastaa kertomuksen vuosittain parlamentin mietinnön perustana. Komissio on noudattanut johdonmukaista lähestymistapaa vuosikertomusten sisällön ja esitystavan suhteen useiden vuosien ajan ja lisännyt tietoja ja analyyseja Euroopan parlamentin pyynnöstä. Tässä yhteydessä ETSK on kehottanut komissiota pyytämään siltä lausuntoa vuosikertomuksesta, jotta komitea saa mahdollisuuden esittää järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemykset EU:n lainsäädännön soveltamisesta. Se on myös kannustanut komissiota painottamaan enemmän julkista tiedotusta rikkomisista yleensä²³. AK huomautti vastaavasti, että on tärkeää lisätä EU:n lainsäädännön soveltamista koskevien tietojen julkisuutta, kun otetaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten merkittävä rooli EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa²⁴.

115

Tarkastuksen kohteena olevan ajanjakson (2014–2016) aikana komission vuosikertomukset koostuivat hyvin havainnollistetusta korkean tason kertomuksesta (noin 30 sivua) ja kahdesta liitteestä, jotka sisälsivät tarkempia tietoja ja kaavioita kustakin 28 jäsenvaltiosta ja kustakin asianomaisesta toiminnanalasta. Korkean tason tiivistelmässä kuvaillaan EU:n komission rikkomistapauksiin soveltama lähestymistapa, korostetaan komission valvontatoimien panosta Junckerin komission asianomaisten prioriteettien saavuttamiseksi ja selitetään sekä komission että jäsenvaltioiden vastuut EU:n lainsäädännön soveltamisen suhteen. Tiivistelmässä analysoidaan myös keskeisiä näkökohtia, jotka liittyvät komission suorittamaan kantelujen ja rikkomistapausten käsittelyyn ja EU:n tuomioistuimen tuomioihin, ja esitetään havainnollistavia esimerkkejä. Komissio ei kuitenkaan esitä tietoja ja analyyseja useista sidosryhmiä yleisesti kiinnostavista seikoista (ks. laatikko 8).

116

Tässä yhteydessä voidaan huomauttaa, että Euroopan oikeusasiamies ehdotti vuonna 2017 strategisen tutkimuksen perusteella, että komission olisi annettava enemmän tietoja tuloksistaan EU:n lainsäädännön tosiasiallisten rikkomisten ratkaisemisessa rikkomusmenettelyä edeltävillä menettelyillä – sekä tämän prosessin keskimääräisestä kestosta – vuosikertomuksessaan EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta.²⁵

Julkinen tarkastus ja EU:n lainsäädännön noudattaminen

Julkinen tarkastus kansallisella tasolla

117

Osana yleiskatsausta jäsenvaltioiden ylimpiä tarkastuselimiä pyydettiin määrittämään EU:n lainsäädännön soveltamiseen liittyvät tarkastuskertomukset vuosilta 2013–2017, jotta saatiin yleiskuva ylimpien tarkastuselinten työstä tällä alalla. Kolmentoista ylimmän tarkastuselimen toimittamista 185 tarkastuskertomuksesta tutkittiin katsausta laadittaessa 62:ta kertomusta, joiden arvioitiin olevan merkityksellisimpiä yleiskatsauksen aihealueen kannalta. Näissä tarkastuskertomuksissa käsiteltiin sekä vaatimustenmukaisuuden että tuloksellisuuden tarkastukseen liittyviä näkökohtia.

118

Vaikka ylimpien tarkastuselinten tarkastukset kattoivat monia eri toiminnanaloja, useimmat niistä liittyivät ympäristöön ja energiaan, verotukseen ja liikenteeseen. Monissa ympäristö- ja energiapolitiikkaa koskevissa tarkastuskertomuksissa (24 kertomusta) keskityttiin vesipuitedirektiivin ja jätepuitedirektiivin kaltaisten monimutkaisten direktiivien täytäntöönpanoon. Toiseksi yleisimmin käsitelty toiminnanala oli veropolitiikka (yhdeksän kertomusta), ja useampi kuin yksi tarkastuskertomus käsitteli sähköisen kaupankäynnin ja arvonlisäveron alasektoreita. Kolmanneksi yleisimmin käsitelty toiminnanala oli liikenne (kahdeksan kertomusta), jota koskevissa tarkastuskertomuksissa käsiteltiin erilaisia aiheita rautateistä tieliikenteeseen. Muista toiminnanaloista ylimpien tarkastuselinten kertomuksissa käsiteltiin rahoituksen ja talouden ohjausta, maataloutta, aluekehitystä ja muita sisämarkkinoihin liittyviä erityisaiheita, kuten julkisten hankintojen ja valtiontuen kaltaisia kysymyksiä.

119

Muutamissa jäsenvaltioiden julkishallinnon tuloksellisuuden tarkastuksissa tarkasteltiin voimaansaattamisen viivästymisen syitä, mutta vain yksittäisen toiminnanalan tai tietyn EU:n säädöksen yhteydessä. Useimmissa tapauksissa tarkastuksen tavoitteet liittyivät jonkin sellaisen kansallisen toiminnanalan tuloksellisuuteen, jolla oli voimassa EU:n lainsäädäntöön perustuvia säännöksiä. Tällaisissa tapauksissa ylimmät tarkastuselimet arvioivat ensisijaisesti kansallisten toimintapolitiikkojen vaikuttavuutta niiden tavoitteiden saavuttamisessa. Näissä tarkastuksissa ei tavallisesti arvioitu EU:n lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöön panemiseksi sovellettuja kansallisia menettelyjä.

120

Tästä huolimatta huomattavan monissa tarkastuskertomuksissa ainakin viitattiin EU:n lainsäädännön oikea-aikaiseen voimaansaattamiseen ja pantiin merkille viivästykset. Muutamissa tapauksissa ylimmät tarkastuselimet analysoivat tällaisten viivästysten syitä ja arvioivat muita mahdollisia puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Yhdessä tarkastuskertomuksessa havaittiin voimaansaattamisen viivästymisen riski analysoimalla kansallista lainsäädäntöä suhteessa EU:n lainsäädännöstä johtuviin sitoumuksiin. Toinen tarkastuskertomus sisälsi yleiskatsauksen kansallisesta menettelystä EU:n direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi joissakin kertomuksissa mainittiin viralliset tarkastettavaan aiheeseen liittyneet rikkomiset tai EU Pilot -tapaukset, ja muutamat ylimmät tarkastuselimet esittivät myös yleiskatsauksen EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämisen seurauksista, taloudelliset vaikutukset mukaan luettuna.

121

Muutamat meneillään olevia rikkomistapauksia käsitelleet tarkastukset sisälsivät laadullisen arvioinnin kansallisen lainsäädännön säännösten yhdenmukaisuudesta EU:n lainsäädännön kanssa. Yksi tarkastuskertomus sisälsi analyysin direktiivin voimaan saattamiseksi laaditusta kansallisesta täytäntöönpanotoimenpiteestä. Toinen kertomus sisälsi suosituksia, jotka otettiin huomioon pantaessa kyseistä direktiiviä täytäntöön. Eräässä toisessa kertomuksessa arvioitiin kustannukset, jotka aiheutuivat voimaan saatettavan uuden direktiivin vaatimusten täytäntöönpanoon liittyvistä mukautuksista.

122

Useissa tapauksissa tarkastuskertomukset eivät rajoittuneet keskushallintoon. Näissä tarkastuksissa arvioitiin toimenpiteitä, jotka oli hyväksytty alue- ja paikallistasolla EU:n lainsäädännöstä johtuvien sitoumusten täyttämistä silmällä pitäen.

123

Yhdessä tapauksessa ylin tarkastuselin toteutti koko hallinnon kattavan tuloksellisuustarkastuksen kansallisen hallinnon tehokkuudesta EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa. Tarkastuksessa arvioitiin taustalla olevia prosesseja ja tekijöitä, jotka vaikuttavat sekä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon oikea-aikaisuuteen että sen asianmukaisuuteen (ks. laatikko 9).

124

Useat ylimmät tarkastuselimet esittävät lisäksi vuosikertomuksissaan yleiskatsauksia EU:n lainsäädännön voimaansaattamisesta (yleensä EU:n virallisten tilastojen perusteella) ja jäsenvaltiota vastaan käynnistetyistä rikkomusmenettelyistä.

Julkinen tarkastus EU:n tasolla

125

Euroopan tilintarkastustuomioistuin vastaa EU:n tulojen ja menojen tarkastamisesta. Tähän sisältyy EU:n varainhoitoasetusten noudattaminen. Siihen sisältyy myös toimintalinjojen ja meno-ohjelmien tuloksellisuuden tarkastus. Tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuimen tarkastukset kattavat joskus seikkoja, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön noudattamiseen jäsenvaltioissa.

126

Tätä yleiskatsausta varten tutkittiin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksia ajanjaksolta 2014–2017. Tutkinnan yhteydessä todettiin, että 11 kertomusta 106:sta käsitteli kysymyksiä, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön soveltamiseen jäsenvaltioissa tai SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisiin komission valvontatoimiin.

127

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa esitetyt EU:n lainsäädännön soveltamiseen liittyvät huomautukset koskivat suurimmaksi osaksi tapauksia, joissa EU:n direktiivien asianmukaisen tai oikea-aikaisen voimaansaattamisen laiminlyönti uhkasi heikentää tietyn toiminnanalan tuloksellisuutta. Joissain tapauksissa esitettiin huomautuksia myös rikkomisten ratkaisemiseen kuluvasta ajasta. Komission valvontatoimien osalta yhteen tarkastukseen sisältyi arviointi komission energiapolitiikan alalla suorittamista täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastuksista. Tilintarkastustuomioistuin julkaisi myös yhden erityiskertomuksen, jossa keskityttiin komission tuloksellisuuteen erään direktiivin vaikuttavan täytäntöönpanon varmistamisessa²⁶.

128

Tilintarkastustuomioistuimen näissä kertomuksissa esittämät havainnot, huomautukset ja johtopäätökset kuvastavat useita pääosastojen ja jäsenvaltioiden kyselytutkimuksissa mainitsemia ongelmia. Niitä olivat esimerkiksi seuraavat:

• EU:n lainsäädännön selkeys – tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että joissakin tapauksissa oli edelleen täytäntöönpanon esteitä, jotka johtuvat palveludirektiivin väljästä muotoilusta, ja että komissio on ollut vastahakoinen käynnistämään rikkomusmenettelyjä osittain siksi, ettei oikeusperusta ole riittävän vahva²⁷.
• Ylisääntely – tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että toiminnanharjoittajat ja muut markkinatoimijat saattavat eri jäsenvaltioissa joutua noudattamaan vaatimuksia ja sääntöjä, jotka poikkeavat EU:n lainsäädännössä tai päästökauppajärjestelmää koskevissa suuntaviivoissa nimenomaisesti määritellyistä vaatimuksista ja säännöistä²⁸.
• Jäsenvaltiot, joilla on vaikeuksia saattaa direktiivit ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä – tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että vain kahdeksan jäsenvaltiota noudatti voimaansaattamisen määräaikaa ja viimeinen jäsenvaltio saattoi voimaansaattamisen päätökseen kaksi vuotta ja viisi kuukautta määräajan jälkeen²⁹.
• Jäsenvaltioiden taloudellisia valmiuksia koskevien rajoitteiden vaikutus – juomavesidirektiivin osalta tilintarkastustuomioistuin totesi, että veden laatu ja saatavuus olivat parantuneet kolmessa jäsenvaltiossa, mutta investointitarpeet olivat yhä huomattavat³⁰.
• Jäsenvaltioiden jatkuva EU:n säädösten noudattamatta jättäminen – ruokahävikin torjunnan suhteen tilintarkastustuomioistuin havaitsi pitkäaikaisen ristiriidan tuotteiden parasta ennen -päivämäärän ylityttyä tapahtuvan myynnin laillisuutta koskevien EU:n ja jäsenvaltioiden sääntöjen välillä³¹.
• Pääosastojen ongelmat voimaansaattamisen ja vastaavuuden tarkastamisessa – tilintarkastustuomioistuin totesi, että komission suorittamilla täytäntöönpano- ja vaatimustenmukaisuustarkastuksilla ei varmistettu niiden säädösten onnistunutta täytäntöönpanoa, joilla pyrittiin EU:n tavoitteeseen³².
• Viipeet rikkomusmenettelyn aloittamisessa – tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että menettely erästä jäsenvaltiota vastaan aloitettiin neljä vuotta vaatimustenmukaisuustarkastuksen suorittamisen jälkeen³³.
• Huomattavat viipeet EU Pilot -tapausten käsittelyssä – tilintarkastustuomioistuin totesi, että vaikka EU Pilot oli jäsenvaltioiden ja komission yhteistyön kannalta hyödyllinen väline, se aiheutti usein viivästyksiä rikkomusmenettelyjen käynnistämisessä³⁴. Lisäksi niissä tapauksissa, joissa rikkominen ratkaistiin tutkinnan aikana, tilintarkastustuomioistuin havaitsi, ettei se edistänyt vakiintuneen EU:n oikeuskäytännön luomista kyseiselle alalle³⁵.

Tulevat toimet: haasteita ja mahdollisuuksia

Komissiolla on mahdollisuuksia tehostaa valvontaa entisestään sille perussopimuksessa asetettujen velvoitteiden mukaisesti

129

Komissio on kehittänyt EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontaansa monien vuosien ajan täyttääkseen SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen velvoitteensa. Tällä tavoin se on laatinut lähestymistavan vastatakseen keskeisiin haasteisiin, joita se kohtaa valvoessaan ja pannessaan täytäntöön EU:n lainsäädäntöä jäsenvaltioissa. Tilintarkastustuomioistuin yksilöi useita aloja, joilla on yhä haasteita.

130

Komissio on upottanut valvontatoimensa laajempaan parempaa sääntelyä koskevaan lähestymistapaansa. Tämä tarjoaa jatkossakin hyötyjä ja mahdollisuuksia varmistaa, että uudet ja tarkistetut säädökset ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja helposti sovellettavissa. Tässä yhteydessä komissio voisi harkita tekevänsä valvontapolitiikkaa koskevan tilannekatsauksen, joka kattaa merkityksellisiä valvontatoimien taloudellisuuteen, tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen liittyviä näkökohtia.

131

Joillakin toiminnanaloilla jäsenvaltiot voivat hakea EU:n talousarviosta tukea ja teknistä apua toimiin, jotka saattavat lisätä niiden taloudellisia ja hallinnollisia valmiuksia panna EU:n lainsäädäntö täytäntöön ja soveltaa sitä asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Talousarviovälineiden käyttö tarjoaa myös komissiolle lisämahdollisuuksia ehkäistä, havaita ja oikaista noudattamatta jättämiset. Komissio voisi harkita laativansa johdonmukaisen ja koordinoidun lähestymistavan EU:n varojen käyttöön vahvistaakseen kykyään edistää, seurata ja valvoa EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa sekä eri toiminnanaloilla että niiden välillä.

132

Komission valvontatoiminto on organisoitu toiminnanaloittain, ja monissa pääosastoissa lainsäädäntö- ja valvontatehtävät on yhdistetty. Tämä tarjoaa etuja muun muassa auttamalla hallitsemaan tiettyyn EU:n lainsäädäntöön liittyvät rikkomisriskit. Tässä yleiskatsauksessa korostetaan sitä, että muut useampaan kuin yhteen toiminnanalaan vaikuttavat luontaiset riskit johtuvat jäsenvaltiotason erityispiirteistä. Samoin korostetaan komission järjestelyjä tietojen ja hyvien käytänteiden jakamiseksi pääosastojen välillä. Lisäksi korostetaan, että eräiden pääosastojen on haasteellista varmistaa jäsenvaltioiden tietämyksen ja asiantuntemuksen oikea-aikainen saatavuus. Komissio voisi harkita toteuttavansa lisätoimenpiteitä tehostaakseen jäsenvaltioiden tietämyksen ja asiantuntemuksen jakamista eri toiminnanalojen välillä ja tarvittaessa myös resurssien jakamista.

133

Komissio on vahvistanut suhteita jäsenvaltioiden viranomaisiin ja yhteistyötä näiden kanssa useilla tietojenvaihdon välineillä. Jäsenvaltiot ovat muun muassa huomauttaneet, että tällaiset välineet auttavat niitä koordinoimaan omia toimiaan. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että komissio voisi harkita kehittävänsä edelleen välineitä, joilla varmistetaan koordinoitu tiedonkulku komission ja jäsenvaltioiden välillä epäillyistä ja tosiasiallisista rikkomistapauksista, jotta otetaan huomioon täytäntöönpanopolitiikan muutos vuoden 2017 jälkeen.

134

Yleisesti ottaen tilintarkastustuomioistuin havaitsi jäsenvaltioiden kannattavan sitä, että komissio kehittää edelleen noudattamista edistäviä välineitään, vaikka ne aiheuttavat jäsenvaltioille hallinnollista rasitusta. Komissio voisi harkita tehostavansa yksiköidensä välistä koordinointia tällaisten välineiden kehittämisen ja käytön suhteen varmistaakseen kaikki toiminnanalat kattavan kohdennetumman ja johdonmukaisemman lähestymistavan, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioille aiheutuvat rasitteet. Tilintarkastustuomioistuin on myös korostanut jäsenvaltioiden mahdollisuuksia laatia enemmän ja parempia selittäviä asiakirjoja. Näillä asiakirjoilla on merkittävä rooli varmistettaessa avoimuus kansalaisia kohtaan siitä kansallisesta lainsäädännöstä, jolla toteutetaan heidän EU:n lainsäädännön mukaiset oikeutensa, sekä parannettaessa komission kykyä tarkastaa tehokkaasti ja vaikuttavasti, että jäsenvaltiot ovat saattaneet EU:n säädökset täydellisesti ja tarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöä. EU:n lainsäädäntöviranomaiset voisivat harkita pyytävänsä järjestelmällisesti jäsenvaltioita toimittamaan selkeät ja johdonmukaiset selitykset siitä, miten ne ovat panneet EU:n direktiivit täytäntöön.

135

Komissio on vahvistanut täytäntöönpanoa koskevia prioriteetteja ja tapausten käsittelyä koskevia vertailuarvoja, ja useat pääosastot seuraavat jo valvontatoimiaan ja raportoivat niistä vuosikertomuksissaan. Komissio voisi harkita kehittävänsä nämä olemassa olevat elementit yleiseksi kehykseksi, joka sisältää valvontatoimien taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta koskevia indikaattoreita ja tavoitteita. Tällainen kehys voisi tarjota perustan, jonka pohjalta kehitetään ajan mittaan strategisempi ja johdonmukaisempi lähestymistapa valvontaan liittyvien resurssien ja prosessien hallinnointiin.

136

Komissioon kohdistuu suuria odotuksia avoimuuden suhteen. Komissio käyttää useita erilaisia välineitä tiedottaakseen ja raportoidakseen valvontatoimistaan sidosryhmille. Tällaisia ovat muun muassa rikkomisiin liittyviä päätöksiä koskevat kuukausittaiset lehdistötiedotteet ja vuosikertomus, jossa annetaan korkeatasoisia, laajoja ja tarkkoja tietoja. Yleiskatsauksessa on korostettu lisätietoja, jotka saattavat olla sidosryhmien kannalta yleisesti kiinnostavia. Komissio voisi harkita kehittävänsä vuosittaista raportointiaan edelleen sidosryhmien odotusten huomioon ottamiseksi muun muassa antamalla enemmän tietoja komission yleisestä tapausten käsittelystä kunnioittaen samalla kantelijoiden ja jäsenvaltioiden oikeuksia luottamuksellisuuteen.

EU:n lainsäädännön noudattamisen valvonnan julkinen tarkastus

137

Yleiskatsaus osoittaa, että jäsenvaltioiden ylimmät tarkastuselimet ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin ovat käsitelleet kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, miten jäsenvaltiot ja komissio varmistavat EU:n lainsäädännön noudattamisen, lähinnä osana eri toiminnanalojen julkisten menojen tuloksellisuustarkastuksia. Kuitenkin vain harvoissa tarkastuksissa on keskitytty nimenomaisesti kansallisen ja EU:n tason valvontajärjestelyihin, joilla varmistetaan EU:n lainsäädännön soveltaminen asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Tässä yleiskatsauksessa korostetaan tilintarkastustuomioistuimen mahdollisuuksia tehdä työtä, joka liittyy jäsenvaltioissa tapahtuvaa EU:n lainsäädännön soveltamista koskevaan komission valvontaan. Tällaisia aiheita ovat esimerkiksi seuraavat:

• EU:n talousarvion panos jäsenvaltioiden tukemiseen EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa
• komission valvontajärjestelyt tietyillä EU:n toiminnanaloilla
• kanteluiden ja rikkomistapausten hallinnointi komissiossa
• valvontatoimien tuloksia koskevan komission raportoinnin laatu.

Lyhenteet

AK: Euroopan alueiden komitea

BUDG: Budjettipääosasto

EP: Euroopan parlamentti

ERI-rahasto: Euroopan rakenne- ja investointirahasto

ETSK: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

ETT: Euroopan tilintarkastustuomioistuin

EU: Euroopan unioni

EUR-Lex: Euroopan unionin lainsäädännön virallinen julkinen rekisteri

EUTI: Euroopan unionin tuomioistuin

PO: Euroopan komission pääosasto. Liitteessä I luetellaan kaikki kyselytutkimukseen osallistuneet pääosastot.

SEU: Euroopan unionista tehty sopimus

SEUT: Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus

Yleiskatsauksen toimitustiimi

Tämän yleiskatsauksen toimitti V tarkastusjaosto, jonka puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Lazaros S. Lazarou. Jaoston erikoisalana on unionin rahoitus ja hallinto.

Yleiskatsaus laadittiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Leo Brincatin johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Neil Kerr ja kabinettiavustaja Annette Farrugia, toimialapäällikkö Alberto Gasperoni, tehtävävastaava James McQuade sekä tarkastajat Michael Spang, Attila Horvay-Kovacs ja Jitka Benesova.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2018

PDF	ISBN 978-92-847-0661-7	ISSN 1977-5679	doi:10.2865/374266	QJ-01-18-807-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-0703-4	ISSN 1977-5679	doi:10.2865/888014	QJ-01-18-807-FI-Q

© Euroopan unioni, 2018.

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact/write-to-us_fi

TIETOA EU:STA

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/contact_fr

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi/home?) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.