Komission toimet yhteiseen maatalouspolitiikkaan kohdistuvien petosten torjumiseksi – On aika pyrkiä pintaa syvemmälle

Tiivistelmä

I Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) varoilla tuetaan maataloutta ja maaseudun kehittämistä seuraavin keinoin:

• viljelijöille maksettavat suorat tuet, jotka yleensä perustuvat viljelijöiden käytössä olevan maatalousmaan pinta-alaan
• maatalouden markkinatoimenpiteet, joilla autetaan EU:n maatalouden eri aloja sopeutumaan markkinoiden muutoksiin
• jäsenvaltioiden kansalliset ja alueelliset maaseudun kehittämisohjelmat, joiden kautta tuetaan sosiaalista ja taloudellista kehitystä maaseutualueilla ja myönnetään ympäristö- ja ilmastokriteereihin perustuvaa tukea.

II Vuosina 2018–2020 suoria tukia myönnettiin 27 jäsenvaltion EU:ssa keskimäärin 38,5 miljardia euroa vuodessa. Markkinatoimenpiteisiin käytettiin keskimäärin 2,7 miljardia euroa ja maaseudun kehittämiseen 13,1 miljardia euroa.

III Petokset vahingoittavat EU:n taloudellisia etuja ja haittaavat EU‑varoin rahoitettujen toimintapolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Tilintarkastustuomioistuin pyrkii kertomuksellaan auttamaan komissiota ja jäsenvaltioita vuosien 2023–2027 uuden yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä sovellettavien petostentorjuntavalmiuksien kehittämisessä.

IV Useat eri elimet EU:ssa ja jäsenvaltioissa suojaavat YMP:n varoja petoksilta. Tilintarkastustuomioistuimen toimittamassa tarkastuksessa tutkittiin, onko komissio ryhtynyt tarkoituksenmukaisiin toimiin YMP:n menoihin kohdistuvien petosten torjumiseksi. Tätä varten arvioitiin YMP:n tukijärjestelmiin liittyviä petosriskejä. Lisäksi selvitettiin, onko komissio yksilöinyt YMP:n menoihin vaikuttavat petosriskit ja reagoinut niihin tarvittavalla tavalla.

V Tarkastajat havaitsivat, että komissio on reagoinut YMP:n menoihin liittyviin petostapauksiin. Komissio ei kuitenkaan ole riittävän ennakoivalla tavalla puuttunut vaikutuksiin, jotka nk. maananastuksen riskistä aiheutuu YMP:n maksuille, taikka seurannut jäsenvaltioiden petostentorjuntatoimenpiteitä tai hyödyntänyt uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia.

VI Petosriskit ovat erilaisia YMP:n eri tukijärjestelmissä. Tässä kertomuksessa tilintarkastustuomioistuin esittää kokonaiskuvan YMP:n eri tukijärjestelmiin vaikuttavista petosriskeistä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi seuraavia riskejä: edunsaajat peittelevät tilanteita, joissa tukikelpoisuusehdot eivät ole täyttyneet; rahoitetut toimenpiteet ovat monimutkaisia; maata ’anastetaan’ laittomasti.

VII Komissio arvioi YMP:n menoihin liittyvät petosriskit ja totesi, että maaseudun kehittämisen investointitoimenpiteissä ja tietyissä markkinatoimenpiteissä riski on suurempi kuin muissa tukijärjestelmissä. Se on hiljattain antanut maksajavirastoille jonkin verran ohjeita ’maananastuksen’ ja viljelijän käytössä olevan maan käsitteen osalta.

VIII Komissio on antanut jäsenvaltioille ohjeita petostentorjuntaa varten. Useimmat maksajavirastot olivat tyytyväisiä ohjeisiin, vaikkakin osa niistä katsoi, että ohjeisiin olisi voitu sisällyttää enemmän käytännön esimerkkejä. Komission viimeisin YMP:tä koskeva petosriskianalyysi on vuodelta 2016, ja se aikoo tehdä uuden analyysin ennen kuin uusi YMP tulee voimaan tammikuussa 2023.

IX Komissio tekee maksajavirastoille hyväksymis- ja sääntöjenmukaisuustarkastuksia, joissa se arvioi niiden valvontajärjestelmiä. Tarkastukset saattavat koskea petostentorjuntatoimenpiteitä. Komissio valvoo todentamisviranomaisten tekemien vuotuisten arviointien avulla, noudattavatko maksajavirastot niille asetettuja hyväksymisedellytyksiä, myös petostentorjuntatoimenpiteiden osalta. Eräiden todentamisviranomaisten kertomuksissa analysoitiin maksajavirastojen petostentorjuntatoimenpiteitä vain vähäisessä määrin, eikä komissio tällöin vaatinut todentamisviranomaisia toimittamaan lisätietoja.

X Komissio on edistänyt uusien teknologioiden käyttöä tarkastusten automatisointiin (esimerkiksi monitorointitarkastuksissa kohdistetaan seurantaa kunkin tukijärjestelmän koko tuensaajajoukkoon). Komissio on myös kehittänyt Arachne-riskienpisteytysvälineen, jonka avulla tuetaan jäsenvaltioita petosten ehkäisemisessä. Näiden teknologioiden käyttö on vapaaehtoista, ja jäsenvaltiot ovat ottaneet niitä hitaasti käyttöön. Tekoälyn ja massadatan avulla voidaan torjua petoksia. Jäsenvaltioilla on kuitenkin haasteita niiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä, ja komissio on alkanut kannustaa jäsenvaltioita näiden teknologioiden käyttöön.

XI Tilintarkastustuomioistuin antaa komissiolle suosituksia, jotta komissio voi hankkia ja jakaa muiden kanssa syvällisemmän käsityksen petosriskeistä sekä YMP:n menoihin liittyvistä toimenpiteistä, joilla suojataan EU:n taloudellisia etuja. Lisäksi suositusten avulla edistetään uuden teknologian käyttöä petosten ehkäisemisessä ja havaitsemisessa.

Johdanto

Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP)

01 YMP:n varoilla tuetaan maataloutta ja maaseudun kehittämistä seuraavin keinoin:

• viljelijöille maksettavat suorat tuet, jotka rahoitetaan kokonaan EU:n talousarviosta ja jotka yleensä perustuvat edunsaajien käytössä olevan maatalousmaan pinta-alaan
• maatalouden markkinatoimenpiteet, jotka nekin rahoitetaan kokonaan EU:n talousarviosta (lukuun ottamatta tiettyjä jäsenvaltioiden osarahoittamia toimenpiteitä); markkinatoimenpiteisiin lukeutuvat muun muassa tuki maataloustuotteiden julkiselle ja yksityiselle varastoinnille markkinoiden häiriinnyttyä, alakohtaiset tukijärjestelmät (esimerkiksi viini-, hedelmä- tai vihannesalalla) sekä EU:n maataloustuotteiden myynninedistämisestä aiheutuvien kulujen korvaaminen
• EU:n talousarviosta ja jäsenvaltioiden varoista yhteisrahoitetut jäsenvaltioiden kansalliset ja alueelliset maaseudun kehittämisohjelmat, joissa korvataan hankekustannuksia ja maksetaan edunsaajille tukea maatalousmaan pinta-alan tai eläinten lukumäärän perusteella.

02 Vuosina 2018–2020 suoria tukia myönnettiin 27 jäsenvaltion EU:ssa keskimäärin 38,5 miljardia euroa vuodessa. Markkinatoimenpiteisiin käytettiin keskimäärin 2,7 miljardia euroa ja maaseudun kehittämiseen 13,1 miljardia euroa.

03 EU:ssa maatalousalalla edunsaajien tyyppi, tilojen koko ja maan käyttö- ja hallintaoikeus vaihtelee huomattavasti. Onkin haastavaa laatia sääntöjä ja valvontajärjestelmiä, jotka sopisivat kaikkiin tilanteisiin.

04 YMP:n edunsaajat voivat olla yksityishenkilöitä, osuuskuntia, yrityksiä tai julkisen sektorin elimiä. Varainhoitovuonna 2020 suoria tukia sai noin 6,2 miljoonaa edunsaajaa, maaseudun kehittämistoimenpiteisiin liittyvää tukea 3,5 miljoonaa edunsaajaa (jotka yleensä saivat myös suoria tukia) ja markkinatoimenpiteisiin liittyvää tukea 102 000 edunsaajaa.

05 Useimmille YMP:n edunsaajille maksetaan tukea alle 10 000 euroa vuodessa. Tällaisten edunsaajien osuus on pienentynyt, mutta vastaa yhä yli 80:aa prosenttia edunsaajista (ks. kaavio 1).

06 Maatilarakenteesta voidaan todeta, että EU:ssa 67 prosenttia tiloista on kooltaan alle viisi hehtaaria ja kolme prosenttia yli 100 hehtaaria. Tilanne vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Esimerkiksi Maltalla ja Romaniassa yli 90 prosenttia tiloista on alle viiden hehtaarin suuruisia, kun taas Tanskassa ja Suomessa vain neljä prosenttia tiloista kuuluu tähän kokoluokkaan.

07 Myös maatalousmaan jakautuminen vaihtelee. Slovakiassa yhdeksän prosenttia tiloista on kooltaan yli 100 hehtaaria, ja nämä tilat kattavat 89 prosenttia maatalousmaasta; Sloveniassa tällaiset tilat kattavat vain seitsemän prosenttia maatalousmaasta. Kaaviossa 2 esitetään tilanne EU:n tasolla, kolmessa valitussa jäsenvaltiossa (ks. kohta 26) ja kahdessa jäsenvaltiossa kirjon ääripäissä.

08 Maatalousmaan käyttö- ja hallintaoikeudesta voidaan todeta, että 82 prosenttia puolalaisista viljelijöistä omistaa maansa, kun taas Maltalla viljelijöistä 78 prosenttia vuokraa maata ja Kreikassa kolmannes maatalousmaasta on yhteistä (ks. liite I).

YMP:n talousarvion suojaaminen petoksilta

09 EU:n lainsäädännössä¹ unionin taloudellisiin etuihin vaikuttava petos määritellään tahalliseksi rikkomiseksi (teoksi tai laiminlyönniksi), joka vahingoittaa tai voisi vahingoittaa EU:n talousarviota siksi, että

• on käytetty tai esitetty vääriä, virheellisiä tai puutteellisia ilmoituksia tai asiakirjoja
• on jätetty tietoja ilmoittamatta erityistä velvoitetta rikkoen
• varoja on käytetty väärin, muihin tarkoituksiin kuin ne on alun perin myönnetty.

10 Petoksen ja sääntöjenvastaisuuden keskeinen erottava tekijä on tahallisuus. Sääntöjenvastaisuus voi johtua sääntöjen virheellisestä tulkinnasta, kun taas petos johtuu niiden tahallisesta rikkomisesta.

11 Petos voidaan määritellä sisäiseksi tai ulkoiseksi². YMP:n yhteydessä petoslajit on määritelty seuraavasti:

• Sisäiseen petokseen voi syyllistyä YMP:n varojen hallinnointiin osallistuvien viranomaisten henkilöstö taikka EU:n toimielinten tai elinten henkilöstö. Siihen voi liittyä ilmoittamatta jätettyjä eturistiriitoja, salassapitovelvollisuuden rikkominen tai lahjuksen ottaminen.
• Ulkoisilla petoksilla tarkoitetaan petoksia, joihin syyllistyvät YMP:n tuen edunsaajat. Esimerkkeinä voidaan mainita julkisiin hankintoihin liittyvät petokset (esim. tarjoajien välinen vilpillinen yhteistyö, sääntöjenvastainen tai kuvitteellinen alihankinta, lahjuksen antaminen), asiakirjojen väärentäminen, kustannusten paisuttaminen tai yritysten välisten yhteyksien piilottaminen.

12 Petokset vahingoittavat EU:n taloudellisia etuja ja haittaavat EU‑varoin tavoiteltujen toimintapolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Petosten vaikuttava torjunta edellyttää kattavaa riskinhallintakehystä, joka käsittää petosten ehkäisemisestä, havaitsemisesta ja niihin reagoimisesta koostuvan petostentorjuntasyklin kokonaisuudessaan (ks. kaavio 3).

Useat elimet suojaavat YMP:n varoja petoksilta

13 Komissiossa

• maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto (AGRI-pääosasto) huolehtii YMP:n hallinnoinnista yhdessä jäsenvaltioiden hyväksyttyjen maksajavirastojen kanssa ja on viime kädessä vastuussa yhteisestä maatalouspolitiikasta. AGRI-pääosasto hankkii varmuuden jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnasta.
• Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) tekee hallinnollisia tutkimuksia laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa EU:n talousarviota, ja vakavista väärinkäytöksistä EU:n toimielimissä. OLAF ylläpitää sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmää (IMS), joka sisältää jäsenvaltioiden toimittamat tiedot EU:n varoihin kohdistuvista sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista. OLAF analysoi jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ja julkaisee komission kertomuksen Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta (Annual Report on the Protection of the European Union’s financial interests – Fight against fraud eli PIF-kertomus)³. OLAFilla on keskeinen rooli EU:n petostentorjuntapolitiikan kehittämisessä.

14 Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) aloitti kesäkuussa 2021 toimintansa EU:n riippumattomana syyttäjänä. EPPOlla on valtuudet tutkia EU:n talousarvioon kohdistuvia rikoksia, kuten petoksia ja lahjontaa, nostaa syytteitä ja saattaa tapaukset Euroopan syyttäjänvirastoon osallistuvien 22 jäsenvaltion⁴ toimivaltaisten tuomioistuinten ratkaistavaksi.

15 Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi ja suojattava EU:n taloudellisia etuja samalla tavoin kuin omiaan. Niiden täytyy ilmoittaa yli 10 000 euron suuruisista sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista komissiolle IMS‑järjestelmän kautta.

16 Maksajavirastoihin sovellettaviin hyväksymisedellytyksiin kuuluu muun muassa, että niiden otettava käyttöön sisäisen valvonnan toimia, jotka on suunniteltu ehkäisemään ja havaitsemaan petokset (ks. laatikko 1). Maksajavirastojen johtajat antavat komissiolle vuotuisen vahvistuslausuman sisäisen valvonnan järjestelmien moitteettomasta toiminnasta. Siinä heidän on vahvistettava, että käytössä on tehokkaita ja oikeasuhteisia petostentorjuntatoimenpiteitä, joissa otetaan huomioon havaitut riskit⁵.

17 Vaikka maksajavirastot eivät ole vastuussa petosten tutkinnasta, niiden olisi toteutettava toimenpiteitä petosten ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi ja tehtävä yhteistyötä tutkimuksia tekevien lainvalvontaviranomaisten kanssa.

18 Jäsenvaltioiden nimittämät todentamisviranomaiset tarkistavat vuosittain maksajavirastojen sisäisen valvonnan järjestelmät ja hyväksymisedellytysten täyttymisen. Ne antavat vuosittain lausunnon menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta.

19 Kaaviosta 4 ilmenevät niiden tärkeimpien elinten tehtävät ja vastuualueet, jotka vastaavat petostentorjunnasta YMP:n yhteydessä.

20 Myös tilintarkastustuomioistuin on tilintarkastusstandardien mukaisesti valppaana petosriskien suhteen. Näin ollen se

• ottaa petosriskin huomioon suunnitellessaan ja suorittaessaan tarkastuksia
• raportoi petosepäilyistä OLAFille ja EPPOlle
• on viime aikoina julkaissut kaksi erityiskertomusta EU:n varainkäyttöön kohdistuvien petosten torjunnasta⁶; lisäksi se tutki vuoden 2019 tarkastuslausumaansa varten YMP:n menoihin liittyviä komission petostentorjuntapolitiikkoja ja ‑menettelyjä⁷.

Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle YMP:n menojen osalta havaitsemiensa petosten määrän

21 Komission PIF-kertomuksessa esitetään yleiskuva YMP:n menoihin kohdistuvista petoksista (ilmoitettujen tapausten määrä ja arvo) ja täydennetään tilastoja tausta-analyysein. Vuosina 2016–2020 YMP:n osuus IMS-järjestelmässä ilmoitetuista petoksista oli 11 prosenttia, kun taas koheesiopolitiikan osuus oli 86 prosenttia kokonaismäärästä (ks. taulukko 1).

22 Petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien taloudellinen vaikutus on YMP:ssä yleensä vähäinen: vuosina 2016–2020 niiden osuus kaikista YMP:n maksuista oli 0,09 prosenttia. Kaaviosta 5 käy ilmi petosten havaitsemisaste eli (epäiltyjen ja todettujen) petostapausten ilmoitetun arvon ja YMP:n eri osa-alueilla suoritettujen maksujen välinen suhde.

23 Kuten vuoden 2020 PIF-kertomuksessa⁸ tuodaan esiin, petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä ja niihin liittyvät rahamäärät eivät kuitenkaan suoraan kuvasta EU:n talousarvioon vaikuttavien petosten määrää. Pikemminkin ne ilmentävät jäsenvaltioiden työtä EU:n taloudellisia etuja uhkaavien petosten ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi. Tilintarkastustuomioistuin on aiemmissa tarkastuksissaan havainnut, etteivät nämä luvut anna täydellistä kuvaa EU:n varainkäyttöön liittyvien havaittujen petosten määrästä⁹.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

24 Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa tutkittiin YMP:n tukijärjestelmiin kohdistuvia petosmuotoja. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, onko komissio asianmukaisesti tunnistanut YMP:n menoihin vaikuttavat petosriskit ja reagoinut näihin riskeihin tarvittavalla tavalla.

25 Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus kattoi YMP:stä rahoitetut toimenpiteet, joiden hallinnointi perustuu yhteistyöhön (suorat tuet, markkinatoimenpiteet ja maaseudun kehittäminen). Tätä varten tutkittiin tietoja ohjelmakausilta 2007–2013 ja 2014–2020. Tilintarkastustuomioistuin ei tutkinut suoran hallinnoinnin piiriin kuuluvia YMP:n menoja (noin 0,8 prosenttia YMP:n menoista). Tilintarkastustuomioistuin ei myöskään ottanut huomioon eturistiriitoja koskevia kysymyksiä, vaan aihetta käsitellään erillisessä erityiskertomuksessa, joka on määrä julkaista vuonna 2022. EPPO, joka aloitti toimintansa kesäkuussa 2021, ei sisältynyt tilintarkastustuomioistuimen tarkastukseen.

26 Tilintarkastustuomioistuin hankki tarkastusevidenssinsä seuraavista lähteistä:

• asiakirjatarkastukset sekä videokonferenssit OLAFin ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston kanssa
• asiakirjatarkastukset kolmessa jäsenvaltiossa (Ranskassa, Italiassa ja Slovakiassa); maat valittiin indikaattoreilla, joilla mitataan petoksia, maanomistuksen keskittymistä ja rahoituksen määrää.
• kyselyt, jotka osoitettiin kolmen valitun jäsenvaltion ylimmille tarkastuselimille sekä kaikkien 27 jäsenvaltion maksajavirastoille, petostentorjunnan koordinointivirastoille (AFCOS) ja todentamisviranomaisille; kysely kattoi petosriskit, petostentorjuntatoimenpiteet ja jäsenvaltioissa käytössä olevat kontrollit; AFCOS-virastot ja maksajavirastot 23 jäsenvaltiosta ja todentamisviranomaiset 13 jäsenvaltiosta vastasivat tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn
• IMS-järjestelmästä ja EU:n tilastotoimiston (Eurostat) tietokokonaisuuksista saatujen tietojen analysointi.

27 Tilintarkastustuomioistuin pyrkii kertomuksellaan auttamaan komissiota ja jäsenvaltioita vuosien 2023–2027 uuden yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä sovellettavien petostentorjuntavalmiuksien kehittämisessä.

Huomautukset

Petosriskit ovat erilaiset YMP:n eri tukijärjestelmissä

28 Kun komissio ehdottaa säädöksiä, se on velvoitettu varmistamaan, että YMP:n eri tukijärjestelmien suunnittelussa ja säännöissä otetaan huomioon toimintaan luontaisesti kuuluva petosten riski¹⁰.

29 Tilintarkastustuomioistuin arvioi YMP:n tärkeimpien menoluokkien altistumista petosriskille. Se otti huomioon aiempien tarkastustensa tulokset sekä IMS-järjestelmässä raportoidut tapaukset ja OLAFin tutkimukset.

30 Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausumaansa varten tekemä työ on osoittanut, että sääntöjen monimutkaisuus ja tapa, jolla menot maksetaan EU:n varoista, vaikuttavat virheriskiin. Tilintarkastustuomioistuin toi vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2019¹¹ esiin, että myös petosriski on suurempi menoaloilla, joilla tukikelpoisuusehdot ovat monimutkaisemmat (ks. kaavio 6).

Osa edunsaajista salaa tukikelpoisuusehtojen rikkomisia

31 Eräät YMP:n järjestelmät, joiden tarkoituksena on tukea tiettyjä edunsaajaryhmiä, ovat osoittautuneet alttiiksi petoksille, koska jotkin hakijat eivät anna asiaankuuluvia tietoja tai luovat keinotekoisesti edellytykset tukikelpoisuuskriteerien täyttymiselle ja saavat siten aiheettomasti YMP:n tukea.

32 Yksi maaseudun kehittämistä koskevista EU:n prioriteeteista on pienten ja keskisuurten yritysten (pk‑yritysten) monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen helpottaminen. Jotta voidaan määrittää, voidaanko edunsaaja hyväksyä pk‑yritykseksi, on olennaisen tärkeää saada luotettavat tiedot työntekijöiden lukumäärästä, vuotuisesta liikevaihdosta ja taseen loppusummasta samoin kuin sidosyrityksistä.

33 Tilintarkastustuomioistuin on havainnut tarkastuslausumaa varten tekemänsä työn perusteella tapauksia, joissa edunsaajat eivät olleet paljastaneet yhteyksiään muihin yrityksiin. Myös OLAF on tutkinut tällaisia tapauksia (ks. esimerkit laatikossa 2).

34 YMP:n tavoitteena on edistää maatalousalalla sukupolvenvaihdosta myöntämällä lisärahoitusta tietyt ehdot täyttäville ”nuorille viljelijöille”. Jotta viljelijä on oikeutettu tällaiseen tukeen, hänen on oltava tukihakemuksen jättäessään enintään 40-vuotias ja ryhdyttävä ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi.

35 Nuori viljelijä voi perustaa tilan yksin tai yhdessä muiden viljelijöiden kanssa yrityksen oikeudellisesta muodosta riippumatta. Kun on kyse oikeushenkilöistä, nuorella viljelijällä on kuitenkin oltava tosiasiallinen ja jatkuva päätäntävalta oikeushenkilössä johtamiseen, etuihin ja taloudellisiin riskeihin liittyvien päätösten osalta.

36 Jäsenvaltiot voivat määritellä tiukemmat säännöt maaseudun kehittämiseen liittyvää käynnistämistukea saaville nuorille viljelijöille. Esimerkiksi Ranskan tukikelpoisuussäännöissä edellytetään, että nuoren viljelijän tulot ovat pääosaltaan peräisin maataloustoiminnasta. Joissakin IMS-järjestelmään tallennetuissa tapauksissa kävi ilmi, että uusi tila ei tuottanut odotettua liikevaihtoa ja nuoret viljelijät etsivät tulojensa kasvattamiseksi töitä muualta (joskus kokoaikaisesti), jolloin he eivät enää olleet oikeutettuja tukeen. Toisissa tapauksissa ilmeni, että edunsaajat eivät olleet tilanpidosta vastaavia maatalousyrittäjiä eivätkä tosiasiallisesti työskennelleet tilalla.

37 Tällaisia tapauksia voidaan pitää petoksina, jos edunsaaja, joka ei täytä tukikelpoisuusedellytyksiä, esittää virheellisiä tai puutteellisia tietoja antaakseen väärän kuvan todellisesta tilanteestaan.

38 Joissakin tapauksissa edunsaajat voivat väärentää asiakirjoja tai simuloida toimintaa täyttääkseen YMP:n tuelle asetetut ehdot (ks. laatikko 3).

Hankkeiden monimutkaisuus lisää petosriskiä

39 Viinialan tukiohjelmista rahoitetaan markkinatoimenpiteiden puitteissa – erilaisten tukikelpoisuusedellytysten täytyttyä – useita toimenpiteitä, kuten viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen, satovakuutus, investoinnit yrityksiin, innovaatiot uusien tuotteiden, prosessien ja teknologioiden kehittämiseksi sekä myynninedistäminen EU:n ulkopuolisissa maissa.

40 EU:n ulkopuolisissa maissa toteutettavat myynninedistämistoimet ovat erityisen alttiita riskeille. Ne voivat olla tarkastusten kannalta haastavia, koska

• monet myynninedistämistoimet (esim. suhdetoiminta) ovat luonteeltaan tilapäisiä ja aineettomia
• paikan päällä tehtävät tarkastukset ovat harvinaisia EU:n ulkopuolisissa maissa
• useimmat myynninedistämistoimet teetetään alihankintana, erityisesti silloin, kun ne toteutetaan muissa maissa kuin edunsaajan omassa maassa.

41 Laatikossa 4 on esimerkkitapaus, jonka tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastuslausumaa varten tekemänsä työn aikana.

Suorat tuet ja ’maananastus’

42 Saadakseen pinta-alaperusteisia suoria tukia edunsaajien on ilmoitettava käytössään olevien tukikelpoisten hehtaarien määrä¹⁸. Toisin sanoen edunsaajilla on oltava asianmukainen oikeusperusta maa-alaa koskevien vaatimusten esittämiseksi.

43 Suorat tuet on yhdistetty ’maananastuksen’ käsitteeseen, joskin termi on kiistanalainen (ks. laatikko 5).

44 Lähes 60 prosenttia maksajavirastoista ilmoitti tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastatessaan, että ne eivät ottaneet ’maananastusta’ huomioon riski-indikaattorina. Eräässä jäsenvaltiossa viisi maksajavirastoa katsoi ’maananastuksen’ liittyvän tilanteeseen, jossa edunsaajat toimittivat tukikelpoisia hakemuksia ilman, että heillä oli oikeusperustaa maa-alaa koskevien vaatimusten esittämiselle.

Nykyiset tarkastukset ovat osaltaan vähentäneet virheriskiä

45 Pääasiallinen hallinnointiväline, jonka avulla tarkastetaan suoria tukia koskeva tukikelpoisuus, on yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS), johon kuuluu viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä (LPIS).

46 IACS-järjestelmä kokoaa yhteen tiloja, tukihakemuksia, viljelylohkoja ja eläimiä koskevat tietokannat, joiden avulla maksajavirastot tekevät hallinnollisia ristiintarkastuksia kaikille tukihakemuksille. LPIS on paikkatietojärjestelmä, joka sisältää useista eri lähteistä koottuja paikkatietoaineistoja, jotka yhdessä muodostavat rekisterin jäsenvaltioissa sijaitsevista viljelylohkoista.

47 Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausumaansa varten tekemä työ vahvistaa sen, että IACS-järjestelmä ja erityisesti LPIS-järjestelmä muodostavat vaikuttavan hallinto- ja valvontajärjestelmän, jonka avulla varmistetaan, ettei suorien tukien virhetaso kokonaisuutena tarkasteltuna ole olennainen.

48 IACS-järjestelmässä käyttöönotettu paikkatietoanalyysiin pohjautuva tukihakemus, jonka avulla viljelijät voivat lähettää maksupyynnöt sähköisesti, ja se, että maksajavirastot suorittavat viljelijöiden tukihakemusten alustavat ristiintarkastukset, ovat niin ikään auttaneet alentamaan virhetasoa.

Jotkut tilanteet ovat alttiimpia ’maananastukselle’

49 IACS-LPIS-järjestelmän vuoksi tukikelpoista pinta-alaa on vaikea ilmoittaa liian suurena (esim. kaksinkertaisella hakemuksella tai ilmoittamalla muuta kuin maatalousmaata), ja siksi petoksentekijät pyrkivät hankkimaan maatalousmaata laittomasti ja sen jälkeen hakemaan tukea (ks. kaavio 7).

50 OLAFin ja kansallisten viranomaisten tutkimuksissa on havaittu, että tämäntyyppiselle petolliselle toiminnalle altteinta on julkisessa omistuksessa oleva maa tai yksityinen maa, jonka omistussuhteet ovat epäselvät (ks. laatikko 6 ja laatikko 7).

51 Petoksentekijät, jotka esittävät maa-alan osalta laittomasti vaatimuksia saadakseen suoraa tukea, voivat toimittaa väärennettyjä asiakirjoja ja turvautua rikollisiin käytäntöihin, kuten kiristykseen ja viranomaisten kanssa tehtyyn vilpilliseen yhteistoimintaan (sisäiset petokset). Esimerkki tästä esitetään laatikossa 6.

52 Petoksentekijät voivat hyödyntää myös puutteita jäsenvaltioiden tarkastuksissa (ks. laatikko 7).

Unionin tuomioistuin ja komissio ovat äskettäin selventäneet sääntöjä, joita sovelletaan maa-alojen käyttöä koskevan oikeusperustan tarkastuksiin

53 YMP:tä koskevassa lainsäädännössä ei määritellä käsitettä ’viljelijän käytössä oleva maa’ eikä edellytetä, että viljelijän on tukihakemusta jättäessään esitettävä todisteet oikeudestaan käyttää maata²⁴. Tässä yhteydessä sovelletaan omistusta, vuokrausta ja muita laillisia käyttö- ja hallintaoikeuden muotoja koskevia kansallisia sääntöjä.

54 Jäsenvaltioiden on tarkastettava kaikki maksupyynnöt ehkäistäkseen ja korjatakseen sääntöjenvastaisuudet ja periäkseen takaisin aiheettomasti maksetut määrät²⁵. Tätä varten ne voivat, erityisesti epäselvissä tapauksissa, vaatia hakijaa esittämään todisteet siitä, että maa on laillisesti hakijan käytössä²⁶.

55 Tarkastukset, jotka koskevat viljelijöiden laillista oikeutta käyttää ilmoitettua maa-alaa, ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Tilintarkastustuomioistuimen kyselytulosten mukaan kahdeksan maksajavirastoa kahdessa jäsenvaltiossa tarkastaa kyseisen asian kaikissa tapauksissa. Tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastanneista 47 maksajavirastosta yhdeksän ilmoitti tekevänsä tarkastuksia vain päällekkäisten hakemusten tapauksessa. Loput maksajavirastot tekevät kohdennettuja tarkastuksia myös muulloin, esimerkiksi

•  kun maa-alalle haetaan tukea ensimmäistä kertaa tai maa on julkisyhteisön omistuksessa
•  jos hallinnollisissa tarkastuksissa tai tarkastuskäynneillä ilmenee epäilyjä.

56 Jos useampi kuin yksi henkilö väittää omaavansa oikeusperustan vaatimuksen esittämiselle, sovelletaan päätäntävallan periaatetta viljelijälle koituvien voittojen ja taloudellisten riskien osalta²⁷. Unionin tuomioistuimen äskettäin antamassa tuomiossa on esitetty selvennyksiä käsiteltävänä oleviin kysymyksiin ja tuotu esiin, kuinka tärkeää on, että maa-ala on laillisesti hakijan käytössä. Tuomioistuin totesi, että kun tukihakemuksen on tehnyt sekä maatalousmaiden omistaja että kolmas osapuoli, joka käyttää maita ilman oikeusperustaa, maan katsotaan olevan omistajan käytössä²⁸.

57 Komissio antoi tämän tuomion jälkeen kesäkuussa 2021 jäsenvaltioille ohjeita²⁹. Ohjeistuksen mukaan se, että edunsaajalla on maa laillisesti käytössään, merkitsee, että edunsaajalla on oikeus käyttää maata laillisesti. Ohjeissa todetaan myös, että jäsenvaltiot voivat suunnitella omat tarkastuksensa, mutta näillä tarkastuksilla on ehkäistävä ja korjattava sääntöjenvastaisuuksia vaikuttavasti, eikä niitä pitäisi kohdentaa pelkästään kaksinkertaisiin hakemuksiin.

Tukihakemukset, jotka koskevat maata, jolla ei harjoiteta maataloustoimintaa

58 Petoksentekijät voivat myös pyrkiä hankkimaan maata – joko laillisesti tai muutoin – pelkästään suorien tukien saamiseksi, harjoittamatta minkäänlaista maataloustoimintaa. Riski on suurempi tietyillä laidunmailla ja vuoristoalueilla, joilla maksajavirastojen on vaikeampi tarkastaa vaatimuksena olevaa maataloustoimintaa, kuten laiduntamista (ks. laatikko 8).

Tilintarkastustuomioistun raportoi petosepäilyistä

59 Tilintarkastustuomioistuin havaitsee vuosittain tarkastuslausumaa varten tekemänsä työn aikana useita sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat osoittautua petoksiksi. Tarkastajat eivät kuitenkaan voi olla varmoja, että kyseessä todella on petos.

60 Luonnonvarojen alan menojen osalta vuosina 2018–2020 raportoitu kokonaisvirhetaso laski 2,4 prosentista 2,0 prosenttiin maksetusta kokonaismäärästä. YMP:n osuus luonnonvarojen alan menoista oli 97 prosenttia. Kyseisinä vuosina tilintarkastustuomioistuin tarkasti 698 YMP:n maksua ja kvantifioi virheitä 101 tapauksessa. Tapauksista 17:ssä tilintarkastustuomioistuin epäili, että virheeseen saattoi liittyä petos.

61 Tilintarkastustuomioistuimella ei ole oikeutta tutkia petoksia. Se välittikin näistä 17 tapauksesta 12 OLAFin tietoon. Lopuissa viidessä tapauksessa tutkinta tai takaisinperintämenettelyt olivat jo käynnissä tai tapausten vähäinen arvo ei täyttänyt OLAFin tutkintaperusteita, joissa otetaan huomioon oikeasuhtaisuus.

Komissio on ryhtynyt torjumaan YMP:n menoihin kohdistuvia petoksia, mutta se ei ole toiminut riittävän ennakoivasti

62 Tilintarkastustuomioistuin olettaisi komission torjuvan petoksia tarkoituksenmukaisin toimenpitein niin, että tämä saa kokonaiskäsityksen YMP:n menoihin kohdistuvista petoksista ja petosriskeistä ja voi reagoida niihin tarvittavalla tavalla³¹.

63 AGRI-pääosasto on petostentorjuntastrategiansa³² mukaisesti tehostanut yhteistyötään OLAFin kanssa (ilmoittamalla tapauksia OLAFille ja noudattamalla OLAFin suosituksia), antanut henkilöstölleen koulutusta ja opastusta, opastanut jäsenvaltioita ja valistanut petoksista sekä sisäisesti että ulkoisesti.

64 Tilintarkastustuomioistuin tutki, onko komissio

• tehnyt kattavan petosriskien arvioinnin ja seurannut uusien petostyyppien ilmaantumista
• antanut asianmukaista ohjausta ja valistanut jäsenvaltioita havaituista petosriskeistä
• valvonut riittävällä tavalla jäsenvaltioiden petostentorjuntatoimenpiteitä
• edistänyt uuden teknologian käyttöä valvontajärjestelmien vahvistamisessa.

Komissio on yksilöinyt keskeiset petosriskit ja antanut hiljattain jonkin verran ohjeita ’maananastuksen’ varalta

65 Yksi AGRI-pääosaston petostentorjuntastrategiassa asetetuista strategisista tavoitteista oli petosriskin arvioinnin kehittäminen. AGRI-pääosasto raportoi analyyseistaan petostentorjuntastrategiansa peräkkäisissä versioissa (ks. taulukko 2). AGRI-pääosaston mukaan

• riskialttiimpia ovat maaseudun kehittämisen investointitoimenpiteet ja tietyt markkinatoimenpiteet (myynninedistämistoimet ja tuki tuottajaorganisaatioille)
• vähemmän riskialttiita ovat suorat tuet, muut pinta-alaperusteiset tuet ja eläimiin liittyvät tuet.

66 AGRI-pääosasto on seurannut uusien petostyyppien ilmaantumista vuodesta 2014 lähtien. Vuonna 2016 se teki kattavan analyysin petosriskeistä ja sitoutui päivittämään analyysiään vuosittain. AGRI-pääosasto on vuodesta 2017 lähtien katsonut, että sen riskianalyysiä ei ole tarpeen päivittää, koska riskit eivät ole muuttuneet eikä uusia petosmuotoja ole ilmennyt. Se aikoo analysoida petosriskejä uudestaan, ennen kuin uusi YMP tulee voimaan tammikuussa 2023.

67 Vuosina 2017–2019 OLAF tutki suorien tukien järjestelmällisiä väärinkäytöksiä Italiassa, Ranskassa ja Slovakiassa (ks. laatikko 6, laatikko 7 ja laatikko 8). AGRI‑pääosasto ei täydentänyt petosriskin arviointiaan niin, että se kattaisi ’maananastuksen’, koska se ei pitänyt tätä YMP:hen suoraan kohdistuvana petoksena.

68 AGRI-pääosasto kuvaili vuoden 2020 petostentorjuntastrategiassaan ’maananastusta’ maatalousmaan laittomaksi haltuunotoksi, jonka jälkeen petoksentekijät hakevat suoria tukia laillisesti. Pääosasto totesi, että strategia kattaa myös maineriskit, joilla ei ole suoraa vaikutusta EU:n taloudellisiin etuihin. Nämä riskit voivat koskea muun muassa ’maananastusta’ ja muita väärinkäytöksiä. AGRI-pääosasto arvioi tältä osin, että tällaiset ilmiöt eivät johdu YMP-lainsäädännön heikkouksista, vaan ne ovat jäsenvaltiota koskevia oikeusvaltiokysymyksiä.

69 Kuten laatikossa 5 tuotiin esiin, ’maananastukseen’ voi liittyä monenlaisia petollisia käytäntöjä, kuten asiakirjojen väärentämistä, pakottamista, poliittista vaikuttamista tai sisäpiiritiedon käyttöä, menettelyjen manipulointia tai lahjusten maksamista. Viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön perustuvan (ks. kohta 57) komission ohjeistuksen mukaan se, että edunsaajalla on maa laillisesti käytössään, merkitsee, että edunsaajalla on oikeus käyttää maata laillisesti. Tämä tarkoittaa, että kun tällainen oikeus todetaan kansallisen lainsäädännön perusteella saaduksi petollisilla käytännöillä, myös maan käyttöön liittyvistä maksuista tulee sääntöjenvastaisia. Tällaisissa tapauksissa maksajavirastot voivat hyödyntää käytettävissään olevia tietoja varoitusmerkkien havaitsemiseksi ja tehdä yhteistyötä tutkintaa suorittavien lainvalvontaviranomaisten kanssa.

Komissio on antanut jäsenvaltioille ohjeita, mutta jotkin maksajavirastot ovat ilmoittaneet tarvitsevansa enemmän käytännön neuvoja

70 AGRI-pääosasto on pyrkinyt valistamaan jäsenvaltioita petoksiin liittyvistä aiheista sekä laatinut niille ohjeita ja petosindikaattoreita (varoitusmerkkejä). Kaaviossa 8 on yhteenveto sen toimista.

71 Vastatessaan tarkastajien kysymyksiin, jotka koskivat komissiolta saatuja ohjeita, maksajavirastot mainitsivat AGRI-pääosaston aloitteet mutta toivat esiin myös muita tietolähteitä:

• Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevat komission petostentorjuntaohjeet
• tietojenvaihto COCOLAF-komiteassa (petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea) ja AGRI-pääosaston oppimisverkostossa
• PIF-raportit ja muut OLAFin antamat ohjeet.

72 Valtaosa kyselyyn vastanneista maksajavirastoista piti komission ohjeita hyödyllisinä, vaikka kaksi niistä huomauttikin, että jotkin analyysit (esim. PIF-raporteissa) ovat mielenkiintoisia mutta liian yleisluonteisia ollakseen hyödyllisiä maksajanvirastojen päivittäisessä työssä. Seitsemän maksajavirastoa piti hyödyllisinä petostapauksia koskevia esimerkkejä, joita käsiteltiin petostentorjunnasta järjestetyissä seminaareissa. Kaksi maksajavirastoa katsoi, että ohjeita olisi täydennettävä käytännönläheisemmillä esimerkeillä.

73 Kaaviossa 9 esitetään AGRI-pääosaston ohjeet vuodesta 2012 lähtien.

74 AGRI-pääosasto ei ole vuoden 2013 jälkeen antanut ohjeita petosriskiin sovellettavista indikaattoreista (varoitusmerkeistä), vaikka petoksia koskevien lisäindikaattorien käyttöönotto olisi maksajavirastojen työtä koskevan ohjeistuksen kannalta hyödyllistä. Useimmat nimenomaan petosriskejä koskevat seminaarit järjestettiin vuosina 2013–2018, ja ne alkoivat uudestaan vuonna 2021. Vuodesta 2020 alkaen jäsenvaltiot ja AGRI-pääosasto ovat säännöllisesti keskustelleet petostentorjuntatoimenpiteistä oppimisverkostonsa kokouksissa.

Komissio seuraa jäsenvaltioiden toteuttamia petostentorjuntatoimenpiteitä, mutta sen saama kokonaiskuva on puutteellinen

75 Komissio (AGRI-pääosasto) suositteli vuonna 2014 maksajavirastoille erityistoimenpiteitä (ks. laatikko 9), jotta näiden toiminta olisi EU:n säädöksissä³³ asetettujen petostentorjuntaan liittyvien hyväksymisedellytysten mukaista (ks. laatikko 1).

76 Jäsenvaltioiden todentamisviranomaiset arvioivat vuosittain, noudattavatko maksajavirastot hyväksymisedellytyksiä. Lisäksi todentamisviranomaiset arvioivat maksajavirastojen sisäisen valvonnan järjestelmiä. Komission mukaan niiden olisi arvioitava myös sitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet suositellut petostentorjuntatoimenpiteet täytäntöön (ks. laatikko 9). Komissio tutkii todentamisviranomaisten vuosittaiset kertomukset ja kohdistaa seurantaa havaittuihin puutteisiin.

77 Komissio antoi vuonna 2016 todentamisviranomaisille hyväksymisedellytyksiä koskevat ohjeet, joihin sisältyi myös petosten ehkäisemistä ja havaitsemista käsittelevä osio. Komissio ei kuitenkaan antanut ohjeita tarkastuksista, jotka todentamisviranomaisten oli määrä suorittaa.

78 Tilintarkastustuomioistuin kävi läpi kertomukset, jotka todentamisviranomaiset olivat laatineet viidestä maksajavirastosta vuosilta 2018–2020. Kolme todentamisviranomaista raportoi tarkastuksistaan ja antoi suosituksia puutteita havaittuaan. Sen sijaan loput kaksi todentamisviranomaista eivät sisällyttäneet tällaisia tietoja kertomuksiinsa. Komissio ei ole pyytänyt näiltä kahdelta todentamisviranomaiselta lisätietoja.

79 Todentamisviranomaisten suorittamien tarkastusten ja raporttien puutteellisuus voi heikentää maksajavirastojen toteuttamien petostentorjuntatoimenpiteiden laadusta saatavaa varmuutta. Komissio keskusteli marraskuussa 2021 järjestetyssä kokouksessa todentamisviranomaisten kanssa edelleen siitä, mikä on niiden rooli tässä yhteydessä.

80 AGRI-pääosasto arvioi maksajavirastojen valvontajärjestelmiä säännönmukaisuus- ja hyväksymistarkastuksissa, jotka saattavat koskea petostentorjuntatoimenpiteitä. Tilintarkastustuomioistuin kävi läpi AGRI-pääosaston laatimat hyväksyntää koskevat kertomukset tarkastukseen valitsemiensa jäsenvaltioiden osalta ja havaitsi seuraavaa:

• Kolmeen valittuun maksajavirastoon Ranskassa ei ollut viime aikoina kohdistettu hyväksymistarkastuksia.
• Valitussa maksajavirastossa Italiassa tehtiin tutkimuksia vuosina 2015 ja 2019, mutta niiden painopisteenä oli velanhallinta eikä niinkään petostentorjunta.
• Slovakiassa AGRI-pääosasto painotti petostentorjuntatoimenpiteitä (ks. seuraava kohta ja laatikko 10).

81 Erityistapauksissa, joissa komissio saa tiedon varojen mahdollisesta väärinkäytöstä, maksajavirastolle voidaan tehdä perusteellisia tarkastuksia (ks. kaavio 10 ja laatikko 10).

Komissio on edistänyt uusien teknologioiden käyttöä, mutta niitä ei hyödynnetä riittävästi

82 Komissio on edistänyt uuden teknologian hyödyntämistä hallinnollisissa tarkastuksissa, jota suoritetaan IACS-järjestelmän avulla. Se on kannustanut käyttämään nk. monitorointitarkastuksia ja Arachnea.

83 Maksajavirastot ovat voineet tehdä monitorointitarkastuksia vuodesta 2018 lähtien. Niissä YMP:n sääntöjen noudattaminen tarkastetaan soveltuvin osin satelliittitietoihin perustuvien automaattisten prosessien avulla. Toistaiseksi maksajavirastot ovat käyttäneet monitorointitarkastuksia lähinnä arvioidessaan pinta-alaan perustuvia tukihakemuksia suoran tuen järjestelmissä.

84 Maksajavirastot voivat verrata viljelykasvityyppejä ja maataloustoimintaa koskevia satelliittitietoja viljelijöiden tukihakemuksissa antamiin tietoihin. Kun yksittäisen tukijärjestelmän kaikkia tukikelpoisuuskriteereitä voidaan arvioida avaruudesta käsin, maksajaviranomaisten on mahdollista kohdistaa etäseurantaa koko ilmoitettujen lohkojen perusjoukkoon.

85 Uuden lähestymistavan ansiosta maksajavirastot voivat varoittaa viljelijöitä mahdollisesta noudattamatta jättämisestä kasvukauden aikana (esimerkiksi pelto on niitettävä tiettyyn päivään mennessä). Tämä antaa viljelijöille useampia mahdollisuuksia korjata tukihakemuksiaan ennen niiden lopullista käsittelyä ja kannustaa noudattamaan tukijärjestelmän sääntöjä³⁵.

86 Monitorointitarkastuksilla on mahdollista vähentää hallinnollista rasitetta ja parantaa kustannustehokkuutta³⁶. Kun koko edunsaajien perusjoukon maataloustoiminnasta saadaan havaintoja säännöllisesti, monitorointitarkastuksilla on ehkäisevä vaikutus, ja tarkastukset voivat auttaa tunnistamaan mahdollisista petoksista varoittavia merkkejä.

87 Komissio on vuodesta 2013 lähtien kehittänyt omaa tietoteknistä riskienpisteytysvälinettään (Arachne), jota jäsenvaltiot voivat käyttää maksutta ja vapaaehtoisesti. Arachne-välineellä käsitellään ja analysoidaan jäsenvaltioiden toimittamat tiedot kunkin hankkeen edunsaajista, toimeksisaajista ja muista sidosryhmistä. Välineen avulla näitä tietoja verrataan ulkoisista tietokannoista saatuihin tietoihin, jotka koskevat yrityksiä ja näihin yrityksiin sidoksissa olevia henkilöitä. Näin voidaan tunnistaa hankkeet, edunsaajat ja toimeksisaajat, joihin liittyy petosriski.

88 Arachne kehitettiin alun perin koheesiopolitiikan menoalaa varten. Välineen toiminta-aluetta laajennettiin yhteiseen maatalouspolitiikkaan helmikuussa 2019 käynnistetyllä pilottihankkeella, joka kattaa maaseudun kehittämishankkeet.

89 YMP:hen vuodesta 2023³⁷ alkaen sovellettavassa lainsäädännössä edellytetään, että komissio antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden välineen vapaaehtoiseen käyttöön. Komission on julkaistava asiasta arviointikertomus vuonna 2025. Neuvosto ja Euroopan parlamentti sitoutuivat yhteisessä lausumassa tarkastelemaan komission arviointikertomuksen perusteella ehdotusta välineen pakollisesta käytöstä³⁸.

Teknologioiden käyttöönotto jäsenvaltioissa vie aikaa

90 Tilintarkastustuomioistuin suositteli erityiskertomuksessaan, jonka aiheena oli uusien kuvantamisteknologioiden käyttö YMP:n valvonnassa, komissiolle monitorointitarkastusten edistämistä keskeisenä valvontajärjestelmänä vuoden 2020 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa³⁹. Komissio onkin sitoutunut tukemaan jäsenvaltioita tämän uuden toimintatavan kehittämisessä.

91 Vuoden 2020 lopussa, eli kahden vuoden kuluttua välineen käyttöönotosta, monitorointitarkastukset kattoivat 5,7 prosenttia kokonaisalasta, jonka perusteella suoria tukia maksettiin⁴⁰. Komission arvioiden mukaan kattavuus oli 13,1 prosenttia vuoden 2021 lopussa.

92 Uudessa YMP:ssä kaikkien jäsenvaltioiden pinta-alaperusteiset toimenpiteet täytyy analysoida automaattisesti satelliittitietojen perusteella pinta-alamonitorointijärjestelmää (AMS) käyttäen. Komissio olettaa, että vaatimus lisää satelliittiseurattavaa maa-alaa.

93 Kaksi vuotta YMP:tä koskevan Arachne-pilottihankkeen käynnistämisen jälkeen 76 maksajavirastosta seitsemän⁴¹ on ladannut välineeseen tietoja ja käyttänyt sitä jossakin määrin, neljä⁴² testaa välinettä parhaillaan ja kymmenen⁴³ on aloittanut alustavat keskustelut sen käytöstä. Koska Arachne on tiedonlouhintaan perustuva riskienpisteytysväline, sen hyödyllisyys riippuu siitä, käytetäänkö välinettä ja kuinka paljon jäsenvaltioiden viranomaiset lataavat siihen tietoja.

Teknologian kehittämismahdollisuuksia on edelleen selvitettävä

94 Tekoäly tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia parantaa työvälineitä, mikä puolestaan mahdollistaa toimintamallien havaitsemisen miljardeissa tietopisteissä. Tiedonlouhintavälineiden ansiosta seurantajärjestelmiä voidaan tehostaa, ja lisäksi ne mahdollistavat sen, että järjestelmillä kyetään havaitsemaan petokset ja julkisten varojen huono hallinnointi.

Massadatan käyttö tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseen

95 Tietojen julkistamista ja raportointia koskevat vaatimukset ovat olennaisen tärkeitä, sillä ne mahdollistavat tilivelvollisuuden ja valvonnan, joilla ehkäistään korruptiota ja petoksia.

96 Euroopan parlamentti julkaisi toukokuussa 2021 tutkimuksen⁴⁴, jossa analysoitiin YMP:n varoja vuosina 2018 ja 2019 ja koheesiovaroja vuosina 2014–2020 saaneita edunsaajia suurimpien edunsaajien määrittämiseksi. Tutkimuksessa tehtiin ero ns. suorien edunsaajien (joille maksetaan EU:n varoja suoraan) ja nk. lopullisten edunsaajien (tosiasialliset omistajat ja edunsaajat) välille. Jälkimmäiset ovat oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä, joilla on suora tai välillinen määräysvalta suoran edunsaajan suurimmassa osatekijässä. Tutkimuksessa tuotiin esiin, että on teknisesti ja oikeudellisesti vaikeaa saada kattava yleiskuva lopullisista edunsaajista ja saatujen EU:n varojen määristä.

97 Kertomus osoitti, että julkiset elimet, osakeyhtiöt ja muut oikeushenkilöt muodostivat noin kymmenesosan suorista edunsaajista mutta saivat yli kolmanneksen YMP:n varoista vuosina 2018–2019. EU:n varojen lopullisten edunsaajien tunnistamiseen liittyvän hajanaisuuden ja haasteiden vuoksi kertomuksessa ehdotettiin, että perustetaan yhteinen EU‑tietokanta, joka sisältää kaikki YMP:stä ja ERI-rahastoista rahoitetut hankkeet. Euroopan parlamentti julkaisi syyskuussa 2021 tutkimuksen yhtä yhteistä edunsaajatietokantaa koskevista vaatimuksista⁴⁵.

98 Yhteiseen tietokantaan EU:n varojen edunsaajista kerättäisiin tietoja miljoonista toimijoista. Tämä massadata auttaisi hahmottamaan varojen jakautumista ja varoittaisi osaltaan mahdollisista petoksista.

99 Komissio korosti vuoden 2020 PIF-kertomuksessaan⁴⁶, että petosten torjunnassa on keskeistä avoimuuden parantaminen julkisen (EU:n ja kansallisen) rahoituksen edunsaajien (myös toimeksisaajien, alihankkijoiden sekä tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien) osalta. Samoin tärkeää on tietojen tehokkaampi keruu ja käyttö, jossa hyödynnetään täysimääräisesti tietotekniikan yhteenliitettävyyden, tiedonlouhinnan ja riskienpisteytysvälineiden tarjoamia mahdollisuuksia.

100 Koheesioalan yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa⁴⁷ vuosiksi 2021–2027 edellytetään, että jäsenvaltiot keräävät tietoja EU:n rahoituksen saajien tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista. YMP:tä koskevassa uudessa lainsäädännössä edellytetään, että jäsenvaltiot keräävät edunsaajien tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, mukaan lukien sen konsernin yksilöinti, johon ne osallistuvat. Siinä ei kuitenkaan mainita tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja⁴⁸.

Tekoäly petosriskien tunnistamisessa

101 Komissio suosittelee, että maksajavirastot laativat luettelon petosriskiä mittaavista indikaattoreista (varoitusmerkeistä). Tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastanneet maksajavirastot antoivat niistä joitakin esimerkkejä (kaavio 11).

102 Jotkin, erityisesti suoria tukia koskevat, varoitusmerkit voitaisiin sisällyttää suoraan IACS-järjestelmän tietokantaan. Esimerkiksi Italian viranomaiset aikovat ladata järjestelmäänsä tiedot lohkoista, jotka on takavarikoitu tai jotka ovat oikeudenkäynnin kohteena, jotta järjestelmä voi antaa varoitusilmoituksen.

103 Koneoppimistekniikat mahdollistaisivat tarkastusten lisääntyvän automatisoimisen ja varoitusmerkkien käytön. Viron maksajavirasto on soveltanut satelliittikuviin koneoppimistekniikoita niittovaatimusten noudattamatta jättämisen ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi. Maksajavirasto katsoo, että järjestelmä on lisännyt edunsaajien tietoisuutta siitä, että sen valvonta kattaa sata prosenttia lohkoista, mikä on saanut aikaan pelotevaikutuksen ja edistänyt sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisyä. Eräs toinen maksajavirasto etsii algoritmiin perustuvan järjestelmän avulla viitteitä siitä, liittyykö lohkoihin sääntöjenvastaisten hakemusten riski. Maksajavirasto yksilöi tämän jälkeen yritykset, joilla on merkittävä määrä tällaisia lohkoja, joilla sääntöjenvastaisuuksien ja petosten riski voi olla suurempi.

104 Italiassa kansallinen maksajavirasto ja sisäministeriö pyrkivät yhteisellä aloitteella luomaan profilointimallin, jolla voidaan tunnistaa kunnat, joissa todennäköisyys tietynlaisesta rikollisesta toiminnasta on suuri. Aloitteessa hyödynnetään tiedonlouhintaa ja kuvatulkintaa. Hankkeessa tutkitaan LPIS-järjestelmässä saatavilla olevia satelliittikuvia ja analysoidaan rikollisesta toiminnasta mahdollisesti johtuvien alueellisten tekijöiden laadullista ja määrällistä vaihtelua (esimerkiksi laittomat kaatopaikat, vuodot, slummit, laittomat rakennelmat ja hylätyt rakennukset). Hankkeiden tarkoituksena on verrata näitä tietoja kuntia koskeviin tietoihin ja tunnistaa siten tilanteet, joissa rikollista toimintaa on tapahtunut tai saattaa tapahtua.

105 Tekoäly tarjoaa suuria mahdollisuuksia, mutta se vaatii huomattavia määriä käyttökelpoisessa muodossa olevaa dataa ja tietokantojen välisiä yhteyksiä. Tilintarkastustuomioistuimen kyselyyn vastatessaan jotkin maksajavirastot toivat esiin esteitä tietojen saatavuudessa. Näitä olivat muun muassa seuraavat:

• pankkisalaisuutta tai tietosuojaa koskevat oikeudelliset vaatimukset voivat haitata eri toimijoiden ja tietokantojen välistä tietojenvaihtoa
• tietokantojen väliset yhteydet sekä prosessien ja tarkastusten automatisointi edellyttävät erityisiä tietoteknisiä valmiuksia ja asiantuntemusta
• tarvittavien tietoteknisten valmiuksien kehittäminen vaatii huomattavia taloudellisia investointeja, jotka voivat olla suhteettomia niihin määriin nähden, joita on osoitettu eräisiin toimenpiteisiin tai myönnetty pienille jäsenvaltioille tai joista mahdollisessa petoksessa on kyse.

Johtopäätökset ja suositukset

106 Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa tutkittiin, onko komissio toteuttanut asianmukaisia toimia torjuakseen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) menoihin kohdistuvia petoksia. Tarkastajat arvioivat YMP:n tukijärjestelmiin kohdistuvien petosten muotoja. Tilintarkastustuomioistuin tutki, onko komissio yksilöinyt YMP:n menoihin kohdistuvat petosriskit ja reagoinut niihin tarvittavalla tavalla.

107 Tilintarkastustuomioistuimen yleispäätelmä on, että komissio on reagoinut YMP:n menoihin liittyviin petostapauksiin. Komissio ei kuitenkaan ole riittävän ennakoivalla tavalla puuttunut vaikutuksiin, jotka nk. maananastuksen riskistä aiheutuu YMP:n maksuille, taikka seurannut jäsenvaltioiden petostentorjuntatoimenpiteitä tai hyödyntänyt uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia.

108 Tilintarkastustuomioistuin on tässä kertomuksessa esittänyt yleiskuvan YMP:hen vaikuttavista petosriskeistä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi seuraavia riskejä: edunsaajat peittelevät tilanteita, joissa tukikelpoisuusehdot eivät ole täyttyneet (kohdat 31–38), rahoitetut toimenpiteet ovat monimutkaisia (kohdat 39–‍41), maata ’anastetaan’ laittomasti (kohdat 42–58).

109 Komissio arvioi YMP:n menoihin liittyvät petosriskit ja totesi, että riski on suurin maaseudun kehittämisen investointitoimenpiteissä ja tietyissä markkinatoimenpiteissä (kohta 65). Komissio teki viimeisimmän YMP:n petosriskianalyysinsä vuonna 2016 ja suunnittelee tekevänsä tuoreen analyysin ennen kuin uusi YMP tulee voimaan tammikuussa 2023 (kohta 66).

110 Komissio antoi jäsenvaltioille ohjeita petostentorjuntaan liittyvistä aiheista (kohta 70), ja suurin osa maksajavirastoista oli tyytyväinen näihin ohjeisiin (kohta 72). Vuodesta 2020 alkaen komissio on keskustellut petostentorjuntatoimenpiteistä jäsenvaltioiden kanssa säännöllisissä kokouksissa (kohta 74). Se antoi vuonna 2021 maksajavirastoille ohjeita ilmoitetun maatalousmaan oikeusperustan tarkastamista varten (kohta 57).

111 Maksajavirastoja koskevissa komission hyväksymis- ja sääntöjenmukaisuustarkastuksissa saatetaan käsitellä petostentorjuntatoimenpiteitä (kohta 80). Komissio valvoo todentamisviranomaisten vuotuisten arviointien avulla, noudattavatko maksajavirastot niille asetettuja hyväksymisedellytyksiä, myös petostentorjuntatoimenpiteiden osalta (kohta 76). Komissio antoi vuonna 2016 todentamisviranomaisille hyväksymisedellytyksiä koskevat ohjeet, mutta se ei antanut ohjeita tarkastuksista, joita todentamisviranomaisten oli määrä suorittaa petosten torjumiseksi (kohta 77). Eräiden todentamisviranomaisten kertomuksissa analysoitiin maksajavirastojen petostentorjuntatoimenpiteitä vain vähäisessä määrin, eikä komissio tällöin vaatinut todentamisviranomaisia toimittamaan lisätietoja (kohta 78).

112 Komissio on edistänyt uusien teknologioiden käyttöä tarkastusten automatisointiin, esimerkiksi monitorointitarkastuksissa, joissa hyödynnetään satelliittikuvia (kohdat 83–86). Komissio on myös kehittänyt oman riskienpisteytysvälineensä (Arachne) tukeakseen jäsenvaltioita petosten ehkäisemisessä (kohdat 87–89). Jäsenvaltiot ovat ottaneet nämä teknologiat käyttöön hitaasti (kohdat 91 ja 93). Tekoälyn ja massadatan avulla voidaan torjua petoksia (kohdat 94–104). Jäsenvaltioilla on kuitenkin haasteita niiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä (kohta 105), ja komissio on alkanut kannustaa jäsenvaltioita näiden teknologioiden käyttöön.

Suositus 1 – Hankitaan ja jaetaan muiden kanssa syvällisempi käsitys petosriskeistä ja YMP:n menoihin liittyvistä petostentorjuntatoimenpiteistä

Komission olisi

1. päivitettävä todentamisviranomaisille osoitettuja ohjeita selventääkseen, mikä on todentamisviranomaisten rooli maksajavirastojen petostentorjuntatoimenpiteiden arvioinnissa, sekä tarkastettava, miten todentamisviranomaiset noudattavat näitä ohjeita
2. arvioitava, miten maksajavirastot panevat täytäntöön ohjeet, jotka koskevat sen tarkistamista, että maa-alat ovat laillisesti hakijoiden käytössä; komission olisi myös levitettävä parhaita käytäntöjä, joilla puututaan laittomaan maananastukseen liittyviin riskeihin
3. a) ja b) kohdan mukaisesti päivitettävä arvionsa siitä, kuinka alttiita eri menojärjestelmät ovat petosriskeille ja missä määrin jäsenvaltioiden tasolla toteutetuilla petostentorjuntatoimenpiteillä voidaan havaita, ehkäistä ja vähentää riskejä; lisäksi komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet keskeisten petosriskien lieventämiseksi.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuonna 2023

Suositus 2 – Edistetään uuden teknologian käyttöä YMP:n menoihin kohdistuvien petosten ehkäisemisessä ja havaitsemisessa

Komission olisi

1. tuettava maksajavirastoja monitorointitarkastuksissa ja tulevan pinta-alamonitorointijärjestelmän käytössä; tässä yhteydessä komission olisi etenkin tunnistettava uusien teknologioiden käyttöönoton pullonkaulat ja jaettava tietoa parhaista käytännöistä ja teknisistä ratkaisuista näiden pullonkaulojen poistamiseksi
2. edistettävä petosten havaitsemisvälineiden, kuten Arachnen, käyttöä maksajavirastoissa, jotta useammat jäsenvaltiot käyttäisivät niitä
3. jaettava tekoälyn käyttöä ja koneoppimista koskevat parhaita käytännöt jäsenvaltioiden kanssa petoksiin viittaavien toimintamallien tunnistamiseksi.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuonna 2024

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Joëlle Elvingerin johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 4. toukokuuta 2022.

Liitteet

Liite I – Maatalousmaan käyttö- ja hallintaoikeus (EU‑27, 2016)

Lyhenteet

AFCOS: Petostentorjunnan koordinointivirasto (Anti-fraud coordination service)

ALV: Arvonlisävero

COCOLAF: Petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea (Advisory Committee for the Coordination of Fraud Prevention)

COSO: COSO-yhteishanke (Committee of Sponsoring Organizations of the Treadway Commission)

EPPO: Euroopan syyttäjänvirasto (European Public Prosecutor’s Office)

IACS-järjestelmä: Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (Integrated administration and control system)

IMS: Sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmä (Irregularity management system)

LPIS-järjestelmä: Viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä (Land Parcel Identification System)

OLAF: Euroopan petostentorjuntavirasto (European Anti-fraud Office)

PIF: Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen (lyhenne ranskankielisestä ilmauksesta protection des intérêts financiers)

Pk‑yritykset: Pienet ja keskisuuret yritykset

PO AGRI: Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto

YMP: Yhteinen maatalouspolitiikka

Sanasto

Arachne-tietokanta: Komission kehittämä tiedonlouhintaväline, jonka avulla hallintoviranomaisia ja maksajavirastoja tuetaan ERI-rahastojen hallinnoinnissa ja valvonnassa.

Digitalisointi: Siirtyminen digitaaliteknologian ja digitoidun tiedon käyttöön, jotta prosesseja ja tehtäviä voidaan muuttaa yksinkertaisemmiksi, nopeammiksi, tehokkaammiksi ja/tai taloudellisemmiksi.

Edunsaaja: EU:n talousarviosta avustuksen tai lainan saava luonnollinen tai oikeushenkilö.

Koneoppiminen: Prosessi, jossa tietotekniikkasovellus käyttää tekoälyä parantaakseen suorituskykyään tietyssä tehtävässä.

Korruptio: Julkisen vallan, yrityksen vallan tai henkilökohtaisen vallan väärinkäyttö laittoman hyödyn saamiseksi.

Maaseudun kehittämisohjelma: Joukko komission hyväksymiä kansallisia tai alueellisia monivuotisia tavoitteita ja toimia EU:n maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoa varten.

Maksajavirasto: Jäsenvaltion hyväksymä elin, joka hallinnoi ja valvoo EU:n maatalousmenoja.

Markkinatoimenpide: Maatalousmarkkinoiden julkinen interventio, jonka avulla lievennetään hinnan alenemisen ja rakenteellisten vaikeuksien vaikutuksia alakohtaisella tuella (esim. hedelmä- ja vihannesalaan, viinialaan ja koulumaitojärjestelmään liittyvä tuki).

Massadata: Suurten strukturoimattomien tietomäärien käsittely, kerääminen, tallentaminen ja analysointi niin, että tuloksena olevaa informaatiota voidaan hyödyntää uusien näkemysten löytämiseen.

Monitorointitarkastukset: Paikalla tehtävät tarkastukset korvaavia tarkastuksia, joihin kuuluu tukikelpoisuuskriteerien ja ‑velvoitteiden järjestelmällinen tarkkailu, seuranta ja arviointi satelliittien datan avulla.

Paikkatietoperusteinen hakemus: Verkkoväline, jolla voidaan hakea pinta-alaperusteista maataloustukea.

Petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea: OLAFin elin, joka koordinoi komission ja jäsenvaltioiden toimia EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten torjumiseksi.

Petos: Vilpillisen menettelyn tahallinen ja lainvastainen käyttö aineellisen edun saamiseksi riistämällä toiselta osapuolelta omaisuutta tai rahaa.

Petosepäily: Sääntöjenvastaisuus, joka johtaa hallinnolliseen menettelyyn tai oikeudenkäyntiin sen selvittämiseksi, onko kyseessä petos.

Petostentorjunnan koordinointivirasto: Kunkin jäsenvaltion nimeämä elin, joka helpottaa yhteistyötä OLAFin kanssa.

Pienet ja keskisuuret yritykset: Yrityksiin ja muihin organisaatioihin sovellettava koon määritelmä, joka perustuu työntekijöiden lukumäärään ja tiettyihin taloudellisiin kriteereihin. Pienissä yrityksissä on alle 50 työntekijää ja niiden liikevaihto tai taseen loppusumma ei kokonaisuudessaan ylitä kymmentä miljoonaa euroa. Keskisuurissa yrityksissä on alle 250 työntekijää ja niiden liikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma kokonaisuudessaan enintään 43 miljoonaa euroa.

Pinta-alamonitorointijärjestelmä: Satelliittien dataa hyödyntävä teknologia maataloustoiminnan järjestelmällistä havainnointia, seurantaa ja arviointia varten.

Suora tuki: Pääasiassa pinta-alaperusteiset tuet, jotka maksetaan suoraan maataloustuottajille Euroopan maatalouden tukirahastosta.

Sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmä: Sovellus, jota jäsenvaltiot käyttävät ilmoittaakseen OLAFille sääntöjenvastaisuuksista, myös petosepäilyistä. 

Sääntöjenvastaisuus: EU:n (tai asiaan kuuluvien kansallisten) sääntöjen tai sopimusvelvoitteiden rikkominen.

Tarkastuslausuma: Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa julkaistava lausuma, jossa tilintarkastustuomioistuin antaa tarkastuslausunnon EU:n tilien luotettavuudesta ja tilien perustana olevien toimien sääntöjenmukaisuudesta.

Tekoäly: Tietokoneiden käyttö ihmisen älyn simuloimiseksi esimerkiksi oppimis- ja ongelmanratkaisuvalmiuksia käyttäen.

Todentamisviranomainen: Maatalousmenojen yhteydessä jäsenvaltion nimittämä julkinen tai yksityinen organisaatio, joka vuosittain todentaa maksajaviraston tilien luotettavuuden, menojen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden sekä sisäisen valvonnan järjestelmien toimivuuden.

Todettu petos: Sääntöjenvastaisuus, jonka tuomioistuin on todennut petokseksi.

Toimintasuunnitelma: Asiakirja, jossa vahvistetaan toimenpiteet tietyn tavoitteen saavuttamiseksi.

Varoitusmerkki: Riski-indikaattori, joka osoittaa, että maksutapahtumaan tai muuhun toimeen voi liittyä petos.

Viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä: Tietokanta jäsenvaltioiden maatalousmaasta. Tietokantaa käytetään yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien suorien tukien maksussa ja maanviljelijöiden tukihakemusten tukikelpoisuuden tarkastuksissa.

Virhe: Virheellisten laskelmien tulos taikka lakisääteisten tai sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuva sääntöjenvastaisuus.

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä: EU:n mekanismi, jonka avulla jäsenvaltiot hallinnoivat ja tarkastavat viljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti suoritettuja maksuja.

Yhteistyöhön perustuva hallinnointi: EU:n talousarviovarojen käyttöön sovellettava menetelmä, jossa – toisin kuin suorassa hallinnoinnissa – komissio siirtää tehtäviä jäsenvaltioille. Lopullinen vastuu EU:n talousarvion toteuttamisesta on kuitenkin edelleen komissiolla.

Komission vastaukset

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=61337

Tarkastuksen eteneminen

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=61337

Tarkastustiimi

Euroopan tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n politiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, kyseessä olevien tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuustarkastuksesta vastasi I tarkastusjaosto, jonka erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastusjaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Joëlle Elvinger. Tarkastusta johti Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen João Figueiredo, jonka tilalle tuli tilintarkastustuomioistuimen jäsen Nikolaos Milionis. Tarkastukseen osallistuivat kabinettipäälliköt Paula Betencourt ja Kristian Sniter, kabinettiavustaja Matteo Tartaggia, toimialapäällikkö Richard Hardy, tehtävävastaava Michela Lanzutti sekä tarkastajat Antonio Caruda Ruiz, Servane De Becdelievre, Jan Machán, Adrien Meric ja Milan Šmíd. Marika Meisenzahl tarjosi graafista tukea.

 

Vasemmalta oikealle: Antonio Caruda Ruiz, Michela Lanzutti, Matteo Tartaggia, Nikolaos Milionis, Kristian Sniter, Servane De Becdelievre, Jan Machán ja Marika Meisenzahl.

Loppuviitteet

¹ Direktiivi (EU) 2017/1371 (PIF-direktiivi), 3 artikla. Lyhenne PIF tulee ranskankielisestä käsitteestä protection des intérêts financiers, jolla tarkoitetaan EU:n taloudellisten etujen suojaamista.

² Ks. esim. Association of Certified Fraud Examiners.

³ PIF-kertomukset löytyvät komission verkkosivustolta.

⁴ Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia ja Suomi.

⁵ Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 7 artiklan 3 kohdan b alakohta sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 liite 1.

⁶ Erityiskertomukset 01/2019 EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunnasta ja 06/2019 EU:n koheesiomenoihin kohdistuvien petosten torjunnasta.

⁷ Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2019, kohdat 6.34–6.41 ja 6.44.

⁸ Komission PIF-kertomus vuodelta 2020, Liite 1, COM(2021) 578.

⁹ Erityiskertomukset 01/2019 EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunnasta, kohdat 23–28, ja 06/2019 EU:n koheesiomenoihin kohdistuvien petosten torjunnasta, kohdat 47–57.

¹⁰ AGRI-pääosaston petostentorjuntastrategia, versio 4.0 – Ares(2020)5099349, kohta 7.3.1.

¹¹ Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2019, kohdat 6.35 ja 6.36.

¹² Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2016, liite 7.3, esimerkki 1.

¹³ Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018, laatikko 7.3.

¹⁴ OLAFin kertomus vuodelta 2018, s. 28.

¹⁵ Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2017, laatikko 7.6.

¹⁶ Tapaus IMS-tietokannasta.

¹⁷ Vuoden 2016 tarkastuslausuman yhteydessä tarkastettu tapahtuma.

¹⁸ Asetus (EU) N:o 1307/2013, 33 artiklan 1 kohta ja 36 artiklan 5 kohta.

¹⁹ Euroopan parlamentti (EP), Extent of farmland grabbing in the EU, s. 15, sekä Transnational Institute (TNI)-European Coordination Via Campesina (ECVC), Land concentration, land grabbing and people’s struggles in Europe, s. 16.

²⁰ Euroopan parlamentti, Addressing the human rights impacts of ‘land grabbing’.

²¹ Euroopan parlamentti, Extent of farmland grabbing in the EU.

²² OLAFin kertomus vuodelta 2017, s. 20–21.

²³ OLAFin lehdistötiedote 03/2021.

²⁴ Tuomio 17 päivänä joulukuuta 2020, Land Berlin, Asia C-216/19, kohta 34.

²⁵ Asetus (EU) N:o 1306/2013, 58 artiklan 2 kohta ja 59 artiklan 1 kohta.

²⁶ Tuomio 24 päivänä kesäkuuta 2010, Luigi Pontini ym., Asia C-375/08, kohta 90.

²⁷ Delegoitu asetus (EU) N:o 639/2014, 15 artiklan 2 kohta, ja asia C-216/19, kohta 42–43.

²⁸ Asia C-216/19, kohta 45.

²⁹ AGRI-pääosasto, Note on the requirement of ’eligible hectares at the farmer’s disposal’ (DS/CDP/2021/08).

³⁰ OLAFin kertomus vuodelta 2018, s. 27–28.

³¹ COSO, Fraud risk management guide, s. ix.

³² AGRI-pääosaston petostentorjuntastrategia, versio 4.0 – Ares(2020)5099349, s. 22–26.

³³ Asetuksen (EU) N:o 907/2014 liite I.

³⁴ Komission jäsenen 27. elokuuta 2020 antama vastaus parlamentin kysymykseen P‑004224/2020.

³⁵ Erityiskertomus 04/2020, kohdat 11 ja 12 sekä 16–18.

³⁶ Erityiskertomus 04/2020, kohdat 17–18.

³⁷ Asetus (EU) 2021/2116, 59 artiklan 2 kohta.

³⁸ Lausunnot asetuksesta (EU) 2021/2116 (2021/C 488/02).

³⁹ Erityiskertomus 04/2020, kohta 82.

⁴⁰ AGRI-pääosaston toimintakertomus vuodelta 2020, liite 2, s. 25 (tulosindikaattori 3.5).

⁴¹ Viron, Kroatian, Italian, Liettuan, Romanian, Slovenian ja Slovakian maksajavirastot.

⁴² Kreikan ja Espanjan (3) maksajavirastot.

⁴³ Belgian, Bulgarian, Espanjan (2), Ranskan, Italian, Luxemburgin, Puolan, Portugalin ja Ruotsin maksajavirastot.

⁴⁴ The Largest 50 Beneficiaries in each EU Member State of CAP and Cohesion Funds.

⁴⁵ Requirements for a single database of beneficiaries.

⁴⁶ Komission PIF-kertomus vuodelta 2020, s. 44.

⁴⁷ Asetus (EU) 2021/1060, 69 artiklan 2 kohta.

⁴⁸ Asetuksen (EU) 2021/2116, 59 artiklan 4 kohta.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (https://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2022

PDF	ISBN 978-92-847-8032-7	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/204236	QJ-AB-22-011-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-7994-9	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/936261	QJ-AB-22-011-FI-Q

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2022

Datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat Euroopan tilintarkastustuomioistuimen periaatteet pannaan täytäntöön avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä koskevalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä 6-2019.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence ‑käyttöoikeuden nojalla. Yleissääntö siis on, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja kaikista sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kuuluvan sisällön udelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Tarvittavat lisäoikeudet on hankittava, jos tietyssä sisällössä (esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa) esitetään tunnistettavissa olevia henkilöitä tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä.

Jos tällainen lisäoikeus saadaan, se kumoaa ja korvaa yllä mainittu yleisen käyttöoikeuden. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta.

Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille Internet-sivustoille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuoja- ja tekijänoikeusperiaatteisiin.

Tilintarkastustuomioistuimen logon käyttö

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa https://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (https://data.europa.eu/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.