Kasvinsuojeluaineiden kestävä käyttö: vaatimatonta edistystä riskien mittaamisessa ja vähentämisessä

Tiivistelmä

Kasvinsuojeluaineet ovat torjunta-aineita, joita viljelijät käyttävät suojellakseen viljelykasveja haitallisilta organismeilta, tuholaisilta ja taudeilta. Kasvinsuojeluaineissa käytettäviä tehoaineita myydään EU:ssa vuosittain yli 350 000 tonnia. Kasvinsuojeluaineet voivat vaikuttaa veden ja maaperän laatuun sekä luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin, ja niiden jäämiä voi päätyä elintarvikkeisiin.

EU on vuodesta 1991 lähtien kehittänyt lainsäädäntökehystä, jonka nojalla kasvinsuojeluaineet hyväksytään ja jonka nojalla edistetään niiden kestävää käyttöä sekä vähennetään kasvinsuojeluaineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä. Komissio hyväksyy tehoaineet, joita voidaan käyttää jäsenvaltioissa käyttöön hyväksytyissä kasvinsuojeluaineissa, ja lisäksi se tarkistaa, että jäsenvaltiot panevat asiaa koskevan EU‑lainsäädännön täytäntöön. Komissio myös edistää integroitua tuholaistorjuntaa kannustaakseen ennaltaehkäisevien, luonnollisten tai muiden kuin kemiallisten tuholaistorjuntamenetelmien käyttöön ennen kasvinsuojeluaineisiin turvautumista.

Komissio arvioi parhaillaan erityiskertomuksessa käsiteltävään politiikanalaan liittyvää lainsäädäntöä. Arvioinnin taustalla vaikuttaa kansalaisten ja parlamentin yhä kasvava huoli torjunta-aineiden käyttöön liittyvistä riskeistä. Tilintarkastustuomioistuimen työ suunniteltiin täydentämään tätä arviointiprosessia.

Tilintarkastustuomioistuimen päätavoitteena oli arvioida, ovatko EU:n toimet pienentäneet kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä. Komissio ja jäsenvaltiot ovat edistäneet kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä. Tilintarkastustuomioistuin totesi kuitenkin, että kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvien riskien mittaamisessa ja pienentämisessä on edistytty vain vähän. Tilintarkastustuomioistuimen työ osoitti, että kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä edistävät EU:n toimet aloitettiin hitaasti. Lisäksi tarkastus toi esiin puutteita EU:n nykyisessä lainsäädäntökehyksessä, ja nämä puutteet on selostettu tässä kertomuksessa.

Tilintarkastustuomioistuin tutki, tarjoaako EU:n lainsäädäntö vaikuttavia kannustimia vähentämään riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä. EU:n sääntöjen mukaan viljelijöiden on hyödynnettävä integroitua tuholaistorjuntaa, eli heidän tulisi turvautua kasvinsuojeluaineisiin vasta silloin, kun ennaltaehkäisy ja muut menetelmät epäonnistuvat tai eivät ole tehokkaita. Vaikka integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpano on viljelijöille pakollista, heitä ei velvoiteta pitämään kirjaa siitä, miten he ovat käyttäneet kyseistä menetelmää. Lisäksi integroidun tuholaistorjunnan valvonta on heikkoa.

Yhteinen maatalouspolitiikka voi auttaa edistämään kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä esimerkiksi maatilojen pakollisten neuvontajärjestelmien avulla ja tukemalla taloudellisesti tiettyjä toimia, kuten luonnonmukaista maataloutta ja ympäristöohjelmia. Yhteisen maatalouspolitiikan tukien sitominen lainsäädännöllisiin vaatimuksiin voi auttaa näiden sääntöjen täytäntöönpanossa, mutta integroidun tuholaistorjunnan soveltaminen ei nykyisellään ole yhteisen maatalouspolitiikan tukien edellytyksenä.

Viljelijöitä voidaan auttaa integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpanossa tarjoamalla heidän käyttöönsä vaihtoehtoisia menetelmiä ja vähäriskisempiä tuotteita. EU loi vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden ryhmän vuonna 2009, mutta tällaisia aineita on toistaiseksi vain vähän saatavilla.

Tilintarkastustuomioistuin tutki, mittaavatko komissio ja jäsenvaltiot kasvinsuojeluaineiden käytön riskejä ja ympäristövaikutuksia. Se havaitsi, että kerättyä ja saatavilla olevaa tietoa ei ole tehokasta seurantaa ajatellen riittävästi. Saatavilla olevat EU:n laajuiset kasvinsuojeluaineiden myyntitilastot on aggregoitu liian yleiselle tasolle ollakseen hyödyksi. Kasvinsuojeluaineiden maatalouskäyttöä koskevat tilastotiedot eivät puolestaan ole vertailukelpoisia.

Komissio julkaisi marraskuussa 2019 arvionsa kahdesta uudesta yhdenmukaistetusta riski-indikaattorista. Kumpikaan indikaattori ei kerro, kuinka hyvin direktiivillä on onnistuttu etenemään kohti kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä koskevaa EU:n tavoitetta.

Tilintarkastustuomioistuin suosittelee havaintojensa perusteella, että komissio

1. tarkastaa, että jäsenvaltiot muuntavat integroidun tuholaistorjunnan yleiset periaatteet käytännöllisiksi kriteereiksi ja tarkistavat niiden noudattamisen maatilakohtaisesti; näin nämä kriteerit voidaan sitoa yhteisen maatalouspolitiikan tukiin vuoden 2020 jälkeisellä ajanjaksolla
2. lainsäädäntöä tarkistaessaan kehittää kasvinsuojeluaineita koskevia tilastoja niin, että tilastotietojen saatavuus, hyödyllisyys ja vertailtavuus paranevat
3. arvioi edistymistä toimintapoliittisten tavoitteiden suhteen, parantaa yhdenmukaistettuja riski-indikaattoreita tai kehittää uusia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon kasvinsuojeluaineiden käyttö.

Johdanto

Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskeva EU:n toimintapolitiikka

Kasvinsuojeluaineet ovat torjunta-aineita, joilla torjutaan haitallisia organismeja, tuholaisia ja tauteja. Niillä pyritään myös vaikuttamaan kasvin elintoimintoihin, parantamaan kasvituotteiden säilyvyyttä tai tuhoamaan epätoivotut kasvit tai kasvinosat tai estämään niiden kasvua. Kasvinsuojeluaineita ovat muun muassa hyönteis- ja sienimyrkyt sekä rikkaruohojen torjunta-aineet.

Kasvinsuojeluaineiden käyttö voi kuitenkin rasittaa ympäristöä: se voi aiheuttaa riskejä pohja- ja pintaveden sekä maaperän laadulle, luonnon monimuotoisuudelle, ekosysteemeille sekä ihmisten terveydelle esimerkiksi elintarvikkeisiin päätyvinä jääminä. Pelloille ruiskutetut kasvinsuojeluaineet voivat päätyä ympäröivään maaperään ja ympäröiviin vesiin (ks. kaavio 1). Kasvinsuojeluaineet vaikuttavat kasveihin ja eläimiin, ja ne voivat osaltaan myötävaikuttaa luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen¹ muun muassa vähentämällä hyönteisten määrää. Esimerkiksi biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi on todennut kasvinsuojeluaineiden olevan eräs pääsyistä pölyttäjäkantojen pienenemiselle².

Lähde: Clearwater, R. L., T. Martin ja T. Hoppe (toim.), Environmental sustainability of Canadian agriculture: Agri-environmental indicator report series – Report #4, Agriculture and Agri-Food Canada, Ottawa, 2016, s. 155.

EU:ssa on vuodesta 1991 lähtien ollut voimassa yhteiset säännöt, jotka koskevat kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä ja käyttöä (tätä ennen kukin jäsenvaltio noudatti omia lakejaan). Liitteessä I esitetään keskeinen kasvinsuojeluaineita koskeva EU‑lainsäädäntö. Kaikkien kasvinsuojeluaineiden lupamenettely on kaksivaiheinen: ensin komissio hyväksyy tehoaineet, minkä jälkeen jäsenvaltiot voivat myöntää luvan sallittua tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen kaupalliselle muodolle (ks. liite II). EU:n hyväksymisperusteiden mukaan kasvinsuojeluaineilla ei saa olla haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen eikä kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön.

Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle säännöllisesti kasvinsuojeluaineita koskevia tilastotietoja, ja Eurostat julkaisee vuotuisia EU:n tilastoja, jotka koskevat myytyjen³ kasvinsuojeluaineiden sisältämiä tehoaineita. Kaaviosta 2 käy ilmi, että kasvinsuojeluaineiden sisältämien tehoaineiden kokonaismyynti EU:ssa on pysynyt viime vuodet melko vakaana. Kasvinsuojeluaineiden myyntiluvuista ei voida kuitenkaan suoraan päätellä niiden käyttöön liittyviä riskejä ja vaikutuksia. Kasvinsuojeluaineiden riskit ja vaikutukset riippuvat niiden sisältämistä tehoaineista mutta myös niiden koostumuksesta sekä siitä, missä, milloin ja miten niitä hyödynnetään käytännössä.

Lähde: Tilintarkastustuomioistuin Eurostatin verkkosivustolla saatavilla olevien tietojen perusteella (tiedot haettu 22.7.2019). Tiedot eivät sisällä salassapidettäviä tietoja, jotka Eurostatin arvion mukaan muodostavat alle kolme prosenttia koko myyntiä koskevasta tietojoukosta.

Torjunta-aineiden kestävästä käytöstä vuonna 2009 annetulla direktiivillä⁴, jäljempänä ”direktiivi”, luodaan puitteet kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi vähentämällä kasvinsuojeluaineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia ja edistämällä integroitua tuholaistorjuntaa.

Integroidun tuholaistorjunnan käsite on peräisin 1970-luvulta. Menetelmässä keskitytään erityisesti tuholaisvahinkojen ennaltaehkäisyyn, ja lisäksi siinä hyödynnetään kestäviä viljelykäytäntöjä, joita ovat esimerkiksi eri viljelykasvien viljelykierto ja tuholaisia kestävien siementen käyttö. Integroituun tuholaistorjuntaan kuuluu myös tuholaisseuranta ja luotettavien kynnysarvojen asettaminen. Nämä kynnysarvot auttavat määrittämään, tarvitaanko tuholaistorjuntaa ja milloin sitä on syytä käyttää. Integroitu tuholaistorjunta on kasvinsuojeluaineiden rutiininomaiseen käyttöön verrattuna ympäristöystävällisempi lähestymistapa, joka yhdistelee erilaisia ”maalaisjärjen” mukaisia käytäntöjä. Integroidun tuholaistorjunnan avulla voidaan vähentää riippuvuutta kasvinsuojeluaineista. Noudattaessaan tätä menetelmää viljelijät käyttävät kemiallisia kasvinsuojeluaineita vain tarvittaessa eli vasta sen jälkeen, kun on ensin käyty läpi ennaltaehkäisevät, fysikaaliset, biologiset tai muut kuin kemialliset tuholaistorjuntamenetelmät (ks. kaavio 3). Integroitu tuholaistorjunta on merkittävä osa EU:n kasvinsuojeluaineita koskevaa politiikkaa, ja se säädettiin pakolliseksi vuonna 2014⁵.

Lähde: Tilintarkastustuomioistuin direktiivin 2009/128/EY liitteen III perusteella.

Helpottamalla vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä ja parantamalla vähäriskisempien tuotteiden saatavuutta voidaan edistää kestävämpää tuholaistorjuntaa. Vuonna 2009 annetun kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen⁶, jäljempänä ”kasvinsuojeluaineita koskeva asetus”, myötä otettiin käyttöön vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden käsite. Jotta kasvinsuojeluaine voidaan hyväksyä vähäriskiseksi, se saa sisältää vain vähäriskisiksi⁷ luokiteltuja tehoaineita eikä se saa sisältää lainkaan huolta aiheuttavia aineita. Syyskuuhun 2019 mennessä 16 tehoainetta oli hyväksytty vähäriskiseksi (kolme prosenttia hyväksytyistä tehoaineista). Kasvinsuojeluaineista annetussa asetuksessa määriteltiin myös ns. perusaineet, joita käytetään pääasiassa muihin kuin kasvinsuojelutarkoituksiin (esimerkiksi elintarvikkeissa). EU on hyväksynyt 20 tällaista perusainetta.

Komissiolla, jäsenvaltioilla sekä kasvinsuojeluaineiden käyttäjillä (esimerkiksi viljelijöillä) on kullakin osansa EU:n kasvinsuojeluaineita koskevassa politiikassa. Kaaviossa 4 esitetään muutamia tämän kertomuksen kannalta olennaisia keskeisimpiä vastuualueita.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

Tilintarkastustuomioistuin päätti toteuttaa kasvinsuojeluaineiden alalla sovellettua EU:n politiikkaa koskevan tarkastuksen, koska aihe herättää yhä enemmän kiinnostusta kansalaisten ja tilintarkastustuomioistuimen sidosryhmien keskuudessa (esimerkiksi Euroopan parlamentissa). Komissio arvioi parhaillaan lainsäädäntöä tällä politiikanalalla, ja tilintarkastustuomioistuin uskoo tämän kertomuksen täydentävän komission arviointityötä.

Tilintarkastustuomioistuimen päätavoitteena on arvioida, ovatko EU:n toimet vähentäneet kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä. Arvioinnissa keskitytään kasvinsuojeluaineita koskevaan EU:n lainsäädäntökehykseen vuonna 2009 tehtyjen uudistusten jälkeiseen ajanjaksoon (liitteessä I luetellaan keskeiset tätä alaa koskevat EU:n säännöt). Vastatakseen tarkastuskysymykseen tilintarkastustuomioistuin tutki,

• tarjoaako EU:n lainsäädäntö kannustimia, joiden avulla vähennettäisiin riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä muun muassa integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpanon valvonnan kautta ja kannustamalla muiden kuin tavanomaisten ja suuririskisempien kasvinsuojeluaineiden käyttöön
• mittaavatko komissio ja jäsenvaltiot kasvinsuojeluaineiden käytön riskejä ja ympäristövaikutuksia.

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa ei pyritty arvioimaan uudelleen kasvinsuojeluaineita koskevia tieteellisiä arviointeja.

Tarkastus toimitettiin helmikuun ja syyskuun 2019 välisenä aikana. Tarkastus piti sisällään strukturoituja haastatteluja komissiossa (terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosastossa, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastossa, ympäristöasioiden pääosastossa sekä Eurostatissa) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen luona. Lisäksi tehtiin asiakirjatarkastuksia ja tiedonkeruukäynnit kolmeen jäsenvaltioon (Ranskaan, Liettuaan ja Alankomaihin). Jäsenvaltiot valittiin maantieteellisten vyöhykkeiden (eteläinen, pohjoinen ja keskinen vyöhyke⁸) perusteella. Näin valinnassa heijastuivat maatalouden erilaiset käytännöt ja olosuhteet, erilaiset ponnistelut kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvien riskien vähentämiseksi (integroidun tuholaistorjunnan edistäminen, tutkimustyö ja taloudellinen tuki) sekä erot hyväksyttyjen vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden lukumäärissä. Tarkastajat kävivät myös Sveitsissä saadakseen lisätietoa siitä, miten integroituun tuholaistorjuntaan liittyvät ehdot on liitetty viljelijöille maksettaviin suoriin tukiin EU:n ulkopuolisessa maassa. Tarkastuksen yhteydessä arvioitiin 18 jäsenvaltioiden kansallista toimintasuunnitelmaa⁹, jotka koskevat kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvien riskien vähentämistä, sekä vuosien 2014–2020 maaseudun kehittämisohjelmia kasvinsuojeluaineisiin ja integroituun tuholaistorjuntaan liittyvien toimien osalta. Tarkastuslausumaa varten haastateltiin lisäksi 33:a satunnaisesti valittua viljelijää.

Huomautukset

Kasvinsuojeluaineiden kestävä käyttö on alkanut hitaasti

Direktiivin täytäntöönpanon ensimmäiset vaiheet viivästyivät

Vuoden 2009 direktiivillä luodaan puitteet kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi ja integroidun tuholaistorjunnan edistämiseksi muun muassa vaihtoehtoisten toimintamallien ja muiden kuin kemiallisten menetelmien avulla. Jäsenvaltioilla oli kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään¹⁰.

Komissio valvoi aikataulua, jonka puitteissa direktiivi saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Se käynnisti rikkomusmenettelyn kahta sellaista jäsenvaltiota¹¹ vastaan, jotka eivät olleet vuoteen 2012 mennessä saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komissio ei kuitenkaan tarkastanut, olivatko jäsenvaltiot saattaneet direktiivin kaikilta osin ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tilintarkastustuomioistuin esimerkiksi havaitsi, että vaikka Ranskassa oli toteutettu toimia direktiivin täytäntöönpanemiseksi muun muassa integroitua tuholaistorjuntaa edistämällä, integroituun tuholaistorjuntaan liittyviä vaatimuksia ei ollut kuitenkaan saatettu osaksi Ranskan lainsäädäntöä.

Jäsenvaltioiden oli laadittava 26. marraskuuta 2012 mennessä kansallinen toimintasuunnitelma, jossa määritettiin muun muassa niiden määrälliset tavoitteet, tavoitearvot, sekä aikataulu, jonka mukaisesti kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä ja vaikutuksia vähennettäisiin. Kaaviossa 5 on esitetty keskeiset tähän liittyvät toimet sekä direktiivin täytäntöönpanon aikataulu.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin direktiivin ja komission asiakirjojen perusteella.

Vain kolmannes jäsenvaltioista toimitti kansallisen toimintasuunnitelmansa komissiolle määräaikaan mennessä. Kaikki jäsenvaltiot toimittivat kuitenkin toimintasuunnitelmansa helmikuuhun 2014 mennessä. Komissio lähetti kaikille jäsenvaltioille varoituskirjeen, jossa se nosti esiin kunkin jäsenvaltion ensimmäisessä kansallisessa toimintasuunnitelmassa havaittuja heikkouksia ja direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä ongelmakohtia. Komissio toimitti ensimmäisen kertomuksensa¹² Euroopan parlamentille ja neuvostolle vasta lokakuussa 2017, vaikka kertomus oli määrä toimittaa marraskuussa 2014.

Jäsenvaltioiden on tarkistettava ja tarvittaessa päivitettävä kansallisia toimintasuunnitelmiaan viiden vuoden välein. Tarkistuksen määräaika riippuu alkuperäisten suunnitelmien ajoituksesta. Määräajat osuvat vuosien 2016–2019 välille, mikä johtuu siitä, että jäsenvaltiot toimittivat alkuperäiset kansalliset toimintasuunnitelmansa komissiolle eri aikoina. Lähes kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista toimitti tarkistuksensa myöhässä jäsenvaltiokohtaisiin määräaikoihin nähden (11 jäsenvaltiota toimitti tarkistuksensa yli vuoden myöhässä). Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen ajankohtana komissio valmisteli parhaillaan toista kertomustaan (määräaika marraskuussa 2018) Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio on lisännyt toimiaan vuodesta 2016 lähtien

Komissio on vuodesta 2016 lähtien lisännyt toimiaan direktiivin täytäntöönpanon edistämiseksi ja valvomiseksi. Komissio muun muassa arvioi kansallisia toimintasuunnitelmia ja seuraa jäsenvaltioiden toimia direktiivin täytäntöönpanemiseksi.

Komissio lähetti jäsenvaltioille kyselyn ja teki käynnin kuuteen jäsenvaltioon kerätäkseen tietoa direktiivin täytäntöönpanosta. Tärkeimmät havainnot on tiivistetty yleisraporttiin¹³, joka sisältää esimerkkejä muun muassa vesistöjen suojelun, koulutuksen ja integroidun tuholaistorjunnan hyvistä käytännöistä. Lisäksi siinä yksilöidään keskeiset haasteet, joita jäsenvaltiot kohtaavat direktiivin täytäntöönpanossa. Useat jäsenvaltiot ovat tuoneet esiin, että integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpanoa hankaloittavat integroidun tuholaistorjunnan tarkastamiseen liittyvät vaikeudet sekä taloudellisesti toteutuskelpoisten ja tehokkaiden muiden kuin kemiallisten torjuntamenetelmien puuttuminen. Vuonna 2018 komissio siirtyi tiedonhankintamatkoista säännönmukaisuuden tarkastuksiin ja alkoi antaa suosituksia sekä pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan korjaavia toimia.

Komissio kutsuu säännöllisesti jäsenvaltioiden viranomaisia keskustelemaan direktiivin täytäntöönpanosta. Komissio on käynnistänyt kasvinsuojeluaineiden kestävään käyttöön keskittyvän verkkoportaalin¹⁴, joka sisältää tärkeimmät tiedot, kansalliset toimintasuunnitelmat sekä linkkejä jäsenvaltioiden virallisille verkkosivustoille.

Tutkimus-ja innovointitoimet ovat tärkeitä, sillä niillä varmistetaan, että vaihtoehtoisia tuholaishallintamenetelmiä ja vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita on saatavilla integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpanemiseksi. EU tukee tutkimusta tuodakseen saataville taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia tuholaistorjuntamenetelmiä. EU:n Horisontti 2020 ‑tutkimusohjelmaan sisältyy muun muassa hanke-ehdotuspyyntöjä, joilla etsitään strategioita, välineitä ja teknologioita kestävää rikkakasvinhallintaa ajatellen. Lisäksi niillä haetaan vaihtoehtoja kasvinsuojeluaineiden käytölle ja edistetään integroitua tuholaistorjuntaa. Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus pyrkii yhdistelemään erilaisia rahoitusvirtoja sekä luomaan maatalousalan innovointikumppanuuksia viljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden, maatalousalan yritysten, valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä muiden toimijoiden välille. Verkosto luo yhteyksiä Horisontti 2020 ‑ohjelmasta rahoitettavien laajamittaisten tutkimus- ja innovointihankkeiden sekä pienempien, kansallisten ja alueellisten toimijaryhmien välille. Näin se pyrkii tuomaan tutkimuksen ja käytännön lähemmäs toisiaan.

EU:n toimet tarjoavat viljelijöille vain heikkoja kannustimia integroidun tuholaistorjunnan käyttöönottamiseksi

Komissio ja jäsenvaltiot edistävät integroitua tuholaistorjuntaa, mutta sen täytäntöönpanon valvonta on heikkoa

Integroitu tuholaistorjunta on kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kannalta tärkeä toimenpide. EU:n säännöissä integroitu tuholaistorjunta on määritelty kahdeksan yleisen periaatteen (ks. liite III) kokonaisuudeksi. Näiden periaatteiden tarkoituksena on, että ennen kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin turvautumista käytetään ennaltaehkäiseviä, luonnollisia tai vähemmän haitallisia tuholaistorjuntamenetelmiä (ks. kaavio 3). Mahdollisuus mainita integroitu tuholaistorjunta kasvinsuojeluaineiden etiketeissä on eräs keino lisätä tietoisuutta asiasta. Tilintarkastustuomioistuimen käynneillä jäsenvaltioissa löytyi vain yksi esimerkkitapaus, jossa viitataan suoraan integroituun tuholaistorjuntaan: joidenkin Liettuassa myytävien tuotteiden etiketit sisälsivät ohjeita, joilla pyritään estämään tuholaisia kehittämästä resistenssiä kyseiselle kasvinsuojeluaineelle.

Komissio ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia edistääkseen integroitua tuholaistorjuntaa ja lisätäkseen tietoisuutta siitä. Kaikki tilintarkastustuomioistuimen tarkastamat kansalliset toimintasuunnitelmat sisältävät tietoa koulutustapahtumista, tietojen jakamisesta sekä tuholaisseuranta- ja päätöksentekovälineistä. Esimerkiksi tuholaisseuranta ja varhaisvaroitusjärjestelmät ovat olennainen osa integroitua tuholaistorjuntaa, sillä niiden avulla viljelijät voivat toteuttaa ennaltaehkäiseviä ja paremmin kohdennettuja torjuntatoimenpiteitä. Komission tietojen mukaan 24 jäsenvaltiossa on käytössä julkisesti rahoitettuja järjestelmiä tuholaisten ja tautien torjunnan ennusteiden, varoitusten ja varhaisten diagnoosien tekoon. Esimerkiksi Liettuassa on kehitetty interaktiivinen IT-järjestelmä, jonka avulla kasvinsuojeluaineiden käyttäjiä tuetaan eri tavoin integroidun tuholaistorjunnan käytössä (ks. kaavio 6).

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin IKMIS-tietokannan perusteella.

EU:n sääntöjen mukaan kasvinsuojeluaineiden käyttäjien on noudatettava integroidun tuholaistorjunnan yleisiä periaatteita¹⁵, ja jäsenvaltioiden oli kuvailtava kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, kuinka ne varmistavat, että kaikki ammattimaiset käyttäjät¹⁶ noudattavat integroidun torjunnan periaatteita viimeistään tammikuussa 2014¹⁷. Komissio havaitsi alkuperäisissä kansallisissa toimintasuunnitelmissa puutteita integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpanon varmistamisen osalta. Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuonna 2017 antamassaan kertomuksessa (ks. kohta 15) komissio totesi, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kriteereitä, joiden avulla voidaan arvioida, ovatko viljelijät soveltaneet integroitua tuholaistorjuntaa. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa havaittiin, että useimmissa (12:ssa 18:sta) tarkistetuista kansallisista toimintasuunnitelmista ei kuvailla sitä, kuinka jäsenvaltiot varmistavat, että kaikki ammattimaiset käyttäjät noudattavat integroidun tuholaistorjunnan yleisiä periaatteita.

Komissio antoi vuonna 2009 ulkoisen alihankkijan tehtäväksi laatia ohjeasiakirjan¹⁸ integroidun tuholaistorjunnan periaatteiden määrittämiseksi. Asiakirjan tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita ottamaan integroitu tuholaistorjunta huomioon kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, ja se sisältää ohjeita vaatimustenmukaisuuden seurantaan. Tästä huolimatta kansallisissa toimintasuunnitelmissa keskityttiin lähinnä koulutukseen, neuvontaan sekä tiedottamiseen, joiden tarkoituksena on parantaa ymmärrystä integroidusta tuholaistorjunnasta. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa ei asetettu erityisiä vaatimuksia, joiden avulla integroidun tuholaistorjunnan yleiset periaatteet olisi voitu muuntaa tarkastettaviksi käytännön toimiksi.

Kasvinsuojeluaineiden ammattimaisten käyttäjien on pidettävä kirjaa käyttämistään kasvinsuojeluaineista vähintään kolmen vuoden ajalta¹⁹. Integroidun tuholaistorjunnan kahdeksannen periaatteen mukaan heidän on tarkistettava kasvinsuojelutoimiensa onnistuminen kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevan kirjanpidon ja tuholaisseurannan perusteella. EU:n säännöissä ei vaadita käyttäjiä pitämään kirjaa muista integroidun tuholaistorjunnan toimenpiteistä. Komissio on kannustanut jäsenvaltioita lisäämään tällaisia vaatimuksia kansalliseen lainsäädäntöönsä, mutta vain muutamat jäsenvaltiot ovat toimineet näin (ks. esimerkki laatikossa 1).

Komission tarkastaessa jäsenvaltioita vuosina 2018 ja 2019 se havaitsi, että integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpano muodostaa ongelmakohdan. Useimmat tilintarkastustuomioistuimen haastattelemista viljelijöistä (27 viljelijää 33:sta) kertoivat, että integroitu tuholaistorjunta on heille tuttu asia ja että he noudattavat integroidun tuholaistorjunnan periaatteita tiloillaan. Tämä viittaa siihen, että käsite on laajalti tunnettu viljelijöiden keskuudessa. Tilintarkastustuomioistuimen vierailujen kohteena olleet jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voineet vahvistaa integroidun tuholaistorjunnan periaatteita noudattavien käyttäjien osuutta, eikä periaatteiden noudattamista tarkasteta kyseisissä jäsenvaltioissa. Periaatteiden noudattamisen arvioiminen edellyttää asiantuntemusta ja on vaikeaa, sillä siihen vaikuttavat viljelykasvit, maaperän tyyppi, tilan koko sekä ulkoiset tekijät, kuten sää ja tuholaistyyppi.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joiden mukaan kasvinsuojeluainesääntöjen rikkomisesta määrätään seuraamuksia. Tilintarkastustuomioistuimen vierailujen kohteena olleesta kolmesta jäsenvaltiosta vain Alankomaat oli määritellyt integroituun tuholaistorjuntaan liittyviä seuraamuksia. Komission tarkastuksissa tai tilintarkastustuomioistuimen käynneillä jäsenvaltioihin ei tullut esille yhtäkään hyvää esimerkkiä siitä, miten tarkastetaan, että viljelijät noudattavat integroidun tuholaistorjunnan periaatteita. Laatikossa 2 esitetään tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskäynnin kohteena olleista jäsenvaltioista kerättyjä esimerkkejä.

Yhteinen maatalouspolitiikka ei juurikaan tue integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpanoa

Komissiossa yhteisestä maatalouspolitiikasta vastaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyy välineitä, jotka voivat auttaa viljelijöitä käyttämään kasvinsuojeluaineita kestävällä tavalla. Esimerkkejä:

• Jäsenvaltioiden on perustettava maatilojen neuvontajärjestelmiä tarjotakseen kaikille viljelijöille neuvontaa muun muassa integroidusta tuholaistorjunnasta.
• Viljelijöiden, joilla on yli 15 hehtaaria peltoalaa ja jotka saavat suoraa tukea, on säilytettävä ekologinen ala, joka vastaa viittä prosenttia peltoalasta. Vuodesta 2018 näillä aloilla ei ole saanut käyttää kasvinsuojeluaineita.
• Hedelmä- ja vihannesalalla edistetään integroidun tuholaistorjunnan aloittamista erityisohjelmin.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi edistää kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä, ja myös integroitua tuholaistorjuntaa, yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvilla toimenpiteillä, joihin saadaan rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Tällaisiin toimenpiteisiin kuuluvat esimerkiksi maatalouden ympäristösitoumukset ja ilmastositoumukset, joiden puitteissa jäsenvaltiot voivat myöntää tukia tuotantopanosten (kasvinsuojeluaineiden ja/tai lannoitteiden) hallintaan sekä kestäviin maatalouskäytäntöihin osana integroitua maataloutta. Jäsenvaltiot voivat tukea yhteisen maatalouspolitiikan keinoin myös luonnonmukaista viljelyä, jota kutsutaan direktiivissä ”vähän torjunta-aineita käyttäväksi tuholaistorjunnaksi”²¹. Luonnonmukaiseen viljelyyn käytettävä peltoala vastaa seitsemän prosenttia kaikesta EU:n maatalousmaasta²². Muita tähän alaan liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi täsmäviljelyn laitteistoinvestointeihin myönnettävät tuet. Jäsenvaltiot suunnittelevat yksityiskohtaiset toimenpiteet maaseudun kehittämisohjelmien yhteydessä.

Useimpiin yhteisen maatalouspolitiikan maksuihin sovelletaan täydentäviä ehtoja²³. Täydentävät ehdot muodostavat mekanismin, joka sitoo yhteisen maatalouspolitiikan tuet perusvaatimuksiin, joita viljelijöiden on noudatettava. Vaatimukset liittyvät ympäristöön, elintarviketurvallisuuteen, eläinten ja kasvien terveyteen, eläinten hyvinvointiin sekä maan säilyttämiseen maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Yhteisen maatalouspolitiikan tukien sitominen lakisääteisiin vaatimuksiin voi osaltaan auttaa sääntöjen täytäntöönpanon valvonnassa.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava, noudatetaanko täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä, ja niiden on tarkastettava vähintään yksi prosentti yhteisen maatalouspolitiikan tukia saavien viljelijöiden tiloista paikan päällä. Täydentävät ehdot eivät tarkoita, että yhteisen maatalouspolitiikan tukien ehtona on näiden perusvaatimusten noudattaminen, mutta jäsenvaltiot määräävät hallinnollisia seuraamuksia tuensaajille, jotka eivät noudata vaatimuksia. Käytännössä hallinnolliset seuraamukset alentavat tukia. Jos kyseessä on laiminlyönnistä johtuva noudattamatta jättäminen, vähennys voi olla enintään viisi prosenttia. Toistuvista rikkomuksista voidaan kuitenkin määrätä korkeampia seuraamuksia. Jos kyseessä on tahallinen noudattamatta jättäminen, vähennys voi olla 20 prosenttia tai enemmän²⁴.

Kauden 2014–2020 yhteisen maatalouspolitiikan täydentävien ehtojen mukaan kasvinsuojeluaineiden käyttäjien on noudatettava merkinnöissä mainittuja edellytyksiä ja otettava huomioon paikalliset olosuhteet²⁵, mutta ehdoissa ei edellytetä direktiivin ja integroidun tuholaistorjunnan periaatteiden noudattamista. Myös muut täydentäviä ehtoja koskevat vaatimukset, kuten suojakaistat ja pohjaveden suojelu, ovat merkittäviä kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kannalta. Esimerkiksi Sveitsissä suorien tukien saaminen edellyttää, että viljelijä voi todistaa ottavansa ekotehokkuuden huomioon toiminnassaan²⁶. Tämä vastaa pitkälti direktiivissä määriteltyjen integroidun tuholaistorjunnan yleisten periaatteiden kaltaisia käytäntöjä. Sveitsin viranomaiset todentavat tarkastusten yhteydessä, että tilalla noudatetaan vaatimuksia, jotka liittyvät maaperän suojeluun, luonnon monimuotoisuuden edistämiseen, tuholaisia koskevien kynnysarvojen määrittelyyn ja kirjaamiseen, tarkoituksenmukaisen kasvinsuojeluaineen valintaan ja aineen perusteltuun käyttöön. Viljelijöiden, joilla on peltoalaa enemmän kuin kolme hehtaaria, on myös harjoitettava vuoroviljelyä.

Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa todetaan, että integroidun tuholaistorjunnan periaatteet olisi sisällytettävä täydentäviin ehtoihin. Lainsäätäjä pyysi²⁷ yhteisen maatalouspolitiikan kauden 2014–2020 alussa komissiota esittämään yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen muuttamista koskevan ehdotuksen, jotta direktiivin keskeiset osat voidaan sisällyttää täydentävien ehtojen järjestelmään, kunhan direktiivi on ensin pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja viljelijöihin suoraan sovellettavat velvoitteet on määritetty. Komissio ei esittänyt tällaista ehdotusta yhteisen maatalouspolitiikan kautta 2014–2020 varten.

Vuoden 2020 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa komission ehdotuksessa esitetään tuen maksamisen ja lakisääteisten velvoitteiden välisen yhteyden (ehdollisuuden²⁸) laajentamista kasvinsuojeluaineiden osalta. Tällöin edellytys kattaisi kestävän käytön osittain, mutta se ei sisältäisi integroidun tuholaistorjunnan periaatteita. Uudessa lakisääteisessä hoitovaatimuksessa 13 viitattaisiin direktiiviin, ja se kattaisi kasvinsuojeluaineiden kohdalla sertifiointijärjestelmien perustamisen, laitteistotarkastukset, käytön rajoittamisen suojelualueilla sekä käsittelyn ja varastoinnin. Ehdotetussa hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa toimenpidevaatimuksessa 8 vaadittaisiin viljelykiertoa maaperän potentiaalin säilyttämiseksi.

Ehdotukseen sisältyvä ehdollisuus – kuten nykyinenkään täydentävien ehtojen mekanismi – ei tarkoita, että näiden sääntöjen noudattaminen on yhteisen maatalouspolitiikan tukien edellytyksenä. Sen sijaan jäsenvaltiot määräisivät hallinnollisia seuraamuksia tuensaajille, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia. Yhteisen maatalouspolitiikan tukien sitominen integroidun tuholaistorjunnan täytäntöönpanoon voi auttaa varmistamaan, että viljelijät panevat integroidun tuholaistorjunnan täytäntöön.

Muut kuin kemialliset menetelmät kehittyvät jatkuvasti, mutta vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita on vähän

Muiden kuin kemiallisten menetelmien merkitys kasvaa jatkuvasti, ja useat jäsenvaltiot edistävät esimerkiksi biologista torjuntaa (Ranskassa) ja biologisia torjunta-aineita (Alankomaissa). Direktiivissä todetaan, että integroidulla tuholaistorjunnalla ”kannustetaan käyttämään luonnonmukaista tuholaistorjuntaa”²⁹, ja integroidun tuholaistorjunnan periaatteiden mukaan kemiallisten menetelmien sijaan tulisi suosia biologisia menetelmiä³⁰. Aina kun se on mahdollista, etusijalle olisi asetettava muut kuin kemialliset menetelmät³¹. Niillä tarkoitetaan biologista tuholaistorjuntaa sekä muita vaihtoehtoisia menetelmiä³². EU:n lainsäädännössä mainitaan myös biologiset tuotteet³³, mutta biologista tuholaistorjuntaa tai biologisia tuotteita ei ole määritelty lainsäädännössä.

EU:ssa käytössä oleva vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden käsite keskittyy riskiin, mutta tehoaineen luonne vaikuttaa lupamenettelyyn. Esimerkiksi mikro-organismien arvioinnissa tarvitaan erilaisia tietoja kuin kemiallisten aineiden arvioinnissa. EU:n säännöt sisältävät erillisiä tietovaatimuksia ja arviointiperiaatteita mikro-organismeille³⁴, ja komissio on perustanut työryhmän arvioimaan tietovaatimuksia ja arviointiperiaatteita niiden päivittämiseksi.

Useimmat vähäriskiset kasvinsuojeluaineet sisältävät mikro-organismeja, mutta monia nk. biologisia kasvinsuojeluaineita ei luokitella vähäriskisiksi. Esimerkiksi Ranskassa kesäkuuhun 2019 mennessä 481 kasvinsuojeluainetta oli hyväksytty biologiseksi torjunta-aineeksi ja 23 vähäriskiseksi torjunta-aineeksi. Eräänä syynä tähän on se, että monet biologiseksi torjunta-aineeksi hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista sisältävät tehoaineita, jotka on hyväksytty ennen kuin vähäriskisen tehoaineen käsite otettiin käyttöön³⁵ EU:n lainsäädännössä, mutta lupamenettelystä käy myös ilmi, että kaikki ei-kemialliset tehoaineet eivät täytä vähäriskisen torjunta-aineen vaatimuksia.

Syyskuuhun 2019 mennessä EU:ssa oli hyväksytty 487 tehoainetta³⁶ kasvinsuojeluaineissa käytettäväksi, mutta niistä vain 16 (kolme prosenttia) on luokiteltu vähäriskiseksi. Hyväksytyistä tehoaineista komissio on luokitellut 57 mahdollisesti vähäriskiseksi³⁷, ja se on asettanut näiden tehoaineiden hyväksynnän uusimisen etusijalle muihin tehoaineisiin nähden³⁸. Komissio ja useat jäsenvaltiot pyrkivät edistämään vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita. Ranskassa tällaisilla edistämistoimenpiteillä (esimerkiksi kaupallista mainontaa koskevan kiellon poikkeus) kuitenkin tuetaan ennen kaikkea biologisia torjunta-aineita, ei vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita. Osa tilintarkastustuomioistuimen haastattelemista viljelijöistä (14 viljelijää 33:sta) on kuullut vähäriskisistä kasvinsuojeluaineista, mutta yksikään viljelijöistä ei ole käyttänyt niitä. Sen sijaan kaikki haastatellut viljelijät ovat kuulleet biologisista, fysikaalisista (mekaanisista) tai muista ei-kemiallisista tuholaistorjunnan menetelmistä (tai käyttäneet tällaisia menetelmiä).

Kaikkia sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät jotakin 16 vähäriskisestä tehoaineesta, ei ole itsessään hyväksytty vähäriskiseksi. Tämän selittää ensinnäkin se, että kasvinsuojeluaineet sisältävät tehoaineiden lisäksi myös muita ainesosia, joita kutsutaan apuaineiksi. Jotta kasvinsuojeluaine voidaan hyväksyä vähäriskiseksi, se ei saa sisältää lainkaan ”huolta aiheuttavia” apuaineita. Toiseksi joihinkin kasvinsuojeluaineisiin sovelletaan erityisiä riskinhallintatoimenpiteitä³⁹, jotka on katsottu riskinarvioinnin perusteella tarpeellisiksi. Riskinhallintatoimenpiteillä pyritään minimoimaan ihmisten ja ympäristön altistuminen kasvinsuojeluaineelle. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi suojavarusteiden, kuten suojakäsineiden, käyttö tai suojavyöhykkeiden jättäminen ruiskuttamatta. Yleisiä riskinhallintatoimenpiteitä pidetään normaaleina varotoimenpiteinä, eivätkä ne estä kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä vähäriskisiksi.

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksesta käy ilmi, että vierailun kohteena olleet jäsenvaltiot arvioivat riskinhallintatoimenpiteet toisinaan eri tavoin. Esimerkiksi Alankomaissa kahta kasvinsuojeluainetta, jotka sisältävät vähäriskiseksi tehoaineeksi luokiteltua rautafosfaattia, ei ole hyväksytty vähäriskisiksi, koska niiden käytön yhteydessä katsotaan tarpeelliseksi käyttää suojakäsineitä. Alankomaiden viranomaiset katsovat, että kyseessä on erityinen riskinhallintatoimenpide. Sen sijaan Ranska ja Liettua ovat hyväksyneet molemmat näistä kasvinsuojeluaineista vähäriskisiksi. Merkintävaatimusten mukaan ohjeissa on mainittava suojakäsineiden käyttö, mutta kyseisten jäsenvaltioiden viranomaiset katsovat, että tämä on normaali varotoimi. EU:n säännöissä ei määritellä, mitkä toimet lasketaan erityisiksi riskinhallintatoimenpiteiksi (suhteessa yleisiin riskinhallintatoimenpiteisiin), eikä aihetta koskevaa ohjeistusta ole saatavilla.

EU:n sääntöjen mukaan vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden osalta voidaan noudattaa nopeutettua lupamenettelyä. Tarkastuskäynnin kohteena olleiden kolmen jäsenvaltion tiedot osoittavat, että vähäriskiset kasvinsuojeluaineet hyväksytään nopeammin kuin ns. tavanomaiset kasvinsuojeluaineet (ks. kaavio 7).

Huom. Kaaviossa esitetään keskimääräinen aika, joka kuluu hakemuksen toimittamisesta hyväksymiseen. Kaavion tarkoituksena ei ole kuvata lakisääteisten määräaikojen noudattamista, sillä määräajat eivät koske kaikkia lupamenettelyyn kuuluvia toimia. Ns. tavanomaisia kasvinsuojeluaineita koskevat tiedot perustuvat vyöhykekohtaiseen lupamenettelyyn, jossa vastuutahona oli jäsenvaltio (esittelevä jäsenvaltio).

Lähde: Tilintarkastustuomioistuin jäsenvaltioiden vuosien 2015–2018 tietojen perusteella.

Auttaakseen viljelijöitä saamaan käyttöönsä vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita ja edistääkseen integroitua tuholaistorjuntaa neuvosto hyväksyi vuonna 2016 täytäntöönpanosuunnitelman vähäriskisten kasvinsuojelutuotteiden saatavuuden lisäämiseksi ja integroidun torjunnan täytäntöönpanon nopeuttamiseksi jäsenvaltioissa. Suunnitelmassa esitetään 40 toimea komissiolle, jäsenvaltioille sekä ulkoisille sidosryhmille. Vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita koskevilla toimilla pyritään nopeuttamaan lupamenettelyä, mahdollistamaan alennetut maksut sekä tarjoamaan opastusta. Kestävää kasvinsuojelua käsittelevä asiantuntijaryhmä on laatinut edistymiskertomuksen⁴⁰, joka sisältää tilannekatsauksen suoritetuista toimista. Täytäntöönpanosuunnitelma on lisännyt tietoisuutta vähäriskisyyden käsitteestä jäsenvaltioissa, komissiossa ja sidosryhmien keskuudessa, mutta vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden määrä on edelleen pieni.

Komissio alkoi tehdä kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevia riski-indikaattorilaskelmia EU:n laajuisesti vasta vuonna 2019

Jäsenvaltiot seuraavat tehoaineiden määrää vedessä, mutta koko EU:n kattavat tiedot kasvinsuojeluaineiden käytöstä puuttuvat

Ympäristönseuranta on tarpeellista, jotta voidaan varmistua siitä, ettei kasvinsuojeluaineiden käyttö aiheuta kohtuuttomia ympäristövaikutuksia tai riskejä ympäristölle. Ympäristönseuranta muodostaa eräänlaisen varoitusjärjestelmän, ja se täydentää lupamenettelyn osana tehtyä riskinarviointia⁴¹.

Jäsenvaltiot voivat vaatia kasvinsuojeluaineiden tuottajia seuraamaan hyväksyttyjen kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia⁴². Komissio ei valvo yleisesti tällaista seurantaa. Käytännössä jäsenvaltiot toteuttavat ympäristönseurantaa pääasiassa muun lainsäädännön, kuten veden laadun seurantaa koskevien EU:n sääntöjen, velvoittamina⁴³. Jäsenvaltioiden on seurattava useita tehoaineita sekä merkittävinä pidettäviä jäämiä pohja-, pinta- ja juomavedessä.

EU:n on määritellyt pintavesien osalta aineet, joita jäsenvaltioiden on seurattava. Näistä aineista 36 on tehoaineita⁴⁴, ja kymmenen niistä on toistaiseksi hyväksytty käytettäväksi kasvinsuojeluaineissa. Jäsenvaltioiden on seurattava myös muita kuin EU:n lainsäädännössä määriteltyjä aineita, jos niitä vapautuu merkittäviä määriä. Esimerkiksi Alankomailla on laaja veden laadun seurantajärjestelmä. Alankomaat täydentää EU:n lainsäädännössä määriteltyjen aineiden seurantaa seuraamalla lisäksi 16:ta muuta tehoainetta, joita Alankomaissa pidetään pintavedelle haitallisina (nykyisin 12 näistä on hyväksytty EU:ssa käytettäväksi kasvinsuojeluaineissa).

EU:n säännöissä ei määritellä maaperässä seurattavia tehoaineita⁴⁵, mutta komissio keräsi hiljattain maaperänäytteitä maankäyttötutkimuksen yhteydessä. Yhteinen tutkimuskeskus aikoo analysoida näytteet⁴⁶.

Jäsenvaltiot keräävät tilastotietoa kasvinsuojeluaineiden myynnistä ja maatalouskäytöstä. EU:n lainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltioita keräämään vuosittain tietoa myytyjen kasvinsuojeluaineiden sisältämistä tehoaineista sekä kokoamaan viiden vuoden välein tilastotietoa kasvinsuojeluaineiden maatalouskäytöstä viiteajanjaksolla tiettyjen valittujen viljelykasvien osalta⁴⁷. Jäsenvaltiot toimittavat Eurostatille kutakin tehoainetta koskevat tilastotiedot. Tilastosalaisuutta koskevien EU:n sääntöjen mukaan salassapidettäviä tietoja saa käyttää ainoastaan tilastotarkoituksiin⁴⁸, eikä tilastoyksikkö (tässä tapauksessa yksittäinen kasvinsuojeluaineiden tuottaja tai käyttäjä) saa olla tunnistettavissa yksityiskohtaisista tilastotiedoista. Kasvinsuojeluaineiden osalta EU:n säädökset ovat kuitenkin tätäkin tiukemmat: niiden mukaan Eurostatin on aggregoitava tiedot tietyllä tavalla ennen niiden julkaisemista⁴⁹ eikä Eurostat saa julkaista yksityiskohtaisia tilastotietoja tai jakaa niitä muiden pääosastojen kanssa.

Julkisesti saatavilla olevat EU:n kasvinsuojeluaineita koskevat tilastot koskevat myytyjen kasvinsuojeluaineiden sisältämiä tehoaineita. Nämä tiedot aggregoidaan yleisiin ryhmiin, joita ovat esimerkiksi hyönteis- ja sienimyrkyt sekä rikkaruohojen torjunta-aineet, edellä mainittujen EU:n säädösten mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että komissio ei voi esimerkiksi julkaista tietoa yksittäisistä tehoaineista tai vähäriskisiksi luokiteltujen aineiden osuudesta.

Joissakin maissa (esimerkiksi Ranskassa) yksittäisten tehoaineiden myyntitiedot ovat julkisia. Komissio kannattaa kaikkien sellaisten yksittäisten tehoaineiden myyntitietojen julkaisemista, joita tilastosalaisuus ei koske⁵⁰.

Eurostat ei ole toistaiseksi julkaissut kasvinsuojeluaineita koskevia, jäsenvaltioiden keräämiä EU:n laajuisia tilastotietoja. Jäsenvaltiot ovat vuodesta 2015 alkaen lähettäneet kasvinsuojeluaineiden maatalouskäyttöä koskevat tilastotiedot komissiolle (Eurostatille) viiden vuoden välein⁵¹. Jäsenvaltioiden on kerättävä tilastotietoa kasvinsuojeluaineiden maatalouskäytöstä enintään 12 kuukauden pituiselta viiteajanjaksolta, jonka jäsenvaltio voi itse valita viiden vuoden ajanjaksolta. Jäsenvaltiot valitsevat myös seurattavat viljelykasvit, joten jäsenvaltioiden tiedot eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Jäsenvaltiot ovat valinneet käyttötietotilastojaan varten hyvin erilaisia viljelykasveja ja viiteajanjaksoja, minkä takia Eurostat ei voi yhdistää ja vertailla tietoja hyödyllisellä tavalla, ja siksi se on päättänyt julkaista vain tiettyjä käyttötietoja⁵².

Myyntietojen erittely tehoaineiden mukaan (EU:n sääntöjen mukaisen ryhmiin koostamisen sijaan) voisi auttaa seurattavien aineiden valinnassa sekä ympäristöseurannan kohdentamisessa. Paremmat kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat tilastotiedot voisivat auttaa tulkitsemaan seurannan tuloksia, ja tällaiset tulokset olisivat hyödyllisempiä arvioitaessa hyväksyttyjen kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä. Yksityiskohtaisemmat tilastotiedot auttaisivat terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosastoa seuramaan markkinasuuntauksia sekä analysoimaan hyväksymispäätösten mahdollisia vaikutuksia. Ne voisivat myös auttaa kehittämään hyödyllisempiä arviointeja kasvinsuojeluaineiden käytön yleisistä riskeistä.

Kasvinsuojeluaineita koskevista EU:n laajuisista riski-indikaattoreista rajallisesti hyötyä

EU:n toimintapoliittisella kehyksellä pyritään torjunta-aineiden käyttämiseen ”kestävällä tavalla vähentämällä torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia”. Kehyksessä ei kuitenkaan määritellä kestävää käyttöä, eikä torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien ja vaikutusten vähentämistä ole muunnettu tietyksi määrälliseksi EU:n tavoitteeksi. On tarpeen asettaa täsmällisiä ja mitattavissa olevia tavoitteita ja tavoitearvoja, jotta voidaan arvioida politiikan tehokkuutta toivotun lopputuloksen saavuttamisen kannalta.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa määrällisiä tavoitteita ja tavoitearvoja, joiden avulla ne pyrkivät saavuttamaan direktiivin tavoitteet. Komissio havaitsi arviointinsa yhteydessä, että alkuperäisten kansallisten toimintasuunnitelmien laatu vaihtelee huomattavasti ja että mitattavissa olevien tavoitteiden asettamisessa on puutteita. Tilintarkastustuomioistuimen arvioimasta 18 tarkistetusta kansallisesta toimintasuunnitelmasta 12 sisältää toimiin tai vaatimusten noudattamiseen perustuvia määrällisiä tavoitteita ja tavoitearvoja. Muutamat (kaksi 18:sta) niistä sisältävät määrällisiä yleistavoitteita tai tavoitearvoja kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvien riskien vähentämiseksi.

EU:n laajuiset riski-indikaattorit ovat tarpeen, jotta voidaan mitata edistymistä suhteessa direktiivin päätavoitteeseen, joka on kasvinsuojeluaineiden käytön riskien ja vaikutusten vähentäminen. Riskien mittaaminen on monimutkaista, sillä kasvinsuojeluaineiden aiheuttamat riskit vaihtelevat useiden tekijöiden mukaan. Tällaisia tekijöitä ovat erityisesti kasvinsuojeluaineiden sisältämät tehoaineet mutta myös koostumus, käyttömäärä (hehtaarikohtainen määrä ja käytön tiheys) sekä se, missä, milloin ja miten ainetta tosiasiallisesti käytetään. EU:n laajuisten riski-indikaattoreiden on oltava yhdenmukaistettuja, jotta jäsenvaltioita voidaan verrata keskenään ja EU:n politiikkaa arvioida hyödyllisellä tavalla.

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on laskettava yhdenmukaistetut riski-indikaattorit sekä määritettävä tiettyjen tehoaineiden käytön suuntaukset ja ensisijaiset asiat, jotka vaativat erityistä huomiota. Direktiivissä ei kuitenkaan määritellä lainkaan tällaisia yhdenmukaistettuja riski-indikaattoreita: lainsäätäjän hyväksyessä direktiivin vuonna 2009 se sisälsi tyhjän liitteen (”LIITE IV – Yhdenmukaistetut riski-indikaattorit”).

Osa jäsenvaltioista on kehittänyt kansallisia indikaattoreita riskien ja vaikutuksen mittaamiseen. Tällaiset kansalliset indikaattorit ovat hyödyllisiä mitattaessa edistymistä jäsenvaltioiden tavoitteiden ja tavoitearvojen toteutumisen suhteen, mutta ne eivät ole vertailukelpoisia jäsenvaltioiden välillä. Siksi yhdenmukaistetut riski-indikaattorit ovatkin niin hyödyllisiä mitattaessa EU:n laajuisia riskejä ja vaikutuksia.

Komission yritykset indikaattoreiden kehittämiseksi eivät aluksi onnistuneet tietojen puutteellisuuden vuoksi. Komissio ehdotti vuonna 2018 kaksi yhdenmukaistettua riski-indikaattoria, joita alettiin soveltaa kesäkuussa 2019⁵³. Näillä kahdella riski-indikaattorilla pyritään arvioimaan kasvinsuojeluaineiden käytön yleisen riskin suuntauksia kunkin jäsenvaltion osalta sekä EU:n laajuisesti. Komissio julkaisi marraskuussa 2019 sivustollaan takautuvasti vuodesta 2011 lasketut riski-indikaattorit⁵⁴. Komissio siis arvioi kasvinsuojeluaineiden käytön EU:n laajuisia riskejä ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta direktiivin hyväksymisen jälkeen.

Kumpikaan indikaattoreista ei ota huomioon, miten, missä ja milloin kutakin kasvinsuojeluainetta käytetään, sillä tällaiset tiedot eivät ole komission käytettävissä. Ensimmäinen indikaattori perustuu kasvinsuojeluaineiden myyntitilastoihin ja toinen hätätapauksessa myönnettyjen lupien määrään. Jäsenvaltiot voivat hätätapauksessa myöntää luvan ilman vakiomuotoista lupamenettelyä silloin, kun tuholaisen aiheuttamaa vaaraa ei voida hallita muulla järkevällä tavalla. Hätätapauksessa myönnettävä lupa voi koskea kasvinsuojeluainetta, joka on jo hyväksytty muuhun käyttötarkoitukseen tai joka sisältää hyväksyttyjä tehoaineita mutta jota ei ole vielä hyväksytty hätätapausluvan myöntävässä jäsenvaltiossa.

Molempien indikaattoreiden osalta tehoaineet on luokiteltu kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen perusteella neljään ryhmään (vähäriskiset, tavanomaiset ja korvattavat tehoaineet sekä tehoaineet, joita ei ole hyväksytty), joilla on eri painotukset (ks. kaavio 8). Jäsenvaltiot eivät saa antaa lupaa korvattaviksi aineiksi katsottavia tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille tai niiden on rajoitettava lupien myöntämistä tällaisille aineille, jos käytettävissä on vähemmän haitallisia vaihtoehtoja⁵⁵. Tarkoituksena on edistää vähemmän haitallisia aineita sekä kannustaa alan toimijoita kehittämään vähemmän vaarallisia vaihtoehtoja.

Painotusten on tarkoitus heijastaa poliittisia valintoja ja tukea direktiivin tavoitetta eli edistää kasvinsuojeluaineiden riskien ja vaikutusten vähentämistä. Jotkin jäsenvaltiot ilmaisivat huolensa painotuksia koskevien perustelujen vuoksi. Ne kyseenalaistivat painotusten tieteelliset perusteet. Painotusten muuttaminen muuttaisi indikaattoreista saatavia tuloksia.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin komission direktiivin (EU) 2019/782 perusteella.

Kahta yhdenmukaistettua riski-indikaattoria käytetään indeksinä (perustaso: 100), jonka avulla voidaan seurata riskisuuntauksia vuodesta 2011 alkaen ja suojella salassapidettäviä tietoja. Myyntiin perustuvaa yhdenmukaistettua riski-indikaattoria kuvaava komission kaavio osoittaa, että riski pienenee pääasiassa, kun ”ei hyväksytyiksi” luokiteltujen aineiden myynti vähenee. Valitut painotukset johtavat siihen, että riski arvioidaan sitä pienemmäksi mitä vähemmän suuririskisempiä aineita myydään. Indikaattori ei kerro, kuinka hyvin direktiivillä on onnistuttu etenemään kohti kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä koskevaa EU:n tavoitetta.

Komissio on kertonut tilintarkastustuomioistuimelle aikovansa parantaa riski-indikaattoreita; parempien tilastotietojen sekä kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevien tietojen saatavuus voisi auttaa komissiota tässä tehtävässä.

Johtopäätökset ja suositukset

Yleisesti voidaan todeta, että komissio ja jäsenvaltiot ovat edistäneet kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä. Tilintarkastustuomioistuin totesi kuitenkin, että kasvinsuojeluaineisiin liittyvien riskien mittaamisessa ja pienentämisessä on edistytty vain vähän. Kestävää käyttöä koskevan EU:n kasvinsuojeluainepolitiikan osan täytäntöönpano aloitettiin hitaasti. Komissio ei tarkastanut, saattavatko jäsenvaltiot direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään (ks. kohdat 12–16).

Viime vuosina sekä komissio että jäsenvaltiot ovat lisänneet toimia, joiden tarkoituksena on pienentää kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvää riskiä. Ne ovat muun muassa pyrkineet panemaan täytäntöön integroitua tuholaistorjuntaa (ks. kohdat 17–20).

Integroidun tuholaistorjunnan periaatteiden noudattaminen on käyttäjille pakollista, mutta jäsenvaltioiden toteuttamat noudattamista koskevat tarkastukset ovat laajuudeltaan rajallisia. Puutteellinen täytäntöönpanon valvonta johtuu muun muassa siitä, että käytössä ei ole selkeitä kriteereitä sen määrittämiseksi, miten käyttäjien olisi pantava integroidun tuholaistorjunnan yleiset periaatteet täytäntöön tai miten viranomaisten olisi arvioitava periaatteiden noudattamista (ks. kohdat 21–27).

Direktiivin täytäntöönpanoa voidaan edistää useilla yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteillä, esimerkiksi edistämällä integroitua tuholaistorjuntaa ja luonnonmukaista viljelyä. Yhteisen maatalouspolitiikan säännöt velvoittavat jäsenvaltioita myös perustamaan maatilojen neuvontajärjestelmiä sekä tarjoamaan kaikille viljelijöille integroituun tuholaistorjuntaan liittyvää neuvontaa. Integroidun tuholaistorjunnan periaatteiden noudattamista ei ole määritetty yhteisen maatalouspolitiikan tukien ehdoksi, vaikka niiden noudattaminen on viljelijöille pakollista. Viljelijöitä kannustetaan käyttämään kestävämpiä viljelymenetelmiä, mutta käytössä on vain vähän toimenpiteitä, joilla hillittäisiin ns. tavanomaisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja ohjattaisiin viljelijöitä käyttämään niiden sijaan vaihtoehtoisia menetelmiä tai muita kuin kemiallisia kasvinsuojeluaineita (ks. kohdat 28–35).

Komission olisi

1. tarkastettava, että jäsenvaltiot muuntavat integroidun tuholaistorjunnan yleiset periaatteet käytännöllisiksi ja mitattavissa oleviksi kriteereiksi ja että ne tarkistavat kriteerien toteutumisen maatilakohtaisesti
2. sisällytettävä nämä mitattavissa olevat integroidun tuholaistorjunnan kriteerit vuoden 2020 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa osaksi ehdollisuutta ja varmistettava, että täytäntöönpanoa valvotaan.

Tavoiteajankohta: 2022

Integroidussa tuholaistorjunnassa käyttäjien olisi turvauduttava kasvinsuojeluaineisiin vasta silloin, kun ennaltaehkäisy ja muut menetelmät ovat epäonnistuneet tai ne eivät ole tehokkaita. Jos tuholaisseuranta osoittaa tuholaistorjuntatoimenpiteet tarpeellisiksi, EU:n sääntöjen mukaan on kemiallisten menetelmien sijaan suosittava biologisia, fysikaalisia ja muita kuin kemiallisia menetelmiä. EU:n lainsäädännössä mainitaan myös biologisen tuholaistorjunnan ja biologisten tuotteiden käsitteet, mutta niitä ei määritellä. Vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden käsite otettiin käyttöön vuonna 2009, mutta tähän mennessä on hyväksytty vain vähän vähäriskisiä tehoaineita. Komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat toimia parantaakseen vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden saatavuutta, mutta lisätoimia tarvitaan edelleen, jotta lupamenettelyt saadaan hoidettua aikataulussa (ks. kohdat 36–40).

Ympäristönseuranta on tärkeää, jotta voidaan varmistua siitä, ettei kasvinsuojeluaineiden käyttö aiheuta kohtuuttomia ympäristövaikutuksia tai riskejä ympäristölle. Ympäristössä olevien kasvinsuojeluaineiden seuranta keskittyy EU:ssa lähinnä veden laadun seurantaan (ks. kohdat 44–47).

Eurostatin julkaisemat kasvinsuojeluainetilastot koskevat myytyjen kasvinsuojeluaineiden sisältämiä tehoaineita, jotka on ryhmitelty tietyllä tavalla EU:n säädösten mukaisesti. Tämä rajoittaa tietoja, joita Eurostat voi julkaista tai edes jakaa muiden komission pääosastojen kanssa, eivätkä rajoitukset ole perusteltavissa pelkästään tilastosalaisuudella. Kasvinsuojeluaineiden maatalouskäyttöä koskevat, nykyisten EU:n säädösten mukaisesti kerätyt tilastotiedot eivät ole vertailukelpoisia, eikä Eurostat ole toistaiseksi voinut julkaista EU:n laajuisia tilastotietoja (ks. kohdat 48–51).

Parempien kasvinsuojeluaineiden myynti- ja käyttötietojen sekä muun muassa tarkempien maantieteellisten tietojen avulla voitaisiin parantaa niihin liittyvien ympäristöriskien ja ‑vaikutusten mittaamista esimerkiksi juomaveden ottoon käytettävien vesistöjen osalta. Jos seurantatietoja olisi enemmän saatavilla, olisi kenties helpompaa kohdistaa toimia siten, että niillä puututaan kasvinsuojeluaineiden käytön ympäristövaikutuksiin (ks. kohta 52).

Parantaakseen tilastotietoja ja ympäristönseurantaa komission olisi kasvinsuojeluaineita koskevista tilastotiedoista annetun asetuksen ajantasaistamiseksi ratkaistava seuraavat ongelmat:

1. poistetaan kasvinsuojeluaineisiin liittyvien tilastojen koostamista koskevat rajoittavat vaatimukset (3 artiklan 4 kohta), jotta voidaan julkaista hyödyllisempiä tilastotietoja (esimerkiksi vähäriskiset kasvinsuojeluaineet ja tehoaineet, joilla on erityisominaisuuksia)
2. selkeytetään, parannetaan ja yhdenmukaistetaan vaatimuksia kasvinsuojeluaineiden maatalouskäyttöä koskevien EU:n tilastotietojen (liite II) osalta, jotta parannetaan tietojen saatavuutta, vertailukelpoisuutta ja hyödyllisyyttä.

Tavoiteajankohta: 2023

Direktiivin tavoitteena on vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä ja vaikutuksia. Komissio julkaisi marraskuussa 2019 arvionsa kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvistä riskeistä ja vaikutuksista EU:ssa tehden laskelmat kahdesta hiljattain hyväksytystä yhdenmukaistetusta riski-indikaattorista (ks. kohdat 53–58). Kumpikaan indikaattori ei kerro, kuinka hyvin direktiivillä on onnistuttu etenemään kohti kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä koskevaa EU:n tavoitetta.

Ensimmäisen indikaattorin (joka perustuu kasvinsuojeluaineiden sisältämien tehoaineiden myyntitilastoihin) käyttökelpoisuutta rajoittaa se, että siinä ei oteta huomioon, miten, milloin ja missä kasvinsuojeluaineita käytetään. Myös salassapitosäännöt rajoittavat yksityiskohtaisen ja hyödyllisen analyysin laatimista.

Toinen indikaattori perustuu jäsenvaltioiden hätätapauksissa myöntämien lupien määrään. Hätätapauksessa myönnettyjen lupien määrää koskevien tietojen kerääminen voi olla hyödyllistä, mutta lupien määrä ei kerro mitään aineiden käytöstä tai niihin liittyvistä riskeistä (ks. kohdat 59–63).

Jotta komissio voi arvioida toimintapoliittisten tavoitteiden edistymistä, sen olisi parannettava yhdenmukaistettuja riski-indikaattoreita tai kehitettävä uusia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon kasvinsuojeluaineiden käytön osalta maatalousmaan pinta-ala tai tehoaineen määrät (yhdenmukaistettu riski-indikaattori II) ja kasvinsuojeluaineiden käyttötapa (yhdenmukaistettu riski-indikaattori I).

Tavoiteajankohta: 2023

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Nikolaos Milioniksen johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 8. tammikuuta 2020 pitämässään kokouksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

Klaus-Heiner Lehne
presidentti

Liitteet

Liite I – EU:n keskeiset kasvinsuojeluaineita koskevat säännöt

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta
• Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi
• Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/127/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, direktiivin 2006/42/EY muuttamisesta torjunta-aineiden levityskoneiden osalta
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1185/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, torjunta-aineita koskevista tilastoista

Liite II – Kasvinsuojeluaineiden turvallisuuden arvioinnin keskeiset vaiheet EU:ssa

Tehoaineen hyväksyminen EU:n tasolla

Yritys X toimittaa EU:n jäsenvaltiolle tehoaineen Y hyväksymistä koskevan hakemuksen aikomuksenaan käyttää tehoainetta kasvinsuojeluaineessa Z. Esittelevä jäsenvaltio arvioi tehoaineen tieteellisesti ja teknisesti ja laatii arviointikertomuksen.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) vastaa riskinarvioinnista. Se järjestää julkisen kuulemisen ja toteuttaa yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa vertaisarvioinnin esittelevän jäsenvaltion laatimasta arviointikertomuksesta. EFSA toimittaa päätelmänsä Euroopan komissiolle.

Komissio vastaa riskienhallinnasta. Komissio esittää jäsenvaltioiden edustajista koostuvalle sääntelykomitealle EFSAn päätelmiin perustuvan ehdotuksensa aineen Y hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Sääntelykomitea äänestää ja muodostaa mielipiteensä ehdotuksesta, minkä jälkeen komissio antaa asetuksen tehoaineen Y hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Huom. Lisätietoja tehoaineiden hyväksymisestä osoitteessa https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/approval_active_substances_en
Lisätietoja kasvinsuojeluaineiden hyväksymisestä osoitteessa https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/authorisation_of_ppp_en

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin komissiolta saatujen tietojen perusteella.

Liite III – Integroidun tuholaistorjunnan yleiset periaatteet direktiivin liitteessä III määritellyn mukaisesti

1) Haitallisten organismien torjunta ja/tai hävittäminen olisi toteutettava tai sitä olisi tuettava muun muassa seuraavilla vaihtoehdoilla:

• viljelykierto
• asianmukaisten viljelytekniikoiden käyttö (esim. kylvöalustan valmistelu, kylvöajankohdat ja ‑tiheydet, kylvö suojaviljaan, säilyttävä maanmuokkaus, harvennus ja suorakylvö)
• resistenttien/kestävien lajikkeiden ja standardoitujen/sertifioitujen siementen ja istutusaineiston käyttö tarpeen mukaan
• tasapainoisten lannoitus-, kalkitus- ja kastelu- tai kuivatusjärjestelmien käyttö
• haitallisten organismien leviämisen estäminen hygieniatoimilla (esim. koneiden ja kaluston säännöllisellä puhdistuksella)
• merkittävien hyötyeliöiden suojelu ja vahvistaminen esim. asianmukaisilla kasvinsuojelutoimilla tai käyttämällä ekologisia infrastruktuureja tuotantoalueiden sisällä ja niiden ulkopuolella.

2) Haitallisia organismeja on seurattava asianmukaisin menetelmin ja välinein, kun sellaisia on käytettävissä. Tällaisiin välineisiin olisi kuuluttava tarkkailua kentällä sekä tieteellisesti perusteltuja varoitus-, ennuste- ja varhaishavainnointijärjestelmiä, jos ne ovat toteutettavissa, ja ammatillisesti pätevien neuvojien käyttöä.

3) Ammattimaisen käyttäjän on seurannan tulosten perusteella päätettävä, toteutetaanko kasvinsuojelutoimenpiteitä vai ei ja milloin niitä toteutetaan. Selkeät ja tieteellisesti perustellut kynnysarvot ovat päätöksenteon olennaisia osatekijöitä. Haitallisten organismien osalta aluetta, sen tiettyä osaa, viljelykasveja ja erityisiä ilmasto-oloja varten määritellyt kynnystasot on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon ennen käsittelyä.

4) Kestävät, luonnonmukaiset, fysikaaliset ja muut kuin kemialliset menetelmät on asetettava etusijalle kemiallisiin menetelmiin nähden, jos niillä voidaan torjua tuholaisia tyydyttävästi.

5) Käytettyjen torjunta-aineiden on sovelluttava kohteeseen mahdollisimman hyvin, ja niillä on oltava mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia ihmisten terveydelle, muille kuin kohde-eliöille ja ympäristölle.

6) Ammattimaisten käyttäjien olisi rajoitettava torjunta-aineiden ja muiden torjuntatoimien käyttö ehdottoman välttämättömään laajuuteen esimerkiksi vähentämällä annoksia, pidentämällä levityskertojen väliaikoja tai käyttämällä osittaista levitystä niin, että kasvuston riskitaso on hyväksyttävissä ja ettei resistenssin kehittymisen riski haitallisten organismien populaatioissa lisäänny.

7) Jos on tunnetusti olemassa resistenssin kehittymisen riski kasvinsuojelutoimenpiteelle ja jos haitallisten organismien määrä vaatii torjunta-aineiden levittämistä, olisi sovellettava käytettävissä olevia resistenssin estämisstrategioita tuotteiden tehon säilyttämiseksi. Tähän voi kuulua useiden eri tavoin vaikuttavien torjunta-aineiden käyttö.

8) Ammattimaisen käyttäjän olisi tarkistettava toteutettujen kasvinsuojelutoimien onnistuneisuus torjunta-aineiden käyttöä ja haitallisten organismien seurantaa koskevan kirjanpidon perusteella.

Termit ja lyhenteet

Integroitu tuholaistorjunta: Kaikkien käytettävissä olevien kasvinsuojelumenetelmien huolellinen harkinta ja sellaisten soveltuvien toimenpiteiden käyttöönotto, joilla ehkäistään haitallisten organismien populaatioiden kehittymistä ja pidetään kasvinsuojeluaineiden ja muiden käsittelymuotojen käyttö tasoilla, jotka ovat taloudellisesti ja ympäristön kannalta perusteltuja ja joilla vähennetään ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä tai minimoidaan ne. Integroidussa tuholaistorjunnassa painotetaan terveiden viljelykasvien kasvattamista siten, että maatalouden ekosysteemejä häiritään mahdollisimman vähän, ja kannustetaan käyttämään luonnonmukaista tuholaistorjuntaa.

Kasvinsuojeluaineet: Tehoaineista koostuva tai niitä sisältävä tuote, jonka tarkoituksena on suojella kasveja tai kasvituotteita haitallisia organismeja vastaan tai ehkäistä tällaisten organismien toimintaa, vaikuttaa kasvien elintoimintoihin, parantaa kasvituotteiden säilyvyyttä, tuhota epätoivotut kasvit tai kasvinosat tai rajoittaa tai estää kasvien epätoivottua kasvua.

Korvattava aine: Tiettyjä ominaisuuksia omaava tehoaine, jonka tapauksessa EU:n jäsenvaltioiden on arvioitava kyseisen tehoaineen mahdollista korvaamista muilla käyttökelpoisilla (kemiallisilla tai muilla) ratkaisuilla.

Tehoaineet: Kasvinsuojeluaineen ainesosat, jotka torjuvat tuholaisia tai kasvitauteja.

Torjunta-aineet: Kasvinsuojeluaineet ja biosidituotteet.

Vähäriskiset kasvinsuojeluaineet: Tuotteet, joiden sisältämät tehoaineet on hyväksytty vähäriskisiksi, voidaan hyväksyä vähäriskisiksi kasvinsuojeluaineiksi. Tehoaine voidaan hyväksyä vähäriskiseksi, jos se täyttää yleiset hyväksymiskriteerit sekä asetuksen (EY) 1107/2009 liitteen II kohdassa 5 vahvistetut vähäriskisen tehoaineen kriteerit.

YMP: Yhteinen maatalouspolitiikka.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi I tarkastusjaosto, jonka erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastusjaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Nikolaos Milionis. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Samo Jerebin johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Kathrine Henderson, toimialapäällikkö Robert Markus, tehtävävastaava Charlotta Törneling, apulaistehtävävastaava Päivi Piki sekä tarkastajat Greta Kapustaitė, Antonella Stasia, Paulo Oliveira ja Dainora Venckevičienė. Kielellisissä kysymyksissä avusti Michael Pyper.

Vasemmalta oikealle: Antonella Stasia, Michael Pyper, Kathrine Henderson, Samo Jereb, Charlotta Törneling, Paulo Oliveira, Päivi Piki, Dainora Venckevičienė.

Loppuviitteet

¹ Geiger, F. et al, Persistent negative effects of pesticides on biodiversity and biological control potential on European farmland, Basic and Applied Ecology, Elsevier Gmbh, 2010, s. 97–105.

² IPBES, The assessment report of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services on pollinators, pollination and food production Ecosystem Services on pollinators, pollination and food production, biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin sihteeristö, Bonn, Saksa, 2016.

³ Myynnillä tarkoitetaan tässä kertomuksessa markkinoille saattamista kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 3 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

⁴ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi.

⁵ Direktiivin 14 artiklan 4 kohta.

⁶ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta.

⁷ Kasvinsuojeluaineista annetun asetuksen liitteen II kohdassa 5 luetellaan vähäriskisiä aineita koskevat EU:n kriteerit.

⁸ Maantieteelliset vyöhykkeet on määritelty kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen liitteessä I.

⁹ Komissiolle kesäkuuhun 2019 mennessä toimitetut 18 tarkistettua kansallista toimintasuunnitelmaa seuraavista maista: Belgia, Espanja, Irlanti, Itävalta, Kypros, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro.

¹⁰ Direktiivin 23 artikla.

¹¹ Bulgaria ja Luxemburg.

¹² Komission kertomus (COM(2017) 587 final) on ladattavissa osoitteessa https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/sustainable_use_pesticides_en.

¹³ Terveyden ja elintarvike‑turvallisuuden pääosasto 2017–6291: Overview Report Sustainable Use of Pesticides, http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/overview_reports/details.cfm?rep_id=114.

¹⁴ https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/sustainable_use_pesticides_en.

¹⁵ Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen 55 artiklassa todetaan, että kasvinsuojeluaineiden käytön on oltava direktiivin ja erityisesti sen 14 artiklassa ja liitteessä III tarkoitettujen integroidun torjunnan yleisten periaatteiden mukaista.

¹⁶ Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan ammattimaisella käyttäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka käyttää torjunta-aineita ammattitoiminnassaan.

¹⁷ Direktiivin 14 artiklan 4 kohta.

¹⁸ Draft Guidance Document for establishing IPM principles (07.0307/2008/504015/ETU/B3).

¹⁹ Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen 67 artikla.

²⁰ Vuonna 2012 annetun säädöksen nro 155 14 artikla. Euroopan yhteisöjen asetukset 2012 (torjunta-aineiden kestävä käyttö).

²¹ Direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa luonnonmukaiseen viljelyyn viitataan luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 mukaisesti.

²² Vuonna 2017. Luvut perustuvat Eurostatin tilastoihin, jotka ovat saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Organic_farming_statistics

²³ Kaudella 2014–2020 noudatettavat säännöt täydentäviä ehtoja koskeville vaatimuksille on määritelty yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 93 artiklassa ja liitteessä II.

²⁴ Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 91, 96 ja 99 artikla.

²⁵ Lakisääteinen hoitovaatimus 10, kasvinsuojeluaineet: kasvinsuojeluaineista annetun asetuksen 55 artiklan ensimmäinen ja toinen virke.

²⁶ Vahvistettu Sveitsin suoria tukia koskevan määräyksen (Ordonnance sur les paiements directs versés dans l’agriculture (Ordonnance sur les paiements directs, OPD; RS 910.13) du 23 octobre 2013) 11–25 artiklassa.

²⁷ Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteenä oleva Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma täydentävistä ehdoista.

²⁸ Yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmia koskevan asetusehdotuksen (COM(2018) 392) 11 artikla ja liite III.

²⁹ Direktiivin 3 artiklan 6 kohta.

³⁰ Integroidun tuholaistorjunnan neljäs yleinen periaate (ks. liite III).

³¹ Direktiivin 14 artiklan 1 kohta.

³² Direktiivin 3 artiklan 8 kohta.

³³ Esimerkiksi kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen 77 artiklassa säädetään, että komissio voi hyväksyä mikro-organismien, feromonien tai biologisten tuotteiden hakemusten sisältöä koskevia ohjeasiakirjoja.

³⁴ Komission asetus (EU) N:o 283/2013, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2013, tehoaineita koskevien tietovaatimusten vahvistamisesta sekä komission asetus (EU) N:o 284/2013, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2013, kasvinsuojeluaineita koskevien tietovaatimusten vahvistamisesta.

³⁵ Vähäriskisen torjunta-aineen käsite otettiin käyttöön kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen myötä, ja ensimmäinen vähäriskinen tehoaine hyväksyttiin vuonna 2015.

³⁶ EU:n torjunta-ainetietokanta, tiedot haettu 9. syyskuuta 2019.

³⁷ Komission ilmoitus kasvinsuojelussa hyväksyttyjen mahdollisesti vähäriskisten tehoaineiden luettelosta (2018/C 265/02).

³⁸ AIR IV ‑uusimisohjelma.

³⁹ Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen 47 artikla.

⁴⁰ Tilannekatsaus täytäntöönpanosuunnitelmasta, jonka tavoitteena on lisätä vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden saatavuutta ja nopeuttaa integroidun torjunnan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, maaliskuu 2019.

⁴¹ Komission tiedote 10.10.2017: Yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi annetun direktiivin 2009/128/EY (kestävää käyttöä koskeva direktiivi) 7 artiklan 3 kohdan mukaiset ohjeet torjunta-aineiden käytön terveys- ja ympäristövaikutusten seurantaa ja tutkimusta varten.

⁴² Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen 67 artiklan 2 kohta.

⁴³ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/118/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta sekä neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta.

⁴⁴ Näistä 29 on aineita, joiden osalta jäsenvaltioiden on lisäksi täytettävä ympäristönlaatunormit, jotka on määritelty ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/105/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 12 päivänä elokuuta 2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/39/EU vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta, liitteessä I. Muut seitsemän ainetta on määritelty unionin laajuista seurantaa varten laadittavan tarkkailtavien aineiden luettelon hyväksymisestä vesipolitiikan alalla 5 päivänä kesäkuuta 2018 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/840 liitteessä.

⁴⁵ Neuvoston direktiivissä 86/278/ETY, joka koskee ympäristön, erityisesti maaperän, suojelua käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä, täsmennetään raskasmetallien, kuten kuparin, valvontaa (5 ja 9 artikla sekä liitteet I A ja II B). Monet kasvinsuojeluaineiden tehoaineista sisältävät kuparia.

⁴⁶ LUCAS 2018; maaperäanalyysin tulosten odotetaan valmistuvan viimeistään 2021.

⁴⁷ Asetuksen (EY) N:o 1185/2009 3 artikla.

⁴⁸ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista.

⁴⁹ Asetuksen 1185/2009 3 artiklan 4 kohdan mukaan komission on aggregoitava tiedot ennalta määritettyjen ryhmien ja luokkien mukaisesti ennen niiden julkaisemista.

⁵⁰ Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen (EY) N:o 1185/2009 täytäntöönpanosta (COM(2017) 109).

⁵¹ Asetuksen (EY) N:o 1185/2009 liite II.

⁵² Eurostat (2019), Research paper: Statistics on agricultural use of pesticides in the European Union (ESTAT E1/AES/2019/RP/1).

⁵³ Komission direktiivi (EU) 2019/782, annettu 15 päivänä toukokuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY muuttamisesta yhdenmukaistettujen riski-indikaattoreiden vahvistamisen osalta.

⁵⁴ https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/sustainable_use_pesticides/harmonised-risk-indicators/trends-hri-eu_en.

⁵⁵ Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen 50 artikla.

⁵⁶ Direktiivin 2009/128/EY 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vähän torjunta-aineita käyttävän tuholaistorjunnan edistämiseksi antaen aina kun se on mahdollista etusija muille kuin kemiallisille menetelmille. Siinä myös viitataan integroituun tuholaistorjuntaan ja luonnonmukaiseen viljelyyn, joita säännellään luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28. kesäkuuta 2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 834/2007, joka on korvattu uudella, 30. toukokuuta 2018 annetulla asetuksella (EU) 848/2018.

⁵⁷ Yleisraportti torjunta-aineiden kestävästä käytöstä (DG(SANTE) 2017-6792), http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/overview_reports/details.cfm?rep_id=114

⁵⁸ http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/index.cfm

⁵⁹ COM(2017) 109 final: KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE torjunta-aineita koskevista tilastoista 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1185/2009 täytäntöönpanosta.

⁶⁰ COM(2017) 109 final: KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE torjunta-aineita koskevista tilastoista 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1185/2009 täytäntöönpanosta.

Tarkastuksen eteneminen

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2020

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2020.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä nro 6-2019, joka koskee avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä, pannaan täytäntöön datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat tilintarkastustuomioistuimen periaatteet.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence -käyttöoikeuden nojalla. Tämä merkitsee, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Uudelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Uudelleenkäyttäjän on hankittava tarvittavat lisäoikeudet, jos tietty sisältö esittää tunnistettavissa olevia henkilöitä esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä. Jos tällainen lisäoikeus saadaan, yllä mainittu yleinen käyttöoikeus peruuntuu. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta. Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin, eikä niiden käyttöön anneta lupaa.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille verkkosivuille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuojaperiaatteisiin.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logon käyttäminen

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1952 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.