Education and Training Monitor 2024

1. Kestävyyskasvatus

Kestävä kehitys sisältyy Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön vuoteen 2030 ulottuvaan strategiaan¹. Opetushallitus (OPH) toteuttaa parhaillaan Agenda 2030 -tiekarttaansa (OPH, 2024). Tiekartan mukaan varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, perusopetuksen ja toisen asteen opetuksen kestävyyskasvatuksessa olisi keskityttävä tiedollisten, asenteellisten ja toiminnallisten valmiuksien kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ei ole vielä arvioinut kestävyyskasvatusta perusasteen koulutuksessa. Sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävän kehityksen edistäminen on yksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) seuraavan arviointisuunnitelmakauden (2024–2027) strategisista tavoitteista.²

Suomessa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmissa huomioidaan kestävyystaidot kokonaisvaltaisesti (Euroopan komissio / EACEA / Eurydice, 2024). Suomessa laadittiin uusi varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma vuonna 2014, ja uusi perusopetuksen opetussuunnitelma vuonna 2022. Näihin opetussuunnitelmiin on sisällytetty kestävyys ”kestävä elämäntapa” -teeman alle ja niissä paneudutaan sosiaaliseen, kulttuuriseen, taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen. ”Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen” on yksi perusopetuksen opetussuunnitelman seitsemästä laaja-alaisen osaamisen osa-alueesta. Lukion opetussuunnitelmassa (OPH, 2019) käytetään termiä ”kestävä kehitys”.

Opettajankoulutuksen kehittämisohjelmassa 2022–2026 todetaan, että kestävyysosaaminen kuuluu opettajan laaja-alaiseen perusosaamiseen(OKM, 2022). Opetushallitus rahoittaa opettajien jatkuvaa täydennyskoulutusta. Opettajat voivat näin kehittää osaamistaan keskeisistä teemoista, kuten i) kestävän elämäntavan ja ilmastovastuun vahvistaminen, ii) luontokadon pysäyttäminen ja iii) maapallon terveyden ja kiertotalouden edistäminen.³. Koulutuksen myötä opettajat saavat lisää tietoa ja osaamista, tutkivat asenteitaan ja arvojaan, tutustuvat innovatiivisiin pedagogisiin menetelmiin sekä pääsevät hyödyntämään digitaalisia välineitä ja uusia teknologioita (Euroopan komissio / EACEA / Eurydice, 2024). OPH:n verkkosivulla on linkkejä ja lisätietoja aiheesta sekä esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Suomen opetusviranomaiset ovat myös julkaisseet oppaan oppimisen, toimintakulttuurin ja arkikäytäntöjen kehittämiseen kasvatuksen ja koulutuksen maailmassa⁴. Lisäksi ne ovat luoneet kestävyyshankkeita toteuttavien koulujen verkoston ja tarjoavat tukea ja valmennusta osallistuville opettajille ja opetuksen järjestäjille ⁵. Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi⁶, joka kuuluu kansainväliseen ympäristökasvatusjärjestöjen verkostoon (Foundation for Environmental Education)⁷, on kansainvälisen Vihreä lippu -ohjelman Suomen koordinaattori. Ohjelmasta myönnetään ympäristösertifikaatteja päiväkodeille, kouluille ja muille oppilaitoksille, jotka edistävät esimerkillisesti kestävyyttä toiminnassaan. FEE Suomi myös laatii ja tarjoaa oppimateriaalia sekä järjestää yhteistyössä asiaan liittyvien toimijoiden kanssa maksutonta täydennyskoulutusta opettajille ja varhaiskasvattajille.

Suomen ammatilliset oppilaitokset sisällyttävät kestävyyden kaikkiin toimiinsa. Vuosien 2022–2023 ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän kehittämisohjelmalla tuettiin Suomen pyrkimyksiä saavuttaa YK:n Agenda 2030 -tavoitteet ammatillisessa koulutuksessa ja pyrittiin vastaamaan ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. ⁸. Yksi kehittämisohjelman tavoitteista on, että kaikki ammatillisen koulutuksen toimijat ovat hiilineutraaleja vuoteen 2035 ⁹ mennessä. Esimerkiksi VASKI – Vastuullinen ja kestävä ammatillinen koulutus -hankkeessa ammatillisen koulutuksen järjestäjät Suomessa i) laativat omat kestävän kehityksen ohjelmansa, ii) järjestivät osaamisen kehittämistapahtumia, iii) kouluttivat opettajia ja iv) mittasivat ja seurasivat hiilijalanjälkeä. Suomen ammatillisen koulutuksen kestävyystiekartta saatiin valmiiksi vuonna 2023, ja opetushallituksen järjestämissä webinaareissa koulutuksen järjestäjille annettiin tukea sen käyttöönotossa.

2. Varhaiskasvatus

Suomi pyrkii nostamaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta. Yksi Suomen hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita on varhaiskasvatuksen laadun parantaminen ja siihen osallistumisasteen nostaminen (VN, 2023). Vuonna 2022 3–5-vuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistui 89 prosenttia, ja vuonna 2023 alle 3-vuotiaista 43,9 prosenttia. Nämä luvut ovat selvästi alle EU:n keskiarvon ¹⁰ (93,1 prosenttia) ja EU:n tason tavoitteen, jonka mukaan vähintään 3-vuotiaiden alle kouluikäisten varhaiskasvatuksen osallistumisasteen pitäisi olla 96 prosenttia. Alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatukseen osallistumisaste Suomessa on myös selvästi alle tarkistetun Barcelonan tavoitteen, joka on 45 prosenttia. Parantaakseen erityisesti pienituloisten kotitalouksien mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen hallitus on alentanut varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja.¹¹ Muutoksen seurauksena noin 30 000 uutta kotitaloutta siirtyi maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Noin puolelle varhaiskasvatukseen osallistuvista lapsista varhaiskasvatus on maksutonta. Joissakin kunnissa on päätetty korvata pienet päivähoitoyksiköt suuremmilla, mistä sekä perheet että varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat antaneet tiukkaa kritiikkiä (HS, 2023a, 2023b, 2023c).

Varhaiskasvatuspalvelut ovat yleisesti ottaen korkealaatuisia, mutta varhaiskasvatuksen opettajista on pulaa etenkin pääkaupunkiseudulla. Ratkaisuna työvoimapulaan koulutuksen aloituspaikkoja lisätään vuosina 2024–2025.¹². Kevan (julkisen sektorin eläkelaitos) mukaan vuonna 2022 varhaiskasvatuksen opettajista oli 6 000 osaajan pula maanlaajuisesti. ¹³ Kaikkein pahin pula on pääkaupunkiseudulla, jossa tarvitaan yli 4 000 varhaiskasvatuksen opettajaa lisää.

Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän kansallisessa arvioinnissa suositellaan varhaiskasvatuksen osaamisprofiilien kirkastamista ja alan henkilöstön hyvinvoinnin tukemisen tehostamista. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi vuosina 2022–2023 varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutusta ja osaamista (Karvi, 2024a, 2024b). Arvioinnissa keskityttiin kaikkiin koulutuksiin, jotka antavat varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisen kelpoisuuden¹⁴ varhaiskasvatuksen opetus-, kasvatus-, hoito- ja johtamistehtäviin. Arvioinnissa todettiin, että varhaiskasvatuksessa työskentelevien eri ammattiryhmien osaamisprofiilien tunnistamisessa on edelleen jonkin verran vaikeuksia, ja tämä näkyy osittain varhaiskasvatuksen opettajien koulutusohjelmien päällekkäisissä sisällöissä. Arvioinnissa suositellaan, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät, ammattikorkeakoulut ja yliopistot jatkaisivat yhdessä i) tutkintojen osaamisprofiilien kirkastamista ja ii) varhaiskasvatusalan opetussisältöjen kehittämistä (Karvi, 2024b). Arvioinnissa nostettiin esiin myös varhaiskasvatuksen opiskelijoiden lisääntyneet haasteet hyvinvoinnissa ja kasvaneet tuen tarpeet opintojen aikana (Karvi, 2024a).

3. Perusopetus

OECD:n viimeisimmän kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman eli PISA-tutkimuksen 2022 mukaan suomalaisten koululaisten perustaidot ovat heikentyneet viime vuosikymmenen aikana. Tämä laskusuuntaus on vain kiihtynyt vuoden 2018 tutkimuksen jälkeen. Perustaidot heikosti hallitsevien 15-vuotiaiden oppilaiden osuus on kasvanut tasaisesti vuodesta 2012 lähtien. Heikosti menestyneiden oppilaiden osuus kasvoi 12,6 prosenttiyksikköä matematiikassa (heikosti menestyneiden osuus kasvoi tällä ajanjaksolla EU:ssa keskimäärin vain 7,3 prosenttiyksikköä), 10,1 prosenttiyksikköä lukemisessa (kasvu EU:ssa keskimäärin 8,2 prosenttiyksikköä) ja 10,6 prosenttiyksikköä luonnontieteissä (kasvu EU:ssa keskimäärin 7,4 prosenttiyksikköä). Keskimääräinen osaamistason lasku vuodesta 2012 on suunnilleen 20 pistettä. Vuonna 2018 heikkojen osaajien osuus suomalaisista oppilaista oli vielä EU:n 15 prosentin tavoitteen alapuolella kaikilla kolmella osa-alueella, mutta vuonna 2022 heidän osuutensa oli kaikilla osa-alueilla noussut yli 15 prosentin. Osaamistason laskusta huolimatta heikkojen osaajien osuus suomalaisista oppilaista on edelleen alle EU:n keskiarvon. Vuoteen 2018 verrattuna ero korkeimman pistemäärän saaneiden ja heikoimpien oppilaiden välillä kasvoi kaikilla kolmella arviointialueella. (OECD, 2024, Hiltunen ym., 2023). Lisäksi vuoden 2022 PISA-tuloksissa oli enemmän vaihtelua sekä koulujen välillä että niiden sisällä. Ruotsinkielisissä kouluissa saavutettiin yleisesti ottaen parempia tuloksia kuin suomenkielisissä kouluissa. Muun kansallisen ja kansainvälisen näytön lisäksi PISA-tutkimuksesta on tullut yksi tärkeimmistä välineistä yläkoululaisten oppimistulosten pitkän aikavälin seurannassa.

Alisuoriutuminen on ollut kasvussa kaikissa sosioekonomisissa luokissa viime vuosien aikana, mutta erityisesti alimpaan neljännekseen kuuluvissa luokissa. Vuonna 2022 muita heikommassa asemassa olevista oppilaista (tulojakauman alimpaan neljännekseen kuuluvista kotitalouksista) 38,7 prosenttia menestyi heikosti matematiikassa, kun vastaava luku vuonna 2018 oli 24,5 prosenttia ja vuonna 2012 19,9 prosenttia. Myös parhaiten suoriutuvien oppilaiden osuus on laskenut vuodesta 2012. Luonnontieteissä erinomaisesti suoriutuneiden oppilaiden osuus oli Suomessa kuitenkin korkein koko EU:ssa (Suomi 12,7 %, EU:n keskiarvo 6,9 %). Vaikka sosioekonominen kuilu on kasvanut merkittävästi viime vuosina, se on pysynyt yhtenä EU:n pienimmistä (Suomi 28,1 prosenttiyksikköä, EU:n keskiarvo 37,2 prosenttiyksikköä). Ulkomailla syntyneiden oppilaiden osuus heikosti menestyneistä on kuitenkin yksi suurimmista koko EU:ssa – heistä 57,2 prosenttia menestyi heikosti. Myös ulkomailla syntyneiden vanhempien Suomessa syntyneiden lasten osuus heikosti menestyneistä on pysynyt korkeampana (43,2 %) kuin suomalaisten vanhempien lasten osuus (22 %). Koska PISA 2022 -tutkimukseen osallistuneista 15-vuotiaista vain 6,8 prosentilla oli maahanmuuttajatausta, tilastollinen vaikutus kokonaistuloksiin on vähäinen.

Tarvitaan lisätutkimusta, jotta voidaan tunnistaa keskeiset tekijät, jotka ovat johtaneet suomalaisten oppilaiden oppimistulosten heikkenemiseen. Koronapandemian vaikutusten lisäksi tutkijat viittaavat useisiin mahdollisiin tekijöihin, kuten i) digitaalisten laitteiden käyttö oppituntien aikana muuhun kuin oppimiseen, ii) maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kokonaisosuuden kasvu kouluissa (2,7 prosentista vuonna 2002 9,2 prosenttiin vuonna 2022), ja iii) ilmiöpohjaisen opetuksen mahdolliset vaikutukset¹⁵ tai itseohjautuvan oppimisen painottaminen (opettajajohtoisen oppimisen sijaan) (Hiltunen ym., 2023, Uusitalo, 2023, Vihriälä, 2023, SK, 2024). Osa tekijöistä tuotiin esiin jo aiempien PISA-tulosten analyyseissä (Kirjavainen & Pulkkinen, 2017). Tutkimusten mukaan koronapandemia vaikutti oppilaiden hyvinvointiin, tuen tarpeisiin, sosiaalisiin taitoihin ja oppimismotivaatioon etenkin oppilailla, jotka evät saaneet riittävästi tukea oppimiseensa vanhemmiltaan. Nykyisessä hallitusohjelmassa tunnistetaan tarve parantaa perustaitoja ja oppimisen tukea esimerkiksi i) lisäämällä luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opetusta varhaiskasvatuksessa ja ii) uudistamalla oppimisen tukea koskevaa lainsäädäntöä. OKM on koonnut yhteen laajan joukon tutkijoita ja asiantuntijoita tutkimaan syitä perustaitojen jatkuvaan heikkenemiseen ja antamaan suosituksia koulutuksen tulevista kehittämistarpeista vuoteen 2025 mennessä.

Koulunkäynnin aikaisin keskeyttäneiden osuus kasvoi merkittävästi vuonna 2023. Vuonna 2023 koulunkäynnin aikaisin keskeyttäneiden nuorten osuus Suomessa oli 9,6 prosenttia¹⁶, mikä on lähellä EU:n keskiarvoa (9,5 prosenttia). Se oli kuitenkin noussut 1,2 prosenttiyksikköä vuodesta 2022. Se kasvoi sekä nuorten miesten (1,6 prosenttiyksikköä) että nuorten naisten (0,9 prosenttiyksikköä) osalta. Koulunkäynnin aikaisin keskeyttäneiden nuorten osuus nousi merkittävästi kaikilla alueilla, erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen alueella (8,8 prosentista 12 prosenttiin).¹⁷. Vuoteen 2022 verrattuna koulunkäynnin aikaisin keskeyttäneiden nuorten osuus nousi merkittävästi pienemmillä paikkakunnilla, lähiöissä ja maaseutualueilla, kun taas suurissa kaupungeissa osuus pysyi vakaana. Kiinnostavaa on, että koulunkäynnin aikaisin keskeyttäneiden syntyperäisten nuorten osuus nousi (7,6 prosentista vuonna 2022 9,3 prosenttiin vuonna 2023), mutta ulkomailla syntyneiden nuorten osuus laski (16,3 prosentista 12,9 prosenttiin)¹⁸.

Suomi investoi opettajapulan korjaamiseen. Niin varhaiskasvatuksen opettajista kuin erityisopettajista on pulaa Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Maahanmuuton lisääntymisen vuoksi tarvitaan yhä enemmän opettajia opettamaan suomea ja ruotsia toisena ja vieraana kielenä. Tähän haasteeseen vastaamiseksi yliopistoille on myönnetty merkittävä määrä lisärahoitusta, jotta ne voivat kouluttaa lisää varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia. Vuodesta 2018 lähtien OKM on myöntänyt noin 35 miljoonaa euroa lisärahoitusta (jolla saadaan noin 1 700 uutta aloituspaikkaa) varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen. Lisäksi vuosina 2024–2028 osoitetaan 17,32 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen lisäaloituspaikkojen luomiseen. Joulukuussa 2023 OKM myönsi noin 2 miljoonaa euroa lisärahoitusta, jolla lisättiin ruotsinkielisten erityisopetuksen opettajien ja opinto-ohjaajien koulutusta. Helmikuussa 2024 osoitettiin yli 40 miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseen useilla aloilla, mukaan lukien varhaiskasvatuksen opettajankoulutus.

Kaavio 1: Heikosti suoriutuvien osuus, PISA 2012, 2018 ja 2022

4. Ammatillinen koulutus

Suomessa on suhteellisen suuri ammatillisen koulutuksen sektori, sillä toisen asteen ja sen jälkeisiin²¹ ammatillisiin koulutusohjelmiin osallistuu 70,4 prosenttia opiskelijoista (vuoden 2022 tiedot). Vuonna 2023 ammattiin valmistuneista 76,7 prosenttia oli osallistunut työssäoppimiseen (yli EU:n keskiarvon, joka on 64,5 prosenttia).²². Ammatillisen tutkinnon hiljattain suorittaneista työelämässä vuonna 2023 oli 80,6 prosenttia, mikä on lähellä EU:n keskiarvoa, joka on 81,0 prosenttia ²³.

Suomen päivitetyssä kansallisessa koulutusalan toteutussuunnitelmassa (NIP) otetaan huomioon EU:n painopisteet ja pyritään saavuttamaan ammatillista koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevat kansalliset tavoitteet. Kansallinen toteutussuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2022 ja sitä päivitettiin helmikuussa 2024.²⁴. Päivityksellä haluttiin ottaa huomioon väestörakenteen muutos ja sen monenlaiset vaikutukset, kuten i) ammatillisen koulutuksen saatavuus ja miten se vastaa työmarkkinoiden tarpeita, ii) muutokset työelämässä ja iii) ammattitaitoisen työvoiman puute. Toteutussuunnitelmassa kehotetaan tekemään muun muassa seuraavanlaisia parannuksia: i) lisäämään ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta, ii) edistämään siirrettävissä olevien taitojen sisällyttämistä ammattikoulutukseen, sillä niistä on hyötyä monenlaisilla työpaikoilla, iii) hyödyntämään digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia, iv) varmistamaan, että ammatillista koulutusta mukautetaan työelämän tarpeisiin ja koulutus auttaa kehittämään ammatillisia taitoja opiskelijan iästä riippumatta ja v) puututaan eriytymiskehitykseen (ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden taustalla on todennäköisemmin pienituloisuutta) ja parannetaan ohjausta ja tukea (Cedefop, 2024).²⁵.

Suomi valmistelee toimenpiteitä, joilla lisätään ammatillisten tutkintojen joustavuutta. Tämä koskee ammatillisia perustutkintoja ja ammattitutkintoja (EQF 4) sekä erikoisammattitutkintoja (EQF 5). Se pyrkii myös vahvistamaan digitaalisessa ja vihreässä siirtymässä tarvittavien taitojen opetusta ja edistää pienten osaamiskokonaisuuksien käyttöä.²⁶.

Ammatilliseen koulutukseen liittyvä kansainvälinen liikkuvuus on elpymässä koronapandemian jälkeen, mutta ei ole vielä saavuttanut pandemiaa edeltävää vuoden 2019 tasoa. Vuonna 2023 71 prosenttia suomalaisista ammatillisen koulutuksen järjestäjistä kannusti opiskelijoitaan kansainvälisyyteen tarjoamalla kansainvälistä liikkuvuutta. Yhteensä 3 724 ammatillisen koulutuksen opiskelijaa suoritti opintojaksoja ulkomailla. Määrä kasvoi 38 prosenttia vuodesta 2022 mutta vieläkään ei ole päästy pandemiaa edeltävän vuoden 2019 tasolle.²⁷. Suomi vastaanotti 2 437 kansainvälistä opiskelijaa vuonna 2023, mikä on 29 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2023 kaikista 16–25-vuotiaista ammattiin opiskelevista 8,8 prosenttia suoritti liikkuvuusjakson ulkomailla ja näistä 5,8 prosenttia tuli Suomeen. Yhteensä 3 105 ammatillista opettajaa tai muuta henkilöstön jäsentä lähti ulkomaille koulutukseensa tai työhönsä liittyvistä syistä. Suomalaisten ammatillisten oppilaitosten liikkuvuustoimista noin neljää viidestä tuettiin Erasmus+ -ohjelmasta.

Jatkuvan oppimisen uudistus -hanke saatiin päätökseen vuonna 2023. Hankkeessa kehitettiin kaikenikäisille mahdollisuuksia kehittää osaamistaan koko työuransa ja elämänsä ajan. Suomen hallituksen kestävän kasvun ohjelmassa osoitettiin 66 miljoonaa euroa jatkuvan oppimisen järjestelmän uudistamiseen Suomessa. Lisärahoitusta osoitettiin myös i) jatkuvan oppimisen digitalisointiin, jotta sähköisiä palveluja voidaan kehittää, ii) digitaalisen muutoksen edistämiseen korkea-asteen koulutuksessa ja iii) joustavien oppimismahdollisuuksien parantamiseen (Cedefop ja ReferNet, 2023a).

5. Korkea-asteen koulutus

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on polkenut paikallaan vuosia. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus Suomessa vuonna 2023 oli 39,2 prosenttia (1,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2022) eli pienempi kuin EU:n keskiarvo 43,1 prosenttia ²⁸ ja EU:n 45 prosentin tavoite. Osuus on pysynyt melko vakaasti 40 prosentin tienoilla kymmenen viime vuotta. Alueelliset erot korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudessa ovat edelleen merkittäviä (34,6–44,7 %).²⁹. Myös synnyinmaalla oli merkitystä korkeakoulututkinnon suorittamiseen: ulkomailla syntyneistä 26,1 prosenttia suoritti korkeakoulututkinnon, kun taas Suomessa syntyneistä sen suoritti 41,6 prosenttia. ³⁰. Sukupuolten välinen ero on pysynyt merkittävänä, 13,4 prosenttiyksikössä: naisista 46,1 prosenttia ja miehistä 32,7 prosenttia suoritti korkeakoulututkinnon vuonna 2023. Ero on suurempi kuin EU:ssa keskimäärin (11,2 prosenttiyksikköä). Vuoden 2024 Sivistyskatsauksessa ³¹ tuodaan esiin, että koulutustaso Helsingin ja Uudenmaan alueella on huomattavasti korkeampi kuin muualla maassa. Sellaisten aikuisten osuus, jotka ovat suorittaneet vain peruskoulun, on maanlaajuisesti noin 25 prosenttia, ja alueelliset erot ovat pieniä.

Opiskelijoiden liikkuvuus on elpymässä, mutta se on edelleen kaukana pandemiaa edeltäneistä huippuvuosista. Vuonna 2023 suomalaiset korkeakouluopiskelijat osallistuivat hieman yli 10 000 vaihtoon ulkomailla. Määrä sisältää sekä pitkäkestoiset (noin kaksi kolmasosaa) että lyhytkestoiset liikkuvuusjaksot. Liikkuvuusjaksojen lukumäärä kasvoi 1 750 kappaleella eli 21 prosentilla vuodesta 2022, ja nousua lyhytaikaisissa liikkuvuuksissa oli 68 prosenttia. Euroopan komissio ehdotti marraskuussa 2023, että EU-maat asettavat tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä 25 prosenttia korkeakouluista valmistuneista suorittaa opintojakson ulkomailla osana tutkintoaan. EU:n Erasmus+ -ohjelma on edelleen hyvin tärkeä opiskelijoiden liikkuvuuden edistäjä, sillä Suomesta lähtevistä opiskelijoista 67 prosenttia ja Suomeen tulevista opiskelijoista 78 prosenttia saa tukea ohjelmasta. Virtuaalisen liikkuvuuden ³³ suosio on kasvussa. Vuonna 2023 10 prosenttia lähtevistä opiskelijoista ja 9 prosenttia saapuvista opiskelijoista osallistui liikkuvuusjaksoon, johon sisältyi virtuaalinen osa. Vuonna 2023 Suomeen saapui enemmän opiskelijoita (hieman yli 11 000) kuin sieltä lähti (noin 10 000 opiskelijaa).³⁴.

Kaavio 2: Ulospäin suuntautuva oppimiseen liittyvä liikkuvuus korkeakouluissa 2022 (%)

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden kysyntä on kasvussa, ja erityisen kipeästi asiantuntijoita tarvitaan insinööri- ja palvelualoilla. Lähes puolet Suomen nykyisestä työvoimasta jää eläkkeelle vuoteen 2040 mennessä. Eläkkeelle siirtyneiden määrä kasvaa huimimmin insinöörialalla ja sosiaali- ja terveysalalla.³⁵. Uusiin työpaikkoihin tarvitaan lisäksi korkeampaa koulutusta kuin useimmilla työntekijöillä tällä hetkellä on. Arvioiden mukaan tulevaisuudessa Suomen työvoimasta 47 prosentilla olisi oltava ammatillinen koulutus, 30 prosentilla ammattikorkeakoulututkinto ja 22 prosentilla yliopistokoulutus. Suurin tarve lisäkoulutukseen on insinööritieteiden alalla: vuosittaisen valmistuneiden määrän pitäisi olla 16 500–19 000. Tällä hetkellä insinöörejä valmistuu huomattavasti vähemmän (13 500), eli nykyiseen tasoon tarvitaan 22–41 prosentin lisäys. STEM-aineiden (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) tutkinnon suorittaneiden osuus Suomessa tuhatta 20–29-vuotiasta kohti on kuitenkin EU:n suurimpia (26,5 prosenttia vuonna 2022 kun EU:n keskiarvo on 23 prosenttia).³⁶ Naisten osuus näiden alojen tutkinnon suorittaneista on kuitenkin Suomessa alle EU:n keskiarvon (32,2 prosenttia kaikista STEM-alojen tutkinnon suorittaneista vuonna 2022 kun EU:n keskiarvo on 35,4 prosenttia)³⁷.

6. Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutukseen osallistumisen aste on Suomessa korkea, mutta vielä ei ole saavutettu vuodelle 2030 asetettua 60 prosentin kansallista tavoitetta. Vuoden 2022 aikuiskoulutustutkimuksen mukaan 25–64-vuotiaista aikuiskoulutukseen osallistui 51,8 prosenttia viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana (EU:n keskiarvo on 39,5 prosenttia). ³⁸ Viime aikoina on edistytty erityisesti suomalaisten aikuisten perustaitojen parantamisessa. Opetushallitus on hiljattain kehittänyt 32 kansallista osaamismerkkiä, joilla kuvataan non-formaalin aikuiskoulutuksen alalla saavutettuja perustaitoja. Tarkoituksena on lisätä tietoisuutta perustaidoista ja tarjota vaihtoehtoisia koulutusväyliä mahdollisille oppijoille, joita järjestelmä ei tällä hetkellä saavuta. Osaamismerkkien tavoitteena on nostaa esille työelämässä tarvittavia perustaitoja ja parantaa työllistyvyyttä³⁹. Osaamismerkkejä olisi voitava hankkia joustavasti ja niiden hankkimisen olisi onnistuttava kokopäivätyön ohella⁴⁰. Myönnetyt osaamismerkit tallennetaan kansalliseen opiskeluoikeuksien ja suoritusten keskitettyyn palveluun (KOSKI) 1. elokuuta 2024 alkaen.