Education and Training Monitor 2022

1. Keskeiset indikaattorit

Kuvio1: Keskeisten indikaattorien yleiskatsaus

Lähteet: Eurostat (UOE, työvoimatutkimus, COFOG); OECD (PISA). Lisää aiheesta on liitteessä I ja seurantakatsauksen työkalupakissa. Huom. Espanja ei ole mukana vuoden 2018 PISA-tutkimuksen lukutaitoa koskevassa EU:n keskiarvossa; Varhaiskasvatusta koskeva indikaattori kattaa sellaiset varhaiskasvatusohjelmat, jotka katsotaan kansainvälisessä koulutusluokituksessa (ISCED) ”koulutusluonteisiksi” ja jotka näin ollen muodostavat koulutusjärjestelmien ensimmäisen tason eli ISCED 0 -tason; Oikeudenmukaisuusindikaattori esittää lukemisen, matematiikan ja tieteen alisuoriutumisen (yhdistetyn) osuuden erot sosioekonomisen aseman alimman ja ylimmän neljänneksen välillä 15-vuotiaiden joukossa; B = katkos aikasarjassa, u = alhainen luotettavuus = ei saatavilla, 09 = 2009, 13 = 2013, 18 = 2018, 20 = 2020.

Kuvio 2: Sijoittuminen suhteessa parhaiten ja heikoiten suoriutuneisiin

2. Polttopisteessä osaamisvajeet ja korkea-asteen koulutuksen rooli

Suomi on yksi korkeimman eurooppalaisen osaamisindeksin maista, ja sitä voidaan pitää esikuvana. Eurooppalainen komposiitti-indeksi mittaa osaamisen kehittymistä, osaamisen aktivointia ja osaamisen kohtaamista 15 indikaattorin avulla¹. Suomi sai yli 70 pistettä sadasta. Suomessa yksi yhdestätoista ihmisestä työskentelee korkean teknologian yrityksissä, mukaan lukien sekä valmistus että ICT:n ja taloussektorin kaltaiset osaamisintensiiviset palvelut. Työllisyyden ennustetaan kasvavan Suomessa vuoteen 2030 saakka. Materiaali- ja energiasektorien, kuten kaivosalan sekä sähkön, kaasun ja lämmön tuotannon, odotetaan kasvavan nopeiten, ja niitä seuraa kuljetusala, varastointi ja rakennusala. Rakentaminen sekä ICT- ja toimistoammatit ovat ne alat, joilla odotetaan syntyvän eniten uusia työpaikkoja seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 2020 niiden korkeakoulutettujen (ISCED 5 tai 6) nuorten (25–34-vuotiaiden) suomalaisten osuus, jotka olivat ylikoulutettuja työhönsä, oli 17,5 % miehistä ja 15,6 % naisista, mikä on EU:n vastaavia keskiarvoja 24,1 % ja 24,3 % alhaisempi².

Uudelleenkoulutus ja täydennyskoulutus ovat avainasemassa tulevaan osaamistarpeeseen vastaamiseksi yhä digitaalisemmassa ja vihreämmässä taloudessa. Suomen vuoden 2019 korkeakoululain tavoitteena on muun muassa parantaa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Korkeakoulut keskustelevat strategisista profiileistaan ja alueista, joilla ne voisivat lisätä koulutustarjontaansa, ja vastaanottavat tukea PROFI-rahoitusohjelmasta³. Lisäksi vuodesta 2021 voimassa ollut suorituspohjainen rahoitusmalli kannustaa korkeakouluja kehittämään aikuiskoulutustarjontaansa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien kautta⁴.

ICT-asiantuntijoiden määrä ei ole pysynyt kysynnän tasolla. DESI 2021:n mukaan Suomi sijoittuu ensimmäiselle sijalle kaikkien EU:n jäsenvaltioiden joukossa digitaalisen inhimillisen pääoman alueella. Vaikka Suomessa on EU:n suurin prosenttiosuus ICT-asiantuntijoita työvoimasta (7,5 %, lähes kaksi kertaa EU:n keskiarvo 3,9 %), 59 %:lla yrityksistä oli vaikeuksia ICT-asiantuntijan rekrytoinnissa (EU:n keskiarvo: 55 %). Lisäksi haasteena on edelleen sukupuolien epätasapuolinen edustus ICT-alalla. Vuonna 2021 23 % ICT-asiantuntijoista oli naisia (EU:n keskiarvo 19 %). Koska Suomessa on puute kotimaisista korkean osaamistason työntekijöistä, maan on myös houkuteltava korkean osaamistason maahanmuuttajia uudelleen- ja täydennyskoulutustoimenpiteidensä täydentämiseksi. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelma (RRP) esittää toimenpiteitä osaajien houkuttelemiseksi ulkomailta, etenkin Talent Boost -ohjelman kautta (katso ruutu 1). Suomen korkeakoulujen kehittyneisiin digitaaliteknologioihin liittyvä koulutustarjonta on keskimäärin suurempi kuin muissa EU-maissa⁵.

RRP tarkastelee koulutusta ja osaamista vihreän ja digitaalisen siirtymän valossa. Suunnitelma sisältää jatkuvan oppimisen järjestelmän uudistamisen. Se sisältää myös laajamittaisia investointeja työikäisten täydennys- ja uudelleenkoulutukseen. Tämän odotetaan lisäävän työvoiman työllistettävyyttä ja tukevan siirtymistä digitaaliseen ja vihreään talouteen.

Toimintasuunnitelma tieteen, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) tukemiseen. Tarkoitusta varten kehitetty työryhmä edistää kansallisen LUMA-strategian (STEM) toimintasuunnitelmaa⁶ (OKM, 2022b), joka kattaa kaikki koulutustasot, mutta myös muita yhteiskunnan toimijoita (opettajat, tutkijat, vanhemmat, palveluntarjoajat, yhteistyökumppanit) ja jonka tarkoituksena on parantaa suomalaista pätevyyttä luonnontieteissä, matematiikassa ja teknologiassa (OKM, 2022c).

Digitaalisen osaamisen yleisnäkymää ylläpidetään ja pitkän aikavälin tavoitteita luodaan tätä varten perustetun digitaalisen foorumin avulla. Työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö perustivat osana digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävää koalitiota Do Digi -foorumin (2022–2023) suomen digitaalisen osaamisen yleisnäkymän ylläpitämiseksi ja pitkän aikavälin tavoitteiden luomiseksi.

3. Varhaiskasvatus ja päivähoito

Varhaiskasvatuksen opettajien puute vaikeuttaa varhaiskasvatukseen osallistumisen odotettua lisääntymistä. Varhaiskasvatuksen osallistumisaste Suomessa on EU:n keskiarvoa alhaisempi (90,9 % kolmen vuoden iästä oppivelvollisuuden alkamisikään, EU:n keskiarvo 93 %), ja siitä on jonkin verran matkaa EU-tason 96 %:n tavoitteeseen. Viralliseen lastenhoitoon (kolmen vuoden iästä oppivelvollisuusikään saakka) osallistuminen on 6 prosenttiyksikköä alhaisempaa lapsilla, joita uhkaa köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen (EU-keskiarvo 7,5 prosenttiyksikköä). Hiljattain hyväksytyt varhaiskasvatuksen uudistukset⁷ eivät ole vielä tuottaneet odotettuja tuloksia. Haastavat työolosuhteet ja suhteellisen matalat palkat ovat vähentäneet ammatin suosiota, kun taas vuoden 2018 uudistus (laki 540/2018) edellyttää, että kahdella kolmasosalla varhaiskasvatuksen opettajista on varhaiskasvatuksen kandidaattitason tutkinto joko tutkimusyliopistosta tai ammattikorkeakoulusta. Tämä vaatimus lisäsi varhaiskasvatuksen opettajien saatavuuden paineita. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat alkaneet kilpailla varhaiskasvatuksen opettajista nostamalla palkkoja. Tiede- ja kulttuuriministeri ilmoitti 400 ylimääräisen varhaiskasvatuksen korkea-asteen opiskelupaikan perustamisesta. Vuonna 2022 rahoitusta saa 40 tällaista opiskelupaikkaa Helsingin yliopistossa osana RRP:tä. Tämä toimenpide ei välttämättä riitä pulan poistamiseen. Lisäksi syntyvyys kasvoi jälleen kahden viime vuoden aikana aiemman vähenemisen jälkeen (1,35 vuonna 2019, 1,46 vuonna 2021), mikä saattaa hankaloittaa tilannetta.

Kuvio 3: STEM-alojen korkeakouluista valmistuneiden osuus kaikista valmistuneista 2020.

Ukrainasta siirtymään joutuneiden lasten saapuminen saattaa lisätä varhaiskasvatuspaikkojen niukkuutta joillakin paikkakunnilla. Suuret kaupungit ja kunnat ja niiden raja-alueet (eteläisissä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnissa) ottivat vastaan suhteellisen suuren määrän ukrainalaisia lapsia. Alaikäisten (0–18-vuotiaiden) määrä on tällä hetkellä pieni (noin 8 000 toukokuussa), mutta sen odotetaan kasvavan noin 30 000:een eli lähes kolmeen neljäsosaan tiettynä vuotena syntyvien suomalaislasten määrästä. (Opetushallitus, 2022).

4. Kouluopetus

Entistä harvemmat opiskelijat suorittavat toisen asteen koulutuksen loppuun määräajassa. Opintonsa keskeyttäneiden (ELET) osuus Suomessa oli keskimäärin 8,2 % vuonna 2021 (pienempi kuin EU-keskiarvo 9,7 %), kun taas naisten osuus oli 2,2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin miesten. Lukuvuonna 2019/2020 6,8 % pätevyyteen tai tutkintoon johtavaan koulutukseen osallistuvista opiskelijoista keskeytti opintonsa aloittamatta niitä uudelleen. Tämä osuus oli lukio-opiskelijoilla 3,6 %⁸. Osa suomalaisista opiskelijoista (21 %) ei saata lukio-opintoja loppuun odotetussa ajassa (3,5 vuotta), ja 4,5 vuoden jälkeen 11 % ei ollut suorittanut ylioppilastutkintoa⁹.

Kuvio 4: Erot lasten osallistumisessa viralliseen lastenhoitoon tai koulutukseen 3. ikävuoden ja oppivelvollisuusiän alkamisen välillä, AROPE, 2020

Suomalaisten opiskelijoiden suoriutumisessa on eroja, etenkin lukemisessa. Koulutuksen tämänhetkisiä haasteita ovat muun muassa oppilaiden sosioekonomisen ja maahanmuuttajataustan lisääntyvä vaikutus oppimistuloksiin sekä kasvavat erot oppilaiden ja koulujen tuloksissa. Sosioekonomisen taustan vaikutus on kuitenkin yhä EU:n pienimpiä useilla indikaattoreilla mitattuna. Olemassa oleva data näyttää indikoivan oppimistulosten jatkuvaa huononemista ja opiskelijoiden kotitaustaan liittyvien erojen lisääntymistä (Metsämuuronen & Nousiainen, 2021). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi¹⁰ raportoi tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja osallistumista koskevassa tutkimuksessa, että ”perusopetus ei vaikuta pystyvän kuromaan umpeen opiskelijoiden kotitaustasta johtuvia eroja”. Eräässä toisessa selvityksessä¹¹ todetaan myös, että opintojen eteneminen on hidastunut ja opiskelijoiden väliset erot ovat kasvaneet. Suomen koululaisten lukutaidon ja lukutottumusten heikkeneminen on myös yleinen huolenaihe.

Koulujen tulee tehdä enemmän digitaalisten taitojen parantamiseksi. Yksi tutkimus (Vainikainen et al., 2022) paljastaa, että ylemmän perusasteen oppilaat ovat hankkineet digitaalisen osaamisensa pääosin koulun ulkopuolella. Tämän tutkimuksen mukaan noin 14 % oppilaista kertoi, että heidän digitaalinen osaamisensa oli riittämätöntä ja että digitaaliset vaatimukset ahdistivat heitä. Pojat vaikuttavat käyttävän digitaalisia laitteita monipuolisemmin, kun taas tytöt käyttävät enimmäkseen sosiaalista mediaa. Digitaaliset ongelmanratkaisutehtävät koulussa näyttävät suosivan poikia. Tutkimuksen tekijät suosittelevat siksi, että koulujen tulisi kannustaa kaikkia oppilaita käyttämään digitaalisia perustaitojaan voidakseen oppia ja opiskella tasavertaisesti. Koulupohjaisen ICT-opetuksen puute kävi ilmi myös tuoreesta Karvin raportista, joka koskee ohjelmointia lukiokoulutuksessa (Nousiainen & Kivistö 2022). Kävi ilmi, että vain puolet kouluista tarjosi ohjelmointikursseja, ja suurimmassa osassa niistä tarjonta oli hyvin rajallinen.

Kasvava määrä oppilaita hakee tavallisen lukio- ja ammattikoulutuksen sijasta ohjelmiin, joissa on tarjolla tehostettua erityistä tukea. Tämä saattaa olla perua ylemmän perusasteen koulutuksen tulosten huononemisesta. Vuoden 2021–2022 datan vertailu (Torsell 2022) paljastaa, että vaikka toisen asteen koulutukseen hakevien oppilaiden kokonaismäärä on kasvanut 1 735 hakemuksella, lukiokoulutukseen hakevien oppilaiden määrä on pienentynyt (840 hakijaa vähemmän). Ammattikoulutukseen hakevien oppilaiden määrä väheni huomattavasti (7 600 henkilöllä). Useimmat näistä muutoksista selittyvät sillä, että tehostetun erityistuen toisen asteen koulutukseen hakeneiden oppilaiden määrä kasvoi (7 100 oppilasta enemmän).

Pandemia ja siihen liittyvät koulujen sulkemiset vaikuttivat huomattavasti toisen asteen opiskelijoihin. Toisen asteen opiskelijat siirtyivät etäopetukseen ensimmäisinä ja lopettivat sen viimeisinä. Karvin laatima raportti covid-19-pandemian aikana kerätystä datasta osoittaa, että vaikka useimmat opiskelijat katsoivat opintojensa edenneen suunnitellusti, noin puolet opiskelijoista koki motivaationsa vähentyneen ja viidennes on sitä mieltä, että opinnot eivät ole edenneet suunnitellusti. Tampereen ja Helsingin yliopistojen¹² yhdessä toteuttaman tutkimuksen mukaan 40 prosenttia toisen asteen koulujen oppilashuoltohenkilöstöstä katsoi, että monialaisten asiantuntijaryhmien tarjoama yksilökohtainen oppilashuolto heikkeni pandemian aikana. Tutkimukseen osallistuneet opettajat raportoivat myös oppilaiden suoritusten heikkenemisestä. Karvi peräänkuuluttaa enemmän tukea, jotta voidaan taata koulutuksen oikeudenmukaisuus ja tasoittaa koulujen mahdollinen kyvyttömyys kuroa umpeen oppilaiden erilaisten sosiaalisten taustojen aiheuttamia oppimiseroja (Karvi 2022).

Oppivelvollisuusiän nosto 16:sta 18 vuoteen tuli voimaan elokuussa 2021, ja sillä odotetaan olevan positiivinen vaikutus koulutustasoon ja nuorten hyvinvointiin. Uudistuksen tavoitteena on nostaa osaamistasoa, kaventaa oppimiseroja, parantaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, lisätä nuorten hyvinvointia ja nostaa työllisyysastetta. Oppivelvollisuuden pidentämisen täytäntöönpanoa seurataan erillisellä suunnitelmalla¹³ 2021–2024. Oppivelvollisuuden pidentäminen on tuonut toisen asteen oppilaitoksille uusia oppimisen tukemiseen ja poissaolojen seurantaan liittyviä vaatimuksia. Opetusalan ammattijärjestö (OAJ) on arvostellut sitä, että liian suuri osa opettajien ajasta kuluu nyt työhön, joka ei liity suoraan opettamiseen ja oppimiseen.

Korkeakouluopiskelijoiden uuden valintaprosessin vaikutusta arvioidaan. Oppivelvollisuuden pidentämisen ohella suurin ylemmän perusasteen koulutukseen liittyvä muutos on oppilaiden päättöarvioinnin uudistus (Euroopan komissio, 2021)¹⁴. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti loppuvuodesta 2021 vuoden 2018 korkeakouluopiskelijoiden valintauudistuksen vaikutusten arvioinnin (Karhunen et al 2021). Yliopistojen rehtorineuvosto käynnisti lisäksi oman tutkimuksensa keväällä 2022 (UNIFI 2022).

Opettajien pienet palkat ja huonot työolosuhteet johtivat ensimmäiseen opettajien lakkoon Suomessa sitten vuoden 1984. Lakko, joka kesti 5 työpäivää keväällä 2022, peräänkuulutti erityisesti varhaiskasvatuksen opettajien palkkojen nostamista ja parempia työoloja. Valitukset liittyvät huoliin suuresta luokkakoosta, liian vähäisestä ajasta oppituntien valmisteluun ja lasten kanssa työskentelyyn, liiallisesta paperityöstä ja liian vähäisistä aineellisista ja opetusresursseista. Uusi opettajankoulutuksen kehitysohjelma vuosille 2022–2026 julkistettiin. Sen laativat yhdessä opettajia kouluttavat tahot (esim. yliopistot), opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus ja sidosryhmien edustajat (mm. kunnat, opettajajärjestöt ja OAJ) (OKM 2022a).

5. Ammatillinen koulutus ja aikuiskoulutus

Ammatillinen koulutus on yhä suosittu koulutusvalinta, vaikka oppilasmäärät ovatkin pienentyneet viime vuosina. Vuonna 2020 67,8 % kaikista toisen asteen oppilaista ilmoittautui ammattikoulutukseen (mukaan lukien aikuisopiskelijat)¹⁵, verrattuna 68,7 prosenttiin 2019 ja 71,6 prosenttiin 2018. Ammatillisesta koulutuksesta äskettäin valmistuneiden (20–34-vuotiaiden) työllisyysasteen lasku jatkui 74,6 prosentista 2020 72,4 prosenttiin 2021¹⁶.

Suomen hallitus asettaa koulutuksen ja tutkimuksen tavoitetilan 2040-lukuun tähdäten¹⁷. Koulutuspoliittinen selonteko (2021) nimeää useita haasteita ammatilliselle koulutukselle Suomessa, mukaan lukien nopea väestörakenteen muutos ja sen maakunnittain vaihtelevat seuraukset, työmaailman muutokset ja ammattitaitoisen työvoiman puute. Vastatakseen haasteisiin opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti toisen asteen koulutuksen kehittämiseksi projektin, jonka tavoitteena on parantaa koulutuksen saatavuutta ja laatua eri puolilla Suomea ja vastata oppivelvollisuuskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen sekä työelämässä ja yhteiskunnassa vaadittujen taitojen tarpeisiin¹⁸.

Ammatillisen koulutuksen tarjontaa on vahvistettu keskittyen erityisesti opettajiin ja kouluttajiin. Vuonna 2022 opetus- ja kulttuuriministeriö osoitti 75 miljoonaa euroa ammatillisen koulutuksen tarjoajille Oikeus oppia -kehittämisohjelman puitteissa. Yhteensä 70 miljoonaa euroa osoitettiin 115 koulutuksentarjojalle opettajien ja mentorien rekrytointiin sekä opetuksen ja ohjauksen tukemiseen. 5 miljoonaa osoitettiin edelleen koulutustuen pilotointiin ammatillisen koulutuksen oppisopimuskoulutuksia varten.

Suomi investoi kestävään ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän kehittämisohjelman tarkoituksena on tukea Agenda 2030 -tavoitteiden toteutumista ammatillisessa koulutuksessa ja vastata ilmastonmuutoksen ja luontokadon asettamiin haasteisiin ammatillisen koulutuksen oppilaitosten toiminnassa ja toimintakulttuurissa. Kymmentä projektia tuetaan 3,5 miljoonan euron rahoituksella.

Suomi on saamassa valmiiksi ammatillista koulutusta koskevan lainsäädäntönsä modernisoinnin. Hallitus esitti korkeakoululain, ammattikorkeakoululain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamista. Sen tarkoituksena on selkeyttää säännöksiä, jotka koskevat lukiokoulutusta ja ammatillisen toisen asteen koulutusta, sekä rahoituksen puitteita¹⁹. Hallituksen tarkoituksena on esittää aloite eduskunnalle syksyllä 2022, ja muutoksen odotetaan astuvan voimaan 2024. Suomi jatkaa ammatillisen koulutuksen vuoden 2018 uudistuksen täytäntöönpanoa. Tähän on varattu talousarviomäärärahoja yli 270 miljoonaa euroa vuosina 2020–2022.

Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA) aloitti toimintansa 2021. Osana jatkuvan oppimisen uudistusta JOTPA:n tehtäviin kuuluu pätevyyden ja työmarkkinoiden tarpeiden analysointi, työikäisten koulutuksen rahoittaminen, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittäminen sekä jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelupaketin kehittämiseen osallistuminen. Vuonna 2022 osoitettiin noin 14 miljoonaa euroa keskuksen toimintamenoihin ja 16 miljoonaa euroa jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämiseen. Aikuisten oppimiseen osallistumisen osuus on Suomessa yksi EU:n korkeimmista (30,5 % Suomessa, 10,8 % EU27:ssä vuonna 2021). Suomi asetti kansalliseksi tavoitteeksi, että 60 % aikuisista (25–64-vuotiaat) osallistuu oppimistoimiin vuoteen 2030 mennessä, mikä vastaa EU:n aikuiskoulutuksen yleistavoitetta.

6. Korkeakoulutus

RRP lisää korkea-asteen koulutuksen opiskelupaikkoja kansallisen korkeakoulutuksen tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen tavoitteena on, että 50 %:lla 25–34-vuotiaista on korkeakoulututkinto vuoteen 2030 mennessä. Vuosina 2020–2022 lisättiin jo olemassa olevaan koulutustarjontaan 12 500 uutta opiskelupaikkaa, joista 600 oli RRP:n tukemia. Linjassa eri sektorien ja maakuntien työllisyyden kehitysennusteiden kanssa keskitytään sektoreihin, joihin työvoimapula vaikuttaa eniten, mukaan lukien LUMA-sektorit ja erityisesti ICT.

Korkea-asteen opiskelijoiden määrä kasvoi vuonna 2021²⁰. Tilastokeskuksen mukaan 159 000 opiskelijaa osallistui vuonna 2021 yliopistotutkintoon johtavaan korkeakoulutukseen. Opiskelijoiden määrä kasvoi 1,9 prosenttiyksikköä verrattuna vuoteen 2020, viime vuosien suuntauksen mukaisesti. Uusia opiskelijoita oli 32 600, mikä on 6,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisenä vuonna. Yhteensä suoritettiin 31 000 tutkintoa (kandidaatin-, maisterin- ja tohtorintutkintoa). Suurin osa opiskelijoista valitsi tekniikan, valmistuksen ja rakennusalan; seuraavaksi suosituimmat olivat kauppatieteet, hallinto ja oikeustiede (yli 20 000 opiskelijaa kullakin alalla). 17 000 opiskelijan ICT on viidenneksi suurin ala, vaikkakin vain neljäsosa opiskelijoista on naisia.

Korkeakoulutuksen loppuun saattaminen tavoiteajassa lisääntyi vuonna 2020²¹. 57 % ammattikorkeakouluopiskelijoista saattoi opintonsa loppuun 4,5 vuoden tavoiteajan sisällä (sama kuin edellisenä vuonna). Sukupuolittain 42 % miesopiskelijoista ja 71 % naisopiskelijoista valmistui tavoiteajassa. Opintonsa tavoiteajan sisällä loppuun saattaneiden opiskelijoiden osuus oli alhaisin teknologia-alalla (38 %). Yliopisto-opiskelijoista 34 % saattoi maisterinopinnot loppuun 5,5 vuoden tavoiteajan sisällä (28 % miesopiskelijoista ja 40 % naisopiskelijoista), 4 prosenttiyksikköä enemmän kuin 2019. Alhaisin valmistumisaste oli luonnontieteiden alalla. Myös korkeakoulutuksen keskeyttäminen ennen opintojen loppuun saattamista väheni (erityisesti miesten joukossa)²².

Yliopistot ovat onnistuneet hallitsemaan covid-19-kriisin vaikutuksia suhteellisen hyvin tutkimuksen ja opetuksen osalta, mutta vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin ovat olleet negatiivisia. Korkea-asteen koulutus on järjestetty suurelta osin etäopetuksena covid-19-pandemian puhkeamisesta lähtien. Kevätlukukauden 2022 päättyessä kandidaateiksi valmistui opiskelijoita, jotka ovat opiskelleet useimmat kurssinsa ilman fyysistä yhteyttä muihin opiskelijoihin tai opettajiinsa. Ahdistukseen ja masennukseen annettavan psykososiaalisen tuen tarpeen kasvu on jatkunut pandemian alusta lähtien, enemmän naisilla kuin miehillä. Digitaalisesti kehittyneiden etäterveyspalvelujen käyttö auttoi lisäämään opiskelijakäyntien määrää. (Hauhio et al., 2022).

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti toimintasuunnitelman ukrainalaisten korkea-asteen opiskelijoiden ja tutkijoiden tukemiseen.

Suunnitelman mukaisesti opiskelijoille annetaan mahdollisuuksia opintojen aloittamiseen ja jatkamiseen ja tutkijoille tarjotaan mahdollisuus jatkaa tutkimustyötään Suomessa. Ministeriö arvioi, että toimenpiteet voivat tuottaa opiskelumahdollisuuksia 2 000-4 000 opiskelijalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa ukrainalaisten opintoja erillisen rahoituksen avulla ja laajentaa heidän saatavillaan olevien kurssien tarjontaa, sekä tarjoaa tarpeelliseksi katsottuja ohjaus- ja neuvontapalveluita.

Liite I: Keskeisten indikaattorien lähteet

Liite II: Koulutusjärjestelmän rakenne