Maakohtaiset raportit

1. STEM-aineiden opetus

Luonnontieteiden, matematiikan, teknologian ja insinööritieteiden (STEM-aineet) opiskelu korkea-asteella on Suomessa EU:n kärkitasoa. Vuonna 2023 korkeakouluopiskelijoista 35,3 prosenttia opiskeli STEM-aloilla, mikä on selvästi yli EU:n keskiarvon (26,9 %) ja ehdotetun vuoden 2030 EU:n tavoitteen (32 %). Suomi sijoittuu EU-maista toiseksi STEM-alojen korkea-asteen opiskelussa. STEM-aineista tieto- ja viestintätekniikan valinneita opiskelijoita on EU:n keskiarvoa enemmän (31,7 % Suomessa ja 20,3 % EU:ssa). Tohtorikoulutustasolla tohtorintutkinto-opiskelijoista 37,1 prosenttia opiskeli STEM-aloilla vuonna 2023. Tieto- ja viestintätekniikan tohtorintutkinto-opiskelijoiden osuus oli 7,8 prosenttia, mikä on selvästi yli EU:n keskiarvon (3,8 %) ja ehdotetun EU:n tavoitteen (5 %). STEM-aineita on kuitenkin tuettava lisää ammatillisessa koulutuksessa, sillä vain 31,7 prosenttia toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista opiskeli vuonna 2023 STEM-aineita, mikä on EU:n keskiarvoa (36,3 %) vähemmän.

Vaikka Suomessa STEM-aineita opiskellaan paljon, huolta herättää kuitenkin se, vastataanko tulevaisuuden työmarkkinoiden tarpeisiin. Teknologiateollisuus ry arvioi, että seuraavan vuosikymmenen aikana tarvitaan 130 000 uutta ammattitaitoista työntekijää, joista 60 prosentilla olisi oltava korkea-asteen koulutus ja 40 prosentilla ammatillinen koulutus (Teknologiateollisuus, 2024a). Suomi sai vuonna 2025 Euroopan unionin neuvostolta maakohtaisen suosituksen, jonka mukaan Suomen olisi toteutettava toimia, joilla se ”vahvistaa kaikille kohderyhmille suunnattua aktiivista työvoimapolitiikkaa ja puuttuu osaamisvajeeseen työvoiman uudelleen- ja täydennyskoulutuksella sekä laajentamalla erityisesti sellaiseen osaamiseen tähtäävää korkea-asteen koulutuksen tarjontaa, jolle työmarkkinoilla on eniten kysyntää” (Euroopan unionin neuvosto, 2025).

Suomi vahvistaa STEM-aineiden opetusta koordinoidulla kansallisella STEM-ainestrategialla ja ‑toimintasuunnitelmalla. Vuonna 2021 hyväksytyssä opetus- ja kulttuuriministeriön LUMA-strategiassa 2030 esitetään visio vuodelle 2030. Tavoitteena on houkutella STEM-aineiden opintoihin ja ammatteihin erityisesti tyttöjä ja naisia. Strategiassa luodaan kansallinen kehys luonnontieteiden ja matematiikan osaamisen parantamiseksi kaikilla koulutustasoilla, millä pyritään tukemaan sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää hyvinvointia sekä kasvua (OKM 2024a, 2024b). Ammatillisessa koulutuksessa strategian tavoitteena on edistää matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikanopetusta sekä ylläpitää opetuksen alakohtaista luonnetta ja työelämäyhteyksiä. LUMA-keskus Suomi on kansallinen 13 yliopiston verkosto, joka edistää näitä tavoitteita opettajankoulutuksen, opetusmateriaalien kehittämisen sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön avulla (Aksela ym., 2020). Strategiassa kehotetaan myös parantamaan STEM-aineiden pätevien opettajien tarjontaa.

Naiset ovat Suomessa edelleen aliedustettuja STEM-aloilla, vaikka osallistuminen kasvaa vähitellen. Vaikka suomalaiset tytöt pärjäävät hyvin akateemisesti ja saavat poikia parempia tuloksia matematiikassa ja luonnontieteissä OECD:n kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA) vuoden 2022 tulosten mukaan, heidän kiinnostuksensa STEM-alojen ammatteihin on vähäistä. Vuonna 2023 naisten osuus STEM-alojen korkeakouluopiskelijoista oli 29,3 prosenttia (vuonna 2015 osuus oli 24,4 %), mikä on alle EU:n keskiarvon (32,2 %) ja alle vuoden 2030 EU:n tavoitteen (40 %). STEM-alojen naisopiskelijoiden keskuudessa suosituin ala oli luonnontieteet (jota opiskeli 55,8 %), jonka perässä tulivat tieto- ja viestintätekniikka (25,5 %) ja insinööritieteet (25,1 %). Tohtorikoulutustasolla tieto- ja viestintätekniikan tohtorintutkinto-opiskelijoista 29,4 prosenttia oli naisia (EU:ssa 24,3 %), mikä on alle EU:n vuoden 2030 tavoitteen (33 %). Toisen asteen ammatillisen koulutuksen STEM-alojen opiskelijoista oli vuonna 2023 naisia vain alle neljännes (23 %). Tämä on enemmän kuin EU:n keskiarvo (15,4 %) ja lähellä ehdotettua EU:n tason tavoitetta eli vähintään 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Suomi on ryhtynyt toimiin edistääkseen naisten osallistumista STEM-aloille. Suomi on käynnistänyt useita aloitteita. Yksi esimerkki on valtion tukema yksipäiväinen Shaking up Tech -tapahtuma, jossa naispuolisia toisen asteen opiskelijoita kannustetaan tekniikan alan opintoihin inspiroivien puheiden, käytännön työpajojen ja yliopistojen messupisteiden avulla. Suomi osallistuu myös L’Oréal-UNESCO For Women in Science ‑ohjelmaan, jossa naistutkijoille voidaan myöntää jopa 15 000 euron suuruisia kaksivuotisia apurahoja. Myös Women in Tech Finland edistää naisten uria teknologian alalla mentoroinnilla, koulutuksella ja tiedotuskampanjoilla.

2. Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on lisääntynyt Suomessa tasaisesti, mutta se jää silti alle EU:n keskiarvon. Vuonna 2023 vähintään kolmivuotiaiden alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatuksen osallistumisaste oli 91,1 prosenttia, mikä on alle EU:n keskiarvon (94,6 %) ja vuoden 2030 EU:n tason tavoitteen, joka on 96 prosenttia. Vuodesta 2015 alkaen osallistumisaste on noussut 11,3 prosenttiyksikköä (kaavio 2). Varhaiskasvatukseen osallistutaan enemmän iän myötä. Vuonna 2023 varhaiskasvatuksen piirissä oli viisi- ja kuusivuotiaista lapsista 93,8 prosenttia, nelivuotiaista lapsista 90 prosenttia ja kolmivuotiaista lapsista 86,1 prosenttia. Suomi on saavuttanut Barcelonan tavoitteen alle kolmivuotiaiden lasten osalta. Alle kolmivuotiaiden lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on lisääntynyt huomattavasti (4,3 prosenttiyksikköä) vuodesta 2023, ja vuonna 2024 osallistumisaste oli 48,2 prosenttia eli yli Barcelonan tavoitteen, joka on 45 prosenttia. Osallistumisaste on noussut 17,9 prosenttiyksikköä vuodesta 2015, mikä on enemmän kuin EU:ssa keskimäärin (9,4 prosenttiyksikköä). Osallistumiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi Suomi käynnisti kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun vuosille 2021–2024. Sillä luotiin kaksivuotinen pakollinen varhaiskasvatusohjelma laajentamalla tuolloinen kuusivuotiaille tarkoitettu ohjelma koskemaan myös viisivuotiaita (OKM, päiväämätön lähde a; OKM, 2021). Valtio tarjoaa edelleen tukea varhaiskasvatuksen asiakasmaksuihin varhaiskasvatuksen palvelusetelijärjestelmällä perheille, jotka valitsevat rekisteröidyn yksityisen varhaiskasvatuksen palveluntuottajan 0–6-vuotiaille lapsilleen (OKM, 2025a).

Suomi korottaa varhaiskasvatuksen työvoiman pätevyysvaatimuksia vuoteen 2030 mennessä. Vuodesta 2030 lähtien vähintään kahden kolmasosan varhaiskasvatusyksikössä työskentelevistä varhaiskasvatuksen työntekijöistä on oltava päteviä varhaiskasvatuksen opettajia tai varhaiskasvatukseen erikoistuneita sosiaalipedagogeja, joilla on ISCED 6 ‑tason pätevyys. Näistä työntekijöistä vähintään joka toisen on oltava pätevä varhaiskasvatuksen opettaja. Henkilöstön muiden jäsenten on oltava pätevyydeltään vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajia (Euroopan komissio / EACEA / Eurydice, 2025). Varhaiskasvatuksen opettajapulan ratkaisemiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt aloitteen työn ja opiskelun yhteensovittamiseksi ja esittää 10 miljoonan euron investointia vuosina 2025–2026 toteutettavaan pilotointihankkeeseen työvoiman saatavuuden tukemiseksi työvoimapula-aloilla, muun muassa varhaiskasvatuksessa (OKM, 2024d).

Suomi pyrkii parantamaan maahanmuuttajalasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Huomiota on kiinnitetty siihen, että maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumista varhaiskasvatukseen on tärkeää lisätä, sillä PISA 2022 ‑tutkimuksen tuloksista ilmeni toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja erityisesti poikien heikko lukutaito (OKM, 2024c; OECD, 2023). Vuonna 2024 varhaiskasvatuksen osallistumisaste köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevilla alle kolmivuotiailla lapsilla oli 41,4 prosenttia, mikä on 8,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin lapsilla, jotka eivät ole tällaisessa vaarassa (49,9 %).

Uudessa analyysissa tunnistetaan kehittämiskohteita Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän osallistavuuden lisäämiseksi. Euroopan komission teknisen tuen välineen kautta tuetussa, Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän osallistavuuden lisäämistä koskevassa hankkeessa tehtiin lainsäädäntökehyksen analyysi (Euroopan erityisopetuksen ja inklusiivisen opetuksen kehittämiskeskus, 2024). Tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi ehdotettuihin toimiin kuuluvat resurssien uudelleen kohdentaminen osallisuuden ja tasa-arvoisuuden lisäämiseksi, moniammatillisen ja monialaisen yhteistyön vahvistaminen yhtenäisten tukipalveluiden tarjoamiseksi lapsille, joilla on erilaisia tarpeita, ja osallistavien opetusperiaatteiden sisällyttäminen opettajankoulutuksen ohjelmiin. Lisäksi analyysissa painotetaan, että on tärkeää laatia vankkoja seuranta- ja arviointimenettelyjä, jotta voidaan selvittää osallistavien käytäntöjen edistymistä. Siinä kehotetaan myös osallistavan kulttuurin edistämiseen varhaiskasvatuksessa lisäämällä tietoisuutta ja antamalla opettajille ja perheille tarvittavat resurssit.

3. Perusopetus ja perustaidot

Suomen opetusviranomaiset ovat puuttuneet perustaitojen heikkenemiseen lisäämällä luku- ja laskutaidon vuosiviikkotuntien määrää. Pisa 2022 ‑tutkimuksen mukaan suomalaisten oppilaiden perustaidot ovat heikentyneet viime vuosikymmenen aikana, vaikka ne ovatkin yhä EU:n keskiarvon yläpuolella (OECD, 2023). Vuodesta 2012 lähtien heikosti menestyneiden oppilaiden osuus kasvoi 12,6 prosenttiyksikköä matematiikassa (EU:ssa 7,3 prosenttiyksikköä), 10,1 prosenttiyksikköä lukemisessa (EU:ssa 8,2 prosenttiyksikköä) ja 10,6 prosenttiyksikköä luonnontieteissä (EU:ssa 7,4 prosenttiyksikköä). Suomi puuttui taitojen heikentymiseen käynnistämällä aloitteen oppilaiden perustaitojen vahvistamiseksi (OPH, 2024). Tuntijakoa koskevan asetuksen muutoksella lisättiin yksi vuosiviikkotunti äidinkieltä ja matematiikkaa 1. ja 2. vuosiluokalla. Lisäksi 3., 4., 5. ja 6. vuosiluokalle lisätään yksi vuosiviikkotunti äidinkieltä. Paikallisviranomaiset voivat kohdentaa nämä lisätunnit joustavasti koulujen erityistarpeiden ja painopisteiden mukaan. Nämä muutokset tulivat voimaan 1. elokuuta 2025. Lisäksi perusopetusasetusta muutettiin niin, että opetuksen keskimääräisiä vähimmäistuntimääriä työviikossa nostettiin. Suomi jatkaa peruskoulun tulevaisuustyö ‑hankkeen (ks. laatikko) täytäntöönpanoa. Hanke on keskeinen perusopetusta koskeva poliittinen toimenpide, ja siitä on määrä saada tuloksia vuonna 2026.

Suomalaisilla nuorilla on paremmat digitaaliset taidot kuin eurooppalaisilla ikätovereillaan, mutta taitotaso on laskenut hieman. Kahdeksasluokkalaiset suoriutuivat aiempaa heikommin 22:n EU-koulutusjärjestelmän kansainvälisessä monilukutaidon ja ohjelmoinnillisen ajattelun tutkimuksessa (ICILS): pistemäärä laski 24 pistettä vuoden 2018 530,7 pisteestä vuoden 2023 506,7 pisteeseen (Euroopan komissio / PO EAC, 2024). Suomalaisopiskelijoiden pisteet olivat kuitenkin edelleen EU:n keskiarvoa (496,8 pistettä) paremmat. Monilukutaidossa heikosti menestyneiden oppilaiden osuus oli 37 prosenttia, mikä on vähemmän kuin EU:n keskiarvo (43 %), mutta edelleen kaukana vuoden 2030 EU:n tason tavoitteesta eli 15 prosentista. EU:n suuntauksen tavoin myös Suomessa tytöt menestyivät 10,0 prosenttiyksikköä poikia paremmin. Keskimäärin EU:ssa oppilaat, joiden vanhemmat eivät ole suorittaneet korkea-asteen koulutusta, saivat 32,8 pistettä vähemmän. Suomessa tämä ero on pienempi (23,2 pistettä), mikä osoittaa, että perhetaustalla on vähemmän vaikutusta oppilaiden digitaalisiin taitoihin.

Elokuusta 2025 lähtien suomalaiset koulut ovat sallineet älypuhelinten käytön oppitunneilla vain oppimistarkoituksessa ja terveydellisistä syistä. Puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttö on kiellettyä, ellei opettaja tai rehtori salli sitä oppimistarkoituksessa tai oppilaan terveyteen liittyvistä syistä. Lainsäädännöllä pyritään tasapainottamaan digitaalisten välineiden hyödyt ja niiden aiheuttamat häiriötekijät suotuisamman oppimisympäristön luomiseksi (Opetushallitus, 2025). Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ovat julkaisseet suositukset tekoälyn vastuullisesta käytöstä oppimisympäristöissä (Opetushallitus, päiväämätön lähde b). Suosituksissa kootaan yhteen kansalliset lakisääteiset velvoitteet ja yleiset ohjeet oppilaitoksille ja niiden henkilökunnalle.

Koulunkäynnin varhain keskeyttäneiden osuus kasvaa ja yhdenvertaisuuden heikkeneminen aiheuttaa huolta. Vuodesta 2015 lähtien koulunkäynnin varhain keskeyttäneiden osuus on noussut 0,4 prosenttiyksikköä. Vuonna 2024 osuus oli 9,6 prosenttia, ja Suomen taso oli siten EU:n keskiarvoa (9,3 %) korkeampi jo toisena peräkkäisenä vuonna. Maaseudulla koulunkäynnin varhain keskeyttäneiden osuus (12,2 %) on korkeampi kuin kaupungeissa (8,1 %). Syntyperäisten nuorten osuus on alhaisempi (9,2 %) kuin ulkomailla syntyneiden nuorten osuus (13 %). Sosioekonominen tausta ennustaa edelleen vahvasti koulutustuloksia, mutta koulutusjärjestelmä on Suomessa tasa-arvoisempi kuin useimmissa muissa EU-maissa. PISA 2022 -tutkimuksessa 27 prosentilla heikommassa asemassa olevista oppilaista oli hyvät perustaidot (vähintään taso 4) yhdessä kolmesta tutkitusta osa-alueesta (matematiikka, lukutaito ja luonnontieteet), mikä oli selvästi EU:n keskiarvoa (16,3 %) parempi tulos. Tulos on kuitenkin laskenut 8 prosenttiyksikköä vuodesta 2015 lähtien, mikä korostaa yhdenvertaisuushaasteiden lisääntymistä. PISA 2022 -tutkimuksen tulokset ovat herättäneet huolta myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suoriutumisesta (Pulkkinen ym., 2024). Ulkomailla syntyneiden oppilaiden osuus heikosti menestyvistä (57 %) on Suomessa yksi EU:n suurimmista (Euroopan komissio, 2024), ja ero on huomattava, vaikka oppilaiden sosioekonominen tausta ja kotona puhuttu kieli olisi otettu huomioon.

Suomi pyrkii parantamaan koulutuksen yhdenvertaisuutta erityisesti heikommassa asemassa olevien ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osalta. Elokuussa 2025 voimaan tulleella uudistuksella lisätään oppimisen tukea eri koulutuksen tasoilla esiopetuksesta ylemmän perusasteen koulutukseen eriytetyn opetuksen, yhteisopetuksen ja osallistavuuden keinoin (OKM, päiväämätön lähde b). Sillä vahvistetaan lasten oikeuksia ryhmämuotoiseen tukeen, kuten tukiopetukseen ja integroituun erityisopetukseen, joilla vastataan oppilaiden erilaisiin tarpeisiin ja tuetaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita (Opetushallitus, päiväämätön lähde a; Valtioneuvosto, 2024). Toisen uuden ohjelman (2025–2027) tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä sekä auttaa koulujen henkilöstöä torjumaan kiusaamista, häirintää ja syrjintää ala- ja yläkouluissa. Ohjelmassa huomioidaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden suurempi riski joutua kiusatuksi, ja sillä pyritään parantamaan yhteistyötä maahanmuuttajaperheistä tulevien lasten vanhempien kanssa (OKM, 2025b).

Tutkimustulosten heikkenemisestä huolimatta perustaitojen huippuosaajien taso on edelleen EU:n keskiarvon yläpuolella, ja suomalaisilla oppilailla on vahvat luovan ajattelun taidot. Huippuosaajien osuus on laskenut merkittävästi vuodesta 2015 (matematiikka –3,1 prosenttiyksikköä; lukutaito –5 prosenttiyksikköä; luonnontieteet 1,6 prosenttiyksikköä), mutta osuus on yhä EU:n keskiarvoa suurempi kaikissa kolmessa aineessa. Suomessa on huippuosaajia etenkin luonnontieteissä (12,7 %). Kriittisessä ajattelussa suomalaiset 15-vuotiaat nuoret saivat keskimäärin 35,8 pistettä (60:stä), mikä on huomattavasti enemmän kuin EU:n 32,0 pisteen keskiarvo (OECD, 2024a). Tytöt saivat luovassa ajattelussa kuusi pistettä enemmän kuin pojat.

4. Ammatillinen koulutus

Useimmat suomalaiset ammatillisesta koulutuksesta äskettäin valmistuneet ovat osallistuneet työssäoppimiseen, mutta heidän työllistymisasteensa on EU:n keskiarvon alapuolella. Vuonna 2024 ammattiin vastavalmistuneista 79,3 prosenttia oli osallistunut työssäoppimiseen. Osuus on yli EU:n keskiarvon, joka on 65,2 prosenttia. Vuonna 2024 77 prosentilla ammattiin vastavalmistuneista oli työpaikka, mikä on EU:n keskiarvoa (80 %) vähemmän. Vuodesta 2024 alkaen 38,9 prosenttia 25–64-vuotiaista oli suorittanut korkeimpana koulutusasteenaan toisen asteen ammatillisen koulutuksen tai toisen asteen jälkeisen ammatillisen koulutuksen. Päivitetyn kansallisen koulutuksen toimeenpanosuunnitelman mukaan Suomi pyrkii parantamaan ammatillisen koulutuksen saavutettavuutta ja laatua sekä parantamaan sen merkityksellisyyttä työn kannalta. Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kehittämistä koskeva pilottihanke toteutetaan vuosina 2026–2033. Hanke lisää ammatillisen koulutuksen järjestäjien vapautta tarjota koulutusta vuoropuhelussa paikallisten työmarkkinoiden ja valtionhallinnon kanssa (OKM, 2024f).

Rakenneuudistusten ohella ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset muodostavat mahdollisen haasteen toimintasuunnitelman toteuttamiselle. Ammatilliseen koulutukseen vuonna 2025 kohdistettujen kertaluonteisten määrärahaleikkausten vuoksi ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia tullaan uudistamaan vuonna 2026. Uusi malli kannustaa oppilaitoksia nopeuttamaan valmistumista ja tukemaan opiskelijoiden siirtymistä työelämään. Osallistujamääriin perustuvan rahoituksen osuutta pienennetään siten, että suurempi osuus rahoituksesta perustuu suoritettuihin opintopisteisiin tai työelämään tai jatko-opintoihin siirtymiseen.

Ammatillisen koulutuksen kansallista laatustrategiaa vuoteen 2030 toteutetaan ja jalostetaan yhteistyössä oppilaitosten ja Opetushallituksen kanssa. Suomi pyrkii digitalisoimaan ammatillista koulutusta tarjotakseen joustavampia ja kokonaisvaltaisempia, työmarkkinoiden tarpeita palvelevia opintopolkuja. Lisäksi tarkastellaan tekoälyn roolia ammatillisen koulutuksen laadunhallinnassa. Vuonna 2024 ammatillisen koulutuksen järjestäjät saivat rahoitusta elpymis- ja palautumistukivälineestä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen kautta ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuuden parantamiseksi sekä digitalisaation ja vihreän siirtymän edistämiseksi.

5. Korkeakoulutus

Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on verrattain alhaisella tasolla. Vuonna 2024 korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus oli 39,1 prosenttia, mikä on alle EU:n keskiarvon (44,1 %) ja vuoden 2030 EU:n tason tavoitteen, joka on 45 prosenttia. Vuodesta 2015 osuus on laskenut 1,1 prosenttiyksikköä, mikä ei vastaa EU:n kehityssuuntaa. Sukupuolten välinen ero on 15,5 prosenttiyksikköä naisten hyväksi (vuonna 2024 osuus naisista oli 47,1 prosenttia ja miehistä 31,6 prosenttia). Ero on EU:n keskiarvoa suurempi (11,2 prosenttiyksikköä). Myös syntymämaahan perustuva ero on merkittävä, sillä Suomessa vain 29,9 prosenttia 25–34-vuotiaista ulkomailla syntyneistä opiskelijoista on suorittanut korkeakoulututkinnon, kun taas 40,9 prosenttia syntyperäisistä opiskelijoista on suorittanut korkeakoulututkinnon. Alueelliset erot ovat edelleen huomattavia: korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on 46 prosenttia kaupungeissa ja 27,6 prosenttia maaseudulla. Helsingin ja Uudenmaan alueella korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus (44,7 %) on huomattavasti korkeampi kuin muilla alueilla. Vastavalmistuneiden työllisyysaste (ISCED 5–8) on 88,2 prosenttia, eli korkeampi kuin EU:n keskiarvo (86,7 %).

Suomi on ottanut käyttöön toimenpiteitä opiskelupaikkojen määrän lisäämiseksi ja uudistanut valintajärjestelmää korjatakseen korkeaa koulutusta vaativien ammattien osaajapulaa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden kysyntä on kasvussa työmarkkinoilla erityisesti terveydenhuollon, tekniikan ja tieto- ja viestintätekniikan aloilla sekä palvelualoilla (OECD, 2024b). Kansallisen elpymis- ja palautumissuunnitelman toimenpiteillä pyritään lisäämään korkeakoulutukseen osallistumista lisäämällä korkeakoulupaikkojen määrää. Tavoitteena on korjata ammattitaitoisten työntekijöiden pulaa eri aloilla ja alueilla. Suunnitelma sisältää myös uudistuksia ja investointeja jatkuvaan oppimiseen ja digitalisaatioon. Valtio tuki täydennyskoulutukseen osallistumista ja tutkintojen suorittamista lisäämällä korkeakouluopiskelupaikkoja yli 10 000:lla vuodesta 2020 vuoteen 2022 (Valtioneuvosto, 2021). Lisäksi 15 ammattikorkeakoululle ja seitsemälle yliopistolle osoitettiin lähes 41 miljoonaa euroa, jotta ne loisivat 1 886 uutta korkeakoulupaikkaa vakavasta työvoimapulasta kärsiville aloille, kuten hoitoalalle, bioanalyyttiseen tutkimukseen, radiografiaan ja varhaiskasvatukseen. Rahoitus suunnattiin vuosina 2024–2026 alkaviin ohjelmiin (OKM, 2024e). Lisärahoitusta annettiin myös lääketieteen opiskelupaikkojen lisäämiseen. Sidosryhmät huomauttavat kuitenkin, että ilmoitettu korkeakoulutuksen perusrahoituksen leikkaus vuosina 2026–2028 saattaa rajoittaa opiskelupaikkojen lisäämistä. Yliopistojen valintakoejärjestelmää muutettiin vuonna 2025. Järjestelmään sisältyy nyt yhdeksän eri koetyyppiä. Kaikissa valintakokeissa on toisiinsa liittyvien tutkinto-ohjelmien yhteinen osio ja erilliset tutkinto-ohjelmakohtaiset osiot. Uusien valintakokeiden avulla hakijat voivat hakea useisiin tutkinto-ohjelmiin tai yliopistoihin yhdellä kokeella (Yliopistovalinnat, päiväämätön lähde). Näiden toimenpiteiden vaikutus ei vielä ole nähtävissä.

Suomi pyrkii lisäämään ensimmäistä tutkintoa suorittavien opiskelijoiden aloituspaikkoja. Vuodesta 2016 lähtien tietty osuus Suomen korkeakoulujärjestelmän uusista opiskelupaikoista on varattu hakijoille, joilla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa (Yliopistolaki 558/2009, 36 b §, 1.8.2015). Kuitenkin neljänneksellä valituista opiskelijoista on jo tutkinto tai aikaisempi opiskeluoikeus korkeakoulussa. Korkeakoulututkintojen ja opiskeluoikeuksien kasautuminen rajoittaa aloituspaikkojen saatavuutta uusille tutkinto-opiskelijoille. Vuonna 2024 hyväksytty uusi korkeakoulutuksen rahoitusmalli käynnistettiin vuonna 2025. Rahoitusmalliin on sisällytetty rahoituksen saamisen perusteeksi uusien ensikertalaisten osuus koulutukseen valituista opiskelijoista, minkä odotetaan kannustavan korkeakouluja valitsemaan tutkinto-ohjelmiin ensikertalaisia. Vastaavasti korkeakoulut saavat vähemmän rahoitusta toisen saman tasoisen tutkinnon tai lisätutkinnon suorittavista opiskelijoista (painotuskerroin 0,5). Myös tavoiteajassa valmistumista on korostettu korkeakoulujen rahoituksessa (Eurydice/EACEA, 2025).

Korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuus on tasaantunut pandemian jälkeen. Vuonna 2023 Suomesta valmistuneista korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 10,2 prosenttia oli hankkinut oppimiskokemuksia ulkomailla. Tämä luku on lähellä EU:n keskiarvoa eli 11 prosenttia. 6,4 prosenttia näistä opiskelijoista lähti toiseen maahan suorittamaan opintoja tai harjoittelua, josta sai opintopisteitä (vähintään kolme kuukautta tai 15 op), ja 3,8 prosenttia valmistui toisessa maassa. Tutkintoon johtavan liikkuvuuden aste oli 10,2 prosenttia (EU:n keskiarvo 9,2 %). Suomeen tulevista tutkinto-opiskelijoista 43,4 prosenttia tuli Aasiasta, 22,2 prosenttia EU-maista ja 11,4 prosenttia EU:n ulkopuolisista maista.

6. Aikuisten osaaminen ja aikuiskoulutus

Suomessa osallistutaan aikuiskoulutukseen EU:n keskitasoa enemmän. Yli puolet (51,8 %) 25–64-vuotiaista oli osallistunut koulutukseen viimeisten 12 kuukauden aikana vuonna 2022. Vuodeksi 2030 asetetun kansallisen tavoitteen (60 %) saavuttaminen edellyttää aliedustettujen ryhmien osallistumista koulutukseen. Vuonna 2024 osallistumisaste oli toisen lähteen perusteella 53,4 prosenttia. Pelkän alemman tai ylemmän perusasteen koulutuksen suorittaneet osallistuivat aikuiskoulutukseen huomattavasti vähemmän kuin korkea-asteen koulutuksen saaneet (osuudet 38,7 % ja 62,9 %). Miehet osallistuivat koulutukseen vähemmän kuin naiset (miehet 47,9 %, naiset 59,2 %). OECD:n kansainvälisen aikuisten perustaitoja arvioivan tutkimuksen mukaan Suomi on selvästi EU:n keskiarvon yläpuolella kaikissa kolmessa perustaidossa (lukutaito, laskutaito ja mukautuva ongelmanratkaisutaito), ja vain noin 10 prosenttia suomalaisista sijoittuu heikolle suoritustasolle (OECD, 2024c).

Suomi muuttaa aikuiskoulutusjärjestelmänsä rahoitusta tukeakseen paremmin aliedustettuja ryhmiä. Aikuiskoulutustuki, jolla tuettiin työelämässä olevien täydennys- ja jatkokoulutusmahdollisuuksia, lakkautettiin vuonna 2024. Vuonna 2022 tukea sai 30 000 ihmistä, joista suurimalla osalla oli korkeakoulututkinto. Vaikka tuesta oli hyötyä yksilöiden uramuutoksissa ja osaamisen kehittämisessä, sen vaikutus uusien opintojen aloittamiseen ja tulojen kasvuun oli rajallinen. Viimeaikaisissa poliittisissa suosituksissa ehdotetaan valtion takaamien lainojen kehittämistä ja oppisopimusmallin uudistamista työnantajien roolin vahvistamiseksi (STM, 2024). Tällä pyritään suuntaamaan valtion rahoitusta aliedustettuihin ryhmiin, myös aikuisiin, joilla on heikot perustaidot tai jotka ovat epävarmassa työsuhteessa. Ilman toteutussuunnitelmaa – ja siirryttäessä lainaperusteiseen rahoitukseen – pienituloisilla ryhmillä saattaa kuitenkin olla vähemmän mahdollisuuksia päästä koulutukseen.

Uraohjaus on keskeistä aikuiskoulutukseen osallistumisen lisäämisessä Suomessa. Elpymis- ja palautumistukivälineestä vuonna 2024 rahoitetun Elontila-tutkimushankkeen (Helsingin yliopisto, 2024) arvioinnin mukaan opiskelijat kokevat, että uraohjausta on saatavilla, mutta ohjauksen saavutettavuus vaihtelee opiskelijaryhmittäin. Opinto- ja uraohjaajat toimivat ensisijaisesti oppilaitoksissa, mutta vastuualueet ovat usein epäselviä. Lisäksi työvoimapalvelut tarjoavat kattavaa elinikäistä ohjausta, mutta asiakkaille ei välttämättä voida taata optimaalista palvelua. Nuorille suunnatut palvelut, kuten ohjaamot, työpajat ja etsivä nuorisotyö, ovat saaneet positiivisen vastaanoton. Suomi kehittää uraohjausta uudistamalla jatkuvaa oppimista elpymis- ja palautumistukivälineestä saatavalla tuella, esimerkiksi jatkuvan oppimisen digitalisaatio-ohjelmien kautta.