Koheesiopolitiikan tulosperusteinen rahoitus: kannatettavien tavoitteiden tiellä oli yhä esteitä kaudella 2014–2020

Tiivistelmä

I Tulosten aikaansaaminen on keskeinen edellytys sille, että EU saavuttaa politiikkatavoitteensa. Tulokset ovat siten keskeinen edellytys myös unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiselle. Koheesiopolitiikan tulosperusteisuuden lisääminen on Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen tavoite.

II Vuosien 2014–2020 yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa nimenomaisesti säädettiin jäsenvaltioiden toimenpideohjelmiin sovellettavasta tuloskehyksestä ja siihen kuuluvista välitavoitteista ja tavoitearvoista, jotka oli määrä saavuttaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen investointien avulla. Lisäksi kolme välinettä tarjosi jäsenvaltioille taloudellisia kannustimia tulosten saavuttamiseksi ja rahoituksen käytön optimoimiseksi. Nämä välineet olivat

•  vaatimus erityisten edellytysten (ennakkoehtojen) täyttämisestä investoinneille suotuisan ympäristön luomiseksi ohjelmien alusta alkaen. Edellytyksillä pyrittiin myös varmistamaan, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavaan ja tehokkaaseen käyttöön tarvittavat olosuhteet olivat olemassa, niin että jäsenvaltioiden menoja voitiin korvata EU:n talousarviosta.
•  pakollinen suoritusvaraus, joka oli suuruudeltaan noin 20 miljardia euroa (tai kuusi prosenttia koheesiomenoista); se voitiin vapauttaa menestyksekkäille toimintalinjoille taikka se piti kohdentaa uudelleen saman ohjelman muille toimintalinjoille tai muille ohjelmille samassa jäsenvaltiossa.
•  tulosperusteiset rahoitusmallit, jotka suoraan kytkivät EU:n rahoitustuen ennalta määriteltyihin tuotoksiin tai tuloksiin.

III Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa arvioitiin, miten näitä välineitä oli käytetty vuosina 2014–2020. Tilintarkastustuomioistuin perehtyi erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

•  oliko välineet suunniteltu hyvin niin, että ne kannustivat tuloksellisuuteen ja siirsivät painopistettä tulosten saavuttamiseen
•  käyttivätkö komissio ja jäsenvaltiot välineitä vaikuttavasti
•  vaikuttiko välineiden käyttö siihen, miten koheesiorahoitusta kohdennettiin ja maksettiin.

IV Kaikilla kolmella välineellä oli mahdollista kannustaa tuloksellisuuteen ja siirtää painopistettä tulosten saavuttamiseen. Lisäksi välineet täydentävät toisiaan, koska niitä voidaan soveltaa ohjelmien eri vaiheissa ja ohjelmien täytäntöönpanon eri osa-alueisiin, mutta ne kaikki yhdistävät koheesiorahoituksen tuloksellisuuteen ja tuloksiin.

V Komissio ja jäsenvaltiot ovat vain osittain onnistuneet hyödyntämään näitä kolmea välinettä koheesiopolitiikan rahoituksen tulosperusteisuuden lisäämiseksi. Tilintarkastustuomioistuimen arvio on ennakkoehtojen osalta myönteisempi kuin suoritusvarauksen osalta ja vähiten myönteinen tulosperusteisten rahoitusmallien osalta (lukuun ottamatta yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, jotka olivat olemassa jo ennen vuotta 2014).

VI Jäsenvaltiot täyttivät ennen ohjelmien alkamista useimmat ennakkoehdot, mutta eivät kuitenkaan kaikkia. Täyttämättömiä ennakkoehtoja koskevista toimintasuunnitelmista sovittiin, ja ne saatettiin suurelta osin päätökseen, mutta joissakin tapauksissa vasta kauden loppuvaiheessa. Komission suorittama ennakkoehtojen arviointi suunniteltiin kertaluonteiseksi toimenpiteeksi sen sijaan, että siinä seurattaisiin ehtojen täyttymistä koko kauden ajan. ”Mahdollistavat edellytykset” (jotka ovat ennakkoehtojen seuraajia kaudella 2021–2027) on täytettävä koko kauden ajan. Mahdollistavia edellytyksiä koskevia seuranta- ja raportointijärjestelyjä on kuitenkin vielä selvennettävä.

VII Vuonna 2019 komissio vapautti 82 prosenttia kauden 2014–2020 suoritusvarauksesta, joka oli suuruudeltaan 20 miljardia euroa. Vapautusten määrä perustui pääasiassa siihen, miltä osin jäsenvaltiot olivat saavuttaneet meno- ja tuotostavoitteensa, sillä suoritusvarauksen kohdentamiseen ei juurikaan käytetty tulosindikaattoreita. Suoritusvarauksen kohdentamisella ei yleisesti ottaen ollut kovinkaan suurta vaikutusta ohjelmien määrärahoihin. Pakollisen suoritusvarauksen käytöstä luovuttiin kauden 2021–2027 osalta ja sen sijaan alettiin tehdä väliarviointeja. Säännökset ovat kuitenkin epäselvät, eikä niissä säädetä, miten ohjelmien tosiasiallinen tuloksellisuus vaikuttaa varojen kohdentamiseen.

VIII Jäsenvaltiot osoittivat hyvin vähän kiinnostusta kahden uuden tulosperusteisen rahoitusmallin, eli yhteisten toimintasuunnitelmien ja kustannuksiin perustumattoman rahoituksen, käyttämistä kohtaan. Komissio onnistui paremmin edistämään perinteisempien yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä, vaikkakaan niistä kaikki eivät ole tulosperusteisia. Kustannuksiin perustumattomasta rahoituksesta tulee vallitseva EU‑rahoituksen malli tulevina vuosina. Tämä johtuu lähinnä siitä, että sen käyttö on pakollista elpymis- ja palautumistukivälineessä. Tilintarkastustuomioistuin katsoo kuitenkin, että sääntöjä, joita on annettu mallin käytöstä koheesiopolitiikassa, on vielä tarpeen selkeyttää, jotta jäsenvaltiot todennäköisemmin hyödyntävät tätä innovatiivista rahoitusmallia.

IX Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa saatiin yleisesti ottaen vahvistus sille, että tuloskehyksen käyttöön ottaminen kaudella 2014–2020 on edistänyt koheesiopolitiikan varainkäyttöön liittyvän toimintakulttuurin muutosta. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoitti kuitenkin myös, että tulosperusteinen rahoitus ei ole vielä toteutunut koheesiopolitiikassa. Mainitut kolme uutta välinettä ovat uudistaneet rahoituksen toteutustapaa, mutta ne eivät vaikuttaneet merkittävästi siihen, miten EU:n rahoitusta kohdennettiin ja maksettiin.

X Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komissio

•  hyödyntää mahdollistavia edellytyksiä mahdollisimman hyvin kaudella 2021–2027
•  valmistautuu varhaisessa vaiheessa tekemään kautta 2021–2027 koskevan vaikuttavan väliarvioinnin
•  selventää kustannuksiin perustumattoman rahoituksen perustana olevia sääntöjä
•  selkeyttää tapaa, jolla EU:n rahoitusta koskeva varmuus hankitaan kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallin yhteydessä.

XI Kaudella 2021–2027 koheesiopolitiikan rahastot toimivat samanaikaisesti elpymis- ja palautumistukivälineen kanssa. Osaa tulosperusteisen koheesiorahoituksen välineiden käytöstä kaudella 2014–2020 saaduista kokemuksista voidaan mahdollisesti soveltaa elpymis- ja palautumistukivälineeseen, sillä senkin rahoitus perustuu tuloksiin.

Johdanto

EU:n talousarvion painopisteen kohdentaminen tuloksiin oli ensisijainen tavoite kaudella 2014–2020

01 EU:n varojen käytöllä saadut tulokset edistävät olennaisesti EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista. EU:n varainhoitoasetuksessa edellytetään, että kaikki EU:n määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti^[1], jotta rahalle saadaan mahdollisimman paljon vastinetta. Vuonna 2015 komissio käynnisti tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskevan aloitteen^[2], jonka tavoitteena on lisätä EU:n varojen käytön avoimuutta ja tilivelvollisuutta ja asettaa tulokset EU:n talousarvion ytimeen.

02 Koheesiopolitiikan tulosperusteisuuden lisääminen oli Euroopan parlamentin ja neuvoston nimenomainen tavoite, kun vuosien 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) koskeva lainsäädäntöpaketti hyväksyttiin joulukuussa 2013^[3].

03 Jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset panevat koheesiopolitiikkaa täytäntöön noin 390 toimenpideohjelmalla komission valvonnassa ja ohjauksessa. Vuosina 2014–2020 koheesiopolitiikan kokonaisbudjetti oli noin 357 miljardia euroa, mikä oli noin kolmasosa EU:n kokonaistalousarviosta. Vuosien 2021–2027 budjetti tulee olemaan noin 373 miljardia euroa (käypinä hintoina). Laatikossa 1 on taustatietoa koheesiopolitiikasta tässä kertomuksessa käsitellyiltä kahdelta kaudelta.

04 Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat 24. kesäkuuta 2021 yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta^[5], jossa vahvistetaan säännöt kaudelle 2021–2027. Suurimman osan kaudesta 2021–2027 koheesiopolitiikan rahastoja pannaan täytäntöön samanaikaisesti elpymis- ja palautumistukivälineen kanssa. Elpymis- ja palautumistukivälineen budjetti on 672,5 miljardia euroa (määrään sisältyy 312,5 miljardia euroa avustuksia). Elpymis- ja palautumistukivälineellä pyritään lieventämään covid-19-pandemian taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia myöntämällä jäsenvaltioille varoja sovittujen välitavoitteiden ja tavoitearvojen saavuttamista varten^[6].

Mitä tulosbudjetointi tarkoittaa?

05 Tulosbudjetoinnilla tarkoitetaan tuotoksia, tuloksia ja/tai vaikutuksia koskevien tietojen järjestelmällistä käyttöä julkisten varojen kohdentamisen ohjaamiseen, siihen vaikuttamiseen ja/tai sen määrittämiseen^[7]. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on määritellyt kolme laajaa tulosbudjetoinnin luokkaa^[8]: ensimmäisessä tuloksellisuustiedot esitetään määrärahojen rinnalla, mutta niitä ei välttämättä hyödynnetä menopäätöksiä tehtäessä (presentational performance budgeting); toisessa tuloksellisuustiedot nimenomaisesti vaikuttavat resurssien kohdentamiseen (performance-informed performance budgeting); ja kolmannessa rahoitus on tiukasti liitetty tuotoksiin ja tuloksiin (performance-based performance budgeting). Tässä kertomuksessa käytetään termiä ”tulosperusteinen rahoitus” viitattaessa viimeksi mainittuun, mutta sen lisäksi termi kattaa myös ohjelmien ja toimien rahoituksen.

Koheesiopolitiikan tulosperusteinen rahoitus kaudella 2014–2020

06 Yhteisiä säännöksiä koskevalla asetuksella otettiin käyttöön kaksi keskeistä osatekijää, joiden tarkoituksena on keskittää koheesiomenot paremmin tuloksiin. Ensinnäkin asetuksessa säädettiin nimenomaisesti tuloskehyksestä, jossa jäsenvaltioita vaaditaan asettamaan erityistavoitteita ERI-rahastoista rahoitettaville investoinneille. Lisäksi koheesiopolitiikan tulosperusteista rahoitusta varten otettiin käyttöön erityisiä välineitä, joilla jäsenvaltioille annetaan taloudellisia kannustimia ja optimoidaan EU:n rahoitustuen käyttöä. Nämä välineet ovat

•  vaatimus täyttää erityiset ennakkoehdot. Tarkoituksena oli luoda investoinneille suotuisa ympäristö ohjelmien alusta alkaen ja varmistaa, että tarvittavat olosuhteet olivat olemassa sille, että jäsenvaltioiden menoja voitiin korvata EU:n talousarviosta.
•  pakollinen suoritusvaraus, joka oli suuruudeltaan kuusi prosenttia kunkin jäsenvaltion kokonaismäärärahoista ja joka voitiin kohdentaa uudelleen saman ohjelman muihin toimintalinjoihin tai saman jäsenvaltion muihin ohjelmiin vuoden 2019 tulosten tarkastelun perusteella
•  tulosperusteisten rahoitusmallien käytön laajentaminen. Käyttöön otettiin erityisesti kaksi rahoitusmallia: yhteiset toimintasuunnitelmat ja kustannuksiin perustumaton rahoitus. Jälkimmäinen malli otettiin käyttöön vuonna 2019. Näillä malleilla EU:n rahoitus liitettiin suoraan ennalta määriteltyjen tuotosten, tulosten tai ehtojen saavuttamiseen. Samalla jäsenvaltioita kannustettiin käyttämään yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, joita oli jo pilotoitu kaudella 2007–2013.

07 Kaudella 2014–2020 ERI-rahastoihin sovellettiin myös makrotaloudellista ehdollisuutta, jotta EU:n rahoitusta voitaisiin ohjelmoida uudelleen tai se voitaisiin keskeyttää, jos jäsenvaltio ei noudata talouden tehokkaan ohjauksen ja hallinnan sääntöjä. Tätä sääntöä ei kuitenkaan sovellettu kertaakaan.

Koheesiopolitiikan tulossuuntautuneisuuden rajoitukset

08 Komissio vastaa EU:n rahoitustuen asianmukaisesta käytöstä myös silloin, kun se hallinnoi varoja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa^[9]. Koheesiopolitiikan tulosperusteisuuden lisäämisessä on kuitenkin useita erityisiä rajoituksia^[10]:

•  Jäsenvaltioille osoitetuista kokonaismäärärahoista (eli rahoituspuitteista) sovitaan jo alussa monivuotista rahoituskehystä (MRK) koskevissa neuvotteluissa. Tämän vuoksi varoja ei voida kohdentaa joustavasti uudelleen jäsenvaltioiden kesken kauden aikana.
•  Seitsemän vuoden mittaisessa monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetaan kullekin menoluokalle enimmäismäärät (ylärajat), joita ei pitäisi mukauttaa muulloin kuin äärimmäisessä tapauksessa.

09 Lisähankaluuden muodostaa se, että tuloksellisuus, joka pitää sisällään myös tulosten saavuttamisen, riippuu monista eri toimijoista: komissiosta, jäsenvaltioiden kansallisista, alueellisista ja paikallisista viranomaisista sekä julkisen ja yksityisen sektorin osallistujista. Ne kaikki osallistuvat tavoitteiden, välitavoitteiden ja tavoitearvojen saavuttamiseen, ja niiden on varmistettava, että EU:n ja jäsenvaltioiden varoja käytetään tehokkaasti, vaikuttavasti ja sääntöjen mukaisesti. On otettava huomioon myös alueelliset erot, jotka voivat vaikuttaa ohjelman tuloksellisuuteen. Myös ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa merkittävästi ohjelmien toteuttamiseen, kuten covid-19-pandemia on viime aikoina osoittanut.

Tarkastuksen sisältö ja tarkastustapa

10 Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa arvioitiin tulosperusteisen rahoituksen välineiden käyttöä koheesioalalla kaudella 2014–2020. Tilintarkastustuomioistuin perehtyi erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

•  oliko välineet suunniteltu hyvin niin, että ne kannustivat tuloksellisuuteen ja siirsivät painopistettä tulosten saavuttamiseen
•  käyttivätkö komissio ja jäsenvaltiot välineitä vaikuttavasti
•  vaikuttiko välineiden käyttö siihen, miten koheesiorahoitusta kohdennettiin ja maksettiin.

11 Osana tarkastustyötään tilintarkastustuomioistuin tutki sääntelykehystä, komission menettelyjä ja ohjeita sekä EU:n ja koheesiopolitiikan tulosperusteista rahoitusta käsittelevää aineistoa ja kirjallisuutta.

12 Tilintarkastustuomioistuin analysoi myös komission toimittamia tietoja ennakkoehtoja koskevien toimintasuunnitelmien loppuun saattamisesta ja tulosten tarkastelusta. Tilintarkastustuomioistuin valitsi analyysia varten neljästä jäsenvaltiosta (Saksa, Italia, Puola ja Romania) 14 toimenpideohjelmaa, joissa käytettiin sekä EAKR:n/koheesiorahaston että ESR:n rahoitusta viiteen temaattiseen tavoitteeseen, jotka liittyvät läheisesti Eurooppa 2020 ‑strategiaan ja kahdeksaan ennakkoehtoja koskevaan toimintasuunnitelmaan (ks. liite I). Tilintarkastustuomioistuin myös kysyi näiden 14 toimenpideohjelman hallintoviranomaisilta komission tuesta ennakkoehtojen täyttämisessä, jäsenvaltioiden tarkastuksista tuloksellisuustietojen luotettavuuden varmistamiseksi sekä tulosperusteisten rahoitusmallien käyttöönoton esteistä.

13 Lisäksi tilintarkastustuomioistuin haastatteli komission henkilöstöä sekä tulosperusteisten rahoitusmallien kehittämisen ja täytäntöönpanon asiantuntijoita Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöstä (OECD), Maailmanpankista, Eurooppa-politiikan tutkimuskeskuksesta (EPRC), Center for European Policy Studies ‑tutkimuskeskuksesta (CEPS) ja neljästä jäsenvaltiosta (Itävalta, Alankomaat, Portugali ja Saksa).

14 Tilintarkastustuomioistuin hyödynsi tarkastuksessa myös aiempia koheesiopolitiikan tulossuuntautuneisuutta käsitteleviä kertomuksiaan sekä komission lainsäädäntöehdotuksista antamiaan lausuntoja (ks. liite II).

15 Tarkastuksen kattama ajanjakso ulottui joulukuuhun 2020. Tilintarkastustuomioistuin arvioi myös viimeaikaisia tapahtumia ja yksilöi joitakin riskejä ja mahdollisuuksia kaudelle 2021–2027. Tässä tarkastuksessa ei kuitenkaan käsitellä määrärahojen uudelleenkohdentamisia^[11], joita tehtiin vuonna 2020 covid-19-pandemian vuoksi.

Huomautukset

Ennakkoehdot

Innovatiivinen väline, jolla luotiin tarvittavat edellytykset varojen vaikuttavalle käytölle

16 Ennakkoehdot olivat yksi kauden 2014–2020 tärkeimmistä innovaatioista. Ennakkoehdot koskevat esimerkiksi perustana olevan oikeudellisen kehyksen olemassaoloa, rahastojen hallinnoinnin hallinnollisia valmiuksia ja ERI-rahastoista tehtävien investointien ohjaamiseksi tarvittavan strategisen kehyksen olemassaoloa^[12].

17 Ennen toimenpideohjelmien hyväksymistä jäsenvaltioiden oli joko osoitettava, että ne ovat täyttäneet ennakkoehdot, tai ehdotettava toimintasuunnitelmia, joissa selitetään, miten ne aikoivat täyttää ehdot 31. joulukuuta 2016 mennessä. Jäsenvaltioiden oli raportoitava näiden toimintasuunnitelmien loppuun saattamisesta vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissaan, jotka oli toimitettava 30. kesäkuuta 2017 mennessä, tai edistymiskertomuksissa, jotka oli määrä toimittaa elokuussa 2017^[13].

18 Jäsenvaltioiden oli täytettävä 29 temaattista ennakkoehtoa, jotka liittyivät tietyn tyyppisiin investointeihin, ja seitsemän yleistä ennakkoehtoa (ks. laatikko 2 ja kaavio 1).

19 Jotkin yleisistä ennakkoehdoista koskivat tiettyjä oikeusvaltioperiaatteeseen ja EU:n arvoihin liittyviä näkökohtia, kuten syrjinnän torjuntaa, sukupuolten tasa-arvoa tai vammaisten henkilöiden oikeuksia, sekä julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön tai valtiontukisääntöjen tehokasta soveltamista. Sen sijaan oikeusvaltioperiaatetta koskevaa yleistä edellytystä ei ollut.

20 Tilintarkastustuomioistuin totesi jo aiemmassa tarkastuksessaan, että ennakkoehdot loivat yhdenmukaisen kehyksen sen arviointiin, millaiset valmiudet jäsenvaltioilla oli panna täytäntöön EU:n rahastoja, ja että jäsenvaltiot suhtautuivat niihin myönteisesti^[14]. Samalla tilintarkastustuomioistuin havaitsi useita puutteita ennakkoehtojen suunnittelussa. Tilintarkastustuomioistuin on tässä tarkastuksessa keskittynyt näihin samoihin osa-alueisiin.

Komissio ja jäsenvaltiot eivät käsitelleet ennakkoehtoja oikea-aikaisesti

Ennakkoehtojen arviointi perustui väljiin kriteereihin

21 Vuodesta 2014 alkaen jäsenvaltioiden oli arvioitava itse, täyttivätkö ne ennakkoehdot. Tämä itsearviointi perustui yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa määriteltyihin kriteereihin^[15], ja sille oli saatava komission hyväksyntä. Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen kriteerit olivat usein väljiä, niissä jätettiin huomattavan paljon varaa tulkinnalle, eikä niissä useinkaan viitattu erityisiin määrällisiin tavoitteisiin, vaikka tällaisia tavoitearvoja olisi voitu johtaa EU:n lainsäädännöstä.

22 Komissio antoi vuonna 2014 lisäohjeita siitä, miten jäsenvaltioiden ja sen omien yksiköiden pitäisi arvioida ennakkoehtojen saavuttamista. Tarkastajat havaitsivat silti epäjohdonmukaisuuksia siinä, miten komissio arvioi jäsenvaltioiden edistymistä ennakkoehtoja koskevien toimintasuunnitelmien loppuun saattamisessa ja miten se antoi edistymistä koskevan hyväksyntänsä. Tilanne pysyi tällaisena kauden 2014–2020 loppuun saakka, kuten laatikosta 3 ilmenee.

Ennakkoehtojen arviointi suunniteltiin kertaluonteiseksi toimenpiteeksi kauden 2014–2020 alussa

23 Toimenpideohjelmien hyväksymisvaiheessa noin kolmannes temaattisista ennakkoehdoista oli täyttämättä. Komissio havaitsi, että 28 jäsenvaltiosta 26:ssa oli ongelmia ainakin joidenkin ennakkoehtojen kohdalla. Ainoastaan Itävalta ja Tanska täyttivät kaikki asiaankuuluvat ennakkoehdot toimenpideohjelmiensa hyväksymisajankohtana. Loput 26 jäsenvaltiota hyväksyivät yhteensä 761 toimintasuunnitelmaa siitä, miten ne aikoivat täyttää ennakkoehdot toimenpideohjelmien hyväksymisen jälkeen.

24 Nämä luvut eivät anna mitään viitteitä täyttämättömien ennakkoehtojen mahdollisesta vaikutuksesta tuloksellisuuteen. Ne kuitenkin osoittavat, että ennakkoehtojen täyttämättä jättäminen ei ollut yksittäistapaus, vaan se koski useita osa-alueita ja useita jäsenvaltioita.

25 Jäsenvaltiot raportoivat, että 761 toimintasuunnitelmasta 746 (98 prosenttia)^[16] oli saatettu päätökseen elokuun 2017 loppuun mennessä. Jäljellä olevat 15 keskeneräistä toimintasuunnitelmaa koskivat kahdeksaa jäsenvaltiota, jotka olivat Kypros, Espanja, Ranska, Kreikka, Irlanti, Italia, Luxemburg ja Romania. Useimmat näistä jäsenvaltioista olivat saattaneet toimintasuunnitelmansa päätökseen vuoteen 2018 mennessä. Yhteen Italian toimenpideohjelmaan ja yhteen Kyproksen toimenpideohjelmaan liittyvät toimintasuunnitelmat olivat kuitenkin vielä kesken joulukuussa 2020.

26 Kaudella 2014–2020 ennakkoehtojen arviointi suunniteltiin kertaluonteiseksi toimenpiteeksi. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa edellytettiin, että jäsenvaltiot arvioivat, täyttävätkö ne ennakkoehdot toimenpideohjelman hyväksymisajankohtana (tai tietyissä tapauksissa joulukuuhun 2016 mennessä), ja että komissiolta saadaan hyväksyntä arvioinnille. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ei kuitenkaan edellytetty, että jäsenvaltiot ja komissio seuraisivat, täyttyvätkö ennakkoehdot ohjelman koko elinkaaren mittaan. Näin ollen on epäselvää, säilyivätkö prosessissa ilmoitetut saavutukset koko kauden 2014–2020 ajan.

Ennakkoehtojen vaikutuksesta varojen käytön vaikuttavuuteen on vain vähän näyttöä

27 Jäsenvaltioiden odotukset ennakkoehtojen vaikutuksen suhteen erosivat toisistaan. Useimmissa tapauksissa jäsenvaltiot katsoivat, että ennakkoehtojen täyttäminen ei tekisi koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta automaattisesti vaikuttavampaa. Ne pitivät ennakkoehtoja lähinnä hyödyllisenä itsearvioinnin välineenä^[17]. Tilintarkastustuomioistuimen viime vuosina tekemät tarkastukset vahvistavat, että vaikka jäsenvaltio muodollisesti täyttäisikin jonkin ennakkoehdon, tämä ei sinänsä välttämättä tarkoita, että tilanne käytännössä olisi parantunut ja että ehdon täyttäminen olisi luonut edellytykset tulosten saavuttamiselle (ks. laatikossa 4 olevat esimerkit).

28 Ennakkoehtojen käyttöönotolla on kuitenkin voinut olla epäsuora vaikutus, sillä ilman niitä EU:n varojen käytön edellytykset käytännössä olisivat olleet vieläkin haastavammat. Vuonna 2017 tehdyssä komission tutkimuksessa todettiin, että ennakkoehdot tekivät ERI-rahastojen täytäntöönpanosta vaikuttavampaa ja jäsennellympää^[21]. Siinä kuitenkin myönnettiin, että näyttö oli rajallista ja että päätelmät saattoivat olla ennenaikaisia. Komissio ei ole tämän jälkeen enempää arvioinut ennakkoehtojen vaikutusta siihen, miten vaikuttavaa varainkäyttö oli käytännössä.

Ennakkoehtojen täyttämättä jättämisestä aiheutui harvoin taloudellisia seurauksia

29 Kaudella 2014–2020 ennakkoehtojen noudattamatta jättäminen ja EU:n varojen maksaminen asiaankuuluviin prioriteetteihin olivat suoraan yhteydessä toisiinsa kahdessa vaiheessa, koska komissiolla oli valtuudet keskeyttää maksut, jos jäsenvaltiot eivät täyttäneet asiaankuuluvia ennakkoehtoja^[22].

•  Ensinnäkin komissio saattoi keskeyttää välimaksut toimenpideohjelman hyväksymisvaiheessa, kunnes toimintasuunnitelmat oli saatettu päätökseen, jos sen oli mahdollista osoittaa, että erityistavoitteiden saavuttamiselle oli aiheutunut merkittävää haittaa.
•  Toiseksi se saattoi keskeyttää maksut siinä tapauksessa, että toimintasuunnitelmia ei ollut saatettu päätökseen 31. joulukuuta 2016 mennessä.

Se, että ennakkoehtoja ei täytetty, ei kuitenkaan itsessään ollut riittävä peruste maksujen keskeyttämiselle.

Komissio ei keskeyttänyt maksuja ennakkoehtojen täyttämättä jättämisen perusteella toimenpideohjelmien hyväksymisvaiheessa

30 Ensimmäisen vaiheen osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio ei ollut määrännyt maksujen keskeytyksiä toimenpideohjelmien hyväksymisvaiheessa, vaikka noin kolmannes temaattisista ennakkoehdoista oli täyttämättä (ks. kohta 23). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin myös, että jäsenvaltiot olivat määränneet itse keskeytyksiä, jotka koskivat määrärahoja, joiden osuus EAKR:n/koheesiorahaston rahoituksesta oli noin 2 prosenttia ja ESR:n rahoituksesta noin 3,5 prosenttia^[23]. Tämä saattoi olla syynä siihen, että komissio ei itse määrännyt keskeytyksiä. Se osoittaa myös, että ennakkoehdot vaikuttivat ERI-rahastojen täytäntöönpanoon ainakin kauden 2014–2020 alussa.

31 Toisen vaiheen osalta komissio kehitti menettelyjä jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon seuraamiseksi^[24] ja määritteli perusteet mahdollisille maksujen keskeytyksille^[25]. Komission mukaan keskeyttäminen oli mahdollista vain, jos sillä oli riittävät tiedot ja jos oikeusperusta oli riittävä. Toimintasuunnitelman toteuttamatta jättäminen ei yksinään riittänyt käynnistämään keskeytystä. Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaan komission määräämien harkinnanvaraisten maksujenkeskeytysten on oltava laajuudeltaan oikeasuhteisia ottaen huomioon ”toteutettavat toimenpiteet ja vaarassa olevat varat”^[26].

32 Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet velvollisia raportoimaan järjestelmällisesti väliaikatietoja toimintasuunnitelmiensa edistymisestä ennen raportoinnin määräaikaa vuonna 2017 eivätkä toimittamaan tietoja, joiden avulla voitaisiin järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti arvioida, täyttyvätkö maksujen keskeyttämisen edellytykset. Koska yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ei ole selkeää ja mitattavissa olevaa yhteyttä ennakkoehtojen ja toimenpideohjelmien erityistavoitteiden saavuttamisen välillä, komission oli lähes mahdotonta perustella keskeyttämispäätöksiä. Tästä seurasi, että vaikka komissiolla oli todistustaakka keskeytysten perustelemisessa, sillä ei ollut käytettävissään tarvitsemiansa tietoja.

Komissio keskeytti vain kahteen toimenpideohjelmaan liittyvät maksut kaudella 2014–2020

33 Kauden 2014–2020 kolmen ensimmäisen vuoden aikana komissio tutki maksujen keskeyttämisen tarvetta 761 toimintasuunnitelmasta 15:ssä, jotka koskivat kahdeksaa jäsenvaltiota (ks. kohta 25). Keskeytystä edeltävät kirjeet voitiin kuitenkin lähettää vasta sen jälkeen, kun jäsenvaltiot olivat raportoineet toimintasuunnitelmiensa täytäntöönpanosta elokuun 2017 loppuun mennessä. Vuoden 2017 lopulla, sen jälkeen, kun komissio oli analysoinut jäsenvaltioiden edistymistä ennakkoehtojen täyttämisessä, komissio lähetti viiden eri toimenpideohjelman (Espanjassa, Italiassa ja Romaniassa) viiden toimintasuunnitelman osalta keskeytystä edeltävät kirjeet.

34 Komissio päätti huhtikuussa 2018 ja helmikuussa 2019 keskeyttää maksut kahdelle näistä viidestä toimenpideohjelmasta (Espanja ja Italia). Espanjan toimenpideohjelmaan liittyvien maksujen keskeytys pysäytettiin maaliskuussa 2019, kun taas Italian toimenpideohjelmaan liittyvien maksujen keskeytystä jatkettiin.

Näkymät kaudelle 2021–2027: koko kauden ajan sovellettavat mahdollistavat edellytykset ja uusi oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehto

35 Kaudella 2021–2027 ennakkoehdot korvataan niin kutsutuilla mahdollistavilla edellytyksillä^[27]. Mahdollistavia edellytyksiä on kaiken kaikkiaan 20, kun ennakkoehtoja oli yhteensä 36. Useimmat mahdollistavista edellytyksistä ovat pitkälti yhdenmukaisia aiempien ennakkoehtojen kanssa. Lisäksi yleiset ennakkoehdot on korvattu horisontaalisilla mahdollistavilla edellytyksillä. Horisontaaliset edellytykset koskevat julkisiin hankintoihin ja valtiontukeen sekä EU:n perusoikeuskirjaan ja YK:n vammaisyleissopimukseen liittyviä näkökohtia. Kaaviossa 1 esitetään yleiskatsaus vuosien 2014–2020 ennakkoehdoista ja vuosien 2021–2027 mahdollistavista edellytyksistä.

36 Toisin kuin vuosina 2014–2020, jäsenvaltioiden on sovellettava mahdollistavia edellytyksiä koko kauden 2021–2027 ajan. Lisäksi komissio voi keskeyttää maksut kauden loppuun asti, jos jäsenvaltiot lakkaavat täyttämästä mahdollistavia edellytyksiä^[28]. Tämä vahvistaa merkittävästi komission roolia päätettäessä siitä, miten jäsenvaltiot panevat koheesiopolitiikan rahastoja täytäntöön.

37 Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ei kuitenkaan vaadita, että komission pitäisi ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet mahdollistavia edellytyksiä kaudella 2021–2027. Tällaista vaatimusta ei ollut myöskään kaudella 2014–2020. Raportointi aiheesta voisi kuitenkin korostaa sitä, kuinka tärkeää on täyttää mahdollistavat edellytykset niin, että varmistetaan EU:n varojen vaikuttava ja tehokas käyttö.

38 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16. joulukuuta 2020 asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092, jossa säädetään säännöistä, joilla suojataan EU:n talousarviota tapauksissa, joissa jäsenvaltiot rikkovat oikeusvaltion periaatteita^[29]. Uusi oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehto täydentää kauden 2021–2027 yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa vahvistettuja mahdollistavia edellytyksiä ja muita oikeusvaltioperiaatetta ja sen soveltamista edistäviä välineitä ja prosesseja. Etenkin koheesiopolitiikan rahastojen kohdalla komissio voi ehdottaa toimenpiteitä ainoastaan tapauksissa, joissa tietyillä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisilla menettelyillä ei riittävällä tavalla varmisteta moitteetonta varainhoitoa EU:n talousarvion osalta tai EU:n taloudellisten etujen suojaamista.

Suoritusvaraus ja tulosten tarkastelu

Osa rahoituksesta siirretään sivuun tuloksellisempia toimenpiteitä varten

Suoritusvarauksen vapauttaminen vuoden 2019 tulosten tarkastelun perusteella

39 Suoritusvarauksella pyrittiin kytkemään budjettipäätökset tuloksellisuuteen ja erityisesti tuotoksiin. Varauksen vapauttamisen ehtona oli, että kunkin toimintalinjan asiaankuuluvat välitavoitteet oli tulosten tarkastelun mukaan saavutettu vuoden 2018 loppuun mennessä^[30]. Tämä tulosten tarkastelu oli tarkoitus tehdä vuonna 2019 ottaen huomioon jäsenvaltioiden ilmoittamat tulostiedot vuosilta 2014–2018.

40 Kauden 2014–2020 toimenpideohjelmissa suoritusvaraus (noin kuusi prosenttia EU:n rahoituksesta eli suunnilleen 20,2 miljardia) sisällytettiin tavoitteeseen ”Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin” liittyviin rahoitusosuuksiin (ei koskenut tavoitetta ”Euroopan alueellinen yhteistyö”). Tämä käy ilmi kaaviosta 2.

41 Suoritusvaraus oli olemassa jo ennen kautta 2014–2020. Kaudella 2000–2006 se oli pakollinen, vaikka tulosten arvioinnin perusteita ei tarvinnut määritellä toimenpideohjelmissa. Kaudella 2007–2013 suoritusvaraus oli jäsenvaltioille vapaaehtoinen. Kauden 2014–2020 tärkeimpiä innovaatioita edellisiin kausiin verrattuna olivat toimenpideohjelmien toimintalogiikasta johdetun tuloskehyksen pakollinen käyttö, varauksen erittely toimintalinjojen tasolla ja varauksen vapauttamisen (kunkin toimintalinjan osalta) selkeä kytkeminen riittävään tuloksellisuuteen. Tuloksellisuutta mitattiin niiden toimenpideohjelmissa määritettyjen välitavoitteiden perusteella, jotka olivat käytössä tulosten tarkastelun aikaan.

Tulosten tarkastelu lukuisten indikaattoreiden ja välitavoitteiden perusteella

42 Komissio toteutti vuonna 2019 tulosten tarkastelun, joka koski 300:a suoritusvarauksellista EAKR:n/koheesiorahaston ja ESR:n toimenpideohjelmaa. Nämä tuloskehykset sisälsivät joukon indikaattoreita, välitavoitteita ja tavoitearvoja EAKR:n/koheesiorahaston ja ESR:n toimenpideohjelmien kullekin toimintalinjalle^[31]. Kaiken kaikkiaan tarkastelu koski 1 917:ää eri toimenpideohjelmien toimintalinjaa ja 5 802 indikaattoria. Indikaattoreita oli neljää tyyppiä:

•  taloudelliset (panoksia koskevat) indikaattorit, joilla mitattiin menoja. Jokaiselle toimintalinjalle oli asetettava tällainen indikaattori.
•  keskeiset täytäntöönpanovaiheet tuotosindikaattorien täydentämiseksi, jos tuotoksia ei ollut odotettavissa vuoden 2018 loppuun mennessä
•  tuotosindikaattorit (yhteiset tai ohjelmakohtaiset) toimien täytäntöönpanon mittaamiseksi
•  tulosindikaattorit (yhteiset tai ohjelmakohtaiset ESR:n toimenpideohjelmille ja ohjelmakohtaiset muille rahastoille), joilla mitattiin toimenpideohjelmien erityistavoitteiden saavuttamista silloin, kun se oli tarkoituksenmukaista ja tavoitteiden saavuttaminen oli tiiviisti kytköksissä tuettuihin toimintapoliittisiin toimenpiteisiin.

Yhteisten indikaattoreiden ansiosta komissio voi vertailla ohjelmia ja koostaa indikaattoriarvoja.

Suoritusvarauksen vapauttamisen ehdot

43 Kunkin toimintalinjan tuloskehykseen oli sisällytettävä vähintään yksi taloudellinen (panoksia mittaava) indikaattori ja yksi tuotosindikaattori. Tulosindikaattorien ja keskeisten täytäntöönpanovaiheiden soveltaminen oli valinnaista. Suoritusvarauksen vapauttamista koskevien ehtojen täyttämiseksi indikaattoreiden oli saavutettava vähintään 85 prosenttia välitavoitearvostaan. Jos käytettiin useampaa kuin kahta indikaattoria, yhden indikaattorin kynnysarvo alennettiin 85 prosentista 75 prosenttiin^[32]. Niiden prioriteettien osalta, joissa välitavoitearvoja ei saavutettu, jäsenvaltioilla oli kolme kuukautta aikaa ehdottaa toimenpideohjelman muuttamista varauksen kohdentamiseksi uudelleen niille prioriteeteille, joissa välitavoitteet oli saavutettu.

44 EAKR:n/koheesiorahaston toimia koskevissa alkuperäisissä säännöissä edellytettiin, että indikaattoreista raportoidaan vasta, kun toimet on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön^[33]. Hankkeiden menot, joita käytetään taloudellisten indikaattoriarvojen laskemiseen, voitaisiin ilmoittaa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa vain, jos ne ovat aiheutuneet ja ne on vahvistettu komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä^[34].

45 Jäsenvaltiot saivat tarkistaa toimenpideohjelmien alkuperäisiä välitavoitteita ja indikaattoreita ”asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa” ennen tulosten tarkastelua, esimerkiksi taloudellisen, ympäristö- tai työmarkkinatilanteen merkittävästi muuttuessa^[35]. Vuonna 2014 komissio ehdotti sekundaarilainsäädäntöä, joka mahdollisti liian alhaisiin tai liian korkeisiin arvioihin johtaneiden virheellisten oletusten käyttämisen välitavoitteiden tarkistamisen perusteena^[36].

46 Komissio voi kaudella 2014–2020 keskeyttää välimaksut, jos välitavoitteet olivat ”merkittävässä määrin” jääneet saavuttamatta^[37]. Voidakseen käyttää tätä vaihtoehtoa komission oli ilmoitettava perusteena olevista täytäntöönpanon puutteista asianomaiselle jäsenvaltiolle ja annettava sille mahdollisuus ryhtyä korjaaviin toimiin.

47 Tilintarkastustuomioistuin on todennut aiemmin, että tulosten tarkastelu ei todennäköisesti johda siihen, että koheesiovaroja kohdennettaisiin merkittävästi uudelleen tuloksekkaammille ohjelmille ja painopisteille^[38]. Tilintarkastustuomioistuin ilmaisi varauksensa myös siitä, ovatko lähes puolet suoritusvarauksen vapauttamisen ja liian heikosta tuloksellisuudesta johtuvan maksujen keskeytyksen kriteereiksi määritellyistä välitavoitteista tarkoituksenmukaisia^[39]. OECD arvioi vuonna 2017, että suoritusvaraus oli laajuudeltaan rajoitettu ja kyseenalaisti, kuinka tiukasti se liittyy tuloksellisuuteen^[40].

48 Tilintarkastustuomioistuin raportoi myös jäsenvaltioiden vaikeuksista yhteisten tuotos- ja tulosindikaattoreiden tavoitearvojen asettamisessa^[41]. Komission vuonna 2018 tekemä oma vaikutustenarviointi vahvisti tämän^[42].

Sääntöjä muutettiin ennen vuonna 2019 toteutettua tulosten tarkastelua, mikä mahdollisti jäsenvaltioille suuremman joustavuuden

Ehtoja ja kriteereitä mukautettiin vuodesta 2014 alkaen

49 Kausi 2014–2020 alkoi viivästyksillä: Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät oikeudellisen kehyksen vasta joulukuussa 2013, ja useimpien toimenpideohjelmien hyväksymisessä kesti joulukuuhun 2015 asti^[43]. Tämä sekä uudet viivästykset hankkeiden toteuttamisessa kentällä merkitsivät sitä, että rahoituksen käyttöönotto oli hitaampaa kuin alun perin suunniteltiin. Vuoden 2017 loppuun mennessä, eli kolme vuotta seitsenvuotisen kauden alkamisen jälkeen, jäsenvaltioiden ilmoittamien menojen määrä oli vain 16 prosenttia vuosien 2014–2020 käytettävissä olevista määrärahoista^[44].

50 Komissio teki vuodesta 2014 alkaen useita muutoksia vuoden 2019 tulosten tarkastelua koskeviin sääntöihin (ks. kaavio 3). Muutokset antoivat jäsenvaltioille lisää joustavuutta tulosten raportoinnissa. Muutosten vuoksi hallintoviranomaisten oli mahdollista raportoida etenkin

•  saavutetuista tuotoksista niissä EAKR:n/koheesiorahaston toimissa, joita ei vielä (vuonna 2018) ollut toteutettu täysimääräisesti^[45], ja
•  menoista, jotka aiheutuivat vuonna 2018 mutta jotka vahvistettiin komissiolle 30. kesäkuuta 2019 mennessä tulosten tarkastelua varten^[46].

51 Lisäksi komissio selvensi vuonna 2017, että jäsenvaltioiden vuotuisten menotavoitteiden saavuttamisen mittaamiseksi se ottaisi huomioon paitsi jäsenvaltioille aiheutuneet ja niiden ilmoittamat menot myös komission suorittamat vuotuiset ennakkomaksut^[47]. Toisin sanoen jäsenvaltiot, jotka asettivat välitavoitteensa vapauttamista koskevan n+3-säännön mukaisesti, saattoivat ilmoittaa vähemmän kuluja saavuttaakseen menotavoitteensa.

Muutosten ja selvennysten seurauksena jäsenvaltioiden oli mahdollista ilmoittaa parempia tuloksia kuin alkuperäisen lainsäädännön ollessa voimassa

52 Muutosten ansiosta jäsenvaltiot pystyivät ilmoittamaan parempia tuloksia kuin alkuperäisen lainsäädännön ollessa voimassa. Jäsenvaltiot ottivat nämä muutokset nopeasti huomioon raportoidessaan tuloksellisuudesta. Vuoden 2018 lopussa kaikkien otokseen sisältyvien seitsemän EAKR:n/koheesiorahaston toimenpideohjelman hallintoviranomaiset raportoivat keskeneräisten toimien tuotoksia ja/tai aiheutuneita ja ilmoitettuja menoja, joita ei vielä ollut todennettu vuoden 2018 loppuun mennessä. Tutkituista 14 toimenpideohjelmasta (huomioon otettiin myös ESR) kaikkien paitsi yhden kohdalla tuotoksista raportoitiin jo ennen kuin niihin liittyvät menot oli ilmoitettu komissiolle. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että otokseen kuuluneesta 57 toimenpiteestä 38:aa ei ollut saatettu päätökseen vuoden 2018 loppuun mennessä. Näistä käynnissä olevista toimenpiteistä 32:n kohdalla hallintoviranomaiset olivat kuitenkin jo raportoineet tuotosindikaattoreista vuoden 2018 täytäntöönpanokertomuksessaan. Ilman muutoksia, jotka komissio teki ennen vuoden 2019 tulosten tarkastelua, näitä toimenpiteitä ei olisi voitu ottaa huomioon suoritusvarausta kohdennettaessa.

Yli puolta indikaattoreista/välitavoitteista muutettiin ennen tulosten tarkastelua

53 Alun perin mahdollisuus muuttaa välitavoitteita ja tavoitearvoja oli rajattu ei-tyhjentävään esimerkkiluetteloon, jossa mainittiin yhteisiä sääntöjä koskevan asetuksen mukaisia asianmukaisesti perusteltuja tapauksia. Esimerkkeihin ei erikseen sisältynyt sitä vaihtoehtoa, että ohjelmien alkuperäiset tavoitearvot ja välitavoitteet olisi laskettu käyttäen virheellisiä oletuksia. Komissio antoi vuonna 2014 jäsenvaltioille mahdollisuuden korjata tällaiset tilanteet siten, että ne voivat tarkistaa alun perin vääriin oletuksiin perustuvia välitavoitteitaan ja tavoitteitaan^[48]. Lisäksi komissio suositteli, että jäsenvaltiot pyytäisivät muutoksia tuloskehykseen viimeistään 30. kesäkuuta 2018^[49].

54 Vuosina 2014–2018 jäsenvaltiot käyttivät laaja-alaisesti hyödykseen mahdollisuutta muuttaa tuloksellisuusindikaattoreitaan ja niiden arvoja. Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoittaa, että yli puolta (55:tä prosenttia) 5 802 indikaattorista ja/tai välitavoitteesta oli muutettu toimenpideohjelman hyväksymisen ja tulosten tarkastelun välissä (ks. kaavio 4). Jäsenvaltiot etenkin

•  korottivat välitavoitteiden arvoa noin 7 prosentissa kaikista tuloskehyksen indikaattoreista, pääasiassa taloudellisten (panoksia mittaavien) indikaattorien sekä ohjelmakohtaisten tuotosindikaattoreiden osalta
•  laskivat välitavoitteiden arvoa noin kolmasosassa kaikista tuloskehyksen indikaattoreista, pääasiassa taloudellisten (panoksia mittaavien) indikaattoreiden kohdalla
•  ottivat käyttöön 916 uutta indikaattoria omine välitavoitteineen, ja osittain korvasivat niillä toimenpideohjelmien hyväksymisen yhteydessä sovitut alkuperäiset indikaattorit.

55 Jäsenvaltiot pienensivät välitavoitteiden arvoa noin 30 prosentissa kaikista tuloskehyksen indikaattoreista. Kaaviossa 5 esitetään jäsenvaltiokohtainen erittely indikaattoreihin ja/tai niiden välitavoitteisiin tehtyjen muutosten tyypeistä.

Useimmat jäsenvaltiot perustelivat tekemänsä muutokset sillä, että alkuperäiset oletukset olivat osoittautuneet virheellisiksi

56 Vuonna 2018, vuotta ennen tulosten tarkastelua, komissio kirjasi 148 muutospyyntöä, jotka se sai 24 jäsenvaltiolta. Muutospyynnöt koskivat ESR:n toimenpideohjelmien tuloskehyksen indikaattoreita/välitavoitteita. Näistä jäsenvaltioista 16 perusteli pyyntöjään muun muassa sillä, että välitavoitteiden asettamisessa käytetyt alkuperäiset oletukset olivat virheellisiä. Tilintarkastustuomioistuin ei saanut vastaavia tietoja EAKR:n/koheesiorahaston toimenpideohjelmia koskevista muutoksista.

57 Tilintarkastustuomioistuimen oma analyysi antoi kuitenkin samanlaisen tuloksen. Tilintarkastustuomioistuin kävi läpi muutokset, jotka liittyivät 14:n tarkastuksen kohteena olleen EAKR:n/koheesiorahaston ja ESR:n toimenpideohjelman 120 indikaattoriin ja välitavoitteiseen (ks. liite I). Tilintarkastustuomioistuin totesi, että niistä 66 oli joko otettu hiljattain käyttöön tai niitä oli pienennetty tai muokattu. Jäsenvaltiot perustelivat puolet näistä muutoksista sillä, että alkuperäisten välitavoitteiden asettamisessa käytetyt oletukset olivat virheellisiä. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ei säädetty määräajasta tuloskehyksen muuttamiselle ennen tulosten tarkastelua, ja komissio hyväksyi asiaa koskevia pyyntöjä jäsenvaltioilta vuoden 2018 loppuun saakka eli kuuden kuukauden ajan itse suosittelemansa määräajan päättymisestä (ks. kohta 53). Yhden Romanian toimenpideohjelman kohdalla se jopa hyväksyi viisi uutta tuotosindikaattoria kesäkuussa 2019.

Välitavoitteiden mukautukset johtivat suoritusvarauksen vapauttamiseen huomattavasti suuremman toimintalinjajoukon osalta

58 Tuloskehyksen mukautusten ansiosta jäsenvaltiot pystyivät raportoimaan paremmasta menestyksestä suoritusvarauksen kohdentamiseen vaikuttavien välitavoitteiden saavuttamisessa. Kaiken kaikkiaan komission suorittamassa tulosten tarkastelussa todettiin, että kolmessa neljäsosassa toimintalinjoista oli saavutettu välitavoitteet, minkä seurauksena noin 82 prosenttia suoritusvarauksesta vapautettiin kyseisille menestyksekkäille toimintalinjoille (ks. kaavio 6).

59 Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti myös, että ilman indikaattoreihin ja/tai välitavoitteisiin ennen tulosten tarkastelua tehtyjä mukautuksia se suoritusvarauksen osuus, joka vastasi toimintalinjoja, joiden välitavoitteita ei saavutettu, olisi noussut yli kaksinkertaiseksi 18 prosentista (3,7 miljardista eurosta) 44 prosenttiin (8,9 miljardiin euroon). Tämä olisi tarkoittanut sitä, että vain 56 prosenttia varauksesta olisi voitu vapauttaa. Yhdentoista jäsenvaltion kohdalla vähintään puolet niiden suoritusvarauksesta olisi ilman muutoksia liittynyt heikosti suoriutuviin toimintalinjoihin (ks. kaavio 7). Rahallisesti vaikutus oli suurin Puolassa, Espanjassa ja Italiassa. Näiden kolmen jäsenvaltion yhteenlaskettu osuus kokonaisvarauksesta, jota ei olisi vapautettu ilman muutoksia, oli kolmannes. Vain kahden jäsenvaltion kohdalla (Luxemburg ja Suomi) muutoksilla ei ollut vaikutusta (ks. kaavio 8).

60 Toinen seuraus indikaattoreiden/tavoitteiden muutoksista, jotka komissio arvioi asianmukaisesti perustelluiksi, oli se, että niiden prioriteettien määrä (288), joiden välitavoitteet jäivät ”merkittävässä määrin” saavuttamatta oli alle puolet siitä, joka se olisi alun perin ollut (605 eli suunnilleen kolmannes kaikista prioriteetista, jotka olivat yhteydessä suoritusvaraukseen). Kroatian, Irlannin ja Tanskan kohdalla komissio olisi joutunut harkitsemaan maksujen keskeytyksiä, jotka olisivat koskeneet yli 50:tä prosenttia näiden prioriteettien perusteella kohdennetusta rahoituksesta.

Komissio ei selvittänyt kaikkien tulosten tarkastelussa käytettyjen tuloksellisuustietojen luotettavuutta

Ilmoitettuja tuloksellisuustietoja ei validoitu täysimääräisesti

61 Tulosten tarkastelun mielekkyys riippuu ratkaisevasti siitä, ovatko ilmoitetut tuloksellisuustiedot luotettavia. Tästä syystä kansallisten viranomaisten oli annettava varmuus jäsenvaltioiden toimittamien tuloksellisuustietojen luotettavuudesta.

•  Hallintoviranomaisten oli johdon vahvistuslausumissaan annettava todistus siitä, että vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa raportoidut tuloksellisuustiedot ovat luotettavia.
•  Tarkastusviranomaiset tarjosivat tarkastuslausunnon sisältävässä vuotuisessa tarkastuskertomuksessaan tarkastustyöhönsä perustuvan lisävarmuuden.

62 Varmuusjärjestelmässä, jota komissio soveltaa koheesiopolitiikkaan, hallintoviranomaiset raportoivat tuloksellisuustiedoista vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissaan kalenterivuoden^[50] (1. tammikuuta–31. joulukuuta) ajalta. Hallintoviranomaisten antamat johdon vahvistuslausumat^[51] ja tarkastusviranomaisten antamat vuotuiset tarkastuskertomukset (tarkastuslausuntoineen) sen sijaan kattavat tilivuoden^[52] (1. heinäkuuta–30. kesäkuuta). Näin ollen vuoden 2018 jälkipuoliskon tuloksellisuustietoja käsiteltiin vuosia 2018–2019 koskevassa johdon tarkastuslausumassa ja tarkastusviranomaisten helmikuussa 2020 toimittamassa vuotuisessa tarkastuskertomuksessa. Vuoden 2019 tulosten tarkastelun yhteydessä komission oli perustettava arvionsa väliaikatietoihin, jotka hallintoviranomaiset olivat ilmoittaneet mutta joita tarkastusviranomaiset eivät vielä olleet tarkastaneet (ks. kaavio 9).

Hallintoviranomaisten suorittamien tuloksellisuustietoihin kohdistuvien tarkastusten laajuus vaihteli

63 Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että tuloksellisuustietojen luotettavuutta koskevat hallintoviranomaisten tarkastukset vaihtelivat merkittävästi. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastaman 14 toimenpideohjelman kohdalla hallintoviranomaiset pääasiallisesti vertasivat vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa ilmoitettuja tuloksellisuustietoja edunsaajilta saatuihin taustatietoihin. Näiden tarkastusten laajuus kuitenkin vaihteli huomattavasti (ks. laatikko 5), eikä niitä tehty johdonmukaisesti kaikkien indikaattoreiden osalta. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kaiken kaikkiaan näyttöä tällaisista tarkastuksista 116:ssa (90 prosentissa) tarkastamistaan 129 indikaattoriarvosta.

Tuloksellisuustietoja koskeva tarkastustyö oli tarkastusviranomaisten päätettävissä

64 Lokakuussa 2018 komissio pyysi tarkastusviranomaisia raportoimaan vuosien 2017–2018 vuotuisissa tarkastuskertomuksissaan seurantajärjestelmien valmiudesta toimittaa luotettavia tietoja vuoden 2019 tulosten tarkastelua varten. Komissio oli keskustellut tarkastusviranomaisten kanssa tuloksellisuustietojen mahdollisista tarkastustavoista vuosien mittaan kokouksissa ja työpajoissa. Komissio oli tarkastusstrategiaa koskevassa ohjeistuksessaan ehdottanut myös, että tarkastusviranomaiset tarkastavat tuloksellisuustietojen luotettavuuden toteuttaessaan toimien tarkastuksia, aihekohtaisia tarkastuksia ja järjestelmätarkastuksia.

65 Tuloksellisuustietojen tarkastusten tyyppi, laajuus ja ajoitus olivat kuitenkin vuoteen 2018 saakka suurelta osin kunkin tarkastusviranomaisen päätettävissä. Komission delegoitu asetus^[53], jossa edellytetään, että tarkastusviranomaisten suorittama toimien tarkastus kattaa systemaattisesti tuloksellisuustietojen luotettavuuden, tuli voimaan vasta toukokuussa 2019. Se oli liian myöhään vuoden 2019 tulosten tarkastelun kannalta.

66 Komission mukaan tarkastusviranomaiset tekivät jonkinlaista tuloksellisuustietojen luotettavuutta koskevaa tarkastustyötä 81 prosentissa kaikista EAKR:n/koheesiorahaston toimenpideohjelmista ja 90 prosentissa kaikista ESR:n toimenpideohjelmista ennen vuoden 2019 tulosten tarkastelua. Tällöin tehtiin toimien tarkastuksia, aihekohtaisia tarkastuksia tai järjestelmätarkastuksia. Kaiken kaikkiaan tarkastusviranomaiset suorittivat eniten järjestelmätarkastuksia ja aihekohtaisia tarkastuksia ja seuraavaksi eniten toimien tarkastuksia (ks. kaavio 10).

67 Tilintarkastustuomioistuimen oma analyysi, jossa käsitellään tämän tarkastuksen kattamia neljää jäsenvaltiota, osoittaa, että 14 toimenpideohjelmasta 12:n tarkastusviranomaiset raportoivat komissiolle tuloksellisuustietojen luotettavuutta koskevasta tarkastustyöstään ennen tulosten tarkastelua. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin myös, että niiden tarkastukset kattoivat vain kuusi 57:stä tätä tarkastusta varten läpi käydystä toimesta.

Komissio määritti tuloksellisuustietojen luotettavuuden reilussa seitsemässä toimenpideohjelmassa kymmenestä

68 Komissio arvioi vuonna 2019 ennen tulosten tarkastelua jäsenvaltioiden vuoden 2018 vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissaan toimittamien tuloksellisuustietojen kattavuutta, johdonmukaisuutta ja uskottavuutta. Komissio teki 14 jäsenvaltiossa myös tapauskohtaisia aihekohtaisia tarkastuksia, jotka kohdistuivat 31 ohjelmaan, joita se piti kaikkein riskialttiimpina. Niissä tunnistettiin tuloksellisuustietojen ja ilmoitettujen indikaattoriarvojen luotettavuutta koskevia puutteita kahdeksan ohjelman tuloskehyksessä Belgiassa, Saksassa, Unkarissa, Italiassa, Romaniassa ja Slovakiassa.

69 Kaiken kaikkiaan komissio määritti tarkastusviranomaisten työn ja oman täydentävän työnsä perusteella ennen tulosten tarkastelua tuloksellisuustietojen luotettavuuden 71 prosentissa EAKR:n/koheesiorahaston toimenpideohjelmista^[54] ja 81 prosentissa ESR:n toimenpideohjelmista.

70 Komissio voi keskeyttää välimaksut, jos se saa tiedon seurantajärjestelmän laadussa tai luotettavuudessa tai indikaattoreita koskevissa tiedoissa olevasta vakavasta puutteesta^[55]. Komissio arvioi tässä yhteydessä kaikkiaan 15 toimenpideohjelmaa ja käynnisti keskeyttämistä edeltävät menettelyt kuuden toimenpideohjelman osalta Belgiassa, Saksassa, Unkarissa, Liettuassa, Romaniassa ja Sloveniassa ennen vuonna 2019 tekemäänsä tulosten tarkastelua. Lopulta komissio kuitenkin peruutti kaikki keskeyttämistä edeltävät menettelyt eikä lainkaan keskeyttänyt maksuja. Komission mukaan asianomaiset jäsenvaltiot toimittivat lisätietoja tai korjasivat puutteet.

Useimmat tuloksellisuustiedot vastaavat perustana olevaa evidenssiä, mutta eivät kaikki

71 Saadakseen riippumattoman näkemyksen tuloksellisuustietojen laadusta tilintarkastustuomioistuin tutki 20 toimintalinjan tuloskehysten kaikille 120 indikaattorille ilmoitetut arvot tarkastuksen kattaman 14 toimenpideohjelman osalta. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti myös 57 näihin 20 toimintalinjaan kuuluvaa hanketta ja niiden 129 indikaattoria (ks. liite I).

72 Kaiken kaikkiaan tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että useimmat – mutta eivät kaikki – komissiolle ilmoitetut tuloksellisuustiedot ovat yhdenmukaisia perustana olevan evidenssin kanssa.

•  Ensin tilintarkastustuomioistuin vertaili komissiolle vuoden 2018 vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa ilmoitettuja tietoja hallintoviranomaisten hallussa oleviin hanketietoihin. Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että 120:stä tuloskehyksiin sisältyvästä indikaattorista 110 indikaattorin (92 prosentin) kohdalla arvot vastasivat täysin toisiaan.
•  Toiseksi tilintarkastustuomioistuin tarkisti, olivatko hallintoviranomaisten hallussa olevat tiedot sovitettavissa yhteen edunsaajilta saadun tausta-aineiston kanssa. Kaiken kaikkiaan tilintarkastustuomioistuin onnistui sovittamaan yhteen 129 indikaattorista 115:n (89 prosenttia) arvot, jotka liittyivät otannan 57:stä hankkeesta 46:een (81 prosenttia).

73 Kaikilla neljällä jäsenvaltiolla oli vähintään yksi toimenpideohjelma, jonka kohdalla tilintarkastustuomioistuin onnistui sovittamaan yhteen kaikki tuloksellisuustiedot hanketasolla (ks. kaavio 11).

Tulosten tarkastelulla oli vain rajallinen vaikutus EU:n rahoituksen kohdentamiseen

Suoritusvarauksen vapauttaminen riippui siitä, miten oli onnistuttu keskeisten täytäntöönpanovaiheiden toteuttamisessa, tuotosten saavuttamisessa ja varojen käytössä

74 Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että suoritusvarauksen vapauttamiseen vaikutti ennen kaikkea jäsenvaltioiden edistyminen toimien toteuttamisessa. Edistymistä kuvastivat keskeisten täytäntöönpanovaiheiden toteuttaminen tai tuotosten aikaansaaminen ja onnistuminen varojen käytössä (noin kolmasosa kaikista indikaattoreista oli taloudellisia indikaattoreita, kuten käy ilmi kaaviosta 12). Esimerkiksi eräs 195 miljoonan euron suoritusvaraus vapautettiin Puolan ”Älykäs kasvu” ‑toimenpideohjelmalle ja toisessa tapauksessa 52 miljoonan euron suoritusvaraus vapautettiin Italian ”Yritykset ja kilpailukyky” ‑toimenpideohjelmalle, koska toimenpideohjelmien toimintalinjoissa saavutettiin välitavoitteet, jotka liittyivät avustuksia saavien yritysten tai tuettujen yritysten lukumäärään, käynnistettyjen toimien lukumäärään ja komissiolle ilmoitettuihin menoihin.

75 Kyseisistä 5 802 indikaattorista vain 13 (eli alle 1 prosentti) mittasi ohjelman tuloksellisuutta tulosten perusteella (ks. kaavio 12). Yksi tulosindikaattorien vähäiseen määrään vaikuttavista syistä oli se, että aikaa välitavoitteiden saavuttamiseen tulosten tarkastelua ajatellen oli suhteellisen vähän (enintään neljä vuotta), eikä sitä näin ollen ollut riittävästi sellaisille investoinneille, joiden tulosten toteutumisessa kestää kauemmin.

76 Tulosten tarkastelussa komissio tunnisti 121 toimenpideohjelmassa 288 toimintalinjaa, joiden taloudellisia (panoksia mittaavia) indikaattoreita ja tuotosindikaattoreita koskevat välitavoitteet olivat ”merkittävässä määrin jääneet saavuttamatta”. Näissä tapauksissa komissiolla olisi ollut valtuudet keskeyttää maksut. Tilintarkastustuomioistuin totesi kuitenkin, että komissio ei ollut määrännyt maksujen keskeytyksiä. Komission mukaan tärkeimpänä syynä tähän oli se, että 80 prosentissa ohjelmista oli puututtu riittävällä tavalla täytäntöönpanon heikkouksiin ja että noin kolmannes toimintalinjoista oli ohjelmoitu uudelleen tai oli parhaillaan uudelleenohjelmoitavana. Kun jäsenvaltioita uhkasi vakavasta alisuorittamisesta johtuva maksujen keskeyttäminen, ne ehdottivat toimenpideohjelmiin välitavoitteita muokkaavia muutoksia, jotka komissio hyväksyi (ks. kohta 58).

Muiden määrärahasiirtojen taloudelliset vaikutukset tasoittivat suoritusvarauksen vapauttamisen vaikutusta

77 Tilintarkastustuomioistuin tutki kaikki 1 624 toimintalinjaa, jotka vastasivat 267:ää niistä 300 toimenpideohjelmasta, joiden tulosten tarkastelu oli saatu päätökseen joulukuuhun 2020 mennessä. Tilintarkastustuomioistuin arvioi tällöin, miten varojen kohdentaminen oli kokonaisuutena katsoen muuttunut hyväksyttyjen toimenpideohjelmien ensimmäisen version jälkeen. Tilintarkastustuomioistuin tutki EU:n kokonaismäärärahoja, eli varsinaisia määrärahoja ja suoritusvarausta.

78 Jos toimintalinjojen välitavoitteita ei ole saavutettu, vastaava suoritusvaraus kohdennetaan uudestaan niihin toimintalinjoihin, joiden välitavoitteet on saavutettu. Tällaisiin uudelleenkohdentamisiin liittyi useimmissa tapauksissa muitakin toimenpideohjelmien muutoksia.

79 Lisäksi tilintarkastustuomioistuin tutki, voidaanko osoittaa, että kauden 2014–2020 alun ja tulosten tarkastelun välillä tehtyjä määrärahaosuuksien muutoksia koskevat kokonaistiedot kytkeytyvät jäsenvaltioiden onnistumiseen välitavoitteiden ja tavoitearvojen saavuttamisessa. Tilintarkastustuomioistuimen analyysistä ilmeni myös, että EU:n rahoituksen kokonaismäärä ei automaattisesti lisääntynyt tai vähentynyt sen perusteella, oliko toimintalinjojen välitavoitteet tulosten tarkastelun mukaan saavutettu. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi erityisesti, että 17 prosenttia toimintalinjoista (62 toimintalinjaa 357:stä), joiden välitavoitteita ei ollut saavutettu, oli itse asiassa saanut enemmän EU:n rahoitusta. Tilintarkastustuomioistuin totesi myös, että 24 prosentilla toimintalinjoista (304 toimintalinjaa 1267:stä), joiden välitavoitteet oli saavutettu, EU:n rahoitus oli itse asiassa vähentynyt (ks. kaavio 13).

80 Tämä kuvastaa sitä, että ohjelmien toimintalinjoille asetettujen tavoitearvojen saavuttaminen vuoteen 2018 mennessä oli vain heikosti kytköksissä resurssien uudelleenkohdentamiseen (ohjelmakauden alun ja vuoden 2018 välillä). Tilanteeseen ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa useat eri tekijät. Näitä ovat muun muassa suoritusvarauksesta peräisin olevien määrien pienuus (vain kuusi prosenttia määrärahaosuuksien kokonaismäärästä) ja toimenpideohjelman hyväksymisen jälkeen jostakin muusta syystä tehdyt määrärahojen kohdentamisen muutokset, kuten rahoituksen automaattinen lisääntyminen teknisten mukautusten vuoksi (vuonna 2017) tai uusien toimintalinjojen käyttöönotto.

Vuosien 2021–2027 näkymät: varojen kohdentamisesta tulee joustavampaa, mutta pakollisesta suoritusvarauksesta luovutaan

Suoritusvaraus ei enää ole pakollinen

81 Kuhunkin ohjelmaan kohdistetaan vuonna 2025 väliarviointi, jossa määritetään, kuinka puolet rahoituksesta kohdennetaan kahden viimeisen vuoden aikana. Väliarviointi perustuu muun muassa edistymiseen välitavoitteiden saavuttamisessa, ja siinä otetaan huomioon ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä kohdatut merkittävät vaikeudet^[56]. Tulosten tarkastelusta ja pakollisesta suoritusvarauksesta on kuitenkin luovuttu. Komissio ei ole vielä toistaiseksi esittänyt lisätietoja siitä, miten väliarviointi ja sitä seuraava uudelleenohjelmointi tullaan toteuttamaan.

Varojen kohdentaminen on joustavampaa koko kauden 2021–2027 ajan ja elpymis- ja palautumistukiväline otetaan käyttöön vaihtoehtoiseksi investointien rahoittamisen lähteeksi

82 Kauden 2021–2027 väliarvioinnin toteutusympäristö on erilainen kuin edellisten kausien arviointien. Jäsenvaltiot voivat entistä joustavammin milloin tahansa ohjelmakauden aikana ohjelmoida ja kohdentaa varoja uudelleen. Jäsenvaltioilla on erityisesti mahdollisuus siirtää varoja saman rahaston, ohjelman tai saman alueluokan toimintalinjojen välillä tiettyjen enimmäismäärien puitteissa ilman komission ennakkohyväksyntää. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa annetaan myös mahdollisuus siirtää enintään viisi prosenttia kunkin rahaston määrärahoista mihin tahansa muuhun suoraan tai välillisesti hallinnoituun välineeseen^[57].

83 Lisäksi koheesiopolitiikan rahastoja pannaan tulevina vuosina täytäntöön samanaikaisesti elpymis- ja palautumistukivälineen kanssa. Vuonna 2021 jäsenvaltiot keskittyivät elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa esitettävien kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien laatimiseen ja niitä koskeviin neuvotteluihin. Jo nyt on viitteitä siitä, että vuosien 2021–2027 ohjelmien käynnistäminen viivästyy vielä enemmän kuin ohjelmien käynnistys seitsemän vuotta sitten. Koska elpymis- ja palautumistukivälineessä ei ole kansallista yhteisrahoitusta, monet investointihankkeet, jotka olisi normaalioloissa toteutettu koheesiopolitiikan rahastojen kautta, saatetaan nyt rahoittaa elpymis- ja palautumistukivälineestä. Siksi jäsenvaltiot käyttävät todennäköisesti oletettua vähäisemmän osuuden niille alun perin ohjelmoidusta rahoituksesta. Tämä puolestaan tarkoittaa oletettavasti sitä, että tuotoksia ja tuloksia saadaan vähemmän väliarviointiin mennessä.

Tulosperusteiset rahoitusmallit

Tulosperusteisten rahoitusmallien käyttö laajeni kaudella 2014–2020

Kaksi uutta rahoitusmallia: yhteiset toimintasuunnitelmat ja kustannuksiin perustumaton rahoitus

84 Kaudella 2014–2020 otettiin käyttöön kaksi uutta rahoitusmallia. Näissä malleissa EAKR:n/koheesiorahaston ja ESR:n rahoitus perustuu todennettuun tuloksellisuuteen, jota mitataan indikaattoreilla, joiden tuotoksille ja/tai tuloksille on asetettu välitavoitteita, tai ehtojen täyttymisellä, eikä tosiasiassa aiheutuneilla kustannuksilla kuten on perinteisesti tehty.

85 Näistä rahoitusmalleista ensimmäinen oli ”yhteinen toimintasuunnitelma”^[58], joka on ollut käytettävissä kauden 2014–2020 alusta lähtien. Yhteisiin toimintasuunnitelmiin suoritettavissa maksuissa on kyse välitavoitteisiin tai tavoitearvoihin kytkeytyvistä kertakorvauksista tai vakioyksikkökustannuksista (ks. laatikko 6).

86 Varainhoitoasetuksen tarkistuksessa vuonna 2018 otettiin käyttöön toinen väline, ”kustannuksiin perustumaton rahoitus”^[60]. Tämä on perustavanlaatuisesti uudenlainen EU:n rahoituksen menetelmä, joka perustuu ehtojen täyttämiseen tai saavutettuihin tuloksiin. Erityisesti ERI-rahastojen rahoitus liittyy täytäntöönpanon edistymiseen tai ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen^[61]. Kustannuksiin perustumatonta rahoitusta on voitu käyttää vuodesta 2019 alkaen EAKR:n/koheesiorahaston investointeihin energiatehokkuuden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian aloilla^[62] (ks. laatikko 7).

87 Molemmat mallit tarjoavat yksinkertaistettuja hallinnointi- ja valvontajärjestelyjä, ja niihin liittyvillä varainhoidolla, valvonnalla ja tarkastuksilla pyritään varmistamaan, että tuloksellisuustavoitteet tai maksamisen ehdot on täytetty^[64]. Mallien käyttö on vapaaehtoista, mutta yhteiset toimintasuunnitelmat vaativat komission hyväksynnän, kun taas kustannuksiin perustumatonta rahoitusta käytettäessä jäsenvaltioiden on ainoastaan ilmoitettava siitä komissiolle.

Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot: perinteinen tapa yhdistää rahoitus tuloksellisuuteen

88 Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa säädetään myös kolmesta yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen tyypistä menojen korvaamiseksi. Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot lasketaan käyttäen ennalta määriteltyjä menetelmiä tai valmiita prosenttiosuuksia^[65] todellisten kustannusten sijaan. Nämä kolme tyyppiä ovat:

•  vakioyksikkökustannukset
•  kertakorvaukset
•  kiinteämääräinen rahoitus.

89 Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön ESR-asetuksella kaudelle 2007–2013. Niiden soveltamisalaa on siitä lähtien laajennettu jatkuvasti, viimeksi vuonna 2018, jolloin säädettiin yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen pakollisen käytön laajentumisesta EAKR:n rahoittamiin pieniin toimenpiteisiin. Toimintatapa oli aiemmin otettu käyttöön ESR:n rahoittamia toimia varten^[66]. Vuodesta 2015 lähtien komissio on hyväksynyt EU:n tason ja jäsenvaltiokohtaisia prosenttiosuuksia ESR-asetuksen mukaisesti^[67].

90 Vakioyksikkökustannukset ja kertakorvaukset edistävät tuloksellisuutta sikäli kuin ne kytkevät maksut tuotoksiin, mutta eivät välttämättä tuloksiin. Kiinteämääräinen rahoitus kuitenkin perustuu täysin panoksiin. Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot voivat komission mukaan silti auttaa siirtämään hallintoviranomaisten ja edunsaajien painopistettä panoksista tuotosten (ja tulosten) saavuttamiseen^[68].

91 Tilintarkastustuomioistuin on aiempina vuosina johdonmukaisesti tukenut tulosperusteisemman rahoituksen käyttöönottoa koheesiopolitiikassa. Tilintarkastustuomioistuin on suosittanut

•  vuodesta 2012 lähtien: yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttämistä hallinnollisen rasitteen ja virheriskin pienentämiseksi^[69]
•  jo vuodesta 2017 lähtien: sellaisen tulosperusteisen rahoitusmallin käyttöön ottamista, jossa maksut kytketään ehtojen täyttämiseen tai etukäteen vahvistettujen tulosten saavuttamiseen^[70].

Epävarmuus siitä, miten uusia tulosperusteisia rahoitusmalleja käytetään, vaikeutti niiden käyttöönottoa jäsenvaltioissa

Kiinnostus uusien tulosperusteisten rahoitusmallien käyttöä kohtaan on ollut vähäistä

92 Kaudella 2014–2020 jäsenvaltiot osoittivat vain vähän kiinnostusta kahden uuden tulosperusteisen rahoitusmallin käyttöä kohtaan. Tammikuuhun 2018 mennessä vain Puola oli esittänyt ehdotuksen yhteisestä toimintasuunnitelmasta. Komission kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Puolan viranomaiset kuitenkin päättivät heinäkuussa 2019 peruuttaa ehdotuksensa. Komissio esitti huhtikuussa 2018 erityisen kehotuksen kerätäkseen kokemuksia ja herättääkseen kiinnostusta yhteisiä toimintasuunnitelmia kohtaan ja valitsi kaksi pilottihanketta: Alankomaiden hankkeen, jossa kestävää ja osallistavaa kasvua edistetään aktivoimalla työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien ja maahanmuuttajien piilossa olevaa lahjakkuutta, sekä Portugalin ”Training2Work”‑hankkeen. Molemmat hankkeet ovat tällä hetkellä käynnissä komission suoran hallinnoinnin alaisuudessa, ja niiden EU‑rahoitus on yhteensä noin 1,1 miljoonaa euroa.

93 Kaudella 2014–2020 vain Itävalta pilotoi kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallia yhdessä EAKR:n hankkeessa, jonka EU‑rahoitus oli noin 36 miljoonaa euroa (ks. laatikko 8).

Yhteisten toimintasuunnitelmien ja kustannuksiin perustumattoman rahoituksen toteutettavuutta ja mahdollista kysyntää ei arvioitu ennalta

94 Komission mukaan tärkeimmät syyt siihen, miksi jäsenvaltiot olivat haluttomia käyttämään yhteisiä toimintasuunnitelmia, olivat liian monimutkainen hyväksymismenettely ja vaikeus määrittää tuotos- ja tulosindikaattoreita, mutta myös se, että ne pitivät yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja tehokkaampina^[71]. Vastauksena kustannuksiin perustumatonta rahoitusta koskevaan komission kyselyyn jäsenvaltioiden edustajat totesivat, että syyt kustannuksiin perustumattoman rahoituksen käyttämättä jättämiseen olivat työläät järjestelyt, rakenteen ja käyttömahdollisuuksien epäselvyys sekä epävarmuus sovellettavista tarkastusjärjestelyistä. Jäsenvaltioiden asiantuntijat pitivät tulosperusteisia rahoitusmalleja yleisesti ottaen raskaina, monimutkaisina ja aikaa vievinä sekä edunsaajien kannalta riskialttiimpina ja vähemmän joustavina^[72]. Kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallin käyttöönottoa haittasi myös se, että sitä oli mahdollista käyttää vasta vuodesta 2019, jolloin kauden 2014–2020 toimenpideohjelmat oli jo hyväksytty ja suurin osa niiden varoista oli jo sidottu.

95 Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti myös, että komissio ei ollut selvittänyt tällaisten rahoitusmallien toteutettavuutta ja mahdollista kysyntää arvioimalla vaikutuksia ennakkoon. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi vain vähän näyttöä laajamittaisesta kuulemisesta komission sisällä (esimerkiksi energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa valvovan energian pääosaston kanssa) tai jäsenvaltioiden kanssa ennen lainsäädäntöehdotusta.

96 Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kolme pääasiallista estettä näiden innovatiivisten rahoitusmallien käytölle.

•  Kustannuksiin perustumattoman rahoituksen malli otettiin käyttöön myöhäisessä vaiheessa kaudella 2014–2020.
•  Hallintoviranomaisten oli vaikea tunnistaa sopivia toimia.
•  Jäsenvaltiot olivat huolissaan myöhempiä tarkastuksia koskevasta oikeusvarmuudesta. Tämä liittyi varsinkin velvoitteeseen noudattaa valtiontukisääntöjä ja hankintasääntöjä.

Jäsenvaltioiden haluttomuus käyttää tulosperusteisia rahoitusmalleja kaudella 2014–2020 johtuu myös sovellettavien sääntöjen ristiriitaisuuksista

97 Tilintarkastustuomioistuin tietää tarkastuksista vuosien aikana saamansa kokemuksen perusteella, että hallintoviranomaiset haluavat oikeusvarmuutta ja taloudellista varmuutta, koska ne pelkäävät, että komissio voi keskeyttää maksut tai jopa määrätä rahoitusoikaisuja, jos ongelmia ilmenee. Tämän vahvistavat myös komission omat vaikutustenarvioinnit^[73].

98 Komissio antoi yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja koskevia ohjeita kauden 2014–2020 alussa^[74]. Toukokuussa 2021 komissio tarkisti ohjeita selventääkseen, että yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja käyttävien toimien hallinnon varmistuksissa ja toimien tarkastuksissa on edelleen tarkastettava valtiontukisääntöjen noudattaminen, toisin kuin erityisissä julkisissa hankintamenettelyissä^[75].

99 Samankaltaisia kysymyksiä tuli esiin, kun kustannuksiin perustumattoman rahoituksen malli otettiin käyttöön vuonna 2018, sillä varainhoidon valvontaan ja tarkastukseen sovellettavat säännöt olivat epäselvät. Säännöissä havaitut ristiriitaisuudet ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että jäsenvaltiot ovat olleet vastahakoisia käyttämään tätä uutta tulosperusteista rahoitusmallia kaudella 2014–2020. Komissio hyväksyi helmikuussa 2019 delegoidun asetuksen selkeyttääkseen tilannetta. Tilintarkastustuomioistuin katsoo kuitenkin, että asetuksella ei ratkaistu kysymystä siitä, miten jäsenvaltioiden tarkastus- ja valvontatoimilla varmistettaisiin perustavanlaatuisten sisämarkkinasääntöjen noudattaminen (ks. laatikko 9).

Tulosperusteinen rahoitus maksettiin kaudella 2014–2020 lähes yksinomaan perinteisten yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen kautta

Yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen odotetaan kattavan noin kolmanneksen ESR:n menoista, mutta painopiste ei ole vielä tuloksissa

100 Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot ovat olleet ainoa tulosperusteinen rahoitusmalli, jota on käytetty laajalti kaudella 2014–2020. Komissio aktiivisesti kannusti ja edisti kauden aikana yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä hallintoviranomaisten hallinnollisen rasitteen ja virheriskin pienentämiseksi. Niinpä yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttö lisääntyi huomattavasti verrattuna edeltävään kauteen. Lähes kaikissa ESR:n toimenpideohjelmissa käytetään yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja (pääasiassa vakioyksikkökustannuksia) ainakin jossain määrin, ja yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja (pääasiassa kiinteitä määriä, jotka perustuvat panoksiin) on alettu käyttää myös joissakin EAKR:n toimenpideohjelmissa. Komissio arvioi, että yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot kattavat kauden 2014–2020 loppuun mennessä 33 prosenttia ESR:n menoista ja neljä prosenttia EAKR:n/koheesiorahaston menoista^[79].

101 Tilintarkastustuomioistuin arvioi, että kaikkiaan noin 22,5 miljardia euroa, eli 8,5 prosenttia kauden 2014–2020 avustuksiin perustuvista koheesioalan menoista, on maksettu käyttäen tulosperusteisia rahoitusmalleja, lähes yksinomaan yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja.

Kauden 2021–2027 näkymät: kustannuksiin perustumattoman rahoituksen onnistunut käyttöönotto edellyttää lisäselvennyksiä

Kustannuksiin perustumattoman rahoituksen käyttö laajeni kauden 2021–2027 koheesiomenojen kohdalla ja tuli pakolliseksi elpymis- ja palautumistukivälineen yhteydessä

102 Tulevina vuosina tulosperusteisesta rahoituksesta tulee EU:n rahoituksen hallitseva muoto katettujen menojen perusteella mitattuna. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että varainhoitoasetuksen^[80] mukainen kustannuksiin perustumaton rahoitus on ainoa rahoitusmalli, jota voidaan käyttää avustusten myöntämisessä jäsenvaltioille elpymis- ja palautumistukivälineestä^[81]. Tämä on huomionarvoinen muutos EU:n varainhoidossa.

103 Niiden koheesiopolitiikan rahastojen kohdalla, jotka kuuluvat yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen soveltamisalaan, kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallin käytöstä tulee kaudella 2021–2027 vaihtoehto kahdella tasolla: i) EU:n rahoitusosuuden myöntämisessä kaikkiin toimintalinjoihin (tai osaan niistä) sekä ii) myönnettäessä tuensaajille avustuksia hankkeissa, jotka toteutetaan tällaisten ohjelmien tai toimintalinjojen puitteissa^[82]. Tämän ansiosta jäsenvaltioiden on helpompi yhdistää EU:n rahoitusta kansallisiin tai alueellisiin rahoitusjärjestelmiin, joiden sääntöjä voisi muuten olla vaikea sovittaa yhteen EU:n tukikelpoisuussääntöjen kanssa. Lisäksi kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallista tulee pakollinen tietyissä toimissa, joiden tarkoituksena on vahvistaa jäsenvaltioiden hallinnollisia valmiuksia^[83]. Yhteisistä toimintasuunnitelmista on kuitenkin luovuttu.

104 Kaudella 2021–2027 komissiolle siirretään valta antaa delegoitu säädös yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen säännösten täydentämiseksi^[84]. Tämä voisi olla hyödyllinen tapa tarjota käyttövalmiita kustannuksiin perustumattoman rahoituksen malleja, joissa esimerkiksi selvennetään investointialoja, toiminnan tyyppejä, toimenpiteitä ja toimia sekä ehtoja, jotka on täytettävä, tai tuotoksia/tuloksia, jotka on saavutettava käytettäessä kyseistä rahoitusmallia.

Sisämarkkinasääntöjen noudattamista koskevat tarkastusjärjestelyt eivät edelleenkään ole kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallin yhteydessä riittävän selkeät

105 Julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevien sääntöjen noudattaminen on olennaisen tärkeää EU:n sisämarkkinoiden vaikuttavan toiminnan kannalta. Jäsenvaltioiden on edelleen varmistettava, että kaikki EU:n varojen käyttö on julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevien sääntöjen mukaista^[85]. Komission velvollisuutena on varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia EU:n sääntöjä asianmukaisesti ja johdonmukaisesti. Tämä velvoite kattaa kaiken julkisen varainkäytön ja kaikki rahoitustuen tyypit. Niin ollen tilintarkastustuomioistuin katsoo, että olisi tärkeää jo heti aluksi selkeyttää, miten hallinto- ja tarkastusviranomaisten olisi käsiteltävä julkisia hankintoja ja valtiontukea, kun kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallia käytetään kaudella 2021–2027. Näin jo siksikin, että vältettäisiin edeltävällä ohjelmakaudella vallinneen kaltainen oikeudellinen epävarmuus.

106 Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa säädetään, että kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallia käyttävien ohjelman osien kohdalla hallinnon varmennuksilla ja tarkastuksilla olisi varmistettava, että korvauksen maksamiselle asetetut edellytykset täyttyvät tai että tulokset on saatu aikaan. Niissä ei kuitenkaan ole tarkoitus tarkastaa itse menoja, koska komissio antaa kyseisille määrille ennakkohyväksynnän^[86] Tästä huolimatta jäsenvaltiot ovat velvoitettuja huolehtimaan, että julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia sääntöjä noudatetaan. Hallinto- ja tarkastusviranomaisten on yhä varmistettava komissiolle toimitettuun tilitykseen sisältyvien menojen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus^[87].

Johtopäätökset ja suositukset

Tulosperusteinen rahoitus koheesiopolitiikassa: kannatettavien tavoitteiden tiellä oli yhä esteitä kaudella 2014–2020

107 Koheesiopolitiikasta on kaudella 2014–2020 tehty monin tavoin aiempaa tulossuuntautuneempaa. Tuloskehyksen käyttöön ottaminen on lisäksi edistänyt koheesiopolitiikan varainkäyttöön liittyvän toimintakulttuurin muutosta. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoitti kuitenkin, että tulosperusteinen rahoitus ei ole vielä toteutunut. Edellä mainitut kolme uutta välinettä ovat uudistaneet koheesiorahoituksen toteutustapaa, mutta ne eivät vaikuttaneet merkittävästi siihen, miten EU:n rahoitusta kohdennettiin ja maksettiin.

108 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) täytäntöönpano ulottuu monen vuoden ajalle, joskus monivuotisen rahoituskehyksen seitsemän vuoden mittaisen kauden ylikin, ja EU:n investointien ja niiden tulosten, ja joskus jopa tuotosten, toteutumisen välillä on usein huomattava viive. Toinen huolenaihe on taloudellisten resurssien kohdentamisen perustana olevien tuloksellisuustietojen luotettavuus ja hyödyllisyys. Yksi tärkeimmistä kokemuksista, joita saatiin vuosien 2014–2020 hyvää tarkoittavista aloitteista, on se, että resurssien kohdentamisen liittäminen tuloksellisuuteen ei todellakaan ole yksinkertaista.

Oliko välineet suunniteltu asianmukaisesti siten, että ne kannustavat tuloksellisuuteen ja siirtävät painopistettä tulosten saavuttamiseen?

109 Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus vahvisti, että kaikilla kolmella välineellä oli mahdollista kannustaa tuloksellisuuteen ja siirtää painopistettä tulosten saavuttamiseen. Välineet täydensivät toisiaan, koska niitä sovellettiin ohjelmien täytäntöönpanon eri vaiheissa ja täytäntöönpanon eri osa-alueisiin. Niistä jokainen kuitenkin tarjosi keinon kytkeä koheesioalan rahoitus tuloksellisuuteen ja tuloksiin.

110 Ennakkoehdot olivat yksi kauden 2014–2020 tärkeimmistä innovaatioista. Niiden tarkoituksena oli luoda tarkoituksenmukaiset edellytykset tehokkaalle varojen käytölle heti ohjelmien alusta alkaen noudattaen perusperiaatetta, jonka mukaan on parempi puuttua varhaisessa vaiheessa ennen EU:n rahoituksen maksamista sellaisiin ongelmiin, jotka saattavat rajoittaa jäsenvaltioiden ja alueiden mahdollisuuksia saavuttaa aiotut tulokset (kohdat 16–20).

111 Velvoite ottaa erilleen osa hyvin suoriutuvien toimenpiteiden rahoituksesta pakollisen suoritusvarauksen muodossa ei ollut sinänsä innovatiivinen, koska sitä oli sovellettu eri muodossa jo kaudella 2000–2006. Innovatiivisena elementtinä oli tuloksellisuuden arviointi käyttäen sovittua kehystä, johon kuuluvat välitavoitteet kullekin toimintalinjalle ja varauksen kohdentaminen menestyksekkäille toimintalinjoille. Suoritusvarauksen myötä käyttöön saatiin läpinäkyvä ja sääntöihin perustuva väline, jonka avulla koheesiopolitiikan rahoituksesta tehdään tulosperusteisempaa edellyttäen, että hallintoviranomaisten ilmoittamat tuloksellisuustiedot olivat luotettavia ja että kehys oli vakaa ja se pantiin asianmukaisesti täytäntöön. Välineen huono puoli oli sen kattaman rahoituksen vähäinen määrä, sillä väline vastasi ainoastaan kuutta prosenttia ERI-rahastojen varoista (kohdat 39–41).

112 Kaksi uutta rahoitusmallia, eli yhteiset toimintasuunnitelmat ja kustannuksiin perustumaton rahoitus, mahdollisti toimien rahoituksen perustamisen joko todennettuun tuloksellisuuteen, jota mitattiin tuotos- tai tulosindikaattoreilla, tai ehtojen täyttymiseen. Tämä oli selkeä askel kohti tulosperusteisempaa koheesiopolitiikan rahoitusta, vaikka uusien rahoitusmallien käyttö oli vapaaehtoista ja rajattu tiettyihin aloihin. Lisäksi yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttö mahdollistettiin kaikissa ERI-rahastoissa. Yksinkertaistetuista rahoitusvaihtoehdoista kahdessa (vakioyksikkökustannukset ja kertakorvaukset) maksut liitetään nimenomaisesti tuotoksiin (kohdat 84–91).

Käyttivätkö komissio ja jäsenvaltiot välineitä vaikuttavasti koheesioalan rahoituksen tulosperusteisuuden lisäämiseksi?

113 Tilintarkastustuomioistuin totesi, että komissio ja jäsenvaltiot käyttivät näitä kolmea välinettä vain osittain vaikuttavasti koheesioalan rahoituksen tulosperusteisuuden parantamiseksi. Kaiken kaikkiaan tilintarkastustuomioistuimen arviointi on myönteisempi ennakkoehtojen kuin suoritusvarauksen kohdalla ja vähiten myönteinen tulosperusteisten rahoitusmallien (lukuun ottamatta yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja) kohdalla.

Ennakkoehdot

114 Ennakkoehtojen (ja niihin liittyvien toimintasuunnitelmien toteuttamisen) arviointi perustui monesti väljiin kriteereihin, jotka oli määritetty yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ja joissa jäi huomattavan paljon tulkinnanvaraa. Lisäksi kriteereissä ei useinkaan viitattu erityisiin määrällisiin tavoitteisiin, vaikka tällaisia tavoitearvoja olisi voitu johtaa EU:n lainsäädännöstä. Komissio antoi vuonna 2014 lisäohjeita siitä, miten jäsenvaltioiden ja sen omien yksiköiden pitäisi arvioida ennakkoehtojen saavuttamista. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoitti kuitenkin, että komissiolla oli ohjelmakauden loppuun saakka vaikeuksia varmistaa ennakkoehtojen yhdenmukainen arviointi kaikissa jäsenvaltioissa (kohdat 21 ja 22).

115 Noin kolmannes temaattisista ennakkoehdoista oli täyttämättä ohjelman hyväksymisvaiheessa. Tämä luku ei kerro täyttämättömien ennakkoehtojen mahdollisista vaikutuksista jäsenvaltioiden kykyyn saavuttaa tuloksia. Se kuitenkin osoittaa, että täyttämättömiä ennakkoehtoja koskeva ongelma ei ollut yksittäistapaus vaan koski useita osa-alueita ja monia jäsenvaltioita. Myönteisempää oli se, että jäsenvaltiot saattoivat loppuun 98 prosenttia toimintasuunnitelmista raportoinnin määräaikaan, elokuun 2017 loppuun, mennessä (kohdat 23–25).

116 Kauden 2014–2020 ennakkoehtojen arviointi suunniteltiin kertaluonteiseksi toimenpiteeksi. Tämän vuoksi oli epäselvää, säilyivätkö prosessissa raportoidut saavutukset koko kauden 2014–2020 ajan. Jonkin ennakkoehdon muodollinen täyttäminen ei myöskään välttämättä tarkoita vielä sitä, että tilanne olisi käytännössä parantunut ja että olisi luotu edellytykset tulosten saavuttamiselle. Ennakkoehtojen (tai toimintasuunnitelmien) toteuttamatta jättämisestä aiheutui vain harvoin taloudellisia seurauksia jäsenvaltioille. Ennakkoehtojen käyttöönotolla on kuitenkin voinut olla epäsuora vaikutus, sillä ilman niitä EU:n varojen käytön edellytykset käytännössä olisivat olleet vieläkin haastavammat (ks. kohdat 26–34).

117 ”Mahdollistavia edellytyksiä” (ennakkoehtojen seuraajia) sovelletaan koko kauden 2021–2027 ajan. Kuten ei edelliselläkään kaudella, komissiota ei kuitenkaan vaadittu ilmoittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet mahdollistavia edellytyksiä. Tilintarkastustuomioistuin toteaa vielä, että vuosien 2021–2027 mahdollistavia edellytyksiä on täydennetty uudella oikeusvaltioperiaatetta koskevalla ehdollisuudella. Koheesiopolitiikan rahastojen kohdalla komissio voi kuitenkin ehdottaa toimenpiteitä ainoastaan tapauksissa, joissa tietyillä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisilla menettelyillä ei riittävällä tavalla varmisteta moitteetonta varainhoitoa EU:n talousarvion osalta tai EU:n taloudellisten etujen suojaamista (kohdat 35–38).

Suoritusvaraus

118 Tilintarkastustuomioistuin on aiemmin raportoinut vaikeuksista, joita jäsenvaltioilla oli niiden yhteisten tuotos- ja tulosindikaattoreihin liittyvien tavoitearvojen asettamisessa, joita myöhemmin käytettiin suoritusvarauksen kohdentamiseen (kohdat 42–48).

119 Komissio on vuodesta 2014 lähtien mukauttanut ja selkeyttänyt tulosten tarkastelun ehtoja ja kriteerejä. Näiden muutosten ansiosta jäsenvaltiot pystyivät ilmoittamaan parempia tuloksia kuin alkuperäisen lainsäädännön ollessa voimassa (kohdat 49–52).

120 Jäsenvaltiot muuttivat useita välitavoitteita ennen tulosten tarkastelua. Tuloskehyksen muutosten seurauksena komissio vapautti noin 82 prosenttia suoritusvarauksesta vuosina 2019 ja 2020. Ilman näitä tarkistuksia 56 prosenttia suoritusvarauksesta olisi vapautettu, ja noin kolmasosassa kaikista suoritusvarauksellisista toimintalinjoista välitavoitteiden olisi katsottu jääneen saavuttamatta ”merkittävässä määrin” (kohdat 53–60).

121 Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että komissio ei selvittänyt kaikkien tulosten tarkastelussa käytettyjen tuloksellisuustietojen luotettavuutta. Hallintoviranomaisten tekemien tuloksellisuustietojen luotettavuuden tarkistusten välillä oli eroja. Samalla tarkastusviranomaiset tekivät useimpien, mutta eivät kaikkien, ohjelmien tuloksellisuustietojen luotettavuutta koskevaa tarkastustyötä ennen vuoden 2019 tulosten tarkastelua. Toinen rajoittava tekijä oli se, että jäsenvaltioiden vuotuisten täytäntöönpanokertomusten ja niiden antamien vahvistuslausumien ja vuotuisten tarkastuskertomusten aikataulut eivät olleet yhdenmukaiset. Komissio pystyi kompensoimaan näitä puutteita vain osittain suorittamalla lisätarkastuksia, joissa käytiin läpi jäsenvaltioiden raportoimat tuloksellisuustiedot. Komissio ei keskeyttänyt ohjelmille suoritettavia maksuja tuloksellisuuden seurantajärjestelmän laadussa ja luotettavuudessa tai indikaattoreita koskevissa tiedoissa olevien vakavien puutteiden vuoksi (kohdat 61–73).

122 Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että suoritusvarauksen vapauttamiseen vaikutti ennen kaikkea jäsenvaltioiden edistyminen toimien toteuttamisessa. Edistymistä kuvastivat keskeisten täytäntöönpanovaiheiden tai tuotosten toteuttaminen ja onnistuminen varojen käytössä (noin kolmasosa kaikista indikaattoreista oli taloudellisia indikaattoreita). Alle 1 prosentti indikaattoreista oli tulosindikaattoreita. Komissio ei määrännyt alisuoriutumisesta johtuvia maksujen keskeytyksiä (kohdat 74–76).

123 Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että ohjelmien toimintalinjoille asetettujen tavoitearvojen saavuttaminen vuoteen 2018 mennessä oli vain heikosti kytköksissä resurssien uudelleenkohdentamiseen (ohjelmakauden alun ja vuoden 2018 välillä). Suoritusvarauksen kohdentamisella ei yleisesti ottaen ollut kovinkaan suurta vaikutusta ohjelmien määrärahoihin (kohdat 77–80).

124 Tulosten tarkastelusta ja suoritusvarauksesta luovuttiin kaudella 2021–2027. Vuonna 2025 tehdään väliarviointi, joskaan komissio ei ole vielä selventänyt, miten siinä käsitellään tuloksellisuutta. Tämän väliarvioinnin konteksti on kuitenkin erilainen kuin edellisillä kausilla. Yksi syy tähän on se, että koheesiopolitiikan rahastoja pannaan täytäntöön samanaikaisesti elpymis- ja palautumistukivälineen kanssa. Jo nyt on viitteitä siitä, että vuosien 2021–2027 ohjelmien käynnistäminen viivästyy vielä enemmän kuin ohjelmien käynnistys seitsemän vuotta sitten. Koska elpymis- ja palautumistukivälineessä ei ole kansallista yhteisrahoitusta, monet investointihankkeet, jotka olisi normaalioloissa toteutettu koheesiopolitiikan rahastojen kautta, saatetaankin nyt rahoittaa elpymis- ja palautumistukivälineestä. Siksi jäsenvaltiot käyttävät todennäköisesti oletettua vähäisemmän osuuden niille alun perin ohjelmoidusta rahoituksesta. Tämä puolestaan tarkoittaa todennäköisesti sitä, että koheesioalan menojen avulla saavutetaan vähemmän tuotoksia ja tuloksia väliarviointiin mennessä (kohdat 81–83).

Tulosperusteiset rahoitusmallit

125 Jäsenvaltiot osoittivat vain vähän kiinnostusta kahden uuden tulosperusteisen rahoitusmallin käyttöä kohtaan kaudella 2014–2020. Vain Itävalta pilotoi kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallia yhdessä hankkeessa. Lisäksi komissio pilotoi omalla vastuullaan yhteisten toimintasuunnitelmien mallia (joka lopetettiin kaudeksi 2021–2027) kahdessa hankkeessa. Näille kolmelle pilottihankkeelle myönnetty EU‑rahoitus on noin 37 miljoona euroa (kohdat 92 ja 93).

126 Tilintarkastustuomioistuimen analyysi osoitti, että komission tekemässä kautta 2014–2020 koskevassa vaikutusten ennakkoarvioinnissa ei ollut käsitelty uusien tulosperusteisten rahoitusmallien toteutettavuutta ja mahdollista kysyntää. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kolme pääasiallista estettä näiden innovatiivisten rahoitusmallien lisääntyneelle käytölle.

•  Kustannuksiin perustumattoman rahoituksen malli otettiin käyttöön myöhäisessä vaiheessa kaudella 2014–2020.
•  Hallintoviranomaisten oli vaikea tunnistaa sopivia toimia.
•  Jäsenvaltiot olivat huolissaan myöhempiä tarkastuksia koskevasta oikeusvarmuudesta. Tämä liittyi varsinkin velvoitteeseen noudattaa julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia sääntöjä (kohdat 94–99).

127 Myönteistä on, että yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöönotto on lisääntynyt merkittävästi edelliseen kauteen verrattuna, mikä johtuu osittain siitä, että komissio on aktiivisesti kannustanut hallintoviranomaisia vähentämään hallinnollista rasitetta ja virheriskiä. Lähes kaikissa Euroopan sosiaalirahaston ohjelmissa käytetään yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja ainakin jossain määrin, ja niitä on alettu käyttää myös joissakin Euroopan aluekehitysrahaston ohjelmissa. Tämä koskee kuitenkin vain pientä osaa menoista: tilintarkastustuomioistuin arvioi, että noin 8,5 prosenttia kauden 2014–2020 koheesioalan menoista korvataan käyttämällä tulosperusteisia rahoitusmalleja ja lähes yksinomaan yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja (kohdat 100 ja 101).

128 Kustannuksiin perustumattomasta rahoituksesta tulee vallitseva EU‑rahoituksen malli tulevina vuosina, lähinnä siksi, että sen käyttö on pakollista elpymis- ja palautumistukivälineessä. Samalla se otetaan käyttöön valinnaisena rahoitusmallina kaikilla koheesiopolitiikan aloilla, ja se tulee olemaan ainoa käytettävissä oleva malli tietyissä hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseen tähtäävissä toimissa. Kaudella 2021–2027 kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallia voidaan käyttää kahdella tasolla: i) EU:n rahoitusosuuden myöntämisessä jäsenvaltioiden ohjelmien kaikkiin toimintalinjoihin (tai osaan niistä) sekä ii) myönnettäessä tuensaajille avustuksia hankkeissa, jotka toteutetaan tällaisten ohjelmien tai toimintalinjojen puitteissa. Tämän ansiosta jäsenvaltioiden on helpompi yhdistää EU:n rahoitus kansallisiin tai alueellisiin rahoitusjärjestelmiin, joiden sääntöjä voisi muuten olla vaikea sovittaa yhteen EU:n tukikelpoisuussääntöjen kanssa. Komission on vielä selvennettävä kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallin erityisiä tukikelpoisuusvaatimuksia ja käyttövalmiita järjestelyjä (esimerkiksi määriteltävä asiaankuuluvat investointialat, toiminta-alat, toimenpiteet tai toimet ja täytettävät ehdot tai saavutettavat tuotokset/tulokset). Lisäksi on tarpeen edelleen selkeyttää järjestelyjä, jotka koskevat varmuuden antamista komissiolle siitä, että kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallia käytettäessä noudatetaan sisämarkkinasääntöjä (julkiset hankinnat ja valtiontuki) (kohdat 102–106).

Suositus 1 – Hyödynnetään mahdollistavia edellytyksiä parhaalla mahdollisella tavalla kaudella 2021–2027

Komission olisi

1. kohdistettava koheesiopolitiikan rahastojen ohjelmien seurantakomiteassa olevan edustajansa välityksellä järjestelmällistä seurantaa siihen, täyttävätkö jäsenvaltiot mahdollistavat edellytykset koko ohjelmakauden ajan ja
2. raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, miten jäsenvaltiot täyttävät mahdollistavat edellytykset, sekä omista täytäntöönpanotoimistaan.

Tavoiteajankohta: kauden 2021–2027 kuluessa

Suositus 2 – Valmistellaan ajoissa kauden 2021–2027 tehokasta väliarviointia

Komission olisi

1. varhaisessa vaiheessa tiedotettava jäsenvaltioille väliarvioinnissa sovellettavasta lähestymistavasta sekä rahoituksen kohdentamisesta kauden jäljellä olevana aikana
2. otettava koheesiopolitiikan rahastojen investointien osalta huomioon vuoden 2025 väliarvioinneissaan kaikki asianomaisista jäsenvaltioista tehdyt relevantit havainnot, jotka käyvät ilmi vuonna 2024 tehtävästä arvioinnista ja koskevat elpymis- ja palautumistukivälineen käyttöä jäsenvaltioissa.

Tavoiteajankohta: vuonna 2025

Suositus 3 – Selkeytetään kustannuksiin perustumattoman rahoituksen mallin perustana olevia sääntöjä

Komission olisi

1. tunnistettava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ne asiaankuuluvat investointialat, joilla voidaan soveltaa kustannuksiin perustumatonta rahoitusta, sekä täytettävät edellytykset tai saavutettavat tuotokset/tulokset sellaisten toimien, toimenpiteiden ja toimintojen osalta, joissa voidaan käyttää kustannuksiin perustumatonta rahoitusta
2. määritettävä kriteerit, joiden avulla se arvioi jäsenvaltioiden perusteltuja pyyntöjä, jotka koskevat täytettävien edellytysten tai saavutettavien tuotosten/tulosten muuttamista.

Tavoiteajankohta: vuoden 2023 puoliväliin mennessä

Suositus 4 – Selkeytetään tapaa, jolla EU:n rahoitusta koskeva varmuus hankitaan kustannuksiin perustumattoman rahoituksen yhteydessä

Komission olisi selvennettävä, miten jäsenvaltioiden hallinto- ja tarkastusviranomaisten olisi

1. tutkittava täytettäviä edellytyksiä tai saavutettavia tuotoksia/tuloksia koskevien jäsenvaltioiden seuranta- ja raportointijärjestelmien luotettavuutta
2. hankittava varmuus sisämarkkinasääntöjen (julkiset hankinnat ja valtiontuki) vaikuttavasta soveltamisesta.

Tavoiteajankohta: vuoden 2022 puoliväliin mennessä

Tilintarkastustuomioistuimen II jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Iliana Ivanovan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 30. syyskuuta 2021.

Liitteet

Liite I – Tarkastuksessa käsitellyt toimenpideohjelmat

Liite II – Aiemmat kertomukset ja lausunnot

Erityiskertomukset

•  Erityiskertomus nro 24/2016 – Koheesiopolitiikan alalla lisätoimet tarpeen valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi
•  Erityiskertomus nro 2/2017 – Koheesioalan kauden 2014–2020 kumppanuussopimuksia ja ohjelmia koskevat komission neuvottelut: varat kohdennetaan paremmin Eurooppa 2020 ‑strategian painopisteisiin, mutta tuloksellisuuden mittausjärjestelyt ovat entistä monimutkaisempia
•  Erityiskertomus nro 15/2017 – Ennakkoehdot ja suoritusvaraus koheesioalalla: innovatiivisia mutta eivät vielä vaikuttavia välineitä
•  Erityiskertomus nro 21/2018 – Ohjelmakauden 2014–2020 EAKR:n ja ESR:n hankkeiden valinta ja seuranta ovat yhä enimmäkseen tuotossuuntautuneita
•  Erityiskertomus nro 20/2020 – Lasten köyhyyden torjunta – komission tuen kohdentamista parannettava

Katsaukset

•  Katsaus nro 5/2018 – Koheesiopolitiikan toteuttamisen yksinkertaistaminen vuoden 2020 jälkeen
•  Katsaus nro 5/2019 – EU:n talousarvion maksattamatta olevat sitoumukset – lähempi tarkastelu
•  Katsaus nro 8/2019 – Tuloksellisuuden edistäminen koheesioalalla (aihekohtainen katsaus)

Vuosikertomukset

•  Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2011, Euroopan unionin virallinen lehti 2012/C 344/01, 6. luku
•  Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2012, Euroopan unionin virallinen lehti 2013/C 331/01, 6. luku
•  Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2013, Euroopan unionin virallinen lehti 2014/C 398/01, 10. luku
•  Vuosikertomus varainhoitovuodelta 2014, Euroopan unionin virallinen lehti 2015/C 373/01, 6. luku
•  Vuosikertomus talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2017, Euroopan unionin virallinen lehti 2018/C 357/01, 3. luku
•  Vuosikertomus talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2018, Euroopan unionin virallinen lehti 2019/C 340/01, 1. luku

Lausunnot

•  Lausunto nro 1/2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä
•  Lausunto nro 6/2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja rahoitussäännöistä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista rahoitussäännöistä
•  Lausunto nro 6/2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta

Lyhenteet

EAKR: Euroopan aluekehitysrahasto

EIR: Euroopan investointirahasto

ERI-rahastot: Euroopan rakenne- ja investointirahastot

ESR: Euroopan sosiaalirahasto

ETC Euroopan alueellinen yhteistyö (European territorial cooperation)

Maaseuturahasto: Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto

MRK: Monivuotinen rahoituskehys

NEET: Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleva (not in education, employment or training)

OECD: Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö

Pk‑yritykset: Pienet ja keskisuuret yritykset

Sanasto

Euroopan rakenne- ja investointirahastot: EU:n viisi keskeistä rahastoa, jotka yhdessä tukevat taloudellista kehitystä koko EU:n alueella kaudella 2014–2020: Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahasto.

Eurooppa 2020 ‑strategia: Vuonna 2010 käynnistetty EU:n kymmenvuotinen strategia kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi.

Hallintoviranomainen: Kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla toimiva viranomainen tai yksityinen toimija, jonka jäsenvaltio on nimennyt hallinnoimaan EU:n rahoittamaa ohjelmaa.

Kertakorvaus: Yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen muoto, jossa maksu suoritetaan kokonaisuudessaan erien sijasta (esimerkiksi toimen tukikelpoisten kustannusten korvaaminen, jos ennalta määritellyt toiminnot ja/tai tuotokset on toteutettu).

Keskeinen täytäntöönpanovaihe: Välivaihe, joka täydentää välitavoitteita, edettäessä kohti tuotosten tavoitearvoja.

Koheesiopolitiikan rahastot: EU tukee taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta neljästä rahastosta kaudella 2021–2027. Nämä ovat Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto plus, koheesiorahasto ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto.

Koheesiopolitiikka: EU:n toimintapolitiikka, jolla pyritään vähentämään alueiden ja jäsenvaltioiden taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta edistämällä työllisyyttä, yritysten kilpailukykyä, talouskasvua, kestävää kehitystä sekä rajat ylittävää ja alueiden välistä yhteistyötä.

Panos: Taloudelliset, inhimilliset, aineelliset, hallinnolliset tai sääntelyyn liittyvät resurssit, joita käytetään hankkeen tai ohjelman täytäntöönpanoon.

Suoritusvaraus: Euroopan rakenne- ja investointirahaston menoihin kohdennettu talousarviomääräraha, joka pidätetään, kunnes tietyt välitavoitteet on saavutettu.

Tarkastusviranomainen: Riippumaton kansallinen yksikkö, jonka vastuulla on tarkastaa EU:n meno-ohjelman järjestelmät ja toimet.

Tavoitearvo: Tässä kertomuksessa: saavutettavat tuotokset tai tulokset taikka menot, jotka on vahvistettava komissiolle 31. joulukuuta 2023 mennessä.

Temaattinen tavoite: Investointiprioriteetin avulla tavoiteltu kokonaistulos eriteltyinä erityistavoitteisiin täytäntöönpanoa varten.

Toimenpideohjelma: EU:n rahoittamien koheesiohankkeiden täytäntöönpanoa koskevat peruslinjaukset tietyllä kaudella. Niistä käyvät ilmi komission ja yksittäisten jäsenvaltioiden välisissä kumppanuussopimuksissa sovitut toimintalinjat ja tavoitteet.

Toimintalogiikka: Ehdotuksen tavoitteiden, suunniteltujen panosten ja toimien sekä tavoiteltujen tulosten ja vaikutusten väliset yhteydet.

Tulos: Hankkeen tai ohjelman välittömät vaikutukset sen päätyttyä, kuten kurssin osallistujien työllistymismahdollisuuksien parantuminen tai yhteyksien parantuminen uuden tien rakentamisen ansiosta.

Tuloskehys: Toimenpideohjelman kunkin toimintalinjan indikaattoreille määritellyt välitavoitteet ja tavoitearvot (ei koske teknistä tukea).

Tuotos: Jotakin hankkeessa tuotettua tai saavutettua, esimerkiksi koulutuskurssin järjestäminen tai tien rakentaminen.

Vaikutus: Loppuun saatetun hankkeen tai ohjelman laajemmat pitkän aikavälin seuraukset, kuten koko väestölle tulevat sosioekonomiset hyödyt.

Vakioyksikkökustannukset: Yksinkertaistettu kustannusvaihtoehto, jota käytetään toimen tukikelpoisten menojen laskennassa (toiminnat, panokset, tuotokset ja tulokset kerrotaan ennalta määritetyillä yhden yksikön tuottamisen kustannuksilla).

Vuotuinen tarkastuskertomus: Jäsenvaltion tarkastusviranomaisen laatima asiakirja, joka on toimitettu komissiolle osana kyseisen maan vuotuista varmennuspakettia.

Vuotuinen täytäntöönpanokertomus: Jäsenvaltion hallintoviranomaisen asiakirja, joka toimitetaan komissiolle ja joka koskee edistymistä toimenpideohjelman täytäntöönpanossa edellisenä varainhoitovuotena.

Välitavoite: Välitavoitearvo, joka on saavutettava ennalta määrättyyn ajankohtaan mennessä, edettäessä kohti erityistavoitetta.

Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus: Asetus, jossa vahvistetaan kaikkiin viiteen Euroopan rakenne- ja investointirahastoon kaudella 2014–2020 sovellettavat säännöt.

Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot: Tapa määritellä avustuksen määrä esimerkiksi vakioyksikkökustannusten, kiinteämääräisen rahoituksen tai kertakorvausten perusteella eikä edunsaajalle tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten perusteella. Suunniteltu hallinnollisen taakan keventämiseksi.

Komission vastaukset

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=59899

Tarkastuksen eteneminen

https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=59899

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät mahdollisimman vaikuttaviksi ottamalla huomioon tuloksellisuuteen tai sääntöjen noudattamiseen liittyvät riskit, tulojen tai menojen tason, tulevan kehityksen sekä poliittisen ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi tilintarkastustuomioistuimen II tarkastusjaosto, jonka vastuualueeseen kuuluvat yhteenkuuluvuutta, kasvua ja osallisuutta tukevien investointien menoalat. Jaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Iliana Ivanova. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Ladislav Balkon johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Branislav Urbanic ja kabinettiavustaja Zuzana Frankova sekä toimialapäällikkö Friedemann Zippel, tehtävävastaava Bernard Witkos, apulaistehtävävastaava Cristina Jianu ja tarkastajat Ana Popescu, Annekatrin Langer ja Sabine Maur-Helmes. Kielellisissä kysymyksissä avusti Michael Pyper. Graafiseen suunnitteluun liittyvää tukea antoi Alexandra Mazilu.

Loppuviitteet

^[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, 33 artikla.

^[2] Euroopan komissio, Vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus – Tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio, COM(2016) 603 final, 14. syyskuuta 2016; Euroopan komissio, EU Budget Focused on Results (BFOR).

^[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä, johdanto-osan 3, 16 ja 23 kappaleet.

^[4] Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 174 artikla.

^[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä.

^[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/241, annettu 12 päivänä helmikuuta 2021, elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta.

^[7] OECD, Budgeting and performance in the European Union: A review by the OECD in the context of EU budget focused on results, OECD Journal on Budgeting, nide 2017/1, osi1.2.1.

^[8] OECD, Incentivising performance in public investment policies delivered at national and subnational levels: Managing across temporal and institutional horizons, 31.maaliskuuta 2017, s. 8–9.

^[9] Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 317 artikla; asetus (EU, Euratom) 2018/1046, 62 artiklan 3 kohta.

^[10] Euroopan komissio, Vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus, COM(2016) 603 final, s. 14; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2017, kohdat 3.6 ja 3.7; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsaus nro 8/2019 Tuloksellisuuden edistäminen koheesioalalla (aihekohtainen katsaus), kohta 26.

^[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/460, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2020, asetusten (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 508/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse erityistoimenpiteistä, jotta saataisiin liikkeelle investointeja jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin ja muille talouden aloille covid‑19:n puhkeamisen vastatoimena (Koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskeva investointialoite); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/558, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2020, asetusten (EU) N:o 1301/2013 ja (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse erityistoimenpiteistä, joilla voidaan tarjota poikkeuksellista joustavuutta Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttöön covid‑19:n puhkeamisen vastatoimena.

^[12] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nr15/2017 Ennakkoehdot ja suoritusvaraus koheesioalalla: innovatiivisia mutta eivät vielä vaikuttavia välineitä, liitteet I ja II.

^[13] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 19 artiklan 2 kohta.

^[14] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2017, kohdat 38 ja 94.

^[15] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 19 artikla ja liite XI.

^[16] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2017, kohta 34.

^[17] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2017, kohdat 38 ja 39.

^[18] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2020 Lasten köyhyyden torjunta – komission tuen kohdentamista parannettava, kohta 65.

^[19] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2016 Koheesiopolitiikan alalla lisätoimet tarpeen valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi, kohta 105.

^[20] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2018, kohta 1.30.

^[21] Euroopan komission yksiköiden valmisteluasiakirja: The Value Added of Ex ante Conditionalities in the European Structural and Investment Funds, 31. maaliskuuta 2017, SWD(2017) 127 final, osat C ja D.

^[22] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 19 artiklan 5 kohta.

^[23] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2017, kohdat 61 ja 62.

^[24] Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto, Menettely sovellettavien ennakkoehtojen täyttämiseen tähtäävien toimintasuunnitelmien seuraamiseksi ja arvioimiseksi, vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen 2017 päivitetty versio, 28. heinäkuuta 2017.

^[25] Euroopan komissio, ESI funds procedure on suspension of payments due to the failure to complete action plans to fulfil ex ante conditionalities, versio 3.0 – 26. kesäkuuta 2017, RegiDDG.02.

^[26] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 19 artiklan 5 kohta.

^[27] Asetus (EU) 2021/1060, liitteet III ja IV.

^[28] Asetus (EU) 2021/1060, 15 artiklan 6 kohta.

^[29] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2092, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi

^[30] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 20 artikla.

^[31] Euroopan komissio, Guidance for Member States on performance framework, review and reserve, EGESIF_18-0021-01, 19. kesäkuuta 2018, versi2.0.

^[32] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 215/2014, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2014, asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täytäntöönpanosäännöistä, 6 artikla.

^[33] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 215/2014, 5 artiklan 3 kohta.

^[34] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/207, annettu 20 päivänä tammikuuta 2015, asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, liite V.

^[35] Asetus (EU) N:o 1303/2013, liite II, 5 artikla.

^[36] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 215/2014, 5 artiklan 6 kohta.

^[37] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 22 artiklan 6 kohta; komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 215/2014, 6 artikla.

^[38] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2013, kohta 10.56.

^[39] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2017, kohdat 102–106, 108 ja 109.

^[40] OECD, Budgeting and performance in the European Union, osastot 1.2.2 ja 1.2.3.

^[41] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2018 Ohjelmakauden 2014–2020 EAKR:n ja ESR:n hankkeiden valinta ja seuranta ovat yhä enimmäkseen tuotossuuntautuneita, kohdat 61 ja 62; Euroopan tilintarkastustuomioistuin, aihekohtainen katsaus nro 5/2018 Koheesiopolitiikan toteuttamisen yksinkertaistaminen vuoden 2020 jälkeen, kohdat 41 ja 59; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2017, kohdat 78 ja 79.

^[42] Euroopan komissio, Impact assessment accompanying the document Proposal for a Regulation of the European Parliament and the Council on the European Social Fund Plus, SWD(2018) 289 final, 30. toukokuuta 2018, liite 3.

^[43] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2017 Koheesioalan kauden 2014–2020 kumppanuussopimuksia ja ohjelmia koskevat komission neuvottelut: varat kohdennetaan paremmin Eurooppa 2020 ‑strategian painopisteisiin, mutta tuloksellisuuden mittausjärjestelyt ovat entistä monimutkaisempia, kohta 47.

^[44] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsaus nro 5/2019 EU:n talousarvion maksattamatta olevat sitoumukset – lähempi tarkastelu, kohta 82.

^[45] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/276, annettu 23 päivänä helmikuuta 2018, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 215/2014 muuttamisesta, 1 artiklan 1 kohta.

^[46] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/256, annettu 13 päivänä helmikuuta 2018, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2015/207 muuttamisesta, liitteet V ja VI.

^[47] Euroopan komissio, Decommitment methodology (n+3) and process in 2014 – 2020 – Update, EGESIF_17-0012-2, 23. marraskuuta 2017.

^[48] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 215/2014, 5 artiklan 6 kohta.

^[49] Euroopan komissio, Guidance for Member States on Performance framework, review and reserve, s. 15; Euroopan komissio, Guidance on the Common approach to the revision of milestones and targets in the performance frameworks, 14. kesäkuuta 2018, versio 3.0, s. 3, 8 ja 9.

^[50] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 2 artiklan 30 kohta ja 50 artiklan 1 kohta.

^[51] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 125 artiklan 4 kohdan e alakohta; komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/207, liite VI.

^[52] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 2 artiklan 29 kohta ja 138 artiklan b ja c kohta.

^[53] Komission delegoitu asetus (EU) 2019/886, annettu 12 päivänä helmikuuta 2019, delegoidun asetuksen (EU) N:o 480/2014 muuttamisesta ja oikaisemisesta rahoitusvälineitä, yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, jäljitysketjua, toimien tarkastusten laajuutta ja sisältöä sekä toimien otoksen valinnassa käytettäviä menetelmiä koskevien säännösten ja liitteen III osalta, 1 artiklan 11 kohdan a alakohta.

^[54] Euroopan komissio, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, Vuotuinen toimintakertomus 2019, s. 39.

^[55] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 142 artiklan 1 kohdan d alakohta.

^[56] Asetus (EU) 2021/1060, 18 artiklan 1 kohdan f alakohta.

^[57] Asetus (EU) 2021/1060, 24 artiklan 5 kohta ja 26 artiklan 1 kohta.

^[58] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 104 artikla.

^[59] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 104 artiklan 2 kohta.

^[60] Asetus (EU, Euratom) 2018/1046, 125 artiklan 1 kohdan a alakohta.

^[61] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 67 artiklan 1 kohdan e alakohta.

^[62] Komission delegoitu asetus (EU) 2019/694, annettu 15 päivänä helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täydentämisestä sellaisen rahoitusmuodon osalta, joka ei perustu asianomaisten toimien kustannuksiin.

^[63] Komission delegoitu asetus (EU) 2019/694.

^[64] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 67 artiklan 1 kohta ja 109 artiklan 2 kohta; komission delegoitu asetus (EU) 2019/694, liite.

^[65] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 67 artiklan 1 kohdan b–d alakohta, 67 artiklan 5 kohta, 67 artiklan 5 kohdan a alakohta, 68 artikla, 68a artikla ja 68b artikla.

^[66] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 67 artiklan 2 kohdan a alakohta.

^[67] Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2195, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan sosiaalirahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013 täydentämisestä siltä osin kuin se koskee vakioyksikkökustannusten ja kertakorvausten määritelmiä jäsenvaltioiden menojen korvaamiseksi komission toimesta.

^[68] Euroopan komissio, Ohjeet – Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot – Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot), EGESIF_14-0017, syyskuu 2014, s. 8.

^[69] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2011, kohta 6.30; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2012, kohta 6.42; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014, kohta 6.79.

^[70] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2017, suositus 6; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunto nro 1/2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, kohdat 82 ja 84.

^[71] Euroopan komissio, Impact assessment accompanying the document ’Proposal for a Regulation of the European Parliament and the Council on the European Social Fund Plus’, SWD(2018) 289, 30. toukokuuta 2018, s. 22.

^[72] EAKR:n/koheesiorahaston yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttäjien rajatylittävä verkosto (Transnational Network of ERDF/CF SCO practitioners), 6. kokous, tulosperusteisten lähestymistapojen esittely, 2. heinäkuuta 2020; Euroopan komissio (t33 & SWECO), Use and intended use of simplified cost options in ESF, ERDF, CF and EAFRD, 27 .maaliskuuta 2018, s. 13 ja 16.

^[73] Euroopan komissio, Impact assessment accompanying the document ’Proposal for a Regulation of the European Parliament and the Council on the European Social Fund Plus’, SWD(2018) 289, 30. toukokuuta 2018, s. 21; Euroopan komissio, Impact assessment accompanying the document ’Proposal for a Regulation of the European Parliament and the Council on the European Regional Development Fund and on the Cohesion Fund, SWD(2018) 282, 29. toukokuuta 2018, s. 64.

^[74] Euroopan komissio, Yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja koskevat ohjeet, EGESIF_14-0017, syyskuu 2014.

^[75] Komission tiedonanto: ohjeet yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytöstä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) puitteissa – tarkistettu versio (2021/C 200/01), 27. toukokuuta 2021, s. 15 ja 41.

^[76] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 67 artiklan 1 kohta; komission delegoitu asetus (EU) 2019/694, annettu 15. helmikuuta 2019, johdanto-osan 6 kappale ja liitteen 4 kohdan f alakohta.

^[77] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 125 artiklan 4 kohdan a alakohta; asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi.

^[78] Komission delegoitu asetus (EU) 2019/694, annettu 15 päivänä helmikuuta 2019, 3 artiklan 2 kohta ja liitteen 3 kohdan 1 alakohta ja 5 kohta.

^[79] Euroopan komissio, Use and intended use of simplified cost options in ESF, ERDF, CF, EARD and EAFRD, 27. maaliskuuta 2018, s. 42 ja 53.

^[80] Asetus (EU, Euratom) 2018/1046, 125 artiklan 1 kohdan a alakohta.

^[81] Asetus (EU) 2021/241, johdanto-osan 18 kappale, 4 artiklan 2 kohta ja 24 artiklan 2 kohta; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunto nro 6/2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta, kohdat 47 ja 53–56.

^[82] Asetus (EU) 2021/1060, 53 artiklan 1 kohdan f alakohta ja 95 artiklan 1 kohta.

^[83] Asetus (EU) 2021/1060, 37 ja 95 artikla.

^[84] Asetus (EU) 2021/1060, 95 artiklan 4 kohta.

^[85] Asetus (EU) N:o 1303/2013, 125 artiklan 4 kohdan a alakohta; asetus (EU) 2021/1060, 74 artiklan 1 kohdan a alakohta.

^[86] Asetus (EU) 2021/1060, 95 artiklan 3 kohta ja johdanto-osan 34 kappale.

^[87] Asetus (EU) 2021/1060, 69 artiklan 2 kohta ja 74 artiklan 1 kohdan a alakohta.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2021

PDF	ISBN 978-92-847-6864-6	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/443523	QJ-AB-21-024-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-6841-7	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/001219	QJ-AB-21-024-FI-Q

TEKIJÄNOIKEUDET

© Euroopan unioni, 2021.

Datan ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat Euroopan tilintarkastustuomioistuimen periaatteet pannaan täytäntöön avoimen datan politiikkaa ja asiakirjojen uudelleen käyttämistä koskevalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen päätöksellä 6-2019.

Ellei toisin ilmoiteta (esimerkiksi yksittäisissä tekijänoikeusilmoituksissa), Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisältöihin, jotka EU omistaa, myönnetään käyttöoikeudet Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0) licence ‑käyttöoikeuden nojalla. Tämä merkitsee, että uudelleenkäyttö on sallittua, jos sisällön tuottaja mainitaan asianmukaisesti ja sisältöön tehdyistä muutoksista ilmoitetaan. Uudelleenkäyttäjä ei saa vääristää asiakirjojen alkuperäistä merkitystä tai sanomaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa mistään seurauksista, jotka johtuvat uudelleenkäytöstä.

Uudelleenkäyttäjän on hankittava tarvittavat lisäoikeudet, jos tietyssä sisällössä (esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöstä otetuissa valokuvissa) esitetään tunnistettavissa olevia henkilöitä tai jos sisällössä on mukana kolmansien tahojen töitä. Jos tällainen lisäoikeus saadaan, yllä mainittu yleinen käyttöoikeus peruuntuu ja lisäoikeus korvaa sen. Lisäoikeutta koskevassa luvassa on selvästi ilmoitettava käyttöoikeuden rajoitukset.

Jos sisällöt eivät ole EU:n omaisuutta, voi olla, että lupa niiden käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä suoraan asianomaisilta tekijänoikeuksien haltijoilta:

•  Kaaviot 9 ja 13: kuvakkeet: Pixel perfect, https://flaticon.com.

Tietokoneohjelmistot tai asiakirjat, joihin kohdistuu teollisoikeuksia, kuten patentteja, tavaramerkkejä, rekisteröityjä malleja, logoja ja nimiä, eivät kuulu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uudelleenkäyttöperiaatteiden piiriin, eikä niiden käyttöön anneta lupaa.

EU:n toimielinten verkkosivuilla (joiden verkkotunnuksen loppuosa on europa.eu) on linkkejä ulkopuolisille verkkosivuille. Koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei vastaa näistä sivustoista, on suositeltavaa, että tutustutte niiden tietosuoja- ja tekijänoikeusperiaatteisiin.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logon käyttäminen

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen logoa ei saa käyttää ilman tilintarkastustuomioistuimen ennakkosuostumusta.

Yhteydenotot EU:hun

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa EU:sta

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta https://op.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.