Kalastuksenvalvonta EU:ssa: lisätoimia tarvitaan

Tiivistelmä

I

Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tarkoituksena on varmistaa, että kalakannat ja kalastusala ovat kestäviä pitkällä aikavälillä. Monia kalakantoja kalastetaan edelleen liikaa, joten kalastusalan vaikuttavaa hallinnointia tarvitaan yhä. Yhteinen kalastuspolitiikka sisältääkin toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kalastuslaivaston kapasiteettia ja hallinnoidaan kalastusalaa rajoittamalla saaliita (muun muassa kiintiöiden avulla) ja kalastustoimintaa (esimerkiksi pyyntiponnistuksen rajoituksilla ja tiettyihin kalastuksiin sovellettavilla teknisillä säännöillä). Yhteinen kalastuspolitiikka voi onnistua vain, jos sen yhteydessä on suunniteltu ja toteutettu vaikuttava valvontajärjestelmä. Yhteisen kalastuspolitiikan valvontajärjestelmää uudistettiin viimeksi vuonna 2009, jolloin korjattiin silloisia vakavia puutteita. Tilintarkastustuomioistuin käsitteli niitä erityiskertomuksessaan nro 7/2007.

II

Tarkastuksen tavoitteena oli vastata kysymykseen ”onko EU:lla käytössään vaikuttava kalastuksenvalvontajärjestelmä?”

III

Jäsenvaltiot ja komissio ovat edistyneet monella osa-alueella tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2007 toimittaman tarkastuksen ja kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen uudistamisen jälkeen. Siitä huolimatta tilintarkastustuomioistuin totesi, että useimmilla tarkastetuilla alueilla ilmeni merkittäviä puutteita, joiden vuoksi Euroopan unionilla ei voida toistaiseksi katsoa olevan käytössään riittävän vaikuttavaa kalastuksenvalvontajärjestelmää yhteisen kalastuspolitiikan tueksi. Jäsenvaltiot eivät olleet vielä panneet kalastuksen valvontaa koskevaa EU:n asetusta täytäntöön kaikilta osin, ja joitakin asetuksen säännöksiä olisi tarpeen muuttaa, jotta jäsenvaltiot voivat valvoa kalastustoimintaa vaikuttavasti.

IV

Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot eivät tarkastaneet riittävällä tavalla kalastuslaivastonsa kapasiteettia eivätkä aluksista laivastorekisterissä annettujen tietojen oikeellisuutta. Kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa annetaan säännöt asiakirjojen perusteella tapahtuvaa ja fyysistä konetehon tarkastamista mutta ei bruttovetoisuuden tarkastamista varten. Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että neljässä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa ei tarkastettu kalastusalusten vetoisuutta ja että kahdessa näistä jäsenvaltioista ei ollut vielä tehty vaadittuja konetehon tarkastuksia. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi merkittävän määrän eroja laivastorekisteriin kirjattujen yksityiskohtaisten alustietojen ja todentavissa asiakirjoissa olevien tietojen välillä.

V

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että tarkastuskohteena olleet jäsenvaltiot toteuttivat kalastuksenhoitotoimenpiteet kokonaisuutena katsoen asianmukaisesti. Jäsenvaltiot saivat satelliittipaikannustekniikkaan perustuvilla alusten seurantajärjestelmillään (VMS) olennaista tietoa kalastustoiminnan seurantaan ja valvontaan. Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen sääntöjen soveltaminen johti kuitenkin siihen, että 89:ää prosenttia EU:n laivastosta ei seurattu VMS-järjestelmillä, mikä haittasi vaikuttavaa kalastuksenhoitoa joidenkin kalastusten ja lajien kohdalla.

VI

Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot hallinnoivat niille osoitettujen kalastuskiintiöiden käyttöä hyvin. Tosin silloin, kun jäsenvaltioiden viranomaiset antoivat tuottajajärjestöjen hallinnoida kiintiöiden jakamista, ne eivät aina olleet selvillä siitä, millä perusteella kiintiöt jaettiin edunsaajien kesken. Avoimuuden puutteen vuoksi jäsenvaltioiden on vaikea tietää, ketkä ovat kalastusmahdollisuuksien tosiasiallisia edunsaajia. Siksi jäsenvaltioiden on hankala arvioida, millaisia kielteisiä vaikutuksia kalastustoiminnasta saattaa aiheutua ympäristölle ja paikallistaloudelle, ja toteuttaa tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Lisäksi avoimuuden puute kasvattaa riskiä siitä, että joidenkin talouden toimijoiden erityisintressejä suositaan muiden kustannuksella. Kalastuksenhoitotoimenpiteiden toteuttamista oli vaikea seurata, etenkin jos alus ei kuulunut satelliittiseurantajärjestelmien piiriin. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Niissä ammattikalastajajärjestöt vaativat jäseniään toteuttamaan lisäsuojelutoimenpiteitä, jotka kuitenkin ovat kohdennetumpia kuin yhteisen kalastuspolitiikan mukaiset toimenpiteet.

VII

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaisesti kootut tiedot kalastustoiminnasta eivät olleet riittävän täydellisiä ja luotettavia. Merkittävä osa EU:n kalastuslaivastosta tekee ilmoituksensa paperiasiakirjoina. Näiden alusten saalistiedot olivat epätäydelliset, ja ne kirjattiin usein virheellisesti jäsenvaltioiden tietokantoihin. Puretun saaliin ilmoitettu määrä ja myöhempi ensimyynnin määrä erosivat merkittävästi toisistaan. Kahdessa tarkastuskäynnin kohteena olleista neljästä jäsenvaltiosta ei riittävässä määrin jaettu ja jäljitetty alusten toimintaa koskevia tietoja lippujäsenvaltiosta toiseen. Jäsenvaltioiden soveltamat tietojen validointimenettelyt olivat riittämättömiä. Lisäksi jäsenvaltioiden kirjaamat tiedot saaliiden kokonaismäärästä erosivat merkittävästi komission käytettävissä olevista tiedoista. Valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään, että jäsenvaltiot lähettävät kalakannoittain aggregoidut saalistiedot. Siinä ei kuitenkaan vaadita, että raporteissa eritellään kalastusalue, aluksen koko ja pyydykset, mikä rajoittaa EU:n kalastuslaivaston toiminnan yksityiskohtaista analysointia.

VIII

Jäsenvaltiot, joihin tehtiin tarkastuskäynti, suunnittelivat ja toimittivat kalastusta koskevat tarkastukset yleisesti ottaen hyvin. Tarkastusten vaikuttavuutta vähensi kuitenkin se, että niitä tekevillä tarkastajilla ei ollut reaaliaikaisesti käytettävissään tietoja aluksista. Jäsenvaltiot ovat vakioineet tarkastusmenettelynsä, mutta tilintarkastustuomioistuin havaitsi tapauksia, joissa tarkastajat eivät olleet käyttäneet saatavilla olleita raporttimalleja. Tarkastustuloksia ei aina raportoitu oikein kansallisissa tietokannoissa. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin totesi, että seuraamukset eivät aina olleet varoittavia. Pisteytysjärjestelmä on yksi nykyisen kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen pääasiallisista uudistuksista, ja sen tarkoituksena on kalastusalan toimijoiden yhdenvertainen kohtelu. Järjestelmää sovellettiin tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa, ja jopa saman jäsenvaltion sisällä, hyvin erilaisissa määrin. Nykyisin ei kuitenkaan ole olemassa rikkomukset ja seuraamukset sisältävää EU:n rekisteriä, joka mahdollistaisi pisteytyksen paremman seuraamisen, vaikuttavamman riskianalyysin ja avoimuuden lisäämisen jäsenvaltioiden kesken.

IX

Tilintarkastustuomioistuin esittää komissiolle ja jäsenvaltioille joukon suosituksia, joiden tarkoituksena on parantaa kalastuslaivastoista saatavien tietojen luotettavuutta, kalastuksenhoitotoimenpiteiden seurantaa, kalastustietojen luotettavuutta sekä kehittää tarkastuksia ja seuraamuksia.

Johdanto

Yhteinen kalastuspolitiikka

01

Viimeksi vuonna 2013 tarkistetun yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että kalastus ja vesiviljely ovat pitkällä aikavälillä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Tämä on osoittautunut haasteelliseksi, sillä ajan mittaan osa Euroopan unionin vesien kalakannoista on pienentynyt liikakalastuksen vuoksi. YKP:n avulla pyritään siis vähentämään kalakantoihin kohdistuvaa painetta soveltamalla ennalta varautuvaa lähestymistapaa² ja asettamalla saalisrajoituksia luonnonvaroista saatavilla olevan parhaan tieteellisen tiedon perusteella. YKP:n pyrkimyksenä on niin ikään löytää tasapaino laivaston kapasiteetin ja käytettävissä olevien kalavarojen välillä. Tästä syystä EU on määrittänyt unionin laivaston kapasiteetille ylärajan, jonka pitäisi ajan mittaan saavuttaa tasapaino suhteessa käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin (ks. laatikko 1). Lisäksi EU on määrittänyt kalastuksenhoitotoimenpiteitä. Näin on tarkoitus varmistaa kalastusalan kestävyys.

02

Viimeisimmistä tieteellisistä lausunnoista ilmenee kuitenkin, että joistakin parannuksista huolimatta monia kalakantoja kalastetaan edelleen liikaa etenkin Välimeren ja Mustanmeren alueilla. Kaaviosta 1 käy ilmi eri kalakantojen tilanne merialueittain.

03

Euroopan unioni on hyväksynyt pääosin kahdenlaisia hoitotoimenpiteitä (ks. laatikko 2):

• Tuotokseen liittyvät valvontatoimenpiteet koostuvat lähinnä yksittäisen kalastuksen määrällisistä saalisrajoituksista, joita ovat etenkin suurin sallittu saalis (TAC) ja kiintiöt.
• Panokseen liittyvät valvontatoimenpiteet koskevat käytettäviä kalastuskeinoja ja sisältävät sääntöjä laivaston toiminnasta (kalastusalusten pääsyä tietyille vesille rajoitetaan; pyyntiponnistuksen tarkastuksilla säännellään kalastuskapasiteettia ja alusten käyttöä; teknisillä toimenpiteillä säännellään pyydysten käyttöä ja ajanjaksoja ja maantieteellisiä alueita, joilla kalastus on sallittua jne.).

Yhteisen kalastuspolitiikan valvontajärjestelmä

04

Jotta YKP:lla voidaan varmistaa kalakantojen ja kalastusalan kestävyys, siihen täytyy välttämättä liittyä vaikuttava laivaston ja kalastuksenhoitotoimenpiteiden valvontajärjestelmä. Järjestelmään kuuluvat laivaston kapasiteetin ja toiminnan tarkastukset, hoitotoimenpiteiden noudattamista koskevat tarkastukset, täytäntöönpanon valvontaan liittyvät toimenpiteet silloin, kun rikkomuksia ilmenee, sekä tarvittaessa seuraamukset. Lisäksi niin tarkoituksenmukaisten kalastuksenhoitotoimenpiteiden toteuttaminen kuin tieteellisten raporttien laatiminen edellyttävät puitteita, joilla varmistetaan, että laivastoa ja saaliita koskevat tiedot ovat luotettavia.

05

YKP on ollut toiminnassa 1970-luvulta saakka, mutta ensimmäiset valvontajärjestelmät otettiin käyttöön 1990-luvulla. Ne olivat kuitenkin riittämättömiä, eikä niillä kyetty varmistamaan, että YKP:aa noudatettiin. Tilintarkastustuomioistuin raportoi näistä ongelmista vuonna 2007³. Tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen jälkeen YKP:n valvontajärjestelmää uudistettiin huomattavasti vuonna 2009⁴ kalastuksen valvontaa koskevalla neuvoston asetuksella ja vuonna 2011 komission soveltamissäännöillä.

06

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaan jäsenvaltiot ovat vastuussa tarkastuksista, ja niiden täytyy osoittaa asianmukaiset resurssit ja perustaa tarvittavat rakenteet tarkastusten suorittamiseksi koko tuotantoketjussa. Kalastuslaivaston valvonnasta, hoitotoimenpiteiden toteuttamisesta, raportoinnista, tarkastuksista ja seuraamuksista on annettu erityisiä säännöksiä. Kalastuslaivaston keskeisiä hallinnointivälineitä ovat muun muassa laivastorekisteri (johon on tallennettu kaikkien kalastusalusten ominaisuudet, kalastuslisenssit, kalastusluvat jne.) ja satelliittipaikannukseen perustuvat järjestelmät, joilla seurataan alusten sijaintia.

07

Aluksia koskevat raportointivaatimukset riippuvat aluksen koosta: esimerkiksi alle kymmenen metrin pituisilta aluksilta ei vaadita lainkaan raportteja, kun taas suuremmilta aluksilta edellytetään sähköistä raportointia (lisätiedot, ks. liite I). Kaaviosta 2 käy ilmi EU:n laivaston koostumus.

• Alle kymmenen metrin pituisten alusten ei edellytetä kirjaavan kalastustoimintaansa.
• 10–12 metrin pituisten alusten täytyy antaa paperilla tiedot saaliista ja purkamisista.
• Yli 12 metrin pituisten alusten täytyy antaa sähköisesti tiedot saaliista ja purkamisista. Kuitenkin 12–15 metrin pituiset alukset voidaan vapauttaa sähköisen raportoinnin vaatimuksesta.

08

Valvontajärjestelmän täytäntöönpanoa olisi valvottava tarkkailu- ja tarkastustoimin. Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on noudattamatta jättämistapauksissa sovellettava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kukin jäsenvaltio päättää soveltamistaan seuraamuksista. Jäsenvaltioiden on täytynyt vuodesta 2012 alkaen soveltaa kalastuslisenssien haltijoihin ja kalastusalusten päälliköihin pisteytysjärjestelmää, jonka tarkoituksena on taata seuraamusten tasapuolinen soveltaminen. Pisteytystä käytetään tapauksissa, joissa YKP:n soveltamista koskevia sääntöjä on vakavasti rikottu. Jos vakavia rikkomuksia havaitaan useita, kertyneet pisteet voivat johtaa kalastuslisenssin voimassaolon keskeyttämiseen ja lopulta peruuttamiseen sekä siihen, ettei Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta voida myöntää rahoitusta.

Komission ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tehtävä

09

Komissio valvoo kokonaistasolla, kuinka jäsenvaltiot toteuttavat YKP:aa. Se saa jäsenvaltioilta tarvittavat tiedot muun muassa saaliista, kiintiöiden käytöstä, pyyntiponnistuksesta ja kalastuslaivaston kapasiteetista. Komissio voi myös tehdä tarkastuksia ja osallistua jäsenvaltioiden toimittamiin tarkastuksiin.

10

Jos komissio havaitsee, että kansalliset viranomaiset eivät valvo kalastusta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa asianmukaisesti, se pyrkii ensin ratkaisemaan ongelmat kuulemisten avulla. Se saattaa kieltää kalastuksen, kunnes ongelma on ratkaistu. Komissio voi myös laatia yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa toimintasuunnitelman tilanteen parantamiseksi. Jos jäsenvaltio ei ryhdy riittäviin toimiin, komissio voi käynnistää sitä vastaan rikkomismenettelyn.

11

Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA) järjestää jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimien operatiivisen koordinoinnin ja auttaa siten huolehtimaan, että YKP:n sääntöjä noudatetaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti. Kalastuksenvalvontavirasto vastaa myös jäsenvaltioiden yhteisten valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnista⁵. Näitä nimenomaisia näkökohtia ei kuitenkaan analysoitu tässä tarkastuksessa.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

12

Tilintarkastustuomioistuin keskittyi tarkastuksessaan kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen keskeisten vaatimusten tarkoituksenmukaisuuteen ja niiden täytäntöönpanoon tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa. Tilintarkastustuomioistuin haki vastausta seuraavaan yleiseen tarkastuskysymykseen: ”Onko EU:lla käytössään vaikuttava kalastuksenvalvontajärjestelmä?”. Tämä pääasiallinen tarkastuskysymys jaettiin seuraaviksi osakysymyksiksi:

1. Onko jäsenvaltioilla luotettavat tiedot kalastuslaivastonsa ominaisuuksista? Kysymykseen pyrittiin vastaamaan tutkimalla, miten jäsenvaltiot tarkastivat laivaston kapasiteetin osatekijät (kW ja bt) ja pitivätkö jäsenvaltiot laivastorekisterinsä ajantasalla.
2. Pannaako kalastuksenhoitotoimenpiteet hyvin täytäntöön? Tätä osakysymystä varten tilintarkastustuomioistuin arvioi, miten jäsenvaltiot käyttivät alusten seurantajärjestelmiä ja miten ne hallinnoivat kalastuskiintiöitä, pyyntiponnistusjärjestelmiä ja teknisiä toimenpiteitä. Tilintarkastustuomioistuin perehtyi arviossaan pikemminkin kokonaistilanteeseen eikä niinkään keskittynyt yksittäisiin kalastuksiin.
3. Ovatko kalastuksenhoidossa tarvittavat tiedot täydelliset ja luotettavat? Tähän osakysymykseen haettiin vastausta tutkimalla, kuinka jäsenvaltiot huolehtivat, että saalistiedot ja purkamisilmoitukset olivat kattavia, yhdenmukaisia ja validoituja. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, miten jäsenvaltiot jakoivat hallintotiedot etenkin tapauksissa, joissa yhden lippujäsenvaltion⁶ alus kalasti toisen vesialueella. Lisäksi tutkittiin, millä tavoin komissio konsolidoi jäsenvaltioiden toimittamat tiedot.
4. Onko tarkastusten suunnittelu ja suorittaminen sekä seuraamusten soveltaminen asianmukaista? Tilintarkastustuomioistuin selvitti, miten jäsenvaltiot suunnittelivat ja suorittivat kalastusta koskevat tarkastuksensa ja raportoivat niistä. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin tutki, panivatko jäsenvaltiot tarkastusten perusteella täytäntöön tehokkaita seuraamuksia. Tätä varten tilintarkastustuomioistuin paneutui erityisesti siihen, olivatko seuraamukset varoittavia ja millä tavoin rangaistuspistejärjestelmää toteutettiin käytännössä.

13

Tarkastus toimitettiin huhtikuun ja lokakuun 2016 välisenä aikana. Tarkastus sisälsi käynnit Euroopan komissioon ja neljään jäsenvaltioon (Espanja, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta (pääasiassa Skotlanti⁷)). Nämä jäsenvaltiot valittiin siksi, että niiden laivaston kapasiteetti vastaa yli puolta EU:n laivaston kapasiteetista ja niiden saaliit lähes puolta EU:n kalansaaliista. Lisäksi niiden laivastot toimivat Atlantilla ja Välimerellä, joilla kalastus ja laivaston hallintatoimenpiteet ovat hyvin erilaiset.

Huomautukset

Rekisteristä saatavilla olevat tiedot laivaston ominaisuuksista eivät aina olleet oikeellisia ja todennettuja

14

Jotta kalakantoihin kohdistuvaa painetta saataisiin vähennettyä, YKP:ssa on määritetty jäsenvaltioiden laivaston kapasiteetille pakollinen yläraja ja hoitotoimenpiteitä tiettyjä kalakantoja tai kalastuksia varten. Voidakseen varmistaa, että kapasiteetin ylärajaa ja hoitotoimenpiteitä noudatetaan, jäsenvaltiot tarvitsevat luotettavat ja ajantasalla olevat tiedot kalastusalustensa kapasiteetista ja teknisistä ominaisuuksista. Tilintarkastustuomioistuin tutki niin ollen, miten jäsenvaltiot tarkastavat alustensa kilowattitehon (kW) ja bruttovetoisuuden (bt). Lisäksi tutkittiin jäsenvaltioiden laivastorekisterien luotettavuutta.

Kalastuskapasiteetin tarkastukset olivat puutteellisia

15

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaan jäsenvaltioiden täytyy tarkastaa, että niiden bruttotonneina (bt) ja kilowatteina (kW) ilmoitetun sallitun kapasiteetin ylärajaa noudatetaan. YKP:n yhteydessä näillä indikaattoreilla mitataan aluksen kykyä pyytää kalaa. Alusten sallittu kapasiteetti kirjataan laivastorekisteriin.

16

Valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään alusten bruttovetoisuuteen sovellettavista yksityiskohtaisista säännöistä, mutta niitä ei ollut vielä hyväksytty. Tästä syystä jäsenvaltiot eivät mitanneet kaikkia aluksiaan. Sen sijaan valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään konetehon tarkistusmenettelyistä. Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on täytynyt tammikuusta 2012 lähtien tehdä riskianalyysi ja poimia edustava otos, johon ne kohdistavat perusteellisen asiakirjatarkastuksen. Asetuksessa ei kuitenkaan säädetä siitä, kuinka tiheästi näitä tarkastuksia olisi tehtävä. Jos tarkastuksessa ilmenee, että jonkin aluksen tiedot saattavat olla virheelliset, sen koneteho on tarkistettava fyysisesti⁸. Vaikka fyysiset tarkastukset vaativat huomattavia resursseja, niiden ansiosta on mahdollista havaita, onko koneteho muuttunut sen jälkeen, kun alus ja sen moottori otettiin käyttöön. Komissio antoi vuonna 2016 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioiden toimista vuonna 2014 kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi⁹. Kertomuksen mukaan EU:n 23 rannikkovaltiosta 17 oli hyväksynyt pistokoesuunnitelman tarkastaakseen konetehot vuoden 2015 loppuun mennessä.

17

Tarkastuskäynnin kohteina olleista neljästä jäsenvaltiosta ainoastaan Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta (Skotlanti) olivat tehneet kyseisen tarkastuksen vaaditusti pistokoesuunnitelman avulla. Yksityiskohdat esitetään laatikossa 3.

18

Ranska oli saanut riskianalyysin valmiiksi ja aloittanut konetehoa koskevat asiakirjatarkastukset. Tulokset eivät olleet saatavissa tarkastuksen ajankohtana. Tarkastuksen aikana saatujen tietojen mukaan Italia ei ollut aloittanut prosessia.

19

Komission vuonna 2016 laivaston kapasiteetista laatiman kertomuksen mukaan kaikki rannikkojäsenvaltiot noudattivat laivastonsa kapasiteetille asetettua ylärajaa (ks. kaavio 3). Kuudessa valtiossa (Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Italia, Romania ja Slovenia) toiminta oli kuitenkin saavuttanut lähes 95 prosenttia kilowatteina ilmaistusta kapasiteetin ylärajasta, joten niissä ylärajan ylittämisen riski oli suurempi. Vuoden 2015 lopussa ainoastaan Kroatia ja Bulgaria olivat hyväksyneet pistokoesuunnitelmat konetehojen tarkastamiseksi.

20

Espanjan viranomaisten tekemien tarkastusten tuloksia (ks. laatikko 3) ei voida ekstrapoloida muuhun laivastoon, mutta ne osoittavat, kuinka tärkeää on soveltaa konetehon fyysiseen tarkistamiseen järjestelmällistä lähestymistapaa, etenkin jäsenvaltioissa, joissa lähestytään laivaston kapasiteetille asetettua ylärajaa.

Kansallisten laivastorekistereiden tiedot eivät aina olleet oikeellisia

21

Jokainen jäsenvaltio pitää kansallista rekisteriä. Se on tietokanta, johon kaikki jäsenvaltion lipun alla purjehtivat kalastusalukset on EU:n lainsäädännön mukaisesti rekisteröitävä. Euroopan komissio ylläpitää EU:n laivastosta rekisteriä, joka sisältää tarvittavat tiedot aluksista. Jäsenvaltiot toimittavat tiedot säännöllisesti kansallisista rekistereistään. Rekisteriin kirjataan muun muassa aluksen nimi ja rekisterinumero, pääasialliset ja toissijaiset pyydykset, kokonaispituus, bruttovetoisuus (bt) ja koneteho (kW).

22

Kalastuslaivastorekisteri on YKP:n kannalta olennainen väline. Sen ansiosta voidaan seurata, noudatetaanko kalastuslaivaston kapasiteetin ylärajaa, ja saada perustiedot esimerkiksi pyydysrajoitusten, alusten raportointivelvoitteiden ja alusten seurantajärjestelmän kaltaisia hallinnointitoimenpiteitä varten.

23

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti kansallisten rekisterien oikeellisuuden. Se havaitsi alusotoksen¹⁰ perusteella, että neljästä tarkastetusta jäsenvaltiosta kolmessa rekisterin ja lähdeasiakirjojen välillä oli merkittävä määrä eroja (ks. laatikko 4). Epäluotettavat tiedot rekisterissä vähentävät EU:n rekisterin luotettavuutta YKP:n tärkeänä hallinnointivälineenä.

24

Jäsenvaltioiden täytyy päivittää EU:n rekisteriä joka kolmas kuukausi ja silloin, kun on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastajat vertasivat vuoden 2015 lopun kansallisten rekisterien tietoja EU:n rekisteriin ja totesivat, että EU:n rekisteri oli yleisesti ottaen ajan tasalla ja kuvasti kansallisissa rekistereissä olleita tietoja. Tarkastuskäynnin kohteena olleista jäsenvaltioista Italia muodosti tästä ainoan poikkeuksen.

Kalastuksenhoitotoimenpiteet toteutettiin asianmukaisesti, mutta pieniin aluksiin sovellettavissa valvontavaatimuksissa oli merkittäviä aukkoja

25

Kalastustoiminnan seuranta on olennainen osa kalastuksen kestävyyttä koskevaa politiikkaa. Se antaa myös mahdollisuuden kerätä tietoja, joita voidaan käyttää apuna, kun kehitetään ja arvioidaan asianmukaisia kalastuksenhoitotoimenpiteitä¹¹. Seurannan laatu vaikuttaa hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuteen.

26

YKP sisältää kalastuksenhoidon toimenpidekokonaisuuden (ks. kohta 3 ja laatikko 2), johon kuuluvat muun muassa kiintiöt, pyyntiponnistuksen rajoitukset ja tiettyjen kalastusten yhteydessä tekniset toimenpiteet. Jäsenvaltioiden edellytetään myös toteuttavan ja seuraavan kalastuksenhoitotoimenpiteitä, joista säädetään kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä (ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen päätöslauselmissa). Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että niin EU:n alukset kuin EU:n vesillä kalastavat ulkomaiset alukset noudattavat asetettuja sääntöjä ja rajoituksia.

Alusten seurantajärjestelmillä saadaan olennaisia seurantatietoja, mutta huomattava osa kalastuslaivastosta on järjestelmien ulkopuolella

27

Kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa vaaditaan, että kullakin jäsenvaltiolla on kalastuksenseurantakeskus (KSK), jossa jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten seurantajärjestelmän tiedot käsitellään automaattisesti. Aluksiin asennetut satelliittipaikannuslaitteet lähettävät aluksista yksityiskohtaiset tiedot, kuten tunnisteen, sijainnin, päiväyksen, kellonajan, reitin ja vauhdin (ks. kaavio 4). Näin saadaan erittäin olennaisia reaaliaikaisia tietoja kalastustoiminnan seurantaa ja tarkastusten suunnittelua varten. Kalastuksenseurantakeskus voi aluksen lähettämien vauhtia ja sijaintia koskevien tietojen perusteella havaita esimerkiksi, kalastaako alus kalastusrajoitusalueella. Järjestelmällä voidaan silloin tarkistaa, onko aluksella vaadittu lupa tai ominaisuudet, jotka mahdollistavat kalastustoiminnan harjoittamisen alueella.

28

Jäsenvaltioissa, joihin tehtiin tarkastuskäynti, alusten seurantajärjestelmiä käytetään yleensä asianmukaisesti tarkastusten suunnitteluun ja järjestelmään kuuluvien alusten kalastustoiminnan seurantaan. Italiassa, toisin kuin muissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa maissa, järjestelmä ei kuitenkaan antanut automaattista varoitusta kalastusaluksen saapuessa kalastusrajoitusalueelle, niin että viranomaiset olisivat voineet tarkistaa, onko aluksella oikeus kalastaa siellä. Toisinaan jäsenvaltiot asettavat tiukempia ehtoja kuin valvonnasta annetussa asetuksessa vaaditaan. Espanja esimerkiksi vaati, että koosta riippumatta kaikkien kurenuotta-alusten¹² ja troolareiden¹³ on liityttävä seurantajärjestelmään, jotta alusten toiminta voidaan paremmin tarkastaa Välimeren kansallisen hoitosuunnitelman¹⁴ mukaisesti. Lisäksi eräät Espanjan alueelliset viranomaiset vaativat, että kaikki tietyillä suojelluilla alueilla kalastavat alukset varustetaan yksinkertaisemmilla paikannusjärjestelmillä (ei VMS-seurantajärjestelmä).

29

Valvontaa koskevassa asetuksessa vaaditaan, että VMS-seurantajärjestelmä asennetaan kaikkiin vähintään 12 metrin pituisiin kalastusaluksiin. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tästä velvoitteesta alle 15 metrin pituiset alukset, jos nämä kalastavat yksinomaan lippujäsenvaltionsa vesillä tai eivät ole merellä koskaan pidempään kuin 24 tuntia laskettuna lähtöhetkestä satamaan paluuseen.

30

Tarkastaessaan EU:n laivastorekisterin tietoja tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kaksi prosenttia yli 15 metrin aluksista, joille oli myönnetty kalastuslisenssi, ei kuulunut alusten seurantajärjestelmään. Tämä on vastoin valvontaa koskevan asetuksen vaatimuksia. Komissio oli havainnut tämän sääntöjenvastaisuuden, jota ei silti ollut korjattu tarkastusajankohtaan mennessä.

31

Valvontaa koskevan asetuksen vaatimukset ovat suppeat, joten 89 prosentilla EU:n rekisteriin sisältyvistä EU:n kalastusaluksista ei 31. joulukuuta 2015 ollut alusten seurantajärjestelmän edellyttämiä laitteita (ks. kaavio 5). Näistä aluksista 95 prosenttia oli alle 12 metrin pituisia, eikä valvontaa koskevassa asetuksessa siis vaadita, että ne kuuluisivat alusten seurantajärjestelmään. Jäsenvaltiot olivat vapauttaneet useimmat 12–15 metrin pituiset alukset (79 prosenttia) velvoitteesta kuulua seurantajärjestelmään. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että pienten alusten käyttäjiä ei pidä rasittaa kalliilla ja monimutkaisilla paikannusjärjestelmillä. Se, ettei huomattavalla osalla kalastuslaivastosta ole VMS-seurantajärjestelmän edellyttämiä laitteita, aiheuttaa kuitenkin merkittävän vajauksen kalastuksenhoitojärjestelmään seuraavista syistä:

• Ilman VMS-seurantajärjestelmän (tai muun alusten sijaintia, reittiä ja vauhtia tarkkailevan kaukoseurantajärjestelmän) laitteita kalastusalukset, jotka saapuvat kalastusrajoitusalueelle tai kalastavat kiellettynä ajankohtana, voidaan havaita ainoastaan ilma- tai merivalvonnassa (partioalusten avulla). Rajoitusalueet ja rauhoitusajat ovat tärkeitä kalakannan palautumista edistäviä teknisiä toimenpiteitä.
• 12–15 metrin pituiset alukset voidaan vapauttaa vaatimuksesta asentaa VMS-järjestelmä ja vaatimuksesta esittää sähköinen ilmoitus, jos alus on merellä alle 24 tuntia tai kalastaa yksinomaan lippujäsenvaltionsa aluevesillä. Ilman seurantajärjestelmää näiden ehtojen toteutumista on kuitenkin vaikea tarkastaa, elleivät satamaviranomaiset vaadi aluksia ilmoittamaan satamaan saapumisesta ja satamasta poistumisesta (kuten Italiassa).
• Aluksia, jotka saavat kalastaa pyyntiponnistusjärjestelmien mukaisesti, voidaan seurata vaikuttavasti vain, jos ne kuuluvat seurantajärjestelmään, paitsi jos ne tuottavat riittävän nopeasti muita tietoja (sähköinen tai paperimuodossa oleva kalastuspäiväkirja¹⁵ tai ajan ja paikan sisältävät myynti-ilmoitukset). Tämä on kuitenkin harvinaista (ks. laatikko 5).
• Toimintaa koskevia tietoja ei voida ristiintarkastaa (saaliin laji ja määrä verrattuna seurantajärjestelmän kautta saatuun tietoon pyyntialueesta). Tämä estää myös kiintiöiden käytön automaattisen valvonnan.

32

Alukset, jotka eivät kuulu seurantajärjestelmään, ovat yleensä alle 15 metrin pituisia. Yksittäin tarkasteltuna tällaiset alukset eivät kenties pyydä suuria saaliita, mutta niiden saaliiden yhteismäärä joidenkin kalastusten yhteydessä ja etenkin vaikutus tiettyihin lajeihin saattavat olla merkittäviä. Tämä koskee varsinkin Välimeren aluetta, jolla valtaosa aluksista oli alle 15 metriä pitkiä ja monien kalakantojen tilanne vakava (ks. kaavio 1).

Suurinta sallittua saalista, kiintiöitä ja pyyntiponnistusjärjestelmiä hallinnoitiin yleensä hyvin, mutta teknisiä säilyttämistoimenpiteitä oli toisinaan vaikea seurata

33

Kuten johdannossa (kohta 3 ja laatikko 2) kuvataan, EU:n kalavarojen hoito perustuu pääosin suurimpaan sallittuun saaliiseen (TAC) eli tietyn kalakannan osalta määritettyihin kalastusmahdollisuuksiin, jotka jaetaan EU-maiden kesken kansallisiksi kiintiöiksi, pyyntiponnistusjärjestelmiksi ja teknisiksi toimenpiteiksi. Liitteessä II annetaan lisätietoja tarkastuskäynnin kohteena olleiden jäsenvaltioiden tavasta toteuttaa kiintiöt ja pyyntiponnistusjärjestelmät. YKP:n mukaisesti kansalliset kiintiöt jaetaan jäsenvaltioille läpinäkyvien ja objektiivisten kriteereiden avulla. Kriteereissä voidaan ottaa huomioon kalastuksen vaikutus ympäristöön (muun muassa pyydystyyppi tai alusten käyttämä tekniikka), vaatimusten aiempi noudattaminen, merkitys paikallisessa taloudessa ja aiemmat saalismäärät.

34

Jäsenvaltiot sovelsivat erilaisia käytäntöjä, joista ei kaikilta osin tiedotettu komissiolle. Osa jäsenvaltioista myöntää kiintiöitä suoraan kalastusaluksille, kun taas osa antaa tuottajajärjestöjen hallinnoida kiintiöitä. Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltiot eivät aina tienneet, millä perusteella kiintiöt tai määrät oli jaettu kullekin edunsaajalle. Tämä oli tilanne Skotlannissa ja Ranskassa useimpien lajien kohdalla. Avoimuuden puutteen vuoksi jäsenvaltioiden on vaikea tietää, ketkä ovat kalastusmahdollisuuksien tosiasiallisia edunsaajia, mitä pyydyksiä edunsaajat käyttävät ja millaisia edunsaajat ovat. Siksi jäsenvaltioiden on hankala arvioida, millaisia kielteisiä vaikutuksia kalastustoiminnasta saattaa aiheutua esimerkiksi ympäristölle ja paikallistaloudelle ja toteuttaa tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Kiintiöiden jako ei ole avointa, mikä kasvattaa riskiä siitä, että joidenkin talouden toimijoiden erityisintressejä suositaan muiden kustannuksella.

35

Jäsenvaltioiden on valvottava, ettei kiintiöitä ylitetä. Kun käytettävissä oleva kiintiö on tietyn lajin osalta käytetty, jäsenvaltion täytyy lopettaa kyseinen kalastus ja tiedottaa asiasta komissiolle. Komissio antaa jäsenvaltioiden käyttöön tietojenvaihtojärjestelmän, jonka avulla ne voivat myös hallinnoida kiintiöitä ja siirtää määriä toisilleen rajoitusten puitteissa. Vuoden lopussa komissio vertaa myönnettyjä määriä (sisältävät muilta jäsenvaltioilta siirretyt määrät) jäsenvaltioiden käyttämiin kiintiömääriin. Jos yhden tai useamman lajin saalis oli suurempi kuin myönnetty määrä, vähennetään jäsenvaltiolle seuraavana vuonna myönnettävää kiintiötä lajin tai lajien osalta.

36

Tilintarkastustuomioistuin arvioi järjestelmää, jolla kussakin neljästä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta seurataan kiintiöiden käyttöä. Se totesi, että käyttöä seurattiin tiiviisti tiettyjen menettelyjen avulla ja että menettelyt vaativat jäsenvaltioilta merkittävää hallinnollista ponnistusta (ks. liite II). Niiden lajien kohdalla, joihin sovelletaan kiintiöitä, menettelyt kompensoivat yleisten saalistietojen hallinnoinnissa havaittuja puutteita (ks. kohdat 42–71). Tilintarkastustuomioistuin vertasi ilmoituksia, jotka jäsenvaltiot esittivät komissiolle kiintiöiden käytöstä vuonna 2015, jäsenvaltioiden antamiin saalistietoihin (yksittäisiä aluksia koskevat tiedot Espanjan, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta). Merkittäviä eroja ei ilmennyt.

37

Jäsenvaltiot hallinnoivat pyyntiponnistusjärjestelmille määritettyjä rajoituksia (ks. laatikko 2) myöntämällä kalastuslupia aluksille, jotka täyttivät vaatimukset (esimerkiksi aluksen ominaisuuksista tai pyydyksestä). Kalastustoimintaan käytettävien päivien enimmäismäärän määrittämisessä otettiin huomioon kalastusluvan saaneiden alusten kokonaiskapasiteetti. Jäsenvaltiot seurasivat tavallisesti pyyntiponnistuksen toteutumista laskemalla manuaalisesti alusten merilläolopäivien määrän. Näitä tietoja oli toisinaan vaikea saada esiin, jos alukset eivät kuuluneet seurantajärjestelmään, vaan jäsenvaltiot joutuivat selvittämään tai arvioimaan keston muiden tietojen (päiväkirjojen tai myynti-ilmoitusten) perusteella. Jäsenvaltiot sovelsivat merelläolopäiviin erilaisia laskentatapoja¹⁶. Kun järjestelmää sovelletaan useisiin jäsenvaltioihin, nämä saattavat osoittaa aluksille erisuuruisia määriä tosiasiallisia kalastuspäiviä, ja konsolidoitua toteutunutta pyyntiponnistusta koskevat laskelmat saattavat olla virheellisiä.

38

Kalastusta koskevista teknisistä toimenpiteistä säädetään nykyisin yli 30 asetuksessa (ks. laatikko 2), joita sovelletaan niin EU:n vesillä kuin EU:n ulkopuolisilla vesillä, joilla EU:n alukset kalastavat. Komissio esitti maaliskuussa 2016 ehdotuksen asetukseksi teknisistä toimenpiteistä. Asetusehdotuksessa painotetaan alueellistamista ja yksinkertaistamista¹⁷.

39

Tekniset toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä Välimerellä, missä – toisin kuin Atlantilla – kalastuksenhoitojärjestelmä ei perustu kiintiöihin eikä kalakantojen tilanne ole meriympäristön hyvän tilan mukainen (ks. kaavio 1). Komissio¹⁸ katsoo, että 95:ttä prosenttia arvioiduista Välimeren kalakannoista kalastetaan liikaa.

40

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kalastajien oli vaikea toteuttaa teknisiä toimenpiteitä ja tarkastajien valvoa niitä, koska Välimerellä sovellettavaksi tarkoitettuja toimenpiteitä on niin paljon¹⁹. Tätä mieltä olivat myös sidosryhmät²⁰, joiden kanssa tilintarkastustuomioistuimen tarkastajat keskustelivat. Lisäksi suurin osa Välimerellä toimivista kalastusaluksista oli pieniä²¹, joten niiden ei edellytetä kuuluvan alusten seurantajärjestelmään ja sähköisiin viestintäjärjestelmiin. Tämä on toinen tekijä, joka haittaa kalastuksenhoitoa rajoittamalla mahdollisuuksia valvoa laivaston toimintaa ja saaliita.

41

Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että etenkin Espanjassa ja Ranskassa ammattikalastajajärjestöt edellyttivät jäsentensä toteuttavan kalakannan säilyttämiseksi teknisiä ja valvontaan liittyviä lisätoimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin EU:n sääntelykehys (esimerkiksi toiminnan keskeytyksiä viranomaisten vaatimien ajanjaksojen lisäksi, suuremmat kalojen vähimmäiskoot, pienempienkin alusten kuuluttava VMS-seurantajärjestelmään, enemmän vertaistarkastuksia). Nämä toimenpiteet oli kohdennettu vastaamaan tarkemmin kunkin alueen erityispiirteitä, joten kalastajien oli helpompi ymmärtää ne ja soveltaa niitä. Alueellisella tasolla syntynyttä tiedostamista ja sitoutumista olisi mahdollista hyödyntää laajemmin etenkin tulevan alueellisen päätöksentekoprosessin yhteydessä (ks. kohta 38).

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen nojalla kerätyt kalastustiedot olivat epätäydellisiä ja epäluotettavia

42

Jotta kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskeva tavoite saavutettaisiin, on saavutettava tasapaino kalakantojen nykyisen tason ja kalastusintensiteetin välillä. On erittäin tärkeää saada luotettavat ja kattavat tiedot kalansaaliista sekä siksi, että kannat on arvioitava tieteellisesti, että siksi, että kantojen säilyttämistä tai palauttamista varten voidaan tehdä tarvittavat hoitotoimenpiteet. Kun toimenpiteet on hyväksytty, niitä on sovellettava oikein ja laivaston toimintaa on valvottava.

43

Valvontaa koskevan asetuksen mukaan kaikkien kokonaispituudeltaan vähintään 10 metrin alusten on esitettävä useita asiakirjoja joko sähköisesti (sähköisen raportointijärjestelmän (ERS²²) avulla) tai paperimuodossa. Kyse on päiväkirjoista, purkamisilmoituksista ja myynti-ilmoituksista ylärajan ylittävien määrien osalta. Valvontaa koskevan asetuksen säännökset ja kunkin tarkastetun jäsenvaltion menettelyt esitetään liitteessä I.

44

Valvontaa koskevassa asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat ristiintarkastuksilla, että niiden keräämät tiedot ovat riittävän laadukkaita. Ristiintarkastukset kattavat VMS-järjestelmän tiedot, tiedot kalastustoiminnasta ja myynnistä, yksityiskohtaiset tiedot kalastusluvasta ja lisenssistä sekä tarkastusraportteihin liittyvät tiedot.

45

Jäsenvaltioiden kalastustoiminnasta valvontaa koskevan asetuksen mukaisesti antamia tietoja (purkamisesta, saaliista ja pyyntiponnistuksista) käytetään myös muihin tarkoituksiin. Ne muodostavat pääasiallisen tietolähteen, jonka avulla jäsenvaltiot täyttävät lainmukaisen velvoitteensa antaa purkamista koskevia tilastotietoja²³. Lisäksi ne ovat tietojenkeruupuitteiden (ks. liite III) mukainen lähde. Puitteet määritettiin YKP:n yhteydessä annettavien tieteellisten lausuntojen tueksi.

46

Tilintarkastustuomioistuin analysoi komission käytettävissä olevien relevanttien saalistietojen luotettavuuden. Nämä tiedot ovat saatavissa seuraavista lähteistä:

• kalastuspöytäkirjat tai vastaavat asiakirjat, joihin saaliit kirjataan
• purkamisilmoitukset, joihin kirjataan tosiasiallisesti puretut määrät
• myynti-ilmoitukset, joihin kirjataan ensimmäiselle ostajalla myydyt määrät.

Jäsenvaltioiden saalistiedot olivat epätäydellisiä ja joskus virheellisiä sellaisten pienten alusten osalta, jotka eivät esitä sähköistä ilmoitusta

47

Luotettavat ja kattavat tiedot kalastustoiminnasta ovat vaikuttavan kalastuksenhoidon kannalta välttämättömiä. Tiedot voidaan konsolidoida ja niitä voidaan hyödyntää EU:n tasolla vain, jos eri jäsenvaltioiden tiedot ovat vertailukelpoisia ja ne toimitetaan ajoissa.

48

Valvontaa koskevassa asetuksessa ei vaadita alle 10 metrin pituisia aluksia raportoimaan saaliista ja purkamisista. Jäsenvaltioiden täytyy valvoa näiden alusten toimintaa. Siten ne voivat varmistaa, että alukset noudattavat YKP:n sääntöjä. Tätä varten jäsenvaltiot tekevät pistokoesuunnitelmia tai vaativat aluksia toimittamaan niille myynti-ilmoitukset tai kuukausittaiset ilmoitukset saaliistaan. Jäsenvaltiot voivat myös vaatia alusten päälliköitä pitämään kalastuspäiväkirjaa.

49

Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että Ranskassa ja Skotlannissa edellytettiin, että alle 10 metrin pituisten alusten osalta pidetään yksinkertaistettua kalastuspäiväkirjaa. Espanjassa kaiken myynnin täytyi tapahtua huutokauppakeskuksissa, ja myynti-ilmoitukset olivat saatavilla.

50

Italiassa ei kerätty alle 10 metriä pitkien alusten saalis- tai purkamistietoja. Lisäksi näiden alusten sallittiin valvontaa koskevan asetuksen mukaisesti (ks. liite I), myydä kalaa suoraan kuluttajille ilman myynti-ilmoituksia. Valvontaa koskevan asetuksen vastaisesti Italia ei sen sijaan ollut laatinut pistokoesuunnitelmaa ja kerännyt sen avulla tietoja tämän alusluokan kalastustoiminnasta. Italia hyödynsi kuitenkin muita tarkoituksia varten koottuja tietoja²⁴, joiden keruumenetelmä ja -tavoitteet eivät olleet kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaisia. Tiedot eivät perustuneet riskianalyysiin, ja ne saatiin useita kuukausia kalastustoiminnan toteutumisen jälkeen.

51

Tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa²⁵ paperi- tai sähköisen ilmoituksen esittäneiden alusten osuus ilmenee kaaviosta 6. Kaavio osoittaa, että suhteellisen harvat alukset esittävät sähköisen ilmoituksen. Espanjassa ja Italiassa useimmilta 12–15 metriä pitkiltä aluksilta (Espanjassa 85 prosentilta ja Italiassa 90 prosentilta aluksista) ei vaadittu sähköistä ilmoitusta.

52

Paperilla annettavat ilmoitukset lisäävät luonteensa vuoksi riskiä virheellisten tietojen kirjaamisesta jäsenvaltioiden saalistietokantaan. Tästä syystä tilintarkastustuomioistuin tarkasti otoksen paperimuotoisia saalis- ja purkamisilmoituksia vertaamalla sitä jäsenvaltioiden saalisrekisteriin. Lisäksi tarkastettiin, että kyseiset alukset oli kirjattu aktiivisiksi laivastorekisteriin.

53

Tarkastustyö osoitti, että tiedot olivat epätäydelliset, niitä oli tallennettu virheellisesti ja joissakin tapauksissa saaliita oli kirjattu aluksille, jotka olivat laivastorekisterien mukaan passiivisia. Laatikossa 5 havainnollistetaan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia pääasiallisia puutteita.

54

Saalistiedot ovat tieteellisten analyysien ja lausuntojen²⁷ sekä kalakantoihin kohdistuvien paineiden arvioimisen kannalta tärkeä tietolähde. Tietojen luotettavuutta heikentävät aukot alle 10 metriä pitkien alusten saalistiedoissa sekä paperilla annettujen saalisilmoitusten käsittelyssä yksilöidyt puutteet. Komissiokin on korostanut²⁸ oikeellisten saalistietojen tarvetta ja painottanut sitä, mikä vaikutus on pieniä aluksia, joilta ei vaadita saalistietojen raportointia, koskevien tietojen puuttumisella.

Myyntitiedot eivät olleet riittävän kattavia eivätkä yhdenmukaisia purkamisilmoitusten kanssa

55

Valvontaa koskevassa asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot tekemään kalastustoimintaan liittyviä ristiintarkastuksia (esimerkiksi tiedot saaliista, purkamisista ja myynti-ilmoituksista). Näiden toimenpiteiden pitäisi parantaa saalistietojen luotettavuutta.

56

Tilintarkastustuomioistuin ristiintarkasti aluksista poimimaansa otokseen liittyvät purkamis- ja myynti-ilmoitukset (ks. alaviite 11). Se totesi, että myynti-ilmoitukset eivät olleet aina saatavilla ja että purkamisilmoitusten ja myydyiksi kirjattujen määrien välillä oli merkittäviä selittämättömiä eroja. Jäsenvaltiot käyttävät näitä lähteitä myöhemmin validoidessaan tietoja. Siksi voidaan todeta tilintarkastustuomioistuimen otoksessaan havaitsemien erojen olevan kokoluokaltaan sellaisia, että parantamisen varaa on huomattavasti. Yksityiskohdat esitetään laatikossa 6.

Jäsenvaltioiden välinen tiedonjakojärjestelmä ei ollut vaikuttava

57

Valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään tiedonjaosta jäsenvaltioiden kesken. Tietojen jakaminen on tärkeää käsiteltäessä niitä lukuisia tapauksia, joissa alukset kalastavat, purkavat tai myyvät saaliinsa muussa kuin omassa jäsenvaltioissaan. Komissio on antanut jäsenvaltioiden käyttöön verkkovälitteisen sivuston näiden tietojen vaihtoa varten, mutta ei seuraa tämäntyyppistä tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden kesken.

58

Tarkastuskohteena olleiden jäsenvaltioiden osalta verrattiin yhden jäsenvaltion alusten purkamistietoja toisten tarkastuksessa mukana olevien jäsenvaltioiden tietoihin. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että Ranska oli virheellisesti ilmoittanut Ranskassa puretuiksi saaliita, jotka espanjalaisalukset olivat purkaneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jotka oli myyty Ranskassa. Lisäksi ilmeni, että Italia ei ollut ilmoittanut Italiassa puretuiksi lainkaan saaliita, jotka espanjalaisalukset olivat purkaneet sen satamissa vuonna 2015. Espanja oli kuitenkin välittänyt kalastusalustensa purkamisilmoitukset Italian viranomaisille, joiden olisi siis pitänyt olla tietoisia Espanjan alusten purkamista saaliista.

59

Komissio on selvillä siitä, että jäsenvaltioiden tiedonvaihtojärjestelmät eivät ole luotettavia ja että niissä ilmenee tämäntyyppisiä tiedonsiirtovirheitä. Komissio on havainnut, että jäsenvaltioiden sisäiset tietojen varastointi- ja siirtojärjestelyt ovat monesti liian monimutkaiset ja että jäsenvaltioiden sisäiset ja väliset tietotekniset järjestelmät ovat usein keskenään yhteensopimattomia.

60

Skotlantilaiset tarkastajat käyttivät toista verkkovälitteistä asiakirjojen jakojärjestelmää, jolla he antoivat käyttöön muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten Skotlannin satamissa purkamia saaliita koskevat kuljetusasiakirjat. Kun saaliit kuljettiin Skotlannin ulkopuolelle, kohdejäsenvaltio saattoi järjestelmän ansiosta halutessaan tarkastaa asianomaiset kuorma-autot ja ristiintarkastaa järjestelmän tiedot muihin tietoihin nähden. Tämä on myönteinen esimerkki yhteistyöstä, mutta osoittaa samalla, että tietojenvaihto nykyisten alustojen kautta voisi tapahtua vaikuttavammin.

Tietojen validointijärjestelmissä ja -prosesseissa ilmeni puutteita

61

Jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että vaaditut tiedot kirjataan kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaisesti, ja perustettava sitten oma tietojen validointijärjestelmänsä voidakseen havaita epäjohdonmukaisuudet, virheet ja tietojen puuttumisen.

62

Tilintarkastustuomioistuin tutki, ovatko tarkastuksen kohteena olleet jäsenvaltiot toteuttaneet tarkoituksenmukaiset validointijärjestelmät. Validoinnissa havaitut pääasialliset puutteet liittyivät epäluotettaviin validointialgoritmeihin ja siihen, ettei eri tietolähteiden ja tietokantojen kesken tehty ristiintarkastuksia. Puutteista annetaan esimerkkejä laatikossa 7.

63

Osa jäsenvaltioista, joihin tehtiin tarkastuskäynti, oli valvontaa koskevassa asetuksessa vaadittujen tarkastusten lisäksi tehnyt muita tarkastuksia parantaakseen tietojen laatua.

1. Kunkin aluksen tunniste ristiintarkastettiin rekisteristä ja varmistettiin siten, että alus on aktiivinen. Italia oli ainoa maa, jossa tätä tarkastusta ei tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan tehty. Siellä saaliita ilmoittivat alukset, jotka eivät enää olleet laivastorekisterissä (ks. laatikko 5).
2. Tarkastettiin, että kalastuspaikka ilmeni saalis- ja purkamisilmoituksista. Ainoastaan Italiassa ei tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan tehty tällaista tarkastusta. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että siellä oli vuonna 2015 ilmoitettu kalastuspaikkaa mainitsematta puretuksi kaikkiaan 50 576 tonnia ja pyydetyksi 2 774 tonnia kalaa.
3. Tarkastettiin, että saalisilmoituksen ja purkamisilmoituksen välillä sallittua 10 prosentin lajikohtaista poikkeamaa²⁹ noudatettiin. Niistä neljästä maasta, joissa tilintarkastustuomioistuimen tarkastajat kävivät, vain Skotlannissa oli perustettu tätä varten automaattinen vertailujärjestelmä.

64

Tarkastusajankohtana neljästä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltioista kolmessa ei – jäsenvaltioiden toimista huolimatta – noudatettu kaikkia vaatimuksia. Etenkin Ranskalla ja Italialla oli huomattavasti parantamisen varaa.

Komissio ei saanut jäsenvaltioilta kattavia validoituja tietoja

65

Kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa vaaditaan, että jokainen jäsenvaltio lähettää aggregoidut saalistiedot kaikista kalakannoista tai kalakantaryhmistä, joihin sovelletaan suurinta sallittua saalista tai kiintiöitä, komissiolle sähköisesti ennen seuraavan kuukauden 15 päivää. Jäsenvaltioiden on lisäksi ilmoitettava komissiolle neljännesvuosittain niitä muita kalakantoja koskevat aggregoidut määrät, joista ei ilmoiteta kuukausittain. Nämä tiedot muodostavat kiintiöiden käytön ja EU:n kalastuslaivaston toiminnan osalta komission pääasiallisen tietolähteen. Komissio välittää tiedot alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille. Sen vuoksi on tärkeää, että tiedot ovat luotettavia ja niiden pohjalta voidaan tehdä oikeat kalastuksenhoitoa koskevat päätökset.

66

Jäsenvaltiot raportoivat saalistiedot myös Eurostatille, joka kokoaa EU:n kalastustilastot.

67

Tilintarkastustuomioistuin vertasi tarkastuskäynnin kohteena olleiden neljän maan osalta komission (meri- ja kalastusasioiden pääosasto ja Eurostat) käytettävissä olleita aggregoituja saalistietoja kansallisten viranomaisten suoraan antamiin tietoihin. Se yksilöi niiden välillä merkittäviä eroja, jotka on eritelty taulukossa 1.

Taulukko 1

Erot jäsenvaltioiden, meri- ja kalastusasioiden pääosaston ja Eurostatin tietojen välillä

Saalis jäsenvaltioittain (1 000 tonnia)	Tietolähde	2013	2014	2015
Espanja	Jäsenvaltion tiedot	878	910	870
	PO MARE	483	942	926
	Eurostat	904	1 237	902
	MARE verrattuna jäsenvaltioihin	-45 %	3 %	6 %
	MARE verrattuna Eurostatiin	-47 %	-24 %	3 %
Ranska	Jäsenvaltion tiedot	542	537	477
	PO MARE	574	536	436
	Eurostat	529	544	497
	MARE verrattuna jäsenvaltioihin	6 %	0 %	-8 %
	MARE verrattuna Eurostatiin	9 %	-1 %	-12 %
Italia	Jäsenvaltion tiedot	76	76	80
	PO MARE	38	28	23
	Eurostat	173	177	191
	MARE verrattuna jäsenvaltioihin	-50 %	-63 %	-72 %
	MARE verrattuna Eurostatiin	-78 %	-84 %	-88 %
Yhdistynyt kuningaskunta	Jäsenvaltion tiedot	628	759	708
	PO MARE	911	752	707
	Eurostat	618	752	702
	MARE verrattuna jäsenvaltioihin	45 %	-1 %	0 %
	MARE verrattuna Eurostatiin	47 %	0 %	1 %

Lähde: Jäsenvaltiot, meri- ja kalastusasioiden pääosasto sekä Eurostat.

68

Erot voidaan selittää monilla eri syillä: joidenkin laivastonosien tai kalakantojen osalta puuttuvat tiedot, tietojen tarkistukset jäsenvaltioissa tai päällekkäiset tiedot (ks. laatikko 8).

69

Meri- ja kalastusasioiden pääosaston ja Eurostatin aggregoitujen lukujen väliset erot pienenivät hieman. Meri- ja kalastusasioiden pääosaston lajitiedoista poimitun otoksen osalta suorittamissa testeissä ilmeni silti, että tiettyjen lajien kohdalla erot olivat yhä huomattavia. Luvut saattoivat eri lajien kohdalla olla suuremmat tai pienemmät, joten aggregoiduista tiedoista saattoi saada virheellisen vaikutelman tilanteen paranemisesta. Meri- ja kalastusasioiden pääosasto ja Eurostat nimittivät työryhmän parantamaan tietojen laatua ja ratkaisemaan eroista johtuvan ongelman.

70

Kokonaistasolla ilmenneiden erojen laajuus herättää epäilyksen siitä, onko komissiolla käytettävissään luotettavat, kattavat ja vertailukelpoiset saalistiedot. Näitä tietoja käytetään myös tietojenkeruupuitteiden mukaisesti, jolloin ne vaikuttavat tieteellisiin lausuntoihin ja kalastuksenhoitoa koskeviin päätöksiin. Tietojen epäluotettavuus vaikeuttaa näin ollen kalastuksenhoitoa ja aiheuttaa riskin siitä, että aina ei päädytä oikeaan ratkaisuun (esimerkiksi suurimpien sallittujen saaliiden, kiintiöiden, pyyntiponnistuksen tai teknisten toimenpiteiden kohdalla).

71

Valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään lisäksi, että jäsenvaltiot lähettävät kalakannoittain aggregoidut saalistiedot. Siinä ei kuitenkaan vaadita, että raporteissa eritellään kalastusalue, aluksen koko ja pyydykset, mikä rajoittaa mahdollisuutta saalistietojen perusteelliseen analyysiin (esimerkiksi jonkin laivastonosan vaikutus tiettyyn kalakantaan).

Tarkastusjärjestelmä oli toimiva, mutta seuraamuksia sovellettiin puutteellisesti, mikä vähensi täytäntöönpanon valvonnan vaikuttavuutta

72

Vaikuttava tarkastusjärjestelmä on yksi keskeisistä edellytyksistä sille, että kalastustoiminta pysyy varmasti kestävänä ja alan tulevaisuus on taattu pitkälle eteenpäin. Järjestelmällä täytyy voida tarkastaa, että kaikkiin kalastusalan toimijoihin sovellettavia kalastuksenhoidon sääntöjä noudatetaan (muun muassa VMS-seurantajärjestelmän toiminta, ilmoitusten toimittaminen, pyydyksiä koskevien vaatimusten noudattaminen, kalojen koko) ja että noudattamatta jättämistapauksia varten on määritetty seuraamukset. Jäsenvaltioiden vastuulla on perustaa tarvittavat rakenteet sekä huolehtia siitä, että käytettävissä ovat tarkastusten ja seuraamusten edellyttämät rahoitus, laitteet ja henkilöstö. Näitä tehtäviä toteutettaessa on pidettävä mielessä eri alojen, alusten ja henkilöiden syrjimättömyyden ja kilpailun vääristymisen estämisen periaatteet, joista säädetään kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa. Nämä periaatteet ovat erityisen tärkeitä siksi, että kalastustoiminta on jo perusluonteeltaan rajat ylittävää, ja alukset voivat harjoittaa kalastustoimintaa toisen jäsenvaltion vesillä.

Jäsenvaltiot suunnittelivat tarkastuksensa yleensä hyvin, mutta tarkastusraportteja on edelleen vakioitava ja ne on kirjattava paremmin

73

Jäsenvaltioilla täytyy olla tarkoituksenmukaiset rakenteet tarkastusjärjestelmän asianmukaista toimintaa ajatellen³⁰, ja niiden on tehtävä riskianalyysejä yksilöidäkseen eri laivastojen, toiminnan ja toimijoiden riskitasot. Jäsenvaltioiden olisi laadittava yksilöimiensä riskien pohjalta vuotuinen tarkastussuunnitelma ja osoitettava sitä varten tarvittava rahoitus, laitteet ja henkilöstö. Jäsenvaltioiden olisi perustettava sähköinen tietokanta, jonka avulla ne voivat seurata suunnitelman toteuttamista ja sitten analysoida tarkastustulokset ja hyödyntää niitä. Tietokanta on pidettävä ajan tasalla, ja sen täytyy sisältää kaikki jäsenvaltioiden henkilöstön laatimat tarkastus- ja valvontaraportit. Kun tarkastettava alus purjehtii toisen jäsenvaltion lipun alla, tarkastusraportin jäljennös on toimitettava viipymättä asianomaiselle lippujäsenvaltiolle, jos tarkastuksen aikana on havaittu rikkomus.

Tarkastustoiminta oli yleensä suunniteltu hyvin

74

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, miten tarkastustoiminta oli järjestetty tarkastuksen kohteena olleissa jäsenvaltioissa³¹. Lisäksi se arvioi menettelyt, joiden avulla riskianalyysit tehdään ja tarkastussuunnitelmat laaditaan ja toteutetaan. Liitteestä IV käy ilmi, miten tarkastukset on järjestetty nyt tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa.

75

Tilintarkastustuomioistuin totesi tarkastuksen aikana, että neljässä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa riskianalyysi tehtiin ja että Ranskaa lukuun ottamatta riskianalyysi koordinoitiin kansallisella tasolla ottaen huomioon sekä kansalliset että alueelliset riskit. Tarkastussuunnitelmat laadittiin riskianalyysien perusteella. Ranskassa kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason välistä koordinointia haittasi hallintojärjestelyjen monimutkaisuus.

76

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltioiden oli joskus hankala panna tarkastussuunnitelmansa täytäntöön. Ranskassa ja Espanjassa tarkastusprioriteetteja ei määrittänyt tarkastusresurssit myöntävä viranomainen. Ranskassa tarkastustehtävä ja siihen osoitetut resurssit eivät aina vastanneet toisiaan, joten tarkastustiimit eivät kyenneet kattamaan kaikkia tarkastuksen kohteeksi ajateltuja purkamisia, ja tarkastusten määrä on pienentynyt viime vuosina. Jäsenvaltioiden viranomaisten mukaan kalastukseen kohdistuvien tarkastusten asemaa tärkeysjärjestyksessä saattoivat alentaa ulkoiset tekijät (esimerkiksi muuttoliikekriisi Välimerellä on vienyt laivastoresursseja).

77

Jäsenvaltiot antoivat tarkastajien käyttöön erilaisia tietoteknisiä välineitä ja tietokantoja, joiden on tarkoitus auttaa heitä tekemään tarkastuksia ja raportoimaan niistä. Espanjaa ja yhtä Ranskan aluetta lukuun ottamatta tarkastajat eivät kuitenkaan voineet hyödyntää tietoja – esimerkiksi mobiilipäätteiden avulla – ollessaan tarkastamassa paikan päällä. Sen sijaan he joutuivat soittamaan kalastuksenseurantakeskukseen saadakseen tietoja. Tämä on ongelmallista etenkin silloin, jos tarkastusta ei voida suunnitella ennalta, vaan se täytyy tehdä tapauskohtaisesti aluksen saapuessa satamaan. Tällaisissa tapauksissa nopea tiedonsaanti antaisi mahdollisuuden valita alukset tarkastukseen vaikuttavammin. Reaaliaikaisen yhteyden puuttuessa tarkastajat eivät myöskään voi tarkastuksen aikana verrata aluksen tunnistetta, lupia ja ominaisuuksia aluksella oleviin asiakirjoihin. Tämä vaikeuttaa tietokantojen virheiden (esimerkiksi tarkastuksen aikana havaitut virheet (ks. laatikko 4)) ja alusten ominaisuuksiin luvatta tehtyjen muutosten havaitsemista. Eräissä Ranskan satamissa tarkastajien oli erittäin vaikea edes käyttää tietoteknisiä sovelluksia toimistoistaan käsin, minkä vuoksi tarkastuksiin oli mahdotonta valmistautua tehokkaasti.

Tarkastuskäytäntöjen vakioimista on jatkettava

78

Jotta kalastusalalla voitaisiin tehokkaasti tarkastaa säännönmukaisuus ja kohdella toimijoita tasapuolisesti, jäsenvaltioiden viranomaisten olisi toimitettava samankaltaiset tarkastukset vakioidulla tavalla ja laadittava sitä varten sopivat valvontapöytäkirjat ja -käsikirjat. Tilintarkastustuomioistuin tutki, miten purkamiset tarkastettiin tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa. Tarkastuksissa käytettiin yhtä kansallista raporttimallia (Italia ja Ranska) tai tarkastuskäsikirjoja ja -malleja (Espanja ja Skotlanti). Tosin Ranskassa Välimeren alueella tarkastajat käyttivät eri tarkistuslistoja tai eivät lainkaan tarkistuslistoja. Kehitetyt vakiointivälineet muodostivat hyvät puitteet, joiden avulla varmistettiin, että tarkastustoiminnassa noudatetaan syrjimättömyyden periaatetta. Vakiointivälineitä ei kuitenkaan aina käytetty.

79

Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) vastuulla on järjestää valvontatoimien operatiivinen koordinointi jäsenvaltioiden kesken. Virasto auttaa jäsenvaltioita ja komissiota etenkin alueellisten yhteiskäyttösuunnitelmien avulla³². Tilintarkastustuomioistuin pani merkille sinievätonnikalaan ja miekkakalaan sovellettavan Välimeren alueellisen yhteiskäyttösuunnitelman osalta, että purkamista koskevia tarkastuksia varten oli olemassa kattavat tarkistuslistat. Listoja ei kuitenkaan ole pakko käyttää, ja ne on tarkoitettu vain pedagogiseksi tueksi. Käytännössä niitä ei hyödynnetty Italian ja Ranskan kansallisissa tarkastuksissa, vaikka ne olisivat muodostaneet hyvän keinon vakioida tarkastustavat.

Kaikista tarkastustoimista ei raportoitu kansallisessa tietokannassa

80

Valvontaa koskevassa asetuksessa vaaditaan jäsenvaltioita pitämään sähköistä tietokantaa, johon ne tallentavat kaikki tarkastus- ja tarkkailutoimet³³ (myös kuljetukseen ja kaupan pitämiseen liittyvät tarkastukset). Asianmukaisesti ylläpidettyinä tällaiset tietokannat toimivat vaikuttavana välineenä, jonka avulla voidaan paremmin suunnitella ja toimittaa tarkastuksia ja raportoida niistä. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että tarkastustietokannat eivät aina olleet kaikilta osin toiminnassa ja että ne eivät järjestelmällisesti sisältäneet kaikkien kalastusalalla toimivien viranomaisten tarkastusraportteja (esimerkiksi kuljetusalan ja ensimyynnin toimijat; kansalliset ja alueelliset viranomaiset). Tätä havainnollistetaan laatikossa 9.

Sovelletut seuraamukset eivät aina olleet varoittavia, oikeasuhteisia ja tehokkaita

81

Jotta tarkastukset olisivat vaikuttavia ja vähentäisivät YKP:n rikkomuksia, niistä täytyy tarvittaessa aiheutua seuraamuksia. Jäsenvaltion asettamien seuraamusten on oltava varoittavia, oikeasuhteisia ja tehokkaita³⁴. Seuraamusten yhteydessä olisi otettava huomioon rikkomuksen vakavuus ja mahdollinen taloudellinen hyöty.

82

Toimijoita on kohdeltava yhdenvertaisesti riippumatta siitä, kenen vesillä rikkomukseen on syyllistytty, ja toisaalta on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti säilytettävä kunkin jäsenvaltion oikeus luoda oma seuraamusjärjestelmänsä. Valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään niin ollen pisteytysjärjestelmästä aluksen lisenssiin tai päällikköön liittyviä vakavia rikkomuksia varten. Pisteytysjärjestelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 2012. Jos pisteiden kokonaismäärä saavuttaa tietyn tason tai ylittää sen, kalastuslisenssin voimassaolo keskeytetään tai lisenssi peruutetaan pysyvästi.

Sovelletut seuraamukset eivät aina estäneet rikkomusten toistumista

83

Jäsenvaltiot käyttivät erilaisia seuraamusjärjestelmiä YKP:n rikkomusten yhteydessä, kuten taulukossa 2 tuodaan esiin.

Taulukko 2

Jäsenvaltioiden seuraamusmenettelyt

Jäsenvaltio	Seuraamuksen tyyppi
Espanja	Käytettiin hallinnollista menettelyä. Sakon suuruus määräytyi rikkomusluokan perusteella ja riippui rikkomuksen ympäristövaikutuksista, toistumisesta ja vakavuudesta. Saaliin arvo voitiin lisätä seuraamuksen kokonaismäärään. Pisteytysjärjestelmä käytössä vain osittain.
Ranska	Käytettiin hallinnollista tai rikosoikeudellista menettelyä tarkastusviranomaisen harkinnan perusteella. Sovelletuista rikosoikeudellisista seuraamuksista ei ollut saatavissa kansallisen tason tietoja. Kansallisessa lainsäädännössä säädettiin kiinteistä määristä tai taloudelliseen hyötyyn suhteutetuista seuraamuksista, mutta käytännössä kukin julkinen viranomainen määritti seuraamukset ilman näitä näkökohtia. Pisteytysjärjestelmää ei käytetty.
Italia	Tarkastusviranomaiset käyttivät hallinnollista tai rikosoikeudellista menettelyä. Julkinen viranomainen päätti sakon määrästä lainsäädännön mukaisessa määräajassa. Muutamaa tapausta lukuun ottamatta seuraamus ei korreloinut taloudellisen hyödyn kanssa. Viranomaiset pyrkivät nopeuttamaan menettelyä tarjoamalla mahdollisuuden maksaa vähimmäissakko kaksinkertaisena tai kolmasosa rikkomusluokan enimmäissakosta tuomarin päättämän määrän lisäksi. Vakaviin rikkomuksiin sovellettiin pisteytysjärjestelmää.
Yhdistynyt kuningaskunta (Skotlanti)	Käytettiin hallinnollista tai rikosoikeudellista menettelyä. Sakkoja langetettiin harvoin ja ehkäiseviä toimenpiteitä toteutettiin useammin kuin määrättiin varsinaisia seuraamuksia. Kun taloudellisia seuraamuksia sovellettiin, niistä päättivät julkiset viranomaiset kansallisessa lainsäädännössä asetetussa määräajassa ottaen huomioon taloudellisen hyödyn. Pisteytysjärjestelmää käytettiin vähän (käyttö ei ollut johdonmukaista eikä koskenut kaikkia vakavia rikkomustapauksia).

Lähde: Lainsäädäntö, paikan päällä hankitut tiedot sekä rikkomus- ja seuraamustietokannat.

84

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että Espanjassa noudatettiin järjestelmällisesti vaatimusta, jonka mukaan seuraamuksen täytyy olla kytköksissä rikkomuksesta saatuun taloudelliseen hyötyyn. Skotlannissa vaatimusta noudatettiin järjestelmällisesti niissä harvoissa tapauksissa, joissa määrättiin sakkoja. Italiassa³⁵ ja Ranskassa vaatimusta ei yleensä käytännössä noudatettu, vaikka siitä säädettiin lainsäädännössä joidenkin tilanteiden osalta.

85

Arvioidakseen seuraamuksen varoittavaa vaikutusta tilintarkastustuomioistuin analysoi luettelon tarkastuskäynnin kohteena olleiden jäsenvaltioiden soveltamista seuraamuksista ja yksilöi alukset, joille oli aiheutunut seuraamuksia useita kertoja. Taulukossa 3 esitetään niiden alusten lukumäärä, joiden osalta oli ilmennyt enemmän kuin viisi rikkomusta.

Taulukko 3

Laivasto, tarkastukset, rikkomukset ja rikkomusten toistuminen tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa vuosina 2013–2015

Jäsenvaltio	Kokonaislaivasto 31.12.2015	Merellä ja saaliin purkamisen yhteydessä tehtyjen tarkastusten kokonaismäärä	Rikkomuksia paljastaneiden tarkastusten kokonaismäärä	Rikkomuksia paljastaneiden tarkastusten prosenttiosuus	Alukset, joiden osalta havaittiin yli viisi rikkomusta kolmen vuoden kuluessa (kokonaismäärä)	Alukset, joiden osalta havaittiin yli viisi rikkomusta (% laivastosta)
Espanja	9 396	23 146	4 703	20 %	25	0 %
Ranska1	6 910	39 515	1 585	4 %	43	1 %
Italia2	12 316	18 038	3 536	20 %	72	1 %
Yhdistynyt kuningaskunta (Skotlanti)3	2 015	16 990	5 150	30 %	169	8 %

1 Ranskaa koskevat tiedot sisältävät alan lukuisten viranomaisten ja kaupallistamisketjun toimittamat tarkastukset. Vuosilta 2014–2015 saatiin vain osittaiset tiedot (ks. laatikko 9).

2 Tarkastuksesta vastaavat Italian viranomaiset huolehtivat myös ensimyynnin jälkeisistä tarkastuksista ja eräistä muista, kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen ulkopuolisista, vastuualueista.

3 Yhdistyneen kuningaskunnan kokonaislaivasto oli 6 232; Skotlannin hallinnon (Marine Scotland) tilastojen mukaan Skotlannissa oli 2 015 alusta vuoden 2015 lopussa.

Lähde: Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot.

86

Espanjassa niiden alusten lukumäärä, joiden osalta oli havaittu enemmän kuin viisi rikkomusta vuosina 2013–2015, oli erittäin pieni suhteessa sen kokonaislaivastoon. Tämä saattaa selittyä sillä, että sakot voidaan lain mukaan kaksinkertaistaa, jos päällikkö syyllistyy samaan rikkomukseen uudestaan 18 kuukauden kuluessa tai ylipäätään syyllistyi johonkin rikkomukseen kolmen vuoden aikana edeltävästä rikkomuksesta.

87

Skotlannissa niiden alusten osuus, joiden kohdalla oli ilmennyt enemmän kuin viisi rikkomusta, oli selvästi suurin: 169 eri toimijaa oli syyllistynyt yli viiteen rikkomukseen vuosina 2013–2015. Sakko kaksinkertaistetaan, jos aiemmin sakolla rangaistu rikkomus toistuu, mutta tosiasiassa sakkoja annettiin hyvin harvoin. Käytännössä rikkomusten vuoksi lähinnä annettiin neuvontaa kirjeitse sekä suullisia ja kirjallisia varoituksia. Näitä ”pehmeitä keinoja” sovellettiin jopa vakaviin rikkomuksiin (esimerkiksi kalastaminen kyseisen kalastuksen kieltämisen jälkeen), eivätkä ne näyttäneet ehkäisevän rikkomuksen toistumista. Vaikka tarkastuksia tehtiin enemmän ja kattavammin kuin muissa jäsenvaltioissa, rikkomukset toistuivat useammin. Tämä osoittaa, että seuraamukset eivät olleet erityisen varoittavia.

88

Italiassa useimmin toistuneet rikkomukset liittyvät merenkulkulakiin (alusten merkinnät, miehistöä koskevat säännöt), joka ei kuulu YKP:n piiriin. Ranskassa tilintarkastustuomioistuimen tarkastajat eivät voineet luoda yleiskuvaa kaikista seuraamuksista, koska merialan virastot (Direction départementale des territoires et de la mer ja Direction interrégionale de la mer sekä merikalastuksesta ja vesiviljelystä vastaava osasto Direction des pêches maritimes et de l’aquaculture) eivät saaneet lainkaan tietoja tuomioistuimessa rikosoikeudellisten menettelyjen kautta määrätyistä seuraamuksista. Analyysi jää siis vajaaksi.

Pisteytysjärjestelmää ei sovellettu johdonmukaisesti

89

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että valvontaa koskevan asetuksen³⁶ mukainen vakaviin rikkomuksiin sovellettava pisteytysjärjestelmä oli otettu Italiassa käyttöön ja se toimi hyvin. Espanjassa pisteytysjärjestelmää sovellettiin osittaisesti, Skotlannissa soveltaminen ei ollut johdonmukaista ja Ranskassa järjestelmää ei sovellettu lainkaan. Yksityiskohtaisempia tietoja esitetään laatikossa 10.

90

Kalastusalan toimijoiden toimintaedellytykset eivät olleet tasapuoliset, koska jäsenvaltiot eivät käyttäneet pisteytysjärjestelmää yhdenmukaisesti. EU:n toimijoille, jotka olivat syyllistyneet tiettyyn vakavaan rikkomukseen eri jäsenvaltioissa tai saman jäsenvaltion eri alueilla, ei välttämättä määrätty pisteitä.

91

Jos rikkomus tapahtuu toisen jäsenvaltion vesillä, lippujäsenvaltio on vastuussa pisteytysjärjestelmän soveltamisesta. Jäsenvaltiot vaihtavat tietoja rikkomuksista. Nykyisin ei kuitenkaan ole olemassa rikkomukset ja seuraamukset sisältävää EU:n rekisteriä, joka mahdollistaisi pisteytyksen paremman seuraamisen, vaikuttavamman riskianalyysin ja avoimuuden lisäämisen jäsenvaltioiden kesken.

92

Kalastuksenvalvontavirasto EFCA on kehittänyt tarkastusraportointia varten sähköisen järjestelmän (EIR), jota on tarjottu jäsenvaltioille käytettäväksi tarkastusraporttien kansallisena tietokantana. Jäsenvaltiot voisivat jakaa järjestelmän kautta tietoja tarkastuksista ja pisteytyksestä.

Johtopäätökset

93

Yhteinen kalastuspolitiikka edellyttää, että kalakantojen ja kalastusalan pitkän aikavälin kestävyys kyetään varmistamaan vaikuttavan valvontajärjestelmän avulla. EU:n kalastuksenvalvontakehystä tarkistettiin viimeksi vuonna 2009 neuvoston asetuksella, jolla pyrittiin korjaamaan silloin tiedossa olleet puutteet. Tilintarkastustuomioistuin käsitteli niitä erityiskertomuksessaan nro 7/2007. Kehys sisältää kalastustoiminnan valvontaa, kalastuksenhoitotoimenpiteitä, tietovaatimuksia sekä tarkastuksia ja seuraamuksia koskevat periaatteet ja säännöt.

94

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, onko EU:lla käytettävissään vaikuttava kalastuksenvalvontajärjestelmä. Tätä varten se tutki kalastuksen valvontaa koskevan EU:n asetuksen pääasiallisia vaatimuksia ja niiden toteuttamista jäsenvaltioissa. Tilintarkastustuomioistuin analysoi, miten jäsenvaltiot tarkastivat laivaston kapasiteetin osatekijät (bruttovetoisuuden ja konetehon) ja pitivätkö jäsenvaltiot laivastorekisterinsä ajantasalla; pantiinko kalastuksenhoitotoimenpiteet hyvin täytäntöön; olivatko kalastuksenhoidossa tarvittavat tiedot täydelliset ja luotettavat ja oliko tarkastusten suunnittelu ja suorittaminen sekä seuraamusten soveltaminen asianmukaista.

95

Jäsenvaltiot ja komissio ovat edistyneet monella osa-alueella tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2007 toimittaman tarkastuksen ja kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen uudistamisen jälkeen. Siitä huolimatta tilintarkastustuomioistuin totesi, että useimmilla tarkastetuilla alueilla ilmeni merkittäviä puutteita, joiden vuoksi EU:lla ei voida toistaiseksi katsoa olevan käytössään riittävän vaikuttavaa kalastuksenvalvontajärjestelmää yhteisen kalastuspolitiikan tueksi. Jäsenvaltiot eivät olleet vielä panneet kalastuksen valvontaa koskevaa EU:n asetusta täytäntöön kaikilta osin, ja joitakin asetuksen säännöksiä olisi tarpeen muuttaa, jotta jäsenvaltiot voivat valvoa kalastustoimintaa vaikuttavasti.

96

Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot eivät tarkastaneet riittävällä tavalla kalastuslaivastonsa kapasiteettia eli bruttovetoisuutta ja konetehoa. Kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään konetehon tarkastusmenettelystä asiakirjojen perusteella ja fyysisesti mutta ei bruttovetoisuuden tarkastamisesta. Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa ei niin ollen tarkastettu kalastusalusten vetoisuutta ja että kahdessa näistä jäsenvaltioista ei ollut vielä tehty vaadittuja konetehon tarkastuksia. Kun tarkastuksia tehtiin, ne osoittivat, että tosiasiallisen ja asiakirjoihin merkityn konetehon välillä todellakin oli eroja. Tällaisia tarkastuksia siis tarvitaan, etenkin sen vuoksi, että eräät jäsenvaltiot ovat saavuttamassa kalastuslaivastolleen asetetun kapasiteetin ylärajan (kohdat 14–20). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastuksen aikana myös merkittävän määrän eroja laivastorekisteriin kirjattujen yksityiskohtaisten alustietojen ja todentavissa asiakirjoissa olevien tietojen välillä (ks. kohdat 21–24).

Suositus 1 - Parannetaan kalastuslaivastoja koskevien tietojen luotettavuutta

Jäsenvaltioiden olisi vuoteen 2018 mennessä parannettava kalastuskapasiteettia koskevien tietojen oikeellisuutta

1. laatimalla menettelyt, joilla tarkastetaan kansallisiin laivastorekistereihin tallennettujen tietojen oikeellisuus.

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ja kalastuskapasiteettia koskevien tietojen oikeellisuuden parantamista ajatellen tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että komissio sisällyttää lainsäädäntöehdotukseensa

1. yksityiskohtaiset säännöt kalastuskapasiteetin laskennassa käytettävien bruttovetoisuuslukujen (bt) ja koneteholukujen (kW) säännöllisiä asiakirja- ja paikalla toimitettavia tarkastuksia varten.

97

Jäsenvaltioiden täytyy toteuttaa kansallisessa, EU:n ja kansainvälisessä lainsäädännössä säädetyt kalastuksenhoitotoimenpiteet (kohdat 25 ja 26). Kalastustoiminnan seuranta ja valvonta ovat välttämättömiä kalastuksen kestävyyden varmistamisen kannalta. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että jäsenvaltioiden satelliittipaikannustekniikkaan perustuvilla alusten seurantajärjestelmillä (VMS) saatiin olennaista tietoa kalastustoiminnan seurantaan ja valvontaan ja että jäsenvaltiot toteuttivat kalastuksenhoitotoimenpiteet kokonaisuutena katsoen asianmukaisesti. Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen sääntöjen soveltaminen johti kuitenkin siihen, että 89:ää prosenttia EU:n laivastosta ei seurattu VMS-järjestelmillä. Tämä haittasi vaikuttavaa kalastuksenhoitoa (kohdat 25–32).

98

Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot kohdensivat huomattavan määrän resursseja niille osoitettujen kalastuskiintiöiden hallinnointiin, ja ne hallinnoivat kiintiöiden käyttöä hyvin. Tosin silloin, kun jäsenvaltioiden viranomaiset antoivat tuottajajärjestöjen hallinnoida kiintiöiden jakamista, ne eivät aina olleet selvillä siitä, millä perusteella kiintiöt jaettiin edunsaajien kesken. Avoimuuden puutteen vuoksi jäsenvaltioiden on vaikea tietää, ketkä ovat kalastusmahdollisuuksien tosiasiallisia edunsaajia. Siksi jäsenvaltioiden on hankala arvioida, millaisia kielteisiä vaikutuksia näistä saattaa aiheutua ympäristölle ja paikallistaloudelle, ja toteuttaa tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Lisäksi avoimuuden puute kasvattaa riskiä siitä, että joidenkin talouden toimijoiden erityisintressejä suositaan muiden kustannuksella (ks. kohdat 33–36). Pyyntiponnistusjärjestelmiä oli vaikea seurata, etenkin jos alukset eivät kuuluneet VMS-seurantajärjestelmään. Lisäksi jäsenvaltiot sovelsivat erilaisia laskentatapoja merelläolopäiviin, jotka ovat yksi pyyntiponnistusjärjestelmien keskeisistä osatekijöistä (kohta 37). Teknisiä toimenpiteitä oli liikaa, ja ne olivat joissakin tapauksissa niin monimutkaisia, että kalastajien oli vaikea soveltaa ja tarkastajien vaikea valvoa niitä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Niissä ammattikalastajajärjestöt vaativat jäseniään toteuttamaan lisäsuojelutoimenpiteitä, jotka kuitenkin ovat kohdennetumpia kuin yhteisen kalastuspolitiikan mukaiset toimenpiteet (kohdat 38–41).

Suositus 2 - Parannetaan kalastuksenhoitotoimenpiteiden seurantaa

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ja pienten kalastusalusten toimintaan kohdistettavan seurannan parantamista ajatellen tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että komissio sisällyttää lainsäädäntöehdotukseensa seuraavaa:

1. poistetaan 12–15 metriä pitkille aluksille annettu vapautus VMS-seurantajärjestelmään kuulumisesta
2. vaaditaan pienempien ja edullisempien paikannusjärjestelmien asentamista alle 12 metrin pituisiin aluksiin.

Jäsenvaltioiden olisi vuoteen 2019 mennessä varmistettava kalastuskiintiöiden jakamista koskeva avoimuus

2. tiedottamalla komissiolle YKP-asetuksen 16 artiklan mukaisesti kiintiöiden jakojärjestelmästään ja muun muassa siitä, miten avoimet ja objektiiviset kriteerit on otettu huomioon jaettaessa kalastuskiintiöitä sidosryhmille.

99

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaisesti kootut tiedot kalastustoiminnasta eivät olleet riittävän täydellisiä ja luotettavia. Merkittävä osa EU:n kalastuslaivastosta tekee ilmoituksensa paperiasiakirjoina. Näiden alusten saalistiedot olivat epätäydelliset. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että merkittävä määrä virheitä ja järjestelmäpuutteita aiheutui, kun paperimuodossa olevien ilmoitusten sisältämiä tietoja syötettiin jäsenvaltioiden tietokantoihin (kohdat 47–54). Tilintarkastustuomioistuin yksilöi merkittäviä eroja puretun saaliin ilmoitetun määrän ja myöhemmin kirjatun ensimyynnin määrän välillä (kohdat 55 ja 56). Tarkastuskäynnin kohteena olleista neljästä jäsenvaltiosta kahdessa ei riittävässä määrin jaettu ja jäljitetty alusten toimintaa koskevia tietoja lippujäsenvaltiosta toiseen, vaikka joitakin hyviä kahdenvälisiä aloitteita olikin toteutettu (kohdat 57–60). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi jäsenvaltioiden tietojen validointi- ja ristiintarkastusprosesseissa puutteita, jotka estivät havaitsemasta epäjohdonmukaisuuksia, virheitä ja tietojen puuttumista (kohdat 61–64). Lisäksi jäsenvaltioiden kirjaamat tiedot saaliiden kokonaismäärästä erosivat merkittävästi komission eri yksiköiden käytettävissä olevista tiedoista (kohdat 65–70). Kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa ei myöskään vaadita, että jäsenvaltiot erittelisivät lähettämissään saalistiedoissa kalastusalueen, aluksen koon ja pyydykset, mikä rajoittaa EU:n kalastuslaivaston toiminnan yksityiskohtaista analysointia (kohta 71).

Suositus 3 - Parannetaan kalastustietojen luotettavuutta

1. Kalastustietojen täydellisyyden ja luotettavuuden parantamiseksi

jäsenvaltioiden olisi vuoteen 2019 mennessä

1. arvioitava kalastustoimintaa koskevien paperimuodossa saatujen tietojen tallentamista ja tarkastamista koskevat prosessit ja parannettava niitä
2. varmistettava, että niillä on luotettavat tiedot alle 10 metriä pitkien alusten toiminnasta ja että ne soveltavat kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa tiedonkeruusta säädettyjä sääntöjä.
3. saatava valmiiksi kalastustoimintaa koskevien tietojen validointi ja ristiintarkastus.

Komission olisi vuoteen 2020 mennessä

3. perustettava tietojenvaihtoa varten sivusto, jonka kautta jäsenvaltiot voivat lähettää validoidut tiedot vakiomuodossa ja vakiosisältöisinä, niin että komission eri yksiköiden käytettävissä olevat tiedot vastaavat jäsenvaltioiden tietoja
4. edistettävä edullisemman, yksinkertaisemman ja käyttäjäystävällisen järjestelmän kehittämistä, jotta alle 12 metriä pitkien alusten sähköistä viestintää kalastustoiminnasta voidaan helpottaa
5. analysoitava jäljellä olevat ongelmat, jotka liittyvät tietojen täydellisyyteen ja luotettavuuteen jäsenvaltioiden tasolla, ja päätettävä tarvittavista toimenpiteistä jäsenvaltioiden kanssa.

2. Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ja kalastusta koskevien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden parantamista ajatellen tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että komissio sisällyttää lainsäädäntöehdotukseensa seuraavaa:

6. poistetaan 12–15 metrin pituisille aluksille annetut vapautukset sähköisen raportointijärjestelmän käytöstä ja sähköisen ilmoituksen tekemisestä taikka harkitaan vaihtoehtoisia ratkaisuja
7. tarkistetaan kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen osalta saalistietoihin liittyviä jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita niin, että toimitettaviin tietoihin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot kalastusalueesta, aluksen koosta ja pyydyksistä.

100

Vaikuttava kalastuksen tarkastusjärjestelmä on välttämätön, jos aiotaan varmistaa, että yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä noudatetaan ja että kalastustoiminta on jatkossakin kestävää (ks. kohta 72). Tilintarkastustuomioistuin totesi, että tarkastukset oli yleensä suunniteltu hyvin. Tarkastusten vaikuttavuutta vähensi kuitenkin se, että niitä tekevillä tarkastajilla ei ollut reaaliaikaisesti käytettävissään tietoja aluksista (kohdat 73–77). Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot ovat vakioineet tarkastusmenettelynsä, mutta tilintarkastustuomioistuin havaitsi tapauksia, joissa tarkastajat eivät olleet käyttäneet saatavilla olleita raporttimalleja (kohdat 78 ja 79). Tarkastustuloksia ei myöskään aina raportoitu oikein kansallisissa tietokannoissa (kohta 80).

101

Tarkastukset ovat vaikuttavia ainoastaan, jos niiden tueksi voidaan määrätä varoittavia, oikeasuhteisia ja tehokkaita seuraamuksia ja käyttää vakavissa tapauksissa muun muassa pisteytysjärjestelmää, jolla varmistetaan kalastusalan toimijoiden yhdenvertainen kohtelu (kohdat 81 ja 82). Tilintarkastustuomioistuin totesi, että seuraamukset eivät aina olleet varoittavia (kohdat 83–88). Pisteytysjärjestelmää käytettiin hyvin erilaisissa määrin niissä jäsenvaltioissa, joihin tehtiin tarkastuskäynti, ja jopa samassa jäsenvaltiossa. Toimijoiden yhdenvertaista kohtelua ei niin ollen taattu. Nykyisin ei myöskään ole olemassa rikkomukset ja seuraamukset sisältävää EU:n rekisteriä, joka mahdollistaisi pisteytyksen paremman seuraamisen, vaikuttavamman riskianalyysin ja avoimuuden lisäämisen jäsenvaltioiden kesken (kohdat 89–92).

Suositus 4 - Kehitetään tarkastuksia ja seuraamuksia

1. Jotta tarkastuksia voitaisiin kehittää

jäsenvaltioiden olisi vuoteen 2019 mennessä

1. vakioitava teknisistä toimenpiteistä annettavan uuden asetuksen tullessa voimaan Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) avustuksella tarkastuspöytäkirjat ja -raportit niin, että ne vastaavat kalastuksen alueellisia ja teknisiä edellytyksiä paremmin kuin asetuksen (EU) N:o 404/2011 liitteessä XXVII tarkoitetut asiakirjat, ja käytettävä näitä vakioituja pöytäkirjoja ja raportteja.

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että komissio sisällyttää lainsäädäntöehdotukseensa seuraavaa:

1. sisällytetään asetukseen jäsenvaltioita koskeva vaatimus käyttää sähköistä EIR-raportointijärjestelmää, jotta voidaan varmistaa kansallisten tarkastustulosten kattavuus ja ajantasaisuus ja jotta asianosaiset jäsenvaltiot voivat jakaa tarkastustulokset keskenään.

2. Jäsenvaltioiden olisi vuoteen 2019 mennessä varmistettava seuraamusjärjestelmän tehokkuus

2. ottamalla seuraamuksia määrätessään asianmukaisesti huomioon rikkomusten toistuminen ja rikkomuksiin toistuvasti syyllistyvät tahot
3. panemalla pisteytysjärjestelmä täytäntöön kaikilta osin ja huolehtimalla sen yhdenmukaisesta soveltamisesta alueellaan niin, että varmistetaan toimijoiden tasapuoliset toimintaedellytykset.

Kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että komissio sisällyttää lainsäädäntöehdotukseensa

4. säännöksen rikkomukset ja seuraamukset käsittävän tietojenvaihtojärjestelmän suunnittelusta yhdessä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja jäsenvaltioiden kanssa.

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Phil Wynn Owenin johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 5. huhtikuuta 2017 pitämässään kokouksessa.

Lyhenteet

bt: Bruttovetoisuus

EFCA: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto

ERS: Kalastustoiminnan sähköinen raportointijärjestelmä

EU: Euroopan unioni

FAO: Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö

FIDES: Kalastuksen tiedonsiirtojärjestelmä

GFCM: Välimeren yleinen kalastuskomissio

KSK: Kalastuksen seurantakeskus

kW: Koneteho kilowatteina

RFMO: Alueellinen kalastuksenhoitojärjestö

TAC: Suurin sallittu saalis

VMS: Alusten satelliittiseurantajärjestelmä

YKP: Yhteinen kalastuspolitiikka

Sanasto

Alueellinen kalastuksenhoitojärjestö: Osa-alueen tasolla toimiva, alueellinen tai vastaavaa järjestö, jolla on kansainvälisessä oikeudessa tunnustettu toimivalta ottaa käyttöön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä meren elollisille luonnonvaroille, joista se perustamistaan koskevan yleissopimuksen tai sopimuksen nojalla vastaa.

Alusten seurantajärjestelmä: Kalastusalusten satelliittiseurantajärjestelmä, joka välittää kalastusviranomaisille (kalastuksen seurantakeskuksille) säännöllisin väliajoin tiedot alusten sijainnista, kurssista ja nopeudesta.

EIR-järjestelmä: Euroopan kalastuksenvalvontaviraston kehittämä sähköinen järjestelmä (Electronic Inspection Report System), jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat jakaa tarkastusraporteissa olevia tietoja.

EU:n laivastorekisteri: Komission ylläpitämä rekisteri kaikista unionin kalastusaluksista.

Eurostat: Euroopan unionin tilastotoimisto.

Kalastuksen seurantakeskus: Lippujäsenvaltion perustama toimintakeskus, jossa on käytössä tietokonelaitteistot ja -ohjelmistot automaattista tietojen vastaanottoa ja käsittelyä sekä sähköistä tiedonsiirtoa varten.

Kalastuskapasiteetti: Kalojen määrä, jonka alus tai laivasto voi täysimääräisesti käytettynä pyytää tiettynä ajanjaksona tietyn suuruisen kalakannan osalta. YKP:n yhteydessä kalastuskapasiteetti mitataan aluksen vetoisuutena (bruttotonnia, bt) ja tehona (kilowattia, kW) neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86 4 ja 5 artiklassa annettujen määritelmien mukaisesti¹.

Kalastuslisenssi: Virallinen asiakirja, joka antaa haltijalleen kansallisissa säännöissä määritellyn oikeuden käyttää tiettyä kalastuskapasiteettia elävien vesiluonnonvarojen kaupalliseen hyödyntämiseen. Se sisältää unionin kalastusaluksen tunnisteita, teknisiä ominaisuuksia ja varustusta koskevat vähimmäisvaatimukset.

Kalastuslupa: Virallinen asiakirja, joka myönnetään kalastuslisenssin lisäksi ja joka antaa unionin kalastusalukselle tietyin erityisedellytyksin oikeuden harjoittaa erityistä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietynlaisen kalastuksen osalta.

Kansallinen laivastorekisteri: Jäsenvaltion ylläpitämä rekisteri kaikista sen lipun alla purjehtivista kalastusaluksista.

Lippuvaltio: Valtio, jossa tietty alus on rekisteröity.

Pieni alus: Tässä kertomuksessa alus, jonka pituus on alle 15 metriä.

PO MARE: Meri- ja kalastusasioiden pääosasto

Pyyntiponnistus: Kalastusaluksen kapasiteetin ja toiminnan tulos; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa käsitellään eri talousarvioaloilla tai hallinnon aloilla toimitettujen tuloksellisuuden ja säännönmukaisuuden tarkastusten tuloksia. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tämän kertomuksen hyväksyi I tarkastusjaosto, jonka puheenjohtaja on tilintarkastustuomioistuimen jäsen Phil Wynn Owen. Jaoston erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Janusz Wojciechowskin johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Kinga Wiśniewska-Danek, kabinettiavustaja Katarzyna Radecka-Moroz, toimialapäällikkö Colm Friel ja tehtävävastaava Maria Luisa Gómez-Valcárcel. Tarkastustiimi koostui seuraavista tarkastajista: Oana Dumitrescu, Armando do Jogo, Aris Konstantinidis, Bernard Moya, Mihaela Pavel ja Frédéric Soblet.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Kalastuksenvalvonta EU:ssa: lisätoimia tarvitaan
(annettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla)

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2017

PDF	978-92-872-7376-5	1977-5792	10.2865/896693	QJAB17008FIN
HTML	978-92-872-7413-7	1977-5792	10.2865/618105	QJAB17008FIQ

© Euroopan unioni, 2017

MISTÄ EU:N JULKAISUJA SAA?

Maksuttomat julkaisut:

• yksi kappale:
  • EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu)
• enemmän kuin yksi kappale tai julisteet/kartat:
  • Euroopan unionin edustustoista (http://ec.europa.eu/represent_fi.htm),
  • muissa kuin EU-maissa sijaitsevista lähetystöistä (http://eeas.europa.eu/delegations/index_fi.htm),
  • ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun (http://europa.eu/europedirect/index_fi.htm)
  • tai soittamalla 00 800 6 7 8 9 10 11 (maksuton numero koko EU:n alueella) (*).

(*) Saat pyytämäsi tiedot maksutta. Myös useimmat puhelut ovat maksuttomia, joskin jotkin operaattorit, puhelinkioskit tai hotellit voivat periä puheluista maksun.

Maksulliset julkaisut:

• EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu)