Education and Training Monitor 2023

1. Opettajan ammatti

Opettajan ammatti on Suomessa edelleen vetovoimainen ja arvostettu. EU:n opettajista suomalaiset kokevat kaikkein useimmin, että yhteiskunnassa arvostetaan heidän työtään: he ovat tyytyväisiä työhönsä, ja vain harvat heistä harkitsevat jättävänsä opettajan työn keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä (OECD, 2020a). Myös työpaikkojen vakaus tekee opettajan työstä vetovoimaisen ammatin Suomessa. Viime vuosien perusteella ja Yliopistojen opetusalan liiton (YLL) jäsenkyselyn mukaan työoloissa ja -ehdoissa, osaamisessa ja palkkauksessa on kuitenkin korjattavaa, vaikka useimmat kyselyyn vastanneista jäsenistä kokivatkin työniloa ja olivat tyytyväisiä työhönsä (OAJ, 2019). Myös muiden koulujen opettajat vaikuttavat olevan tyytymättömiä työoloihinsa ja -ehtoihinsa (erityisesti palkkaansa). Tyytymättömyys johti vuoden 2022 alussa useaan otteeseen opettajien lakkoihin – ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen. Opettajat vaativat parannuksia työehtoihinsa (palkankorotuksia, monivuotista palkkaohjelmaa ja työmäärän rajoittamista). Vuoden 2023 puoliväliin mennessä ammattijärjestöt ja hallitus olivat sopineet työehtoja koskevista neuvotteluista, joissa käsitellään opettajien vaatimuksia (OAJ, 2023).

Opettajien palkat ovat matalampia kuin muiden korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkat ja nousevat yleensä hitaasti koko uran ajan. Vuonna 2021 luokanopettajien keskipalkka oli noin 3 600 euroa kuukaudessa (Labore, 2022) eli korkeampi kuin kaikkien kokopäivätoimisten työntekijöiden 3 148 euron mediaanipalkka Suomessa vuonna 2023¹. Vuonna 2021 opettajien varsinaiset palkat olivat matalampia kuin muiden korkeakoulututkinnon suorittaneiden työntekijöiden ansaitsemat palkat (suhteessa näiden palkkoihin varhaiskasvatuksen opettajilla 67 %, alemman perusasteen opettajilla 88 % ja ylemmän perusasteen opettajilla 98 %). Poikkeuksena olivat lukio-opettajat, joiden palkka oli 110 prosenttia muiden työntekijöiden palkkoihin verrattuna (vastaavat EU22:n keskiarvot olivat 78 %, 85 %, 89 % ja 95 %) (OECD, 2022a). Myös nais- ja miesopettajien keskimääräisissä bruttotuntipalkoissa on eroa. Miesopettajien keskipalkka oli 3 663 euroa kuukaudessa, kun taas naisopettajilla se oli 3 034 euroa. Lisäksi palkkakehitys on EU:n vähäisimpiä. Alemman ja ylemmän perusasteen sekä toisen asteen opettajien ylimmät palkat ovat noin 30 prosenttia korkeampia kuin heidän työehtosopimuksen mukainen alkupalkkansa, kun taas esiopetusta antavien opettajien palkka nousee uran aikana vain 8 prosenttia (Euroopan komissio / EACEA / Eurydice, 2022). Opettajalta vie 20 vuotta saavuttaa enimmäispalkkansa (Euroopan komissio / EACEA / Eurydice, 2022).

Suomalaisilla opettajilla on lyhyempi työaika, joten he voivat keskittyä opettamiseen enemmän kuin opettajat muualla EU:ssa. Vuoden 2018 TALIS-tutkimus eli opetusta ja oppimista koskeva kansainvälinen tutkimus (OECD, 2019a) osoittaa, että Suomessa opettajat työskentelevät keskimäärin 33,3 tuntia viikossa (EU22:n keskiarvo on 37,5 tuntia). Suomalaisilla opettajilla on myös muita kuin opetustehtäviä: he suunnittelevat ja valmistelevat opetusta, arvostelevat oppilaiden ja opiskelijoiden suorituksia, pitävät yhteyttä vanhempiin tai huoltajiin ja hoitavat hallinnollisia ja raportointiin liittyviä tehtäviä, mutta tähän kuluu heidän työajastaan pienempi osa (38 % verrattuna EU22:n keskiarvoon 48 %) (OECD, 2019a). Opetusryhmän keskikoko on EU22:n keskiarvoa pienempi (alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksessa 18 ja 19 oppilasta verrattuna 20 ja 21 oppilaaseen) (Opetushallitus, 2018, 2021; OECD/UIS/Eurostat, 2019). Opetusryhmän koko voi myös vaihdella merkittävästi opetettavan aineen ja oppimisprosessin järjestämistavan mukaan (Opetushallitus, 2021).

Opettajakunnan ikääntyminen vaikuttaa olevan Suomessa vähemmän huolestuttava ongelma kuin muissa EU-maissa. Vuonna 2021 alle 30-vuotiaiden opettajien (ISCED 1–3) osuus opettajakunnasta oli noin 10 prosenttia (enemmän kuin EU:n keskiarvo 7,5 %) ja yli 55-vuotiaita opettajista oli 23,6 prosenttia (vähemmän kuin EU:n keskiarvo 24,5 %)². Alle 30-vuotiaiden opettajien osuus kasvoi vuoteen 2015 verrattuna (6,8 prosentista 9,9 prosenttiin) paljon enemmän kuin koko EU:ssa (keskimäärin 7,2 prosentista 7,5 prosenttiin koko EU:ssa). Myös yli 55-vuotiaiden opettajien osuus on kasvanut (21,1 % vuonna 2015 ja 23,6 % vuonna 2021), ja suuria opettajaryhmiä (kuten erityisopettajia sekä matematiikan ja luonnontieteiden aineenopettajia) on siirtymässä eläkkeelle. Tästä huolimatta työvoiman ikääntyminen on Suomessa vähemmän huolestuttavaa kuin muissa EU-maissa, koska nuoria opettajia on nyt enemmän kuin vuosikymmen sitten.

Usealla koulutuksen alalla on pulaa opettajista. Varhaiskasvatuksen opettajista on pulaa erityisesti Helsingin alueella. Suomessa on koulutettava joka vuosi vähintään 1 400 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa molempien kansalliskielten tarpeet huomioiden³. Erityisopettajien saatavuudessa on myös alueellisia eroja. Haasteita on havaittu myös suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetuksessa (Pyykkö, 2017; Tainio & Kallioniemi, 2019; Airas ym., 2019; Kyckling ym., 2019). Myös saamenkielisistä opettajista on pulaa kaikilla koulutusasteilla ja varsinkin aineenopetuksessa. Lisäksi on tarpeen parantaa opettajien ohjausosaamista erityisesti ammatillisessa koulutuksessa ja jonkin verran myös perusopetuksen ja lukion puolella (Goman ym., 2020; Vuorinen, 2020).

Monenlaista henkilöstökoulutusta on saatavilla, mutta osallistuminen vaihtelee kouluittain. Täydennyskoulutusta tarjoavat korkeakoulut, ammattijärjestö OAJ, aineenopettajien järjestöt, Opetushallitus (OPH), kaupalliset toimijat ja muut tahot, mutta opettajien mahdollisuuksia osallistua siihen rajoittaa usein koulutuksen järjestäjien ja koulujen kyky järjestää sijaisia täydennyskoulutukseen osallistuville opettajille. Opettajista viidenneksellä ei ole mahdollisuutta osallistua täydennyskoulutukseen vuosittain. Tämä osuus vaihtelee kunnittain. Alle 15 prosentilla opettajista on heille laadittu ja työnantajan hyväksymä henkilökohtainen koulutus- ja kehittymissuunnitelma (OAJ, 2022). Vuonna 2022 Opettajankoulutusfoorumi uudisti vuosiksi 2022–2026 opettajankoulutuksen kehittämisohjelman, joka kattaa opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ja jossa määritetään opettajankoulutuksen ja opettajien ammatillisen kehittymisen painopisteet (Valtioneuvosto, 2022). TALIS-tutkimuksen (OECD, 2019a) mukaan opettajat kokevat, ettei heillä ole riittäviä tieto- ja viestintätekniikkataitoja tai riittäviä valmiuksia opettaa monikulttuurisissa ja monikielisissä tilanteissa.

Aiempaa harvemmat nuoret hakeutuvat koulutusalan korkeakouluopintoihin⁴. Vuonna 2021 koulutusalan korkeakouluopiskelijoiden osuus (lähes 16 700 opiskelijaa, joista 2 600 oli uusia opiskelijoita) oli noin 5,4 prosenttia korkeakouluopiskelijoiden kokonaismäärästä, mikä on vähemmän kuin EU:n keskiarvo 7,4 prosenttia⁵. Ensisijaisesti opettajaksi haluavien hakijoiden määrä on vähentynyt vuosien 2015 ja 2022 välisenä aikana (4 675 hakijasta 3 280 hakijaan). Vuosittain hyväksytään noin 40 prosenttia luokanopettajan ja kasvatustieteen opintoihin hakevista, mutta osuus vaihtelee opettajankoulutusohjelmittain. Vaikeinta on päästä opiskelemaan aineenopettajien koulutusohjelmaan (10–53 %) ja seuraavaksi vaikeinta luokanopettajien (16 %) ja varhaiskasvatuksen opettajien (38 %) koulutusohjelmiin (edellä sulkeissa vuonna 2020 hyväksyttyjen hakijoiden osuus) (Opetushallitus, 2022). Ylipistojen tarjoamaan opettajankoulutukseen on toisinaan yhtä vaikea päästä kuin oikeus- tai lääketieteen koulutukseen (noin 10 %).

Opiskelupaikkoja on lisätty aloille, joiden ammattilaisille on eniten kysyntää. Vuosien 2017 ja 2020 välisenä aikana koulutusalan korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden määrä kasvoi 18 prosenttia (4 441 tutkinnon suorittanutta henkilöä vuonna 2020). Vuonna 2021 heitä oli 5,7 prosenttia kaikista alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista, mikä on vähemmän kuin EU:n keskiarvo 9,4 prosenttia⁶. Suomi osoitti yhteensä 124 miljoonaa euroa yli 10 000 uuden opiskelupaikan perustamiseksi korkeakouluihin vuosina 2020–2022, jotta voidaan vastata eri alojen ja alueiden osaajapulaan. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja lisätään hakijasuman pienentämiseksi (Euroopan komissio, 2021). Uusia aloituspaikkoja on jo lisätty, erityisesti varhaiskasvatuksen (400 uutta paikkaa), puheterapian ja psykologian aloille.

2. Varhaiskasvatus ja päivähoito

Suomi tarjoaa laadukasta varhaiskasvatusta, mutta osallistumisaste on yhä keskiarvoa pienempi. Suomen varhaiskasvatusjärjestelmässä pidetään lasten määrä opettajaa kohti pienenä ja varhaiskasvatuksen opettajien pätevyysvaatimukset korkeina. Näin halutaan varmistaa, että lapset saavat riittävästi huomiota koulutetulta henkilöstöltä. Lasten (kolmen vuoden iästä oppivelvollisuuden alkamisikään) osallistuminen varhaiskasvatukseen on lisääntymässä. Vuonna 2021 varhaiskasvatukseen osallistui 90,6 prosenttia lapsista, joten Suomessa lähestyttiin EU:n keskiarvoa, joka on 92,5 prosenttia⁷, mutta EU-tason 96 prosentin tavoitteeseen on yhä matkaa. Vuonna 2022 alle kolmivuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistui 40 prosenttia, joten Suomessa lähestytään kansallista Barcelonan tavoitetta (45 %)⁸.

Pienituloisten kotitalouksien lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen muita epätodennäköisemmin. Varhaiskasvatuksen osallistumisasteessa on eroa pienituloisten kotitalouksien lasten ja varakkaampien kotitalouksien lasten välillä noin 30 prosenttiyksikköä, etenkin alle kolmivuotiaiden lasten osalta (OECD, 2020b). Perheen tuloihin perustuvia varhaiskasvatusmaksuja ei peritä pienituloisilta perheiltä. Maksetut maksut kattavat kuitenkin vain osan varhaiskasvatuksen kokonaiskustannuksista, mitä yhdessä lasten kotihoidon tuen⁹ kanssa pidetään mahdollisena esteenä sille, että Suomi saavuttaisi varhaiskasvatuksen osallistumisastetavoitteensa.

Suomessa on noin 6 000 varhaiskasvatuksen opettajan pula maanlaajuisesti. Pulaa varhaiskasvatuksen opettajista on pääasiassa Uudellamaalla¹⁰. Helsingin kaupunki onkin nostanut yksityisissä päiväkodeissa olevien lasten perheille maksettavaa tukea pätevien varhaiskasvatuksen opettajien puutteen vuoksi (HS, 2022). Varhaiskasvatuksen opettajien koulutusohjelmien aloituspaikkoja on lisätty jatkuvasti vuodesta 2018 lähtien. Nykyään tarjolla on vuosittain yli 1 000 opiskelupaikkaa. Uusien opiskelupaikkojen perustamisen lisäksi korkeakoulut ovat kehittäneet entistä joustavampia ja lyhyempiä koulutuspolkuja henkilöille, joilla on muu korkeakoulututkinto tai varhaiskasvatuksen tutkinto.

3. Kouluopetus

Koulutuksen talousarviomäärärahoja on alettu lisätä viime vuosikymmenen leikkausten jälkeen. Julkiset koulutusmenot olivat vuonna 2021 noin 14,3 miljardia euroa, josta valtaosa käytettiin peruskouluissa annettavaan opetukseen (alemman ja ylemmän perusasteen koulutukseen)¹¹. Vaikka julkiset koulutusmenot kasvoivat vuonna 2021 noin 0,4 miljardia euroa, niiden osuus suhteessa BKT:hen (5,7 %) pieneni hieman eli 0,2 prosenttiyksikköä vuoteen 2021 verrattuna ja on edelleen paljon pienempi kuin vuonna 2015 (6,2 %). Ammattijärjestö OAJ on vaatinut koulutusmenojen nostamista naapurimaiden tasolle. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) (2023a) koulutuspoliittisessa selonteossa painotettiin, että Suomella ei ole varaa jättää panostamatta koulutukseen ja tutkimukseen ja jäädä jälkeen verrokki- ja kilpailijamaiden kehityksestä. Sidosryhmät vaativat lisäpanostuksia, mutta suuri yleisö ei välttämättä kannata niitä. Eurobarometri-tutkimuksen mukaan harvemmat ihmiset Suomessa kuin EU:ssa keskimäärin ovat sitä mieltä, että hallituksen olisi käytettävä enemmän varoja koulutukseen (39 % Suomessa ja 68 % koko EU:ssa)¹².

Lasten sosioekonominen tausta vaikuttaa lukemisessa suoriutumiseen, joka tosin on korkealla tasolla. Vuoden 2021 kansainvälinen lukutaitotutkimus (Progress in International Reading Literacy Study, PIRLS) osoittaa, että suomalaiset neljäsluokkalaiset¹³ menestyvät keskimäärin lukemisessa EU19:n keskiarvoa paremmin (Suomessa 549 pistettä ja EU:ssa 527 pistettä) ja saavat EU:n parhaimman keskimääräisen pistemäärän (Euroopan komissio, 2023a). Lukemisessa heikosti menestyvien oppilaiden osuus on tutkimukseen osallistuvien EU:n koulutusjärjestelmien toiseksi pienin (Suomi 16 % ja EU19:n keskiarvo 23 %). Sosioekonominen tausta ennakoi kuitenkin vahvasti lukemisessa menestymistä, eikä Suomi ole poikkeus: sosioekonomiselta asemaltaan ylempien perheiden lapset saavat keskimäärin 571 pistettä, kun taas sosioekonomiselta asemaltaan alempien perheiden lapset saavat 490 pistettä. Tämä vastaa pitkälti koko EU:n tilannetta.

Kuvio 1: Erot lukemisessa suoriutumisessa sosioekonomisen taustan mukaan, PIRLS 2021

Koulutuksensa varhain päättäneiden osuus vaihtelee alueen ja sukupuolen mukaan. Suomessa osuus oli keskimäärin 8,4 prosenttia vuonna 2022 (0,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2021), mikä on yhä pienempi kuin EU:n keskiarvo 9,6 prosenttia. Osuus kasvoi merkittävästi Uudellamaalla, 6,3 prosentista 8,2 prosenttiin, mutta pieneni merkittävästi Etelä-Suomen alueella, 11,4 prosentista 8,2 prosenttiin¹⁵. Koulutuksensa varhain päättäneiden osuus on kaiken kaikkiaan edelleen paljon suurempi maaseudulla (11,7 %) kuin kaupungeissa (6,5 %)¹⁶. Naiset (6,4 %) päättävät koulutuksensa varhain harvemmin kuin miehet (10,3 %). Sukupuolten välinen ero (3,9 prosenttiyksikköä) on kaksinkertaistunut sitten vuoden 2012 (1,7 prosenttiyksikköä), koska koulutuksensa varhain päättäneiden naisten osuus on pienentynyt enemmän. Ero koulutuksensa varhain päättäneiden osuudessa syntymämaan mukaan kasvoi vuonna 2022 vuoteen 2021 verrattuna: aiempaa useammat ulkomailla syntyneet nuoret päättävät koulutuksensa varhain (16,3 % vuonna 2022 ja 13,4 % vuonna 2021), kun taas Suomessa syntyneiden (syntyperäisten) nuorten osuus pysyi samankaltaisena (7,6 % vuonna 2022 ja 7,7 % vuonna 2021)¹⁷.

Kuvio 2: Koulutuksensa varhain päättäneiden (18–24-vuotiaat) osuus syntymämaan, kaupungistumisasteen ja sukupuolen mukaan, 2022

Asiantuntijat suosittelevat uudistuksia ja toimenpiteitä varhaiskasvatuksen ja kouluopetuksen laadun ja osallistavuuden parantamiseksi. Suomi edistyi useiden toimenpiteiden toteutuksessa Oikeus oppia -kehittämisohjelmassa¹⁸, jolla vahvistettiin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatua ja tasa-arvoa (OECD, 2022b). Oikeus oppia -ohjelman erään työryhmän loppuraportti sisältää ehdotuksia lapsen tukea, oppimisen ja koulunkäynnin tukea ja osallisuutta koskevista edistämistoimista varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa sekä alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksessa (OKM, 2022). Suomi aikoo toteuttaa EU:n teknisen tuen välineen tukeman usean maan hankkeen avulla (yhdessä Irlannin kanssa) strategioita, joilla kehitetään osallistavaa koulukulttuuria ja puututaan alueellisiin eroihin, jotta voidaan varmistaa laadukas ja osallistava koulutus kaikille lapsille.

Digitalisaatio on pikkuhiljaa edistymässä peruskouluissa, mutta digitaaliteknologiaa käytetään kouluissa vielä vain vähän. Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhdessä tekemässä DigiVOO-tutkimuksessa tarkasteltiin digitalisaation vaikutuksia oppimistilanteisiin, oppimiseen ja oppimistuloksiin (Oinas ym., 2023). Opettajat ilmoittivat, että digitaaliteknologiaa käytettiin opetuksessa vähän. Oppitunnit, joilla digitaalisia välineitä käytettiin, olivat tavallisesti opettajan etukäteen suunnittelemia, ja pääpaino oli lähinnä jo opitun sisällön kertaamisessa. Oppilaat olivat harvoin digitaalisten välineiden aktiivisia käyttäjiä. Tutkimuksen mukaan opetuksessa hyödynnettiin enemmän digitaaliteknologiaa ja oppilaat käyttivät sitä enemmän, kun oli kyse tehostettua tai erityistä tukea saavista, ulkomaalaistaustaisista ja heikommin suoriutuvista oppilaista. Oppimistilanteet, joissa käytettiin digitaalisia laitteita, eivät eronneet merkittävästi tilanteista, joissa sellaisia ei hyödynnetty. Oppitunnin toteuttaminen digitaalisesti vaikutti kuitenkin monissa tapauksissa myönteisesti ryhmädynamiikkaan ja oppilaiden motivaatioon.

4. Ammatillinen koulutus

Ammatillinen koulutus on yhä suosittu koulutusvalinta, ja useimmat toisen asteen opiskelijat osallistuvat ammatillisiin koulutusohjelmiin. Vuonna 2021 ammatilliseen koulutuksen ilmoittautui 67,3 prosenttia kaikista toisen asteen opiskelijoista¹⁹. Vuonna 2022 neljällä viidestä (80,1 %) toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta äskettäin valmistuneesta oli työpaikka, mikä on enemmän kuin EU:n keskiarvo 79,7 prosenttia²⁰. Useimmat (77,4 % vuonna 2022) äskettäin valmistuneet olivat saaneet kokemusta työssäoppimisesta²¹ ammatillisen koulutuksensa aikana, mikä on suhteellisen paljon EU:n keskiarvoon 60,1 prosenttia verrattuna.

Suomi pyrkii parantamaan ammatillisen koulutuksen saavutettavuutta ja laatua. Suomen kansallisessa toimeenpanosuunnitelmassa on asetettu ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen kansalliset tavoitteet vuoteen 2040 asti (Valtioneuvosto, 2021). Opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti tavoitteiden saavuttamiseksi toisen asteen koulutuksen kehittämishankkeen, jolla pyrittiin parantamaan koulutuksen saavutettavuutta ja laatua koko Suomessa²². Osana elpymis- ja palautumissuunnitelmaansa Suomi on kehittänyt työvoima- ja osaamistarpeiden ennakointijärjestelmän vuoden 2023 viimeistä neljännestä varten, jotta voidaan vahvistaa valmiuksia ennakoida työikäisen väestön tarvitsemia taitoja.

Ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman tukemiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi vuonna 2022 opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen 70 miljoonaa euroa 115:lle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle²³ osana Oikeus osata ohjelmaa. Ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän kehittämisohjelmasta tuettiin vuonna 2022 yhteensä 3,5 miljoonalla eurolla kymmentä kestävän kehityksen edellyttämiä toimintatapoja koskevaa hanketta. Suurin hankkeista on vuoden 2023 lopussa päättyvä VASKI-hanke, jonka kokonaisbudjetti on 2,5 miljoonaa euroa ja jossa on mukana 61 koulutuksen järjestäjää²⁴.

Suomi tukee ammatillisen koulutuksen kansainvälistymistä. Syksystä 2022 lähtien kaikkiin toisen asteen ammatillisiin koulutusohjelmiin on sisältynyt valinnainen opintokokonaisuus, joka valmentaa opiskelijoita työskentelyyn kansainvälisissä ympäristöissä . Opintokokonaisuus parantaa opiskelijoiden kieli- ja viestintätaitoja ja tutustuttaa heidät kansainvälisiin työympäristöihin, kulttuureihin ja yhteiskuntiin.

5. Korkeakoulutus

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on polkenut paikallaan vuosia. Vuonna 2022 osuus oli 40,7 prosenttia (0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2021), mikä on vähemmän kuin EU:n keskiarvo 42 prosenttia ja EU:n tavoite (45 %). Suomessa osuus on ollut melko vakaa eli noin 40 prosenttia²⁶ viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Alueelliset erot korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudessa ovat edelleen merkittäviä (35,3–47,7 %)²⁷. Myös erot syntymämaan mukaan ovat merkittäviä (ulkomailla syntyneet 30,2 % ja syntyperäiset 42,4 %)²⁸. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuksissa oli vuonna 2022 edelleen eroa myös sukupuolten välillä naisten hyväksi (46,9 %; miehet 34,9 %).

Korkeakouluissa on aloitettu pieniin osaamiskokonaisuuksiin sovellettavia yhteisiä vaatimuksia koskeva työ. Vuonna 2020 perustettu Digivisio 2030 -hanke²⁹ muodostaa perustan uudistukselle, jota ohjaavat ja seuraavat eduskunnan valiokunta, työmarkkinajärjestöt, koulutuksen järjestäjät sekä muut keskeiset organisaatiot ja ministeriöt. Osana uudistusta opetus- ja kulttuuriministeriö on yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa perustanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen (Jotpa), jonka tehtävänä on esimerkiksi analysoida työelämän osaamis- ja työvoimatarpeita ja rahoittaa työikäisille tarkoitettuja koulutuksia. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö ja Tampereen yliopisto osallistuivat useisiin eurooppalaisiin Erasmus+ -hankkeisiin, joiden avulla pyritään luomaan pieniä opintokokonaisuuksia koskeva yhteinen eurooppalainen viitekehys (Microbol, MicroHe, Microcredx³⁰).

Vuonna 2018 toteutettu korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus on vaikuttanut myönteisesti. Uudistuksen tavoitteena oli sujuvoittaa korkeakoulutukseen siirtymistä ja tehostaa opiskelupaikkojen kohdentamista opiskelijoiden valintojen mukaan. Uudistusta koskevat alustavat tutkimustulokset (HEA, 2022) osoittavat, että uudistus helpotti opiskelupaikan hakemista sekä ensikertalaisilla hakijoilla että jo korkeakoulussa opiskelupaikan saaneilla hakijoilla, jotka halusivat vaihtaa opiskelupaikkaa. Uudistuksen ansiosta entistä useammat opiskelijat ovat päässeet opiskelemaan korkeakouluun, vaikkakaan eivät ehkä etusijalle asettamaansa ainetta. Opiskelupaikan saatuaan monet opiskelijat ovat seuraavana vuonna hakeneet opiskelemaan ensimmäiseksi hakutoiveeksi asettamaansa ainetta. Raportissa todetaan kuitenkin, että havaitut muutokset eivät välttämättä johdu uudistuksesta vaan muista tekijöistä, kuten covid-19-pandemiasta ja korkeakouluihin perustetuista lisäopiskelupaikoista (OKM, 2021b).

Korkeakoulujen todistusvalinnan pisteytysmalli uudistuu³¹. Ehdotus uudesta ylioppilastutkintotodistuksen arvosanoihin perustuvasta pisteytysmallista lähetettiin lausuntokierrokselle huhtikuun alussa (VYOK, 2023) ja julkaistiin syyskuussa 2023. Uusi pisteytysmalli otetaan käyttöön opiskelijavalinnoissa vuonna 2026.

6. Aikuiskoulutus

Suomen nykyinen aikuiskoulutusjärjestelmä on hyvin kehittynyt, ja monenlaiset koulutuksen järjestäjät tarjoavat oppimismahdollisuuksia. Elinikäinen oppiminen on suosittua, ja sitä pidetään osana suomalaista identiteettiä. Tämä näkyy myös aikuisväestön verrattain suurena koulutustoimiin osallistumisen asteena. Vuonna 2022 Suomen 25–64-vuotiaasta väestöstä osallistui koulutukseen 25,2 prosenttia. Vaikka osuus laski vuodesta 2021, jolloin se oli 30,5 prosenttia, osuus oli yhä 13,3 prosenttiyksikköä suurempi kuin EU:n keskiarvo 11,9 prosenttia³².

Suomi on asettanut aikuisten vuosittaiselle osallistumiselle koulutustoimiin vuoteen 2030 ulottuvan, EU:n 60 prosentin yleistavoitteen mukaisen kansallisen tavoitteen (54,1 prosenttia vuonna 2016). Suomi menestyy tavoitteen saavuttamisessa erittäin hyvin muihin EU-maihin verrattuna: aikuiskoulutustutkimuksen mukaan vuosittainen osallistumisaste on hieman yli 50 prosenttia. Koska nykyinen järjestelmä toimii hyvin ja osallistumisaste on korkea, keskeisenä haasteena on valita oikeat lähestymistavat ja toimenpiteet kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Koulutusta on kehitetty Suomessa voimakkaasti viime vuosina. Suomi on vastannut nykyisiin ja ennakoituihin osaamisvajeisiin käynnistämällä työelämän tarpeisiin keskittyvän jatkuvan oppimisen uudistuksen (sisältyy elpymis- ja palautumissuunnitelmaan) (OKM, 2023b). Lisäksi hallitus on tehnyt tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista velvoittavia kaikilla koulutusasteilla, myös aikuiskoulutuksessa. Hallituskaudella 2019–2023 käynnistettiin useita aloitteita perustaidoiltaan heikkoja aikuisia ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä varten, muun muassa viimeksi mainittujen ryhmien koulutushaasteita koskeva selvitys (Valtioneuvosto, 2019).

ESR+ edistää elinikäistä oppimista ja työvoiman uudelleen-/päivityskoulutusta 183 miljoonan euron investoinneilla. ESR+ tukee kattavien elinikäisen oppimisen palvelujen kehittämistä ja parantaa kaikille avoimen koulutuksen saatavuutta. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta investoidaan noin 20 miljoonaa euroa osaamisen kehittämisen tukemiseen älykkään erikoistumisen, teollisuuden muutosprosessin ja yrittäjyyden edistämiseksi alueilla, joihin vähähiiliseen talouteen siirtymisen kielteiset vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin.