11.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/21


Euroopan yhteisöjen komission 22.3.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-134/05)

(2005/C 143/30)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 22.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on oikeudellisen yksikön virkamies E. Traversa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska

1.

perintätoiminnan harjoittamiselta edellytetään paikallisen poliisiviranomaisen (Questore) lupaa

2.

tällainen lupa on voimassa ainoastaan sillä hallinnollisella alueella, jolla se on myönnetty

3.

perimistoiminnan harjoittaminen on rajoitettu ainoastaan luvassa mainittuihin paikkoihin

4.

toiminnan harjoittaminen tietyllä hallintoalueella, jota koskevaa lupaa taloudellisella toimijalla ei ole, edellyttää valtuutuksen antamista

5.

toiminnan harjoittajat velvoitetaan esittämään taulukot toimenpiteistä, jotka voidaan suorittaa asiakkaiden lukuun

6.

paikallisen poliisiviranomaisen sallitaan asettaan luvan myöntämiselle lisäedellytyksiä

7.

taloudellisten toimijoiden vapautta vahvistaa palveluista suoritettavat taksat on rajoitettu

8.

perintätoiminnan harjoittaminen on todettu laki-asetuksessa nro 385/93 tarkoitetun pankki- ja luotonantotoiminnan kanssa yhteensopimattomaksi

Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Poliisiviranomaisen myöntämää lupaa koskeva edellytys ei ole yhteensopiva EY 49 artiklan kanssa, koska tätä artiklaa sovelletaan erotuksetta kaikkiin toisessa jäsenvaltiossa toimiviin palvelutarjoajiin ilman että otettaisiin huomioon se, ovatko nämä toimijat noudattaneet siinä maassa yleisen edun turvaamiseksi voimassa olevia säännöksiä, josta ne ovat peräisin.

2.

Italian valtion alue jakautuu tällä hetkellä 103 hallintoalueeseen (province). Tämä merkitsee sitä, että taloudellinen toimija, joka aikoo sijoittautua Italiaan ja laajentaa toimintaansa olennaiseen osaan Italian valtion alueesta, joutuu tekemään niiden hallintoalueiden lukumäärää vastaavan määrän lupahakemuksia, joilla se on aikonut harjoittaa toimintaansa ja 103 hakemusta, silloin kun se haluaa sijoittautua Italiaan ja harjoittaa toimintaansa koko Italian alueella.

3.

Yhtiö, joka haluaa sijoittautua Italiaan ja toimia sen alueella suhteellisen laajalti, joutuu hankkimaan lukuisien lupien lisäksi lupien ja hallintoalueiden lukumäärää vastaavan määrän toimipaikkoja. Tällainen rasite on varmasti suhteettoman suuri ottaen huomioon kustannukset, joita toimijoille aiheutuu, sekä sen, että järjestelyä ei voida pitää välttämättömänä toiminnan harjoittamiselle. Toimipaikkoja koskeva velvoite merkitsee sitä, että oikeushenkilön sijoittautuminen on mahdollista ainoastaan valtioiden rajan lähellä sijaitsevalla alueella suoritettavien palvelujen osalta.

4.

Laillisesti toimintaansa harjoittavan toimijan on voitava harjoittaa toimintaansa koko Italian alueella ilman, että sen täytyisi tehdä valtuutussopimus jonkinlaisen edustajan kanssa siinä tapauksessa, että toimintaa harjoitetaan sen hallintoalueen ulkopuolella, jolle toimilupa on saatu. Tällainen edustaja toimii samalla toimintasektorilla ja on itse asiassa valtuuttajan mahdollinen kilpailija, minkä lisäksi edustajan käyttämisestä aiheutuu valtuuttajalle lisäkustannuksia sekä ajallisesti että rahallisesti.

5.

Velvollisuus esittää näkyvästi taulukkoina toimenpiteet toimipaikassa edellyttää, että toimijalla on käytössään toiminnan harjoittamiseen tarkoitettu toimipaikka. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan velvollisuus toimipaikkaan siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelu suoritetaan merkitsee sitä, että toiminnan harjoittajan edellytetään harjoittavan toimintaansa jäsenvaltioiden välisen rajan lähialueella.

6.

Paikalliselle poliisiviranomaiselle (Questore) annettu mahdollisuus asettaa tarkemmin määrittelemättömiä lisäedellytyksiä perintätoiminnan harjoittamiselle ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettuja välittömyyden ja objektiivisuuden vaatimuksia, vaikka Questoren toimivallan rajat on määritelty lailla ja tavoitteilla, joiden toteuttamiseksi se toimii.

7.

Palvelutaksojen määrittämisen vapauden rajoittaminen rajoittaa sijoittautumisvapautta sekä palvelujen tarjoamisen vapautta. Uusi toimija, joka pyrkii tietyille markkinoille, joutuu toimimaan kilpailijoidensa edellytyksillä; lisäksi palvelujen hinta on ensisijaisen tärkeä tekijä asiakkaiden hankkimisen kannalta.

8.

Italian lainsäädäntöön perustuva pankki- ja luotonantotoiminnan yhteensopimattomuus perintätoiminnan kanssa merkitsee muissa jäsenvaltioissa pankki- ja luotonantotoimintaa harjoittaville ja perustamissopimuksessa vahvistettua sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta käyttäville kieltoa harjoittaa perintätoimintaa Italiassa.