23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/6


Valitus, jonka Bimbo, SA on tehnyt 10.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-569/10, Bimbo, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 10.10.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-591/12 P)

2013/C 55/09

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Bimbo, SA (edustajat: abogado C. Prat ja barrister R. Ciullo)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Panrico SA

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-569/10 10.10.2012 antaman tuomion

kumoaa SMHV:n neljännen valituslautakunnan 7.10.2010 asiassa R 838/2009-4 tekemän päätöksen, koska siinä rikotaan asetuksen N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa

velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.

Valittaja väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin

a)

teki oikeudellisen virheen siltä osin kuin se antoi osatekijälle DOUGHNUTS itsenäisen erottamiskykyisen aseman ainoastaan sillä perusteella, että kyseisellä osatekijällä oli väitetysti keskitasoinen erottamiskyky ja että se oli täysin merkityksetön espanjalaiselle keskivertokuluttajalle eikä näin ollen muodostanut yhtenäistä kokonaisuutta tai johdonmukaista kokonaisuutta osatekijän BIMBO kanssa, selittämättä syitä, joiden vuoksi kohdeyleisö mieltää, että osatekijän DOGHNUTS keskitasoinen erottamiskyky tai merkityksettömyys antaa automaattisesti kyseiselle osatekijälle itsenäisen erottamiskykyisen aseman, ja

b)

teki oikeudellisen virheen siltä osin kuin se perusti päätelmän siitä, että sekaannusvaara oli olemassa, pääasiallisesti oletukseen siitä, että osatekijällä DOUGHNUTS on itsenäinen erottamiskykyinen asema, eikä ottanut huomioon kaikkia asian erityispiirteitä, etenkään sitä, että moniosaisen tavaramerkin ensimmäinen osatekijä oli laajalti tunnettu tavaramerkki. Toisin sanoen unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi asiassa Medion annettua tuomiota siten, että se merkitsee sitä, että sen toteamisen, että moniosaisen merkin yhdellä osatekijällä on itsenäinen erottamiskykyinen asema, seurauksena sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin yhteydessä ei ole tarpeen tutkia kaikkia tai joitakin muita asian erityispiirteitä, mikä on ristiriidassa sekaannusvaaran kokonaisarviointia koskevan oikeuskäytännön kanssa.


(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).