Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1 Euroopan parlamentti (jäljempänä parlamentti) on nostanut 12.10.1993 kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan teknisen avun toimittamisesta itsenäisille entisen Neuvostoliiton valtioille ja Mongolialle niiden talouden tervehdyttämiseksi ja vakiinnuttamiseksi 19 päivänä heinäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus (Euratom, ETY) N:o 2053/93.(1)

2 Yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään tässä asiassa ottamaan kantaa kahteen parlamentin ja neuvoston välistä suhdetta koskevaan avainkysymykseen. Ensiksi toteutuuko parlamentin tehokas kuuleminen, jos neuvosto käsittelee komission asetusehdotusta ennen kuin parlamentti antaa lausuntonsa ja antaa asetuksen neljä päivää parlamentin lausunnon antamisen jälkeen? Toiseksi voivatko neuvoston elimet tutkia asetusehdotusta ja ehdottaa siihen muutoksia ennen kuin parlamentilta on edes pyydetty lausuntoa?

3 Asetus N:o 2053/93 on annettu seuraavissa olosuhteissa.

4 TACIS-ohjelma vuosille 1991 ja 1992 luotiin 15.7.1991 annetulla neuvoston asetuksella (ETY, Euratom) N:o 2157/91.(2)

5 Komissio antoi 25.11.1992 asetusehdotuksen (COM(92) 475 lopullinen)(3), joka teki mahdolliseksi teknisen avun jatkamisen uusille itsenäisille valtioille kolmen vuoden puiteohjelmien pohjalta.(4) Kuten asetuksen N:o 2157/91, oikeudellisena perustana on ETY:n perustamissopimuksen 235 artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 203 artikla.

6 Komissio toimitti asetusehdotuksen neuvostolle 15.1.1993 ja antoi sen tiedoksi parlamentille samana päivänä.

7 Neuvoston entinen Neuvostoliitto -työryhmän komission ehdotuksen käsittelyä koskeva asiakirja lähetettiin 4.3.1993 pysyvien edustajien komitealle (jäljempänä Coreper).(5) Neuvosto käsitteli asetusehdotusta 5.4.1993 ja saattoi todeta "mielipiteiden lähentyneen suuresti" tässä asiassa.(6) Neuvosto päätti käsitellä asetusehdotusta uudelleen saatuaan parlamentin lausunnon.

8 Neuvosto toimitti komission asetusehdotuksen parlamentille 5.3.1993 lausuntoa varten. Lausuntoa pyydettiin annettavaksi huhtikuun istunnon yhteydessä.(7)

9 Parlamentin puhemies lähetti ehdotuksen 12.3.1993 toimivaltaisten valiokuntien käsiteltäväksi.

10 Neuvosto vahvisti lausuntopyyntönsä 23.3.1993 ja pyysi, että asia käsiteltäisiin kiireellisenä parlamentin työjärjestyksen 75 artiklan mukaisesti.(8) Tämä pyyntö hylättiin 20.4.1993.(9)

11 Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta (jäljempänä REX-valiokunta) käsitteli mietintöehdotusta 26.4.1993(10) ja hyväksyi 5.5.1993 yksimielisesti luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi.

12 Parlamentti hyväksyi 27.5.1993 melkein kaikki valiokunnan esittämät muutokset.(11) Esittelijälle myönnettiin kuitenkin äänestyksen lykkäys päätöslauselmaluonnoksesta parlamentin työjärjestyksen 40 artiklan 2 kohdan(12) mukaisesti(13), "... ottaen huomioon neuvoston kannan ..."(14)

13 Neuvosto pyysi uudelleen 16.6.1993, että asia käsiteltäisiin kiireellisenä, ja siihen liittyen tarvittaessa ylimääräisen istunnon pitämistä, jotta lausunto voitaisiin antaa kesäkuun aikana.

14 Parlamentti suostui tähän pyyntöön 22.6.1993.

15 Viimeisen 24.6.1993 tapahtuneen valiokuntaan lähettämisen jälkeen 14.7.1993 hyväksyttiin kuulemismenettelyn päättävä luonnos lainsäädäntöpäätöslauselmaksi: komission asetusehdotus hylättiin.(15)

16 Neuvosto antoi 19.7.1993 lopullisen asetuksen N:o 2053/93.

17 Kumoamiskanne perustuu seuraaviin kolmeen kanneperusteeseen:

- parlamentin kuuleminen tapahtui lainvastaisissa olosuhteissa. Kuulemismenettely ei ollut todellinen ja se tapahtui ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan vastaisesti;

- parlamenttia olisi pitänyt kuulla uudelleen;

- asetus N:o 2053/93 on siinä mielessä lainvastainen, että siinä oikeutetaan neuvosto tekemään asetukseen tarkistuksia harkintansa mukaisesti ilman parlamentin väliintuloa.

18 Tutkin näitä kanneperusteita erikseen.

I - Kuulemismenettelyn lainvastaisuus

19 On otettava huomioon, että "kuulemismenettelyssä osallisina olevista toimielimistä (poliittiset toimielimet(16) ja jäsenvaltiot) ainoastaan parlamentti ei ole läsnä neuvoston istunnoissa".(17)

20 Parlamentin oikeuksien kunnioittaminen kuulemismenettelyssä on erittäin tärkeää toimielinten välisen tasapainon ylläpitämiseksi, vaikka Euroopan yhtenäisasiakirjan hyväksymisen jälkeen tämä ei olekaan parlamentin ainoa keino kantansa esittämiseen lainsäädäntömenettelyssä.

21 Yhteisöjen tuomioistuimen asiaan liittyvässä oikeuskäytännössä voi erottaa kolme periaatetta:

- kuuleminen on olennainen muotovaatimus;

- kuulemisen on oltava tehokasta;

- lainsäädäntömenettelystä ei voi sopia.

22 Asiassa Roquette Frères vastaan neuvosto nostettu mitätöimiskanne hyväksyttiin 29.10.1980 annetulla tuomiolla(18); kanne koski neuvoston asetusta, joka oli annettu ilman kuulemismenettelyn noudattamista.

23 Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan:

"Perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan samoin kuin muiden perustamissopimuksen määräysten mukainen kuulemismenettely on parlamentin keino osallistua tehokkaasti yhteisön lainsäädäntömenettelyyn. Tämä toimivalta on olennainen osa perustamissopimuksen mukaista toimielinten välistä tasapainoa. Tämä toimivalta kuvaa, vaikkakin rajoitettuna, demokratian perustavaa periaatetta yhteisöjen tasolla, toisin sanoen periaatetta kansalaisten osallistumisesta vallankäyttöön edustajainkokouksen välityksellä. Parlamentin kuuleminen perustamissopimuksen mukaisissa tapauksissa on olennainen muotovaatimus, jonka rikkominen aiheuttaa kysymyksessä olevan säädöksen mitättömyyden".(19)

24 Yhteisöjen tuomioistuin on soveltanut tätä periaatetta sekä niihin tapauksiin, joissa kuulemista ei ole tapahtunut että niihin tapauksiin, joissa kuuleminen ei ole ollut riittävää.(20)

25 Vaikka on tavallista, että komissio antaa parlamentille tiedoksi asetusehdotusjäljennöksen(21), niin asia tulee virallisesti parlamentissa vireille vasta neuvoston lausuntopyynnöllä. Parlamentin kuulemisvaatimus ei täyty vain tämän pyynnön esittämisellä. "... tämän vaatimuksen kunnioittaminen merkitsee, että parlamentti ilmoittaa kantansa".(22) Komission ehdotuksen hylkääminen on myös perustamissopimuksen tarkoittama parlamentin lausunto.(23)

26 Parlamentin kuulemisen on oltava tehokasta. Kuulemisen on "... voitava vaikuttaa annettavan säädöksen sisältöön".(24) Parlamentin on voitava vaikuttaa neuvoston antamien säädösten sisältöön. Siksi neuvoston on odotettava parlamentin lausuntoa ennen säädöksen antamista.

27 Vaikka parlamentin lausunnon antamiselle ei ole asetettu määräaikaa, katson, että parlamentin toimivalta on tässä suhteessa rajoitettu: edellä mainitun tuomion asiassa Roquette Frères vastaan neuvosto 36 kohdan mukaisesti neuvoston ei tarvitse välittää parlamentin lausunnon puuttumisesta, jos se osoittaa, että "... parlamentin lausunnon saamiseksi etukäteen on käytetty kaikkia mahdollisia keinoja", ilman että parlamentille annettaisiin veto-oikeus.(25)

28 Vaatimus parlamentin kuulemisesta aiheuttaa velvollisuuksia sekä neuvostolle että parlamentille.(26)

29 Kolmas periaate oli, että lainsäädäntömenettelystä ei voida sopia. Jäsenvaltiot ja toimielimet eivät voi käyttää harkintavaltaansa tässä suhteessa:(27)

"Perustamissopimusten mukaisesti toimielinten välisessä tasapainossa Euroopan parlamentin käytäntö ei voi viedä muilta toimielimiltä niiden perustamissopimusten mukaisia oikeuksia".(28)

30 Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Yhdistynyt kuningaskunta vastaan neuvosto(29) 23.2.1988 antaman tuomion mukaisesti:

"... yhteisöjen toimielinten tahdonmuodostusta koskevat säännöt ovat perustamissopimuksessa määrätyt ja ... ne eivät ole jäsenvaltioiden tai toimielinten itsensä sovittavissa".(30)

31 Näissä kolmessa periaatteessa on sovellettu toimielinten välisen rehdin yhteistyön yleistä periaatetta, joka perustuu siihen, että toimielimet pyrkivät toteuttamaan perustamissopimuksessa vahvistettuja yhteisiä päämääriä,(31) ja ne toimivat yhdessä päätöksentekomenettelyssä.

32 Tämä periaate on jo ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa, joka koskee jäsenvaltioita - mutta joka sisältää myös yhteisön toimielimille vastavuoroisia velvollisuuksia rehdistä yhteistyöstä jäsenvaltioiden kanssa(32) - sekä perustamissopimuksen 162 artiklasta(33), joka koskee neuvoston ja komission välisiä suhteita.

33 Yhteisöjen tuomioistuin on soveltanut tätä periaatetta neuvoston, komission ja parlamentin välisiin suhteisiin talousarviomenettelyssä, joka perustuu olennaisesti asiassa Kreikka vastaan neuvosto 27.9.1988 annetun tuomion mukaisesti(34) "toimielinten väliseen vuoropuheluun".(35)

34 Vaikka parlamentin toimivalta on rajoitetumpi kuulemismenettelyssä kuin talousarviomenettelyssä, niin vuoropuhelu on välttämätöntä myös kuulemismenettelyssä. Näin on erityisesti ETY:n perustamissopimuksen 235 artiklan mukaisissa tapauksissa, jolloin neuvosto voi antaa säädöksiä niillä alueilla, joilla sille ei nimenomaisesti anneta toimivaltaa perustamissopimuksessa. Lainsäätäjän valtaa ei ole tässä niin ehdottomasti määritelty kuin esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan alalla, jonka osalta parlamenttia on myös kuultava. (ETY:n perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohta.)

35 Onko tässä tapauksessa tapahtunut tällaista vuoropuhelua?

36 Parlamentin kuulemista komission asetusehdotuksesta ei ole saatettu kyseenalaiseksi. Vain tämän kuulemisen edellytykset on kiistetty. Tutkimme tähän liittyvää kolmea kysymystä peräkkäin:

A - Voiko neuvosto käsitellä asetusehdotusta ennen parlamentin lausuntoa esitettyään kuitenkin lausuntopyynnön?

B - Voiko neuvosto käsitellä asetusehdotusta ennen lausuntopyynnön esittämistä parlamentille?

C - Onko neuvosto tässä tapauksessa toiminut parlamenttiin nähden rehdin yhteistyön periaatteen mukaistesti?

- A -

37 Voiko neuvosto käsitellä komission asetusehdotusta ennen parlamentin lausuntoa? Mikä on neuvoston toimivalta sen odottaessa parlamentin lausuntoa?

38 Perustamissopimuksen 235 artiklan mukaan neuvosto antaa aiheelliset säännökset komission ehdotuksesta ja parlamenttia kuultuaan. Voiko komissio

käsitellä tekstiä ennen tätä kuulemista?

39 Ajan myötä ja yhteisön lainsäädäntötoiminnan kasvaessa lainsäädäntömenettelyä koskeva käytäntö parlamentin kuulemisen osalta on kehittynyt paljon.

40 Neuvosto sitoutui 16.10.1973 parlamentille osoitetussa tiedonannossa helpottamaan kuulemismenettelyä:

"Neuvosto on antanut sisäisiä määräyksiä, jotta päätös parlamentin kuulemisesta komission ehdotuksen osalta tehtäisiin mahdollisimman lyhyessä ajassa (periaatteessa viikon sisällä komission ehdotuksen vastaanottamisesta) ... Sitä paitsi neuvosto on antanut sisäisiä säännöksiä, jotta parlamentin lausuntojen huomioon ottaminen tapahtuisi parhaalla mahdollisella tavalla".(36)

41 Vuodesta 1986 lähtien parlamentin puhemiehelle osoitetuissa kysymyksissä useat Euroopan parlamentin jäsenet(37) käsittelivät kahta ongelmaa. Toisaalta keskustelua komission ehdotuksista käydään samanaikaisesti sekä neuvostossa että parlamentin valiokunnissa. Tällainen käytäntö ei näytä olevan poikkeuksellinen: "In practice, work on a Commission proposal begins immediately within Council bodies, without waiting for the Parliament's Opinion, but the final decision cannot be taken until the Opinion has been received and considered by the Council".(38) Näin ollen on mahdollista, että parlamentti käy keskustelua vanhentuneiden komission tekstien pohjalta. Toisaalta neuvosto tekee yhä enemmän välipäätöksiä "parlamentin lausuntoa odoteltaessa". Parlamentin puhemiehen vastauksissa de Vriesin kysymyksiin annetut luvut(39) osoittavat tämän käytännön selvästikin levinneen.(40)

42 Parlamentti vaati 10.10.1990 antamallaan päätöslauselmalla(41) "1. neuvostoa noudattamaan perustamissopimuksissa määrättyjä menettelyjä, ja että neuvosto ei tee poliittisia sitoumuksia ennen Euroopan parlamentin lausunnon käsittelyä".

43 Parlamentti antoi 21.11.1990 päätöslauselman neuvoston velvollisuudesta odottaa parlamentin lausuntoa(42), jossa parlamentti totesi, että "useissa tapauksissa" neuvosto oli aloittanut asian käsittelyn komission ehdotuksen pohjalta ennen parlamentin lausuntoa, ja että neuvosto olisi jopa tehnyt poliittisia sitoumuksia etukäteen.

44 Onko tämä käytäntö yhdenmukainen niiden parlamentin oikeuksien kanssa, joita sillä on kuulemismenettelyssä?

45 Olisi turha vaatia neuvostoa odottamaan parlamentin lausuntoa komission ehdotuksesta ennen minkäänlaista kysymyksessä olevan säädösehdotuksen tutkimista, keskustelua tai harkintaa.(43) Katson, että tällainen käytäntö on oikeutettu sekä oikeudellisin että lainsäädäntöpoliittisin perustein.

46 Lainsäädäntöpoliittisten perusteiden osalta esitän seuraavaa:

- parlamentin kuulemismenettelyn väistämättömät viivästymiset;

- parlamentin rajoittava suhtautuminen sen työjärjestyksen 97 artiklan kiireellisen käsittelyn käyttöön (entinen 75 artikla);

- tarve antaa nopeasti säädöksiä kaikilla niillä alueilla, joissa säädökset ovat ajallisesti rajoitettuja tai ne on uusittava tietyin määräajoin;

- tarvittava aika yhteisymmärryksen saavuttamiseksi neuvostossa niillä aloilla, joita yksimielisyysvaatimus koskee;

- sen keskustelun monipuolistuminen, jota käydään parlamentin valiokunnissa ja jossa neuvoston edustaja voi tarvittaessa tuoda esille oman toimielimensä kannan.

47 Tällainen käytäntö on vielä perusteellisemmin oikeutettu oikeudellisin perustein.

48 Toisaalta missään ei velvoiteta neuvostoa olemaan toimimatta, kunnes parlamentin lausunto on annettu.(44)

49 Toisaalta kuulemismenettely ei oikeuta parlamenttia antamaan lausuntoa neuvoston viimeisimmäksi laatimasta tekstistä. Perusolemukseltaan tämä teksti on joustavaa ja sitä voidaan muuttaa lopullisen asetuksen antamiseen asti. Vaikka neuvosto ei voikaan antaa lopullista säädöstä ennen parlamentin lausuntoa, niin menettelyssä ei milloinkaan vaadita ankaraa yhdenmukaisuutta sen tekstin välillä, josta parlamentti antaa lausuntonsa ja neuvoston muokkaaman tekstin välillä. Parlamentti antaa lausuntonsa komission ehdotuksesta. Tämä erottaa nimenomaisesti kuulemismenettelyn yhteispäätösmenettelystä, jossa pyritään "sopimukseen yhteisestä ehdotuksesta"(45) tai yhteistoimintamenettelystä, jossa parlamenttia kuullaan sekä komission ehdotuksesta että neuvoston "yhteisestä kannasta"(46). Kun lausuntomenettelyssä neuvoston on noudatettava parlamentin lausuntoa säädöksen antaessaan, niin kuulemismenettelyssä neuvosto voi poiketa parlamentille annetusta tekstistä.

50 Sekä perustamissopimuksessa että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja parlamentin käytännössä on pyritty takaamaan parlamentin kuulemisen tehokkuus.

51 Parlamentille helmikuussa 1990 esittämänsä hyvän menettelytapajärjestyksen mukaisesti(47) ennen parlamentin lausunnon antamista komissio pyrkii tiedottamaan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle pääasiallisista neuvostossa käytävien keskustelujen sisällöistä, erityisesti jos keskusteluissa poiketaan komission alkuperäisestä ehdotuksesta.

52 Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut asiassa Tunnel Refineries vastaan neuvosto 30.9.1982 antamassaan tuomiossa,(48) että jos parlamentti hyväksyy asetusehdotuksen ilman muutoksia ja neuvostossa käytävät alustavat keskustelut eivät aiheuta mitään olennaisia muutoksia lopulliseen asetustekstiin, niin asetus voitiin antaa ilman parlamentin uutta kuulemista, kun parlamentti oli jo kerran antanut lausuntonsa.

53 Yhteisöjen tuomioistuimen uudelleen kuulemista koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti parlamenttia on kuultava uudelleen, jos neuvosto tekee olennaisia muutoksia lopulliseen tekstiin.(49) Tätä toista kuulemista ei tarvitse suorittaa vähäisten tekstimuutosten vuoksi.

54 Jos neuvosto tekee muutoksia ehdotukseen alustavissa keskusteluissa, komissio voi käyttää oikeuttaan antaa muutettu ehdotus neuvostolle, joka puolestaan antaa sen tiedoksi parlamentille, ja parlamentti voi keskustella ajan tasalle saatetusta tekstistä ja vaikuttaa neuvostossa käytäviin keskusteluihin. Itse asiassa niin kauan kuin neuvosto ei ole ratkaissut asiaa, komissio voi muuttaa ehdotustaan EY:n perustamissopimuksen 189 a artiklan 2 kohdan mukaisesti(50) koko säädöksen antamiseen päättyvän menettelyn ajan, mutta neuvosto tai parlamentti eivät voi pakottaa komissiota tähän. Wyatt ja Dashwood ovat ottaneet huomioon tämän mahdollisuuden: "... komissio voi muuttaa ehdotustaan helpottaakseen neuvoston päätöksentekoa".(51)

55 Tämän olettamuksen mukaan parlamenttia ei oikeastaan "kuulla uudelleen" (parlamentti ei ole vielä antanut lausuntoaan), vaan parlamenttia kuullaan muutetusta ehdotuksesta. Parlamentti ehdottikin nimenomaisesti näin velvollisuudesta odottaa parlamentin lausuntoa yhteistoimintamenettelyssä 21 päivänä marraskuuta 1990 antamassaan päätöslauselmassa:(52)

"Parlamentti korostaa ... että sisämarkkinoiden luomiseksi 1.1.1993 alkaen noudatettu menettely vaatii usein, että Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat samanaikaisesti lainsäädäntöehdotuksia, ja siten komission edellytetään noudattavan perustamissopimuksen 149 artiklan 3 kohdan mahdollisuutta, jotta parlamentti voisi antaa lausuntonsa ajan tasalla olevasta lainsäädäntöehdotuksesta, ja komission tulisi antaa muutettu ehdotuksensa ennen Euroopan parlamentin ensimmäistä käsittelyä, jotta otettaisiin huomioon neuvostossa tapahtunut työskentely, silloin kun neuvosto muuttaa olennaisesti komission alkuperäistä ehdotusta."

56 Tässä tarkoituksessa parlamentti hyväksyi 15.9.1993(53) pidetyssä istunnossaan uuden 56 artiklan työjärjestykseensä, jonka mukaisesti:

"Komission ehdotuksen muuttaminen

1) Jos toimivaltainen valiokunta komission ehdotusta käsitellessään saa tietoonsa, että neuvosto aikoo muuttaa ehdotustaan merkittävästi, se kysyy virallisesti komissiolta, aikooko se muuttaa ehdotustaan.

2) Jos komissio ilmoittaa, että se aikoo muuttaa ehdotustaan, toimivaltainen valiokunta lykkää kyseisen ehdotuksen käsittelyä, kunnes sille on annettu tieto uudesta ehdotuksesta tai komission tekemistä tarkistuksista.

3) Kun komission ehdotusta käsitellään toimivaltaisessa valiokunnassa, komissio voi oma-aloitteisesti antaa ehdotustaan koskevia tarkistuksia suoraan valiokunnalle käsiteltäväksi.

4) Jos komissio vastaa 1 kohdassa tarkoitettuun kysymykseen, että sillä ei ole aikomusta muuttaa ehdotustaan, toimivaltainen valiokunta jatkaa ehdotuksen käsittelyä. Komission ilmoitus liitetään mietintöön, ja parlamentti katsoo sen sitovan komissiota myös ensimmäisen käsittelyn päättämisen jälkeen.

5) Jos neuvosto 4 kohdan mukaisen komission tiedonannon jälkeen tekee komission kannasta huolimatta päätöksen, joka merkittävästi muuttaa alkuperäistä komission ehdotusta, parlamentin puhemies muistuttaa neuvostoa sen velvollisuudesta kuulla parlamenttia uudestaan."

57 On huomattava, että tässä parlamentin työjärjestyksen artiklassa myönnetään epäsuorasti neuvoston oikeus keskustella komission ehdotuksesta ennen parlamentin lausunnon antamista.

58 Katson, että tämän artiklan mukainen menettely turvaa parlamentin oikeudet. Koska komissio esittää parlamentille muutetun ehdotuksen, niin parlamenttia kuullaan tekstistä, joka sisältää mahdolliset muutokset neuvostossa käydyistä neuvotteluista, ja parlamentti voi siten vaikuttaa tehokkaasti neuvoston käsittelyyn.

59 Parlamentti ei ole kuitenkaan riippuvainen komissiosta. Jos komissio ei tiedottaisikaan muutoksista - eli se ei katsoisi tarpeelliseksi esittää muutettua ehdotusta - tämä ei estä sitä, että parlamenttia kuultaisiin uudelleen olennaisista muutoksista.

60 Katson kuitenkin, että jos parlamentille annettaisiin tehokkaan kuulemisen varmistamiseksi oikeus tulla kuulluksi viimeisenä muutosten tärkeydestä neuvoston tekstistä huolimatta niin tämä vääristäisi kuulemismenettelyä ja muuttaisi sitä yhteistoimintamenettelyn kaltaiseksi.

61 Toistan, että lausunto on annettava komission ehdotuksesta tietäen, että parlamentille ilmoitetaan kaikista neuvoston tekemistä olennaisista muutoksista, joko komission uudella ehdotuksella tai uudella lausuntopyynnöllä.

62 Toisaalta neuvoston kanta ei voi olla lopullinen, ja se on siten muutettavissa niin kauan kuin parlamentti ei ole antanut lausuntoaan.(54)

63 Katson, että yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Kreikka vastaan komissio esittämän "toimielinten välisen vuoropuhelun" pohjalta kunnioitetaan perustuslaillista periaatetta toimielinten välisestä rehdistä yhteistyöstä.

64 Yhteenvetona ensimmäisen kohdan suhteen katson, että sekä neuvosto että parlamentti voivat käsitellä samanaikaisesti ehdotusta sillä edellytyksellä, että jos neuvostossa päädytään alustavien keskustelujen ja poliittisten sitoumusten pohjalta olennaisiin muutoksiin lopullisen asetustekstin osalta, on parlamenttia kuultava uudelleen.

65 Vastaus ensimmäiseen perusteeseen riippuu siitä, onko kysymyksessä olennainen muutos. Tämä kysymys liittyy toiseen perusteeseen uudelleen kuulemisesta niille yhteisestä asiasta: onko neuvosto muuttanut olennaisesti komission alkuperäistä ehdotusta?

- B -

66 Mitä tulee sellaiseen tapaukseen, että neuvosto käsittelisi komission ehdotusta ja muuttaisi sitä ennen lausuntopyynnön esittämistä parlamentille? Voiko neuvosto pyytää parlamentin lausuntoa tekstistä, joka ei ole neuvoston käsittelyn perusteella laadittu viimeisin versio?

67 Toimielinten välisen rehdin yhteistyön periaate edellyttää, että teksti, josta parlamentin lausuntoa pyydetään, ja teksti, jota komissio käsittelee, ovat samanlaiset.

68 Tämä periaate huomioon ottaen miten menetellään sellaisessa tapauksessa, jossa neuvosto ja parlamentti ovat saaneet samanlaiset tekstit ja sinä ajankohtana, jona parlamentti vastaanottaa neuvostolta komission alkuperäisen ehdotuksen, niin neuvostossa onkin tehty jo muutoksia tähän tekstiin?

69 Esitämme tässä asiassa kolme huomautusta.

70 Ensimmäiseksi tällainen tilanne ei tulisi kysymykseen, jos neuvosto pyytäisi parlamentin lausuntoa heti saatuaan komission ehdotuksen tai ennen sen tutkimisen aloittamista.(55)

71 Toiseksi parlamentti antaa lausuntonsa komission ehdotuksesta eikä neuvoston käsittelyn perusteella laaditusta tekstistä, joten yhteisöjen lainsäädäntömenettelyä koskevat säännöt eivät kiellä sitä mahdollisuutta, että neuvosto aloittaisi keskustelun ehdotuksesta jo ennen varsinaista lausuntopyyntöä sillä ehdolla, että se voi muuttaa parlamentin lausunnon mukaisesti väliaikaisesti omaksumaansa kantaa. Tässä vaiheessa neuvosto ei voi vielä hyväksyä lopullista tekstiä.

72 Nyt esillä olevassa asiassa,

- Coreper ei ollut vielä tutkinut komission ehdotusta ennen parlamentille 5.3.1993 esitettyä lausuntopyyntöä (Coreper käsitteli sitä ensimmäisen kerran 24.3.1993) eikä neuvostokaan ole tutkinut sitä (neuvosto käsitteli ehdotusta ensimmäisen kerran 5.4.1993). Tähän päivämäärään mennessä eli 5.3.1993 mennessä oli olemassa entinen Neuvostoliitto -työryhmän esittämä väliaikainen raportti ja asetusteksti "sellaisena kuin se ilmenee työryhmätöiden pohjalta".

- Entinen Neuvostoliitto -työryhmän 4.3.1993 laatima teksti - eli juuri ennen parlamentille esitettyä lausuntopyyntöä - ei ole lopullinen teksti: TACIS-ohjelman soveltamisesta Mongoliaan ei ole sovittu.(56) Liitteen II luettelo teknisen avun ensisijaisista alueista ei ole lopullinen, ja siihen on esitetty useita varaumia. Ehdotettu komitea on hallintokomitea ja neljä jäsenvaltiota ovat toivoneet menettelyn III säilyttämistä.(57) Lopullinen asetus on tämän kaavan mukainen.

73 Katson siten, että on liioiteltua väittää, että 5.3.1993 esitetty ehdotus "... ei ollut enää ajan tasalla ..."(58) tai "... että ennen parlamentille esitettyä lausuntopyyntöä neuvostossa käytyjen keskustelujen tuloksena teksti olisi vanhentunut."(59)

74 Kolmanneksi neuvoston ehdotukseen suunnittelemat muutokset ennen lausuntopyynnön esittämistä parlamentille eivät vaikuta siihen, onko menettelyä noudatettu asianmukaisesti, sillä ne samoin kuin lausuntopyynnön esittämisen jälkeenkin tehdyt muutokset edellyttävät parlamentin uutta kuulemista, jos ne ovat olennaisia ja tulevat lopulliseen asetustekstiin.

75 Neuvoston valta käsitellä ehdotusta ennen jopa parlamentin käsittelyä voisi merkitä oikeuden väärinkäyttöä, jos parlamentti ei saisi ollenkaan tietoonsa neuvostossa tehtyjä muutoksia. Tätä näkökantaa on tutkittava tarkemmin.

76 Katson, että yhteistyö toimielinten välillä on ollut rehtiä, sillä parlamentti on saanut tietoonsa neuvoston kannan pääasiallisista erimielisyyttä aiheuttaneista kohdista. Itse asiassa:

- Neuvosto ei ole koskaan aikonut olla pyytämättä Euroopan parlamentin lausuntoa.(60)

- REX-valiokunta tiesi neuvoston aikomuksesta lisätä asetukseen liite II aloista, joille annettaisiin ensisijaisesti apua, (ja valiokunta otti tämän jopa tehtäväkseen esittämällän muutoksella N:o 20). Valiokunta tiesi myös, että neuvosto aikoi perustaa sääntelykomitean.(61)

- Komission edustaja, joka oli läsnä muutoksesta käydyissä keskusteluissa, tiedotti parlamentille neuvoston komitelogiaa koskevista muutosaikomuksista.(62) Neuvoston kanta tässä asiassa(63) johti parlamentin antamaan hylkäävän lausunnon(64).

- Neuvosto oli edustettuna parlamentissa 26. ja 27.5.1993 käydyissä keskusteluissa.

77 Esitän vielä lopullisen huomion. Ei ole ollenkaan varmaa, että parlamentti olisi käyttänyt kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja vaikuttaakseen neuvoston päätökseen:

- Neuvosto olisi varmasti käsitellyt tekstiä uudelleen, jos muutokset olisi esitetty sille. Komissio olisi voinut tehdä muutoksia myös esittämällä muutetun ehdotuksen.(65) Neuvosto ei olisi voinut poiketa siitä kuin yksimielisesti.(66) Parlamentti päätti antaa yksikertaisen hylkäävän lausunnon komission ehdotuksesta.

- Parlamentti olisi voinut lausunnon antamalla aloittaa sovittelumenettelyn, jota on tarkoitettu 4.3.1975 annetussa yhteisessä julistuksessa,(67) mitä taloudellisen ulkosuhteiden valiokunnan laatiman lainsäädäntöpäätöslauselmaluonnoksen kohdassa 4 suositeltiin voimakkaasti. Tiedetään, että neuvoston ja parlamentin pääasiallinen riidanaihe liittyi komitelogiaan. Euroopan parlamentti oli 23.10.1986 antamassaan päätöslauselmassa nimenomaisesti toivonut "... neuvoston osalta sovittelua, kun neuvosto aikoo säätää komiteamenettelystä".(68)

78 Katson siten, että parlamentin kuuleminen on ollut todellista eikä sen oikeuksia ole loukattu, sillä varauksella, että neuvoston tekemät muutokset eivät olleet olennaisia, jolloin parlamenttia olisi ollut kuultava uudelleen. Tämä on nimenomaisesti toisen perusteen tarkoitus.

II - Velvollisuus kuulla parlamenttia uudelleen

79 Perustamissopimuksessa ei ole nimenomaisesti määrätty velvollisuudesta kuulla parlamenttia uudelleen. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että

"... velvollisuus kuulla parlamenttia perustamissopimuksessa edellytetyissä yhteisön lainsäädäntömenettelyn eri vaiheissa merkitsee myös sitä, että parlamenttia on kuultava uudelleen, kun lopullinen teksti kokonaisuudessaan poikkeaa sisällöltään siitä, mistä parlamenttia on jo kuultu, jolleivät nämä muutokset vastaa olennaisilta osiltaan parlamentin itsensä esittämiä muutoksia".(69)

80 Parlamentti katsoo, että komission ehdotusta on muutettu neljässä olennaisessa kohdassa:

- TACIS-avun edunsaajien osalta (2 artikla);

- asetuksen aineellisen soveltamisalan osalta lisäämällä asetukseen uusi liite II;

- asettamalla uusi ehto vastavuoroisuudesta (7 artiklan 4 kohta);

- komitelogiaa koskevan sääntelyn osalta (7 artikla). Neuvosto valitsi sääntelykomitean hallintokomitean sijasta.

81 Ensimmäinen kohta on tekninen säännös, jolla pyritään estämään se, että Mongolia saisi samanaikaisesti asetuksessa (ETY) N:o 443/92(70) tarkoitettua rahoitusapua ja teknistä apua sekä TACIS-ohjelman mukaista apua. Tällä säännöksellä pyrittiin pitämään Mongolia mukana TACIS-ohjelmassa, vaikka Mongolia oli jo aikaisemmissa avustusohjelmissa mukana.(71) Mongolia on TACIS-ohjelman edunsaajien joukossa niin asetusehdotuksessa kuin itse asetuksessa. Uuden 2 artiklan lisäämisellä tekstiin pyrittiin välttämään ainoastaan avustusten päällekkäisyys. Budjettivaliokunta katsoo 20.4.1993 antamassaan lausunnossa, että "... on tärkeää, että Mongolia on edunsaajien joukossa ottaen huomioon Mongolian asema ja sen avun tarve, joka on verrattavissa usean itsenäisen valtion avun tarpeeseen, ja tämän valtion tahto demokraattisen poliittisen järjestelmän aikaansaamiseksi".(72) Ulkosuhteiden valiokunnan perustelujen 4 kohdassa ehdotetaan suoraan, että Mongolia ei voisi saada asetuksessa N:o 443/92 Aasian kehitysmaille tarkoitettua apua sekä TACIS-ohjelman mukaista apua.(73)

82 Uusi 2 artikla muuttaa menettelyä Mongolialle annettavan avun osalta. Artikla ei kuitenkaan vaikuta asetuksen sisältöön.

83 Toisen kohdan osalta liitteen II lisääminen asetukseen ei edellytä parlamentin uutta kuulemista. Liitteessä II luetellaan "erityisesti ja ohjeellisesti"(74) ne alueet, joihin tekninen apu ensisijaisesti kohdistuu. Tämä luettelo on esimerkinomainen eikä tyhjentävä. Se korvaa komission ehdotuksen 3 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan:

"Tekninen apu kohdistuu ensisijaisesti inhimillisten voimavarojen kehittämiseen, yritysten tukemiseen, mukaan lukien rahoituspalvelut, elintarvikkeiden tuotantoon, jakeluun ja markkinointiin, energiaan ja kuljetuksiin."

84 Tämä säännös, joka ei ole myöskään tyhjentävä, ei sulje pois yhtään liitteen

II aloista.

85 Lisäksi tämä liite on melkein samanlainen kuin parlamentin 27.5.1993 antama muutos N:o 24, jolla luotiin liite I a.(75)

86 Komission ehdotuksen mukainen 3 artiklan 3 kohdan korvaaminen 4 artiklan 3 kohdalla ja liitteellä II merkitsee muutosta asetuksen aineellisen soveltamisalan määrittämiseen. Vaikka liitteessä II luetellaan esimerkinomaisesti enemmän alueita, ei se kuitenkaan muuta olennaisesti asetuksen soveltamisalaa. Kysymyksessä on enemmän "menetelmän kuin perustan muutos" edellä mainitussa asiassa Buyl ym. vastaan komissio annetun tuomion 23 kohdan mukaisesti.

87 Kolmannen kohdan osalta on todettava, että vastavuoroisuuden vaatimus on osoitus vain alalla vallinneesta vakiintuneesta käytännöstä ja vaatimus ei kumoa TACIS-ohjelman periaatteita tai järjestelmää.

88 Tutkin paljon arkaluontoisempaa kysymystä komitelogiasta. Komission ehdotuksen 7 artiklassa oli säädetty menettelyn II vaihtoehdon b mukaisesta hallintokomiteasta:(76) komissio päättää välittömästi sovellettavista toimenpiteistä. Jos nämä toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia, komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään kuuden viikon ajan, ja tässä ajassa neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin.

89 Asetuksen N:o 2053/93 8 artiklassa perustetaan menettelyn III vaihtoehdon a mukainen hallintokomitea: jos komitea ei ole antanut lausuntoaan tai on antanut kielteisen lausunnon, komissio tekee viipymättä ehdotuksen neuvostolle tarvittavista toimenpiteistä. Jos neuvosto ei tee päätöstä, komissio on uudelleen toimivaltainen ja voi tehdä päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

90 Katson, että on olemassa merkittävä ero menettelyn I mukaisen neuvoa-antavan komitean ja menettelyjen II ja III mukaisten komiteoiden välillä, sillä ensiksi mainittu ei anna neuvostolle minkäänlaista päätösvaltaa.

91 Myös toisaalta menettelyn II vaihtoehtojen a ja b sekä menettelyn III vaihtoehdon a mukaisten komiteoiden ja toisaalta menettelyn III vaihtoehdon b tyypin komiteoiden välillä on myös olennainen ero. Itse asiassa ainoastaan viimeisessä menettelyssä voidaan päätyä umpikujaan, sillä neuvosto voi estää kaiken päätöksenteon yksinkertaisella enemmistöllä.

92 Sitä vastoin menettelyn II vaihtoehtojen a ja b sekä menettelyn III vaihtoehdon a mukaiset menettelyt eroavat toisistaan vain vähän, kuten määräaikojen osalta ja siinä, että neuvoston lopullinen päätös tehdään komission ehdotuksesta, mikä vahvistaa komission asemaa, koska neuvosto voi poiketa komission ehdotuksesta vain yksimielisesti.(77) Niille on yhteistä, että jos neuvosto ei tee päätöstä, toimivalta palautuu komissiolle, joka tekee päätöksen.

93 Yhteenvetona katson, että menettelyn II vaihtoehdon b mukaisen hallintokomitean ja menettelyn III vaihtoehdon a mukaisen sääntelykomitean välillä ei ole sellaisia eroja, että voitaisiin puhua asetuksen olennaisista muutoksista, jotka vaikuttavat "... annetun säädöksen perustaan ...".(78)

94 Katson siten, että nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys komission ehdotuksen olennaisesta muutoksesta verrattuna lopullisesti annettuun asetukseen.

95 Parlamenttia ei tarvitse kuulla uudelleen toisen kanneperusteen pohjalta. Itse asiassa on tärkeää todeta, että neuvoston suunnitelma menettelyn III mukaisen komitean perustamisesta oli parlamentin tiedossa(79) ja kysymystä komitelogiasta oli todella käsitelty parlamentin keskusteluissa,(80) ja useat parlamentin jäsenistä syyttivät nimenomaisesti vuosien 1991-1992 TACIS-ohjelmassa olevaa hallintokomiteaa rahoituksen saamisessa ja päätöksenteossa tapahtuneista myöhästymisistä.(81) Tämä kysymys oli kompastuskivenä neuvoston ja parlamentin välillä, joka lopulta johti parlamentin antamaan hylkäävän lausunnon komission ehdotuksesta.

96 Neuvoston edustajalle tehtiin kysymyksiä parlamentin keskusteluissa tästä nimenomaisesta asiasta.(82)

97 Keskustelujen jälkeen parlamentti neuvoston aikomuksista tietoisena päätti kuitenkin hylätä asetusehdotuksen kokonaisuudessaan. Siten REX-valiokunnan ehdottama muutos neuvoa-antavasta komiteasta jäi vaille jatkotoimenpiteitä.

98 Kaksi ensimmäistä kanneperustetta on hylättävä.

III - Asetuksen N:o 2053/93 selvä lainvastaisuus

99 Parlamentti "... pitää selvästi lainvastaisena sitä, että parlamentin pakollisen kuulemisen jälkeen hyväksyttyä tekstiä voitaisiin muuttaa sitä täytäntöönpantaessa ilman parlamentin uudelleen kuulemista".(83)

100 Kanteen kohteena olevan asetuksen 7 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan:

"Palveluja koskevat sopimukset tehdään yleensä rajoitetulla tarjouspyynnöllä ja yhden tarjouksen menettelyllä enintään 300 000 ecun arvoisten interventioiden osalta. Neuvosto voi tarkistaa tätä summaa komission ehdotuksesta ottaen huomioon vastaavista tapauksista saadun kokemuksen."

101 Parlamentti katsoo, että oikeuksiensa kunnioittamiseksi sitä on kuultava ennen tällaista tarkistusta, kun kysymyksessä on perustamissopimuksen 235 artiklaan perustuva asetus.

102 Yhteisön oikeudessa vallitsee normihierarkia. Toisaalta ovat perustamissopimusten mukaisten menettelyjen nojalla annetut perusasetukset ja toisaalta asetukset, jotka joko komissio on antanut neuvoston valtuutuksesta ETY:n perustamissopimuksen 155 artiklan kolmannen luetelmakohdan perusteella tai jotka neuvosto on itse antanut ETY:n perustamissopimuksen 145 artiklan kolmannen luetelmakohdan perusteella. Näiden asetusten säätämismenettelystä säädetään perusasetuksessa.

103 Näiden kahden säädöstyypin keskinäisen hierarkian mukaan täytäntöönpanoasetuksella ei voi muuttaa perusasetuksessa säädettyjä periaatteita tai poiketa niistä. Täytäntöönpanoasetuksella ei voida ylittää perusasetuksessa vahvistettuja täytäntöönpanorajoja.(84) "Delegoitu toimivalta ei ... ole kuin täytäntöönpanovaltaa eikä perustamissopimuksen määräyksen ensisijaista soveltamisvaltaa."(85)

104 Yhteisöjen tuomioistuin on ottanut kantaa neuvoston delegointivaltaan yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa runsaassa oikeuskäytännössään:

"... niin perustamissopimuksen mukaisessa lainsäädäntöjärjestelmässä, erityisesti artiklan 155 kolmannessa luetelmakohdassa, kuin myös yhteisön toimielinten käytännössä tunnustetaan jäsenvaltioissa vallitsevien oikeudellisten käsitysten mukaisesti ero niiden toimenpiteiden välillä, joiden perusta on perustamissopimuksessa, ja niiden johdetun oikeuden toimenpiteiden välillä, joilla pyritään panemaan täytäntöön perustamissopimukseen perustuvat toimenpiteet;

... siten voidaan vaatia, että neuvosto on antanut kaikki yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevien asetusten yksityiskohdat 43 artiklan menettelyn mukaisesti;

... tätä säännöstä on noudatettu, kun säänneltävän asian olennaiset osat on annettu säännöksen mukaista menettelyä noudattaen;

... sitä vastoin perusasetusten täytäntöönpanosäädökset voidaan antaa erilaisen menettelyn pohjalta kuin perustamissopimuksen 43 artiklan nojalla, eli joko komissio voi antaa ne itse tai komissio antaa säädökset 155 artiklan mukaisen valtuutuksen perusteella."(86)

105 Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut tämän artiklan suhteen, että perustamissopimuksen järjestelmä samoin kuin käytännön vaatimukset edellyttävät täytäntöönpanon käsitteen laajaa tulkintaa.(87)

106 Komissiolle delegoitu täytäntöönpanoasetusten säätämisvalta on myös tavallinen julkisten hankintojen osalta.(88)

107 Euroopan yhtenäisasiakirjassa muutettiin perustamissopimuksen 145 artiklaa ja rajoitettiin neuvoston oikeutta siirtää itselleen täytäntöönpanovaltaa seuraavasti:

"... neuvosto voi antaa itselleen suoraan täytäntöönpanovaltaa vain erityistapauksissa, ja päätös on perusteltava yksityiskohtaisesti."(89)

108 Parlamentti ei ole läsnä komission rinnalla toimivissa komiteoissa,(90) eikä niissä menettelyissä, joissa neuvosto antaa itselleen täytäntöönpanovallan, kuten esimerkiksi asetuksen N:o 2053/93 7 artiklan mukaisessa menettelyssä. Tämä järjestelmä on kuitenkin looginen. Jos parlamentin lausuntoa pyydetään tavallisesti "... kun on tehtävä poliittinen valinta, on myös selvää, ettei parlamentin tule puuttua asiaan, kun kysymyksessä on vain pelkkä hallintotoimi."(91) Täytäntöönpanomuodollisuuksien liitännäisen tai toissijaisen luonteen vuoksi niistä päätetään vähin "juhlallisuuksin". Tämä toimivallan siirtämisen mahdollisuus on valtapeliä parlamentin ja muiden toimielinten välillä, ja nämä saattavat käyttää tätä keinona syrjäyttää parlamentti lainsäädäntömenettelystä.(92) Siten vuodesta 1967 lähtien(93) parlamentti on vaatinut tulla kuulluksi perusasetuksien nojalla laadituista teksteistä, joilla on huomattava poliittinen, taloudellinen tai oikeudellinen vaikutus näihin asetuksiin. Johdetun yhteisöoikeuden täytäntöönpanomenettelyihin liittyvässä päätöslauselmassaan(94) parlamentti vaati rajoittamaan ankarasti komiteoiden toimivaltaa, koska "komiteoita ei ole mainittu perustamissopimuksessa".

109 Perustamissopimuksen 145 artiklan perusteella neuvoston itselleen antama täytäntöönpanovalta on laillinen, vaikka täytäntöönpanosäädösten antamismenettelyssä ei noudateta samaa menettelyä kuin perusasetusten osalta.

110 Koskeeko kanteen kohteena olevan asetuksen 7 artikla perusasetuksen täytäntöönpanon yksityiskohtaisia sääntöjä tai soveltamista vai koskeeko artikla tässä asetuksessa esitettyjä perusperiaatteita?

111 Merkitseekö palveluja koskevien sopimusten rajoitettujen tarjouspyyntöjen ja yhden tarjouksen menettelyn ylärajan asettaminen asetuksen N:o 2053/93 täytäntöönpanon yksityiskohtaisia sääntöjä tai soveltamista?

112 Esitän tässä kaksi huomautusta.

113 Asetuksen N:o 2053/93 7 artiklan 2 kohdan toinen alakohta on aikaisemman asetuksen N:o 2157/91 mukainen, jossa oli sama 300 000 ecun tarkistusraja.(95)

114 Näissä kahdessa tapauksessa parlamentin ulkopuolelle jättävä tarkistamiskynnys ei ollut komission ehdotuksessa, ja neuvosto oli lisännyt sen ehdotukseensa.

115 Neuvostolle annettu toimivalta rajoittuu palveluja koskeviin sopimuksiin. Tietysti valittaessa suorat sopimukset ja rajoitetut tarjouspyynnöt nopeutetaan päätöksentekoprosessia ja alennetaan sitä kynnystä, jossa komissio voi tehdä suoria sopimuksia ja vahvistaa siten järjestelmän tehokkuutta. Kuitenkin 7 artiklan

2 kohdan toisessa alakohdassa ei kyseenalaisteta asetuksen periaatteita eikä tulkintaa eikä siinä poiketa "täytäntöönpanovallasta"(96), joka olisi mahdollista delegoida.

116 Kolmas kanneperuste on myös hylättävä.

117 Näin ollen katson, että kanne on hylättävä.

(1) - EYVL L 187, s. 1.

(2) - Teknisen avun toimittamisesta Sosialististen neuvostotasavaltojen liitolle sen talouden tervehdyttämiseksi ja vakiinnuttamiseksi annettu neuvoston asetus (EYVL L 201, s. 2).

(3) - EYVL C 48, s. 13.

(4) - Ks. 5 artiklan 1 kohta.

(5) - Ks. neuvoston vastaukset yhteisöjen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin.

(6) - Ks. edellinen alaviite.

(7) - Ks. kanteen liite 2.

(8) - Ks. kanteen liite 3.

(9) - EYVL C 150, s. 26.

(10) - Mietintöehdotuksen oli laatinut parlamentin jäsen Henry Chabert.

(11) - EYVL C 176, s. 178.

(12) - Tästä artiklasta tuli 105 artiklan 1 kohta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen aiheuttamien parlamentin työjärjestyksen muutosten vuoksi (EYVL C 268, s. 51).

(13) - Ks. EYVL, liite, N:o 3 - 431, Euroopan parlamentin keskustelut, istuntokausi 1993-1994, s. 344, ja EYVL C 255, s. 81.

(14) - EYVL C 176, s. 152.

(15) - Ks. EYVL, liite, N:o 3 - 433, Euroopan parlamentin keskustelut, istuntokausi 1993-1994, s. 191, ja EYVL C 255, s. 81.

(16) - Vaikka komissiolla ei ole varsinaista oikeutta, se on kuitenkin "kutsuttu" osallistumaan neuvoston istuntoihin (neuvoston työjärjestyksen 4 artiklan 2 kohta). Tästä on kysymys myös tässä tapauksessa.

(17) - Ks. Yhdistyneen kuningaskunnan väliintulokirjelmästä annettu parlamentin kanta, 16 kohta, vireillä olevassa asiassa C-65/93, parlamentti v. neuvosto.

(18) - Ks. asia 138/79 (Kok. 1980, s. 3333).

(19) - Ks. alaviite 33.

(20) - Ks. asia C-65/90, parlamentti v. neuvosto, tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4593), ja asia C-388/92, parlamentti v. neuvosto, tuomio 1.6.1994 (Kok. 1994, s. I-2067).

(21) - Komissio on sitoutunut menettelemään näin 30.5.1973 antamallaan tiedonannolla, Bieber, R.: "Artikel 137", Kommentar zum EWG-Vertrag, Groeben, Thiesing, Ehlermann, 4. painos, s. 4132. Tästä on kysymys myös tässä tapauksessa.

(22) - Ks. edellä mainittu tuomio asiassa Roquette Frères v. neuvosto, 34 kohta.

(23) - Ks. Bieber, R.: "Legislative procedure for the establishment of the single market", CMLR, 1988, s. 711, 716.

(24) - Ks. asia 167/87, komissio v. neuvosto, tuomio 27.9.1988, 20 kohta (Kok. 1988, s. 5545).

(25) - Ks. tältä osin edellä alaviitteessä 17 mainittu tuomio asiassa C-65/93, parlamentti v. neuvosto.

(26) - Ks. tältä osin julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotuksen 28 ja 29 kohta asiassa C-316/91, parlamentti v. neuvosto, tuomio 2.3.1994 (Kok. 1994, s. I-625): "Parlamentin osallistumista lainsäädäntötyöhön ei voi pitää pelkkänä oikeutena vaan myös vastuuna, joka on annettu sille ja josta se ei voi luopua" (28 kohta).

(27) - Ks. tältä osin julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotuksen 48 kohta edellä 20 kohdassa mainitussa asiassa parlamentti v. neuvosto, tuomio 1.6.1994.

(28) - Asia 149/85, Wybot, tuomio 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2391, 23 kohta).

(29) - Asia 68/86 (Kok. 1986, s. 855).

(30) - Ks. alaviite 38.

(31) - Ks. 4 artikla.

(32) - Asia 230/81, Luxemburg v. parlamentti, tuomio 10.2.1983 (Kok. 1983, s. 255, 37 kohta), ja asia C-2/88 Imm., Zwartveld ym., määräys 13.7.1990 (Kok. 1990, s. I-3365, 17 kohta). Ks. myös julkisasiamies Mancinin ratkaisuehdotus asia 204/86, Kreikka v. neuvosto, tuomio 27.9.1988 (Kok. 1988, s. 5323, 5349) sekä julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus asia C-284/90, neuvosto v. parlamentti, tuomio 31.3.1992 (Kok. 1992, s. I-2277).

(33) - Sulautumissopimuksen 15 artikla. Voitaisiin ajatella, että jos parlamentilla olisi vuonna 1965 ollut sama toimivalta kuin nyt, niin tarve parlamentin ja muiden toimielinten välisestä yhteistyöstä olisi syntynyt.

(34) - Mainittu edellä alaviitteessä 32, tuomion 16 kohta.

(35) - Ks. myös EHTY:n perustamissopimuksen 58 artiklan komission ja neuvoston välisestä yhteistyöstä asiassa 244/81, Klöckner-Werke v. komissio, tuomio 11.5.1983 (Kok. 1983, s. 1451).

(36) - Euroopan parlamentin tiedotuslehti, N:o 34/73, 19.10.1973, s. 4 ja 5.

(37) - Ks. kanteen liite 5.

(38) - Wyatt & Dashwood, European Community Law, 1993, s. 37.

(39) - Ks. kanteen liite 5.

(40) - Ks. myös Jacobs & Corbett: The European Parliament, 1990, s. 166: "The most serious difficulty for Parliament, however, arises where Council takes a decision 'in principle' or 'subject to Parliament's opinion' before this opinion has been delivered (11 times in 1986, eight in 1987, twelve in 1988, seven in 1989)".

(41) - Päätöslauselma Euroopan parlamentin ja neuvoston välisistä suhteista (EYVL C 284, s. 58).

(42) - EYVL C 324, s. 125.

(43) - Ks. tässä asiassa neuvoston virassa olevan puhemiehen tiedonantoja Euroopan parlamentille 9.10.1990 (EYVL, liite, N:o 3-394, Euroopan parlamentin keskusteluja, Istuntokausi 1990-1991, s. 79).

(44) - Sama käytäntö on myös ensimmäisessä käsittelyssä yhteistoimintamenettelyssä: toisaalta neuvoston toimielimet ja toisaalta parlamentin valiokunnat käsittelevät samanaikaisesti lainsäädäntöehdotuksia.

(45) - EY:n perustamissopimuksen 189 b artikla.

(46) - EY:n perustamissopimuksen 189 c artikla.

(47) - Ks. EYVL, liite, N:o 3-386, Euroopan parlamentin keskustelut, istuntokausi 1990-1991, s. 32; EY:n tiedotuslehti 1/2-1990, 1.6.6 kohta ja EY:n tiedotuslehti 4-1990, 1.6.1 kohta.

(48) - Asia 114/81, s. 3189.

(49) - Ks. esimerkiksi alaviitteessä 20 mainittu asiassa parlamentti v. neuvosto 16.7.1992 annettu tuomio.

(50) - Korvasi ETY:n perustamissopimuksen 149 artiklan 3 kohdan, joka kumottiin Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella. Komissio voi myös vetää asetusehdotuksensa pois. Ks. tämän suhteen virkamiesten virkojen lakkauttamisesta 10.10.1985 annetun neuvoston asetusehdotuksen 6 kohta (EYVL C 288, s. 103).

(51) - Mainittu teos s. 47.

(52) - Mainittu edellä alaviitteessä 42, s. 127.

(53) - EYVL C 268, s. 66 (36 g artikla).

(54) - Ks. tältä osin neuvoston 1.4.1985 antama vastaus de Vriesin esittämään kirjalliseen kysymykseen N:o 1907/84 (EYVL C 118, s. 12).

(55) - Neuvosto oli edellä mainitussa 16.10.1973 antamassaan tiedonannossa sitoutunut noudattamaan viikon määräaikaa. Tämän sitoumuksen oikeudellinen arvo ja pakottava luonne voitaisiin kyseenalaistaa, jos käytetyt käsitteet eivät olisi niin epätarkkoja. Tästä kysymyksestä, katso J.-P. Jacqué,: "La pratique des institutions communautaires et le développement de la structure institutionnelle communautaire" teoksessa Die Dynamik des Europäischen Gemeinschaftsrechts - The dynamics of EC-law, toim. Bieber, R. & Ress, G., (toim.) 1987.

(56) - Ks. väliaikaisen raportin 6 kohta.

(57) - Ks. asetustekstin 19 kohta 4.11.1993.

(58) - Ks. kanteen 15 kohta.

(59) - Ks. vastineen 4 kohta.

(60) - Ks. Coreperin parlamentin keskusteluissa esittämä asiakirja "Euroopan parlamentin lausuntoa odoteltaessa; Coreper tutki komission ehdotusta, ja tulokset tästä ovat liitteessä. Coreper ehdotti neuvostoa vahvistamaan nämä tulokset, sillä neuvosto antaa lopullisen tekstin sen jälkeen, kun parlamentti on antanut lausuntonsa", kursivointi tässä.

(61) - Ks. Chabertin raportin perusteluosan 5 kohta, joka on liitteenä neuvoston vastineessa. Ks. myös esittelijän ilmoitus 24.6.1993 käydyistä keskusteluista (EYVL, liite, N:o 3-432, Euroopan parlamentin keskustelut, istuntokausi 1993-1994, s. 323).

(62) - Sir Leon Brittan ilmoitti 26.5.1993 käydyissä keskusteluissa: "Lopuksi otan esille kysymyksen komiteoista. Yritän esittää asian täysin selkeästi: komission osalta on jo aluksi esitetty hallintokomitean perustamista. Neuvosto on osaltaan suosittanut voimakkaasti sääntelykomitean perustamista" (EYVL, liite, N:o 3-431, Euroopan parlamentin keskusteluja, istuntokausi 1993-1994, s. 175).

(63) - Joka oli ainoa todellinen kompastuskivi: ks. 26.5.1993 esittelijä Chabertin antama julistus (EYVL 1993, liite, N:o 3-431, Euroopan parlamentin keskustelut, istuntokausi 1993-1994, s. 177).

(64) - Ks. esittelijä Chabertin ilmoitus 14.7.1993 (EYVL, liite, N:o 3-433, s. 190 ja 191).

(65) - Komission edustaja oli sitä paitsi ilmoittanut parlamentin käymissä keskusteluissa, että useimmat parlamentin ehdottamat muutokset voitaisiin ottaa ehdotukseen (EYVL 1993, liite, N:o 3-431, Euroopan parlamentin keskustelut, istuntokausi 1993-1994, s. 175). Ks. komission mahdollisesta "parlamentin asianajajan roolista" P. Raworth, "A Timid Step Forwards: Maastricht and the Democratisation of the European Community", ELR, 1994, s. 16, 20.

(66) - Ks. perustamissopimuksen 189 a artiklan 1 kohta.

(67) - Parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen julistus (EYVL C 89, s. 1). Ks. myös parlamentin työjärjestyksen 63 artikla.

(68) - Päätöslauselma Euroopan parlamentin kuulemismenettelyn päättämisestä, joka koski Euroopan yhteisöjen komission neuvostolle antamaa päätösehdotusta menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL C 297, s. 94, 4 kohta).

(69) - Ks. edellä alaviitteessä 20 mainitussa asiassa parlamentti v. neuvosto, 16.7.1992 annetun tuomion 16 kohta. Ks. myös asiassa 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970 (Kok. 1970, s. 661, perustelukappale 178) ja asiassa 817/79, Buyl ym. v. komissio, tuomio 4.2.1982 (Kok. 1982, s. 245, 16 ja 23 kohta).

(70) - Rahoitusavusta ja teknisestä avusta Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaille sekä taloudellisesta yhteistyöstä näiden maiden kanssa annettu neuvoston asetus N:o 443/92 (EYVL L 52, s. 1).

(71) - Ks. neuvoston vastineen 21 kohta.

(72) - Ks. neuvoston vastineen liite. Ks. myös talousvaliokunnan puheenjohtajan 20.4.1993 ulkosuhteiden valiokunnan puheenjohtajalle lähettämä kirje ja muutosehdotus N:o 7.

(73) - Ks. edellinen kohta.

(74) - Asetuksen N:o 2053/93 4 artiklan 3 kohta.

(75) - EYVL C 176, s. 184.

(76) - Menettelyn II vaihtoehdon b menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 13 päivänä heinäkuuta 1987 tehty neuvoston päätös 87/373/ETY (EYVL L 197, s. 33).

(77) - Ks. tältä osin Blumann C.: Dictionnaire juridique des Communautés européennes, toim. Barav A. ja Philip C., Komitologia, s. 197.

(78) - Ks. edellä alaviitteessä 20 mainittu asiassa parlamentti v. neuvosto 16.7.1992 annetun tuomion 19 kohta.

(79) - Ks. EYVL 1993, liite, N:o 3-433, s. 191 ja edellä alaviite 72.

(80) - Ks. REX-valiokunnan raportin muutosehdotukset nro 18 samoin kuin talousarvion seurantavaliokunnan lausunnon muutosehdotukset nro 7 ja REX-valiokunnan perustelujen 4 ja 5 kohta.

(81) - Ks. parlamentin jäsen Nielsenin väliintulo: "Hallintokomitea on osoitus liiasta byrokratiasta ja siitä puuttuu täysin avoimmuusperiaate. On luotava neuvoa-antava komitea nopeuttamaan sekä päätöksentekomenettelyä että projektien käytännön toteuttamista" (EYVL 1993, liite, N:o 3-431, Euroopan parlamentin keskusteluja, istuntokausi 1993-1994, s. 186). Ks. myös keskustelujen kuluessa esittelijä Chabertin väliintulo (EYVL 1993, liite, N:o 3-431, Euroopan parlamentin keskustelut, istuntokausi 1993-1994, s. 169).

(82) - Ks. edellinen kohta, s. 177.

(83) - Ks. kanteen 36 kohta.

(84) - Ks. asia 230/78, Eridania, tuomio 27.9.1979 (Kok. 1979, s. 2749, 9 kohta jne.).

(85) - Ks. 8.8.1967 annettu Jozeau-Marignén raportti Euroopan parlamentin kuulemista koskevista oikeudellisista ongelmista, asiakirja 110, 24 kohta.

(86) - Ks. asia 30/70, Scheer, tuomio 17.12.1970 (Kok. 1970, s. 1197, perustelukappale 15). Ks. myös asia 25/70, Köster, Berodt & Co, tuomio 17.12.1970 (Kok. 1970, s. 1161); asia 46/86, Romkes, tuomio 16.6.1987 (Kok. 1987, s. 2671); asia 203/86, Espanja v. neuvosto, tuomio 20.9.1988 (Kok. 1988, s. 4563) ja asia C-240/90, Saksa v. komissio, tuomio 27.10.1992 (Kok. 1992, s. I-5383).

(87) - Ks. asiassa 23/75, Rey Soda, 30.10.1975 annetun tuomion perustelukappale 10 (Kok. 1975, s. 1279).

(88) - Ks. esimerkiksi vesihuollon, energian, kuljetusten ja televiestinnän markkinoiden jakamisesta koskevasta menettelystä 17 päivänä syyskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/531/ETY (EYVL L 297, s. 1) 31 artikla sekä julkisten töiden jakamista koskevan menettelyn yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 71/305/ETY muuttamisesta 18 päivänä heinäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/440/ETY (EYVL L 210, s. 1) 30 b artikla.

(89) - Ks. asia 16/88, komissio v. neuvosto, tuomio 24.10.1989 (Kok. 1989, s. 3457, 10 kohta).

(90) - Ks. edellä alaviitteessä 76 mainittu päätös 87/373/ETY ja Reich Ch: "Le Parlement européen et la 'comitologie'", Revue du marché commun, nro 336, 1990, s. 319.

(91) - Ks. edellä alaviitteessä 85 mainittu Jozeau-Marignén raportti, s. 5.

(92) - Ks. 7.7.1986 annettu Hänschin raportti, Euroopan parlamentti, istuntoasiakirjoja, asiakirja A2-78/86.

(93) - Ks. 17.10.1967 annettu päätöslauselma (EYVL 268, s. 7).

(94) - Ks. päätöslauselma, joka on julkaistu EYVL:ssä 1968, C 108, s. 37.

(95) - Ks. mainitun asetuksen 6 artiklan 2 kohdan toinen alakohta.

(96) - Ks. EY:n perustamissopimuksen 145 artikla.