18.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 164/1


NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 31 päivänä toukokuuta 2007,

vammojen ehkäisystä ja turvallisuuden edistämisestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/C 164/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, (1)

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vuosittain noin 235 000 yhteisön kansalaista kuolee onnettomuuksien tai väkivallan seurauksena. Sydän- ja verisuonitautien, syövän ja hengityselinten sairauksien jälkeen vammat ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy jäsenvaltioissa.

(2)

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten osalta onnettomuudet ja vammat ovat tärkein kuolinsyy.

(3)

Monille vakavasti loukkaantuneille jää elinikäisiä vammoja. Onnettomuudet ja vammat ovat nuorten ihmisten tärkein pitkäaikaisen työkyvyttömyyden syy, ja seurauksena on useiden terveiden elinvuosien menetys, joka voisi suurelta osin olla vältettävissä.

(4)

Keskimäärin vammojen vuoksi joutuu sairaalahoitoon 6,8 miljoonaa ihmistä vuodessa. Määrä on 11 prosenttia kaikista Euroopan unionissa sairaalahoitoon otetuista potilaista.

(5)

Vammat ovat valtava taloudellinen rasite terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmille, sillä ne aiheuttavat noin 20 prosenttia sairauslomista ja ovat merkittävä tuottavuutta alentava tekijä.

(6)

Vammautumisriski jakautuu epätasaisesti jäsenvaltioittain ja sosiaaliryhmittäin ja vaihtelee myös iän ja sukupuolen mukaan. Jäsenvaltiossa, jossa vammautumisten määrä on suurin, vammoihin menehtymisen riski on viisinkertainen verrattuna jäsenvaltioon, jossa määrä on alhaisin.

(7)

Toisin kuin monia muita sairauksien tai ennenaikaisen kuoleman syitä vammoja voidaan torjua tekemällä elinympäristömme sekä käyttämämme tuotteet ja palvelut turvallisemmiksi. Onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvien toimenpiteiden tehokkuudesta on runsaasti näyttöä, mutta ne eivät silti ole laajalti käytössä kaikkialla yhteisössä.

(8)

Useimmat tällaisista toimenpiteistä ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi, koska terveydenhuoltojärjestelmille ennaltaehkäisystä koituvat edut ovat usein moninkertaisesti suuremmat kuin tällaisen toiminnan kustannukset.

(9)

Monissa turvallisuuskysymyksissä, kuten liikenteen ja työpaikkojen turvallisuudessa, on saavutettu merkittävää edistystä, jonka tulisi jatkua. Huomiota olisi lisäksi kiinnitettävä muihin aloihin, joilla tilanne ei ole tähän mennessä ollut yhtä hyvä ja joista mainittakoon onnettomuudet kotona sekä vapaa-aikana ja urheilun parissa sekä lapsiin ja vanhuksiin kohdistuva ennaltaehkäisevä toiminta.

(10)

Olisi myös tarkasteltava yhteyttä alkoholin ja huumeiden kulutuksen ja toisaalta vammojen ja tapaturmien määrän välillä unohtamatta tahallisesti aiheutettuja vammoja, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvaa perheväkivaltaa.

(11)

Vaikuttaakin siltä, että on tarpeen käyttää paremmin hyödyksi olemassa olevia tietoja ja luoda tarvittaessa vammautumisten seuranta- ja raportointijärjestelmä, jotta voidaan varmistaa sellainen yhteensovitettu jäsenvaltioiden toiminta, jolla kehitetään ja luodaan kansallisia toimintalinjoja vammojen ehkäisemiseksi sekä parhaiden toimintatapojen vaihtamiseksi. Tällainen järjestelmä voitaisiin luoda yhteisön kansanterveysohjelman (2), sitä seuraavien ohjelmien tai muiden asiaankuuluvien yhteisön ohjelmien puitteissa ja sen perustana olisi käytettävä edustavia kansallisia vammojen seuranta- ja raportointivälineitä, joita kehitetään johdonmukaisesti ja täydentävästi.

(12)

Jotta yhteisön kansanterveysohjelman ja muiden asiaankuuluvien yhteisön ohjelmien resursseja voitaisiin tehostaa ja vammojen ehkäiseminen voitaisiin toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti, on nimetty seuraavat painopistealat: lasten ja nuorten turvallisuus, vanhusten turvallisuus, riskialttiiden tienkäyttäjien turvallisuus, urheilu- ja vapaa-ajan vammojen ehkäisy, tuotteiden ja palveluiden aiheuttamien vammojen ehkäisy, tarkoituksellisen itsensä vahingoittamisen ehkäisy ja väkivallan, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan perheväkivallan ehkäisy. Nämä painopistealueet on määritelty ottamalla huomioon vammojen yhteiskunnallinen vaikutus niiden määrän ja vakavuuden osalta, torjuntatoimien tehokkuutta koskeva näyttö sekä toimien onnistuneen toteuttamisen mahdollisuudet jäsenvaltioissa,

SUOSITTAA:

Kansanterveyden korkean tason saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi

(1)

käytettävä paremmin hyväksi olemassa olevia tietoja ja luotava tarvittaessa edustavat kansalliset vammojen seuranta- ja raportointivälineet, joilla saadaan vertailukelpoisia tietoja, seurataan vammautumisriskien kehitystä ja ehkäisytoimenpiteiden vaikutusta ajan myötä sekä arvioidaan, ovatko lisäaloitteet tarpeen tuotteiden ja palveluiden turvallisuuden osalta tai muilla aloilla;

(2)

laadittava onnettomuuksien ja vammojen ehkäisemistä koskevat kansalliset suunnitelmat tai vastaavat toimenpiteet, yleisen turvallisuustietoisuuden edistäminen mukaan lukien. Tällaisilla suunnitelmilla ja toimenpiteillä olisi voitava käynnistää hallinnonalojen välinen ja kansainvälinen yhteistyö ja edistää niitä, sekä käyttää ehkäisytoimintaan ja turvallisuuden edistämiseen tarkoitettuja rahoitusmahdollisuuksia tehokkaasti. Toimien täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sukupuolinäkökohtiin sekä riskialttiisiin ryhmiin, kuten lapsiin, vanhuksiin, vammaisiin, riskialttiisiin tienkäyttäjiin, sekä toisaalta urheilu- ja vapaa-ajan vammoihin, tuotteiden ja palveluiden aiheuttamiin vammoihin, väkivaltaan ja itsensä vahingoittamiseen;

(3)

edistettävä vammojen ehkäisyn ja turvallisuuden edistämisen huomioimista terveysalan ja muiden alojen ammattilaisten oppilaitoksissa ja koulutuksessa, jotta nämä ryhmät voivat olla päteviä toimijoita ja neuvonantajia vammojen ehkäisemisessä.

KEHOTTAA KOMISSIOTA:

(1)

keräämään ja käsittelemään kansallisiin vammojen seurantavälineisiin perustuvia yhteisön laajuisia vammautumisia koskevia tietoja sekä raportoimaan niistä;

(2)

helpottamaan hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja koskevaa tietojenvaihtoa nimetyillä painopistealoilla ja tällaisen tiedon levittämistä asiaankuuluville sidosryhmille;

(3)

tukemaan jäsenvaltioita vammojen ehkäisyä koskevan osaamisen sisällyttämisessä terveysalan ja muiden alojen ammattilaisten koulutukseen;

(4)

toteuttamaan edellä esiteltyjä yhteisön toimia käyttäen yhteisön kansanterveysohjelman ja sitä seuraavien ohjelmien sekä kuluttajapolitiikkaa tukevien yhteisön toimien rahoitusta koskevien yleisten puitteiden (3), tutkimuksen puiteohjelman (4) sekä muiden asianmukaisten yhteisön ohjelmien tarjoamia voimavaroja;

(5)

laatimaan arviointikertomuksen neljä vuotta tämän suosituksen antamisen jälkeen, jotta voidaan selvittää, toimivatko ehdotetut toimenpiteet tehokkaasti, sekä arvioimaan lisätoimien tarvetta.

Tehty Brysselissä 31 päivänä toukokuuta 2007.

Neuvoston puolesta

F. MÜNTEFERING

Puheenjohtaja


(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1786/2002/EY yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008) hyväksymisestä, EYVL L 271, 9.10.2002, s. 1.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 20/2004/EY, tehty 8 päivänä joulukuuta 2003, kuluttajapolitiikkaa tukevien yhteisön toimien rahoitusta koskevista yleisistä puitteista vuosille 2004–2007, EUVL L 5, 9.1.2004, s. 1.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1513/2002/EY, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevasta Euroopan yhteisön kuudennesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta (2002–2006) (EYVL L 232, 29.8.2002, s. 1).