19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/37


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpano”

2013/C 17/08

ALUEIDEN KOMITEA

toteaa, että maaperätyypeissä, maankäytössä ja ilmastossa on suuria eroja Euroopan alueiden välillä. Tämä merkitsee, että tarvitaan erityisiä strategioita maanhoidon ohjausta ja suojelua varten, jotta varmistetaan, että maaperää suojellaan oikeasuhtaisesti, alueellisten painopisteiden pohjalta mutta kuitenkin yleisten puitteiden mukaisesti EU:n politiikkojen noudattamisen varmistamiseksi.

huomauttaa, että maaperään kohdistuviin vaaroihin ja uhkiin on puututtava kiireesti.

painottaa, että ilmastonmuutoksella voi olla monia erilaisia vaikutuksia maaperään pääasiassa maaperän vesipitoisuudessa ja lämpötilassa sekä sademalleissa tapahtuvien muutosten johdosta, mikä voi johtaa maaperän huonontumiseen, orgaanisen aineksen häviäminen, eroosion lisääntyminen, maaperän tiivistyminen ja valumat mukaan luettuina.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla tärkeä rooli maaperän huonontumisen seurannassa ja pilaantuneiden alueiden kartoitukseen osallistumisessa.

katsoo, että maaperäpolitiikassa on löydettävä tasapaino unionitason toiminnan sekä toissijaisuusperiaatteen ja paremman sääntelyn periaatteen välillä, jotta voidaan välttää tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa ja suhteettomia kustannuksia. Maaperää koskevat EU-säädökset tulisi näin ollen suunnitella siten, että niitä sovelletaan vain silloin kun toiminta on tarpeen.

on sitä mieltä, että maaperän suojelutoimenpiteiden epäkohdat korjataan parhaiten ottamalla lähtökohdaksi koko EU:n kattava yhteinen perusta ja määrittämällä yleiset puitteet ja yhteiset periaatteet, joihin kaikkien maiden on sitouduttava. Maaperän suojelun puitedirektiivi olisi näin ollen kannatettava, vaikka onkin tärkeää, että politiikka ei ole esimerkiksi kvantitatiivisilta vaatimuksiltaan tai raja-arvoiltaan tarpeettoman määräävää.

Berichterstatter

Corrie McCHORD (UK/SPE), Mitglied des Stadtrates von Stirling

Referenzdokument

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpano ja käynnissä oleva toiminta

COM(2012) 46 final

I.   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

A.    Yleistä

1.

Komission kertomuksessa esitetään yleiskatsaus siitä, miten maaperän suojelua koskevaa teemakohtaista strategiaa on pantu täytäntöön sen jälkeen, kun se hyväksyttiin vuonna 2006. Siinä käsitellään myös maaperän huonontumisen nykysuuntauksia ja suojelun tulevia haasteita.

2.

Strategiassa yksilöitiin neljä täytäntöönpanon peruspilaria: tietoisuuden lisääminen, tutkimus, yhdentäminen ja lainsäädäntö. Oleellinen osa strategiaa oli ehdotus direktiiviksi maaperän suojelun puitteista (COM(2006) 232 final), joka rakentui kolmen teeman ympärille: ennaltaehkäisevät toimenpiteet, ongelmien määrittäminen ja operatiiviset toimet.

3.

AK on antanut maaperän suojelusta aiemmin seuraavat lausunnot:

"Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke" (Michel Lebrun, CdR 140/2011 fin)

"Paikallis- ja alueviranomaisten rooli tulevassa ympäristöpolitiikassa", (Paula Baker, CdR 164/2010 fin)

"Maaperän suojelua koskeva teemakohtainen strategia", (Cor Lamers, CdR 321/2006 fin)

"Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa", (Corrie McChord, CdR 190/2002 fin).

4.

Maaperä on erottamaton osa ympäristöä sekä yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä. Se on elintarviketuotannon perusta, ja se säätelee veden laadullista ja määrällistä virtausta, vaikuttaa ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä biologiseen monimuotoisuuteen muiden tuottamiensa ympäristöpalveluiden ohella. Euroopan ympäristön ja talouden kestäväpohjaisuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että maaperä on hyvässä kunnossa sen olennaisten toimintojen toteutumista ajatellen.

5.

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) ja Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) vuonna 2012 julkistamassa maaperän tilaa käsittelevässä merkittävässä raportissa korostetaan kymmenen Euroopan maaperään kohdistuvan keskeisen uhan merkitystä. Nämä ovat orgaanisen aineksen väheneminen, eroosio, tiivistyminen, maaperän sulkeutuminen, suolaantuminen, happamoituminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen, aavikoituminen (Etelä-Euroopassa), maanvyörymät ja maaperän pilaantuminen. Lisäksi siinä tarkastellaan maaperään sitoutuneeseen hiileen ja maailman ilmastoon, eroosioon, vedenpidätykseen, happamoitumiseen ja biopolttoaineisiin liittyviä tulevaisuudennäkymiä. (1) Raportissa todetaan, että maaperän huonontuminen jatkuu EU:ssa ja pahenee eräissä Euroopan osissa. Siinä osoitetaan, etteivät nykyiset politiikat ja säädökset EU-, jäsenvaltio- ja aluetasolla ole olleet riittäviä maaperän suojelemiseksi kaikilta osin.

6.

Eloperäisissä ja kivennäismaalajeissa, maaperätyypeissä, maankäytössä ja ilmastossa on suuria eroja Euroopan alueiden välillä. Tämä merkitsee, että tarvitaan erityisiä strategioita maanhoidon ohjausta ja suojelua varten, jotta varmistetaan, että maaperää suojellaan oikeasuhtaisesti, alueellisten painopisteiden pohjalta mutta kuitenkin yleisten puitteiden mukaisesti EU:n politiikkojen noudattamisen varmistamiseksi.

7.

Paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli maaperän suojelussa Euroopassa. Tähän kuuluu vastuu siitä, että olemassa oleva maankäyttöä koskeva lainsäädäntö täyttää maaperän suojelun tavoitteen ja että se pannaan asianmukaisesti täytäntöön, sillä paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa maankäytön suunnittelusta ja ovat rakennus- ja maankäyttölupia myöntäviä tahoja. Näillä viranomaisilla voi olla toimivaltuudet estää kaupunkialueiden leviäminen ja maaperän sulkeminen, kannustaa kaupunkien asuinalueiden ja taantuneiden tai hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamiseen sekä suojella viheralueita ja edistää niiden hyödyntämistä.

8.

AK kannattaa sitä, että kaikissa unionin tulevissa maaperää koskevissa toimissa olisi noudatettava lähestymistapoja, jotka ovat riittävän joustavia erilaisten kansallisten ja alueellisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi. Yleiset EU:n laajuiset maaperää koskevat puitteet auttavat osaltaan varmistamaan, että maankäyttäjiä (laajimmassa merkityksessä) koskevat maaperän suojelun velvollisuudet ovat eri jäsenvaltioissa samankaltaiset. Näin vähennetään kilpailun vääristymisen mahdollisuutta sisämarkkinoilla.

B.    Nykyiset ja tulevat haasteet

9.

Komission kertomuksessa (luku 4) esitetään arvio nykyisistä ja tulevista haasteista. AK on komission analyysin kanssa samaan mieltä siitä, että maaperän huonontuminen on viime vuosikymmenellä lisääntynyt sekä EU:ssa että muualla maailmassa ja että suuntaus tuskin muuttuu, ellei maankäyttöön ja -hallintaan, orgaaniseen ainekseen ja hiileen sekä resurssitehokkuuteen puututa tehokkaalla tavalla.

10.

On selvää, että ennakoitavissa oleva maailman väkiluvun kasvu, lihan ja maitotuotteiden kulutuksen lisääntyminen sekä biomassan lisääntyvä energiakäyttö yhdessä ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kanssa kiristävät kaikki kilpailua maasta ja vesivaroista ja johtavat huonontumisen vaaraan.

11.

Maaperään kohdistuviin vaaroihin ja uhkiin on puututtava kiireesti erityisesti, kun otetaan huomioon ilmastonmuutos. Maatalous vaikuttaa erityisen paljon maaperästä vapautuviin hiilidioksidi- (CO2) ja typpioksiduulipäästöihin (N2O). EU:n maaperässä on yli 70 miljardia tonnia orgaanista hiiltä. Määrä vastaa EU:n vuotuisia kasvihuonekaasupäästöjä lähes 50-kertaisesti. Maaperän orgaanisen aineksen vähentyminen ja siitä johtuva hiilidioksidipäästöjen kasvu on erityisen vakava ongelma ilmastonmuutosta ruokkivan vaikutuksen takia. On todisteita (2) siitä, että orgaaninen aines vähenee Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Belgiassa ja Itävallassa. Maaperän laatuun kohdistuvien kielteisten vaikutusten lisäksi maaperän orgaanisen aineksen häviäminen voi johtaa siihen, että ilmakehään pääsee hiilipäästöjä. Tällä olisi kielteinen vaikutus EU:n tavoitteisiin vähentää hiilidioksidipäästöjä.

12.

Ilmastonmuutoksella voi olla monia erilaisia vaikutuksia maaperään pääasiassa maaperän vesipitoisuudessa ja lämpötilassa sekä sademalleissa tapahtuvien muutosten johdosta, mikä voi johtaa maaperän huonontumiseen, orgaanisen aineksen häviäminen, eroosion lisääntyminen, maaperän tiivistyminen ja valumat mukaan luettuina. Maaperään sitoutuneen hiilen suojelua ei nykyisin oteta huomioon kaikkien Euroopan maiden maankäytön suunnittelupolitiikoissa.

13.

Tarvitaan kiireesti toimia vahingoittuneiden turvemaiden entisöimiseksi, jotta voidaan pysäyttää hiilen poistuminen ja elvyttää terveiden turvemaiden moninaisia ekosysteemipalveluja. Turvemaiden osuus viljellystä maasta on EU:ssa vain 2 prosenttia, mutta ne vastaavat yli 50 prosentista alan hiilidioksidipäästöjä. Viime vuosina on myös herännyt huoli siitä, mitä vaikutuksia on turvemaiden kaupallisella hyödyntämisellä turpeen tuottamiseksi puutarhatalouskäyttöön.

14.

Maaperän hiilivarastojen säilyttäminen (ja typpioksiduulipäästöjen minimoiminen) edistää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Komission hanke "Kestävä maatalous ja maaperänsuojelu" (3) on tuottanut joukon hyödyllisiä tapaustutkimuksia ja suosituksia.

15.

Resurssien tehokas käyttö on ratkaisevan tärkeää. Maatalous on suuresti riippuvainen maaperän hedelmällisyydestä, erityisesti ravinteiden saatavuudesta. Suurin osa EU:ssa käytetyistä fosforilannoitteista tuodaan muualta. EU:ssa tuotetaan myös vuosittain suuria määriä lantaa, biojätettä ja puhdistamolietettä. Näiden ainesten asianmukainen keruu, käsittely ja käyttö on keino parantaa ravinteiden toimitusvarmuutta ja maaperän kuntoa sekä rajoittaa potentiaalisesti myrkyllisten aineiden aiheuttamaa saastumista. AK suosittaa lietedirektiivin tarkistamista, jotta voitaisiin valvoa sellaisten maahan levitettävien muiden orgaanisten aineiden käyttöä, joita ei nykyisin valvota kyseisen direktiivin nojalla.

16.

Maankäytön suuntaukset (maaperän sulkeminen) ovat nykymuodossaan täysin kestämättömiä kaikkialla EU:ssa, ja tämä on yksi keskeisistä syistä maaperän huonontumiselle EU:ssa. Maaperän sulkeminen koskee usein hedelmällistä maatalousmaata, vaarantaa biologisen monimuotoisuuden, lisää tulvariskiä ja vesipulaa sekä edistää ilmaston lämpenemistä. Komissio julkaisi huhtikuussa 2012 parhaiden käytänteiden suuntaviivat (4) maaperän sulkemisen rajoittamiseksi, lieventämiseksi ja kompensoimiseksi. AK suosittaa painokkaasti näiden suuntaviivojen käyttämistä.

17.

Happamoittavien aineiden ilmansaastelaskeumat maaperään voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia happamoitumisen ja nitrifikaation johdosta. Nykyisin typen oksidit ja ammoniakki ovat tärkeimpiä happamoittavia aineita, kun taas rikkidioksidipäästöt ovat yleisesti vähentyneet viime vuosina sääntelyn ansiosta. On tärkeää varmistaa, että happamoittavien aineiden päästöt vähenevät Euroopassa edelleen, jotta kriittisen happamuuskuormitusrajan ylittävää maa-alaa voidaan pienentää.

C.    Euroopan komission käynnissä oleva toiminta

18.

Komission kertomuksessa (luku 5) luetellaan viisi käynnissä olevaa toimea, ja AK esittää niistä seuraavat kommentit:

Tietoisuuden parantaminen

19.

Tietoisuuden lisääminen maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta ja tarpeesta suojella maaperää EU:ssa on varsin tärkeää. Maankäyttäjien tulee olla täysin tietoisia kestävän maaperän hoidon käytänteistä, joilla ylläpidetään maaperän ekosysteemipalveluja. AK onkin erittäin tyytyväinen työhön, jota komissio on tehnyt vuodesta 2006 maaperää koskevan tietoisuuden lisäämiseksi. Tähän kuuluvat komission julkaisemat eurooppalaiset maaperäkartastot (5) ja maaperän biologisen monimuotoisuuden kartastot (6) sekä maaperää käsittelevät merkittävät konferenssit. AK on tyytyväinen myös siihen, että komissio on perustanut tietoisuuden lisäämiseen ja koulutukseen keskittyvän työryhmän Euroopan maaperätoimiston (European Soil Bureau Network) yhteyteen.

20.

Tietoisuuden lisääminen maankäyttäjien ja muiden sidosryhmien keskuudessa sekä yleisölle suunnattu maaperän merkitystä koskeva koulutus ja valistus ovat tärkeässä asemassa maaperän kestävän käytön edistämisessä. Yksistään tietoisuuden lisäämisellä ei kuitenkaan saavuteta maaperän suojelun riittävää tasoa, vaan tarvitaan ennemminkin toimenpiteiden yhdistelmää, jossa koulutustoimet ja taloudelliset kannustintoimet ovat yhtä tärkeässä asemassa kuin sääntelytoimet. Tietoisuuden lisääminen maaperän kestävän hoidon käytäntöjen täytäntöönpanon parantamiseksi on jatkossakin keskeisessä asemassa pyrittäessä minimoimaan maaperän huonontumista. AK kannustaakin paikallis- ja alueviranomaisia toimimaan lähettiläinä tällä alalla. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi European Land and Soil Alliance -järjestöstä (ELSA).

Tutkimus

21.

Tutkimus on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että maaperän suojelun prioriteetit ymmärretään entistä paremmin ja että politiikan kehittäminen perustuu jatkossakin luotettaviin tieteellisiin tietoihin. AK onkin erittäin tyytyväinen siihen, että komissio on vuodesta 2006 antanut rahoitusta noin 25 tutkimushankkeelle (7), joissa käsitellään maaperää koskevia kysymyksiä. Näistä voidaan mainita ENVASSO, RAMSOIL ja SOILSERVICE. On tärkeää varmistaa, että näistä tutkimushankkeista saatua tietoa levitetään jatkossakin asianmukaisesti tutkimusten loppukäyttäjille, myös viime kädessä maankäyttäjille. Tiedoissa nykyisin olevien puutteiden korjaamiseksi saataville on asetettava lisää maaperän tutkimusta ja maaperän seurantaa koskevia tietoja. Tämän on kuitenkin tapahduttava aina niin, että kiinnitetään huomiota kustannusten kohtuullisuuteen ja tietoja vaihdetaan vastavuoroisesti kaikkien hankkeeseen osallistuvien tahojen kesken. Arviointimenetelmien, lieventämistoimien ja maaperän seurantatoimien yhdenmukaistamisen vähimmäisvaatimusten määrittäminen on äärimmäisen tärkeää.

22.

AK toteaa, että komissio rahoittaa edelleen tutkimusta erityisesti seuraavilla aloilla: maanvyörymät, maaperän sulkeutuminen, maaperän toiminnot, hiilen ja typen kiertokulku maaperässä (keskittyen turvemaiden kunnostukseen), maaperän hedelmällisyys ja ravinteiden kierrättäminen maataloudessa. AK on samaa mieltä tutkimuksen tarpeesta kaikilla näillä aloilla. Tarvitaan myös asianmukaista tietojen vaihtoa sidosryhmien suuntaan.

23.

AK kehottaa tekemään ajantasaisen yleisselvityksen siitä, miten laajamittaista maaperän pilaantuminen on EU:ssa ja miten jäsenvaltiot käsittelevät ongelmaa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota maaperän pilaantumisen ja pohjavesien pilaantumisen väliseen yhteyteen, sillä pohjavesi on useissa maissa tärkeä juomaveden lähde.

Seuranta

24.

Nykyisin ei ole vielä ympäristönormeja maaperän keskeisten prosessien ja toimintojen suojelemiseksi, eikä EU:lla ole maaperän yleistä seurantajärjestelmää. On puututtava maaperää koskevien järjestelmällisten EU:n laajuisten tietojen puuttumiseen, kartoitettava, mitä tietoja on jo saatavilla, yksilöitävä epäkohdat ja laadittava suosituksia maaperän tulevaa seurantaa silmällä pitäen. AK on samaa mieltä siitä, että maaperää on seurattava entistä tarkemmin esimerkiksi tukemalla asianmukaisesti maaperän suojelun alueellisia menettelyjä. On parannettava unioni-, valtio- ja aluetason poliittisten vastuutahojen ja päätöksentekijöiden mahdollisuuksia saada asiaankuuluvaa tietoa maaperästä sopivassa laajuudessa. Lisäksi kaikkialla Euroopassa maaperän pitkän aikavälin seuranta alueiden verkostossa on riittämätöntä ongelmien ratkaisemiseksi, erityisesti maaperän ja ilmastonmuutoksen vuorovaikutus mukaan luettuna. AK on näin ollen tyytyväinen Euroopan maaperän tietokeskuksen (ESDAC) toiminnan jatkumiseen.

25.

Vaikka strategia on voimassa jo kuudetta vuotta, EU:lla ei ole edelleenkään minkäänlaisia systemaattisia tai yhdenmukaisia maaperän seurantajärjestelmiä Euroopassa, ja tutkimusmenetelmät vaihtelevat. Maaperän suojelu ja maaperän laatu vaihtelevat suuresti EU:ssa, ja ehdotetun maaperän suojelun puitedirektiiviin on tarkoitus korjata tämä ongelma. AK on tähän liittyen tyytyväinen tutkimushankkeisiin – esimerkiksi LUCAS – joilla on tarkoitus hankkia tietoja ESDACia varten. AK kannattaa komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on vakiinnuttaa yhdenmukainen maaperän seuranta toistamalla maaperätutkimuksia ja käyttämällä myös uusia kaukokartoitustekniikoita.

26.

Paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla tärkeä rooli maaperän huonontumisen seurannassa ja pilaantuneiden alueiden kartoitukseen osallistumisessa. Kohdennetun ja tehokkaan maaperän suojelupolitiikan olisi perustuttava tietoon siitä, missä huonontumista todennäköisesti tapahtuu.

27.

Maaperää seurataan hyvin eri tavoin jäsenvaltioissa. Komissio on ehdottanut maaperän seurantatoimien yhdenmukaistamista, jotta maaperän tilasta Euroopassa saataisiin selkeämpi kuva. Yhteinen tutkimuskeskus on kerännyt jo huomattavan määrän tietoa, mutta parempaankin pystyttäisiin, jos jäsenvaltioilta saataisiin selkeitä ja vertailukelpoisia raportteja. Yhdenmukaistettu seuranta tulisi toteuttaa yhteisvaikutuksellisesti parhaillaan tarkistettavana olevan seurantajärjestelmästä tehdyn päätöksen kanssa.

Yhdentäminen

28.

AK on tyytyväinen siihen, että komissio sitoutuu aktiivisesti kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa maaperään liittyviä toimenpiteitä, myös resurssitehokkuutta koskevaa etenemissuunnitelmaa, YMP:tä ja aluepolitiikkaa. Maaperän monialainen luonne merkitsee, että maaperänsuojelua koskevat Euroopan komission ehdotukset on sisällytettävä useisiin toimenpidealoitteisiin ja toteutusmekanismeihin (esim. vesipuitedirektiivi, nitraattidirektiivi, tulvadirektiivi, lietedirektiivi, biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat luontotyyppi- ja lintudirektiivit, suunnitelmien, ohjelmien ja hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevat direktiivit, maaseudun kehittämistä koskeva asetus, yhteinen maatalouspolitiikka).

29.

AK kehottaa Euroopan komissiota vahvistamaan maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian asemaa yhteisenä toimintasuunnitelmana, jotta se auttaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia soveltamaan maaperäpolitiikkaa ja panemaan EU:n säädöksiä nykyistä paremmin täytäntöön. Tällä hetkellä maaperää koskevat ehdotukset ja toimet ovat hajallaan useissa EU:n ehdotuksissa. Maaperän suojelua koskeva strategia voi olla kokoava katsaus nykyisiin ja tuleviin toimiin. Siinä voidaan eritellä yksityiskohtaisesti

mitkä maaperäongelmat ratkaistaan alakohtaisin ympäristösäädöksin ja mitkä ongelmat jäävät jäljelle

millaisia mahdollisuuksia on ratkaista jäljelle jääneet maaperäongelmat alakohtaisia ympäristösäädöksiä muokkaamalla

EU:n rahastojen avulla toteutetut maaperähankkeet; AK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan maaperähankkeet paremmin huomioon EU:n rahastoinnissa.

30.

Ehdotus yhteisen maatalouspolitiikan muuttamiseksi aiempaa ympäristöystävällisemmäksi ("viherryttäminen") on tervetullut. Uudistusta tarvitaan, jotta voidaan laatia toimenpiteitä YMP:n tekemiseksi nykyistä houkuttelevammaksi alueellisille ratkaisuille maaperän suojelun kaltaisissa kysymyksissä. Tähän liittyen tulisi harkita maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen EU:n varojen käyttämistä sellaisten maaseudun kehittämiseen tähtäävien sopimusten solmimiseksi, joiden tarkoituksena on antaa rahoitusta maankäyttäjille maaperän suojelemiseksi, turvesoiden entisöimiseksi, kosteikkojen luomiseksi, viljelymaan muuttamiseksi laidunmaaksi, maaperän eroosion estämiseksi ja orgaanisen aineksen suojelemiseksi. AK kannattaakin vankasti komission kommentteja, jotka koskevat maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen EU:n varojen avulla rahoitettavien toimenpiteiden käyttöönoton lisäämistä maaperän laadun parantamiseksi ja niiden kattaman maatalousmaan laajentamiseksi.

31.

Euroopan ympäristökeskuksen ja yhteisen tutkimuskeskuksen vuoden 2012 raportissa todetaan, että YMP:n nykyiset hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset eivät ole olleet kaikilta osin soveltuvia maaperänsuojelutarkoituksiin. Nykyisiä ehdotuksia YMP:n "viherryttämisestä" tuleekin suunnata entistä paremmin maaperänsuojelun tulosten parantamiseen lisäämättä jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollisia rasitteita. Tähän kuuluu sen arviointi, olisiko hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia koskevia toimenpiteitä kehitettävä edelleen maaperän suojelun parantamiseksi.

32.

Olisi myös tunnustettava, että YMP:n toimenpiteet kattavat ainoastaan tilatuen piiriin kuuluvan maatalousmaan. AK kannattaa komission ehdotusta maaperään liittyvien standardien selkiyttämisestä ja täsmentämisestä YMP:n yleisen uudistuksen yhteydessä. AK on erityisesti tyytyväinen nykyiseen ehdotukseen uudesta orgaanisen aineksen suojelua koskevasta hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksesta, johon sisältyy sängellä olevien peltojen polttokielto sekä kosteikkojen ja runsashiilisten maiden ensimmäistä kyntöä koskeva kielto.

33.

AK kannattaa komission käynnissä olevaa työtä maaperän suojelemisen liittämiseksi entistä paremmin muihin asiaankuuluviin politiikanaloihin. Tähän kuuluu maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä käsittelevän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kehittäminen keskittyen erityisesti maan ja maaperän hoitoon sekä suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi ("Blueprint") ja koheesiopolitiikan täytäntöönpano.

34.

Maaperän hoidon ja hajakuormituksen välillä on selkeä yhteys, ja tämä on tärkeä ja kiireellinen asia veden laadun kannalta Euroopassa. Maaperän eroosio sekä torjunta-aineiden ja ravinteiden kulkeutuminen maatalousmaasta vaarantavat veden laadun. Nitraattidirektiivissä 91/676/ETY, pohjavesidirektiivissä 2006/118/EY ja vesipuitedirektiivissä ei aseteta suoraan vaatimuksia erityiselle maaperälainsäädännölle merkittävästä hajakuormituksesta huolimatta. Kun pohjavesi saastuu, sen puhdistuminen saattaa kestää satoja vuosia. AK kehottaakin ottamaan käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä maaperän huonontumisen sekä pohjavesiä ja muita vesiväyliä vahingoittavan hajakuormitusriskin torjumiseksi.

35.

Maaperän huonontumisen ehkäisemisen tulee edelleen olla prioriteettina, mutta maaperän nykytila eräissä osissa Eurooppaa edellyttää myös kunnostustoimia. AK on tyytyväinen komission ehdotukseen jatkaa teollisten joutomaiden uudistamisen tukemista koheesiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta seuraavalla ohjelmakaudella 2014–2020. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi olla edelleenkin tietoisia siitä, että koheesiorahastovaroja on vielä huomattavasti saatavilla tukikelpoisille alueille, joka haluavat puuttua maaperän huonontumiseen.

36.

AK kehottaa Euroopan komissiota tarjoamaan ylimääräisiä mahdollisuuksia maaperähankkeisiin Life+-tukiohjelmassa. Tulevalla kaudella rahoituskeinoja voidaan laajentaa nykyisestä. Nykyvaatimusten mukaan "ympäristöpolitiikka ja hallinto" -käsitteen edellytykset täyttävien hankkeiden on oltava esikuvallisia ja/tai innovatiivisia. Maaperäongelmia käsiteltäessä ei kuitenkaan usein tarvita niinkään innovointia vaan toimien toistamista tai jo aiemmin alulle pannun toiminnan jatkamista.

Lainsäädäntö

37.

AK on tyytyväinen komission ehdotukseen tarkistaa ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä. Tämä tarjoaa tilaisuuden sisällyttää maaperään liittyvät näkökohdat paremmin hankesuunnitteluun varhaisessa vaiheessa. On tärkeää, että komissio pohtii, minkälaisilla kannustimilla voitaisiin vähentää hiilipäästöjä ja säilyttää maaperän orgaanista ainesta laskemalla maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden ala (LULUCF) mukaan vuoteen 2020 ulottuvaan EU:n ilmastonmuutossitoumukseen.

Kansainvälinen taso

38.

Maaperän vaurioitumisella voi olla rajatylittäviä vaikutuksia (esim. kasvihuonekaasupäästöt, hajakuormitus, sedimenttien eroosio, hiilidioksidin vapautuminen maaperästä, saasteiden leviäminen yli rajojen). Euroopan maaperä on merkittävä nielu ja myös mahdollinen kasvihuonekaasujen, myös typpioksiduulipäästöjen lähde.

39.

AK pitää tervetulleina komission rakentavia toimia Rio+20-konferenssissa sekä maan huonontumiseen liittyvien näkökohtien sisällyttämistä lopulliseen tekstiin (8). Komitea kannustaa komissiota pitämään maaperäpolitiikan prioriteettiensa joukossa kansainvälisissä konferensseissa, esimerkiksi UNFCCC-kokouksissa ja muilla asiaankuuluvilla foorumeilla mukaan lukien biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus. AK on tyytyväinen myös siihen, että komissio tukee aktiivisesti yhdessä aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen kanssa maaperän huonontumiseen liittyvää taloustiedettä koskevaa aloitetta, jossa asetetaan kannustimia kestävän maankäytön suunnittelupolitiikan investointeja varten. Lisäksi AK on tyytyväinen siihen, että komissio pyrkii kansainvälisellä tasolla edistämään maaperää käsittelevän hallitustenvälisen paneelin perustamista.

D.    Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet sekä sääntelyn parantaminen

40.

Komission kertomukseen ei liity sinänsä mitään toissijaisuus- tai suhteellisuuskysymyksiä, sillä se on kertomus maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpanosta. Siinä viitataan epäsuorasti mahdolliseen maaperän suojelua koskevaan EU:n lainsäädäntöön, joka puolestaan nostaisi esiin nämä kysymykset.

41.

Jäsenvaltiot, jotka vastustavat vuonna 2006 tehtyä puitedirektiiviehdotusta ja estivät lainsäädännön läpimenon neuvostossa vuonna 2010, vetoavat suhteellisperiaatteeseen. Ongelma on, että osalla jäsenvaltioista on jo pitkälle menevää lainsäädäntöä maaperän suojelusta, kun taas toisilla ei ole lainkaan oikeudellista kehystä tai se on vähemmän kehittynyt. AK kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kansallisiin toimenpiteisiin ja suosittaa välittömästi, että

jäsenvaltiot, joilla on jo maaperäpolitiikkansa, kehittävät sitä tarvittaessa edelleen

jäsenvaltiot, joilla on kehittynyt maaperäpolitiikka, jakavat asiantuntemustaan jäsenvaltioille, joilla maaperäpolitiikkaa ei ole; AK pyytää Euroopan komissiota ohjaamaan kyseistä toimintaa

jäsenvaltiot, joilla ei vielä ole maaperäpolitiikkaa, laativat sellaisen lähiaikoina sillä välin, kun odotetaan asioiden etenemistä unionitasolla.

Alueiden komitea kannattaa komission toimia, joiden ansiosta jäsenvaltiot voivat toimivaltansa puitteissa laatia ja soveltaa maaperän suojelusäännöksiä.

42.

Maaperän huonontumisella sekä kasvihuonekaasupäästöillä, pilaantumisella, tiivistymisellä, hajakuormituksella ja maaperän sulkeutumisella on kaikilla rajatylittäviä vaikutuksia, ja sen vuoksi ne antavat aiheen (vähintään) politiikan koordinointiin unionin tasolla. Esimerkkinä voidaan mainita tiivistynyt tai huonontunut maaperä, joka ei pysty varastoimaan sadevettä ja voi aiheuttaa tulvia naapurimaissa. Maaperän saastuminen aiheuttaa myös veden saastumista ja rehevöitymistä, joita valtioiden rajat eivät pysäytä. Maaperän eroosion aiheuttama sedimenttien huuhtoutuminen yhdessä maassa voi tukkia patoja tai vahingoittaa satamien kaltaista infrastruktuuria muissa maissa. Pilaantunut maaperä voi saastuttaa pohjaveden naapurimaassa. Unionin lainsäädäntö nähdään siis keinona suojella maankäyttäjiä tietyssä maassa silloin, kun toisen maan käytänteistä aiheutuu haitallisia seurauksia, joista maankäyttäjät eivät ole vastuussa. (9) Rajatylittävien vaikutusten tapauksessa alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyöaloitteet ovat keskeisen tärkeitä asian ratkaisemiseksi.

43.

Kun otetaan huomioon, että vielä kuusi vuotta maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian julkaisemisesta Euroopassa on havaittavissa maaperään kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, on vaikea uskoa, että edes tarkistettu teemakohtainen strategia ilman maaperän suojelun puitedirektiiviä riittää siihen, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa voidaan saavuttaa maaperän suojelun korkea taso ja ratkaista edellä mainitut ongelmat. Komission ja jäsenvaltioiden on vahvistettava toimiaan maaperän suojelun varmistamiseksi.

44.

Suhteellisuuden varmistamiseksi EU:n tulevassa maaperän suojelua koskevassa lainsäädännössä jäsenvaltioille on jätettävä tarpeeksi liikkumavaraa, jotta ne voivat määrittää tarvittavat toimenpiteet sopivimmalla maantieteellisellä ja hallinnollisella tasolla. Tämä olisi ehdottoman tärkeää sen varmistamiseksi, että alueelliset ja paikalliset erityispiirteet, kuten maaperän erilaiset ominaisuudet, maankäyttö, paikalliset ilmasto-olosuhteet ja sosioekonomiset näkökohdat, voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon.

E.    Päätelmät

45.

AK on tyytyväinen komission työhön maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpanossa. Maaperä on Euroopassa perustavan tärkeä toimeentulomme kannalta, ja sitä on suojeltava. Maaperän merkitys uusiutumattomana ja kestävän ympäristön kannalta oleellisena resurssina tulisi ottaa huomioon yleisissä maaperän suojelupolitiikoissa ja -toimenpiteissä.

46.

Maaperää on suojeltava

turvallisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden saannin varmistamiseksi nyt ja tulevaisuudessa

pinta- ja pohjavesien puhtaana pitämisen edistämiseksi

hiilen varastoimiseksi, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

luonnonmukaisen tulvanhallinnan edistämiseksi sekä tulvien ja muiden luonnonkatastrofien vaikutusten lievittämiseksi

biologisen monimuotoisuuden ja sen osatekijöiden suojelemiseksi

terveyttä edistävien virkistysalueiden ylläpitämiseksi

geologisen monimuotoisuuden, kulttuuriperinnön ja arkeologisen perinnön säilyttämiseksi.

47.

Kaikissa Euroopan maissa voi ilmaantua erilaisia maaperään liittyviä ongelmia, joilla on toisinaan vakavia, peruuttamattomia ja kalliiksi käyviä seurauksia. Niitä aiheuttavat pääasiassa maaperän saastuminen, maanvyörymät, orgaanisen aineksen häviäminen, eroosio, suolaantuminen, aavikoituminen ja maaperän sulkeutuminen. Maaperän suojelemiseksi tarvitaan lisätoimia ja lisää sääntelyä unionitasolla sekä kansallisia toimia ja sääntelyn puuttuessa myös säädöksiä jäsenvaltiotasolla niiden ratkaisevan tärkeiden toimintojen sekä ekosysteemihyödykkeiden johdosta, joita maaperä tuottaa Euroopan taloudelle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Sääntelytoimien kustannuksia tulisi verrata toiminnan puutteesta aiheutuviin kustannuksiin, jotka muodostuvat ilmastonmuutoksen, veden saastumisen, tulvanhallinnan, kansanterveyden jne. aiheuttamista välillisistä kustannuksista. Komissio arvioi vuonna 2006, että maaperän pilaantumisen kokonaiskustannukset 25 jäsenvaltion EU:ssa saattavat olla 38 miljardia euroa vuodessa.

48.

Maaperän laadulla on vahvat yhtymäkohdat muihin, EU:n kannalta merkittäviin ympäristönäkökohtiin (esim. ilma, veden laatu, tulvariski, biologinen monimuotoisuus, ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet). Tulevassa maaperäpolitiikassa on tiedostettava maaperän yhteydet muihin EU:n ympäristötavoitteisiin (esim. vesipuitedirektiivi). Moniin EU:n nykyisiin säännöksiin sisältyy joitakin maaperän suojeluun liittyviä osatekijöitä, mutta maaperää koskevaa kattavaa erityislainsäädäntöä ei kuitenkaan vielä ole. Nykyiset säännökset on yleensä rajattu koskemaan tietynlaisia maankäyttö- tai maanhallintatapoja, eivätkä ne kata maa- ja maaperäalaa kokonaisuudessaan.

49.

Paikallis- ja alueviranomaisten on arvioitava maankäyttöä alueellaan ja mietittävä, mitä voidaan tehdä, jos kehityssuunta käy kestämättömäksi. Tätä työtä voidaan tukea käyttämällä maaperän sulkemista koskevia komission ohjeita sekä panemalla täytäntöön maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian neljä pilaria. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi myös antaa edelleenkin proaktiivisesti panoksensa strategiaan esimerkiksi tukemalla maaperän suojelua koskevien paikallisten käytännesääntöjen laatimista.

50.

Maaperän suojelutoimenpiteiden epäkohdat korjataan parhaiten ottamalla lähtökohdaksi koko EU:n kattava yhteinen perusta ja määrittämällä yleiset puitteet ja yhteiset periaatteet, joihin kaikkien maiden on sitouduttava. Maaperän suojelun puitedirektiivi olisi näin ollen kannatettava, vaikka onkin tärkeää, että politiikka ei ole esimerkiksi kvantitatiivisilta vaatimuksiltaan tai raja-arvoiltaan tarpeettoman määräävää. Toissijaisuusperiaate on erityisen merkittävä, koska maaperä on hyvin erilainen Euroopan eri alueilla. Maaperän suojelustrategioiden tulisikin olla riskiperusteisia, tilanteenmukaisia ja oikeasuhtaisia, ja niissä tulisi ottaa huomioon alueelliset olosuhteet. Maaperän tehokas suojelu edellyttää täsmäratkaisuja. Maaperäpolitiikan täytäntöönpano tapahtuu pääasiassa paikallis- ja aluetasolla, minkä vuoksi ensisijaisesti tällä tasolla on otettava käyttöön asianmukaiset säännökset. Tarvitaan parempaa maaperän seurantaa, jotta voidaan kehittää, tukea ja arvioida alueellisia maaperän suojelun menettelyjä.

51.

Maaperäpolitiikassa on löydettävä tasapaino unionitason toiminnan sekä toissijaisuusperiaatteen ja paremman sääntelyn periaatteen välillä, jotta voidaan välttää tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa ja suhteettomia kustannuksia. Maaperää koskevat EU-säädökset tulisi näin ollen suunnitella siten, että niitä sovelletaan vain silloin kun toiminta on tarpeen.

Bryssel 30 päivänä marraskuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  http://ec.europa.eu/dgs/jrc/downloads/jrc_reference_report_2012_02_soil.pdf.

(2)  Euroopan ympäristökeskus / Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (JRC), 2012: State of Soil in Europe, http://ec.europa.eu/dgs/jrc/downloads/jrc_reference_report_2012_02_soil.pdf.

(3)  Ks. http://eusoils.jrc.ec.europa.eu/projects/SOCO/.

(4)  Report on best practices for limiting soil sealing and mitigating its effects (huhtikuu 2011).

(5)  Ks. http://eusoils.jrc.ec.europa.eu/projects/soil_atlas/index.html.

(6)  European Atlas of Soil Biodiversity.

(7)  JRC Soil Projects.

(8)  http://www.uncsd2012.org/thefuturewewant.html.

(9)  Euroopan ympäristötoimisto (EEB) (2011), "Soil: Worth Standing your ground for. Arguments for the Soil Framework Directive".