13.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 238/29


Kanne 10.6.2011 — Schwenk Zement v. komissio

(Asia T-306/11)

2011/C 238/51

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Schwenk Zement KG (Ulm, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt M. Raible)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan komission 30.3.2011 tekemän päätöksen K(2011) 2367 lopullinen (asia COMP/39520 — Sementti ja sen oheistuotteet)

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu päätöksen muodon suhteettomuuteen

Riidanalaisessa päätöksessä loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska päätös on ensimmäinen kantajaan kohdistettu tutkintatoimi ja kantaja oli valmis antamaan tietoja.

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (1) ei tosin edellytetä porrastettua suhdetta pelkän tiedonsaantipyynnön ja tiedonsaantipäätöksen välillä. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että suhteellisuusperiaate on otettava huomioon tutkintatoimenpidettä valittaessa.

Asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 2 kohdan mukainen tiedonsaantipyyntö on asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaiseen tiedonsaantipäätökseen verrattuna lievempi ja yhtä tehokas keino, kun kyseessä on yritys, joka on valmis antamaan tietoja.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan rikkomiseen

Riidanalaisessa päätöksessä ei täytetä asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisia edellytyksiä oikeudellisesta perustasta.

Komissio ei esitä konkreettisia väitteitä, eivätkä tiedonsaantipyynnössä vaaditut tiedot suurelta osin liity oletettuun väitteeseen.

Tiedonsaantipyyntö ei näin ollen ole tarpeellinen komission tutkimuksen kannalta. Vaadituilla tiedoilla ei voida näyttää toteen kartellioikeuden rikkomista.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetetun määräajan suhteettomuuteen

Kahden viikon määräaika kysymykseen 11 vastaamiselle ei ollut kantajalle riittävä.

Komissio lyhensi kysymykseen 11 vastaamiselle asetettua määräaikaa päätösluonnoksen kahdesta kuukaudesta riidanalaisen päätöksen kahteen viikkoon esittämättä tälle päätöksessään perusteluja.

Kantajan oli mahdotonta antaa vastaus kahden viikon määräajassa. Komissio kuitenkin kielsi jyrkästi määräajan pidentämisen.

Pidempi määräaika oli erityisen välttämätön vaadittujen tietojen laajuuden, tietojen keräämisen vaikeuden ja kantajan yksilöllisen tilanteen vuoksi.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu riidanalaisen päätöksen riittämättömiin perusteluihin

Riidanalaista päätöstä ei ole asianmukaisesti perusteltu.

Kantajaa vastaan tehdyt väitteet eivät käy ilmi riidanalaisesta päätöksestä. Siitä ei myöskään käy ilmi, kuinka pyydetyt tiedot liittyvät väitteisiin.

Määräajan asettamista yleensä tai määräajan lyhentämistä kysymykseen 11 vastaamiselle päätösluonnoksen kahdesta kuukaudesta riidanalaisen päätöksen kahteen viikkoon ei ole myöskään perusteltu riittävästi.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

Komission asettaman ajallisen paineen vuoksi kantajan puolustautumisoikeuksia, erityisesti sen oikeutta olla mahdollisesti myötävaikuttamatta omaan syyllisyytensä, on loukattu.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).