8.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 273/19


Kanne 6.7.2012 — Zweckverband Tierkörperbeseitigung v. komissio

(Asia T-309/12)

2012/C 273/33

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg (Rivenich, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Kerkmann)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan valtiontuesta SA.25051 (C-19/2010) (ex NN 23/2010), jonka Saksa on myöntänyt Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg -nimiselle yhdistykselle, 25.4.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen (K(2012) 2557 lopullinen)

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska on todettu, että kantajaa on pidettävä yrityksenä.

Vuotuisilla maksuilla katetaan markkinoiden ulkopuolisten julkisten palvelujen suorittaminen. Tätä tehtävää suorittaessaan kantaja ei toimi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yrityksenä.

Toinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkominen, koska on todettu, että vuotuisilla maksuilla kantajalle myönnetään taloudellinen etu ja ettei kyseessä ole yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu.

Kantaja ei saa jäsentensä maksamista vuotuisista maksuista taloudellista etua, koska viranomainen määrittelee vuotuiset maksut eikä kyseessä ole niiden toimintojen ristiinsubventointi, joita kantaja tarjoaa markkinoilla. Toissijaisesti kyseessä on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, minkä komissio kiistää rikkoen räikeästi sille oikeuskäytännössä tunnustettuja arviointiperusteita, mikä merkitsee arviointivirhettä. Nyt käsiteltävässä asiassa täyttyvät myös neljä Altmark-kriteeriä.

Kolmas kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska kilpailun vääristymistä ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskevat tunnusmerkit on todettu virheellisesti.

Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 tarkoitettuihin luokkiin 1 ja 2 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittäminen ei ole Saksassa markkinoilla avointa toimintaa, joten kantajalle myönnetyn yksinoikeuden vuoksi kilpailu ei vääristy eikä kauppaan vaikuteta.

Neljäs kanneperuste: SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkominen, koska kyseisen määräyksen soveltamisedellytykset on sivuutettu.

Komissio soveltaa tutkinnassaan virheellisesti taloudellisen tehokkuuden perustetta eikä rajoitu mahdollisen ylikompensoinnin olemassaolon toteamiseen, ja se ylittää näin toimivaltansa rajat.

Viides kanneperuste: SEUT 14 artiklassa määrätyn unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallanjaon noudattamatta jättäminen; samalla subsidiariteettiperiaatteen (SEUT 5 artiklan 3 kohta) loukkaaminen.

Komissio jättää ottamatta huomioon jäsenvaltioiden harkintavallan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä.

Kuudes kanneperuste: SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan ja 14 artiklan rikkominen, koska on todettu, että vuotuiset maksut ovat vuodesta 1998 lähtien uutta tukea.

Komission toteamukset perustuvat riittämättömään tosiseikkojen arviointiin.

Seitsemäs kanneperuste: SEU 2 artiklan, perusoikeuskirjan 52 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska on jätetty ottamatta huomioon luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden vaatimukset.

Komissio lähtee virheellisesti siitä, ettei kantaja voi Bundesverwaltungsgerichtin 16.12.2010 (Az. 3 C 44.09) antaman tuomion vuoksi vedota luottamuksensuojaan, vaikka tuomiossa nimenomaisesti kiistetään tuen olemassa olo kantajalle suoritettujen vuotuisten maksujen vuoksi. Koska tuomio on lainvoimainen, komissio loukkaa samalla oikeusvarmuuden periaatetta,

Kahdeksas kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska jäsenvaltio velvoitetaan vaatimaan takaisin kaikki vuotuiset maksut vuodesta 1998 lähtien — Välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen.

Komission Saksalle esittämä vaatimus siitä, että vuodesta 1998 lähtien myönnetyt vuotuiset maksut on kokonaisuudessaan vaadittava takaisin kantajalta, on suhteeton, sillä siinä ei oteta huomioon sitä, että kantajalle on aiheutunut kapasiteetin säilyttämisestä jäseniään varten kustannuksia, joita ei ole katettu.

Yhdeksäs kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska on todettu, että rasitteiden saneeraustoimenpiteisiin käytetyt vuotuiset maksut on luokiteltava valtiontueksi.

Saneeraustoimenpiteisiin käytetyt vuotuiset maksut tasaavat rakenteellista haittaa, joka kantajalle syntyi siitä, että Rheinland-Pfalzin osavaltio jakoi laillisesti rasitetontteja, eivätkä ne siten ole tukea.